31.1.07

Vaalikonemaisia vastauksia

Vaalikoneita tuppaa nyt sisään joka ovesta ja akkunasta. Vaikka kansanvalta kaunista onkin, niin on pakko sanoa, että AAAAAARGH! Mistä muusta kuin yöunesta teen aikaa riipiä näihin vastauksia??? Jokainen iso vaalikone tuottaa lisää tummanharmaata sävyä silmäpusseihini. Voi tulla vähän konemaisia - anteeksi, vaalikonemaisia - vastauksia, kun väsään seitsemättä kertaa vastausta tuloveron alentamista koskevaan kysymykseen. Anteeksi, mahdolliset äänestäjät, toivon, että ymmärrätte. Tässä on tuo leipätyökin, ja pari muuta pikku hommaa.

Jotain olen kuitenkin saanut aikaiseksi. Tässä vaalikoneita, joiden perusteella voi luodata minun ja muiden poliittisia linjanvetoja. Jos koneiden väliltä löytyy järjettömiä ristiriitaisuuksia, sysään vastuun yksin pikkutuntien nimiin. Tai sitten olen vastannut samaa luotaavaan kysymykseen ensimmäisellä testikerralla olevani osittain samaa mieltä, ja toisella (eri) testikonekerralla osittain eri mieltä. Jolloin sysään uudelleen vastuun pikkutuntien nimiin.

Vihreiden oma vaalikone ja Katrin vastaukset

MTV3:n vaalikone ja Katrin vastaukset

Kansalaisjärjestöjen vaalikone ja Katrin vastaukset (Koneen testipuoli aukeaa yleisölle helmikuussa)

Nuorten vaalikone ja Katrin vastaukset

Talouselämän vaalikone ja Katrin vastaukset

Animalia ja Katrin vastaukset

Ja lisää on tulossa, kaiketikin jo huomenna.

PS. Tämä oli paitsi suru-uutisten (Kirkan kuolema) päivä, myös päivä, jolloin olisin halunnut olla kärpäsenä katossa seuraamassa, kun iltapäivälehti valitsee torstain lööppejä. Kirka - aina muistoissamme! Halmeelle (44 v.) eläke! Eeva Kuuskoski sai tuomion pahoinpitelystä! Miss Suomi -kisoissa skandaali! Onpahan runsaudenpulaa. Kirkan poismenosta olen oikesti pahoillani, turhan aikaisin lähti erinomainen lava-artisti. Ja Tony Halmettakin kohtaan tunnen myötätuntoa: 16 000 ääntä ja näin surullinen tarina. Jotenkin tuntuu kohtalon julmalta leikiltä koko Halmeen edustajaura.

PS2. Sankareista ja antisankareista: välillä kun esim. Matti Nykänen on ollut lööpeissä oikein huonossa kunnossa, olen pohtinut, että jos olen täällä jäljellä näkemässä kun Matin lähtö koittaa, tulen odottamaan kauhulla kummalle puolelle lehteä iltapäivälehdet hänet sijoittavat: uutisiin vai viihdeuutisiin. Sairastumiset on ainakin aiemmin sijoitettu viihdeuutisiin. Huh huh. Olkaa tarkkana, millä meitä viihdytetään!

29.1.07

Tukka nousee, ja raivo kans

Tukka kauhusta pystyssä olen lukenut tänään uutisia Ruotsin Forsmarkin ydinvoimalasta. Jos olet onnistunut välttämään uutisoinnin, tsekkaa vaikka Ylen tai Maikkarin uutiset asiasta. Voimalassa oli viime kesänä pahoja ongelmia ja vaaratilanteita, ja se jouduttiin sulkemaan pitkäksi aikaa. No nyt on sitten tullut julki raportti, joka kertoo, että kyse ei ollut vain tuon hetken tilanteesta. Ehei, ydinvoimalan toimintakulttuuri on ollut jo pitkään aivan atomeina.

Listalta löytyy mm. seuraavaa: vääriä toimenpiteitä vaaratilanteessa, humalassa olevia työntekijöitä, aineissa olevia työntekijöitä, piittaamattomuutta säännöistä ja turvallisuusmääräyksistä, luvattomia kokeita, parikymmentä onnettomuutta ja lähes 70 vaaratilannetta, yhteensä 22 vakavaa käyttöhäiriötä. Voi jumankeka, näin siis meillä naapurissa!

Ratkaistaan vaan kaikki maailman energiaongelmat ydinvoimalla, kuten vaatii EK, kokoomus, demarit ja nyt keskustakin? Se voi onnistua jopa yhdellä kertapamauksella. Kaikki se, mikä on mahdollista Ruotsissa, on mahdollista täälläkin, ja Ruotsin ongelmat ovat meidän ongelmiamme. Turussa kun puhaltaa yleensä luoteis- tai länsituuli... Taidanpa tarkastaa joditablettivarastoni vanhentumispäivämäärät, vaikka ei jodista hädän tullen paljoa apua ole.

Mitäpä muuta? Suomalaiset ovat huolissaan ilmastonmuutoksesta ja valmiita kantamaan kortensa kekoon henkilökohtaisina elämän muutoksina. Hyvä! Koulutettu kansa ymmärtää, ja se on muutoksen ansi askel. Kunpa päättäjätkin ymmärtäisivät. Kannattaisi äänestäjän varmistaa, että maalisvaaleissa valitaan vain ymmärtämiskykyisiä, puolueeseen katsomatta. Aika tarkkana siinä saa kyllä olla, nyt lentelevät lupaukset ilmassa.

Mistä tulikin mieleen: Demarit aloittivat vaalikampanjamainostamisen. Puna-siniset vastakkainasettelua korostavat bussikatosmainokset ovat vallaneet kaupungin. Tulin pahalle tuulelle jo ensimmäisestä näkemästäni. Minulle tämä me-minä vastakkainasettelu ei tehnyt hyvää ja lämpöistä me-fiilistä, vaan pinnalle nousi ärtymys itsekkään sisäänlämpiävästä me-jengistä, joka haluaa osoitella sormella muita. Vähän sellaista koulukiusausmeininkiä, siis. Yäk. Tiedä sitten, mitä mieltä muut ovat.

Olin kuitenkin sitkeä, yritin ylittää ensiärsytyskynnyksen ja mennä katsomaan demareiden vaalisivustoa. En tiedä, onko niillä siellä vihersuodatin tai mitä, mutta sivuille pääsy ei onnistunut. Ruudulle tuli vain info siitä, että selaimessani ei ole tarvittavaa Flash-laajennusta tai jotain. Uusin versio siis puuttuu, vaikka näillä ohjelmilla muut nettisivut avautuvat lähes poikkeuksetta. Kirjoitan kaupungin koneella eikä kaupunki taida antaa tietoturvasyistä päivittää ohjelmia itse koneelle, sillä päivitys ei onnistunut. Jää sitten demaripropaganda tutkimatta. Hmm. Ei tullut vieläkään me-olo. Jään odottelemaan.

Tänään uutisoitiin tieto siitä, että erityisopetuksessa olevien oppilaiden määrä kasvaa voimakkaasti. "Erityisoppilaiden osuus perusopetuksen kokonaisoppilasmäärästä on yli seitsemän prosenttia. Perusopetuksessa erityisoppilaiden määrässä on ollut kasvua 59 prosenttia ja ammatillisessa peruskoulutuksessa 22 prosenttia 2000-luvulla.", kertoi Ylen uutiset.

Olin pari viikkoa sitten meillä Norssilla kuuntelemassa Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen lehtori Aimo Naukkarisen luentoa "Osallistuva, inklusiivinen koulu: ideologia ja käytännöt". Jäi heti luennon alusta mieleen, että Naukkarinen toi esiin, miten yleisopetuksen tila luo ja ylläpitää erillisten erityiskasvatuspalveluiden tarvetta. Hänen mukaansa ongelmat ovat pitkälti ratkaistavissa oppijan ja oppimisympäristön vuorovaikutussuhteita muuttamalla. Niinpä: onko oppilas koulua vai koulu oppilasta varten? Naukkarisen mukaan kehityksen pitäsi kulkea niin, että asiat hoidetaan yleisopetusta petraamalla. Yleisopetukseen kuuluu oppilashuoltohenkilöstön tuki, toimintatapoja on muutettava ja osattava käyttää oppilashuoltohenkilöstöä yleisopetuksen tukena.

Naukkarinen siteerasi koulun toimintakulttuurin kehittämiseen liittyen mm. seuraavaa ajatusta: "Kun koulun toiminnassa tulee keskeiseksi johtaminen ja kontrollointi, opettajat ja oppilaat ottavat koulun tehtävän vähemmän vakavasti.". Pahimmillaan koulun kehityssuunta laajemmin ja toimintakulttuuri paikallisemmin voi johtaa siihen, että kaikille halutaan opettaa samat asiat samalla tavalla samassa ajassa. Tästä seuraa väistämättä se, että osa putoaa kärryiltä. Tuloksena on ekskluusio, syrjäytyminen.

Mitä sitten tarvitaan? Yhteistä visiota, riittävän pienien ryhmäkokojen ja tarvittavien oppilashuoltoresurssien lisäksi eriyttävää ja yksilöllistävää opetusta, jatkuvaa arvointia, työrauhan ja sosiaalisten taitojen opettamista, hyväksyvää ympäristöä, yhteistoiminnallisuutta oppimisessa JA opettamisessa, mukautuvaa ja joustavaa organisaatiota, kumppanuutta vanhempien kanssa, yhteistyötä koulun lähiympäristön kanssa, kykyä kokeiluihin ja kunnalta poikkihallinnollista toimintaa. Työsarkaa kyllä riittää. Kun saataisiin yhteinen visio siitä, mitä tavoitellaan, niin loppu olisi helpompaa asioiden tekemistä.

28.1.07

Terveiset Loimaalta!

Maakunnan Naiset matkasivat sunnuntainakimppakyydillä Loimaalle kahvila Kahvepaikkaan. Keskustelu oli jälleen eläväistä ja aihealueet vaihtelivat perintöverosta vanhustenhuoltoon ja Loimaan seudun tilanteesta ja vahvuuksista biopolttoaineisiin ja Virttaankankaan vesihankkeeseen. Pari tuntia kulua humpsahti tosi sukkelaan.

Seuraavan kerran tapaamme Turussa, tiistaina 6.2. klo 18-20 Monitoimikeskus Happy Housessa (Ursininkatu 11). Sitten on vuorossa torstaina 8.2. klo 18-20 Veturitalli Salossa (Mariankatu 14) ja sunnuntaina 11.2. klo 13-15 Raatihuone 2.krs (Rauhankatu 10) Uudessakaupungissa. Tervetuloa!

Loimaan tilaisuuden jälkeen oli vuorossa vihreiden valtuustoryhmän kokous, jossa puimme kaupunginhallituksen esityslistan lisäksi mm. Turun kauppatorin asemakaavaa. Ympäristö- ja kaavoituslautakunnalle oli kokouksessa jaettu Turun Toriparkki Oy:n lähettämä sangen mielenkiintoinen kirje, jolla toriparkkiyhtiö pyrki omalta osaltaan vaikuttamaan asemakaavan sisältöön. Tällainen vaikuttaminen on tietysti aivan sallittua, itsekin olen monasti kehottanut eri tahoja lähettämään kirjelmän lautakunnalle. Kirjeen sisällöstä olen kuitenkin rankasti eri mieltä. Kirje herättää mm. seuraavia kysymyksiä:
  • Onko toriparkkiyhtiö tosissaan toriparkin kanssa? Kirjeessä todetaan, että "Yhtiön osakkaina on kuitenkin niin monta torin ympäristökiinteistöjen omistajaa ja muuta toimijaa, että yhtiö katsoo olevansa ainakin potentiaalinen hankkeen toteuttaja." ja "Pysäköintilaitoksen toteuttamiskustannukset tulevat nousemaan erittäin korkeiksi". Turun kaupungin kannalta on erittäin tärkeää, että tori saadaan kunnostettua ajoissa. Jos kaupungin poliittinen enemmistö asettuu toriparkin kannalle, sillä pitää olla ehdoton varmuus siitä, että parkki myös toteutetaan - ja todella supernopealla aikataululla. Jos toriparkki rakennetaan, sen ja koko torin kunnostuksen on oltava valmis 1.1.2011, kun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuosi alkaa. Kirje panee väkisinkin epäilemään, että toriparkkia ei suunnitella toteutettavaksi ilman kaupungin rahallista panosta. Turun kaupunki taas ei voi mitenkään suostua rahoittamaan hanketta, ei tässä rahapulassa eikä muutoinkaan.
  • Kirjeessä vaaditaan, että ajoramppeja on oltava useampia ja niiden on oltava lyhyitä, sekä sijaittava lähellä torin reunan kiinteistöjä. "Kaavaan tulee sisällyttää mahdollisuus ajorampin tekemiseen myös Eerikinkadun ja Aurakadun sekä Eerikinkadun ja Kauppiaskadun risteysten lähelle. Yhtiön käsityksen mukaan nyt esitettyjä ajoramppeja vastustetaan osittain sillä perusteella, että ne haittaisivat julkista liikennettä. Jotta tältä haitalta vältyttäisiin, tulisi asemakaavassa sallia katualueelle sijoitettaville ajorampeille vaihtoehtoisesti niiden sijoittaminen torialueelle.". Eli ajorampit suoraan kauppatorille? Pyhä savikerros sentään!
  • Esitetyn 700 paikan sijaan pitäisi parkkiluolaan sallia 800 paikkaa sekä tilat torikauppiaiden autoille. Minun käsittääkseni tämä tarkoittaa sitä, että pitäisi kajota myös torin pohjoislaidan osuuteen, jossa kaksikerroksisella laitoksella olisi selkeitä pohjavesivaikutuksia. Kuka korvaa seuraukset, kun pinnat painuvat ja puuperustukset lahoavat? Ihan varmastiko parkkiyhtiö??
  • Yhtiön näkemyksen mukaan puita ei pitäisi sijoittaa torin reunalle. No ei kai, kun kaikki pitäisi kaivaa auki ja rakentaa reunoja myöten.
  • "Yhtiön ensisijainen näkemys on että liikennejärjestelyt Kauppiaskadulla säilyvät ennallaan. Kauppiaskatua ei joukko- tai muun liikenteen sujuvuuden takia tule kaavaluonnoksessa nyt olevin tavoin osoittaa kävelykaduksi." Tämäkö on nyt sitten se tapa, jolla ydinkeskustan vetovoimaa lisätään? Lisää autoja torin alle ja lisää autoja kaupungin kaduille? Eihän tuossa ole mitään tolkkua - eivät ihmiset sellaiseen keskustaan halua tulla!

Että silleen. Vaatia saa, mutta kaupungin edun nimissä ei pidä suostua.

