Lausuntoa pukkaa kaupunkiliikenteestä

Lähetin tänään kaupungille Vihreiden valtuustoryhmän virallisen lausunnon Turun kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelman luonnoksesta. Muiden lausunnonantajien ohella lausunnot oli pyydetty myös valtuustoryhmiltä. Syynä tähän oli kai se, että suunnitelman luonnos oli aihettanut nikottelua eräissä - tai ainakin eräässä - valtuustoryhmässä. Autoilun vähentäminen tekee niin niin niin kipeää. No, tässä meidän lausuntomme.

Vihreiden Turun valtuustoryhmän lausunto Turun kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelman luonnoksesta

Vihreiden valtuustoryhmä kiittää mahdollisuudesta lausua Turun kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelman luonnoksesta ja ilmoittaa lausuntonaan seuraavaa:

Vihreät pitävät luonnosta hyvänä pohjana Turun kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmaksi. Kannatamme kehityskuva B:n mukaista kehitystä. Kyseenalaistamme kuitenkin liikenteen hiilidioksidipäästöjen vähentämistavoitteen (vähintään 30 % vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä) riittävyyden. On arvioitu, että maailman rikkaiden maiden pitäisi vähentää hiilidioksidipäästöjään 25-40 % vuoteen 2020 mennessä ja 80-95 % vuoteen 2050 mennessä. Meidän tulee tavoitella suurempaa liikkumisen muutosta ja siten myös suurempaa päästövähennystavoitetta.

Päästövähennystavoitteet tulee pilkkoa lyhyemmän tähtäimen osatavoitteisiin, joista voidaan johtaa valtuustokauden mittaisia tavoitteita ja vuosittaisia päätöksiä talousarvioon.

Uusia asuinalueita rakennettaessa kaupungin tulee toteuttaa alueelle tehokas joukkoliikenne jo siinä vaiheessa, kun alue lähtee rakentumaan. Alkuvaiheessa tämä tuottaa kaupungille kustannuksia, mutta vain tehokkaasti palvelevan joukkoliikenteen kautta uudet asukkaat oppivat alueensa joukkoliikenteen käyttäjiksi. Heikosti hoidettu julkinen liikenne opettaa uusien alueiden uudet asukkaat toimimaan oman autonkäytön varassa. Tätä globaalit ja valtakunnalliset päästötavoitteet eivät enää mahdollista.

Vihreiden ryhmä haluaa korostaa seudullisen ja maakunnallisen yhteistyön merkitystä kestävän kehityksen tavoitteiden toteuttamiseksi. Turun kaupungin on tavoiteltava nykyistä merkittävästi parempaa yhteistyötä lähikuntien kanssa, jotta kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelmat saadaan toteutettua tuloksellisesti (toimenpiteet 1.1 , 6.1 ja 8.1).

Koko kaupunkiseudun tasolla pidämme tärkeänä, että Turku lähikuntineen pikaisesti määrittelee joukkoliikenteen runkoverkon ja asettaa selkeät määrälliset, laadulliset ja taloudelliset vuositavoitteet runkolinjojen palvelutason kasvattamiseksi (toimenpide 8.4). Haluamme korostaa suunnitelman tavoitteiden konkreettia toteuttamista kaupungin talousarvion ja taloussuunnitelman kautta (toimenpide 2.1).

Haluamme korostaa myös joukkoliikenteen käytettävyyttä. Hyvä mittari joukkoliikennejärjestelmän käyttäjäystävällisyydelle on asiakaskyselyjen kautta saatava tieto satunnaisen joukkoliikennematkaajan kokemuksesta bussipalvelujen käytön helppoudesta (toimenpide 8.6).

Vihreät haluavat kiirehtiä Turun matkakeskuksen rakentamista osana joukkoliikennepalvelujen tason parantamista ja keskustan kehittämistä (toimenpide 3.5 ja 8.7).

Lopuksi toteamme, että Vihreät ovat tukeneet ja tulevat tukemaan poliittisissa linjauksissaan pyörätieverkoston parantamista, pikaraitiotien toteuttamista ja paikallisjunaliikenteen käynnistämistä.

Turussa, 29.8.2008

Vihreiden valtuustoryhmän valtuuttamana

Katri Sarlund

valtuustoryhmän vpj

PS. Lisätietoa itse suunnitelmasta löytyy täältä.

Kokouksia, tipuja ja Pohjolan aplareita

Maanantai oli kokouspäivä: maakuntahallituksen lausuntojaosto, maakuntahallituksen ryhmä, maakuntahallitus, tauko, valtuustoryhmä, valtuusto. Tauon aikana kävin kahvilla ja tiirailin tipuja. Tiputkin kävivät kahvilla.

Maakuntahallituksen asialistalla ei ollut mitään suurta yleisöä erityisesti kiinnostavaa, vaikka vastauksia laajakaistan tilannetta ja kehittämistä koskeviin kysymyksiin voisi ehkä mainostaa sen asian kanssa kärvisteleville. Lausuntojaostosta voisi nostaa esille lausunnon Satavan ja Kakskerran osayleiskaavasta. Lausunnot löytyy täältä (pitää kyllä hieman itse hakea, sori). Saarilausunto on aikas fiksu, mutta Turulle tiukka. Myös kaatopaikan kaavasta ja lentokentän osayleiskaavasta tuli lausuttua.

Kaupunginvaltuuston listalta voisi poimia Kakolan asemakaavan ja Asunto Oy Turun Ilpoistenaho Bostads Ab -nimisen yhtiön osakkeiden myynnin. Kakola hyväksyttiin yhden pienen muutoksen ja yhden ponnen jälkeen. Kakolasta puhuttiin aika kauan, ja käytin itsekin puheenvuoron. Olen puhunut Kakolasta usein ennenkin. Tällä kertaa höpisin jotain seuraavaa:

Kakola kiinnostaa ihmisiä, usempi ihminen on kysynyt, voiko kaavaan olla tyytyväinen. Siihen ei ole helppo antaa aivan yksiselitteistä vastausta. Olen monasti puhunut siitä, mikä brändi Kakola on. Kuluneena kesänä vetovoima on käynyt kaikille selväksi vierailijoiden vyöryessä Kakolaan. Asumista kaavassa on ehkä liikaa, mutta julkinen uudisrakentaminen ei tainnut olla mahdollista. Turku on sittenkin pieni kaupunki.

