28.2.07

(Vaali)kuumetta

Väliaikatietoja kampanjasta lyhykäisesti. Olen ollut koko viikon sairaana, todennäköisesti influenssassa, ja silti typerästi joutunut keikkumaan jalkeilla kun ei oikein ole voinut peruuttaakaan kalenteriin buukattuja asioita. Tiistaina tiesin, että olisi pitänyt jäädä kotiin, mutta olin sopinut viimeiset kehityskeskustelut aamuun ja iltaan, ja niihin oli varattu myös arabian ja vietnamin tulkit. Jää siinä sitten kotiin sairastamaan... Tänään oli jo liian myöhäistä, nyt tästä joutuu kärsimään pidempään. Tänä iltana ei riitä jaksamista pitkiin kirjoituksiin, mutta tässä lähiaikojen ohjelmaa - sairastumisvarauksella.
  • Torstaina 1.3. klo 16-18 olen aikeissa tukiryhmäni kanssa jakaa vaaliesitettäni ja vihreiden vaalilehteä kävelykadulla.
  • Torstai-iltana katujaon jälkeen klo 18.30 ajattelin mennä Börsiin kuuntelemaan Sydän- ja diabetesiltaa. Jos kunto on kurja, saatan kuitenkin skipata tapahtuman.
  • Perjantaina 2.3. klo 10.33-11.00 olen Ville Niinistön kanssa Turun Radion alueellisessa vaalitentissä. Tentti pidetään suorana lähetyksenä kauppahallin Sinisestä junasta. Siltä varalta, että ääneni katoaa tämän flunssan takia, on onneksi olemassa nimetty varahenkilö, Monika Antikainen.
  • Lauantaina 3.3. Vihreät juhlistavat Turussa Vihreän liiton 20-vuotissynttäreitä. Varsinainen tarkka juhlapäivä oli keskiviikkona 28.2. Tarjoamme kauppahallin vaaliosastolla kahvia ja kakkua - tervetuloa! Itse olen lupautunut olemaan kävelykadulla klo 11-13.
  • Sunnuntaina 4.3. klo 11-14 tukiryhmäni tarjoaa sunnuntaiulkoilijoille kuumaa mehua Aurajokirannassa kaupungintalon paikkeilla.

Maanantaina olin maakuntahallituksen kokouksessa, siellä sain vuoden 2008 valtion talousarviotavoitteiden kohdalla läpi tiukemman tavoitteen yliopistojen rahoitusta koskevaan kohtaan. Yritin myös saada pois mielestäni täysin tarpeetonta ja hyvin kallista tiehanketta, Kaarinan ohikulkutiestä, mutta sille ei löytynyt tukea maakuntahallituksen jäseniltä. Muilta läsnäolijoilta kylläkin. Tiehanke on tyypillinen esimerkki siitä, että tiehankkeisiin ollaan valmiita panemaan rahaa vaikka kuinka paljon, ja aina se on kannattavaa. Samaa rahaa - tai edes pientä osaa siitä - ei millään ilveellä riitä joukkoliikenteen infran parantamiseen tai muuhun rahoitukseen. Arvovalinnoista on kyse, ei mistään muusta. Uusi tiehanke lyhentäisi matkaa Paraisilta muistaakseni kolme minuuttia. Kuinka paljon aikaa säästäisi seudun joukkoliikenteen pullonkaula-asioiden ratkaiseminen?

Maanantai-iltana liikennekeskustelu jatkui Vimmassa Vihreiden joukkoliikennepaneelissa. Meidän varsinaissuomalaisten ehdokkaiden lisäksi paikalla oli kansanedustaja Oras Tynkkynen Pirkanmaalta.

Tiistai kului kehityskeskusteluissa, kahta Norssin vaalipaneelia kuunnellen (aamupäivällä koulupaneeli ja illalla Seniorinorssien paneeli, meitä edusti erinomaisesti aito ex-norssi Ville-Veikko Mastomäki) ja välillä kauppahallissa päivystäen.

Lopuksi: ONNITTELUT 20-VUOTIAALLE VIHREÄLLE LIITOLLE!

25.2.07

Meriekosysteemit ja kouluverkko muutoksen kourissa

First things first: maanantaina 26.2. klo 17.30 Vimmassa Aurakadulla Vihreiden liikennepoliittinen paneelikeskustelu! Katso tarkemmat tiedot pari bloggausta taaksepäin! Tervetuloa!

