Oih! Tänään tullessani illalla jokseenkin väsyneenä kotiin odotti keittiössä yllätys. Väsytti, sillä takana oli pitkä päivä: aamuinen pöytäkirjantarkastusreissu, päivän opetukset ym. kouluhommat, hieroja, peruspalvelulautakunnan kokous ja päätteeksi kaupungin tervehdyksen vieminen kristillisen Toivon torin "Tuli on irti!" -hengelliseen iltatapahtumaan kauppatorilla. Keittiössä avomieheni Rusto purki kauppakasseja.
Kesken kassien purun hän sanoi, että hänellä on minulle yllätys. Sitten hän kaivoi kassista lahjaksi ostamansa vaaleanpunaiset Reino-tossut. Sen jälkeen hän polvistui ja kysyi, menisimmekö naimisiin.
Liki 11 vuoden alkuun etä- ja sittemmin avosuhteen sekä jaetun asuntolainan jälkeen päätin olla diivailematta sen enempiä, joten vastasin tossut kädessä että juu. Olemme siis kihlapari. Saa onnitella :). Häät tulevat sitten joskus ja ne saattavat olla aika pienet.
PS. Toivon torin soppajonossa ja ruokakassien jaossa oli käynyt päivällä toista tuhatta (!) ihmistä. Ilmankos peruspalvelulautakunnassa kävi ilmi, että toimeentukitulomenot ovat kasvussa.
Skanssin uusi kauppakeskus on vetänyt kaupungin asukkaita kuin kärpäspaperi kärpäsiä. Olin puolitoista viikkoa takaperin torstai-illan kutsuvierasavajaisissa (jonkun tuhannen muun ihmisen kanssa), onhan kyseessä uusi lähikauppamme meiltä Peltolasta päin katsoen. Hienolta näytti, mutta samanaikaisesti aika järjettömältä. Kauppakeskus on rakennettu keskelle suurehkoa asuinaluetta, mikä on tietty varsin järkevää - noin teoriassa. Vähemmän järkevää on, että tuhansien asukkaiden asuinalueesta ei ole käytännössä lähtenyt rakentumaan vielä ensimmäistään asuntoa. Täten sangen kaupunkimainen kauppakeskus seistä kököttää yksinään savipellon laidassa.
Kauppakeskuksen puolella asemakaava on toki valmis ja rakentajat lähtökuopissaan kunhan kysyntää ilmenisi. Mutta Sorakadun toinen puoli on edelleen kokonaan asemakaavoittamatta, mitä minun on vaikea käsittää. Osayleiskaava on ollut valmis jo kauan, ja arkkitehtikilpailukin on pidetty. Kaavoitus vie vielä oman aikansa, sitten on mahdolliset valitukset ja tontteja kiinteistöliikelaitos väkeltää hyväksytystä asemakaavasta normaalitahdillaan vuosikausia. Rakentamaan kauppakeskuksen lähistöön päätäisiin ehkä joskus 2015, jos silloinkaan. Haloo, kaupunki, pitäisikö panna hieman höökää koneeseen, jotta ei myytäisi vuosikausia eioota kun kysyntä alkaa elpymään?
Skanssin avautuessa luukusta kolisi monenlaisia Skanssimainoksia. Silmä tarttui K-Citymarketin mainoksen karttaan, maantieteen opettaja kun olen. Ja mielikuvamaantiedettähän siitä silmiin avautui.
Katsokaapa mainoslehdestä valokuvaamani karttaa: siinä mainitaan lähellä sijaitsevat Harittu, Koivula, Laukkavuori, Pääskyvuori ja jopa kohtalaisen kaukana sijaitsevat Mäntymäki ja Katariina. Mutta missä ovat Varissuo, Lauste, Vaala ja Huhkola - nuo yhteensä varmaan about 15 000 asukkaan naapurilähiöt? Suuren Skanssipallukan alla? Onko savipellon kitymarketilla varaa pullauttaa wannabe-asiakaspiiristään ulos kaupungin suurin ja sangen lähellä sijaitseva lähiö? Minusta tämä on vastenmielinen ilmiö, sori vaan.
Menneen viikon torstaina olin taas avajaisissa, tällä kertaa Kakolan kiven sisässä. Kohteena oli jätevedenpuhdistamon kainaloon rakennettu Turku Energian lämpöpumppulaitos: laitoksesta saadaan kaukölämpöä tuhansien kotitalouksien tarpeisiin ynnä kaukokylmää viilentämiseen. Loistojuttu, vaikka tällä ei vielä kaikkea jäteveden lämpökapasiteettia tullakaan hyödyntäneeksi.