Vihreiden kannalta voi olla tyytyväinen siihen, että olemme olleet varsin aktiivisia kaavoituksen kaikissa vaiheissa, ihan alusta alkaen. Moni tavoitteemme on toteutunut kaavassa. Suuri murhe on, että Kakolan mahdollisuudet saattavat jäädä hyödyntämättä sillä mitaten, mikä olisi mahdollista ja mikö toivottavaa. Toki kaikki voi mennä hyvinkin.

On sääli, että kaupunki ei ole pystynyt ohjaamaan Kakolan tulevaa käyttöä tämän vahvemmin. Olisi erittäin tärkeää, että kaupunki olisi taitavampi käyttämään hyväkseen neuvotteluasemiaan, jotka kuitenkin ovat suunnittelun alkuvaiheessa varsin vahvat. Valtuutettu de Anna puuttui puheessaan maankäyttösopimuksen voimaan. Olisikin kiinnostava tietää, miksi kaupunki ei sopimuksessa käyttänyt ohjausvaltaansa päättäväisemmin.

Joukkoliikenteestä totean, että on tärkeää, että alueella toimii heti rakentumisen alusta lähtien toimiva joukkoliikenne, jotta uudet asukkaat oppivat hoitamaan liikkumisensa julkisilla kulkuvälineillä. Eikä vain palvelulinja, vaan ihan oikea työmatkoihin soveltuva bussilinja. Kakolan mäki on varsin jyrkkä kulkea ylös.

Täällä on puhuttu myös näkötornista. Haluan lopuksi tuoda esiin ajatuksen, joka ei ole omaa keksintöäni vaan jonka kuulin asemakaava-arkkitehti Paula Keskikastarilta jollakin Kakolan esittelykierrokselta. Turku saisi toimivan näkötornin aika pienellä vaivalla järjestämällä Turku Energian Linnankadun voimalarakennuksen katolle näkäalapaikan kahviloineen ja hisseineen. Eikä maksaisi paljoa.

Tai jotain sinnepäin. Minulla ei ollut kirjoitettua puhetta, joten en ole ihan varma, mitä tarkkaan ottaen tuli sanottua.

Ilpoistenahon osakkeiden myynnistä odotettiin kiivasta yhteenottoa. Selvää oli, että vasemmistoliitto vastustaa "vuokratalojen myyntiä". Demariryhmän kanta ei ollut etukäteen tiedossa, he olivat kyllä kannattaneet myyntiä (kuten muuten mekin) kun asia oli käsittelyssä kaupunginhallituksen salaisella listalla, mutta valtuuston valokeilassa ja vaalien alla ääni kellossa saattoi olla muuttunut. Ja niin se olikin. Ruth Hasan nousi sotakenraaliksi ja ylväästi kellisti myyntiasian pöydälle. Seuraava kokous on vasta muutaman viikon päästä, ja ostaja oli pannut kaupan takarajaksi elokuun lopun, joten pöytäämisen pitäisi tarkoittaa kaupan kariutumista. Myyntiä kannattaneiden mutta ryhmässään vähemmistöön jääneiden demarien kasvojen ilmeitä oli ihan hauska seurata.

Mistä tässä paljon riidellyssä asiassa sitten on kysymys? Otetaan muutama selventävä ote esityslistasta (joka tosin haukuttiin mennen tullen värittyneeksi ja puolueelliseksi, mutta faktat nyt ovat kuitenkin faktoja).

• As Oy Turun Ilpoistenaho Bostads Ab yhtiö sijaitsee Ilpoisten kaupunginosassa. Yhtiön rakennukset ovat valmistuneet vuonna 1972. Asuntoja yhtiössä on kaikkiaan 138 kpl, joista kaupunki omistaa suoraan 43 kpl eli 27 %:a koko yhtiöstä. (Siis kaupunki ei omista koko yhtiötä, meillä on vain vähemmistöosakkuus).
• Asunnot sijaitsevat pääosin kolmikerroksissa kerrostaloissa, joissa ei ole hissiä. Joissakin asunnoista ei ole myöskään parveketta.
• Keskimääräinen vuokra oli 7,01 euroa m2 ja keskimääräisen asunnon vuokra 398 euroa (56,7 m2). Vaikka asuntojen keskimääräinen vuokrataso on tällä hetkellä suhteellisen edullinen, ei merkittävä vuokrankorotus ole mahdollista kohteen iän, laadun ja kunnon takia.
• Yhtiö on aiemmin ollut aravarajoitusten alainen kiinteistöosakeyhtiö, mutta se on muutettu asuntoyhtiöksi, kun aravarajoitukset ovat päättyneet. Yhtiössä on muina omistajina ollut kaksi ruotsinkielistä säätiötä (Stiftelsen Eschnerska Frilasarettet ja Kommunalrådet C.G.Sundells Stiftelse).
• Muut omistajat ovat myyneet osakkeensa Propertos Oy:lle kevään 2008 aikana.
• Tarjouksen mukainen neliöhinta on 844 euroa/m2. Kaupungin osuus kauppahinnasta olisi 2.062.281,89 euroa, josta vähennetään kaupungin osakkeisiin kohdistuva sen hetkinen velka (velka per 29.2.2008 on 181.815,58).
• Mikäli kaupunki ei nyt myy omaa osuuttaan, vaikeutuu yhtiön hallinnointi ja mahdollinen myöhempi myyntitilanne entisestään, koska kahden säätiöomistajan sijaan kohteella on nyt taho, joka omistaa selvän enemmistön (73%) kohteesta. Käytännössä enemmistöomistaja pystyy päätöksillään hallinnoimaan yhtiön taloutta haluamallaan tavalla mm. vuokratason ja yhtiön pääomarakenteen kannalta. Tässä tilanteessa ei ole kaupungin edun mukaista säilyttää osakeomistusta po. yhtiössä. (Tästä voi tietty olla useampaakin mieltä.)
• Päätökseksi esitettiin myyntiä ja mm. ehtoa, että kaupungin myymät asunnot tulee pitää vuokrauskäytössä vähintään kaksi vuotta omistuksen siirtymisestä ja että tämän kahden vuoden aikana ostaja ei tee vuokratasoon korotuksia, jotka ylittävät normaalin kustannuskehityksen.