Yle on tänään sunnuntaina uutisoinut tutkimuksesta, jonka mukaan "ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden nousu on johtamassa merieläinten massiiviseen sukupuuttoaaltoon tällä vuosisadalla". Tiedon alkuperäislähde on AAAS eli American Association for the Advancement of Science. "Hiilidioksidipäästöjen kasvu muuttaa meriveden kemiaa. Veden pH-arvo laskee, eli vesi happamoituu. Tällöin monille merieliöille välttämätön kalkki muuttuu käyttökelvottomaksi. Kalkkia käyttävät mm. kotilot, korallit ja eräät planktonlajit kuorensa raaka-aineena. Kun meriveden hiilidioksidipitoisuus nousee, kuori irtoaa yhä herkemmin. Ilman kuorta eläimet eivät selviä hengissä. Myös eliöiden kasvu häiriytyy. Eliöt ovat hyvin herkkiä pH-arvon muutoksille.Kotilot ja planktonit ovat suurempien eläinten ravintoa ja elintärkeä osa ekosysteemiä. AAAS ennustaa, että tämän vuosisadan lopulla 60 - 80 prosenttia kalanpoikasista kuolee tämän ilmiön seurauksena.", kertoo Ylen nettisivusto.

Asia ei ole uusi, mutta suomalaisissa tiedotusvälineissä se ei ole ollut kovin paljoa esillä. Jos asia kiinnostaa, lisätietoa pH:n muutoksesta ja sen seurauksista voi katsoa vaikkapa Itämeriportaalin sivuilta.

Ylen uutisessa ihmetytti seuraava kohta: "Yhdysvaltain ympäristövalvontaviraston NOAA:n mittausten mukaan esim. Tyynen valtameren pH-arvo on laskenut 1800-luvulta lähtien 30 prosenttia ja sen ennakoidaan laskevan vuosisadan loppuun mennessä vielä yhtä paljon, jos hiilidioksidipäästöt pysyvät nykytasolla. Tästä on odotettavissa suuria muutoksia meriekosysteemeihin.". Mistä 30 prosenttia lasketaan? pH-asteikko on logaritminen, mutta mitä ihmettä tämä tarkoittaa? Tämä

Mitäpä muuta? Tänään olen potenut flunssaa (pentele, taisin vilustua siellä Raisiossa) sekä ollut tukiryhmätapaamisessa ja valtuustoryhmän kokouksessa. Kokouksessa oli vieraana opetustoimenjohtaja Timo Jalonen, keskustelimme tulevista opetuspuolen muutoksista ja muutostarpeista. Tässä keskustelun saldoa omasta näkövinkkelistäni:

  • Minun ja monen muun vihreän mielestä päivähoito tulisi siirtää opetustoimen yhteyteen jo nyt, eikä odottaa sitä, että ensin on rakennettu uusi yhdistetty terveys- ja sosiaalitoimen organisaatio, ja kun se on saatu toimimaan, siitä repäistään irti päivähoito ja siirretään se vasta sitten opetustoimeen. Ei mitään tolkkua tuollaisessa. Kouluihin on oppilasmäärien vähetessä tulossa tyhjää tilaa aivan lähivuosina, ja päiväkodit ovat tulossa peruskorjausvuoroon. Nyt on oikea aika käydä läpi päiväkotiverkko, eskariverkko ja alaluokat yhtenä kokonaisuutena ja saman hallinnon alla.
  • Meille sopii, että yhdistetään opetustoimen ja ammattiopetuksen hallinto. Tästä seuraisi jonkin verran taloudellista säästöä, mutta oleellisinta olisi toiminnallinen muutos, jonka tulisi johtaa laadulliseen paranemiseen, kaksoistutkinnon houkuttelevuuden lisääntymiseen ja tutkinnon suorittamisessa olevien käytännön ongelmien poistumiseen.
  • Lukioverkkotarkastelu ja sen oheistuote yläkouluverkkotarkastelu on tulossa käsittelyyn maalisvaalien jälkeen. Sinällään lähtökohta, että lukiot kootaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi, on minusta ok, mutta katsotaan nyt sitten, mitä esitys käytännössä pitää sisällään. Lukiot voidaan irrottaa kytkennästä yläkouluihin, sillä oleellisempaa kuin yläkoulun ja lukion fyysinen sijainti samassa rakennuksessa on alakoulun ja yläkoulun sijainti, eli siirtyminen hitaasti kohti perusopetuksen yhtenäiskouluja. Itse olen kriittinen sen suhteen, että melkein kaikki yläkoulut ja lukiot sijaitsisivat keskustassa. Parempi on tehdä kaupungin lähiöissä sijaitseviin kouluhin erikoistumislinjoja houkuttelemaan laajempaa oppilaskirjoa. Korostin tässä kohtaa Jaloselle, että kuntalaisten osallistamisessa on onnistuttava nyt paremmin kuin mitä tapahtui aiemman kouluverkkopäätöksen kohdalla. Meille luvattiin, että asiaan paneudutaan nyt toisella tavalla.
  • Lopuksi puhuimme erityisopetuksen järjestelyistä. Minusta se suunta, että erityisopetusta siirretään yhä enemmän tapahtuvaksi lähikouluissa, on aivan oikea. Toki osa oppilaista tarvitsee sellaista erityisopetusta, että erityiskoulu on oikea paikka. Mutta ei esimerkiksi liikuntavamma, maahanmuuttajatausta tai lievähkö oppimishäiriö ole mikään peruste siirtää oppilasta erityisopetuksen kouluun. Meidän on pystyttävä pienentämään ryhmäkokoja, täydennyskouluttamaan opettajia ja tuomaan lähikouluihin erityisopetuksen asiantuntemusta ja siten selviämään myös erilaisten oppijoiden kanssa.
  • Otin esille myös Turun maahanmuuttajanuorten lukiotilanteen. Viime keväänä kävin läpi Turun lukioista ylioppilaaksi kirjoittaneiden nimilistat. Silmiin pistävää - voisi sanoa hätkähdyttävää, jopa hälyttävää - oli lakin saaneiden maahanmuuttajanuorten vähäinen osuus. Omassa lukiossani on maahanmuuttajanuorten osuus tällä hetkellä 18 prosenttia. Vuosikausia heidän biologian reaalivastauksia korjaanneena en todellakaan näe mitään syytä sille, miksi myös maahanmuuttajataustaiset nuoret eivät selviäisi suomalaisesta lukiosta. Kysymys kuuluu: miksi he eivät selviä Turun peruskouluista lukioon? Mikä mättää opetuksessa ja sen laadussa, kun lukio ei avaudu vieraskielisille? Tähän on totta vieköön puututtava, kyseessä on sekä merkittävä koulutuksen tasa-arvo-ongelma että silkka lahjakkuuksien hukkaanheittäminen.
  • Jalosen tapaamisen jälkeen jatkoin vielä keskustelua ystävän kanssa. Kävi ilmi, että kouluissamme esiintyy jopa maahanmuuttajaoppilaisiin kohdistuvaa rasismia. Minulle kerrottiin turkulaisesta koulusta, jonka eräs opettaja - vastalauseista piittaamatta - puhuu tunneillaan tummaihoisista ihmisistä neekereinä. Voiko tämä olla totta? Kuulin jopa, että asiasta on oltu yhteydessä asianomaisen koulun rehtoriin. Vastaus oli ollut vain, että hän nyt on sellainen, ei sille oikein mitään voi. Tällaista ei saa hyväksyä vaan rehtorin on puututtava asiaan! Aikuinen ammattikasvattaja ei saa kohdistaa alaikäisiin lapsiin rasistisia asenteitaan, vaikka hänellä itsellään sellaisia olisikin, sen kieltää paitsi opettajan ammattietiikka myös Suomen laki.
Jos muuten joku haluaa auttaa kampanjassani ja tulla kanssani kadulle jakamaan mainoksia, yst.vast. puh. 050-5442683. Olemme aloittamassa oman katukampanjointini alkavalla viikolla.

24.2.07

Jätteenpolttoartikkeli

Poistin vanhoja sähköposteja. Onhan sähköpostilaatikon siivous uusi ja inha siivouksen muoto. Vastaan tuprahti viesti, jossa oli linkki Nina Nygrenin kirjoittamaan artikkeliin Voima-lehdessä. Kannattaa lukea varoittavana esimerkkinä, jos on kiinnostunut Turun jätteenpolttosuunnitelmista.

Kylmää ja kuumaa

Lauantaina kävin hytisemässä Raision torilla. Ihmiset olivat mukavia, mutta toisella ulkoilutunnilla alkoi tuuli puhaltaa kovempaa ja lopulta vilu tunkeutui luihin ja ytimiin. Niin pahasti, että jouduin sitä jälkeenpäin oikein rommitotilla hoitamaan. Toritapahtuma meni silti mukavasti. Kuvassa alla kohtalaisen kylmänkestäviä ehdokkaitamme Urpo Lehtimäen, Monika Antikaisen, Katri Sarlundin ja Jarkko Kanervan verran. Elina Rantanenkin oli paikalla, mutta kuvanottovaiheessa hän oli jo joutunut lähtemään. Jaoimme esitteitä, kuumaa mehua ja Monikan ja Elinan numeropipareita.