Ylen ulkomaan uutissivuilla on tänään juttu yhdysvaltalaistutkimuksesta, jossa käsitellään lasten keskinäisen kiusaamisen siirtymistä yhä enemmän nettiin. Tämä on koko ajan kasvava ongelma, johon olisi kova tarve miettiä tehokkaita puuttumiskeinoja. Nettikiusaaminen, tai kyberkiusaaminen, kuten uutisessa sanotaan, "voi tapahtua pikaviestiohjelmissa tapahtuvan nimittelyn lisäksi esimerkiksi henkilökohtaisilla kotisivuilla julkaistuina ilkeyksinä. Lapset valitsevat Internetin kiusaamispaikaksi, sillä he ovat siellä valvonnan ulottomattomissa", kertoo Wisconsin-Eau Clairen yliopiston rikosoikeuden apulaisprofessori Justin Patchin Ylen sivuilla. Digikameroiden ja kännykkäkameroiden lisääntyminen ei tee asiaa yhtään helpommaksi, vaan kiusaaminen on laajentunut sanallisesti ilkeilystä, haukkumisesta ja uhkailusta myös kuvallisiin julmuuksiin.

Asiaan on todella paneuduttava, vaikka kyberkiusaamisen ehkäiseminen onkin erityisen haastavaa. Koulun on vaikea puuttua asiaan, joka tapahtuu kotikoneiden kautta. Koulu voi toki jäljittää tarvittaessa omilta koneiltaan tapahtuvaa toimintaa, ja koulun tulee kasvattaa lapsia kohtelemaan toisiaan ja kaikkia ihmisiä asiallisesti ja kunnioittavasti. Mutta ihmiseksi kasvaminen tapahtuu erehdysten kautta, ja erehdyksistä oppimiseen ja viisastumiseen - siis kasvamiseen - tarvitaan kasvattavia aikuisia. Jos netissä on paljon yhteisöjä, joissa lapset toimivat pääasiassa vain keskenään, kuka kasvattaa ja ohjaa vastuulliseen, toiset huomioivaan ja muita vahingoittamattomaan käytökseen? Rajat on rakkautta myös nettikäyttäytymisessä. Periaatteessa vapaa-aikana tapahtuva toiminta kuuluu vanhempien kasvatusvastuuseen ja kouluaikana koulun vastuuseen, mutta tässä tapauksessa asiat eivät taida olla aivan näin yksinkertaisia. Hyviä ideoita vastaanotetaan - toivottavasti nettiyhteisöltä löytyy ongelmaan viisaita neuvoja.

HS ja Jorma Ollila

Hesari esittelee sunnuntaisivuillaan "tuunattua" Jorma Ollilaa: miestä, joka on koko lailla entisen näköinen, mutta kuullostaa ihan uudelta. Kannattaa lukea juttu, jos on kiinnostunut taloudesta, energiapolitiikasta tai ilmastonmuutoksesta, ja erityisesti niistä kaikista yhdessä. Lehden nettiversioista löytyy pieni pätkä artikkelia, koko juttuun on pakko hankkia käsiinsä jostain ihka oikea lehti tai sen maksullinen nettiversio.

Tässä pieni mainospala, joka toivottavasti saa suomalaiset "ydinvoima on välikauden ratkaisu" -papattajat lukemaan jutun ajatuksella: "Ollilan mielestä tärkein keino vähentää hiilidioksidipäästöjä on energiatehokkuuden kaksinkertaistaminen eikä ydinvoima. "Ilmastonmuutos on niin mutkikas ongelma, että täytyy kokeilla erilaisia tapoja vaikuttaa asenteisiin. Rohkaisisin aika radikaaleihinkin keinoihin", Ollila sanoo. ".

Ollila on aivan oikeassa siinä, että maailman johtavat yritysjohtajat alkavat olla ilmastonmuutosrealismissaan valovuosien päässä johtavista suomalaisista poliitikoista. Muissa maissa energiakeskustelu kulkee ihan eri latuja kuin mitä voi ymmärtää kuunnellessaan suomalaisten tunnustautumista yksi toisensa jälkeen ydinvoimauskovaiksi. "Ollila tuntee brittiläisen keskustelun läpikotaisin. Britanniassa jopa konservatiivipoliitikot tuntuvat esittävän ajatuksia, joista meillä puhuvat lähinnä vihreät ja Maan ystävät.".

Testiä pukkaa

Tänään päivällä Turun kävelykadulla hytisi joukko vihreitä ehdokkaita jakamassa mainoksia puolueen uudesta Vihertestistä. Osoitteessa www.vihrea.net voi käydä testaamassa, kuinka vihreä itse on. Tein ekan kerran testin nopeasti ja sain tulokseksi 96 %. Toisen kerran tein hyvin itsekriittisesti, ja sain 92 %.

Puolueen sivuilla on myös vihreiden oma vaalikone. Osoitteessa http://vaalikone.vihreat.fi/ voit käydä etsimässä varsinaissuomalaisten ehdokkaiden joukosta itsellesi sitä oikeaa.

Kävelykatuhommelin jälken menimme mieheni kanssa leffaan katsomaan Stephen Frearsin uutuusleffan Queen. Pääosissa kuningattarena on upean roolisuorituksen (taas kerran) tekevä Helen Mirren, ja pääministeri Tony Blairinä Michael Sheen . Minä tykkäsin leffasta kovin, mieheni hieman vähemmän, mutta hänkin viihtyi. Hesarissa oli hyvä arvostelu, se kannattaa lukea, jos on kiinnostunut täsä rainasta. Leffa kertoo siitä viikosta, jolloin Tony Blair tuli valtaan ja prinsessa Diana kuoli. Tunnustan: muistan näistä kahdesta tapahtumasta vain Dianan kuoleman, mikä sekin vahvistaa leffan perusideaa.

Minua kiinnosti leffassa kuningattaren velvollisuudentunto. Muistan, miten about murrosikäisenä ihmettelin kuningatarta, kun luin hänestä jostain naistenlehdestä. Että kuningattaren elämässä tärkeintä on velvollisuuden täyttäminen, että omat tarpeet on aina jätettävä taka-alalle ja että tähän hänet on kasvatettu. En silloin käsittänyt, miten kukaan voi elää niin, enkä oikein koko asiaa uskonutkaan, ja siksi muistan vieläkin asiaa ihmetelleeni. Nyt tarkastelin leffaa edelleen tästä näkökulmasta ja vietin oikein kiinnostavan parituntisen.

Lapsuus- ja nuoruusvuosieni jälkeen olen tutustunut velvollisuuden käsitteeseen oman elämäni kautta. Pakko myöntää, että itsekin elän koko lailla velvollisuuksien täyttämää elämää, ja olen parhaillaan pyrkimässä siinä yhä syvemmälle. Vain kesälomalla voi hieman hellittää. Länsimaiseen individualismiin kasvaneena kaiken kattava velvollisuuden täyttäminen ei kuitenkaan edelleenkään kuulu listattuihin ykkösarvoihini, vaan enempi olen yksilönvapauden ja itseilmaisun puolustajia. Välillä tekisikin mieli antaa huutia kaikille velvollisuuksille ja repäistä itsensä niistä irti. Silti palaan aina ruotuun ja hoidan kaiken sen, mikä pitääkin, ja vähän vielä päälle. Hmm, tässä taitaa nyt olla jotain ristiriitaa. Vai olisiko niin, että aikuistuminen on velvollisuuksiin ja niiden hyväksymiseen kasvamista, itsensä sivuun asettamista? Kaikesta itseilmaisun arvostuksestani huolimatta olen sitä mieltä, että jos meillä puhuttaisiin hieman enemmän siitä, mitä velvollisuuksia meillä on, ja hieman vähemmän siitä, mitä oikeuksia meillä on, elämä täällä saattaisi olla kivuttomampaa. Mutta brittien kuningatar en toden totta haluaisi olla.

27.1.07

Pari saalista uutisvirrasta

Perjantai osoittautuikin mielenkiintoiseksi uutispäiväksi. Ensin demariuutiset: kannatus laskussa ja Eero Heinäluoma ei ehkä saisi itseään edes läpi Helsingin vaalipiiristä. Kuinkahan myöhään mahtaa tänä yönä palaa valot demareiden puoluetoimiston ikkunoissa? Mielenkiintoista nähdä, mitä tästä seuraa. Jos vanhat merkit käyvät ennusmerkeiksi, alkaa rapa lentää: kun kovasti muita mustaa, oma lian tahrima nassu näyttää puhtoisemmalta. Turun demarithan kokeilivat tätä jo ärkkäreihin (rkp-läisiin) St. Olofskolanin kohdalla, ja jatkoa on varmastikin luvassa. Ehkä demareiden kannattaa viritellä hurrivihaa, saavat sillä omat joukot ja liki liippaavat mukavasti vaalivireeseen? Mene ja tiedä, mutta muusta näkövinkkelistä on taannoista St. Olofskolan-näytelmää vaikea ymmärtää. Vaan eiköhän meidät vihreätkin jollakin konstilla saada nostettua tikun nokkaan, jotta voivat sitten mainostaa omaa "hyvinvointivaltion" pelastusprojektiaan. Sanoisin sitä kuitenkin enempi museoinniksi.

Seuraavaksi kosiouutisia. Ensin keskustan Matti Vanhanen kosiskeli meitä vihreitä hallitusyhteistyöllä, ja perään demareiden Pia Viitanen tuppaa samalle asialle. Eihän tässä nyt tiedä, mihin suuntaan hymyillä, kun näin on vientiä. Vaan lupaavatko vaan kosijat turhaan, liekö vakavissaan kuitenkaan? Minulle kelpaisivat kyllä molemmat, jos avioehdoista päästään riittävän hyvään sopimukseen. Erityisesti keskustan kanssa vihreillä olisikin tavoitteellisia yhteneväisyyksiä, joita olisi tarve saada eteenpäin.

Paikallisuutisia: Turun radio uutisoi, että "Turun seudun arkkitehdit haluavat keskeyttää toriparkin asemakaavoituksen". Vetoomuksessa arkkitehdit toteavat aika rankasti, että...

  • Keskustan toiminnalliset ja kaupunkikuvalliset ongelmat ovat liian monimutkaisia ja vaativia ratkaistaviksi yksittäisillä asemakaavoilla. Asemakaavoitus tarvitsee tuekseen keskustan osayleiskaavan, jonka avulla sekä kuntalaisille että päättäjille voi muodostua riittävän selkeä käsitys keskustan kaupunkirakenteellisista tavoitteista. Kaikkien keskustan toimijoiden, niin asukkaiden, yrittäjien, kuin alueella työssäkäyvien tulee tietää ja pystyä vaikuttamaan ympäristönsä kehittymiseen, mutta vastuu vaihtoehtojen kehittämisessä ja esittelemisessä on kaupunkisuunnittelun ammattilaisilla.
  • Keskustan osayleiskaavassa tulee ratkaista vaihtoehtoja ja niiden vaikutuksia vertailemalla kaikkia liikennemuotoja, erityisesti pyöräilyä ja joukkoliikennettä koskevat reitti- ja saavutettavuuskysymykset, pysäköintijärjestelyt sisäänajoineen (ml. Louhen laajennuksen hyödyntäminen), kävelyvyöhykkeet, kaupunkikuvallisten ongelmakohtien tavoitteelliset ratkaisumallit sekä rakennussuojelukysymykset. Samalla tulee selvittää keskustaan ja sen palveluihin tukeutuvien täydennysrakennusalueiden toiminnallinen ja kaupunkikuvallinen kytkeytyminen kaupunkirakenteeseen.
  • Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan tulee suunnittelun perustua riittäviin selvityksiin. Edelleen lain logiikan mukaan ylempiasteisen kaavan ja sen selvitysten puuttuessa tulee selvitykset laatia alempiasteisen kaavan yhteydessä. Turun seudun arkkitehdit toteavat, että Kauppatorin asemakaavassa käsitellään kaupunkirakenteellisia kysymyksiä, joiden vaihtoehtoja ja vaikutuksia ei ole riittävässä laajuudessa selvitetty. Turun seudun arkkitehdit esittävät, että Turun kaupungin tulee mahdollisimman pikaisesti uudelleen aloittaa keskustan osayleiskaavatyö (kaavatunnus 58/2002) ja keskeyttää Kauppatorin asemakaavan laatiminen, kunnes em. selvitykset vaihtoehtoineen on laadittu ja hyväksytty.

Jee, hyvä Safa! Turun Safalaiset ovat tehneet myös vaihtoehtoisen esityksen keskustan kehittämiselle. Esitys sisältää Louhen ja kävelykeskustan laajentamisen, vertailutiedot Myllyn vastaavasta koosta, pikaraitiotievarauksen ja tunnelin ali Aninkaistenmäen. Juttelin asiasta taannoin yhden arkkitehdin kanssa, koska minusta idea on alkanut vaikuttaa yhä järkevämmältä (jos nyt ei rahallisia kustannuksia oteta huomioon...). Alunperinhän ajatus on vihreiden Mika Helvan, joka valtuustoaloitteessaan vuosia sitten esitti Aninkaistenmäen liikenteen siistämistä tunneliin mäen ali. Tunneli poistaisi liikenteen saasteen ja melun, jotka syntyvät ylämäkeä jurnutettaessa. Tunnelista pääsisi Louhen yhteyskäytävään. Kun Matkakeskus on valmis, se muuttaa joukkoliikenteen reittejä pois Puutorilta, ja näin Puutori ja Aninkaisenmäen päälliosa saataisiin rauhoitettua autoilta hyvin viihtyisäksi kaupunkitilaksi. Löytyyköhän suunnitelmalle kannattajia?

Ja lopuksi ympäristöuutisia ja tulevaisuuden sää. WWF on tänään julkistanut Virtaa tulevaisuuteen - energiamallinsa. WWF:n malli osoittaa, että Suomi voi vastata energiakysymykseen energiatehokkuudella ja kotimaisella uusiutuvalla energialla, ja samalla Suomi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä yli EU-komission asettamien tavoitteiden. Eli ei mitään hölötystä välikauden ydinenergiaratkaisuista, vaan kaikki varat yhteen pinoon puhtaan teknologian kehittämiseksi. Valitse siis vihreä vaihtoehto - asetu neljän vuodenajan puolelle!

25.1.07

Sunnuntaina Loimaalle!

Maakunnan Naisten Maakunnasta eduskuntaan -kierros starttasi tänään Paraisilta. Sankkaa kansanjoukkoa ei kahvilaan tullut, mutta jonkun verran kuitenkin, ja keskustelu oli mukavan eläväistä ja maan pinnalla pysyvää. "Yleisön pyynnöstä" keskustelussa käsiteltiin mm. terveydenhuoltoa ja vanhuksista huolehtimista, työssä jaksamista lähellä eläkeikää, autoilua ja energia-asioita. Kiitos paikalle tulleille ja keskusteluun osallistuneille! Kahvilayleisöltä tuli oikein hyviä puheenvuoroja, ja niin tuli muilta ihanilta naiskilpakumppaneiltakin. Meille on lanseerattu uusi kiertueslogankin: "Ihanat naiset eivät jää rannalle!". Vaikuttaa siltä, että tästä tulee hauska reissu ympäri Varsinais-Suomea. Ilo on tärkeää, koska monilta muilta osiltaan vaalitouhu on kohtalaisen raskas ja kallis harrastus.