Perjantain Vihreä lanka -lehti ehti kuitenkin jo panna paremmaksi: Tukholmassa ollaan tekemässä ratkaisua, jossa edellämainittujen lisäksi tuotetaan jätevedestä myös sähköä! Näin hyötysuhde olisi nousemassa aivan ihanteellisiin mittoihin.
Jäteveden sisältämän energian hyödyntäminen on hyvä esimerkki vihreiden paljon puhumasta vihertaloudesta: energiantuotantoa voidaan lisätä tai korvata vanhaa teknologiaa, ilmastopäästöt vähenevät ja samalla vesistöihin laskettava lämpösaaste vähenee, sillä lämpökin on väärässä paikassa ollessaan saastetta. Ja lisää energiaa saadaan jätevesilietteestä, kun siitä tehdään biokaasua. Kakkalaitokset voivatkin olla tulevaisuuden "kultakaivoksia", tai ainakin vihreitä "hiilikaivoksia". Tätä se hajautettu energiantuotanto tarkoittaa käytännössä. Eli edelleen: ei ydinvoimaa, kiitos, vaan vaihtoehtoisia järkeviä ratkaisuja.
Oi kevät! On aivan valtavan ihana seurata kaiken kasvamista. Kun vain ehtisi nähdä kaiken, suunnittelemani pajuretkikin on edelleen tekemättä. Hetken olen onneksi ehtinyt kulkea pihalla kameran kanssa näppäillen. Tässä muutamia tunnelmakuvia kotipuutarhasta ja kukkaruukusta.
Alkupalaksi lumikelloja.
Pääruoaksi aimo annos krookuksia. (Okei, onhan ne myrkyllisiä, mutta herkullisen kauniita.)
Scillojen kera.
Jälkiruoaksi kukkaruukusta helmililjoja.
Ja lopuksi liharuokavaihtoehtona rusakko. Kevätväritys näkyy olevan maastokuvioidun muodin mukaista.
Viikonloppu kului siis Helsingissä puoluevaltuuskunnan kokouksessa. Viimeinen valtuuskuntani sujui hyvin: saimme hyväksyttyä työohjelman mukaiset poliittiset ohjelmat ja käytyä antoisan palautekeskustelun valtuuskunnan työskentelystä. Tässä linkit tiedotteisiin, varsinaiset ohjelmat tulevat puolueen sivuille oikoluvun jälkeen.
Kuvia kokouksesta (ja vähän muualtakin) löytyy Vesan kokoamana täältä ja puheita täältä.
Sain salissa ja salin ulkopuolella paljon kiitoksia tavastani vetää valtuuskuntaa. Henki on koko nelivuotisen kauteni ollut hyvä ja sangen rakentava, ja ihmiset ovat viihtyneet hyvin. Jopa niin hyvin, että vaikka puolueen muihin tehtäviin ei puoluekokouksessa mitään ryntäystä olekaan (ehkä varapuheenjohtajuuksia lukuunottamatta), huhujen mukaan noin puolet jäsenistöstä toivoisi pääsevänsä puoluevaltuuskuntaan ;). Vaan helppoahan minulla on ollut, kun on ollut niin fiksu ja monitaitoinen väki puheenjohdettavana. Kiitos siitä heille kaikille!
Sunnuntaina kokouksen jälkeen kävimme vielä porukalla syömässä ja sitten lähdin kohti kotia ja illan valtuustoryhmän kokousta. Bussissa iski pienoinen kaihomieli: olen todella nauttinut tästä puolueen luottamustehtävästä, ja nyt se on minun osaltani ohi. Tai no, virallisesti toki vasta puoluekokouksessa, mutta valtuuskunnan kokoontumisia ei enää pitäisi olla. Toisaalta olo on myös helpottunut: kun olin lauantai-illan juhlinut ensin ministerin vastaanotolla ja sitten HYY:n vihreiden 25-vuotisjuhlissa, ja aamuseitsemältä nousin hotellissa lukemaan ja raapustamaan nuotteja äänestykseen tulevien ohjelmien muutoslistoihin, olisin toki keksinyt aika helposti muitakin tapoja viettää sunnuntaiaamua.
Mitä tämä nyt päättyvä valtuuskunta sitten kaksivuotiskautenaan ehti tehdä? Tässä listausta, jonka kokosin valtuuskunnan palautekeskustelun pohjaksi:
–
Dia 3
Pidimme kahdeksan kaksipäiväistä kokousta Tampereella, Vantaalla, Kemissä, Kotkassa, Turussa ja kolmasti Helsingissä. Hyväksyimme viisi ohjelmaa:
kotoutumispoliittinen ohjelma
kunnallisvaaliohjelma
maaseutuohjelma
koulutuspoliittinen ohjelma
Eurooppa-ohjelma
sekä kaksi linjapaperia
vihreitä linjauksia kasvukeskusten ja kaupunkien asuntopolitiikkaan
vesipolitiikka,
kaksi kannanottoa:
Euroopan unionin perussopimus
ydinvoima
ja kävimme yhteensä yhdeksän lähetekeskustelua
edellisten lisäksi ikääntymispoliittinen ohjelma ( joka meni hyväksyttäväksi kevään 2008 puoluekokoukseen).