Onko myynti sitten järkevää vai ei? Vaikea sanoa. Taloissa mielellään asuvien vuokralaisten kannalta varmaan ei. Kahdessa vuodessa kaupunki pystyisi toki etsimään vuokralaisille uudet vastaavat asunnot, mutta ei välttämättä Ilpoisista. Mitään määräysvaltaa kaupungille ei yhtiössä kuitenkaan jää, ei edes vuokrankorotusten tms. suhteen, koska kaupunki omistaa yhtiöstä enää niin pienen siivun. Vuokralaiset ovat joka tapauksessa uuden isännän armoilla. Kaupunki on pyrkinyt pääsemään eroon lukuisista pienomistuksistaan, ja myyntipäätös olisi linjassa tämän kanssa.

Toisaalta voi kyseenalaistaa, pitäisikö kaupungin aina omistaa vuokra-asuntojen talot kokonaisudessaan. Eikö olisi parempi, että kaupungilla olisi omistuksia siellä täällä tavallisten osakehuoneistojen keskellä. Näin voisimme välttää vuokratalojen leimautumista ja edistää vaikkapa maahanmuuttajien tai vankilasta vapautuvien sijoittumista tasaisemmin ympäri kaupunkia. Esimerkiksi vankilasta vapautuville tällä sijoittumisella ns. tavallisiin asuinympäristöhin voisi olla hyvinkin suuri merkitys.

En oikein tiedä, mitä itse asiasta ajattelen. Puolensa kummassakin. Jos keskustelu valtuustossa olisi saanut jatkua pidempään, olisin kaiketikin lähtenyt keskusteluun mukaan pohtimaan asian eri puolia. Mutta nyt asia "pelastettiin" pöydälle, ja sen merkitys valkenee vasta myöhemmin.

Selvää on kuitenkin se, että mitään ennakkotapausta koskien muiden vuokratalojen myyntiä ei tästä tapauksesta saa (vaikka kai sitäkin joku hetikohta yrittää ;). Kyseessä on sen verran spesiaali tilanne, että tästä ei voi vetää johtopäästöstä suuntaan tai toiseen.

Liitän loppuun pari kuvaa sunnuntai-illan riennostani. Nyt on kädet verinaarmuilla, mutta tulipa poimittua kotipihan tyrnit, nuo Pohjolan appelsiinit. Muussataan sauvasekottimella, sokeroidaan ja laimennetaan vedellä, pakastetaan kuutioiksi ja sulatetaan puurokippaan. Nam!

Kopioita ja aitoja asioita

Tällä viikolla ovat kopiot olleet in julkisessa keskustelussa. Torstaina Hesari julkaisi jutun puolueiden kunnallisvaaliteemoista. Jos olisin politiikasta juuri mitään tietämätön äänestäjä, en sen jutun perusteella osaisi tehdä mitään valintoja. Ja jotta asia valkenisi teillekin (kaikkihan eivät Hesaria lue), teen asiasta tehtävän. Opettaja kun olen...

Tehtävä: Yhdistä oikea puolue sille kuuluvaan vaaliteemaan.

Puolueet:

1. Keskusta
2. Kokoomus
3. Sdp
4. Vasemmistoliitto
5. Vihreät
6. Rkp
7. Kristilisdemokraatit
8. Perussuomalaiset

Vaaliteemat:

a. Palvelut, ympäristöasiat, kaavoitus
b. Palvelut, ympäristö, terveys
c. Palvelut, ympäristöasiat, lähidemokratia
d. Palvelut, etenkin terveydenhuolto, lähidemokratia.
e. Vaaliteemat paljastetaan vasta 4.9.
f. Palvelut, ympäristöasiat, lähidemokratia
g. Palvelut, verotus
h. Palvelut ja ympäristöasiat

(Lähde: HS 21.8.)

Tehtävän oikea vastaus on bloggauksen lopussa.

Hesarin jutun perusteella voisi luulla, että sanat ovat Suomen kielestä loppuneet. Ympäristöasioiden pitäisi olla paremmin kuin ikinä, niin laajasti on huoli ympäristöstä levinnyt puolueiden ohjelmiin ja vaalipuheisiin. Silti sekin vähä myönteinen, mitä ympäristöasioissa tapahtuu, tapahtuu jostain aivan muusta syystä kuin kolmen suurimman puolueen aikaansaannoksena. Sanat ja teot eivät voisi olla enempää ristiriidassa kuin mitä ne nykyisin ovat suurimpien puolueiden ja monien suurten yritysten kohdalla. Näin ympäristöihmisen näkövinkkelistä tilanne on jokseenkin oksettava, sillä todellakin: actions speak louder than words.

Toki jotain myönteistäkin tapahtuu. Muun muassa Yle uutisoi tänään, että "Aurinkolämpö kasvattaa voimakkaasti suosiotaan". Tämänkaltaiset uutiset lämmittävät mieltä, eivät ainoastaan taloja. Ihmiset ovat heräämässä muutokseen. Muiden puolueiden oikeita ympäristötekoja olemme kuitenkin saaneet vielä odottaa. Saa nähdä, kuinka pitkään. Uskon, että ajan kanssa muutkin puolueet vihertyvät aidosti, ainakin jossain määrin. Nyt elämme välivaihetta, jossa ongelmiin ollaan heräämässä. Mutta vielä ei olla oikeasti valmiita ryhtymään tekoihin ja tekemään uudenlaisia valintoja, panemaan konkreettia rahaa toisiin kohteisiin toisenlaisten arvojen takia. Nyt vain puhutaan. Siksi tämä turhan puheen vaihe saa oikeassa ympäristöpoliitikossa aikaan voimakkaita kuvotuksen aaltoja. Vaan yritetään kestää, kaipa tämä vaihe joskus ohi menee ja maailma oikeasti muuttuu hieman paremmaksi.