Väsymyksen takia ruotsini oli Paraisilla sen verran huonossa vireessä, että kaksikielisessä keskustelussa pysyttäydyin itse suomessa. Onneksi puheen ymmärtäminen toimi sentään sujuvasti. Minua harmittaa vietävästi, että aiemmin hyvä ruotsini on käytön puutteessa tosi pahasti ruosteessa, ja jos olen kovin väsynyt, se jumittuu kokonaan sanojen katoamiseen. Lukeminen ja kuunteleminen sujuu ihan ok, mutta puheen tuottamisessa on vaikeuksia, sanat on aivan hukassa, ja jos olen samana päivänä joutunut aiemmin opettamaan englanniksi (kuten usein joudun), menee kielet tykkänään sekaisin. Miten voi olla niin, että ihminen pääsee kaksikielisessä Turussa ja maakunnassa niin helpolla, että onnistuu ruostuttamaan tyystin toisen kotimaisen? Äh.

Maakunnan Naisten kierros kiinnostaa niin paljon, että pääsimme torstai-iltana Nelosen puoli kahdeksan uutisiin "harvinaislaatuisena tapauksena Varsinais-Suomesta"! Telkkari tuli ja teki jutun yhteistyöturneestamme. Hyvä niin, juttu toi kivalla tavalla esiin vaalikampanjan arkista aherrusta. Uutiset löytyvät varmaan lähipäivien ajan Nelosen nettisivuilta, jos ne haluaa käydä katsomassa. Perjantaiaamuna voi tilaisuudesta kuunnella uutisia Radio Vegan taajuudelta 101,4 MHz.

Maakunnasta eduskuntaan -kierros jatkuu sunnuntaina 28.1. Loimaalla. Paikkana on Kahvepaikka (Turuntie 10) ja ajankohtana klo 14-16. Tervetuloa!

24.1.07

Torstaina Paraisilla!

Talvi tulla humpsahti kerralla! Taivaalta on pudonnut alas kuulemma 40 cm lunta. Olen ollut koko päivän töissä koulussa, aamukahdeksasta ilta puolikymmeneen, joten tutustuin lumisadekaaokseen vain ikkunoiden kautta. Silti on sanottava, että olen äärettömän onnellinen lumen tulosta! Tällä maiseman kauneusasteella jaksan paahtaa taas eteenpäin, ja odotan hymyssäsuin viikonloppua.

Päivä oli rankka. Oli kehityskeskustelua, opetusta, harjoitustuntia, harjoittelijoiden ohjausta, Problem Based Learning -ryhmän vetämistä ja päivän päätteeksi valvontaluokkani järjestämä disko alakoulun oppilaille. Bailut päättyivät yhdeksän maissa, ja kun siivous oli saatu tehtyä, kello huiteli puolta kymmentä. Tosin leirikoulukassamme on nyt karttunut yli kahdellasadalla eurolla, joten ei iltaa hukkaan heitetty. Suurin ilo minulle oli kuitenkin se into ja vastuu, millä luokkani oppilaat pienen alkuohjauksen jälkeen hoitivat diskon järjestelyt. Minun ei kovin montaa tikkua tarvinnut panna ristiin, vaan oppilaat osasivat hienosti hoitaa käytännön järjestelyt. Tällaisen luokan kanssa on kiva tehdä töitä!

Huomasin eilisiltana koulun kaleneria plärätessäni, että kas perhanaa, Turun opetuslautakunta on aikeissa pitää kokouksensa Norssin hallintotiloissa samaan aikaan diskomme kanssa. Toivottavasti onnistuivat, en ole varma, säästyikö mikään rakennuksen nurkka siltä (etno)hiphopin luukutukselta, mikä kakkoskerroksen aulasta raikasi. Pääasia on, että tekivät silti hyviä päätöksiä...

Huomenna eli torstaina 25.1. suuntana on Parainen. Kello 16.30-18.30 Kahvila Condiksessa (Kauppiaskatu 13) käynnistyy Maakunnan Naisten ensimmäinen yleisötilaisuus. Tervetuloa sinne kuulolle ja kuunneltavaksi! Päivän lehdistä löytyy asiasta lisäinfoa, tsekkaa vaikkapa keskiviikon Turun Sanomien juttu! Päivän Åbo Underrättelser ja Salon Seudun Sanomat on vielä katsastamatta, mutta niissäkin kuulemma infotaan hankkeestamme. Hyvä niin, toivottavasti ihmiset löytävät tiensä tilaisuuksiin ja panevat meidät tiukoille!

23.1.07

Maakunnan Naiset matkalla eduskuntaan!


Tänään käynnistyi Maakunnan Naisten yhteiskampanja Matkalla eduskuntaan! Maakunnan Naiset on viiden eri puolueista tulevan eduskuntavaaliehdokkaan yhteinen kampanja. Meitä yhdistää se, että olemme kaikki Varsinais-Suomen maakuntahallituksen jäseniä, ja siten perehtyneet maakuntamme kannalta tärkeiden asioiden edunvalvontaan. Tavoitteenamme on kiertää kaikki Varsinais-Suomen viisi seutukuntaa, pitää kahviloissa yhteisiä tilaisuuksia ja puhua ihmisten kanssa heitä askarruttavista asioista.

Kuvassa Maakunnan Naiset rivissä vasemmalta oikealle:

Maakuntapäättämisen tiimellyksessä syntyi ajatus yhteisen kampanjaosuuden tekemisestä. Ehdokasryhmämme haluaa tuoda keskusteluun Varsinais-Suomen kannalta olennaisia poliittisia kysymyksiä. Meille on tärkeätä tuoda esiin naisten näkökulmaa niin arjessa, työelämässä kuin päätöksenteossakin.

Olemme kaikki kokeneita kuntapäättäjiä: kaikki kunnan- tai kaupunginvaltuutettuja, ja sen lisäksi joukoissamme vaikuttaa mm. yksi kunnanvaltuuston puheenjohtaja, yksi kunnanhallituksen puheenjohtaja, yksi kunnanhallituksen jäsen ja yksi tarkastuslautakunnan puheenjohtaja (siis mä :). Monilla on myös puolueessaan merkittäviä luottamustehtäviä. Olemme vieläpä aika saman ikäisiä.

Kiertueemme valmistelutyö onkin sujunut varsin sopuisasti. Jopa niin sopuisasti, että olemme tehneet myös yhteisen vaaliohjelman, jonka tavoitteiden edistämiseen me kaikki sitoudumme. Yhteisestä ohjelmasta huolimatta löytyy toki helposti myös niitä asioita, joista olemme eri mieltä. Tulemmehan sentään viidestä eri puolueesta ja viideltä eri arvopohjalta. Toivomme, että tilaisuuksiin tulevat ihmiset tenttaavat meistä erot esiin!

Maakunnasta eduskuntaan -kiertue etenee seuraavasti:

to 25.1. klo 16.30-18.30 Kahvila Condis, Kauppiaskatu 13, Parainen
su 28.1. klo 14-16 Kahvepaikka, Turuntie 10, Loimaa
ti 6.2. klo 18-20 Monitoimikeskus Happy House, Ursininkatu 11, Turku
to 8.2. klo 18-20 Veturitalli, Mariankatu 14, Salo
su 11.2. klo 13-15 Raatihuone 2.krs, Rauhankatu 10, Uusikaupunki

Tervetuloa mukaan! Meitä voi myös tilata muille paikkakunnille ottamalla yhteyttä johonkin meistä viidestä, ja sitten on vain yritettävä neuvotella aikatauluja sopiviksi.

Liitän tähän loppuun yhteisen vaaliohjelmamme teesit:

  1. Naiset vastaavat yhteiskunnan hyvinvoinnista, sillä peruspalvelut ovat hyvinvointimme kova ydin. Kunnallisten peruspalveluiden rahoitus on turvattava, jotta jatkossakin riittää hoivaa, turvaa ja koulutusta niitä tarvitseville. Hyvä huolenpito on inhimillinen oikeus, ja se tarvitsee myös hyvinvoivat tekijänsä. Työelämää on kehitettävä niin, että työssä jaksaminen ja perheiden tarpeet otetaan aiempaa paremmin huomioon. Yhteiskunnan eriarvoistuminen on pysäytettävä. Vanhemmuuden kustannukset on jaettava kaikkien työnantajien kesken. Pienyrittäjien edellytyksiä yhdistää työ- ja perhe-elämä on parannettava. Miesten ja naisten väliset palkkaerot on poistettava. Näin naisten osaaminen saadaan täysimääräisesti käyttöön. Naisten ääni on saatava paremmin kuuluviin myös kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa.

  2. Varsinais-Suomen tulevaisuuden turva on koulutuksessa ja osaamisessa. Laadukkaat koulut ja korkealaatuinen perusopetus ovat tulevaisuuden hyvinvoinnin perusta. Ammatillisen koulutuksen vetovoimaa ja työelämälähtöisiä oppisisältöjä on lisättävä. Tarvitsemme myös kattavaa yrittäjyyskasvatusta. Maakunnan korkeakoulujen opetus- ja tutkimusresurssit on turvattava. Maakunnan korkeakoulujen avulla on yhdistettävä hajallaan olevaa tietoa, osaamista ja teknologiaa maakunnan eri toimijoiden välillä sekä yritysten ja tutkimuslaitosten kesken. Koulutuspalveluista on kehitettävä vientituote. Työvoiman saanti on turvattava ja maahanmuuttajat on otettava yhteiskunnan täysivaltaisiksi jäseniksi. Luovien toimialojen kuten kulttuurituotannon ja matkailun on oltava varsinaissuomalaisen elinkeinopolitiikan painopisteitä.

  3. Kestävä hyvinvointi edellyttää hyvinvoivaa ympäristöä. Ilmastonmuutoksen torjunta on myös Varsinais-Suomen tehtävä. Energiaomavaraisuutta ja uusiutuvan energian tuotantoa on lisättävä ja energiankäytön tehokkuutta parannettava. Liikenne on saatava raiteilleen: Turku-Toijala -rata, Turku-Salo -kaksoisraide ja uusi Salo-Espoo -ratalinjaus tarvitsevat päätöksiä ja valtion rahoitusta. Turun kaupunkiseudun joukkoliikenteeseen on saatava valtion tukea. Ravinnepäästöjä Saaristomereen on vähennettävä ja meren rehevöitymisen jatkuminen on estettävä. Tämä vaatii myös valtiolta taloudellista vastuunkantoa.

22.1.07

Huomenna he tulevat!

Huomenna tapahtuu! Vaalikampanjaani tulee jännä kurvi, joka julkistetaan tiistaina aamupäivällä! Tsekkaa sivut, infoa tulee tiekkarin jälkeen!

Rakas päiväkirja!

Edellinen viikko oli säpäkkä. Viikkoa värittivät intensiiviset keskustelut ja typerä kina keskiryhmien kesken kaupunginhallituspaikkojen sukupuolista. Myös valtion uuteen palkkausjärjestelmään eli UPJ:hin tuli perehdyttyä.

Koulussa aloitin kehityskeskustelut oman seiskaluokkani kanssa. Iso urakka: 19 kertaa 45 minuuttia tekee … ööö … yli 14 tuntia muun koulutyön päälle. Osa keskusteluista on vielä käymättä. Ja samaan viikkoon osui kevään opetusharjoittelijakatraan HOPS (henkilökohtainen oppimissuunnitelma) -keskustelut. Intensiivisiä keskusteluita on siis tullut käytyä koko joukko. Ja monikulttuurisia, sillä valtaosa luokkani oppilaista on perhetaustaltaan maahanmuuttajia.

Kehityskeskustelut ovat luokanohjaajalle todella tärkeitä tapahtumia. Niissä kokoontuvat oppilas, hänen vanhempansa ja luokanohjaaja käymään yhdessä läpi oppilaan koulunkäynnin kannalta keskeisiä asioita. Tarkoituksena on saada oppilas itse pohtimaan omaa koulunkäyntiään, siksi oppilaalla pitää olla keskustelussa päärooli. Seiskaluokalla kartoitamme yleisiä oppilaan koulunkäyntiin liittyviä asioita, kahdeksannella perehdymme rajatummin koulunkäynnin keskeisiin tekijöihin. Yhdeksännellä luokalla ei meidän koulussamme käydä keskusteluja enää luokanohjaajan vaan opinto-ohjaajan kanssa, sillä silloin olennaista on oikean jatko-opiskelupaikan löytäminen.

Jos kaipaat lisätietoa kehityskeskusteluista tai monikulttuurisuudesta, tsekkaa Moped. Moped on monikulttuurisen pedagogiikan sivusto, joka on suunnattu kouluikäisten lasten opettajille ja heidän vanhemmilleen. Mopedin sivustolta löydät myös Norssin rehtorin Annika Hongiston tekemät kehityskeskusteluohjeet, joista on kokemukseni mukaan opettajalle apua kehareihin valmistautuessa. Minulle tämä on nyt viides keharikierros, joten kokemusta on karttunut jo jonkin verran.

Kehityskeskusteluja, vanhempainvartteja tai muita vastaavia eri nimillä kulkevia keskusteluja käydään nykyisin todella monissa kouluissa. Niin paljon kasvatuksellista hyötyä niistä koetaan olevan, että moni opettaja taitaa käydä keskustelut vaikka ilmaiseksi, jos palkanmaksu ei järjesty. Eikä niin aina käy, jos kollegoja on uskominen. Opettajien palkkausjärjestelmä ja kunnan kukkaro on kovin joustamaton opettajan työnkuvan muuttumisen suhteen. Silti kenenkään ei pitäisi joutua tekemään palkatonta työtä, joten oikeutta, vaadin!

No, meillä yliopistolla on nyt tulossa Uusi PalkkausJärjestelmä eli UPJ. Sen pitäisi ajan myötä mahdollistaa opettajan työnkuvan modernisaatio, eli palkan maksaminen myös niistä lukuisista tehtävistä, jotka ovat tulleet työhön oppituntien lisäksi, ja joita paahdamme nykyisin ilmaiseksi tai lähes ilmaiseksi. Odotan suurella mielenkiinnolla, miten asian talouspuoli tullaan hoitamaan. Yliopistot eivät varsinaisesti kylve rahassa, ja joka sentti tuntuu olevan aina vaan tiukemmassa. Torstaina Norssin opettajille tarjottiin mahdollisuus saada parin tunnin infopaketti UPJ:sta, jotta ymmärtäisimme, miten palkkamme oikein tulee muodostumaan. Miten informaatio voikaan joskus valaista asioita! Olemme olleet sopimuksettomassa tilassa jo kuukausia, joten hyvä olisi, että sopimus saataisiin aikaiseksi. Vaan edelleen tuntuu olevan kovin merkittäviä asioita hämärän peitossa.

UPJ:mme tulee voimaan asteittain, eli saamme ensi vaatiosaa (työn vaativuustaso) ja palkkoja on tarkoitus korottaa henkiosan (henkilökohtainen suoriutuminen) asteittaisen kasvun myötä. Rahoitus on tosin auki. Uusi järjestelmä palkitsee tehtävien vaativuudesta ja henkilökohtaisesta työssä menestyksestä, ikä ei ole enää merkittävä tekijä muuten kuin kertyneen kokemuksen ja ammattitaidon kautta. Jäämme jännityksellä odottamaan kohtaloamme.