Kävimme lukuisia muita keskusteluja:
kahdeksan vilkasta poliittista keskustelua sekä keskustelut…
Eurooppa-politiikasta / alustajana Satu Hassi
kansainvälisestä kriisinhallinnasta / Pekka Haavisto
Paras-hankkeesta / Osmo Soininvaara
nuorisopsykiatrian tilanteesta / Jyrki Kasvi
aluehallinnon uudistamishankkeesta / Katariina Poskiparta
YK:n ilmastokokouksesta ja EU:n ilmasto- ja energiapolitiikasta / Satu Hassi
turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta / Johanna Sumuvuori
puolueen strategiasta 2015 / Mari Puoskari
kunnallisvaalikampanjasta / Ville Tuominen & co
valtuuskunnan työstä ja työohjelmasta
ja hyväksyimme puolueeseen yhteensä 32 uutta jäsenjärjestöä.
Onhan siinä ollut työtä ihan riittämiin.
Maanantaina Turussa alkoi taas arki: koulua ja luottamustoimia. Palaveerasimme kaupunginhallituksen ja kaupungin johdon voimin maanantaina, ja klo 16 alkoi kaupunginvaltuuston kokous ja strategiaseminaari. Me kaupunginhallituksen puheenjohtajisto (Randell, Lehtinen, Sarlund) olimme määrätyt toimimaan työryhmien puheenjohtajina. Minun vedättäväkseni tuli Vetovoima ja kilpailukyky -ryhmä, jossa käsiteltiin strategian osaamis- ja elinkeino-, asumis- ja maankäyttö-, vetovoima- sekä ympäristöohjelmia. Työ meni kivasti, valtuutetut olivat ryhmässäni aktiivisia ja saimme koottua mielestäni ihan hyvin valtuutettujen näkemykset ohjelmiin tarvittavista painopisteistä.
Ryhmätyövaiheen jälkeen jatkuin tavallinen kokous. Esityslistan löydät täältä, käsiteltävänä oli lähinnä kaava-asioita. Kaivokadun kiistan vedin äänestykseen tekemällä palautusesityksen tontin nykyisen rakennuskannan suojelemiseksi. Sain taakseni lähinnä omaa väkeä ja muistaakseni neljä vasemmistoliittolaista, mutta hävisimme asian selkeästi äänin 53-13. Pyh. Bloggasinkin asiasta jokin aika sitten kaupunginhallituskäsittelyn yhteydessä: tontti on jaettu kahtia 1960-luvulla, jolloin toinen puoli käytettiin kerrostalorakentamiseen ja toisella säilytettiin tämä hieno 1950-luvun omakotitalo piharakennuksineen. Kokonaisuus muodostaa toivotunlaista kerroksellista ja viihtyisää kaupunkikuvaa Kerttulin ruudussa. Nyt homma pilataan purkamalla vanha ja rakentamalla pieni omakotitontin kokoinen maapläntti kenkälusikalla ahtaen täyteen kerrostaloa, joka ei korttelin kokonaisuuteen istu. Ei suhteessa kasarmirakennuksiin eikä suhteessa tontin toiselle puolikkaalle rakennettuun kerrostaloon. Olen käynyt vuosia sitten katselmuksella tässä Kurjenkaivonkentän laidan kerrostalossa, ja sieltä käsin on mahdoton ymmärtää, miten niin lähelle voidaan rakentaa kerrostalo pilaamatta asuinviihtyvyyttä aivan oleellisesti. Jos ette usko, käykää itse katsomassa. Kyse ei ole siitä, että totuttu maisema muuttuu. Kyse on siitä, että nykyinen kokonaisuus on mielekäs, hyvää kaupunkikuvaa ja Kerttulin alueella toteutetun kokonaisratkaisun mukaista. Uusi kaava tuo rakennukset aivan liian lähelle toisiaan ollakseen hyvää suunnittelua. Mutta hävitty siis mikä hävitty.
Tänään tiistaina töiden jälkeen kokoontui ensi konsernijaosto ja sitten Paras-hankkeen ohjausryhmä. Kiirettä on siis pitänyt, onneksi loppuviikosta hieman hellittää.