Kopioista puheenollen: demarit ovat toden teolla lähteneet hakemaan kampanja-aineksiaan piraattitehtaalta. Kokoomuksen Toivo sai vaalien alla treffiseurakseen demareiden Unelman, mistä monet toimittajat ovat kiitettävässä määrin repineet hupia juttuihinsa. Näinhän meitä poliitikkoja on opetettu: tässä ajassa on tosi in lähteä kuulostelemaan kansan tuntoja ja tekemään sillä kampanjaa. Joten eikun vaalibaanalla ja menoksi, korvat lepattaen.

Ennen Unelman lanseerausta demarit olivat käyneet ahkeraan vihreiden vaalilausekaapilla. Tämä näkyi selvästi jo puheenjohtajakiertueella, kun puolueessa alettiin toistella lauseita vihreiden ohjelmista. Jehki Härkönen puki viikolla sanoiksi ajatuksiani asiasta. Muihinkin esimerkkeihin muistan tormänneeni. Ihan totta, ajatuksia saa lainata, se on suorastaan toivottavaa. Mutta jotta jonkinlainen oma uskottavuus säilyisi, eikö pitäisi panna sanat ihan itse omaan järjestykseen? Vai ketkäs sen Piraattipuolueen Suomeen oikein perustivatkaan ja missä tarkoituksessa?

Lopuksi ns. omaa napaa. Flunssani täytti tiistaina kaksi viikkoa ja alkoi juhlan kunniaksi hieman hellittää otettaan. Olen puuhaillut kotona mieheni kanssa, saimme viikolla mm. istutettua pensaiden taimia aiemmin kesällä kaadettujen puiden tilalle. Perjatai-ilta kului rattoisasti uuden kokemuksen parissa: olin opettelemassa kasvomaalausta. Kummityttöni tuli ystävänsä kanssa harjoittelunaamoiksi. Kiitos tytöille, kivaa oli!

Oikea vastaus vaaliteematehtävään: 1-e 2-a 3-c/f 4-f/c 5-h 6-b 7-d 8-g.

Työt alkoi, aika loppui

Työt alkoi, aika loppui. Blogiä päivitetään kun ehditään. Toivottavasti tästä tulee lyhyt teksti, pitäisi mennä nukkumaan.

Eka kouluviikko oli raskas, työn puolesta piti kiirusta eikä se saakelin flunssa hellittänyt ollenkaan. Ääni oli tosi heikoissa kantamissa ja olo kurja. Pakko vaan oli vääntää koululla, sillä kurssit piti saada kunnialla alkamaan. Ja alkoivathan ne.

Oma valvontaluokkani on nyt ysillä, odotan kivaa ja mieleenpainuvaa vuotta. Mussukat olivat yhtä mukavia kuin ennenkin, mutta pään mitan verran keväistä pidempiä. Kuin olisi metsässä seissyt, kun poikien keskellä jotain selitti. Opiskelu tuntui luokalla lähtevän käyntiin kepeän myötämielisessä hengessä. Keväällä itketään, kun näistä täytyy erota.

Ekaan kouluviikkoon mahtui kaikenlaista palaveria, kurssisuunnitelmaa, haeskelua ja muuta ekstraa tuntien lisäksi. Toteutan lukion biologian kertauskurssin ekaa kertaa osin Moodlekurssina (puolet lähi- ja puolet etäopetusta), ja Moodlen opettelussa on ollut hieman ihmettelemistä. Ei kuitenkaan kovin paljoa. Vaan työlästä on etäopetuksen teko, aikaa kuluu niin että hirvittää. Perjantaina olin flunssan takia niin loppu, että jätin Hesan reissun ja puoluehallituksen väliin.

Viikonloppu kului Tammelassa, Mustialan maatalousoppilaitoksella. Vihreät kerääntyivät sinne pitämään kesäpäiviä ja valmistautumaan kunnallisvaaleihin. Ohjelma oli lähinnä koulutusta uusille ja uudenkarheille kunnallisvaaliehdokkaille. Ja heitä riitti: kaikki ilmoittautuneet eivät olleet edes mahtuneet mukaan. Erityisen hienoa oli se, että tällä kertaa en tuntenut porukasta kuin vähemmistön. Ilmassa oli suuren perhejuhlan tuntua, mutta perhe on saanut koko joukon uusia jäseniä ja vieläpä nuoria sellaisia. Vihreiden tilaisuuksissa on nykyisin vaikea uskoa sitä valtakunnallista tosiasiaa, että politiikka ei kiinnosta nuoria. Kyllä heitä meille näyttää riittävän.

Kuvassa puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg pitää puhetta ladossa, joka toimi kesäpäivien ns. suurena salina. Mustiala oli aikas hyvä kesäpäivien pitopaikka, mitä nyt pesutilat olivat, noh, persoonalliset ja huomattavan unisex. Ruoka oli oikein hyvää, ja tällä kertaa pelkästään kasvisruokaa.

Oma roolini oli kouluttaa lauantaina väkeä aikeesta "Kunnat ja ilmastonmuutos". Neljä perättäistä kolmen vartin settiä tiukkaa asiaa puolelle kesäpäivien väestä, Oras Tynkkynen hoiti toisen puolen. Oman osuuteni jälkeen otin kevyemmän asenteen ja ryhdyin etsiskelemään kadonnutta kunnallisvaalimotivaatiotani. Sunnuntai-iltapäivään mennessä olin saanut kaavittua sitä sen verran kasaan, että aloin luonnostella kampanjasuunnitelman runkoa. Jotain nimittäin tarvitsisi varmaan tehdä niidenkin kisojen eteen. Jos haluat tulla tukiryhmään, ota ihmeessä yhteyttä. Olet tervetullut mukaan vaalipuuhaan, joka käynnistynee tässä joskus!

Sunnuntaina palasimme Turkuun, jossa oli vielä illalla valtuustoryhmämme ensimmäinen syyskauden kokous. Tästä se taas alkaa, tiistaina on jo eka lautakunnan kokous ja silleen. Syksy näyttää tulevan sekä ilmojen että viikko-ohjelman puolesta.

Politiikan saralta vielä lyhyesti pari uutista. Olin tyytyväinen korkeimman hallinto-oikeuden antamaan Virttaankangaspäätökseen. Tyytyväinen siihen, että laitos sai luvan tekopohjaveden tekoon, ja tyytyväinen siihen, että KHO tiukensi lupaehtoja kemiallisen esikäsittelyn osalta. Sen puute on se asia, joka minua on hankkeessa vaivannut, ja nyt sekin pitää hoitaa kunnollisesti.