Mitä muuta viime viikolla? Tiistai-ilta kului ensin tarkastuslautakunnan kokouksessa. Sen jälkeen kiirehdin - tosin auttamatta myöhässä - tilaisuuteen, jossa pohdittiin varhaiskasvatuksen kehittämistarpeita ja sitä, pitäisikö päivähoito Turussa siirtää sosiaalitoimesta opetustoimen alaisuuteen. Minusta pitäisi, ja perustelin oman kantani puheenvuorossani.

Päivähoitotilaisuudesta oli vielä jatkettava keskiryhmien kokoukseen vääntämään yötä myöten kättä siitä, miten ratkaistaan keskustan edustajan sukupuolta koskeva ongelma tulevassa kaupunginhallituksessa. Joutavanpäiväistä. Jos paikka ei ole miespaikka, se on naispaikka, ja siihen valitaan nainen. Keskustalle tämä kuitenkin tuotti huomattavan suurta tuskaa - niin suurta, että tahkosimme ongelmaa viime viikolla kaksi iltaa yömyöhään. Tuska oli oikeutettua siinä mielessä, että Turun kaksi suurinta puoluetta oli jättänyt keskustalle kovin vähän liikkumatilaa. Vihreillä ja vasemmistoliitolla on kumpaisellakin kaksi edustajaa, ja paikoilla mies ja nainen, joten sukupuolten tasapaino on 2-2. Ok. Mutta kun mukaan otetaan kokoomuksen (kaksi miestä, yksi nainen) ja demareiden (kaksi miestä, yksi nainen) edustus, on tilanne miesten hyväksi 6-4. Ja näin suurimmat puolueet hoitavat leiviskänsä kaupunginhallituskauden molemmat puoliskot. Joten keskustan valinnanvara oli tasan yksi naispaikka. No, kahden illan itkun ja hammastenkiristyksen jälkeen löytyi sopu, tosin hieman yllättävällä tavalla. Keskusta sijoittaa "sukupuoliongelmansa" kaupunginvaltuuston 3. varapuheenjohtajan paikalle, ja saa kaupunginhallitukseen kaksi varajäsentä sekä hyvityksenä paikat kaupunginhallituksen kumpaankin jaostoon. Rkp saa pitää varsinaisen paikkansa kaupunginhallituksessa. Yllättävä tulos, mutta jos se kerran kelpaa näin, niin eipä asia kuulu minulle sen enempää.

Perjantaiaamuna oli vuorossa Vihreiden Varsinais-Suomen piirin vaaliteemojen julkistaminen. Minun tehtäväni tilaisuudessa oli esitellä ympäristöteeman sisältö. Turun Sanomien juttu asiasta oli aikas kiva, kannattaa erityisesti tsekata kuva ehdokasryhmästämme. Kuva antaa hyvän kuvan listamme henkisestä tilasta.

Perjantai-iltana piti matkata Helsinkiin Vihreiden puoluehallituksen kokoukseen, josta singahti julkisuuteen kannanotto kolmen suurimman puolueen ydinvoimakiimasta.

Lauantai ja sunnuntai oli varattu lepoon ja maanantain kokouksiin valmistautumiseen Helsingissä. Työn alla oli sekä maakuntahallituksen että kaupunginvaltuuston esityslistat ja paljon muuta. Lauantai-iltapäivänä otimme kuitenkin mieheni kanssa ajan omiin käsiimme, ja matkasimme metrolla Helsingin Itäkeskukseen. En ollut ikinä aiemmin käynyt Itiksessä, eikä tarvitse mennä tämän jälkeenkään. Se oli vain tylsä kauppakeskus, tosin iso sellainen, mutta yhtä kaikki so boring. Ravintoloita sentään löytyi, mutta nekin oli koottu yhteen yhdeksi meluisaksi välikarsinoiden jakamaksi alueeksi. Tunsin itseni naudaksi pihatossa syömässä apetta. Tällainen ravintolakompleksimalli ei vastaa minun käsitystäni viihtyisästä ruokailuympäristöstä.

Mutta löytyi Itiksestä jotain hienoakin. Päämäärämme oli nimittäin kulttuurikeskus Stoa, ja siellä Cirko Nouveaun esitys. Hienoa akrobaattista tanssia köysillä ja renkailla sekä minimalistista jongleerausta ja musiikkia. Ohjaajana Maksim Komaro, esiintyjinä Komaron lisäksi Ilona Jäntti, Erik Åberg, Sanna Silvennoinen ja Markus Lahtinen. Suosittelen, jos sattuu olemaan Helsingissä! Esitykset pyörivät 27.1. asti.

Maanantaina maakuntahallitus käsitteli aika tavanomaista esityslistaa. Mielenkiintoisimpia (no, heh, ei ehkä aivan kaikkien kansalaisten mielestä :) asioita olivat maakunnan evästykset tulevan aluepolitiikan sisältöön, lausunto ammatillisen koulutuksen järjestäjäverkon kehittämisestä Varsinais-Suomessa, maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelman visio, painopisteet ja tavoitteet sekä lausunto Central Baltic -ohjelmasta.

Illalla oli vuorossa Turun kaupunginvaltuusto. Esityslistan henkilövalinnat veivät aikaa, sillä sinivalkoisten valtuutettu Olavi Mäenpää vaati suljettuja lippuäänestyksiä osasta valintoja. Joten me sitten äänestelimme. Tähän olemme kyllä tottuneet, joten äänestäminen kävi kohtuusukkelaan. Listalla oli myös mm. kaksi asemakaavaa (Hirvensalosta Kiviniemenpuisto ja Moikoisten pohjoisranta), selvityksen antaminen tarkastuslautakunnan vuoden 2005 arviointikertomuksen johdosta, kaupungin palvelustrategia ja maapolitiikan periaatteet.

Moitin kaupunginhallituksen antamaa selvitystä koskien arviointikertomuksen johdosta tehtyjä toimenpiteitä, ja siitä sitten sukeutuikin pitkä keskustelu. Minusta kaupunginhallitus on toiminut lähinnä postitoimistona, se on lähettänyt kyselyjä lautakunnille, saanut niihin vastauksia ja lähettänyt ne edelleen valtuustolle, mutta se ei itse ota kantaa arviointikertomuksen kritiikkiin ja toimenpidesuosituksiin. Mitä se semmoinen oikein on, postitoimistojohtaminen?

Toinen pitkä keskustelu tuli odotetusti palvelustrategiasta, sillä se on iso, odotettu ja tärkeä asia. Puheenvuoroja käytettiin runsaasti, kuten oikein on. Lopulta strategia hyväksyttiin esitetyssä muodossa. Sopii toivoa, että strategia toimii kuten sen pitäisi: ohjaa selväjärkisesti palveluntuotantomme kehittämistä. Olen kyllä hieman huolissani, paperi ei ole kovin täsmällinen. Jää siis nähtäväksi, onko valmistelu ollut riittävää. Ainakin sitä on tehty niin kauan, että jos aika mitään ratkaisee, paperin pitäisi olla täydellinen.

PS. Päivän kielikukkanen löytyi palvelustrategiasta: Mitäpä arvelette seuraavan toimenpiteen tarkoittavan? Sosiaali- ja terveystoimen yhdistämishankkeen toteuttaminen siten, että ... palvelutuotannon asiakasprosessin sekä "palvelutuotantoyksiköiden" rajapintojen väliin jäävien prosessien sujuvuuden varmistaminen". Jösses. Jos strategioillamme on aina välillä hieman heikko ohjausvaikutus, voisikohan se johtua siitä, että kukaan ei ymmärrä niitä?

16.1.07

Kamppailulajeista esittelyvuorossa ilmastokamppailu

Vesi tulvii Turun satamassa ja ilmastouutiset tiedotusvälineissä. Tässä alkuviikon satoa:

Ma 15.1. Greenpeacen loppuarviointi Vanhasen hallituskauden 2003-2007 energiapolitiikasta

Ma 15.1. Pekka Haavisto lähtee Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaaksi Helsingin vaalipiiristä. Haavisto esittää, että "vaalien jälkeen muodostetaan "kestävän kehityksen hallitus", joka ottaa painopistealueikseen kestävän ilmastopolitiikan, Itämeren suojelun ja ympäristönsuojelun tukemisen kehitysmaissa."

Ma 15.1. Eduskunnan puhemies ja merkittävä valtiomies Paavo Lipponen päättää uransa ryhtymällä ydinvoimateollisuuden päälobbariksi Euroopassa. "Euroopan unionin olisi asetettava tavoitteeksi ydinvoiman osuuden nostaminen viidennekseen EU:n energiankuluksesta vuoteen 2020 mennessä.", ehdotti Lipponen Varsovassa.

Ti 16.1. Ympäristöjärjestöt Greenpeace, Luonto-Liitto, Maan ystävät, Natur och Miljö ja Suomen luonnonsuojeluliitto vaativat Suomen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä Kioton tavoitetason alle jo seuraavalla vaalikaudella, 30 prosentilla vuoteen 2020 ja 80 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Ehdotus sisältyy järjestöjen julkaisemiin ilmasto- ja energiaesityksiin seuraavalle hallitukselle.

Tätä kirjoitettaessa on tammikuun 16. päivä, Turussa lämpöä +6 astetta keskipäivällä klo 12. Sää on harmaan pilvinen ja hieman sateinen.

14.1.07

"Tämä on tietoinen valinta."

Varoitus: tämä bloggaus on vain närkästyneen kuluttajan narinaa, ei politiikkaa.

Lauantaina kävimme mieheni kanssa syömässä Kauppiaskadun Baan Thaissa, se on Turussa lempiravintoloitani. Ruoka on joko hyvää tai oikein hyvää, ja lisäksi edullista. Palvelukin on ystävällistä, joten suosittelen sille, joka pitää thaisapuskasta. Ruokailun jälkeen halusimme mennä hetkeksi istumaan kahvilaan. Päätimme kokeilla Yliopistonkadun Cafe Brahea, jossa en ollut vielä käynyt. Muistan, kuinka ilahtunut olin siitä, että kävelykadulle saadaan uusi kahvila. Turkulaiset valittavat jatkuvasti, että kaupungissa on liian vähän kahviloita ja että ne ovat auki liian lyhyen aikaa. Olen asiasta aivan samaa mieltä.

Vietän kohtalaisen paljon aikaa kahviloissa: tapaan ystäviä ja ihmisiä, keiden kanssa on neuvoteltava, odotan hetken kahden tilaisuuden tai muun menon keskellä, tai sitten muuten vaan otan itselleni hengähdystauon. Keliaakikkona suosin tietysti kahviloita, joilla on kelvollinen gluteenittomien tuotteiden valikoima. Mistä pääsemmekin siihen, mitä Cafe Brahessa tapahtui.

Menimme sisään, ja tiski oli täynnä leivonnaisia ja muuta tavaraa. Minä tietysti kysymään, että mitä gluteenitonta heillä on tarjolla. Myyjäneitokainen katsoo minua silmiin ja alkaa selittää, että heillä on niin pieni leipomo, siellä ei leivota mitään gluteenitonta. Esitän tarkentavan kysymyksen: "Eikö teillä ole mitään gluteenitonta?". "Ei, tämä on tietoinen valinta.", vastasi myyjäneitokainen. Minä jatkamaan: "Mutta eikö teillä ole pakasteessa jonkun muun valmistajan gluteenitonta tuotetta? Niinhän suurin osa muistakin kahviloista tekee." Myyjä vastaamaan: "Me emme myy muiden valmistajien tuotteita.". Ja sitten uudestaan, hyvin tomerasti silmiini katsoa napittaen: "Tämä on tietoinen valinta.".

No, mitäpä minä siinä muuta voin kuin todeta, että "Tässä on siis jonkun muunkin tehtävä tietoinen valinta.". Käännyin kannoillani ja kävelin ovesta ulos. Jatkoimme aina ystävälliseen Fontanaan, josta löytyi keliaakikkoasiakkaalle suklaakakkua, oikein amerikkalaistyypistä mudcakea. Sangen hyvää muuten.

Siinä istuessa aloin pohtia, kuinka tehokkaasti olin tullut kahvilasta ulosajatuksi. Selväksi tuli, että keliaakikko on vaivalloinen asiakas, meitä ei siihen kahvilaan haluta, valinta on tehty, vieläpä tietoisesti. Keitähän muita linjaus koskee? Onko diabeetikko liian vaivalloinen, halutaanko heistäkin päästä eroon? Vehnäallergikko varmaan on. Laktoosi-intolerantti ehkä menettelee, heitä on niin paljon että olisi liiketaloudellisesti umpityperää olla huomioimatta. Entä maitoproteiiniallergikko? Ulottuukohan tietoinen valinta ja vaivalloisuuden käsite meitä ruokavaliovammaisia laajemmalle? Olisi kiva tietää, mutta sattuneesta syystä en aio nyt mennä kysymään.

Keliakia on viljojen aiheuttama elinikäinen suolistosairaus, johon ainoa hoito on tarkka gluteeniton (=ei mitään vehnä-, ohra- tai ruistuotteita, osalle potilaista kaura sopii, osalle ei) ruokavalio. Suomessa on tällä hetkellä yli 26000 diagnosoitua keliaakikkoa. Uusimpien tutkimusten perusteella keliakiaa saattaa esiintyä jopa 1%:lla suomalaisista. Eli joka sadannella kahvilanoven avaajalla. Emmekä me tule kahvilaan yksin. Minäkin sovin jatkuvasti tapaamisia kahviloihin, ja järjestän niissä jopa tilaisuuksia. Ohjaan ystäviä, tuttuja ja välillä tuntemattomiakin kivoihin kahviloihin, kun he kysyvät neuvoa. Suosin tietysti kahviloita, joissa on hyvä palvelu ja laaja, gluteenittomiakin tuotteita sisältävä valikoima. Jos hetkittäin gluteeniton valikoima on loppunut, viisas kahvilanpitäjä osaa tarjota tilalle jäätelöä, suklaata, hedelmiä, hedelmäsalaattia tai vaikkapa jotain suolaista kuten tapaksia. Siis jos valintana on palvella asiakkaita.

Voi olla, että me keliaakikot olemme hieman herkkiä huonolle palvelulle. Ei tunnu itsestäkään kivalta, kun tietää joutuvansa aiheuttamaan ylimääräistä vaivaa. Mutta me emme tee sitä kiusallamme. Syömme sitä yhtä pakastemuffinssivaihtoehtoa kiitollisina, vaikka silmä hieman halajaakin kaikkia värikkäitä ja koristeellisia leivonnaisia, joita muut näyttävät ostavan. Joten olisiko mahdollista, että nekin kahvilat, jotka oikeasti ajattelevat, että keliaakikot ovat perkuleellisia maanvaivoja, kouluttaisivat silti henkilökuntansa kohtelemaan meitä ystävällisesti? Cafe Brahe kun ei ainoa kahvila, jossa minua on katsottu nenänvartta pitkin.

