Hyvää Joulua!

Saattaapa olla, että joulunalusaika kuluu kaikenlaisten jouluvalmistelukotkotusten kanssa. Joten parhaimmat jouluntoivotukseni kaikille bloginseuraajille! Palaan kirjoitushommiin joulunpyhien jälkeen.

Raportti kaupunginvaltuuston kokouksesta

Tiukka päivä pakaroille. Ensin istuttiin maakuntavaltuusto kaikkine ryhmäkokouksineen ja seminaareineen. Sitten istuttiin kaupunginvaltuustoryhmän ryhmäkokous. Ja sitten itse kaupunginvaltuusto. Tässä vaiheessa joutuu jo hieman tsemppaamaan itseään.

Kaupunginvaltuuston kokouksen esityslistalla oli ehkä tavallista merkittävämpiä pykäliä, oikein kunnon tukku asioita päätettäväksi. Mainitsen niistä muutaman:

Lentokentän lähistöltä hyväksyttiin Saramäestä ja Urusvuoresta liikenne- ja eritasoristeysalueiden, katu-, virkistys- ja erityisalueiden sekä eräiden kortteleiden asemakaavanmuutosehdotus (ns. Rata Sammakko).

Runosmäestä Sorvarinkadun ja Parolanpuiston hyväksyttiin asemakaavanmuutosehdotus "Sorvarinkulma", johon jätimme viheryhteyttä turvaavan ponnen.

Peruspalvelulautakunnan esitystä vuoden 2009 määrärahansa korottamisesta 17,158 miljoonalla eurolla ei hyväksytty (kun summalle ei ole katetta), vaan asia käsitellään vuoden 2009 tilinpäätöksen käsittelyn yhteydessä. Asiasta käytiin pitkä keskustelu ja mm. useat peruspalvelulautakunnan jäsenet kävivät pöntössä todistamassa, miksi juuri heidän lautakunnalleen pitäisi kuitata tämä vaatimaton määrärahojen ylitys. Päätös asiassa tehtiin äänin 57-10 (kaikki 10 vasemmistoliitosta).

Turun seudun joukkoliikenneselvitys 2020 oli vihreille erityisen tärkeä päätös. Kaupunginvaltuusto hyväksyi Turun seudun joukkoliikenne 2020 –selvityksen siten, että joukkoliikennejärjestelmäksi Turussa valitaan runkobussijärjestelmä. Linjasto toteutetaan runkobussilinjastona siten, että ensimmäinen vaihe aloitetaan pysäkki-, joukkoliikenne- ja etuusjärjestelyin. Linjojen valmistelu aloitetaan keväällä 2010 talousarvion rahojen puitteissa. Johdinautojen käyttömahdollisuus runkolinjastolle selvitetään. Raskaimmin kuormitetuille linjoille toteutetaan pikaraitiotie, kun sille on rahoitukselliset ja kaavalliset edellytykset sekä valtionrahoitus ja muiden seudun kuntien osuus toteutuksesta on sovittu. Pikaraitiotien toteuttaminen ja siihen liittyvä maankäytön kehittäminen ratkaistaan kaupunkiseudun rakennemallissa. Päätös asiassa tehtiin yksimielisesti. Jeeeeee!

Erittäin merkittäviä olivat listan viimeiset asiat: nuorten ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen siirtäminen saman hallintokunnan alaisuuteen sekä varhaiskasvatuksen siirto opetustoimeen. Erityisesti varhaiskasvatuksen siirto on Turussa ollut poliittisesti vaikea kysymys – siitä huolimatta, että kovin moni kunta ja erityisesti suuri kaupunki on niin jo tehnyt, ja meilläkin ruotsinkielinen varhaiskasvatus on jo vuosia ollut kimpassa ruotsinkielisen opetustoimen kanssa. Puolustusta ja vastustusta on ollut hajan useissa puolueissa, mutta erityisesti muutama demari ja yksi apulaiskaupunginjohtaja ovat sinnitelleet muutosta vastaan. Meille vihreille siirto on ollut tärkeä tavoite, sillä haluamme ajatella varhaiskasvatusta ja perusopetusta lapsen ja perheen kannalta olennaisena palvelujatkumona ja hyvin toimivana kokonaisuutena. Siirtymien vaiheesta toiseen tulee sujua lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla. Lisäksi päivähoito, esiopetus ja peruskoulun ensimmäiset luokat ovat perheille lähipalveluita. Niiden kohdalla voidaan lisätä yhteisten tilojen käyttöä siellä, missä tilat sen sallivat. Kolmannelle luokalle lapset voivat jo tarvittaessa matkustaa kouluun vähän pidemmänkin matkan, bussilla, pyörällä tai kävellen, jos omassa pikkukoulussa on vain alimmat luokat. Päätös asiassa tehtiin äänin 59-6. Kahdelle demarille (Puisto & Koikkalainen) tuli äkillinen este ennen äänestystä. Kuusi vastaan äänestänyttä olivat vasemmistoliitosta.

Toisen asteen ammatillisen koulutuksen ja lukiokoulutuksen hallinnollinen yhdistäminen on selkeä päätös toisen asteen opiskelumahdollisuuksien parantamiseksi ja minusta pidemmän päälle myös toisella asteella tehdyn työn arvostuksen nostamiseksi. Kyseessä on saman ikäiset opiskelijat ja opetuksessa voidaan aikaa myöten hyödyntää jossain määrin samoja tiloja, välineitä ja opettajia. Myös opetussisällöissä on tietty määrä yhtäläisyyksiä: kummallakin puolella opetetaan mm. suomea tai ruotsia, vieraita kieliä, matematiikka ja yhteiskuntaoppia. Osa ammatillisen koulutuksen oppilaista (ja uskon, että kasvava osa, kunhan homma saadaan kunnolla sujumaan) suorittaa kaksoistutkintoa, pieni osa jopa kolmoistutkintoa, ja heidän elämäänsä uskon muutoksen helpottavan. Lukion oppilaatkin voivat saada oman hyötynsä ammatillisen opetuksen puolelta kurssitarjottimen monipuolisuuden kautta, jos niin halutaan. Päätös ei kuitenkaan tarkoita mitään nuorisokoulu- ja ammattilukioajattelua. Tutkinnot ovat erilliset, ja sellaisina ne minusta Suomessa myös pysyvät. Mutta hallinto voi ja sen pitääkin olla yhteinen, ja myös opetuksessa kannattaa hyödyntää mahdolliset synergiahyödyt. Muutos on kuitenkin kestänyt kauan, erityisesti Ammatti-instituutin johdon vastustuksen takia. Päätös asiassa tehtiin kuitenkin tänään – vihdoin! – yksimielisesti.

Olipa hienoa lopettaa valtuustovuosi näin merkittäviin päätöksiin!

Terveiset maakuntavaltuustosta

Terveiset maakuntavaltuustosta! Yhdeksisenkymmentä varsinaissuomalaista maakuntavaltuutettua kokoontui taas puimaan maakunnallisia asioita Turun kristillisen opiston isoon auditorioon koko päivän ajaksi. Tällä kertaa ohjelmassa oli myös seminaarityöosuus tulevasta maakuntaohjelmasta.

Vihreiden maakuntavaltuustoryhmä jätti nimissäni seuraavan aloitteen:

Aloite tuulivoimaselvityksen tekemiseksi Varsinais-Suomen maa-alueille

Tuuliatlaksen ilmestyttyä on tullut ajankohtaiseksi tarkastella tuulivoiman tuotantomahdollisuudet myös Varsinais-Suomen maa-alueilla. Suurimittakaavaisten tuulivoimapuistojen lisäksi tuulivoimalla voidaan tukea maaseudun yrittäjyyttä. Sijoituspaikkoina tulisi tutkia myös rakennettuja alueita kuten satama- ja teollisuusalueita sekä moottoriteiden varsia.

Toistaiseksi Varsinais-Suomessa on maakuntakaavojen yhteydessä selvitetty vain tuulivoiman sijoittumista rannikko- ja merialueilla.

Katri Sarlund

Vihreiden maakuntavaltuustoryhmän puheenjohtaja

Poliittisista puheista voi maininta seuraavaa:

- Aivan alkuun maakuntahallituksen puheenjohtaja Ilkka Kanerva siteerasi kaimansa I. Heilän B. Virtanen –sarjiksen arjen sankarillisuutta ja korosti sarjakuvien merkitystä lukemisen innoittajina sekä arjen inhimillistäjänä. Ilkka Heilä on siten ansainnut vuosittain jaettavan Aurora-mitalin, mikä Heilälle tilaisuuden alkajaisiksi ojennettiin kukkien kera.

- Maakuntavaltuuston puheenjohtaja Timo Kaunisto aloitti sitten varsinaisen kokouksen talouskurimuksella ja maakuntaliiton edunvalvonnalla. Energiapuolella meillä pitäisi olla enemmän kunnianhimoa mm. biovoiman suhteen. Varsinais-Suomi ei saa jäädä taantuvaksi perinteiseksi kivihiili- ja öljymaakunnaksi (tätä on helppo kannattaa). Mutta Kaunisto puhui myös asutuksen tiivistämistä vastaan, mikä on energiatehokkuuspuheiden kanssa selvässä ristiriidassa. Ja kansallispuistoja ei tietenkään saisi laajentaa.