Terveiset Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokouksesta! Tämä on viimeinen johtamani valtuuskunnan kokous, tämän jälkeen rotaatiosääntö heittää minut puoluekokouksessa puolueen rivijäseneksi. Ensimmäistä kertaa yli kymmeneen vuoteen minulla ei tule olemaan virallista asemaa puolueen organisaatiossa. Ei yhdistystä johdettavana, ei työryhmää nuijan alla, ei puoluehallitusta, ei varapuheenjohtajuutta, ei valtuuskunnan puheenjohtajuutta. Ei mitään sitä, mitä olen puuhannut vihreissä viimeiset kymmenen ja risat vuotta. Voipi olla mukaavakin;). Eiköhän sitä jotain tekemistä keksi. Ja onhan minulla nuo Turun kaupungin "pikkujutut", kuten kaupunginhallituksen varapuheenjohtajuus ja konsernijaoston puheenjohtajuus.
Poliittisessa ja ohjelmapuolen keskusteluissa käytettiin kaikkiaan useita kymmeniä puheenvuoroja. Poliittisessa keskustelussa aiheet vaihtelivat, ohjelmapuolella asialistalla oli Eurooppaohjelma ja vesipoliittinen linjapaperi. Tuloksista tiedotetaan sitten myöhemmin.
Keskiviikon Aamuset-lehdessäoli juttu tekemästäni selvityspyynnöstä koskien Turun pohjoisten alueiden maanhankintaa ja investointeja. Juttu löytyy Aamusetin arkistosta, lehti Ke 15.4., sivu 4. Näinkin voi kaupungin rahaa käyttää, vailla julki tuotuja kokonaisuunnitelmia.
Jätin asiasta kirjallisen selvityspyynnön kaupunginhallituksessa maaliskuun puolivälissä, mutta muiden kiireiden takia taisin unohtaa sen tuomisen tänne. Kas tässä alla, kaupungin varojen käytöstä kiinnostuneille. Selvityspyyntö on valmisteltu vihreiden valtuustoryhmän tahdosta ja käyttäen hyödyksi lautakuntatason asiantuntemusta.
Ja kun nyt löysitte tien Aamusetin arkistoon, voitte saman tien käväistä katsomassa myös seuraavaa numeroa La 18.4., Sieltä löydätte mainion vihreän eurovaalikandidaatin Elina Rantasen. Mutta nyt siis jättämäni selvityspyyntö. Saa nähdä, mitä tähän tullaan vastaamaan.
Turun kaupunginhallitus 16.3.2009
Selvityspyyntö Turun pohjoisten alueiden maanhankinnasta ja investoinneista
Esitän, että Turun kaupunginhallitukselle tuodaan selvitys Turun pohjoisten alueiden (lentokentän ympäristö) kehittämisen kokonaistilanteesta, maanhankinnasta, jo toteutuneista sekä suunnitelluista investoinneista sekä vuokratuista tai myydyistä tonteista. Alueella on meneillään sangen mittava investointikokonaisuus, josta kaupunginhallituksen on oltava tietoinen. Kehitystyö on edennyt pääasiassa yksittäisten hankkeiden kautta. Koko aluetta koskevista suunnitelmista ei kokonaisuutena ole tehty päätöksiä. Alueen kehittämiseen liittyy suuren investointitarpeen ja kysynnän epävarmuustekijöiden vuoksi merkittäviä riskejä, joten investointien riskinarvioinnista tulee tehdä selvitys kaupunginhallitukselle. Pohjoisen alueen investointien menovirta on täydessä käynnissä, mutta epäselvää on toistaiseksi, mitä on odotettavissa alueen tulovirrasta.
Kiinteistölaitoksen pitkän tähtäimen investointisuunnitelmia ei ole käsitelty valtuustossa. Pitkän tähtäimen investointisuunnitelma on keskeinen kiinteistöliikelaitoksen investointeja ohjaava tekijä. On hankalaa ja riskialtista, että miljoonaluokan hankkeista ei tilaliikelaitoksen tapaan tehdä erillistä valtuuston hyväksyttäväksi menevää hankesuunnitelmaa. Toimintatapaa on tarpeen muuttaa, koska valtuustolla tulee olla poliittinen harkintavalta kaupungin kaikista suurista investoinneista ja niiden kokonaisuuksista.
On myös selvitettävä, onko asiakokonaisuus kaikilta osin edennyt kaupungin ohjeiden mukaisesti vai onko ohjeita rikottu. Jos on toimittu ohjeiden mukaisesti, on selvitettävä, miten ohjeita tulee muuttaa. Jokaisesta investointisuunnitelmaan sisältyvästä hankkeesta pitäisi tehdä erillinen investointipäätös. Näyttää kuitenkin siltä, että näin ei aina toimita vaan käytännössä työt voivat alkaa erillisillä virkamiespäätöksillä.
Ohessa lisätietoa toteutuneista investoinneista.