Toritapahtuman jälkeen suuntasin Turun kauppahalliin katsomaan, miten vaaliosastomme siellä pärjäilee. Hyvinhän se pärjäsi. Hallista löytyi myös vahna tuttu, Eeva, ja Eevan sylistä mitä suloisin koiranpentu Tilda. Tilda on portugalilaista sukujuurta, maan kansalliskoirarotua podengoa edustava jalo 12-viikkoinen yksilö. Ja yksinkertaisesti täydellisen hurmaava. Tässä Tilda ja Eeva teidänkin iloksenne.

Kotiin päästyäni olo alkoi olla jo kohtalaisen normaalilämpöinen. Sähköpostista löytyi sitten tosi hottia tavaraa, sillä ehdokkaamme Ville-Veikko Mastomäki oli meilannut infoa keskiviikon tukibileistään. Katsokaa itse: ei vähempää kuin tosikuuma Eternal Election! Joten mainostanpa minäkin entisen oppilaani tukibileitä: kaikki bilettämään Ville-Veikkoa TVO:lle keskiviikkona!

Sekalaisia havaintoja kampanjasta, perustulosta, lahjakkuudesta ja seksistä

Mies lähti Riston ja The Micragirlsin keikalle, joten vietän perjantai-iltaa yksikseni lukien lehtiä, kirjoitellen blogia ja kuunnellen Katie Meluaa ja Curea. Olisin muutoin lähtenyt mukaan Klubille, mutta heti aamusta pukkaa vaaliohjelmaa, ja yritän pitää huolta unihygieniastani niin kauan kuin voin. (Onhan hyvä uni keskeisiä vihreitä vaaliteemoja!) Ensi viikolla unihygienia kohtaa vaikeuksia, kun työt taas alkavat. Joten tässä perjantai-illan sekalaisia ajatuksia:

Alkuun mainosta lähipäivien ohjelmastani:

  • la 24.2. 11-14 vihreitä ehdokkaita Raision toritapahtumassa, tarjolla kuumaa mehua!

  • ma 26.2. klo 17.30-19.30 Liikennepoliittinen vaalitilaisuus, Vimman teatteri, Aurakatu 16, 2 krs. Mitä kestäviä ratkaisuja Vihreiden liikennepoliittinen ohjelma tarjoaa Turun seudun liikenteeseen? Miten edistämme kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä Turun seudulla? Miten parannetaan liikenteen esteettömyyttä? Miten vähennämme liikenteen ilmastopäästöjä? Keskustelemassa Ville-Veikko Mastomäki, Katri Sarlund, Jukka Kumpuvuori, Monika Antikainen, Elina Rantanen ja Janina Andersson. Mukana myös kansanedustaja Oras Tynkkynen. Kahvitarjoilu. Tilaisuuden järjestää ja keskusteluun osallistuu Vihreän liiton liikennepoliittisen työryhmän jäsen, turkulainen varavaltuutettu Mikko Laaksonen.

  • ti 27.2. klo 14-16 olen tavattavissa vihreiden vaaliosastolla Turun kauppahallissa. Osasto sijaitsee hallin Linnankadun puoleisessa päässä.

Sitten mainosta Vihreiden mainioista Puoluetoimisto-videoista. Kannattaa tsekata, nää on hauskoja :). Samalta sivulta löytyy neljä aikaisempaa videota. Meno tuntuu muuttuvan sarjan edetessä yhä hillittömämmäksi... Suosikkini on ehkä sarjan nelososa, tai sitten tämä vitonen, tai ... No, mikä vaan. Joka tapauksessa videolla mainitusta Vihreiden historiikista on kasassa enemmänkin kuin kurosmaiset kannet, kirja "Edellä! Vihreä liitto 20 vuotta" on jo tykkänään valmis ja ostettavissa esimerkiksi vihreästä verkkokaupasta.

Kolmanneksi mainos perustulokeskustelusta. Demarit ottivat tänään perjantaina kantaa perustulokeskusteluun Kalevi Sorsa -säätiön tilaisuudessa. Tutkija Ville Kopra on kirjoittanut "Perustulo - Kova vai pehmeä paketti" -raportin, jossa demarisäätiön tutkimus tyrmää perustulon. Tämä nyt ei ole yllätys - jymy-yllätys olisi ollut, jos demarit olisivat sanoneet perustulosta jotain myönteistä. Verkkouutisten jutun mukaan Kopra on esittänyt, että "kannustinloukkujen merkitystä on suurenneltu. Hän pitää epätodennäköisenä, että työnteko olisi taloudellisesti kannattamatonta muille kuin hyvin pienelle osalle työttömiä. Näiden vuoksi koko järjestelmää ei hänen mielestään kannattaisi uudistaa. ... Työmarkkinasopimusten yleissitovuutta perustulo uhkaa raportin mukaan siksi, että suurimmassa osassa perustulomalleja työmarkkinat vapautettaisiin kilpailulle. Kopra pelkää tämän johtavan paineeseen laskea palkkoja, koska työnantaja ottaisi palkasta neuvotellessaan huomioon työntekijän saaman perustulon."