Tyytymättömyyttä taas herätti kiinteistölautakunnan tekemä Pinellan myyntipäätös. Kaupunginvaltuusto on muistaakseni kahdesti myöntänyt rahat Pinellan korjaamiseen, ja sekä kaupunginhallitus että kiinteistölautakunta ovat tehneet korjaamista koskevia päätöksiä ison nipullisen. Vaan mitään ei ole tapahtunut, Pinellan rakennusten on annettu rappeutua keskellä kaupungin historiallista sydäntä sen jälkeen kun kaupunki ensi hääti tiloissa ravintolatoimintaa pyörittäneen yrittäjän pois. Kunnes sitten joku - kuka? - saa tahtonsa läpi ja Pinella myydään kymppitonnilla (siis ihan totta, kymppitonnilla!) pois kaupungin omistuksesta.

Onneksi edes vihreiden edustajat kiinteistölautakunnassa ymmärsivät vastustaa myyntiä ja tätä luihua toimintamallia. On käsittämätöntä ja sangen moitittavaa, että Turun virkamieskunta on useaan kertaan pyyhkinyt takapuolensa kaupunginvaltuuston, kaupunginhallituksen ja kiinteistölautakunnan Pinellan korjaamista koskevilla päätöksillä. Kaupunginhallituksen tulisi oma-aloitteisesti selvittää tapahtumaketju perinpohjaisesti ja saattaa asianmukaiset virkamiehet vastuuseen siitä, että he ovat jättäneet noudattamatta asiasta tehtyjä päätöksiä. Pinellan myynnistä nyt voi olla mitä mieltä vaan, pitää sitä hyvänä tai huonona, se ei ole tässä oleellista. Pielessä on se, että tämän ei pitänyt olla Pinellan kohtalo. Rakennukset oli päätetty korjata pienimuotoiseksi kaupungin omistuksessa säilyväksi ravintolaksi. Se ei nähtävästi sopinut jollekulle, joten asiaa venytettiin ja vanutettiin valmistelukoneistossa niin, että rakennus mätäni liki kansalliseksi häpeäpilkuksi. Ja tulos on nyt sitten tässä. Uskomatonta pilkantekoa demokraattisesta päätöksentekojärjestelmästä!

Kolmas asia, jota tekee mieli lyhyesti kommentoida, on kokoomuksen itku ja hammastenkiristys vihreiden budjettikommenteista. Kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtaja Pekka Ravi on maanantaina tehnyt harmillaan ns. ulostulon, ja väittänyt "vihreiden tehneen verokysymyksen suhteen SDP:tä aktiivisempaa oppositiopolitiikkaa". No, onhan keskustelu saattanut Ravin ja kokoomuksen korvissa siltä kuulostaa. Mutta johtuuko se sitten vihreiden ankarasta sisäisestä oppositioasenteesta vai siitä, että demareista ei ole ollut mihinkään, se onkin jo toinen juttu.

Minun käsittääkseni Katainen & valtiovarainministeriönsä ei ollut ennen omia ulostulojaan kuunnellut kovinkaan tarkalla ja sovittelevalla korvalla muiden hallitusosakkaiden näkemyksiä siitä, mitä verokysymykselle pitäisi tehdä. Ei asiaa ainakaan niin julkisuuteen tuotu, jos nyt yhtään oikein uutisia seurasin. Jos näkemyseroja ei keskustella kulisseissa kompromissiksi ennen julkisuuteen tuotavia veroesityksiä, ne on kai sitten keskusteltava julkisuudessa julkisuuteen tuonnin jälkeen? Vai mitä häh? Vihreiden näkemykset pienituloisten aseman helpottamisesta ja tuloerojen kaventamisesta kun eivät ole varsinaisesti olleet mikään valtiosalaisuus vaan ennemminkin eduskuntavaalien vaaliteema. Vaikka harmillistahan tällainen sanailu tietysti on, sillä jokainen käsittää, että näin ei homma muutu ainakaan helpommaksi.

Puutarhapulmia

Aloittelevana amatööripuutarhurina olen hiljaa tuskaillut kahden toistaiseksi tunnistamattoman ja varsin villiintyneen takapihan pensaan kanssa. Toinen on jokseenkin korkeakasvuinen, pisimmät yksilöt taitavat ulottua liki viiteen metriin. Keskimäärin korkeus on ehkä 3-4 metriä. Toinen on matalakasvuisempi, noin puolitoista metriä. Kummastakaan ei kukaan täällä käynyt ole saanut otetta. Tänään päätin tutkia pensaita tarkemmin. Innoituksen sain siitä, että korkeammassa näyttää olevan tällä hetkellä sekä marjoja että kukkia yhtaikaa. Löysin lopulta kummallekin lajille nimen, mutta en ole vuorenvarma. Jos tunnet pensaita, vahvistatko tai kumoatko määritykseni?

Arvoitus A: Suurikasvuinen pensas, viihtyy varjossa. Pensaan vanhimmat vuosikasvut kaartuvat kohti maata. Vanhat vuosikasvut ovat väriltään ruskeita, nuoret raikkaan vihreitä. Huomio kiinnittyy pensaassa nyt oleviin sinisiin marjoihin.

Marjaterttu lähikuvassa. Kamera ei pystynyt tallentamaan kasvin oikeaa haalean sinistä sävyä.


Kukinta kevätaikaan taisi olla aika huomaamaton. Mutta pensaasta löytyy valkoisia kukkia myös nyt elokuussa.


Arvoituksen ratkaisuehdotus: pitkällisen nettiselauksen jälkeen päädyin yllätykseen. Tämän täytyy olla marjoista päätellen korallikanukka. Tosin pensaan rungoissa ja oksissa ei näy jälkeäkään korallikanukan voimakkaasta punaisesta (paitsi nyt hieman tässä alimmassa kuvassa, huomasin asian vasta kuvia purkaessani), mutta se johtunee pensaan iästä ja leikkaamattomuudesta? Se pihan pienempi korallikanukka, jonka olen korallikanukaksi helposti tunnistanut ja joka kasvaa valoisammalla paikalla, on kyllä kokolailla toisenlainen, eikä siinä ole marjoja. Mutta loppujen lopuksi lehdet ovat samannäköisiä.