Lentokentän eteläpuolista asemakaava-aluetta on hankittu kaupungille seuraavin sopimuksin :
·Maanvuokrasopimuksen Suomen valtio/ilmailulaitos kanssa 22.6.2005 § 527 Kauppa valtion ilmailulaitoksen kanssa 8.2.2006 § 145 (kauppahinta 4.855.374 €)
·Aiesopimus sekä Ilmailulaitoksen ja Pilot Turku Oy:n välinen markkinointisopimus (8.3.2006 § 255). Ehtojen muuttaminen12.12.2007 § 938
Maanhankintaa Saramäessä on toteutettu ainakin seuraavilla päätöksillä. Näiden yhteisarvo on tähän mennessä yli 3,5 miljoonaa euroa. Tonttikauppa alueella jatkuu edelleen.
Lisäksi kiinteistölaitoksenjohtajan päätöspöytäkirjalla on ostettu määräala alueelta 25.10.2007 § 73 42.000 €
Kiinteistölaitoksen uusinvestointeihin on talousarvioissa varattu rahaa seuraavasti:
20046.100.000,00 €
20056.500.000,00 €
20066.500.000,00 €
20076.200.000,00 €
20087.100.000,00 €
200913.738.000,00€ (Kiinteistölaitoksen esitys 15.238.000,00)
Vuoden 2008 talousarviossa taloussuunnitelmaosiossa vuoden 2009 uusinvestointien tasoksi oli vielä arvioitu 9.100.000 €.Vuoden 2009 investointitaso on yli 6,6 M euroa vuoden 2008 tasoa korkeampi 17.9.2008 § 585.
Kiinteistölautakunta päätti 27.2.2008 hyväksyä 5,3 miljoonan euron varauksen tekemistä kolmea uusinvestointia varten (Huhkolan eritasoliittymä, Skanssin liikennejärjestelyt ja Kärmekallion silta).
·Kiinteistötoimenjohtajan päätös esittää kiinteistölautakunnalle varauksen tekemistä 15.2.2008 § 16.
Asialla on siten vaikutusta tuleviin investointitasoihin. Investointivarauksen teko on vain kirjapitotekninen toimi, itse investoinneista olisi kuitenkin tehtävä erillinen päätös. Investoinnit kuitenkin aloitettiin virkamiesten ja kiinteistölautakunnan erillisillä päätöksillä. Investointivaraus ei kuitenkaan riittänyt kattamaan näitä kolmea työtä
·Kiinteistölaitoksen johtajan voimalinjojen muutostyöntilaus30.1.2008 § 5
·Kiinteistölautakunnan Kärmekallion sillan rakentamisen tilaus 10.9.2008 §575
Investoinnin ”Kärmekallionkadun ja –sillan välillä lentoasema-Vaistentie”kustannusarvio on kiinteistölaitoksen pitkän tähtäimen investointisuunnitelmassa 7.500,000,00 euroa. Lisäksi alueella on tarkoitus toteuttaa ensi vuosikymmenellä vielä muitakin miljoonaluokan tieinvestointeja.
Vihreät julkistivat tänään uusia EU-vaaliehdokkaita. Katsokaapas, mitä nimiä: Tarja Cronberg, Umayya Abu-Hanna ja Pasi Toiviainen! Aivan verrattomia ehdokkaita kaikki! Erityisesti Toiviaisen mukaanlähdöstä olen hyvin iloinen, on hienoa saada vihreälle listalle tämän tason ilmasto-osaamista. Ja sitähän EU:ssa tarvitaan, jos jossain, koska EU:n harjoittamalla ilmastopolitiikalla on aivan erityisen suuri merkitys.
Tsekkaa kokonaisuudessaan Suomen paras eurovaalilista täältä!
Pääsiäinen kului sukulaisten ja ystävien parissa. Teimme Etelä-Suomen turneen: Porvoo, Helsinki, Espoo. Meitä ruokittiin joka paikassa hyvin ja perusteellisesti, joissakin jopa aivan käsittämättön perusteellisesti. Ja muutenkin oli mukavaa. Ystävien vuosittain järjestämän grande pääsiäispäivällisen teema oli tänä vuonna Italia. Söimme tuntikausia. Ruokaa oli niin paljon, että sulattelen sitä vieläkin. Kiitos kaikesta ylläpidosta ja hauskasta seurasta emännille ja isännille!
Kuten kaikki muutkin suomalaiset, mekin olimme tietenkin seuranneet säätiedotuksia ja odotimme lempeitä kevätsäitä. Hieman niitä saimmekin, mutta ei sentään luvatussa määrin. Kuljin hetken aikaa kameran kanssa kevään merkkejä etsien. Toiveena oli päästä kuvaamaan kukkivia pajuja. Mutta viileys on pitänyt pajut kuosissaan ja Porvoossa ne vasta aloittelivat pajunkissojensa kanssa. Ei siis tarttunut kameraan pörheän pehmoisia pajupuskia.