- Ajankohtaisen katsauksen maakuntavaltuustolle piti helsinkiläinen demarikansanedustaja ja Kuntaliiton hallituksen uusi puheenjohtaja Rakel Hiltunen. Hiltunen esitteli Paras-hankkeen nykytilaa Kuntaliiton hallituksen näkökulmasta ja käsitteli kuntataloutta, sen kriisiä ja tuottavuuden parantamista. Kuntien rakennemuutokset ovat yksi tapa edistää tuottavuutta, sillä rakenteista on syytä löytää tehokkuuden kasvattamista. Normitalkoista Hiltunen sanoi, että nykyisellään valtion asettamat normit ovat kunnille liian sitovia ja normeja pitäisi purkaa ainakin siltä osin, että valtion asettamilla normeilla ei määrätä, millä tavalla palvelut kunnissa pitää järjestää. Ei ole hyvä tilanne, että kunnille on asetettu velvoitteet mutta ei rahoja niiden toteuttamiseen. Keväällä odotetaan terveydenhuoltolakia, jossa pitää ratkaista perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon ongelmat. Kaupunkiseuduista Hiltunen totesi, että Paras-selonteossa on velvoitteet kaupunkiseuduille. Aiesopimusmenettelyyn Hiltunen ja Kuntaliitto haluavat ottaa Tampereen ja Turun lisäksi myös Oulun, vaikka Oulua ei alun perin otettu listaan siksi, että siellä yhteistyö on jo edennyt niin pitkälle että erityistarvetta ei ole. Hiltunen totesi, että Suomessa ei yksi malli sovi koko maahan, joten lopputuloksena on erilaiset ratkaisumallit eri alueille. Hallintoa ja järjestämisvastuuta pitää keskittää, mutta tämä ei tarkoita samaa kuin lähipalveluiden keskittäminen suuriksi kokonaisuuksiksi. Hiltunen esitteli lyhyesti myös Helsingin seudun aiesopimuksia ja pääkaupunkiseudun yhteistyöselvityksiä.

- Maakuntajohtaja Juho Savo esitteli vuoden 2010 talousarvion ja vuosien 2011-2012 taloussuunnitelman. Maakunnan taloustilanteeseen liittyy erityisiä uhkia yleisen taloustilanteen ja erityisesti Turun telakan työllisyystilanteen vuoksi. Itse nostin lyhyessä keskustelussa esiin vihreiden ryhmän puolesta kaksi asiaa: liiton edunvalvonnan voimakkaamman priorisoinnin erityisesti liikennehankkeiden osalta ja ratahankkeita suosien sekä maakuntavetoiset säännölliset kuntajohtajatapaamiset. Vuosien varrella olen oppinut muissa maakunnissa olevan tavanomaisena käytäntönä, että maakunnan kuntajohtajat tapaavat kuukausittain saman pöydän äärellä neuvotellen. Varsinais-Suomea on kritisoitu huonosta yhteistyöstä ja –hengestä sekä omissa että vieraiden puheissa. Yleensä maakunnissa on alle 20 kuntaa, joten kuntajohtajat mahtuvat ihan kivasti saman pöydän ääreen. Varsinais-Suomen yli 50 kuntaa olisivat aiemmin tarvinneet tapaamiseensa luentosalin, mutta nykyiset 28 kuntaa ehkä jo mahtuisivat saman pöydän ääreen, jos pöytä on iso. Maakuntaliiton tulisi heidät siihen säännöllisesti kutsua, jotta yhteistyökuviot alkaisivat liikkua eteenpäin.

Ja loppupäivä meneekin sitten maakuntasuunnitelman työstämisessä seminaarimuotoisesti.

Sikatilojen todellisuutta

Joulun kunniaksi eläinsuojelujärjestö Oikeutta eläimille julkisti taas kinkkutodellisuudesta kertovia videopätkiä sikatiloilta ympäri eteläistä Suomea. A-Studio julkisti kuvia eilisessä ohjelmassaan. Karmeat kuvat löytyvät myös www.sikatehtaat.fi -sivustolta.

Suomi tarvitsee eläinsuojelulain uudistusta. Mutta eläinsuojelulain uudistuksen lisäksi tarvitaan lisää potkua valvontaan. Tiloja ja teurastamoja valvovat eläinlääkärit tuntuvat syystä tai toisesta ymmärtävän kovin pitkälle tuottajien vaikeuksia ja elämäntilanneongelmia. Tämä tapahtuu kuitenkin eläinten hyvinvoinnin kustannuksella ja eläinsuojelun kannalta karmeina ongelmina. Pitäisikö eläinlääkäreille itselleen asettaa sanktiot sellaisten tilanteiden varalle, joissa ongelmat on tiedetty jo pidempään, mutta käy ilmi, että niihin ei ole puututtu riittävän voimakkaasti vaikkapa inhimillisen ymmärtämisen tai pienen paikkakunnan asettaman sosiaalisen paineen takia? Miten järjestelmän tulisi toimia tilanteissa, joissa sikalanomistajan elämänhallinnan, terveyden, mielenterveyden ja/tai talouden ongelmat johtavat tilanteeseen, jossa vastakkain on ihmisen etu (=kasvattajan tukeminen, eläinten ongelmien sivuuttaminen) ja eläinten etu (eläinsuojelulla tilanteeseen puuttuminen ja ihmisen stressaaminen lisävaikeuksilla)? Mitä tukitoimia virallinen järjestelmämme näissä tilanteissa tuntee, ja auttaisivatko kovemmat sanktiot? En tiedä, mutta minusta tätä pitäisi miettiä.

Eri asia on sitten ne kasvattajat, jotka eivät vain välitä eläintensä tilanteesta. Näitäkin varmaan yhä mahtuu joukkoon, vaikka ei pitäisi.

Ja jotta totuus ei unohtuisi: suurimmat eläinsuojelun ongelmat ovat Suomessa kaiketi edelleen siipikarjan tuotannossa, sillä jos porsaan henki on halpa ja hyvinvointi kallis, niin miettikääpä tuotantobroileria.

Toivon kynttilät

Sydämellisesti tervetuloa sytyttämään ”Toivon Kynttilä” 19:00-21:00 lauantaina 12. joulukuuta Turun Tuomiokirkon edessä!

Turun normaalikoulu järjestää tapahtuman, jossa sytytämme kynttilöitä kannattaaksemme palaamista 350 ppm:n hiilidioksidipitoisuuteen ilmakehässä.

Tapahtuma alkaa kello 19:00. ( Paikalle voi silti saapua... jo kello 18:00 lähtien - Dom Café on todennäköisesti auki).

Täältä löydät ohjelman kokonaisuudessaan ja päivitettynä.

Tilaisuuden järjestävät Turun normaalikoulun opettaja Andrew Youd ja koulun oppilaat.

Kuntaliittoa ja Kiviniemeä

Päivää ja tervehdys Facebookin ihmeellisestä maailmasta. Tiedoksi, että annoin vihdoin periksi ja liityin lärvikirjalaisten sankkaan joukkoon. Moderni verkottuja siis minäkin tästä lähtien?

Tervehdys myös Kuntaliiton hallituksesta ja valtuustosta. Valtuuston kokoukseen oli puheenvuoroa pitämään pyydetty hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi. Kiviniemi jutteli mm. seuraavaa:

Talouden taantuma tuli sittenkin aika yllättäen, sillä laman alkaessa vienti pysähtyi kuin seinään muutamassa viikossa. Ensi vuodelle ennustetaan - vaikkakin hieman epävarmasti – pientä eteenpäinmenoa. Kotimaiset syyt tähän lamaan ovat olleen vähäiset. Työttömyyden kasvun dramaattisimmat luvut tullaan näkemään ensi vuoden alkupuolella. Työllisyyden parantamisen lisäksi valtion toinen keskeinen painopiste ensi vuodelle on kuntatalouden helpottaminen. Valtio velkaantuu tässä taantumassa selkeästi enemmän kuin kunnat.

Eduskunnassa käsitellään paraikaa hallituksen Paras-selontekoa. Kuntatalouden pitkään jatkunut ongelma on menojen kasvu. Vaikuttavia tekijöitä ovat olleet mm. palkkaratkaisut, ikääntyminen ja kasvava palveluntarve sekä jossain määrin myös kuntien tehtävien kasvattaminen. Paras-hanke käynnistettiin osin juuri menojen kuriin saattamiseksi. Tuottavuuskehitys on ollut valtiolla hieman tuloksellisempaa kuin kunnissa.

Kuntatalouden haasteiksi Kiviniemi luetteli mm. palveluiden turvaamisen, ikääntyminen ja huoltosuhteen heikkenemisen, ilmastonmuutoksen vaikutukset, kustannuskehityksen, tuottavuuden kasvattaminen ja hallintorakenteiden uudistukset.

Paras-hanke etenee määrätietoisesti. Kuntarakenteen kehitys on ollut voimakasta: 2009 tehtiin 32 kuntaliitosta, 2010 tulossa on 4 liitosta, 2011 2 liitosta ja 2013 2 liitosta. Kuntaliitosselvityksiä lokakuussa 2009 oli meneillään 15 koskien 45 kuntaa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspuolella perusterveydenhuollosta ja sosiaalitoimesta vastaavien organisaatioiden määrä puolittui 270:stä noin 120:een. Kuntien pakkoliitoksiin ei olla edelleenkään lähdössä. Yhdistymis- ja esiselvitysavustuksia maksetaan vuoden 2013 alusta voimaan tuleviin yhdistymisiin asti ja yhdistymistilanteen valtionosuuskompensaatio muodostuu pysyväksi. Kiviniemi ei usko, että seuraavan hallituksen ohjelmaan kirjataan yhtä suuria porkkanarahoja kuin mihin on tällä kaudella sitouduttu.

Kiviniemi korosti, että tulevat ratkaisut tehdään nyt rakentuvan järjestelmän pohjalta. (Tämä koskee erityisesti sosiaali- ja terveystointa, jonne on nyt muodostunut varsinainen toimintamallien viidakko, ja moni kokee tämän sekasotkun ongelmalliseksi. Ja jonka ratkaisemista uudella yhtenäisemmällä uudistukselle Kiviniemi ei selvästikään kannata).