Paikalla oli myös perustulon vakityrmääjä Pentti Arajärvi, jonka mukaan (lähde: Verkkouutiset) "vihreiden perustulomalli tulisi 7-8 miljardia euroa nykyjärjestelmää kalliimmaksi". Tästäpä olikin sitten sukeutunut blogien perusteella mielenkiintoinen keskustelu, sillä meidän mallimme laskelmat on tehty mikrosimulaatiolla, joka on pyrkinyt kynää ja kumia tarkemmin mallintamaan perustulon vaikutuksia. Sivumennen voi huomauttaa, että Suomessa vakava yhteiskunnallisen keskustelun este on, että niitä malleja, joilla voidaan laskea erilaisten toimenpiteiden kustannusvaikutuksia, ei todellakaan ole helppo saada käyttöönsä, kun ei ole itsellä kokonaista virkamieskunta-armeijaa julkisella sektorilla. Monissa muissa maissa on kuulemma tapana, että puolueilla on ilman muuta laskentamahdollisuus käytössään, myös ja eritoten oppositiolla. Tämä asia pitää saada Suomessakin sivistyneemmälle tolalle.

Itse en ollut tilaisuudessa paikalla, mutta tiesin, että meikäläisiä on menossa. Säätiön tilaisuuteen oli ollut avoin kutsu, ja ilmoittautuneet vihreät oli toivotettu tervetulleeksi. Silti jotkut demarit olivat vetäneet kokonaisen hernesopan nenäänsä vihreiden läsnäolosta ja puheenvuorojen käytöstä. Mielenkiintoista kinastelua voi lukea vaikkapa Ville Niinistön (vihr.), Ville Ylikahrin (vihr.), Janne Länsipuron (vihr.) ja Ismo Kainulaisen (sdp) blogeista.

Paikalle oli ollut myös sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen. Haataisen puhe löytyy demareiden sivulta. Haataisen tekstissä todetaan mm. seuraavaa: "Toimivan yhteiskunnan peruslähtökohtana on, että ihmiset voivat elättää itse itsensä ja perheensä. Kaikista pidetään kuitenkin huolta, eikä ketään jätetä heitteille oman onnensa varaan. Kaikille maksettava perustulo vaarantaisi tämän suomalaisen peruslähtökohdan sekä jakaisi kansan kahtia. ... Suomalainen sosiaaliturva on hyvin kattavaa ja kansalaiset pitävät sitä ja sen rahoitusta hyväksyttävänä. Ansiosidonnaiset etuudet ansaitaan ja rahoitetaan työnteon avulla. Perälautana ovat kaikille turvatut vähimmäispäivärahat ja toimeentulotuki viimesijaisena toimeentulon muotona. Vähimmäisturvan osalta kysymys on yksinkertaisesti niiden korvaustasosta. Suomalainen sosiaaliturva ei ole valmis. Sosiaaliturvan ongelmakohdat pitääkin perata läpi. Mutta ongelmat eivät ole sellaisia, että niiden vuoksi pitäisi koko järjestelmä rakentaa uusiksi. Nykyisellä mallilla, jossa etuuksien perusteena on yhteisesti hyväksytty syy, on suomalaisten laaja tuki. Demokratiassa ei pidä vähätellä kansan enemmistön tahtoa.".

Hmm. Pari kommenttia Haataiselle: ensinnäkin demarit taitavat olla todella vieraantuneita todellisuudesta, jos heidän käsityksensä suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta on, että "kaikista pidetään huolta eikä ketään jätetä heitteille". Tai Pentti Arajärven sanoin: "Nykyisen sosiaaliturvan kritiikki on yksipuolista ja tarkoitushakuista. Kannustavuuden ongelma koskee sangen marginaalista ryhmää, mutta asian korjaamiseksi ammutaan tykillä kärpästä.". Tällaista sanoakseen täytyy olla piintynyt ansiosidonnaisten silmälasien läpi katsoja. Miten muuten voi todellisuuden ohittaa tuolla tapaa? Meillä kansa ON jo jakautunut, ei kahtia, mutta hyvin pärjäävään enemmistöön, ja heikosti pärjäävään vähemmistöön. Siihen tosiasiaan me vihreät yritämme etsiä parannuskeinoa. Demarit selvästikään eivät.