Muuta kuitenkin löysin: kevään ensimmäiset leskenlehdet. Ryhdyin myös aivan vaan pihapiirissä tutkailemaan pullistuvia silmuja kameran kanssa. Alla hieman tulosta, jänskiä ovat silmut. Sitä ennen kuitenkin pari kuvaa Porvoosta, jossa yritimme päästä tuomiokirkkoon. Mutta kuka sitä nyt pääsiäislauantaina kirkkoa auki pitäisi, ei ainakaan Porvoon seurakunta. Ovien taakse jäimme, kuten muutama muukin kymmenen turistia ja kaupunkilaista sillä kellonlyömällä. Höh.
Ensin kuva kirkonmäeltä ja kirkon uudesta paanukatosta.
Sitten se kuuluisa ensimmäinen leskenlehti, kevään pikku aurinko.
Ja niitä silmuja...
Tiistaina pääsiäisen jälkeen arki alkoi että humps: kaupunginhallitus klo 8.00. Esityslistan löydät täältä. Kaivokatu 11 asemakaavan kohdalla esitin palautusta, jotta tontilla olevat rakennukset voitaisiin suojella. En todellakaan kannata tähän kohtaan ahdasta uudisrakentamista, se ei ole hyvää kaupunkisuunnittelua. Tonttia on vain vähän yli 1300 neliötä, sillä se on jaettu 1960-luvulla kahdeksi tontiksi. Toiselle tontinpuolikkaalle rakennettiin sopimusten mukaan suuri kerrostalo. Rakennusoikeus on silloin rahastettu eikä jäljelle jäänneelle omakotitalon tontille asiallisesti mahdu enää suurta kerrostaloa. Perustetta tilanteen muuttamiseen ei siksi minusta ole. Lisäksi 1950-luvun tyylikäs omakotirakennus tuo kaupunkikuvaan paljon kaivattua kerroksellisuutta. Turussa 1950-luvun arkkitehtuuria on vain vähän, ja muissa yhteyksissä sen suojelun merkitystä on korostettu. En ymmärrä, miksi museo on tässä kohteessa toiminut toisin kuin muualla paljon mitättömämpien rakennusten kanssa. Mikä lie museomoka on kyseessä? Rakennusta pitää käydä katsomassa pihan puolelta, silloin ymmärtää, mitä säilyttämisen arvoista siinä on.
Parhaani siis yritin, mutta yksin jäin. Kukaan ei kannattanut, ei edes säälistä. Vihreiden ryhmässäkin - nolo myöntää - on ollut asiassa kahta kantaa: toiset kannattavat vanhan rakennuskannan ja miljöön säilyttämistä ja toistet ovat täydennysrakennusmiehiä - miehiä muuten konkreettisesti, tietääkseni. Eli valtuustossa varmaan jakaudumme kahtia, jos nyt viemme selvän tappion äänestykseen.
Kokouksen jälkeen meni toisessa palaverissa vielä aikaa, mutta onneksi ehdin hieman siivoamaan omaa kotipihaa. Syytä nimittäin olisi: lumikellot ja krookukset olivat pääsiäisen aikana jo osin nousseet pintaan ja kukkimaan, ja haravoitavaa riittää. Maatakin pitäisi kääntää, loppuja pensaita leikata, järjestellä kompostilaatikot, hankkia ja istuttaa uusia kasveja, tehdä taimia, siistiä kukkapenkit ja ties mitä! Ja tehdä yksi uusi kukkapenkki! Iiiik - ihana kevätstressi!
PS. Keskiviikon Turun Sanomat julkaisi Kaivokadun kiistakapulasta jutun. Löydät sen täältä. Kehotan kiinnittämään erityistä huomiota lehtiartikkelin valokuvaan - se kertoo tilanteesta paljon. Vaikka kaipa ahtaus on jonkun mielestä kätevää: turha ostaa omaa lehteä kun sen voi lukea vilkuilemalla ikkunoiden läpi vastapäisen talon asukkaan aamiaispöytään?
Hyvää pääsiäistä kaikille! Luvassa on lepoa ja rauhaa muutamaksi päiväksi - ihanaa! Ja toki hieman esityslistojen lukua, mutta sen kestää.
Viikko oli intensiivinen ja vähäuninen, joten aion todella pyhittää pyhät lepäämiseen ja kaikinpuoliseen elpymiseen. Vielä pitäisi jaksaa monta viikkoa ennen kesälomaa, ja kuten kouluissa aina, myös minun työni kiihtyy kevättä kohden. Lomalle jäädään sitten puoliksi pökerryksissä.