Arvoitus B: Tämänkin on varjossa viihtyvä, kuusen ja yllä mainitun korallikanukan alta valoon puskeva pensas. Huomio kiinnittyy vaihtelevanmuotoisiin lehtiin, harvalla kasvilla lehtien muodossa on näin paljon vaihtelua. Lähemmässä tarkastelussa pensaasta löytyi pienenpieniä vaaleanpunaisia kukkia. Siis nyt elokuussakin.


Tässä oksan kärkiosasta pikku kukkia ja nuppuja kuvattuna altapäin.



Ja tässä yksi suurennettu pikku kukka. Aikas karvainen veijari niin vaaleanpunaiseksi pikkukukaksi!


Arvoituksen ratkaisuehdotus: kyseessä on valkolumimarja, vaikka en koskaan olekaan nähnyt pensaassa niitä valkoisia marjoja. Mutta kukat näyttävät netin perusteelta lumimarjan kukilta.

Haasteellista tämä puutarhan kummastelu. Ja lisää arvoituksia puskee kukkaan paraikaa. Tällä hetkellä kiivaasti kukkivat kultapallo (luulen) ja jokin kerrottu leimu (luulen).

Ansiotonta arvonnousua

Kokoomuksen Maria Puhakan blogin kautta huomasin, että Aamuset-lehti oli julkaissut viime keskiviikon numerossaan tilaston Turun valtuutettujen läsnä/poissaoloista. Koska Aamuset-lehti osuu postilaatikkoomme vain hyvin harvoin, piti käydä tsekkaamassa juttu lehden nettiversiosta (joka muuten minun koneellani ei avaudu laisinkaan Explorerilla, vaan lehteä pitää tutkailla Firefoxilla).

Olin saanut ansiotonta arvonnousua, mitä hieman ihmettelen. Minut oli laskettu mukaan nollakerholaisiin, joilla ei ole ainoatakaan kokouspoissaoloa. Muistaakseni asia ei ole näin, ja piti oikein tarkistaa. Ja todellakin: olen ainakin ollut poissa yhdestä kokouksesta viime syksynä. Sitä vanhempia en muista. 8.10. oli sillä tavalla huono päivä, että samalle illalle oli koulun puolesta buukattu kahdeksansien luokkien vanhempainilta. Kahdeksannen luokan luokanohjaajalla ei ollut paljon valinnanvaraa, ja valtuusto jäi väliin. Olin kirjoittanut asiasta myös merkinnän blogiini.

Mistähän tämä virhe on tullut? Eikö kaupungilla olekaan tilastot ojennuksessa? Kiitän ja pokkaan nollakerhomaininnasta, mutta aivan niin loistokkaasti asia ei oikeasti ole ollut. No, puheenvuoroissa olen kuitenkin ollut aktiivinen, yhdestä tai kahdesta poissaolosta huolimatta.

Poliittinen kansalaiskunto koetuksella

Päivän Hesari julkaisi tutkimuksen lukiolaisten ja ammattikoululaisten politiikkatietouden suurista eroista. Tähän asiaan on todella syytä kiinnittää huomiota, juttu kannattaa lukea vaikka verkosta, jos ei paperiversiota ole käsillä. Meillä ei ole varaa kasvattaa puolikasta ikäluokkaa outsidereiksi demokraattisesta järjestelmästämme.

Poliittista kansalaiskuntoaan voi jokainen käydä testaamassa täällä.

Lomakuulumisten loppu

Loma loppuu ja koulu alkaa. Norssissa koulun alku tapahtuu vauhdilla: maanantaina kahdeksalta opettajat ja yhdeksältä ekat oppilaat. Omani tulevat kymmeneksi: jos mussukat luette tätä, niin kotiluokkaan klo 10.15! Kaupungin koulut alkavat vasta päivää myöhemmin, mutta meillä onkin sitten viikon syysloma. Tosin sitä varten tarvitaan "ylimääräisen" koulupäivän lisäksi myös kaksi lauantaityöpäivää. Mutta on se viikko silti niin ihana! Paitsi että tänä syksynä minun syyslomaviikkoni on yhtä kuin kunnallisvaalikampanjaviikkoni.

Mistä tulikin mieleen viikon kunnallispoliittiset höperihtimiset. Viime viikonlopun Turun Sanomissa Turun kaupunginhallituksen ex-puheenjohtaja Pekka Ruola kiteytti hallituksen pj-tehtävistään käteenjäänyttä: "Ruola kehottaakin Turkua luopumaan palkallisesta ja päätoimisesta kaupunginhallituksen puheenjohtajan virasta, joka olisi annettava takaisin luottamushenkilölle. - Päätoiminen virka sulkee kaupunginhallituksen puheenjohtajuuden työelämässä ja yritysmaailmassa olevilta ihmisiltä, joilla on eniten näkemystä. Nykyisellä mallilla kaupunginhallituksen puheenjohtajuus on eläkeläisvirka, Ruola kritisoi."

Jösses. Ruola ei saanut kunnon otetta kaupunginhallituksen pj:n tehtävistä, ja ihmekös tuo. Koko homman juoni ei ollut tainnut avautua, ei ennen pj-kautta eikä nähtävästi sen jälkeenkään. Ilmankos häntä kritisoitiinkin kulissien takana ponnettomuudesta ja virkamiesten mielistelystä. Kaupunginhallituksen pj:n tehtävä Turussa EI OLE VIRKA, se on edelleenkin LUOTTAMUSTEHTÄVÄ. Puheenjohtajan kuuluu - tai ainakin kuuluisi! - olla poliittisen prosessin kokoonjuoksija, pitää yhteyksiä ja selvittää poliittinen puoli siihen kuntoon että saadaan tehtyä päätöksiä. Ja tietty tehtävään kuuluu paljon paljon muuta, kuten kokouksia ja edustustehtäviä (joita muuten tuntuu riittävän aivan tolkuton määrä, kun seuraa sivusta kaupunginhallituksen työskentelyä). Jotta hänellä on työhön todelliset mahdollisuudet, hänen pitää voida käyttää siihen aikaa. Mikä ei onnistu, jos ihminen tekee kokopäiväisesti työtä. Joten hänelle maksetaan korvaus, jotta ansiotyöstä voi olla poissa. Mikä tässä on vaikea ymmärtää?