Toisekseen en todellakaan pidä Haataisen tekstin kahden viimeisen virkkeen sävystä. Niistä tulee sellainen olo, että perustulosta ja yhteiskunnassa heikosti pärjäävistä ei saisi edes keskustella. Onko vallitsevan mallin kyseenalaistaminen, ongelmien esiintuominen ja ratkaisuehdotusten esittäminen kiellettyä? En ole ollenkaan varma, että nykytilanteelle kaikkine kannustin- ja köyhyysloukkuineen on olemassa laaja tuki kansalta, ja joka tapauksessa on niin, että vaalit ovat se hetki, jolloin kansan enemmistön tahto kartoitetaan. "Vähimmäispäivärahat ja toimeentulotuki viimesijaisena toimeentulon muotona" eivät ole vain nykyjärjestelmän "perälauta", vaan se uppoavasta laivasta pinnalle kellumaan jäänyt lankku, jonka varassa sinnittelee viimeisillä voimillaan aivan liian suuri joukko ihmisiä.

Minun kokemukseni vaalikampanjan aikana ihmisten kanssa käymistäni keskusteluista on se, että hämmästyttävän moni tulee puhumaan köyhyydestä ja byrokratian rattaisiin työttömänä/pätkätyöläisenä/pientuloisena eläkeläisenä juuttumisesta, suorastaan jauhautumisesta. Moni aloittaa tarinansa arastellen, mutta vauhtiin päästyään asiat ryöpsähtävät julki. Kuten edellisessä bloggauksessa kirjoitin: "Köyhyys on jatkuvasti esiin nouseva teema.". Heistä huomattavan moni arvostelee todella kovin sanoin demareita, ja moni myös vasemmistoliittoa. He ovat kokeneet, että heidän tilanteensa ei kiinnosta yhtään ketään, ja he ilmaisevat kuka surua, kuka katkeruutta tai vihaa siitä, että myöskään tiedotusvälineet eivät millään tapaa tuo esille suomalaisessa yhteiskunnassa piilevää köyhyyttä, hätää ja nöyryytystä. Kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta. Yritä siinä sitten vastata, että me vihreät nyt kuitenkin parhaamme mukaan yritämme pitää hengissä perustulokeskustelua ja sosiaaliturvan yksinkertaistamista... Aika laiha lohtu vaikeassa elämäntilanteessa oleville, jotain konkreettisempaa pitää pystyä saamaan aikaan.

Olin torstaina Kulmakunta-lehden vaalipaneelissa Varissuolla Bar Oliverissa. Sielläkin tämä sama ilmiö tuli esille sekä yleisökysymysten että paneelin jälkeisten keskusteluiden kautta. Sekä demareiden Virpa Puisto yksinään että me kaikki ehdokkaat kollektiivina saimme osaksemme aika kriittisiäkin välihuutoja. Alkoholilla saattoi toki olla osuutta asiaan, mutta kyllä täydellinen luottamuspula politiikan kykyyn ratkaista asioita lähtee turhautumisesta nykyjärjestelmän ongelmiin, ja tyhjiin puheisiin ja puuttuviin tekoihin pulmien korjaamisesta. Aikaahan esimerkiksi demareilla olisi ollut, nytkin he ovat istuneet yhtäjaksoisesti hallituksessa yli kymmenen vuotta.

Vaan eteenpäin, sanoi mummo hangessa. Tänään (sori, siis vasta tänään, oma moka, kampanja vähän pissii kiireen takia) meni painoon varsinainen vaaliesite. Sitä saa ensi viikolla kauppahallista sekä sieltä, missä milloinkin olen. Jos kaipaat lyijykyniä tai liikunnallisia Katri-hikirannekkeita:) (froteisia, mustia), tule kysymään. Lisäksi äidin ja tädin vierailun jälkeen jakoon on valmistunut pieni määrä yrtti- ja teepusseja, niitäkin on siis saatavilla jos sattuu käymään tuuri.

Perjantain Opettaja-lehdessä oli vihreiden ehdokkaiden yhteismainoksen lisäksi pari mielenkiintoista juttua. Professori Kari Uusikylän haastattelu oli ajatuksia herättävä - kuten Uusikylän haastattelut yleensä ovat. Uusikylältä oli tiedusteltu lahjakkaiden opetuksesta ja tasokursseista. Aina niitä jotkut tolvanat esittävät, ja erityisesti näin vaalien alla. Uusikylän jutusta selviää monta järkiperustetta sille, miksi tasokurssikeskustelu pitäisi haudata ydinjäteluolan kaltaiseen paikkaan.