Kaupunkiseuduille esitetään selvityshenkilömenettelyä niiden kaupunkiseutujen varalta (kuten Turun seutu), joissa yhteistyö ei ole edennyt toivotulla tavalla. Kyseessä ei kuitenkaan ole sama asia kuin kuntajakoselvitys. Suuret kaupunkiseudut saavat velvoitteen maankäytön, asumisen ja liikenteen yhteensovittamiseen ja palveluiden kuntarajat ylittävän käytön järjestämiseen.

Osana Paras-hanketta on käynnistetty 20 suurimman kunnan tuottavuusohjelma, jossa on tarkoitus oppia toisiltaan. Tuottavuusmittareita kehitellään ja käynnissä on normitalkoot, joissa pyritään kartoittamaan toiminnan kehittämistä haittaavia normeja. Kuntien parhaita käytäntöjä levitetään erityisen hankkeen kautta.

Ministerin alustuksen jälkeen alkoi keskustelu ja kysymysten teko ministerille. Kysymykset koskivat mm. terveys- ja sosiaalihuollon järjestelyitä, uudistuksen etenemisen eritahtisuutta maan eri puolilla, metropolialueen erityisyyttä, kehyskuntien roolia metropolialueella, ministerin käsitystä Vaasan seudun tilanteesta, pohjoisen Suomen kaupunkipolitiikan kehitystä ja kunnan henkilöstöä suhteessa talouden taantumaan.

Ministeri vastasi, että muulla hallituksella ja ministeri Risikolla (ns. Risikon malli) on näkemysero sosiaali-ja terveydenhuollon ratkaisuista. Kiviniemen mukaan ratkaisujen pitää pohjautua Paras-hankkeen muodostuneisiin rakenteisiin ja sairaanhoitopiirien kuntayhtymiin. Vastuun laajaa väestöpohjaa edellyttävistä palveluista on säilyttävä kaikilla kunnilla.

Kuntaliitokset ovat todellakin tapahtuneet eri tahtiin eri puolilla maata, mutta maan sisällä alueet ovat hyvin erilaisia. Siksi ei voi päästä samaan kehitykseen joka puolella eikä suuriin asukaslukupohjiin ole kaikkialla helppo päästä (esim. Lapissa). Kuntapäättäjillä on ensisijainen vastuu katsoa, pystytäänkö palvelut hoitamaan nykyisellä väestöpohjalla vai tarvitaan hartioiden leventämistä kuntien välisen yhteistoiminnan ja kuntaliitosten kautta.

Selontekoon ei sisälly erityistä poliittista toimenpidettä metropolialueelle, mutta nykyisten yhteistyökeinojen etenemistä kannustetaan ja etsitään maailmalta uusia mahdollisia keinoja syventää yhteistyötä metropolialueella. Asia tullee esiin seuraavissa hallitusneuvotteluissa. Kehyskuntien kohdalla yhteistyön tarve riippuu aihepiiristä, esim. liikenteen kehittämisessä on tarve käyttää neljää kuntaa suurempaa aluetta.

Näin siis Kiviniemi jutusteli minun tulkintani mukaan. Jos ymmärsin jotain väärin, niin sitten ymmärsin väärin.

Kaupunginvaltuuston budjettikokousuutisia

Maanantaina 30.11. oli kaupunginvaltuuston talousarviokokous. Keskustelun aloitti kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell (kok) talvisodan alkamisen 70-vuotismaininnalla. Hän haki historiasta mittakaavaa nykyhetken vaikeuksille. Nyt ei olla sodassa, mutta aikas vaikeat ajat meillä on ja tästä lähtökohdasta kaupunki on ensi vuoden talousarviota ja vuosien 2011 ja 2012 taloussuunnitelmia valmistellut. Haasteita ovat mm. laskevat verotulot, kasvava työttömyys ja palveluiden tarve, kaupungin palvelurakenteiden uudistaminen ja loppuvuodesta vielä sikainfluenssakin. Onneksi korot sentään ovat alhaalla.

Suomesta löytyy paljon Turkua köyhempiä kuntia, mutta suurten kaupunkien joukossa vertailuasemamme on heikko. Pääsimme talouden nousukaudelle mukaan reippaaseen verotulojen kasvuun vasta kovin myöhäisessä vaiheessa ja sitten talous alkoikin jo taantua. Menokasvumme on silti ollut viime vuosina huikeaa, menojen taso on ylittänyt reippaasti tulot ja Turun Puhelimen myynnistä syntyneet ylijäämät on pitkälti syöty vuosittain kertyneiden alijäämien myötä.

Randell kävi puheessaan läpi niitä keinoja, joilla Turku itsensä tästä suosta nostaa, ja joista kaupunginhallituksessa ja sen puheenjohtajistossa sekä ryhmien välisissä neuvotteluissa olemme paljon keskustelleet. Laivatilauksiksi emme voi muuttua, mutta muita keinoja meillä on ja niitä kaupunginhallitus myös aikoo käyttää. Vuoden 2010 talousarvio sisältää paljon investointeja (periaatteessa aivan liikaakin taloustilanteeseemme nähden), mutta tämä on puhtaasti taloutta ja työllisyyttä elvyttävä valinta. Pyrimme rajoittamaan velanottoa, sillä velkamäärämme on viime vuosina kasvanut nopeasti. Kaupunginhallituksen erityisessä seurannassa on talouden pitkäaikainen tasapainottaminen ja tehtyjen toimenpiteiden vaikutusten seuranta. Keskeistä on valtuuston päättämien poliittisten ohjelmien toimeenpano ja niistä seuraavat rakenteelliset muutokset kaupungin palveluntuotannossa. Odotamme paljon myös Alfa-hankeelta, jonka tietojärjestelmämuutosten myötä kaupungin talouden ja toiminnan seurannan pitäisi ratkaisevasti parantua. Kaupunginhallitus on päättänyt aikaistaa vuoden 2011 talousarvion valmistelua, jotta voimme varmistaa tehtyjen päätösten ja asetettujen tavoitteiden työstämisen konkreettiseksi toiminnaksi. Muita keinoja ovat kaupunginvaltuuston linjaukset ydinpalveluihin keskittymisestä ja ennaltaehkäisyn korostamisesta palveluissa. Turun on lisättävä kilpailukykyään ja vahvistettava vetovoimatekijöitään. Siihen työhön meillä on ihan oikeita lihaksia, sillä Turku on aidosti hyvä paikka asua, elää ja työskennellä. Tärkeää on myös seutuyhteistyön edistäminen ja Paras-linjaukset, joilla yhdessä naapurikuntiemme kanssa varmistamme seudun asukkaiden tulevien palvelutarpeiden tyydyttämisen.

Kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen toi omassa puheenvuorossaan esiin maan yleistä taloustilannetta. 12 prosentin työttömyydestä aiheutuu Turun kaupungille tällä hetkellä noin 11,3 miljoonan euron veromenetykset. Jos työttömyys nousee 20 prosenttiin (eli jos telakka joutuu lomauttamaan tai irtisanomaan lähes koko henkilöstönsä), veromenetys on arvioilta 18,8 miljoonaa euroa. Jos kaupunginvaltuuston hyväksymässä talousarviossa ja –suunnitelmassa pystytään pysymään (sekä menojen, tulojen että myyntien osalta), kaupungin talous olisi lähes tasapainossa jo ensi vuonna. Työttömyyden kasvu, menojen ylitys tai tulopohjan pettäminen on se riski, joka tämän kehityksen voi vaarantaa. Jos budjetin pohja ei pidä, ollaan ensi syksynä yhä suurempien ja vaikeampien omaisuudenmyyntien edessä. Kaupunginjohtaja korosti aivan oikein budjettikurin toteutumisen tärkeyttä.

Kaupunginjohtajan puheenvuoron jälkeen alkoivat ryhmäpuheenjohtajien puheet ja niiden jälkeen tavallisten valtuutettujen puheet. Puolueet olivat tyytyväisiä budjettisopuun, jossa ovat mukana kaikki ryhmät vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Me vihreät olemme olleet neuvotteluissa mukana alusta alkaen ja merkittävästi vaikuttaneet budjettikirjauksiin, joten mitäpä tästä talousarviosta enää kovin tunteella kohkaamaan valtuustossa. Vihreiden Mika Helva korosti puheenvuorossaan kestävän kehityksen puutetta kaupungin kestävän kehityksen budjetista. Kestävän kehityksen linjaukset pitäisi tulla budjetin rakenteisiin virkamiesten kokonaisesityksinä, niitä on vaikea saada järkevästi mukaan enää poliittisina päälleliimauksina. Demarit jättivät itselleen ryhmyri Jarmo Rosenlöfin suulla joitakin duubioita poliittisiin irtopisteisiin (oma värittynyt tulkintani ;). Vasemmistoliiton puheenvuorot budjettikeskustelussa olivat eriskummallisen sekavia. Jos budjetinteko olisi jalkapalloa, yhteisestä sopimuksesta irtautuneiden vassareiden strategia olisi valtuustokäsittelyn perusteella pelata palloa kentän molempiin maaleihin. Eriskummallista oli sekin, että ryhmien välisissä neuvotteluissa vasemmistoliiton edustajat nyökyttelivät hyväksyvästi sille, että veronkorotuksen tuoma liikkumavara käytetään jokseenkin kokonaan velanoton tarpeen vähentämiseen, mutta valtuustossa heillä oli ihan toinen kello kilkattamassa.

Muutoin keskustelu oli tavanomaista valtuuston budjettipuhetta: aiheet vaihtelivat laajalti, koska kaupungin toimiala on niin lavea, ja valtuutetut ottivat esille merkittäväksi kokemiaan asioita.

Neuvotteluissa oli sovittu seuraavat muutokset kaupunginhallituksen budjettiesitykseen:

- kaupunginhallitukselle lisätyt tekstit:

o Mikäli perusopetukseen saadaan vuoden 2010 aikana lisää valtionosuuksia tai ammattiopetukseen lisää aloituspaikkoja, arvioidaan tarpeet muuttaa ao. hallintokuntien talousarvioita.

o Kevätkauden aikana käydään Turun seudun kuntien kanssa neuvottelut koskien seudun kuntien veroperusteiden määräytymisistä ja yhteistyötä Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin omistajaohjauksessa.