Käytän itseäni esimerkkinä. Esimerkiksi minun kaltaisellani opettajalla ei olisi mitään mahdollisuuksia toimia niin paljon aikaa vaativassa tehtävässä, kuin mitä Turun kokoisen kaupungin kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävä on, ilman että voisin jäädä omasta leipätyöstäni pois. (Enkä nyt tarkoita tällä, että olisin tehtävään pyrkimässä. Turkulaisten äänestäjien täytyisi järjestää syksyn vaaleissa todellinen poliittinen yllätys, jotta paikka avautuisi edes harkittavaksi. Ylläri olisi kyllä hyvä idea Turun itsensä kannalta.) Tämän päivän työelämä ei vain ole niin joustavaa, että se sallii ihmisen hoitaa työtehtäviään muutaman vuoden ajan esim. 20-prosenttisesti. Ei, vaikka poissaoloista ei edes aiheutuisi kustannuksia työnantajalle. Tai ei ainakaan niillä, jotka ovat ns. oikeissa töissä, niistä paljon huhutuista "suojatyöpaikoista" en sitten tiedä kun en ole sellaisessa koskaan ollut. Eikä kyse ole vain rahasta. Työpaikoilla ei juurikaan ole ylimääräistä väkeä joustamassa, vaan jos joku on poissa, hommat kaatuvat työkaverien niskaan tai jäävät kokonaan tekemättä.

Opettaja taas voi hankkia sijaisen, joka hoitaa yhden tunnin tai päivän tai vaikka viikonkin kerrallaan. Mutta vain tuntien pitämisen ja välituntivalvonnat. Kaikki muut opettajan laajaan työnkuvaan kuuluvat tehtävät jäävät yleensä sijaisuuden ulkopuolelle. Ja ilman sijaista ei peruskoulun opettaja voi olla töistä pois, joten lyhyellä varoitusajalla tulevat menot on tosi vaikea saada hoitumaan.

Juttu on siis tasan päinvastoin kuin mitä Ruola höpisee. Jos kaupunginhallituksen johtoon halutaan tehtävään kunnolla paneutuvia eläkeiän alittavia ihmisiä, on heille taattava siihen myös mahdollisuus, eli annettava määräaikainen vapautus omasta ansiotyöstä ja korvattava kohtuullisesti siitä aiheutunut kustannus. Sillä, että Turun kokoomus on kuluneella vaalikaudella sekoillut tehtävän hoidon kanssa kuin mikäkin Stockan pyöröovi, ei ole tämän perusasian kanssa mitään tekemistä.

Viime päivinä on valtakunnantason keskusteluissa pyörinyt myös pormestarimalli. Hmm. En ole ollut mallista innostunut, näen siinä monia ongelmia, joista vähäisin ei ole politiikan nykyistäkin voimakkaampi henkilöityminen. Toisaalta nykymallikaan ei toimi. Suurin ongelma ei kuitenkaan ole se, onko kaupungin- tai kunnanjohtajan ammattimainen virkamiesasema nykyisellään liian vahva, vai korjaantuisiko tilanne paremmaksi, jos tilalle istutettaisiin vielä vahvempi mutta epäammattimaisempi luottamushenkilöpormestari. Suurin ongelma on, että valtuustot ovat hukanneet asemansa kunnan korkeimpina päätöksentekoeliminä. Valtuustoissa istuu se yhdistelmä ihmisiä, jonka kuntalaiset ovat halunneet edustajikseen ja päättäjikseen valita. Ensisijaisesti on vahvistettava valtuustojen valtaa ja vastuuta, jotta demokratia saadaan taas toimimaan kuntatasolla.

Nykymalli sallii yksittäiselle valtuutetulle aivan hemmetinmoisen slarvailumahdollisuuden ja vain vähän mahdollisuuksia vaikuttaa kaupungin asioihin. Kukaan ei pane meitä tilille tekemisistämme, koska a) juuri ketään ei kiinnosta, b) järjestelmä on mennyt niin monimutkaiseksi, että meidän itsemmekin on jokseenkin mahdotonta tietää, mitkä ovat päätösten seuraukset ja c) virkakoneisto on ottanut itselleen vallan nonchaleerata valtuuston ja muiden hallintoelinten päätökset, jos ne eivät satu virkakoneistoa miellyttämään. (Joka tätä c-kohtaa epäilee, tutkikoon vaikkapa mitä Turun luottamuselimet ovat vuosien mittaan Pinellasta päättäneet. Senkin kohtalo oli tällä viikolla ajankohtainen uutisasia.)

Pormestarikeskustelu ei ole avain kuntien ongelmien ratkaisemiseksi, vaan jälleen yksi osoitus suomalaisesta messiaskultista, vai pitäisikö sanoa kekkoskultista: kun vaan joku viisas tulisi ja sanoisi mitä tehdään, niin kaikki olisi paremmin. Voi olla, että pormestarijärjestelmä olisi nykytilaa parempi. Voi olla, että se veisi meidät valtuustokausittain sinne tänne tempoilevaan hallintoon. Mutta se ei olisi ratkaisu. Ratkaisu on vain meissä itsessämme: äänestäjien pitää nähdä vaivaa äänestämisessään, jotta valtuustoihin saadaan osaavia ja uutteria ihmisiä näkemään vaivaa äänestäjien eteen. Laiskat ratkaisut eivät ole hyviä ratkaisuja.

No, se palopuheista. Takaisin kesäpäiväkirjaan, koska lomaa on jäljellä vielä vuorokausi. Ennen mieheni loman loppua ehdimme vielä kyläillä ystäväpariskunnan mökillä Kemiössä. Idyllistä oli, kuten alla olevista kuvista voipi päätellä. Uimme, söimme, oleilimme, lueskelimme (ks. kuva) ja laiskottelimme. Jee jee!