Kuluneella viikolla oli ohjelmassa työn ja kaupunginhallituksen sekä konsernijaoston kokousten lisäksi toisen kummilapseni Kaarlon (vajaa neljä kuukautta :) vierailu ja valvontaluokkani yökoulu. Yökoulut ovat kivaa ja edullista toimintaa, mutta opettajan näkökulmasta kohtalaisen raskaita häppeninkejä. Tulin kouluun keskiviikkona puoli kymmenen aikaan ja lähdin torstaina kahden aikaan. Väliin mahtui yksi neljän tunnin huonosti nukuttu yöuni sekä yksi tunnin ja yksi puolen tunnin lepotauko opehuoneen sohvalla. Onneksi minulla oli kanssavalvojina yksi kollega ja yksi opetusharjoittelija - kiitos Kirsi ja Riina!
Yökoulu itsessään meni hyvin: oppilailla oli selvästikin hauskaa keskenään, kukaan ei loukkaantunut eikä mitään hajonnut, en joutunut rähjäämään kellekään ja leivotut pitsat olivat hyviä. Tämähän tässä yläkoulun opettajantyössä on se harmittava puoli: juuri kun saat oppilaistasi hyvin käyttäytyviä, helponpuoleisia ja itseohjautuvia nuoria, he lähtevät pois :(. Ikävä tulee, kevätjuhlassa nyyhkitään varmuudella. Muistoihin jäävät kuitenkin juuri tällaiset yökoulut ja muut kivat tapahtumat, harva muistaa jälkeenpäin mitään menneiden vuosiensa tuhansista oppitunneista.
Torstaiaamuna olo oli kivastakin yökoulusta huolimatta jotensakin takkuinen: ei suihkua, ei vaihtovaatteita ja väsymys painoi. Aamuyhdeksältä oli kuitenkin alettava silmät ristissä pitämään opiskelijoille luentoa aiheesta "Opettajan muut tehtävät". Saivatpa tuoreen esimerkin. Keskipäivällä aloitin kasiluokan kanssa tuntia kysymällä, että onko heillä koskaan aiemmin ollut zombi pitämään tuntia? Oppilaat katselivat hetken ihmetellen, kunnes yksi tokaisi: "Ai tarkotat sä tota kampausta?". Joopa, tukka pystyssä ja silleen. Oppilaat olivat kuitenkin kivoja ja ymmärtäväisiä, vaikka en ollutkaan aivan freeseimmilläni.
Mitäpä muuta kuluneesta viikosta? Kännykkäni on suostunut taas yhteistoimintaan, mikä näin tiedoksi saatettakoon. Politiikasta olisi paljon sanottavaa, mutta jääköön. Hieman hämmästelin kuitenkin sitä, että maanantain palaverista Turun kaupungin ja Varsinais-Suomen liiton välillä nousi niin hyvin esiin tributyylitinakeskustelumme (TBT). Hyvä että nousi, asia on ajankohtainen, tärkeä ja haastava ratkaistavaksi. Ja hyvä esimerkki siitä, miten aika yllättävilläkin asioilla voi olla todella laajoja ympäristövaikutuksia. Laivojen pohjamaaleihin liittyviä ympäristö-ongelmia alettiin laajemmin tiedostaa vasta kymmenen vuotta sitten, ja nyt ne ovat todellinen ympäristökatastrofi. Kuinka paljon me tänä päivänä kylvämme luontoon ja elinympäristöömme kemikaaleja, joiden vaikutuksista meillä ei ole harmainta hajuakaan?
Onneksi on kuitenkin valppaita europarlamentaarikoita, jotka koettavat meitä varjella. Tässä ote oman eurovaaliehdokkaani, MEP Satu Hassinblogista 23.4., jossa hän kirjoittaa nanoteknologian riskinarvioinnista:
"Täysistunto hyväksyi kosmetiikkadirektiivin uudistuksen. Myös siitä on saatu trilogissa sopu, eli nyt hyväksytty teksti on lopullinen lakiteksti. Vihreät ajoivat erityisesti sitä, että direktiiviin tulee nanomateriaalien riskinarviointi ja tämä meni läpi. Tähän astihan on eletty villissä tilassa, kun kosmetiikkayritykset ovat lisänneet tuotteisiinsa nanomateriaaleja, vaikka niiden riskejä ei ole arvioitu. Esimerkiksi Suomessa mainostettiin aikaisemmin tänä vuonna nanohopeaa sisältävää deodoranttia. Nanomateriaaleja, eli läpimitaltaan millimetrin miljoonasosan suuruusluokkaa olevia hiukkasia on jo ehditty lisätä esimerkiksi huulipuniin, ryppyvoiteisiin ja aurinkorasvoihin, vaikka riskejä ei tunneta kunnolla. Nuo äärimmäisen pienet hiukkaset voivat tunkeutua soluihin ja verenkiertoon. Useat tutkijat varoittavat siitä, että nanomateriaaleista voi tulla uusi asbestiskandaali, ellei terveysvaaroja selvitetä ajoissa."