- peruspalvelulautakuntaan lisättiin toimintakuluihin 80 000 euroa korvaamaan aiemmin kaupunginjohtajan tekemää avustusvähennystä

- samoin liikuntalautakuntaan avustusvähennystä korvaamaan 150 000 euroa

- ja nuorisolautakuntaan samoin 150 000 euroa

- kuin myös kulttuurilautakuntaan 150 000 euroa. Kaikki nämä esitykset tehtiin ennaltaehkäisevän toiminnan varmistamiseksi.

Kaupunginhallituksessa ryhmät neuvottelivat kaupunginjohtajan esitykseen useita tekstimuutoksia, mutta summat jäivät tuolloin auki keskeneräisten neuvotteluiden takia. Vihreille tärkeitä ja neuvotteluissa läpisaatuja budjettitavoitteita olivat

- yllämainittujen avustusleikkausten peruminen

- korkeakouluopiskelijoiden harjoittelupaikkojen lisääminen (saimme tuplattua määrärahan ensi vuodeksi)

- Myllykodin myyntiesityksen poistaminen

- kirjauksen saaminen luovan talouden keskuksen tuomisesta päätöksentekoon (Tuli kirjaus: Valmistellaan kh:lle joulukuun 15. päivä 2009 mennessä käsiteltäväksi hankesuunnitelma kaupungin osallistumisesta kumppanuushankkeena VR:n entisen konepajan tilojen muuttamiseen kulttuurin ja luovan talouden keskukseksi huomioiden kulttuuripääkaupunkivuoden 2011 tilatarpeet.)

- sitovan kirjauksen saaminen peruspalvelulautakuntaan: Peruspalvelulautakunta kehittää muutosprosessien seurantaa ja prosessikuvauksia kehittämistoiminnan etenemisen sekä toiminnallisten ja taloudellisten vaikutusten varmistamiseksi.

Osa näistä tavoitteista oli toki myös muiden puolueiden tavoitelistalla, mm. Myllykoti ja avustusasiat.

Kokonaisuutena prosessi oli tänä vuonna hyvin niukka budjettilisäysten suhteen. Kaikki sopimusosapuolet olivat hyvin sisäistäneet taloustilanteen, eikä kenenkään muun kuin vasemmistoliiton edustajien tehnyt mieli lähteä keikuttamaan syvällä uivaa talousvenettä välttämätöntä enempää.

Kalmin jalanjäljissä

Maanantain Turun Sanomissa oli iso juttu Hirvensalossa sijaitsevasta Sipsalon tilasta ja siellä olevasta Pietari Kalmin perustamasta puutarhasta. Joukko Ruotsin viranomaisia ja kasvientutkijoita aikoo esittää, että Turun Hirvensalossa sijaitseva Sipsalon puutarha-alue liitettäisiin YK:n kulttuuri- ja tiedejärjestön Unescon maailmanperintökohteisiin. Se kuuluisi osana historiallisiin puutarhoihin, joissa on säilynyt merkkejä kasvitieteilijä Carl von Linnén elämäntyöstä.

Tämä on iso asia. Puutarhan olemassaolo on ollut tiedossa, mutta vaikuttaa siltä, että puutarha on sittenkin paremmin säilynyt kuin aiemmin on käsitetty. Pietari (Pehr) Kalm oli Carl von Linnén lempioppilas ja Carl von Linné on taas luonnontieteen historian tosi suuria nimiä. Carl Linnaeus eli Carl von Linné kuuluu taksonomian eli luonnontieteellisen nimeämisjärjestelmän kehittäjänä maailmanhistorian sadan merkittävimmän luonnontutkijan joukkoon. Biologien keskuudessä hän on tieteen kärkinimien listalla, samassa sarjassa historian herroja kuin mm. Charles Darwin (evoluutio), Louis Pasteur (bakteerit), Rudolf Virchow (soluteoria), Francis Crick ja James Watson (DNA:n rakenne), William Harvey (verenkierto), Robert Koch (mikrobiologia), Anton van Leeuwenhoek (mikroskooppi), Gregor Mendel (perinnöllisyys) ja muutama muu. Linnéllä oli naapurimaan miehenä myös henkilökohtaisesti suuri vaikutus luonnontieteiden ja biologian kehitykseen Suomessa ja hän kävi Suomessa usein.

Kääntääkseni asian Hirvensalon osayleiskaavaa tekevien arkkitehtien kielelle: ketkä olisivat maailmanhistorian kymmenen merkittävintä arkkitehtia, ja miten heidän omiin ja tärkeimpien oppilaittensa töihin suhtautuisimme? Jos meillä olisi Turussa jäljellä le Corbusierin, Gehryn, Mies van der Rohen, Breuerin, Eamesin tai Gaudin "toimistojen" rapistuneita tuotoksia, miten niihin suhtautuisimme? Ai niin, onhan meillä A. Aalto, sr5-luokassa eli korkeimmalla tasolla suojelun suhteen...

Meillä on nyt meneillään Hirvensalon osayleiskaavan tarkistus. Tässä yhteydessä on ehdottoman välttämätöntä tutkia mahdollisuudet säilyttää ja ennallistaa tämä luonnontieteen historian elävä muistomerkki. Kaupungin tulisi aktiivisesti etsiä asiassa yhteistyökumppanit, joiden kanssa Sipsalon tilasta voisi tulla sekä tieteenhistorian että puutarhamatkailun tunnettu kohde Turussa. Ja mahdollisesti myös Unescon maailmanperintökohde. Lehtijutussa puhutaan Suomen kulttuuriperinnön tukisäätiöstä, mutta ilman muuta mukaan pitäisi jollakin tavalla saada myös Turun yliopisto ja Åbo Akademi Turun Akatemian historian nimissä.

Tällaisia kohteita ei tässä maassa muilla kunnilla ole, sillä Sipsalo on Suomen vanhin kasvitieteellisen puutarhan jäänne. Kalmin puutarhan ennallistaminen toisi Turulle paljon positiivista mainetta, ja siitä tulisi puutarhamatkailukohde Suomea laajemmassa mittakaavassa. Suomen puutarhahistoriasta löytyy lisätietoa luonnontieteellisen keskusmuseon sivuilta.

JÄLKIKIRJOITUS ILLALLA: Joskus toiveet toteutuvat kuin itsestään! Kyseltyäni asian perään reipas asemakaavapäällikkö Timo Hintsanen vastasi, että puutarha on jo suojeltu vuonna 2002 hyväksytyssä Hirvensalon osayleiskaavassa. Mahtavaa! Nyt pitäisi enää löytyä rahoitus ja taitavat tekijät ennallistamiselle, niin Turku saisi historiansa arvoisen puutarhamatkailukohteen ja innoittajan täkäläisille maan nykykuopsuttajille.

Hengissä ollaan!

Tervehdys, pitkästä aikaa. Vuorotteluvapaatani on nyt kulunut yli kolme ja puoli kuukautta. Olen ollut vapaastani ikionnellinen! Ja paljon väsyneempi kuin taisin tajutakaan. Olen alkanut vasta nyt ymmärtää väsymykseni määrää, vaikka takana oli vapaalle jäädessäni jo pitkä kesäloma. En ole tehnyt mitään sankarillista, vain käynyt kokouksissa ja hoitanut luottamustehtäviä (tosi paljon) sekä pihaa (aika vähän), oleskellut, lueskellut, katsonut telkkaria, hillonnut ja laittanut ruokaa. Sekä nukkunut. Vastannut huonosti puhelimeen, lukenut huonosti sähköpostia ja kirjoittanut aika vähän. Mökkeillyt vähän.

En aio edelleenkään asettaa itselleni mitään suoritustavoitteita. Hoidan politiikan hommat ja muun ajan olla möllötän, jos siltä edelleen tuntuu, Jos tuntuu joltain muulta (niin kuin vähitellen alkaa tuntua), niin sitten teen sitä. Taisin jäädä vapaalleni kreivin aikaan, niin tarpeellinen tämä lepovuoro on. Eläköön vuorotteluvapaajärjestelmä! Kuka oli se nero, joka tämän aikoinaan keksi?

Pitkästymistäni liikaan vapaa-aikaan ehkäisee tehokkaasti Turun kaupunki ja pari muuta organisaatiota, jotka väsymättä järjestävät monenlaista askaretta ja sosiaalista kontaktia. Olen edelleen kieltäytynyt monesta ei-aivan-pakollisesta menosta, mutta aika monessa olen ehtinyt ollakin. Tässä saldoa elokuun puolivälistä tähänastisen vuorotteluvapaani ajalta. Lukumäärät ovat ainakin kutakuinkin oikein.

7 kaupunginvaltuuston kokousta
16 Turun vihreiden valtuustoryhmän kokousta tai muuta valtuustoryhmän palaveria
12 kaupunginhallitusta sekä kaksipäiväinen seminaari Raumalla
7 kaupunginhallituksen puheenjohtajiston ja kaupunginjohtajiston palaveria
7 konsernijaostoa
6 peruspalvelulautakuntaa
1 vesiliikelaitoksen johtokunnan kokous
3 Turun seudun kehittämiskeskuksen hallituksen kokous
1 Paras-ohjausryhmän kokous
45 poliittista palaveria, seminaaria tai muuta tilaisuutta
18 muuta yksittäisistä tapaamista tai haastattelua
1 kaksipäiväinen matka Brysseliin
3 Haloo- Turun päivän työryhmän palaveria ja Turun päivän tapahtuma kaupungintalolla
1 Kuntaliiton työvaliokunta (johon sisältyi kaksipäiväinen Kuntaliiton kahdeksan toimitusjohtajaehdokkaan haastattelusessio)
2 Kuntaliiton hallitusta
1 vihreiden valtakunnallinen kuntatapahtuma Oulussa
3 vihreiden etiikkatyöryhmän kokousta
1 vihreiden kaksipäiväinen puolueristeily Sokos Hotel Vantaassa
sekä koko joukko omia vapaaehtoisia ja ei-poliittisia menoja

Kohtalainen osa Turun kokouksista osui syyskuulle, joka oli luottamushenkilöille kokouspalkkioton kuukausi. Sillä tavalla me teimme oman osuutemme kaupungin taloustalkoista tänä vuonna.