Mökkireissun jälkeen ehdimme vielä DBTL:n lauantaihumuun. En ollut käynyt festarissa pariin vuoteen, mutta nyt halusin käydä tsekkaamassa tilanteen. Laiturissa kävi tänä vuonna ehkä enemmän ihmisiä kuin koskaan. Periaatteessa hyvä, mutta mutta. Homma on kehittynyt sellaiseksi, että Laituri voi hyvin ryhtyä kisaamaan Suomen Rumin Festivaali -tittelistä. Kaupunkifestivaalin arvonimestä ei näy jälkeäkään, Aurajoki on festarista kadonnut vaikka joen rannalla ollaankin, nykyisen pikkukaupunkifestarin voisi hetkellä millä hyvänsä siirtää Artukaisten parkkipaikalle ilman että kukaan havaitsisi muutosta. Samat nauta-, sori, ei kun rauta-aidat festarikarjalle, samat paimenlaumat, pöperömyyjät ja kaljapöydät, jopa artistitkin saa sijoitettua sinne tai minne vain yhtä hyvin kuin keskustan parkkipaikoille.

En tiedä, onko vika järjestäjissä, rahoituksessa, kaupungissa vai lainsäädännössä. Varmaan kaikissa. Laiturin persoonallisuus on kadonnut, se on sitä samaa festariformaattihuttua kuin kaikki muutkin: samat esiintyjät, samat kammottavat mainostajat, samat kaikki. Kaikinpuolisen turvallisuuden, häiriöttömyyden, sujuvuuden ja taloudellisuuden takaamiseksi ihmiset ajetaan asfaltille maailman rumimpien rauta-aitojen muodostamiin ränneihin ja niiden sisällä sitten siirrytään aitauksesta toiseen.

Siinä kun kykkii erillisellä K-18-alueella kumppania odotellessa rumalla penkillä ruman rauta-aidan katveessa rumalla likaisella asfaltilla pienessä tihkusateessa miettien, viitsisikö mennä ostamaan sikakalliin lämpimän siiderin, tulee joku järjestyshenkilö uhkailemaan lähipöydissä istuvia, että näiden on turvallisuussyistä suljettava sateenvarjonsa välittömästi, tai paikalle haetaan järjestysesimies ja varjot takavarikoidaan. Sellaisessa tilanteessa voi keski-ikäinen täti-ihminenkin saada kuulkaas vakavan allergisen reaktion järjestelmää kohtaan. Kuvaan tietysti kuuluu se, että kun samainen täti-ihminen sitten myöhemmin siirtyy vippilippunsa turvin ns. ikärajatonta eli lasten puolelta tarkastamaan, siellä ne kaikki tanssivat lavan edessä sateenvarjojaan heilutellen. Siis ne tenavat. Onneksi meidän keski-ikäisten näköä kaljapöydissä sentään varjellaan niin vimmatusti.

Tai voihan se olla niinkin, että paras tapa saada festari taas viihtyisäksi olisi, että me yli-ikäiset ja ylikriittiset tädit vain jäisimme juhlista pois. Ehkä vika ei olekaan aidassa eikä sen seipäissä vaan jonkun pitää karsinoida itsensä sille puolelle aitaa, missä ruoho on vihreämpää - tai sitä ylipäätään edes on.

Vaan löysin minä Laiturista yhden positiivisenkin kokemuksen. Olin nuorten joukossa kuuntelemassa Jukka-Poikaa ja Tiski-Pekkaa, ja siellä väki tanssi kukkaiskansahengessä ei enää tihku- vaan kaatosateessa keikan alusta loppuun. Hyväntuulisena ja rauhallisena, tuntemattomille hymyillen. Kiitos vaan Jukka-Pojalle kivasta keikasta.

Sunnuntaina koitti sitten miehen viimeinen lomapäivä ja minun syntymäpäiväni. Nyt olen 43 v. Juhlan kunniaksi olin kutsunut ystäviä kakkukahveille suoranaisessa Juba-hengessä, sillä ilma oli kääntynyt ja jäähtynyt sangen syksyiseksi.

Kuvassa siis uusin Viivi & Wagner-albumi nimeltään Terassilla tarkenee. Sain sen sattuvasti lahjaksi. Olin innostunut leipomaan kaikenlaisia gluteenittomia koettelemuksia, ja niitä me sitten nautiskelimme vieraiden kera kylki kyljessä ja villatakit päällä talomme terassilla. Kiitos kaikille vieraille, ihana että pääsitte tulemaan!

En ole kovin kummoinen leipuri enkä leivo usein. Mutta nyt on pakko hieman brassailla, kun haastoin itseni tekemään kotitekoista marenkia Pavlovaa varten. Ja hiljaa siellä kaikki te, jotka teette marenkia kerran viikossa! Minulle tämä oli uusi kokemus. Kertaheitolla marengista tuli juuri sellaista kuin pitikin: päältä rapean kovaa ja siltä suussa sulavan pehmeää! Kannattaa valita isoon marenkiin sellainen ohje, jossa lisätään marenkitaikinaan loppuvaiheessa hieman valkoviinietikkaa ja maissitärkkelystä. Nähtävästi siinä on herkullisen marengin salaisuus.

Kahvittelijat söivät kaksi alla olevan kaltaista marenkikakkua, joten Pavlova maistui muillekin kuin minulle. Laitoin marengin päälle silputtuja mansikoita, sitten Amarettotilkalla ja pienellä rahkalisäyksellä maustettua kermavaahtoa, sitten vaniljajäätelöä ja lopuksi murskattuja pistaasipähkinöitä. Nam, suosittelen!

Loman viimeinen viikko onkin sitten ollut kesän ankein. Liekö ikääntymisen syytä, sairastuin alkuviikosta flunssaan ja kovaan kurkkukipuun. Eikä se mokoma ole vieläkään mennyt ohi, olen edelleen flaati, kipeän oloinen ja mikä pahinta: ääni on lähes kadoksissa. Kurkkukipu on jossain tavallista alempana. Jos puhun, kurkku kipeytyy niin pahasti, että en saa kunnolla edes nukuttua. Puhumisesta nyt puhumattakaan. Joten puhumatta on oltu, tai ainakin yritetty. Voin leikkiä mykkäkoulua vielä sunnuntain, mutta maanantaina pitäisi olla äänivärkkien kunnossa. Toivokaa minulle pikaista paranemista, muuten ne teini-ikäiset saavat vallan!