Lahjakkuus on hyvin moniulotteinen ilmiö ja lahjakkuutta voi olla niin kovin monenlaista. Peruskoulun pitää toki pystyä tarjoamaan haasteita, mutta sen pitää pystyä myös tarjoamaan oppilaille mahdollisuus löytää lahjakkuutensa. Ei ihminen ole valmis 10-, 13- tai 15-vuotiaana, eivätkä sen ikäiset lapset ja nuoret ollenkaan aina ole perillä kyvyistään. Moni asia ja yksilö vaatii aikaa kokeilla, kypsyä ja oppia itsestään ja maailmasta, ja sitä kautta kasvaa tuntemus omista kyvyistä ja osaamisesta. Varhainen erikoistuminen ja tietyn rajallisen lahjakkuuden lajin ylikorostaminen johtaisi vain pienempään lahjakkuuden lopputulemaan.

Opettajana pidän myös hyvin tärkeänä sosiaalisten taitojen kehittymistä. Ei ole kykyjen hukkaan heittämistä, että nuori ihminen kaveeraa ikäistensä kanssa, käyttää aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja jopa toilaileekin hieman sen sijaan, että istuisi pitkät päivät ja illat opiskelemassa ja kasvattamassa teoreettista tai taidollista pääomaansa. On paljon parempi, että esimerkiksi lukioon siirtyy lahjakas nuori, joka on yläkoulun aikana hankkinut itselleen ystäviä ja vuorovaikutustaitoja, kuin että lukioon siirtyy aikansa kirjaviisauden kasvattamiseen keskittänyt nuori, joka ei tiedä, miten ihmisten kanssa ollaan. Kyse on paitsi sosiaalisten taitojen itseisarvosta myös esimerkiksi myöhemmässä työelämässä ja ihmissuhteissa menestymisestä. Hyvin harva ammatti on tänä päivänä ja tulevaisuudessa enää sellainen, että sosiaalisilla taidoilla ei ole merkitystä. Siksi ei pidä lasten ja nuorten kohdalla korostaa liikaa tiedollista lahjakkuutta muiden asioiden kustannuksella - tiedollisen tai taidollisen syvyyden ehtii hankkia sitten toisen asteen koulutuksessa ja sen jälkeen.

Se toinen Opettaja-lehdessä kiinnostanut artikkeli koski koulujen seksikasvatusta. Itse juttu käsitteli ruotsalaista seksikasvatusvideota, jonka avulla voi käsitellä seksuaalista väkivaltaa ja raiskauksia. Kyseistä videota en ole nähnyt, mutta suomalaisessa koulujen seksikasvatuksessa olisi kyllä paljon kehittämistä. Terveystieto oppiaineena antaa toki ajallisia mahdollisuuksia aiheen syvällisempään käsittelyyn kuin mihin biologian tunnit aiemmin riittivät, mutta en ole varma, onko meikäläinen oppimateriaali riittävän vuorovaikutteista, jotta se saisi oppilaat todella ajattelemaan ja pohtimaan asioita.

Omassa opetuksessani olen saanut paljon apua eräästä jo aika vanhasta amerikkalaisesta seksikasvatuskirjasta, josta olen kääntänyt suomeksi useita harjoituksia. Kirja kulkeutui aikanaan minulle puolivahingossa eräältä Seta-aktivistilta, joka oli varmaankin käyttänyt kirjaa apuna suunnitellessaan Setan koulukäyntejä. Vastaavaa vuorovaikutteista oppimateriaalia ei ole aivan helppo löytää suomalaista kirjoista, meillä painopiste on enempi tehokkaassa tiedon jakamisessa. Seksikasvatuksessa on sama ongelma kuin ympäristökasvatuksessa: pelkkä tieto ei saa välttämättä aikaan toimintaa, vaan toiminnan muutos edellyttää asenteiden muuttamista, ja siihen taas tarvitaan usein muutakin kuin pelkkää tiedon jakamista. Ei yhtään haittaisi, vaikka Suomessa polkaistaisiin pystyyn projekti koulujen seksikasvatusmenetelmien kehittämiseksi.