Flunssassa olen ollut pariin otteeseen ja joutunut skippaamaan muutaman kokous- ym. menon.

Sitä tietysti jää miettimään, että miten normaalisti ehdin tämän tohinan ohella käydä töissä ja hoitaa kotona oppituntien valmistamisen, kokeiden korjaamisen ja kokouksiin valmistautumisen kuten esityslistojen luvun. En minä vain ymmärrä, mutta ehkä tämä selittää tarvettani jäädä vuorotteluvapaalle ja hengähtää hetken normaalielämäni oravanpyörästä.

Mieleenpainuvimpia näistä tapahtumista ovat olleet Kuntaliiton toimitusjohtajaehdokkaiden haastattelut ja valtioneuvoston 200-vuotisjuhlajumalanpalvelus tuomiokirkossa viime perjantaina. Oli tosi kiinnostavaa kuulla kahdeksan kovatasoisen toimarikandidaatin näkemykset siitä, mitä kuntakentässä tulee tapahtumaan seuraavan vuosikymmenen aikana. Toimitusjohtajaksihan Kuntaliiton hallitus valitsi soveltuvuuskokeiden jälkeen nykyisen varatoimitusjohtajan Kari-Pekka Mäki-Lohiluoman – yksimielisesti ja hyvästä syystä. Onnea ja menestystä Kari-Pekalle!

Valtioneuvoston 200-vuotisjuhlassa mieleen syöpyi arkkipiispa Paarman rohkea ja viisas saarna. Tuomiokirkossa oli kuuman vaalirahakohuviikon päätteeksi paikalla kirkkoväen ja meidän tavallisten kutsuvieraiden lisäksi kirkkoon kulkueina saapuneet kansanedustajat, maan hallitus, korkein oikeus, korkein hallinto-oikeus sekä maan entiset presidentit. Ja sitten arkkipiispa Paarma pitää saarnan, jossa hän todella sanoo jotain. Kirkossa olisi voinut kuulla neulan putoavan lattialle. Paarman saarna löytyy täältä, se kannattaa lukaista ja miettiä, mitä kukin näistä maan mahtavista on ajatellut kansakunnan 200-vuotisen hallinnon tilasta. Meillä vihreissä on usein kritisoitu kirkollisen ja maallisen vallan muodollisia kytköksiä kuten avajais- ja juhlajumalanpalveluksia, ja mielestäni ihan hyvästä syystä. Silti Paarmaa kuunnellessani ajattelin, että onneksi asialle ei ole vielä tehty mitään :)! Niin tarpeen oli meidän kaikkien kuulla arkkipiispan sanat.

Tärkeimpiä poliittisia asioita ovat olleet kaupunginhallitustyöhön, valtuuston ohjelmatyöhön, talousarvion valmisteluun ja konsernijaoston toimintaan (omistajapolitiikka ja konserniohjeiden uudistus) liittyvä työ. Sitä on tehty kiireessä ja paineen alla, mutta valmistakin alkaa tulla.

Hauskinta lienee ollut etiikkatyöryhmän innostava työ, Oulun kuntapäivät ja puolueristeily Vantaalla – eli vihreiden omassa porukassa tehty työ. Eikä meillä valtuustoryhmässäkään ikävää ole, joskin aina välillä aika kiiruista hankalien asioiden kanssa.

Vuorotteluvapaan tuoma lepovuoro on ehtinyt elvyttää aivojani sen verran, että pää alkaa siirtyä taas produktiivisempaan tilaan. Toivottavasti blogikin alkaa taas päivittyä ahkerammin. Aloitan ahkeroimisen pikapuoliin valtuuston tuoreella budjettikokousraportilla.

Sitä ennen kuitenkin lyhyesti edellisestä valtuustokokouksesta. Kaupunginvaltuuston käsittelyssä16.11. oli mm. Satava-Kakskerran osayleiskaava ja veroprosentit vuodelle 2010. Valtuusto hyväksyi Satava-Kakskerran osayleiskaavan vastustuksestamme huolimatta. Vihreiden tekemä palautusesitys kuului näin: ”Satava-Kakskerran osayleiskaavaehdotus on valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden vastainen ja samalla ristiriidassa ja yhteen sopimaton maakuntakaavan kanssa. Osayleiskaavan mitoitus on liian suuri suhteessa Turun ja kaupunkiseudun ennakoituun väestönkasvuun ja kaavassa tehtyihin liikenteellisiin ratkaisuihin. A/res –aluemerkintöjen sijoittuminen heikentää entisestään kaavan ympäristöllistä kestävyyttä. Asia tulee valmistella siten, että maakuntakaavan asettamat lähtökohdat ja muut kaavan sisältövaatimukset otetaan huomioon.”. Palautusesitys hävisi äänin 43-23 ja hylkyesitys äänin 42-24. Vihreiden valtuutetut ja muutama muukin jättivät päätökseen eriävän mielipiteen. Pöytäkirjan asian käsittelystä löydät täältä, mutta jostain merkillisestä syystä päätökseen ei ole kirjattu sen enempää tehtyjä päätösesityksiä kuin eriäviä mielipiteitäkään.

Veroprosenttikeskustelun aloitti vihreiden ryhmän puheenjohtaja Mika Helva. Ryhmät olivat käyneet jo siinä vaiheessa pitkälliset neuvottelut talousarviosta. Menopuolesta olimme päässeet jokseenkin sopuun, vasemmistoliittoa lukuun ottamatta. Tulopuoli tuotti tällä kertaa enemmän vaikeuksia. Kokoomus olisi halunnut pysyttäytyä kaupunginjohtajan esityksessä (18,5 %), vihreät ja vasemmistopuolueet nostaa veroprosentiksi 19. Meidän tavoitteisiimme kuului myös kiinteistöverojen hallittu korotus (yleiseksi kiinteistöveroprosentiksi 1,0 ja rakentamattoman maan veroksi 3,0). Kiinteistöveroissa muut yhtyivät näkemyksiimme ja tuloverojen kohdalla kirkko rakennettiin neuvottelujen jälkeen keskelle kylää, 18,75 prosenttiin. Koska saimme kiinteistöverotavoitteemme läpi ja myös menopuolella tavoitteemme saivat hyvän vastaanoton, verosopu oli meille kelpo ratkaisu. Kokoomukselle ja sosiaalidemokraateille kysymys oli vaikeampi. Kokoomuksessa on väkeä joka ei korotusta halunnut hyväksyä ja sosiaalidemokraateilla oli taas sisäistä painetta vetää asiassa omaa linjaa. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Vain vasemmistoliitto jäi omalle raiteelleen. Heille ei käynyt talousarvioon sisältyvä 450 asunnon myynti (rahallinen merkitys noin 25 miljoonaa) ja siksi he (sinällään loogisesti) esittivät veroprosentiksi 19.

Iltojeni ohjelmia

Maanantaina kokoontui jälleen valtuusto. Edellisen kerran olimme koolla viikko sitten. Esityslistalla on ollut erityisen merkittävinä asioina kaupungin toimintaa linjaavia ohjelmia: viikko sitten asukkaiden hyvinvointiohjelmat (kolme eri ohjelmaa samassa paperissa: lapset ja nuoret, työikäiset ja seniorit) ja tällä kertaa asunto- ja maankäyttöohjelma sekä omistajapolitiikka.

Paperit ovat tärkeitä, sillä ne tulevat ohjaamaan tällä valtuustokaudella toimintaa kaupungissa. Talousarvioiden ohella nämä ovat ylimpiä valtuuston päättämiä linjauksia. Lainsäädäntö toki ajaa kaikkien linjausten edelle, ja rahat riittävät siihen mihin riittävät, mutta näillä ohjelmilla kaupunkilaisten itsensä valitsemat edustajat eli valtuutetut linjaavat, millaista kehitystä ja mihin suuntaan he kaupungin toiminnalta edellyttävät.

Vihreiden valtuustoryhmä antoi ohjelmista lausunnot niiden valmisteluvaiheessa, kuten toivottiin. Ohjelmien käsittelyssä on jossain määrin muodostunut ongelmaksi, että kaikki valtuustoryhmät eivät näin toimineet. Nyt, kun ohjelmiin pitäisi alun virkamiesvalmistelun, lausuntokierroksen ja täydentävän virkamiesvalmistelun jälkeen tehdä vielä viimeiset poliittiset linjaukset, erityisesti demarit nitisevät, että valtuustolle esitettyihin papereihin ei saisi enää tehdä muutoksia. Vähän tätä ovat toistelleet kokoomuslaisetkin. No haloo! Juuri nythän puolueiden pitää sanansa sanoa, jos sanottavaa kerran on, kaikki muu asenne on vallan kummallista virkamiesvallan pönkittämistä. Ei kai ole vihreiden vika, jos demarit eivät ole prosessoineet itselleen tärkeitä muutoksia? Siksikö on tarpeen dissata meidän painotuksiamme? Ei meitä valtuustoon ole kumileimasimiksi valittu, vaikka demarit itsestään niin tuntuvatkin ajattelevan.