PS. Olin muuten revetä naurusta, kun kotiin päästyä klikkasin katsomaan, onko Cafe Brahella kotisivuja. Onhan sillä, ja sieltä löytyy jopa "Tapamme toimia" -osasto. Tässäpä heidän linjauksiaan.
  • TEHTÄVÄMME: Ihastuttaa asiakkaitamme Cafe Brahen vieraanvaraisuudella; miten välitämme ihmisistä, ja toimitamme laatua ja lisäarvoa, uudistuksellisten ja erinlaisten tuotteiden ja kokemusten kautta.
  • JOKA TARKOITTAA, ETTÄ ... Ymmärrämme, että kaikki tekemisemme vaikutavat yrityksemme todelliseen menestykseen ja tulokseen. Vaalimme Cafe Brahen Vieraanvaraisuuden perusarvoja: Arvostus, Kohteliaisuus, Rehellisyys, Auttavaisuus ja Vaatimattomuus. Olemme ylpeitä ilman ylimielisyyttä. Tarjoamalla asiakkailemme Henkilökohtaista Huomiota, Ennakointia, Joustavuutta ja Korjausta, saavutamme Uskollisuutta heiltä. Olemme tehokkaita palvelussamme. Aina ennakoimme ja ylitämme asiakkaidemme odotukset. Olemme taloudellisesti menestyksekkäitä siten, että saavutamme suurimman mahdollisen myynnin, kulujen hallinta tuoton ja omistajien liikevoiton.

Just.

PS2: Turkuun tuleville keliaakikoille tiedoksi. Kokeile seuraavia kahviloita, ainakin näissä on yleensä tarjolla gluteenitonta tuotevalikoimaa: Fontana, Stockmann, kaikki Aschanit, Cafe Manuela, Aboa Vetus & Ars Nova, leipomo Suloisten pikkukahvila kauppahallissa, Robert's Coffee, Wiklundin kahvio. WAMin museokahvila on nyt viime aikoina tuottanut pari kertaa pettymyksen, liekö ollut sitten väliaikaista, ennen oli hyvä. Ja kauppahalli on kokonaisuudessaan keliaakikon taivas: gluteenittomia leivontatuotteita myydään ainakin neljässä eri puodissa!

13.1.07

Ydinvoimahurmaa

Kokoomus on ydinvoimauskossa, suurin osa demareista samoin ja nyt keskustakin liittyi samaan virsikuoroon. Ajattelin kirjoittaa asiasta happamia mielipiteitä, mutta enpäs teekään aivan niin. Sen sijaan kehotan kaikkia - ja aivan erityisesti ydinvoiman vankkoja tai vähemmän vankkoja kannattajia - lukemaan Jyrki Kasvin tuoreen kirjoituksen asiasta. Jyrki pudottelee blogissaan "Uraania, perkele" -kirjoituksessa kokonaisnäkemystä ydinvoimaratkaisusta siihen tahtiin, että en mitenkään kykenisi parempaan.

Kyllä ydinvoimalle on kyllä ydinkaivoksille Suomessa. Pitää tietää, mihin sitoutuu, kun kannattaa ydinvoimaa. Ilmastonmuutokseen ydinvoima ei ole mikään ratkaisu.

Miksi sitten kaikki kolme suurinta puoluetta ovat niin innolla rakentamassa ydinvoimaa? Ydinvoimakeskustelu on savuverho, joka peittää alleen sen kaiken muun, mitä on välttämätöntä tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Suuret puolueet pelkäävät äänestäjien alkavan epäröidä ja kaikota, jos aletaan puhua todellista ratkaisusta. Näitä ovat mm. liikenteen päästöjen merkittävä vähentäminen ja julkisten varojen käytön painopisteen siirtäminen yksityisautoilulta joukkoliikenteelle, monenlaiset ilmastovelvoitteet ja ohjauskeinot sekä se, että suurten keskitettyjen energiantuotantoratkaisujen sijaan on tuettava pienimuotoista, hajautettua ja uusiutuvaa energiantuotantoa. Pelko ja luulo on, että nämä toimenpide-esitykset eivät miellytä äänestäjiä eivätkä puolueiden taloudellisia ja poliittisia tukijoita. Siksi on parempi puhua ydinvoimasta pelastusrenkaan kaltaisena ratkaisuna. Näin voidaan pitää yllä kansalaisia muka-miellyttävää illuusiota siitä, että ydinvoiman myötä kaikki voi jatkua kuten ennenkin, ja maailma pelastuu. Kaikki asiaan perehtyneet kyllä tietävät, että vaikka ydinvoimaa rakennettaisiin kuin viimeistä päivää, siitä ei siltikään olisi ilmastonmuutosongelman ratkaisuksi. Tarvitaan paljon enemmän, ja ydinvoiman rakentamiseen käytetyt varat ovat pois juuri siitä muusta.

Tämän rajallisten resurssien jako-ongelman tekee tänään Maikkarin uutisivuilla varsin selväksi demaridino, eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. "Lipponen sanoi Joutsenossa, että kolmen suuren puolueen yhteisymmärrys kuudennen ydinvoimalan tarpeesta merkitsee "uutta virstanpylvästä" Suomen energiapolitiikassa. Samalla Lipponen varoittelee sellaisesta "vedätyksestä", jossa lisäydinvoimasta joudutaan maksamaan kohtuutonta hintaa. Hän epäili, että hintana voitaisiin vaatia esimerkiksi vero- tai muuta tukea biopolttoaineille. Lipposen mielestä monella taholla ajetaan erityisetuja taloudellisuuden ja ilmastopoliittisten tavoitteiden kustannuksella. - Puhdasotsainen kotimaisella ja biopolttoaineilla intoilu voi kätkeä eturyhmäintressien karvaiset kädet, Lipponen sanoi."

Suostumus viidennen ydinvoimalan rakentamiseen ostettiin eduskunnalta "risupaketilla" eli lupauksilla investoinneista uusiutuviin energianlähteisiin. Risupakettia ei kuitenkaan toteutettu. Nyt, kun viidennen ydinvoimalan rakentaminen on osoittautunut laskettua paljon kalliimmaksi (Ranskan epämääräisestä taloudellisesta tuesta huolimatta), Lipponen haluaa huolehtia siitä, että kuudennen ydinvoimalan järjestämiseen ei tarvita enää edes lupausta uusiutuville. Jaa että ei ydinvoiman lisärakentaminen ole muka pois puhtaan teknologian kehittämisestä? Mikä mahtaakaan olla se eturyhmä, jonka juoksupojilla, -tytöillä ja -dinoilla ei ole vain karvaiset vaan myös hyvin likaiset kädet?

Suurten puolueiden pakollista järkiintuloa odotellessa me kärvistelemme täällä lumettomassa ja pimeässä Varsinais-Suomessa. Lunta on luvattu viime päivät, ja yöllä sitä satoikin himpun verran. Sen verran, että maisema näyttää siltä, kuin joku olisi yrittänyt koristella sitä tomusokerisirotuksella ja sokeri olisi loppunut kesken.

Laitanpa tänne viestini loppuun uudestaan Satu Hassin tekemän kymmenen toimenpiteen listan, jota lainasin blogissani jo joulukuun alkupuolella. Milloin kuulette kokoomuksen, demareiden tai keskustan esittävän tämänkaltaisia toimenpideluetteloita, kun tulee puhe ilmastonmuutoksen torjunnasta?

  1. Laajennetaan valtion tukiporkkanaa sähkö- ja öljylämmityksen vaihtamiseen pelletti-, hake- tai maalämmöksi, ja aurinkolämpökeräimien asentamiseen.
  2. Porrastetaan autojen verotus polttoaineen kulutuksen mukaan.
  3. Perutaan Vanhasen hallituksen veromuutokset, jotka pienensivät kotimaisen uusiutuvan energian suosintaa.
  4. Korjataan hiilidioksidin päästökaupan seuraava alkujako Suomen Kioto-velvoitteen mukaiseksi ja huutokaupataan osa päästöoikeuksista.
  5. Säädetään laki takuuhinnasta (syöttötariffista) sähkölle, joka on tuotettu uusiutuvalla energialla, mukaan lukien talo- ja tilakohtaiset minivoimalat, kuten pienet tuuligeneraattorit, pienet koskivoimalat, pelletti- ja hakekattiloiden yhteyteen asennetut höyryturbiinit.
  6. Velvoitetaan valtion ja kuntien laitokset ostamaan vihreää sähköä ja lämmittämään kaukolämmöllä, hakkeella tai pelleteillä sekä suosimaan rakentamisessa puuta.
  7. Painotetaan liikenneinvestoinnit ratoihin sekä joukko- ja kevyen liikenteen edistämiseen ja tuetaan junalla matkustamista vastaavasti kuin kaupunkien joukkoliikennettä.
  8. Kolminkertaistetaan rahoitus uusien energiatekniikoiden tutkimukseen ja kehittämiseen.
  9. Laaditaan biopolttoainestrategia, jonka visio on se, että 10 vuoden päästä tuotamme eloperäisistä jätteistä polttoainetta ja biomateriaaleja. Tästä voi avautua uusi mahdollisuus myös metsien hyödyntämiselle.
  10. Sitoudutaan painamaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2020 mennessä kahteen kolmasosaan nykyisestä ja vuoteen 2050 mennessä viidesosaan.

PS. Tämä päivä muistuttaa meitä taas siitä, että ei ydinvoima ole ainoa suuriin äkillisiin ekokatastrofeihin kykenevä energiamuoto. Norjan rannikolla kovassa tuulessa eilen karille ajaneessa ja katkenneessa Server-öljylaivassa oli lähes 650 tonnia raskasta polttoöljyä, josta osa on jo ajautunut rannoille.

Androgyyni?

Tapion blogista innostuneena naputtelin minäkin itseni sukupuolitestiin Setan transtukipisteeseen. Tulos: androgyyni. Hmm. Kaipa se kelpaa.

Tässä tuomio ja sen perustelut:

"Vaihtoehdoista nainen, mies, androgyyni ja sukupuolineutraali,
SINÄ OLET ANDROGYYNI


Sinussa on melko paljon sekä feminiinistä naista että maskuliinista miestä. Olet sukupuolisesti hyvin harmoninen. Mieheytesi ja naiseutesi ovat tasapainossa keskenään, eikä kumpikaan puolesi hallitse persoonaasi toisen kustannuksella. Olet sukupuolishoppailija! Tiedostat sukupuolijärjestelmän olemassaolon, sukupuoliroolit ja odotukset kriittisestikin. Et juurikaan välitä näihin odotuksiin vastaamisesta, vaan käyttäydyt melko sukupuolivapaasti. Olet sukupuolen suhteen melko itsevarma. Sinusta on luontevaa toteuttaa itseäsi sekä miehisten että naisellisten puoliesi kautta. Tulet hyvin toimeen miesten, naisten ja sukupuolineutraalienkin kanssa, koska et itsekään ole niin kaukana näistä muista sukupuoliryhmistä."

Ettäs tiedätte, äänestäjät ja muut. Naiset ja miehet.

11.1.07

Lumisade saapumassa Etelä-Suomeen?

"Lumisade saapumassa Etelä-Suomeen" kuuluu pariaikaa Ylen sivujen uutisotsikko. "Suomeen odotetaan keskiviikon ja torstain väliseksi yöksi lunta. ... Yön ja aamun lumisadealue ulottuu Turun, Lahden ja Lappeenrannan eteläpuolelle. Sade alkanee vetenä, mutta muuttuu yön aikana lumeksi." Tällaisia aikoja me nyt elämme. Harvoin on tammikuussa riittänyt Suomessa uutisaiheeksi se, että kohta saattaa sataa lunta.

Ilmastonmuutos on totisesti nyt jokaisen huulilla. Tällä viikolla ovat EK, työmarkkinajärjestöt ja energiateollisuus vaatineet ilmastonmuutoksen torjuntaa, halpaa energiaa ja ydinvoimaa. Miten voikin noin sujuvasti mahduttaa samaan lauseeseen kolme asiaa, jotka ovat kaikki keskenään vankassa ristiriidassa? Saman teki tänään autopuolue kokoomus, joka ahkeroi vaalien alla välikysymyksen ilmastonmuutoksen torjunnasta ja "kohtuuhintaisen" (lue: halvan) energian turvaamisesta.

Ilmastonmuutosta ei voi torjua halvalla energialla, koska nykyinen halpa energia nimenomaisesti aiheuttaa ilmastonmuutosta. Halpa energia ei ole ydinvoimaa, kun lasketaan koko tuotantoketjun kustannukset uraanin louhimisesta käytettyjen laitosten purkuun ja ydinjäteongelman hoitamiseen. Ydinenergia ei torju ilmastonmuutosta, koska se pitää yllä rajattoman energiankulutuksen harhaa ja sen rakentamiseen käytettävät varat ovat pois oikeasti saasteettomien energialähteiden kehittämisestä ja energiatehokkuuden parantamisesta .

Yhtaikainen vaatimus ilmastonmuutoksen torjunnasta ja halvasta energiasta on joko osoitus suuren luokan itsepetoksesta tai megaluokan tietämättömyydestä. Kakkua ei voi samaan aikaan syödä ja säästää. "Halvan energian ilmastoaktivistit" muistuttavat alkuvuoden naistenlehtiä, joissa on ensin 10 sivua laihdutusekstraa ja sitten 8 sivun suklaajälkiruokapaketti. Jos noudattaa tiukasti molempia ohjeita, tuloksena on entinen paino finninaaman ja etovan olon kera. Otetaanpa tähän muutama valikoitu vaade EK:n, työmarkkinajärjestöjen ja energiateollisuuden siististä, hyvännäköisestä ja vaikuttavanoloisesta raportista. Siis siitä, jonka tavoite on hillitä ilmastonmuutosta. Tällainen susi löytyy kauniin lampaannahan alta:
  • Päästökaupan kanssa päällekkäistä ohjausta on karsittava, eikä uusia päästökaupan kaltaisia ohjauskeinoja, kuten jonkin energiamuodon pakko-ostotariffeja tai erilaisia sertifikaatteja, tule ottaa käyttöön.
  • Päällekkäistä ohjausta on esimerkiksi yritysten rasittaminen samanaikaisesti hiilidioksidiperusteisella verotuksella ja päästökaupalla. Erityisen kohtuutonta
    on kun päästökaupassa mukana oleva teollisuusyritys joutuu kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla sellaisten yritysten kanssa, joita päästökauppa ei rasita.
  • Hiilidioksidipäästöttömiä energiamuotoja ei saa verottaa; muun muassa esitettyä vesi- ja ydinvoimaan kohdistuvaa ns. windfall-veroa ei tule ottaa käyttöön.
  • Energiansäästöä ei tule edistää nostamalla energian hintaa verotuksella tai muilla keinoin.
  • EU:n ei tule jatkaa päästökauppaa vuoden 2012 jälkeen, jos päästökaupan haitallisia
    sivuvaikutuksia ei saada riittävästi korjatuksi ja päästökauppaa laajennetuksi myös EU:n ulkopuolelle.
  • Suomen ei tule tukea EU:n yksipuolista sitoutumista, koska se heikentäisi EU:n kilpailukykyä ja siirtäisi osan teollisesta tuotannostamme EU:n ulkopuolisiin maihin.
  • Voimalaitosten ja sähköverkkojen rakentamiseen liittyy huomattavan hidas lupa- ja valitusbyrokratia. Ydinvoimarakentaminen vaatii lisäksi hallituksen ja
    eduskunnan hyväksynnän.
  • Suomen on toimittava aloitteellisesti kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja EU:ssa, jotta turpeen uusiutuvuus ja käytön kokonaisvaikutukset otetaan huomioon päästökertoimia määritettäessä.
  • Vesilakia uudistettaessa on otettava huomioon vesivoiman käyttö- ja lisäämisedellytykset.
  • Seuraavan hallitusohjelman on mahdollistettava ydinvoiman lisärakentaminen.