Nanoteknologian mahdollisuudet ovat sangen kiinnostavia, suorastaan houkuttavia. Moni muukin taho kuin me vihreät on kuitenkin huolissaan siitä, onko tuoteturvallisuus ja vaikutusten tutkiminen pysynyt alan kehityksen vauhdissa. Aineet kun voivat nanomuodossaan olla vaikutukseltaan jotain aivan muuta kuin mitä me tunnemme, ja pienenpienessä koossaan ne pääsevät elimistössä minne vain. Ne pystyvät nähtävästi ylittämään myös aivo-veri-esteen, mihin ei moni lääkeaine kykene. En käyttäisi nanohuulipunaa tai aurinkorasvaa, jos tietäisin, missä tuotteessa nanopartikkeleita on. Toivottavasti minun ja kaikkien muidenkin on jatkossa helppo lukea tieto paketin kyljestä.
Mitäpä muuta? Pääsiäisen kunniaksi ainakin vauraammat kansanosat voivat käydä tekemässä lahjoituksen Kirkon ulkomaanavun pääsiäiskeräykseen. Ja erityisesti kulutuselektroniikkaan mieltyneet mutta toki kaikki muutkin käyvät tutustumassa Nuukuusviikon ohjelmaan. Nuukuusviikkoa vietetään 20.-26.4. ja erityisenä aiheena on kulutuselektroniikan ympäristövaikutukset.
Kiire jatkuu edelleen ja kännykkäkin hajosi. Jos et tavoita minua omasta numerostani, voit koittaa numeroa puh. 050 559 0157. Se on kaupungin antaman kännykän numero, mutta en ole sitä juurikaan käyttänyt kun en oikein tykkää siitä puhelimesta (nirppis mikä nirppis). No nyt tulee tarpeeseen, kun oma SIM ei suostu siinä kunnolla toimimaan. Kaikki yhteystietoni (eli puhelinnumerot) ovat toistaiseksi kadoksissa. Hyvä kun muistan normaalisti edes oman numeroni, joten en taatusti muista yhtään kenenkään muun. Joten: älkää odottako, että minä juuri nyt otan yhteyttä kehenkään... Puuuh. Jos on tarvis, soitelkaa te minulle.
Mitä muuta? Viikkoon on julkisen puolen elämässni mahtunut konsernijaoston kokous, Satu Hassin tukiryhmän palaveri (äänestä SATUA eurovaaleissa, minäkin äänestän, sillä Hyvät planeetat ovat harvassa!), maakuntasuunnitelman päivitysseminaari, peruspalvelulautakunnan kokous, opetustoimenjohtaja Timo Jalosen tapaaminen, Vihreiden puoluehallituksen kokous (lue kannari), Turun vihreiden valtuustoryhmän kokous, kokoomuksen ja keskiryhmien kokous, maakuntaliiton ja kaupungin puheenjohtajistojen yhteiskokous, Turun kaupunginjohtajien ja kaupunginhallituksen puheenjohtajiston yhteispalaveri ynnä yksi pitkä kaupunginhallituksen kokous. Hoh hoijaa.
Henkilökohtaiselle puolella on tavallisten opetus- ja ohjaustöiden lisäksi ollut kokeiden korjaamista, vähän shoppailua, kummityttären yökylävisiitti ja pihalla kasvaneen terijoensalavan leikkaaminen. Kokeiden korjaaminen jatkuu edelleen. Ehdin nähtävästi kirjoitella tänne blogiin jotain järkevää vasta kesäkuussa, valitan. Arvatkaapa vaan, kuka odottaa kieli pitkällä vuorotteluvapaalle jäämistä. Pitäisi vain ehtiä jossain välissä tekemään hakemus asiasta. Vuorotteluvapaaseenkin tuli vähän byrokraattisia kiemuroita vastaan, toivottavasti saan sen kuitenkin järjestymään.
Tämä oli tällainen vali vali postaus, mutta sori, juuri nyt ei energia riitä muuhun. Ehkäpä pääsiäislevon jälkeen?
Oih! Tänään tullessani illalla jokseenkin väsyneenä kotiin odotti keittiössä yllätys. Väsytti, sillä takana oli pitkä päivä: aamuinen pöytäkirjantarkastusreissu, päivän opetukset ym. kouluhommat, hieroja, peruspalvelulautakunnan kokous ja päätteeksi kaupungin tervehdyksen vieminen kristillisen Toivon torin "Tuli on irti!" -hengelliseen iltatapahtumaan kauppatorilla. Keittiössä avomieheni Rusto purki kauppakasseja.