Viikko sitten saimme vielä valtuuston kokousta edeltävissä neuvotteluissa läpi hyvinvointiohjelmiin muutamia muutoksia, tosin yhteisessä koontipaperissa, kokoomuksen esittäminä ja demareiden kannattamina ;). Meidän kirjauksemme käsittelivät koulukiusaamisen ehkäisyä; resurssien ohjaamista enemmän niille aluille, joilla on runsaammin sosiaalisia ongelmia; korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin ja integroitumisen edistämistä Turkuun kaupungin, oppilaitosten ja oppilaskuntien yhteistyönä sekä aktiivisen harrastustoiminnan tukemista (liikunta, kulttuuri, aikuisopiskelu) vähentämään ikäihmisten kokemaa yksinäisyyden tunnetta. Ja oli meillä vielä jotain muutakin, joka poliittisessa prosessissa rutistui aika tunnistamattomaan muotoon. Viikko sitten valtuusto hyväksyi myös tärkeän Ratapiha-alueen osayleiskaavan (se sisältää tiivistä kaupunkiasumista ja mm. meille tärkeän matkakeskuksen), Kärsämäen täydennysrakentamiskaavan (jolla on "hieno" nimi: Amalienborgs Bryggeri) sekä kävi pitkän keskustelun kaupungin talousasioista.

Tällä viikolla oli sitten jo todella vaikeaa saada läpi mitään muutoksia asunto- ja maankäyttöohjelmaan. Demarit suostuivat ainoastaan yhteen muutokseen, jolla korjattiin hieman kahta voimassa olevan osayleiskaavan vastaista asemakaavakohdetta. Me olisimme alun perin halunneet poistaa ne kokonaan, ja ottaa käsittelyyn vasta uuden Hirvensalon osayleiskaavan jälkeen, mikäli asia menee uudessa osayleiskaavassa läpi. Nyt tuli vain lievennys. Olisimme halunneet loppuun saakka myös lisäkirjauksia koskien maahanmuuttajien asutuskeskittymien purkamista ja innovatiivisuutta uudisrakentamisessa, mutta nämä eivät demareille kelvanneet, joten kirjaamatta jäi. Kokoomus olisi kuulemma lopulta näihin suostunut. Hiivatin kateustekijä! Jos en itse pysty niin ei sitten saa muutkaan… Juuri tuota asennetta me vihreät olemme yrittäneet politiikassa välttää, ja kannattaa aina kenen tahansa esittämiä hyviä, järkeviä ja eteenpäin viemisen arvoisia ajatuksia, puolueeseen katsomatta. Olen todistettavasti itsekin jäänyt joskus kiinni jopa Olavi Mäenpään esityksen tukemisesta, uskokaa tai älkää. Asiasta kuittailtiin lehtijuttua myöten. (Asia koski tuolloin taidemuseon sotkuja.)

Vihreät esittivät minun suullani kuitenkin asunto- ja maankäyttöohjelmaan seuraavan ponnen: Kaupunginvaltuuston tehdessä päätöksen asiassa allekirjoittanut kaupunginvaltuutettu esittää kaupunginhallitukselle toivomuspontena, että asunto- ja maankäyttöohjelmaa seuraavan kerran päivitettäessä käydään läpi olemassa oleva maa- ja asemakaavavaranto. Asemakaavoitustavoitteet tulee optimoida suhteessa realistiseen väestönkasvuun ja olemassa olevaan kaavavarantoon. Ohjelmassa tulee etsiä keinot ohjata tiukemmin jo kaavoitettujen ja kunnallistekniikan osalta valmiiden alueiden rakentumista ja alueiden toteuttamisen keskinäistä järjestystä kaupungin ja ympäristön kannalta mielekkäällä tavalla.

Pyrimme ponnella puuttumaan ohjelman siihen sangen hankalaan epäkohtaan, että se ei sisällä olemassa olevan rakentumattoman maa- ja asemakaavavarannon kriittistä tarkastelua. Paljonko meillä on omistuksessa raakamaata ja paljonko omaa tai muiden asemakaavoitettua mutta rakentumatonta maata, ja missä ne sijaitsevat? Tämän taustatiedon pohjalta pitäisi lähteä määrittämään, paljonko tarvitaan lisää maata ja kaavaa. Asemakaava tulee nähdä investointina: kaavan tekemiseen menee kaavasta riippuen enemmän tai vähemmän työaikaa ym perusjuttua, rahaa erilaisiin selvityksiin ja päätöskäsittelyyn. Ja kaavan toteuttamiseen tonteiksi vasta rahaa palaakin: kadut ja tiet, putket ja sähköt, puisto- ja viheralueet, valot, kevyen liikenteen väylät, mahdollisesti koulut, bussireitit ym. palvelut, jotka kaavasta seuraavat jollakin aikajänteellä. Resurssit on siis syytä kohdentaa oikein ja tehokkaasti. Uuden asemakaavoitusohjelman mitoituksen tulisi olla kohdallaan siksikin, että asemakaavoilla on nykyisin myös deadline: ne vanhenevat 13 vuodessa.

Lisäksi kaupungin tulee etsiä keinoja, joilla se pystyy ohjaamaan nykyistä paremmin kaavoitettujen ja mahdollisesti jopa infrarakennettujen alueiden toteuttamisjärjestystä kaupungin kehittymisen kannalta järkevällä tavalla.

Näiden seikkojen suhteen täytyy siis vain todeta, että no, ehkä sitten ensi kerralla.

Asunto- ja maankäyttöohjelmassa on onneksi uutena asiana mukana meidän pitkään ajamamme arvio kaavan vaatimista infrastruktuurin investoinneista ja muista kaavan aiheuttamista kustannuksista sekä alueiden toteuttamisjärjestyksen hallitsemiseksi selvitys, jolla arvioidaan kaavan energiatehokkuutta. Uskomme, että nämä osaltaan auttavat jämäköittämään kaavoitettavien alueiden valintaa kaupungin ja sen asukkaiden eduksi.

Omistajapoliittinen paperi meni loppujen lopuksi lämpimien kiitosten ja jonkinasteisen nurinan kera yksimielisesti läpi valtuustosta. Prosessi ei ollut aivan helppo. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että tähän paperiin valtuusto ryhmäpuheenjohtajiensa johdolla jätti suuren peukalonjäljen: konsernijaoston peruskäsittelystä paperi eteni ryhmäpuheenjohtajien neuvotteluprosessiin, jossa tekstiä hiottiin useaan otteeseen. Ja niin sen pitää ollakin, sillä kun puhutaan Turun kaupungin omistuksista, on syytä kysyä, kuka omistaa. Vastaus on: kaupungin asukkaat omistavat. Ja heidän valtuustoon valitsemansa edustajat sitten linjaavat, miten omistusten kanssa jatketaan. Virkamiehet valmistelevat pohjan ja työntekijät lausuvat, mutta linjat vetävät valtuustoryhmät ryhmäpuheenjohtajiensa välityksellä. Ja niin tässä nyt tapahtui.

Ilman demarikosmetiikkaa ei kuitenkaan tästäkään selvitty. Päätökseen lisättiin, että "Nykyisistä tuottajaliikelaitoksista muodostettavien tuottajayhtiöiden omistuspohjaan voidaan tehdä vuosina 2010-2016 muutoksia vain perustelluista syistä siten, että muutostarpeista neuvotellaan ensin valtuustoryhmien välillä pyrkien neuvottelutulokseen. Edellä todettu omistuspohjan mahdollisia muutostarpeita koskeva kirjaus koskee myös Turku Energia osakeyhtiötä.".

Tämä kirjaus ei siis muuta mitään omistajapolitiikan sisällössä, siinä vain todetaan se itsestäänselvyys, että jos omistuspohjan muutoksiin aiotaan ryhtyä, siihen on oltava perustellut syyt ja asiasta pitää neuvotella. No kuinkas muutenkaan asiassa voitaisiin ylipäätään toimia, kun nyt poliittisessa päätöksentekojärjestelmässä kerran olemme?? Ehkä demarien poskipunan käyttö oli kuitenkin silla tavalla hyvä asia, että myös vasemmistoliitto loppujen lopuksi tuli yksimielisesti omistajapolitiikan linjausten taakse. Näin suurissa asioissa yksimielisyyden saavuttaminen on minusta sangen arvokas asia. Eli kiitos kaikille prosessiin osallistuneille, meille konsernijaostossa ja kaupunginhallituksessa jää nyt tehtäväksi ryhtyä toteuttamaan näitä valtuuston linjauksia.

Poliittisen järjestelmän sikainfluenssa

Niin on sitten sikainfluenssa saapunut Suomeen ja saavuttanut epidemian mittasuhteet, vaikka leviäminen vei puolitoista vuotta.

Ensin näytti julkisuudessa siltä, että vain muutama kansanedustaja on sairastunut vaalirahoitusten laiminlyöntiin. Sitten tauti levisi lähipiiriin. Osoittautui, että koko joukko maan ylimpiä keskusta-, kokoomus-, demari- ja vasemmistoliiton päättäjiä on sikaillut vaalirahoitustensa kanssa, eikä rkp:kaan järin terve ole. Pöpö jatkoi voittokulkuaan infektoiden suurimman osan puolueista ja suuren joukon ammattiyhdistysliikettä, yrityselämää, valtionyhtiöitä, yhdistyksiä, säätiöitä ja ties mitä. Poliittisia ruumiitakin on tullut jo jokunen, ja lisää odotellaan.

Näkyvinä oireina ovat poliittisen moraalin ylenpalttinen velttous, muistin vakava heikkeneminen, porsastelu hämärään kätketyllä vaalirahalla ja oman lätin toimintamallien puolustelu, mutta sairaus aiheuttaa pitkittyneenä myös kansanvallan halvaantumista. Koko valtakunnan koneisto yskii: toisten aika menee sairastamiseen ja toiset pelkäävät kuollakseen, milloin tartunta leviää heidän omiin toimiinsa saakka. Todellinen pandemiariski muhii vielä piilossa kuntavaalien ja kunnallispoliittisen toiminnan rahoituksessa. Mutta koska pöpö on osoittautunut yllättävänkin virulentiksi - kiitos vihdoin horroksesta heränneen median - nämäkin tahot saattavat saada tartunnan. Jää nähtäväksi.