Eli ykkösluokassa helvettiin -strategia, jos totta puhutaan? Vaan onneksi on EU! TässäYlen uutissivuilta pala päivän EU-uutispätkästä : "EU:n energiasuunnitelman keskeinen sisältö on lisätä uusiutuvien polttoaineiden käyttöä ja vähentää unionin riippuvuutta tuontipolttoaineista. ... EU lupasi esimerkillisyyttä: Unioni kehotti suunnitelman julkistuksessa kaikkia teollisuusmaita leikkaamaan kasvihuonepäästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. EU on valmis vieläkin suurempiin leikkauksiin, jos muut maat seuraavat sen esimerkkiä. Haitallisten päästöjen vähentämiseen tähtäävän Kioton sopimuksen tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä viisi prosenttia vuoteen 2012 mennessä vuoden 1990 tasosta. EU:n tavoite on kahdeksan prosentin pienennys. Ympäristöjärjestö Greenpeace kiittää Euroopan unionin tiukennetuista tavoitteista, mutta muistuttaa vielä ankarampien leikkausten tarpeellisuudesta. Greenpeacen mukaan EU:ssa voidaan leikata päästöjä 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ilman ydinvoiman lisärakentamista.". Ok, kyllähän tämä johtaa ydinvoimakeskusteluun, ainakin jos suomalaiset ovat mukana. Mutta EU:ta ei kuitenkaan voi syyttää oman vastuunsa väistämisestä, toisin kuin suomalaisia napahenkilöitä kokoomuksessa, EK:ssa ja työmarkkinajärjestöissä. EU sentään ymmärtää vastuunsa maailman rikkaimpiin kuuluvana toimijana.

On muuten tosi noloa, että työmarkkinajärjestöistä oma Akavakin meni moiseen touhuun mukaan. Niin paljon koulutusta ja niin vähän kykyä ajatella...

Mitäpä muuta? Maanantainen yleisötilaisuus kauppatorin asemakaavaluonnoksesta veti Vimman ison salin täyteen väkeä. Kaavoitustoimenjohtaja Markku Toivonen selosti väelle kaavan taustaa ja ehdotettuja ratkaisuja. Kovin ovat tutkineet kaikenlaisia sisäänajoyhteyksiä, mutta melkein torin kulmalle ne autot on silti tupattava. Hyvää kaavassa on Kauppiaskadun kävelykatu- ja joukkoliikennekatuosuudet. Kävelykatuna Kauppiaskatu olisi torin mitalta ja vähän ylämäkeenkin, ja jokea kohti sitä on suunniteltu joukkoliikennekatuna, jos nyt oikein muistan. Ajatus on, että Aurajokirannassa yhteys jatkuisi joen yli Pennisiltana. Hyvä! Näin Auransillan kevyenliikenteen paineet helpottuisivat ja Kauppiaskatu vilkastuisi kauppakatuna. Lisäksi Kauppiaskadun liikerakenne on aikas hyvä kävelykatumaiseen käyttöön, sillä kadun varrella on pikkuputiikkeja. Aurakatu säilyisi joukkoliikennekatuna. Sekin on hyvä asia, sillä silloin vaihtomatkat pysäkiltä toiselle ovat lyhyimmät mahdolliset.

Sain taannoin monen kuukauden ajan ikävää kokemusta pitkistä ja hankalista vaihtomatkoista, kun H&M:n talon perustusremontin takia paljon käyttämieni linjojen 9, 32 ja 42 pysäkit siirrettiin tilapäisesti Eerinkadulla Wikkeä vastapäätä, liikennevalojen taakse. Myöhästyin bussista useamman kerran, kun matka bussia vaihtaessa vei yksinkertaisesti liikaa aikaa. Harmitti sekin, että olipa melkein missä tahansa, bussipysäkille matkaamiseen piti varata monta minuuttia enemmän aikaa kuin mihin oli tottunut. Ei ollut hyvä järjestely, ja pidänkin järkevänä valita joukkoliikennekaduksi bussien vaihtoa ajatellen parhaan vaihtoehdon.

Vimman tilaisuudessa ikävää oli se epämääräisyys - jopa piittaamattomuus - jolla Turun kaupunki ja sen kaavoittaja suhtautuvat kaavan vaikutuksiin ydinkeskustassa. Asemakaavan vaikutuksia selvitetään kyllä johtojen siirron, ajoramppien sijainnin ja kaupunkikeskustan viihtyisyyden kannalta. Eri liikennejärjestelyjen vaikutuksia tutkitaan olettaen, että kauppatorilla olisi 700 parkkipaikan pysäköintilaitos. Vesiolosuhteita ja perustuksiakin arvioidaan jollakin tarkkuustasolla. Varmaan selvitettäisiin kaavan liikenteelliset vaikutukset alle nelivuotiaisiin kolmipyöräisen käyttäjiinkin, jos joku sitä keksisi kysyä. Mutta se, millä on todella merkittäviä vaikutuksia, eli rakennusaikaisilla haitoilla ja toriparkin kustannuksilla, ei kuulu kaavoittajan arvioinnin piiriin.

Kaavaa tehtäessä ei arvioida kolme-neljä vuotta auki olevan savimontun taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia torikauppaan, ydinkeskustan liike-elämään tai joukko- ym. liikenteen sujuvuuteen ja talouteen tai esimerkiksi ihmisten työmatkoihin. Parkkihallin rakentamiskustannustenkaan vaikutusten arviointi ei kuulu nähtävästi kellekään. Silti kustannukset jakautuvat kaikkien keskustassa asioivien maksettavaksi tuotteiden ja palveluiden hintojen kautta. Tällä on merkitystä siinä eloonjäämiskilpailussa, jota ydinkeskustan kauppa ja laitakaupungin hypermarketit käyvät. Ikään kuin pienistä asioista voidaan kyllä keskustella, mutta suurissa asioissa vastuu ei kuulu kellekään, kenenkään ei tarvitse niitä selvittää ja päättäjät ja kaupunkilaiset voidaan pitää pimennossa asemakaavan todellisista vaikutuksista. Helppohan siinä on sitten tehdä päätöksiä, sillä tieto lisäisi toki tuskaa.

Ymmärrän kyllä kohtalaisen hyvin ne perustelut, joita kaavoittaja käyttää rajatessaan näin asemakaavan vaikutusten arvioinnin. Mutta en hyväksy niitä. En kunnolla edes kaavoittajan linjauksina, ja en missään tapauksessa Turun kaupungin linjauksina. Eivät yksittäiset virastot voi toimia kaupunkilaisiin nähden sillä tapaa, kuin ei olisi maailmaa ollenkaan heidän toimintansa ulkopuolella. Kun näinkin merkittävää asemakaavaa esitellään kaupunkilaisille, on huolehdittava siitä, että paikalla on kysymyksiin vastaamassa myös se taho, kenelle kuuluu arvioida rakentamisen aikaisia taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia keskustan kauppaan ja muuhun elämään. Kaupunkilaiselle ne ovat osa kaavan vaikutuksia.

Turussa on esimerkiksi meneillään kulttuuripääkaupunkihanke, ja on mahdoton ajatella, että asemakaavan valmistelun yhteydessä ei käsitellä parkkiluolan mahdollisen rakentamisaikataulun yhteensopivuutta kaupungin keskeisen hankkeen eli Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelman kanssa. Silti juuri näin ollaan menettelemässä! Rakentamisaikataulu ei taatusti ole vain parkkihalliyhtiön asia. Voi olla, että käytetyn rajauksen mukaan aikataulu ei varsinaisesti kuulu kaavoitustoimenjohtajalle eikä asemakaavaa valmistelevalle arkkitehdille, mutta jollekin se taatusti kuuluu. Paikalla pitää siten olla vastaamassa myös apulaiskaupunginjohtajat Virtanen ja Hartiala, tai itse kaupunginjohtaja Pukkinen, koska kyse on näin merkittävästä asiasta.

Sama koskee parkkimontun taloutta. Parkkiyhtiön talous ei tietenkään kuulu asemakaavoittajalle, mutta jonkinlaisia arvioita ja vertailutietoja hankkeen vaatimasta talouspohjasta voisi papereissa olla mukana. Ja jos niitä ei olekaan asemakaavan esittelyteksteissä, niitä pitää löytyä siinä esittelytilaisuudessa, jossa hanketta esitellään. Vaikka olisi kuinka kyse asemakaavoituksen tietystä vaiheesta. Kaupunki on kaupunkilaisineen kokonaisuus, eikä asioita pidä pilkkoa loputtomiin pieniin lokeroihin niin, että kaikkinainen totuus katoaa jäljettömiin. Käytännössä peräänkuulutan virastojen ja keskushallinnon välistä yhteistyötä ja vastuun ottamista asiakokonaisuuksista. Atomistinen toiminta on Turulle tyypillistä, mutta se ei palvele kaupunkilaisia eikä asioiden kunnollista hoitamista. Siksi siitä pitää siirtyä toiminnan ajattelemiseen kokonaisuuksina. Tässä riittää Turulle työsarkaa. Toivottavasti seuraavassa kauppatoria koskevassa tilaisuudessa saadaan vastauksia myös hankkeen oleellisiin kysymyksiin. Vielä parempi toki olisi, että ympäristö- ja kaavoituslautakunta hyväksyisi nyt pöydällä olevan asemakaavaluonnoksen ilman maanalaista toriparkkia, ja pääsisimme vähitellen siihen, mikä olisi pitänyt tehdä jo monta vuotta sitten: torin maanpäällisten osien kunnostamiseen.

Tiistai-iltana oli Janina Anderssonilla, Roda Hassanilla ja minulla maahanmuuttaja-aiheinen keskustelutilaisuus Vanhalla Raatihuoneella. Tilaisuuden alkaessa satoi ja tuuli aivan mahdottomasti, ja epäilin, että tuskin mahtaa siinä säässä tulla paikalle yhtäkään yleisöksi luettavaa ihmistä. Vaan toisin kävi, paikalle tuli muutama ihminen ja saimme aikaan hyvän keskustelun. Erityisen ilahduttavaa oli kolme nyrkkeilyseuran jäsentä, jotka halusivat tulla keskustelemaan Varissuolle suunnittelemastaan nuorille suunnatun harrastustoiminnan käynnistämisestä. Hyvä, että joku miettii Vakken nuoria! Suurin osa Varissuon asukkaista on alueensa palveluihin varsin tyytyväisiä, mutta nuoret valittavat tekemisen puutetta. Itsekuria kasvattava urheiluharrastus ei minusta ole huono ajatus, vaikka nyrkkeily ei henkilökohtaisiin suosikkilajeihini kuulukaan. Kiitos kolmelle herralle ja muille läsnäoleille antoista keskustelusta!

8.1.07

Vatkaamista...

Äh, ärsyttää tämä toriparkkikeskustelu. Johan se on kertaalleen päätetty, että toriparkkia ei tule, ja taas sitä ollaan kaavoittamassa. Vaan eipä asiaa tunnu ymmärtävän kaupunkilaisetkaan, jos kahvipöytäkeskusteluista voi jotain päätellä.

Samanlaista vehtaamista on S:t Olofsskolanin lisätilojen kanssa. Niitä on kaivattu kipeästi jo vuosia, ja kun sitten vihdoin tehtiin päätös lisätilojen hankkimisesta, alkoi armoton peli siitä, kuka saa määrätä luokan paikan. Opettajana minun on ollut helppo olla rkp:n ja kokoomuksen rintamassa. Koulun käytännön työn järjestelyt painavat valinnassa. Ei ole oikein panna pyörätuolilla liikkuvia lapsia kulkemaan luokkatiloihinsa Kaskenkadun kautta kiertämällä, sillä pyörätuolilla pääsee kuulemma kuudenteen kerrokseen järkevästi vain ensimmäisestä kerroksesta hissillä. Enkä minä välituntivalvontoja hoitavana opettajana pidä fiksuna valita koulutiloja sellaisiksi, että peruskouluikäiset oppilaat joutuvat välituntisin kulkemaan omaan luokkakerrokseensa joidenkin toisten työtilojen läpi, ja opettajat joutuvat valvomaan kerralla ehkä useampaa kerrosta. Tuskin ruotsinkieliset lapset ja nuoret ovat paljoakaan hiljaisempia kuin suomenkieliset ikätoverinsa. Ja jos taas kuudenteen kerrokseen rakennetaan joko suora sisäänkäynti ulkokautta tai uusi suora yhteys invahisseineen neljännestä kerroksesta, hinta on jotain aivan muuta kuin mistä tähän asti on puhuttu. Kannattaisiko kuunnella koulun tarpeita, heillä lienee jonkinlainen asiantuntemus omasta tehtäväkentästään? Koulu on paljon muutakin kuin luokissa opettamista, koulu on myös sisäistä logistiikkaa oppilassiirtymineen, opettajan jakamatonta valvontavastuuta oppilaista jne. Esimerkiksi koulukiusaamisen ehkäiseminen vaatii rakenteeltaan sellaisia koulutiloja, että valvova opettaja pystyy tiloja valvomaan. Siellä missä silmä välttää, siellä yleensä myös tapahtuu.

Vaan on sitä vatkattu ennenkin. Sattuipa silmääni Maakuntamuseon Turun nimistöä tarkastelevasta julkaisusta seuraava rakkaalle kotikaupungilleni jotensakin luonteenomainen pätkä:

Eerikinkatu - Eriksgatan VI-VIII 1890
Entinen St Eriks Gatan (Pyhän Eerikin katu). Pyhä-liitteet poistettiin Pyhän Eerikin kadun, Pyhän Henrikin kadun ja Pyhän Kerttulin kadun nimistä v. 1890 sillä perusteella, että niitä ei ollut pitkään aikaan käytetty. Muutospäätös ei kuitenkaan ollut yksimielinen. Sekä Rönnbäckin aloitteessa että toimikunnan mietinnössä oli esitetty liitteiden poistamista, mutta kaupunginvaltuuston istunnossa (16.5.1890) tehtiin ehdotus niiden säilyttämiseksi, mikä kuitenkin jäi häviölle äänestyksessä. 1920-luvun yleistä nimenmuutosehdotusta esittelevässä mietinnössä (8.2.1922) silloinen toimikunta ehdotti ko. liitteiden palauttamista. Kaupunginvaltuusto kuitenkin hylkäsi esityksen tälläkin kertaa.