Eräät ryhmät ovat kuitenkin osoittautuneet omaavan immuniteettia sairautta vastaan. Perussuomalaisia ja kristillisiä on suojannut puolueiden poliittisten tavoitteiden synnyttämä perinnöllinen vastustuskyky. Kukapa erityisesti haluaisi rahoittaa näiden poliittisten aatteiden leviämistä yhteiskunnan päätöksenteossa?

Vihreitä taas on suojannut hankittu immuniteetti: puolue on tunnistanut sairauden jo hyvissä ajoin ja siksi pyrkinyt rokottamaan itsensä poliittisen avoimuuden vaatimuksilla ja omilla toimintamalleillaan. Rokotuksen onnistuminen on varmistettu puolueen päätösten, ehdokassopimusten lakia tiukempien kirjausten ja tiedottamisen avulla. Mitä vahvemman otteen vihreät ovat vallankahvasta saaneet, sitä tärkeämmäksi on noussut oman hankitun immuniteetin vahvistaminen ja rokotuskäytännön levittäminen myös muihin puolueisiin.

(Täytyy pyytää yllä olevaa kuvausta anteeksi oikeilta sioilta, ne ovat sentään mukavia ja yllättävän siistejä eläimiä.)

Ja tässä nyt ollaan. Maa horjuu poliittisessa kriisissä, joka kattaa sekä hallituksen että opposition. Oppositio ja vähän muutkin vaativat uusia vaaleja, tai ehkä sittenkään eivät vaadi. Osa kansasta on raivoissaan ja osa ei voisi vähempää välittää. Pääministeri Vanhasen jakkarasta alkaa kaiken grillauksen jälkeen nousta savua.

Vakavasti puhuen: olen aika ihmeissäni muutamasta asiasta. Olen blogannut vaalirahoitusproblematiikasta useasti ja siksi olen tietenkin mielissäni, että asiat vihdoin nousevat keskusteluun, jossa pöyhitään ja möyhitään tekemisiä ja tekemättä jättämisiä. Minua ei hämmästytä esiin nousseet yritys- ja ammattiyhdistysrahakytkennät eikä näiden summien suuruus. Eikä minua hämmästytä puolueiden monimutkaiset rahoituskuviotkaan. Kaikki politiikassa enemmän mukana olevat ovat tienneet, että oikeisto ja vasemmisto ovat kumpainenkin käyttäneet vuosien mittaan suuren määrän energiaa luodakseen järjestelmät, joissa heidän mielestään riittävä rahoitus hoituu vaalirahoituslailta ja muulta julkisuudelta piilossa. Järjestelmien olemassaolo on siis ollut tiedossa, vaikka käytännön järjestelyitä en ole juuri tuntenut.

Puhun järjestelmistä monikossa, koska vasemmistolla on ollut oma ay- ja järjestöpohjainen mutta myös yritysrahaa keräävä tapansa, kokoomuksella tukiyhdistys-, puolueen yhtiö- ja yritysrahapohjainen ja keskustalla taivas tietää kuinka monimutkainen sekamalli tunnettuine taulukauppoineen. Kokoomus on ollut asiassa viime vuosina erityisen innovatiivinen: heidän rahoitusjärjestelymalleistaan on otettu muuallakin oppia, jonkin verran myös meillä vihreissä. Meilläkin puolue ja jotkin ehdokkaat ovat järjestäneet ainakin maksullisia seminaareja, joihin on myyty tukilippuja.

Rahankeruussa ei tietysti lähtökohtaisesti ole mitään laitonta eikä vikaa. Kampanjoita on pystyttävä käymään ja poliittisia viestejä levittämään eikä kaikilla (useimmilla?) ole siihen omaa rahaa. Puolueiden pitää pystyä rahoittamaan itselleen toimitilat ja jonkin sortin työntekijävoimaa. Rahan hankkiminen on ihan ookoo, jos se tapahtuu avoimesti ja äänestäjä pystyy seuraamaan, onko taloudellisella tuella vaikutusta päätöksentekoon. Jos on, äänestäjät ja media voivat arvioida tuen ja päätösten merkityksen omilla aivoillaan, taustatietojen ja tapahtuneen valossa. Seuraavissa vaaleissa voi äänestäjä sitten valita joko samoin tai toisin. Tätähän tässä haetaan.

(Kyösti Kakkosen lanseeraama käsite "maksullinen arvovalintavaikuttaminen" on mädännäisestä leimastaan huolimatta sittenkin aika hieno: siihen kiteytyy olennainen vaalirahoituksesta. Kannatan puolueen ajatuksia, siis tuen rahallisesti niiden leviämistä. Tämä hyvä, jos sen tekee omalla naamallaan ja nimellään, ja kaikille tiedossa olevilla summilla. Näinhän Kakkonen kumppaneineen ei tietenkään tehnyt, vaan tuen piilottamiseksi rakennettiin bulvaaniyhdistys Kehittyvien maakuntien Suomi ry.)

Mutta seuraavat asiat minua ovat tässä kiihtyvässä jupakassa ällistyttäneet:

Ihmettelyn aihe 1. Vanhanen & Katainen

Kummatkin herrat ovat tulleet tunnetuksi huonosta muististaan, mutta heidän kommenteissaan hämmästyttää vielä paljon enemmän se, että he eivät todellakaan näe itse ongelmaa. He selittävät ja selittelevät, kritisoivat lievästi mutta enemmän puolustelevat toiminnan lainmukaisuutta. Kumpikaan ei ole linjannut, että kyllä, olemme olleet pahasti metsässä, moraalintaju on ollut kerta kaikkiaan kadoksissa ja asioiden on nyt muututtava. Jos he tunnistaisivat itse Ongelman, he olisivat jo aikapäiviä sitten esittäneet myös Ratkaisun eli tiukan vaalirahalain. Kohu olisi laantunut. Tämän sijaan he ovat olleet vaalirahakohusta jopa närkästyneitä, ilmaisseet kyllästymisensä aiheeseen ja ehdottaneet muita keskustelunaiheita, Katainen eritoten. Ymmärrän kyllä, että he ajattelevat sisällään näin, vastuu maan taloudesta painaa ja asiallisesti ottaen se tuntuneekin heistä tärkeämmältä. Mutta että sanovat näin ääneen!

Syykin tähän on selvä: Vanhanen ja Katainen ovat itse "maan tavan" eli puolueidensa piilotettujen rahoituskuvioiden kasvatteja. He eivät kerta kaikkiaan pysty käsittämään sitä, että he ja puolueensa ovat olleet koko ajan väärässä rahoituskuvioidensa kanssa. Kai siinä romuttuisi joku maailmankuva. Tismalleen sama tauti tuntuu kyllä vaivaavan myös vasemmistoa. Siellä kritisoidaan oikeiston vaalirahoitusta, mutta ollaan täysin kykenemättömiä näkemään, että oma ay-pohjainen malli on aivan yhtä mätä ja pimennossa pidetty.

Ihmettelyn aihe 2. Synnintunnon ja moraalin puute

Sama, mikä koskee Vanhasta ja Kataista, tuntuu koskevan myös jokseenkin kaikkia vanhojen puolueiden aktiivitoimijoita. Lukee sitten kansanedustajien kommentteja tai puhuu paikallisten poliitikkojen kanssa, kaikkialta tulee sama viesti: on tässä vähän korjaamista, mutta kyllä media paisuttelee asiaa, rahoitus on ollut lain mukaista ja pitäähän rahaa jostain saada. Eroa lain kirjaimen täyttämisen ja moraalisesti kestävän toiminnan välillä ei kerta kaikkiaan tunnisteta. Tämä ei ennusta hyvää vaalirahoituslain uudistamiselle, ja siksi varmaan vihreiden eduskuntaryhmäkin yritti eilen lykätä asiaan vauhtia.

Samaa synnintunnon puutetta ja moraalin venymistä kuvaavat paljastukset rahoituksen käytännön järjestelyistä. Rahoitukseen on käytetty paitsi verovähennyksillä tuettua ay-rahaa ja yritysrahaa, myös julkisilla varoilla rahoitettuja säätiöitä ja yhdistyksiä. Näissä on pyörinyt kivoja itselleen vaalirahaa jakavia piirejä, joissa omanedunvalvontapaikat on jaettu tarkkaan, toiminnan tarkoituspykäliä on tulkittu miten on mielitty ja normaali jäävääminenkin näyttää paikoin unohtuneen. Ja jos rahan jakaminen itselle ja omalle porukalle on tuntunut kiusalliselta, asia on delegoitu toimitus- tai toiminnanjohtajan rutiinitehtäviin kuuluvaksi.

Ihmettelyn aihe 3. Valtionyhtiöt ja raha-automaattiyhdistyksen varat

Näyttää epäilyttävästi siltä, että myös valtionyhtiöitä on käytetty vaalirahoituksen työkaluina. Kunnissa samaa lienee tapahtunut jossain määrin kuntien yhtiöiden kanssa. Omistaja julkisessa omistuksessa oleville yhtiöille ei kuitenkaan ole kokoomus, keskusta, sdp tai vasemmistoliitto, vaan aina valtio tai kunta, joiden pitää päättää tukemisen tasapuolisista periaatteista, jos tukirahoitukselle ylipäätään on olemassa mitään tarvetta. (Minusta ei pitäisi olla.) On hyvä että valtiontalouden tarkastusvirasto aikoo nyt tarkastaa kaikkien valtion määräysvallassa olevien yhteisöjen ja liikelaitosten antaman vaalirahoituksen.