Jotenkin tutun kuuloista...? Biologina määrittelisin turkulaisen poliittisen kulttuurin vallitsevasti eli dominoivasti periytyväksi - kyky vatkata ja vetkuttaa näkyy joka poliitikkosukupolvessa ja enemmistö jälkipolvista kantaa ominaisuutta joko homo- tai heterotsygootteina :).

Myönnän auliisti, että olen tainnut itsekin jokusen kerran syyllistyä periturkulaiseen vatkaamisen, joten kuulun siis kai minäkin laajaan enemmistöön. Sinällään kelpo suoritus syntyperäiseltä tamperelaiselta. Mutta onneksi hyvin hyvin hyvin pitkän vatkaamisen tuloksena uusi kirjasto nousee juuri siihen, mihin sen pitääkin tulla! Uskon tulevaisuuden turkulaisten olevan päätökseen tyytyväisiä.

7.1.07

Kaksi tilaisuutta tulossa heti alkuviikosta!

Mainostan tässä iltamenoja, jos jollakulla sattuu olemaan puutetta tekemisestä.

Maanantaina, 8.1. eli siis heti huomenna, esitellään yleisölle Kauppatorin asemakaavaluonnosta. Tilaisuus on klo 18-20 nuorten taide- ja toimintatalo Vimmassa, Aurakatu 16, 3 krs. Yleisötilaisuudessa esitellään kaavaluonnokseen sisältyvät kävelyalueiden laajennukset torin reunoilla, toriparkki sekä siihen liittyvät kolme maanalaista ajoyhteyttä (Yliopistonkadulta, ravintola Koulun pihalta ja Eerikinkadulta entisen pääpostin kohdalta). Jos tuntee epäluuloa parkkiluolahanketta kohti, kannattaa mennä sanomaan se tuohon tilaisuuteen. Perusteluista ei totta vie ole puutetta.
Yritän ehtiä kirjoittamaan tilaisuudesta laajemmin huomisiltana. Sitä odotellessa voi käväistä lukemassa aiemman toriparkkikapinan blogia. Toriparkkia vastustavat kansalaiset ovat taas aktivoitumassa, ja siinä ohessa aktivoituu myös blogi. Mirka Muukkonen on päivittänyt sinne toriparkkivastustajien tuoreet perustelut siitä, miksi torinalainen asemakaavaluonnos pitäisi hylätä. Itse torin kunnostaminen lienee jokseenkin kaikkien mielestä tarpeellista, samoin kuin keskustan kehittäminenkin.
Tässä lyhyesti syitä siihen, miksi toriparkkia ei pidä hyväksyä:
  • Hanke on järjettömän kallis ja yksityisautoilua lisäävä. Samalla rahalla voisi keskustaa kehittää paljon järkevämmin, ympäristöystävällisemmin ja ihmislähtöisemmin. Toriparkin kustannuksia joutuvat maksamaan tuotteiden ja palveluiden hinnoissa myös ei-autoilevat keskustan asiakkaat.
  • Toriparkki tuo autot, melun, pakokaasut ja liikenteen riskit aivan ydinkeskustaan. Se on väärä keino lisätä keskustan vetovoimaa.
  • Torinparkin rakennusaika olisi 1,5-2,5 vuotta, ja sitä ennen täytyy tehdä arkeologiset kaivaukset, joiden kestoksi on arvioitu ennalta kaksi roudatonta kaivuukautta (= kaksi kesäkautta). Kaikki nämä vuodet tori olisi pölyävänä ja meluisana työmaana. Rakennusvuodet ehtivät näivettää rankasti koko ydinkeskustan liiketoimintaa kaikkien kauppojen osalta sekä vahingoittaa vakavasti torikauppaa. Lisäksi rakennusaika aiheuttaisi kohtuutonta haittaa joukkoliikenteen käyttäjille.
  • Kauppatori, Turun sydän, ei voi olla parkkihallityömaana, kun meillä on kulttuuripääkaupunkivuosi 2011. Asemakaava, arkeologiset kaivaukset, luola ja torin päällisen rakentaminen vievät kuitenkin yhteensä laskien liikaa aikaa, jotta hanke olisi valmis vuonna 2011.
  • Turun ydinkeskusta on rakennettu paksun savipatjan päälle. Hankkeella olisi vaikutuksia keskustan orsi- ja pohjavesitilanteeseen, ja tällä taas olisi vaikutuksia talojen perustuksiin, katukivetyksiin jne. Kuka korvaisi vahingot?
  • Parkkihallia hamuavat yrittäjät yrittävät saada Turun kaupunkia osallistumaan tavalla tai toisella rakentamisen kustannuksiin. Tätä ei voi mitenkään sallia, erityisesti tietäen, mikä on tällä hetkellä Turun kaupungin taloudellinen tilanne. Kaupunki ei myöskään saa mennä takaamaan hankkeen lainoja.
  • Keskustassa ei ole tällä hetkellä mitään puutetta parkkitilasta. Jos lisäparkkitilaa joskus tarvitaan, Louhea voidaan laajentaa. Louheen voidaan tehdä myös uusia ajoyhteyksiä, jos tarve vaatii.
Tiistaina, 9.1. on klo 18 alkaen Turun vanhalla raatihuoneella (Vanha Suurtori 5) keskustelutilaisuus maahanmuuttajien tilanteesta Turussa. Tilaisuuden otsikko kuuluu "Onko Turussa työtä ja turvaa maahanmuuttajille?". Paikalla keskustelemassa ovat kansanedustaja Janina Andersson sekä kaupunginvaltuutetut Roda Hassan ja Katri Sarlund - siis mä :). Tervetuloa!

6.1.07

Auran rannoilla ja Nobelin pauloissa

Lauantaina oli vaalikampanajani avajais"reippailu" Koroisiin. Kovin suuri joukko meitä ei kokoon tullut, tämän kaltaiset poliittiset jutut tunnetusti eivät ole massatilaisuuksia. Hieman sääli sinällään. Ne, ketkä mukaan lähtivät, saivat osakseen mukavan säätilan (jopa auringonpaistetta!), käynnin Arkenilla, Koroisissa kuumaa mehua, juustovoileipiä ja pipareita, sopivan mittaisen kävelylenkin sekä kivaa juttuseuraa. Maaperä oli juuri sen verran jäässä, että savisilla rantapoluilla oli hyvä kulkea.
Pysähdyimme siis tutustumaan Arkeniin, eli Piispankadun ja Tehtaankadun kulmauksesta aukeavaan Åbo Akademin kunnostuttamaan yliopistokortteliin. Arken on paitsi hieno kokonaisuus myös upea esimerkki siitä, mitä voi saada aikaan, kun suhtautuu kunnioittavasti ja kunnianhimoisesti vanhan rakennuskannan korjaamiseen. Tällaista meidän pitäisi tehdä Turussa paljon enemmän, eikä repiä alas vanhoja rakennuksia.


Arkenista matka jatkui Aurajoen rantaa Koroisiin. Matkalta löytyi kaksi kohdetta, joita pitäisi kohdella yhtä innovatiivisesti ja kunnioittavasti kuin Tehdaskadun entistä teollisuuskorttelia: Jokikadun taitelijakiinteistö ja Raunistulan viljasiilot.
Jokikadun farssi on Turulle synti, häpeä ja osoitus suuresta typeryydestä. Kuvataiteilijat ovat vuosikausia asuttaneet taloa ja yrittäneet muodostaa yhteisöstään kaupunkiin vetovoimaista taidekeskusta, hieman Helsingin Kaapelitehtaan malliin. Kaupunki on taas kaiken aikaa yrittänyt myydä kattoa taiteilijoiden päältä, ja siten vetää mattoa kehittämishankkeen alta. Taiteilijat tekivät jopa Spirit-suunnitelman taidekeskuksesta, mutta Turun kaupunki ei sille korvaansa lotkauttanut. Nyt kaupunki on myynyt rakennuksen rakennusliike NCC Rakennus Oy:lle ja YH Länsi-Suomelle sellaisilla ehdoilla, että taiteilijat eivät pysty maksamaan pienistä tuloistaan nousevia tilavuokria. Olemassa olevan kulttuurisen lahjan hyödyntämiseen ei riittänyt ymmärrystä sen enempää kaupungin johtavilta poliitikoilta kuin virkamiehiltäkään. Aina välillä tapahtuu asioita, jotka saavat minut tuntemaan nolouden tunnetta siitä, että olen turkulainen kunnallispoliitikko. Jokikatufarssi lukeutuu niihin. Jos kaupungilla olisi ollut selkeä näkemys ja tahtotila siitä, että a) taiteilijoille on järjestettävä työtiloja ja b) kuvataide ja kulttuuri on Turulle tärkeä vetovoimatekijä, tämä homma olisi hoidettu win-win -malliin siten, että kaikki osapuolet olisivat voittaneet. Aaaargh!
Toinen kiistakohde matkan varrella on paraikaa asemakaavoituksessa, joten tästä pääsee taittamaan peistä lähitulevaisuudessa. Minusta Raunistulan viljasiilojen vanhin osuus pitäisi säilyttää. Turussa on jäljellä kaksi viljasiiloa, tämä siilokokonaisuus ja sataman siilo. Asumiskäyttöön vaan, sanon minä. Loft-asunnot ovat kovassa huudossa, sellaisia tästäkin pitäisi tehdä. Siilosta avautuu upeat maisemat ja sijainti on kivenheitto tulevasta matkakeskuksesta ja kaksi kivenheittoa ydinkeskustasta.
Koroinen on aika vähän tunnettu paikka hyvin lähellä Turun keskustaa. Asutusta siellä on ollut kai 1100-luvulta lähtien aina 1300-luvulle saakka. Nyt jäljellä on kirkon, piispantalon ja vartiotornin rauniot sekä muistumat vallituksista. Piispanistuin siirrettiin Nousiaisista Koroisiin nähtävästi 1229, ja sieltä sitten Turkuun eli nykyisen Tuomiokirkon paikkeille joskus 1200-luvun loppupuolella.

Aurajoen länsirannalla on paraikaa meneillään työt parempien rantapolkujen rakentamiseksi. Pidän tätä hanketta hyvin tärkeänä, ja olenkin ollut aikaisempina vuosina ajamassa asiaa eteenpäin istuessani ympäristö- ja kaavoituslautakunnassa. Tuomiokirkkosillalta aikoinaan lähtevä kulttuuripolkuverkosto Aurajoen yläjuoksulle on valmistuttuaan upea ja ainutlaatuinen kokonaisuus! Ajatelkaapa: aivan kaupungin ydinkeskustasta lähtee usean kilometrin mittainen reitistö alueelle, joka on paitsi luonnonkaunista kansallismaisemaa myös suomalaisen kulttuurin syntysijoja. Kukaan, joka sen reitistön kävelee, ei unohda elämystä. Ja keskikaupungin asukkaalle reitti tarjoaa erinomaisen lenkkipolkuverkoston vaikka Liedon Vanhalinnaan saakka. Nyt on vain hoidettava kuntoon puuttuvat rantareitit välillä Tuomiokirkkosilta - Halistensilta, ja sitten vielä Halistenkosken rantapolkureitti kohti Lietoa. Spirit-kulttuurikeskus olisi ¨muuten sopinut aivan erinomaisesti tämän reitin varrella sijaitsevaksi pysähtymiskohteeksi. Toinen aaargh!

Mitäpä muuta? Loma on lopuillaan, ja lomadekkarikin tuli luettua takakanteensa. Liza Marklundin uusin "Nobelin testamentti" (Otava, 2006) ei ollut juoneltaan minusta parasta Marklundia, mutta ihan sujuva juttu silti. Toimittaja-dekkari Annika Bengtzonin elämäntilanne ei taaskaan ollut siitä tasaisemmasta päästä, ja asiat jäivät lopussa sen verran auki, että jään odottamaan sarjan seuraavaa teosta. Enempää en viitsi kirjaa tässä repostella, jos vaikka joku ei ole sitä vielä lukenut. Alfred Nobelin elämää ja Nobel-palkintojen jakamista tuli kirjassa pyöriteltyä ees ja taas.
Kirja muistutti minua toistakymmentä vuotta sitten lukemastani Klaus Valan kirjasta "Pisteen neliöimisestä" (1990), josta olen silloin kauan sitten kirjannut ylös seuraavan sitaatin. Sen voi kirjata tännekin hupaisana historiallisena kertomuksena. Marklundin lukeneille tämä tarina valottaa entisestään Nobelin ei-niin-onnellista persoonaa.
"Jos Einsteinin nimi on yleisesti tunnettu, sitä tuntemattomampi on Paul Painlevé (1863-1933), ainakin Suomessa. Alan ammattilaiset tosin tietävät, että hän oli huomattava matemaatikko.
Ranskassa varmaan monet muistavat hänet poliitikkona ja ilmailun edistäjänä. Painlevé oli kahdesti pääministeri ja Wilbur Wrightin ensimmäinen lentomatkustaja.
Painlevéllä oli hyvät suhteet Ruotsiin: hänen läheinen ystävänsä oli matemaatikko Gösta Mittag-Leffler, joka oli vuosisadan alussa Ruotsin vaikutusvaltaisimpia tiedemiehiä.
Yhdessä nämä kaksi miestä pyrkivät vaikuttamaan fysiikan Nobelin palkintojen jakoon - matematiikan palkintoahan ei tunnetusti ole olemassa.
Kerrotaan, että Alfred Nobel oli jälkisäädöstään laatiessaan kysynyt asiantuntijoilta, oliko mahdollista, että Mittag-Leffler saisi jonakin vuonna matematiikan palkinnon, mikäli sellainen perustettaisiin. Kun hänelle oli vastattu, että se on varsin todennäköistä, Nobel oli arvellut, että siinä tapauksessa sellainen palkinto on tarpeeton.
Selitys on legendaarinen: Mittag-Leffler ja Nobel olivat nuorempina tavoitelleet saman naishenkilön suosiota ja Mittag-Lefflerillä oli ollut parempi onni."
Muistiinpanoistani löytyy Valan kirjasta toinenkin hauska Nobelin palkintoon ja edellisiin herroihin liittyvä tarina. Siispä Marklundin lukeneiden riemuksi hieman vanhempaa kiistelyä:
"Painlevén ja Mittag-Lefflerin tavoitteena oli saada fysiikan palkinto Henri Poincarélle, joka tosin oli ensisijaisesti matemaatikko, mutta kirjoitti merkittäviä teoksia myös teoreettisen fysiikan alalta. Poincaré oli matemaattisten tieteiden viimeinen suuri yleisnero.
Koska Poincaré oli teoreetikko, Painlevé ja Mittag-Leffler päättivät taktikoida asian siten, että vuonna 1909 palkinnon saisi sovelletun fysiikan edustaja. Seuraavana vuonna voitaisiin sitäkin painokkaammin esittää palkintoa teoreetikolle. Käytännön fysiikan alalta he esittivät ehdokaaksi ilmailun edustajia. Wright-veljesten ohella mainittiin nimet Voisin ja Farman.
Nobelkomitea torjui kuitenkin "ilmaa raskaampien ilma-alusten" kehittäjien palkitsemisen huomauttaen, että lentokoneiden pienetkin rakenne- ja ohjausvirheet voivat aiheuttaa ihmishenkien menetyksen. Joten: "Tämän keksinnön tuskin voi arvioida tuottavan hyötyä ihmiskunnalle.".
Poincaré ei koskaan saanut Nobelin palkintoa. Hänen kuolinvuonnaan 1912 fysiikan Nobelin palkinto annettiin ruotsalaisen AGA-yhtiön toimitusjohtajalle Gustav Dakinille, joka oli keksinyt kaasulla toimivien majakoiden säätöjärjestelmän."

5.1.07

Eduskuntavaalikampanjani avajaiset lauantaina 6.1. klo 12!

Vaalikampanjani käynnistyy siis virallisesti lauantaina. En voi luvata hoitavani käden käänteessä kuntoon sen ja tuon asian, jos tulen valituksi eduskuntaan, sillä ei politiikka oikeasti niin toimi. Päätöksenteko on hidasta ja päätöksiä tehdään yhdessä. Mitä vaikeampi tai uudempi asia on, sitä enemmän vie aikaa kerätä asian taakse tarvittava enemmistö. Usein on saatava joku toinen esittämään omaa ajatusta, ennen kuin asia voi oikeasti mennä eteenpäin.

Millaisia lupauksia äänestäjälle voi sitten tehdä käsi sydämellä? Ainakin omaa toimintaa, arvoja ja tavoitteita koskevia lupauksia voi tehdä ilman vaalibluffin hajua. Joten:

1. Lupaan jatkaa politiikan tekoa ja asioihin vaikuttamista sillä asioihin perehtyvällä, reippaalla ja yhteistyöhakuisella toimintatavalla, joka on tähänkin asti tuottanut hyvää tulosta. Lupaan olla aktiivinen ja tarvittaessa myös rohkea varsinaissuomalainen, olinpa sitten missä tehtävässä tahansa.

2. Lupaan kunnioittaa demokratiaa ja edistää ihmisten mahdollisuuksia osallistua heitä koskevan päätöksenteon valmisteluun. Otan tasa-arvon ja ihmisten tasavertaisuuden päätöksenteossa huomioon sen oleellisena osana.

3. Teen poliittisesti kaiken voitavani vakavien ympäristöongelmien kuten ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen, Itämeren ja muiden vesien, ilman ja maaperän pilaantumisen ja saastumisen, alati kasvavan kulutuksen, jätteiden synnyn ja luonnonvarojen loppumisen estämiseksi.

4. Lupaan edistää poliittisen ja henkilökohtaisen toimintani kautta ympäristön kannalta tärkeitä toimintoja kuten joukkoliikennettä, uusiutuvaa energiaa, ympäristön saastuttamisen verotusta, lähiruokaa ja luomuviljelyä, ympäristöystävällisiä teknologisia innovaatioita ja eläinten hyvinvointia.

5. Lupaan olla mukana siinä rintamassa, joka haluaa säilyttää hyvinvointiyhteiskunnan. Hyvät terveys-, sosiaali- ja koulutuspalvelut ovat arkielämämme kannalta kaikkein tärkeimpiä. Tarvittavien palveluiden tuottaminen vaatii esimerkiksi vanhusten palveluissa ja terveydenhuollossa uusia toimintamalleja, joten tuen niiden kehittämistyötä. Haluan säilyttää Suomessa laadukkaan ja tasa-arvoisen perusopetuksen sekä tasokkaan jatkokoulutuksen ja tutkimustyön, ja olen valmis nämä myös rahoittamaan. Pidän kulttuuri- ja liikuntapalveluja sekä ennaltaehkäisevää toimintaa ihmisten elämänlaatua parantavina tärkeinä julkisina palveluina.

6. Lupaan rakastaa riittävässä määrin veroja ja elinkeinopolitiikkaa, jotta yllä luetellut asiat saadaan rahoitettua. Lupaan olla unohtamatta kuntatalouden suuria ongelmia, vaikka istuisinkin eduskunnassa päättämässä valtion asioista. Lupaan toimia sen eteen, että köyhyys Suomessa ja maailmassa vähenisi. Erityisen tärkeää on puuttua nopeasti lapsiperheiden kasvaviin ongelmiin. Pidän perustuloa varteenotettavana keinoja selkeyttää suomalaista sosiaaliturvaa ja saada se vastaamaan pätkä-, silppu- ja vuokratyöläisten, määrä- ja osa-aikaisten, pienyrittäjien, työttömien ja opiskelijoiden tarpeita.

7. Lupaan omalla poliittisella toiminnallani edistää vähemmistöjen asemaa ja globaalia oikeudenmukaisuutta. Paneudun vammaisten, mielenterveyskuntoutujien, maahanmuuttajien ja seksuaalisten vähemmistöjen erityisongelmiin, jotta yhteiskuntamme olisi kaikille tasa-arvoinen . Vastustan rasismia. Kannatan Suomen kehitysavun nostamista ainakin 0,7 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Nämä seitsemän ovat tärkeimpiä poliittisia teemojani. Olen sitoutunut edistämään myös Vihreiden yhdessä hyväksymiä tavoitteita, jotka on kirjattu puolueemme eduskuntavaaliohjelmaan. Ne voit käydä lukemassa täältä.

Jos haluat tulla mukaan tekemään kampanjaani, ota yhteyttä katri.sarlund@vihreat.fi!

3.1.07

Uusi vuosi vaihtui juhlien

Onnellista Uutta Vuotta 2007! Omalta osaltani vuosi 2006 loppui juhlien. Perjantaina oli Helsingissä kaverin 50-vuotispäivät. Onnea vielä kerran, Tero! Syntyperäinen stadilainen oli järjestänyt tilausratikan kuljettamaan juhlaväkeä ympäri Helsinkiä. Reitti kiersi juhlakalun lapsuudenmaisemia ja asuin-, opiskelu- ja työpaikkoja. Kiva idea lainattavaksi muillekin! Oli aika hupaa siemailla kuohuviiniä ja kakkua ruuhka-aikaan väljässä museoratikassa.

Juhlat jatkuivat Kirkkonummella, jonne mieheni kanssa menimme vuorobussilla. Olin hieman huolissani: tuntematon seutu, tuntematon kohde, tuntematon reitti ja pimeys vain seuranamme. Ystävällinen bussikuski osasi kuitenkin jättää meidät pois kyydistä juuri oikealla pysäkillä, ja matka Helsingistä Masalaan joutui uskomattoman nopeasti. Kuin myös yöbussilla takaisin. Kyllä joukkoliikenne palvelee! Kivaa oli juhlissa, oli mukava tavata tuttuja ja tuntemattomiakin.

Lauantaina kävimme Kaapelitehtaalla Teatterimuseossa Liisi Tandefeltin teatteripukunäyttelyssä. Tandefeltin ura on merkittävä osa suomalaisen teatterin historiaa sekä pukusuunnittelu- että näyttelijäpuolella, ja onhan Liisi perustanut itse oman teatterinkin, helsinkiläisen Avoimet Ovet. Näyttelystä, Liisin työhistoriasta ja "Liisi Tandefelt - monessa roolissa" -kirjasta oli Turun Sanomissakin iso juttu muutama päivä sitten. Näyttely on hieno, mutta se on pikapuoliin loppumassa, joten kiiruusti Kaapeliin, jos teatteripuvut kiinnostavat!

Näyttely sivusi hauskalla ja vähän liikuttavallakin tavalla omaa henkilöhistoriaani. Liisi on äitini hyvä ystävä ja pitkäaikainen työtoveri. Iso osa Tandefeltin suunnittelemista puvuista näyttelyssä on äitini ja hänen johtamansa TTT:n puvuston toteuttamia. Muistan osan pukujen luonnoksista, sillä meillä kotona oli aina levällään vierailevien suunnittelijoiden pukuluonnoksia joko alkuperäisinä tai kopiona. Äitini piirsi niistä itselleen työluonnoksia, joiden perusteella alettiin sitten suunnitella kaavoja. Olen monet illat istunut äidin vieressä kangastilkkukasojen keskellä ja ottanut kantaa siihen, mistä vaihtoehtoisesta kangasmallista mikäkin viitta ja röijy pitäisi tehdä, ja onko henkilöhahmon pellavahousut syytä värjätä vaalean siniharmaiksi vai puhtaan harmaiksi. Äitini teki itsekin valtavan määrän pukusuunnitteluja, ja toki minulla riitti kommentoitavaa: ei noin pitkää hametta, jaa tuollaista hihaistutusta meinaat, ja mitä kangaslaatua ajattelit.

Näyttelyn keskipisteeksi oli sijoitettu Tampereen Työväen Teatterissa menneen My Fair Ladyn upeat puvut. Puvut ovat äärimmäisen kauniit sekä visuaalisesti että teknisesti. Niissä käytettiin paljon Liisin suosimaa sabloonamaalaustekniikkaa, joilla saatiin aikaan tyylikkäitä art nouveau -koristeita. Puvustus sai loistavat arvostelut, ja se lähetettiin Prahaan scenografian eli puvustus- ja lavastustaiteen maailmannäyttelyyn, Prahan Quadriennaleen 1987. Puvustus voitti siellä kultamitalin. Muistan, miten innoissaan äitini oli palattuaan tältä voittoisalta matkalta - siinä oli syvää ja ansaittua käsityöläisen ylpeyttä omasta ja suunnittelijan työstä.

Näyttelyssä oli toisenkin elämääni sivunneen näytelmän pukuja. Tandefelt halusi kokeilla näytelmän puvustamista virkatuilla puvuilla, ja Shakespearen Myrskyn ohjaajalle tämä sopi. Siinä sitten riitti virkkaamista, yhden koko kesän. Äitini virkkasi varmaan satoja eri ruskeansävyisiä lankapötköjä Caliban-hahmon pukuun, ja pitkiä värikkäitä ketjuja muille rooleille. Olin aivan kyllästynyt koko Myrskyyn, kun kaikki vain virkkasivat. Jopa edesmennyt mummuni, joka oli tunnettu virkkaustaidostaan, valjastettiin työhön. Hän virkkasi kesäpaikassamme valtavan määrän pieniä pitsilappuja, joista koottiin Arielin kaunis pitkä puku. Lauantaina katselin pukuja museossa ja myönnän: en malttanut olla hieman hypistelemättä, vaikka pukuihin ei saisikaan koskea.

Lueskelin lomallani myös naistenlehtiä. Vanha tuttu luksuslehti Gloria yllätti tammikuun ekonumerollaan. Anna-lehtihän on hankkinut jonkinlaisen ympäristötunnuksen omalle toimitukselleen ja nyt tuo vuorostaan Gloria ekoteemoja esiin. Vihreys on nyt todella pop! Johtuneeko sitten talven ennätyslämpimästä säästä vai mistä, mutta ihmisten ympäristöherännäisyys on hypähtänyt uuteen ulottuvuuteen. Toivottavasti se johtaa myös ihan oikean ympäristötietoisuuden ja -osaamisen kasvuun ja pysyviin asennemuutoksiin.

Luksus-Glorian ekoilulle voi toki hymyillä hieman vinosti. Mutta minusta on tärkeää, että naistenlehdet tekevät ympäristöystävällisyydestä trendiä ja kertovat omien juttujensa kautta ihmisille, miten he voivat elää ympäristöystävällisemmin. Gloriankin 20 uudenvuoden ekolupausta olivat ihan oikeaa asiaa, ja painavaa sellaista, vaikka käytännön sovellukset välillä hieman hymyilyttivätkin (Gloria-tyyliin kuvateksti: Unohda muovipussit! Louis Vuittonin kevään mallistossa on ostoskassi.). Ekolupauksen nro 20 voi toistaa täälläkin: Vaikutan yhteiskunnallisesti. Äänestän kaikissa vaaleissa ekologisesti ajattelevaa, viisaalta vaikuttavaa ihmistä, jolla on globaali omatunto. Haastan ystäväni katsomaan elokuvan Epämiellyttävä totuus, joka valistaa ilmastonmuutoksesta tehokkaasti mutta viihdyttävästi. Se ilmestyy dvd:nä 31. tammikuuta.

Sunnuntaiaamu alkoi kuten kaikki muutkin aamut lehdenluvulla. Helsingin Sanomat oli päättänyt pitää tarpeellisena hätkähdyttää aamun lehden avanneita lukijoitaan suurella kuvalla, jossa Saddam Hussein seisoo hirttosilmukka kaulassaan, vain hetki ennen kuolemaansa. Hieman vähempikin olisi riittänyt asiantilan selventämiseksi. Olen mielenkiinnolla seurannut eri tiedotusvälineiden linjauksia siitä, miten ne uutisoivat Saddamin hirttämisen. Olin aivan varma, että hirttäminen videoidaan, ja pohdin etukäteen, mitä siitä näytetään suomalaisissa tiedotusvälineissä. Saddam Hussein oli syyllinen tuhansien ihmisten kuolemaan, ja ansaitsi tulla niistä ankarasti tuomituksi. Kuolemantuomion voimaan maailman tai ihmisluonnon parantajana en kuitenkaan usko, en edes kätensä vereen kastaneiden diktaattorien kohdalla. Ja ajatus siitä, että me pönäkät länsimaalaiset katselemme Saddamin teloitusvideota kuin jotakin tv-viihdettä, tuntien kiihdyttäviä kylmänväristyksiä, on yksinkertaisesti ällöttävä. Teloituksen löytää toki netistä virallisena filminä ja salaa kuvattuna, mutta olkaa sieluillenne armollisia - älkää menkö katsomaan. Diktaattori mikä diktaattori, ja nyt kuollut diktaattori, mutta ei sentään meidän viihteeksemme. Ihmisen kuolema ei useinkaan ole siisti ja arvokas. Kuolema voi olla kaikkea muuta: tuskainen, sotkuinen, dramaattinen, yksinäinen, vaatimaton tai väkivaltainen. Mutta viihdettä se ei saisi olla koskaan.

Kun aamiainen oli kakisteltu kurkusta alas, matkustimme Haminaan vastaanottamaan vuotta 2007. Perillä odottivat veljeni ja serkkuni vaimoineen, joten uusi vuosi vaihtui sukulaisten seurassa ja rakettien räiskeessä. Koko maassahan lähettiin taivaalle ennätysmäärä ruutia ja rahaa, ja sen huomasi myös Haminassa. Vietimme uutta vuotta laulaen. Veljeni oli hankkinut pleikkariin karaokepelin, jossa laulettiin yksin tai kaksin kilpaa suomen- tai englanninkielisiä biisejä. Peliin kuuluu, että ohjelma näyttää kunkin laulajan reaaliaikaisen onnistumisen sävelkulussa ja tahdissa pysymisessä. Lisäksi kone herjaa, jos menee huonosti, ja kehuu, jos menee hyvin. "Tuomarin ankaruustason" voi valita kolmiportaiselta asteikolta. Biisin loputtua on luvassa kokonaispistemäärä, sen analyysi ja kokonaissijoittuminen asteikolla pohjasakasta tähtisolistiin. Jäimme kaikki kuusi heti koukkuun peliin, se on todella addiktoiva. Hoilasimme koko aaton koneen kanssa, itseämme ja toisia vastaan kilvoitellen. Kivaa oli!