Raha-automaattiyhdistyksen paljastuksiin minä muiden kansalaisten ohella olen ollut erityisen pettynyt. Vaikuttaa siltä, että toiminta RAY:n jakamien rahojen suhteen on ollut paljon politisoituneempaa kuin annettu ymmärtää, ja varainkäytön seuranta heikompaa kuin on luultu. Asiasta on päivän Turun Sanomissa iso juttu. RAY on ollut luotettavana pidetty instituutio, ja kolaus maineelle on iso.

Ihmettelyn aihe 4. Ammattiyhdistysliikkeen tuki

Hesarin parin päivän takainen juttu vasemmistoliiton EU-vaaliehdokas Kyösti Suokkaan vaalirahoituksesta kuvasi hyvin ay-rahoituksen ongelmia. Harmi, että pitkää juttua ja kaavakuvia ei löydy julkisesta netistä. Tukisummat tulivat useista lähteistä, mutta rahoitusjärjestelyt olivat selvästikin erittäin hyvin organisoituja ja kokonaisrahoitus suurta. Komentokirjeet kulkivat siitä, kenelle rahaa annetaan. Samat ihmiset istuivat ensin päättämässä, mille yhdistykselle rahaa jaetaan, ja sitten rahaa saaneessa yhdistyksessä päättämässä, kenelle yksittäiselle ehdokkaalle raha ohjataan. Tässä tapauksessa tietysti vielä rahaa saaneen yhdistyksen hallituksen jäsenelle. Tosi kiva sille, jolla on kaverit oikeissa paikoissa!

On vaikea ymmärtää, että vasemmisto ei näe ay-rahoituksen ilmiselviä ongelmia. Tuskinpa esimerkiksi Suokkaan kuvioista on laajalti tiedotettu Rakennusliiton jäsenkuntaa, vaikka tämä ammattiyhdistys varmaan onkin erityisen vasemmistoliittolainen. Ay-liikkeen pitäisi yleisellä tasolla tehdä jäsenilleen selväksi, kenen etua he ajavat: jäsentensä, joista merkittävä osa ei kuulu sdp:seen tai vasemmistoliittoon, vai näiden kahden puolueen. Tai vaihtoehtoisesti jäsenten kannattaisi tehdä johtopäätöksensä.

Kunnallisessa päätöksenteossa tämä tuki näkyy siten, että usein jää miettimään, kumman etu tässä oikein ollaan ajamassa: kaupunkilaisten vai ay-liikkeen. Minäkin olen sitä mieltä, että kuntien on pidettävä henkilöstöstään hyvää huolta, ja meillä Turussa on tässä paljon tekemistä. Mutta hyvä huolenpito ei tarkoita sitä, että muutoksia toimintaan ei saa tehdä, eikä sitä, että jos päätöksiä tehtäessä vastakkain asettuvat asukkaiden ja ay-liikkeen etu, jälkimmäinen automaattisesti ratkaisee.

(Eksyn taas sivupolulle: meillä Turussa paikallisesti mielenkiintoinen asetelma on Rakennusliiton tukema valtuutettu ja rakennusalan yrityksen pääluottamusmies Raimo Huhtanen (vas) rakennuslautakunnan puheenjohtajana. On perustelua kysyä, kenen etu on linjauksissa päällimmäisenä, ja saavatko eri näkemykset tasa-arvoisen kohtelun päätöksiä harkittaessa. Vastauksen saamiseksi pitää vaivautua tutkailemaan äänestystuloksia lautakunnan pöytäkirjoista. Kuntien palveluksessa olevat opettajat eivät lain mukaan saa olla luottamustoimessa työantajakuntansa opetus- tai sivistyslautakunnissa, eivätkä lääkärit ja sairaanhoitajat päättämässä terveysasioista, mutta yksityisen rakennusalan ammattilaiset ja liiton rahoilla tuetut kelpaavat kyllä vetämään linjaa rakennusasioissa ja ay-liikkeen rahallisesti tukemat päättäjät vaikkapa henkilöstöjaostoissa. Olisikohan tässä jotain selventämisen tarvetta?)

Haluaisinpa tietää vähemmän vasemmistolaisesta OAJ:stani, onko se jakanut joillekin tahoille vaalirahaa. Taidan laittaa ammattijärjestöön asiasta kysymyksen ja julkistaa vastauksen, jos sellaisen saan :). Itse olen saanut sieltä tilauksesta edunvalvonnallisia infopaketteja eduskuntavaalien alla ja joskus nimen Opettaja-lehden opettajaehdokkaat-listaan. Lisäksi Opettaja-lehti on myöntänyt ilmoitustilasta jäsenilleen reiluja alennusprosentteja. Siinä kaikki. Ja tähän olen ollut ihan tyytyväinen.

Ihmettelyn aihe 5. Milloin keskustelu leviää mediaseksikkäästä eduskunnasta kuntatasolle? Eikö tämä käytännönläheisempi ja ihmisiä enemmän koskettava päätöksenteko kiinnosta ketään? Sillä täällä ne todelliset arvovalinnat tehdään, ja konkreettisin seurauksin.

Vihreät ovat päässeet vaalirahakohussa tähän saakka helpolla. Meillä ei ole pimeää rahoitusta ja olemme lähinnä tyydytyksellä seuranneet sivusta, miten muut joutuvat avaamaan rahalähteensä. Nyt tilanteen kriisiydyttyä asia on alkanut poliittisesti koskea myös meitä. Oma mielipiteeni on, että toistaiseksi pysymme hallituksessa ja pyrimme saamaan aikaan vaalirahoituslainsäädännön tiukan uudistuksen. Tämä on ollut aito poliittinen tavoitteemme jo kauan ja meillä on oikeusministeri viemässä lain valmistelua eteenpäin.

Vaalirahakohu ei ole hallitus-oppositio-asetelma, vaan syytettyjen penkillä istuu aiheesta sekä hallitus- että oppositiopuolueita. Jos nyt päätettäisiin hajottaa eduskunta ja pitää uudet vaalit, ne käytäisiin vanhoilla vaalirahasäädöksillä. Vaaleissa voittaisivat luultavimmin vihreät ja perussuomalaiset, mutta suurimmaksi puolueeksi nousisi kaiketikin kokoomus. Pääministeriksi tulisi silloin Vanhasen lailla vaalirahasotkussa ryvettynyt ja edelleen moraalitajuihinsa tulematon Katainen, enkä näe tässä ratkaisevaa eroa nykytilanteeseen. Parempi olisi antaa vaalisopan kiehua ja puolueiden kypsyä poliittisen kulttuurin muutokseen ja opitun "maan tavan" hautaamiseen.

Tilanne saattaa kuitenkin muuttua poliittisesti, jos pääministeri Vanhanen ei kykene vieläkään tekemään oikeita linjanvetoja ja näin ollen menettää loputkin poliittisesta luottamuksestaan. Politiikassa toimitaan kuitenkin luottamuksen varassa, talouskriiseistä ja muista faktoista huolimatta. Vihreidenkin tuki asiapohjan perusteella ihan kelpo pääministerinä pitämällemme Vanhaselle on viime kädessä kiinni siitä, kuinka oikeaksi ja oikeudenmukaiseksi hallituksen politiikka ja pääministerin linjanvedot koetaan. Jos linja muuttuu sellaiseksi, että sitä ei voi enää mitenkään allekirjoittaa, on johtopäätösten aika.

Asiat ovat sittenkin pitkälti sitä miltä ne näyttävät, ja pääministeri Vanhanen on aidosti liemessä sekä tilannetta selkiinnyttävien linjanvetojen antamisen puutteen että tilannetta sekoittavien annettujen selitysten takia. Mutta jokseenkin samassa sopassa lilluu kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Katainen, jonka myös pitäisi pystyä linjaamaan vaaliraha-asiaa kansan tahdon mukaisesti vaikkakin oman puoleensa toimijoiden tahdon vastaisesti. Ja koska olemme mainoksista oppineet, että ei ne asiat vaihtamalla parane: käsi ylös, kuka haluaisi Jutta Urpilaisesta pääministerin? Hänen moraaliinsa näyttää sopineen ihan hyvin, että kotikaupunki Kokkola on tukenut verovaroilla hänen vaalikampanjaansa! Kunnat saavat ja niiden pitääkin tukea valituksi tulleiden valtuustoryhmien toimintaa, mutta eduskuntavaaliehdokkaiden kampanjarahoitus ei todellakaan kuulu minkään kunnan toimialaan.

Odotelkaamme siis pääministerin paluuta vanhalle mantereelle, ja sitten hänen tilannetta selkeyttävää viestiään. Jos tilanne ei selkiä vielä senkään jälkeen, ei pääministerin vaihto liene aivan hullu ajatus. Ihan totta, kyllä maata pitää johtaa. Sanoin ja teoin.

Vihreät puivat poliitiista tilannetta viikonloppuna Järvenpäässä, jossa puolueen uusi valtuuskunta kokoontuu ensimmäiseen varsinaiseen viikonloppukokoukseensa uuden puheenjohtajansa Kristian von Essenin johdolla. Onnea ja menestystä Kristianille ja koko valtuuskunnalle! Minulle tämä on ensimmäinen kerta kymmeneen vuoteen, jolloin en ole tapaamisessa mukava :(. Puolueen sääntöjen sallimat kaksi puheenjohtajakautta tulivat viime keväänä täyteen, enkä ole tällä hetkellä enää missään virallisissa tehtävissä puoleen organisaatiossa. Enkä halua lähteä entisenä puheenjohtajana kummittelemaan paikalle vain hengaillakseni ilmapiirissä - ainakaan vielä. Antaa uusien puoluepäättäjien muodostaa ensin rauhassa omat toimintatapansa. Valtuuskunnan kokousta voit seurata täältä - niin minäkin varmaan teen!