Eli täydennyskoulutusta meille opettajille, kiitos, niin tälläkin elämän tärkeällä saralla päästäisiin koulujen opetuksen kautta parempiin tuloksiin. Ja tässä tapauksessa ehkä jopa onnellisempaan elämään, sillä kuten Opettajan artikkelissakin todetaan, tyttöjen ja poikien tieto ja asenteet seksistä ovat peräisin aivan eri planeetoilta.

Tein aikoinaan monen vuoden ajan ysiluokkalaisille seksikasvatusjakson alkajaisiksi kyselyä siitä, mistä oppilaat olivat siihen mennessä hankkineet seksitietoutensa. Lopetin kuitenkin kyselyjen tekemisen muutaman vuoden jälkeen, koska tulokset olivat aina lohduttoman samoja. Nykyisin olen tyytynyt referoimaan oppilaille aiempien kyselyjen tuloksia. Tytöt hankkivat tietonsa aika monista lähteistä: vanhemmilta, koulusta opetuksesta ja terveydenhoitajalta, kavereilta sekä tyttöjen lehdistä, hieman pornosta, nykyisin toki paljon myös netistä. Pojat taas keräsivät tietoutensa paljon suppeammista lähteistä: vanhempien lisäksi he mainitsivat pornolehdet ja pornoelokuvat, jotkut myös koulun jakaman tiedon. Toki netti on pojillakin nykyisin tärkeä tietolähde. Joka tapauksessa porno korostui ja korostuu yhä poikien tietolähteensä. Tämä ei ole aivan pieni ongelma, kun ajattelee, millaiset maailmankuvat ja ihmiskäsitykset lakanoiden välissä kohtaavat, kun tytöt ja pojat aloittelevat yhteistä sukupuolielämäänsä. Jos jotain voisi siltä perustalta ennustaa tuleviin parisuhteisiin, niin enempi vaikeuksia kuin mitään muuta. Siksi myös koulujen seksikasvatuksen kehittämiseen olisi todella tarvetta. Joten miten olis, oi Opetushallitus?

Ja koska laitoin otsikkoon sanan "seksi" enkä "seksikasvatus", niin ehkäpä joku on todellakin jaksanut lukea tämän pitkän bloggauksen ihan loppuun asti :).

21.2.07

Hömppää ja muita uutisia

Pakko - siis aivan pakko - kommentoida Susan Kuronen -uutisointia. Kaikki siitä kuitenkin puhuu. Toisessa iltapäivälehdessä tänään luki, että kirja on lähes myyty loppuun, ja toisessa luki, että kauppa ei oikein käy. Heh. Tiedä sitten, kumpi on totuus. Saattaa olla, että kirja on samanlainen ilmiö kuin Seiska-lehti, jota lukee kuulemma miljoona suomalaista joka viikko - ja omien sanojensa mukaan lähinnä kampaajalla. Äärest harva tunnustaa tilaavansa läpyskää. Suomessa on kai sitten neljännesmiljoona kampaajaa, koska Seiskan levikki on käsittämättömät 264 000! Jos sitä toista iltapäivälehteä on uskominen, ihmiset menevät kuin menevätkin ja ostavat tämän käsittämättömän opuksen. Olisi se pitänyt arvata, Seiska-lehden potilaskertomuksen perusteella.

Muutoinkin Kuronen-Vanhanen uutisointi on saavuttanut aivan merkilliset mittasuhteet. Tänään kioskilla silmääni osui jonkin lehden kansi, joka kiljui Kuros-uutisointia mainoslauseella "Intohimoista seksiä!" (tai jotain muuta vastaavaa). No totta hitossa! Onko tämä joku uutinen? Mikä suhde sellainen on, jonka alussa ei ole intohimoista seksiä?

Vähän sama juttu kuin Kurosen ja Vanhasen tapaaminen. Pääministerin ja naisystävän nettitutustuminen oli minulle helpottava tieto. Se nyt on kuitenkin normaali tapa tavoittaa vastakkaisen (tai saman) sukupuolen edustajia. Olin hieman järkyttynyt ensi alkuun julkisuudessa esillä olleesta tiedosta, jonka mukaan Vanhanen kulkee viikonloppuisin Ikeassa iskemässä naisia. Huh. Minusta tämä juttu olisi uutisoinnin arvoinen, jos todellakin olisi niin, että a) Suomen pääministeri vaanii viikonloput Ikeassa pokaten eronneita perheenäitejä ja b) seksi on viimeinen asia joka häntä tuoreessa suhteessa kiinnostaa. Siitä voisikin jo repiä otsikoita, ja Suomen kansalla olisi syy huolestua, mikä mies meillä oikein on pääministerinä.

No niin, nyt kun tärkeimmät vaalienalusasiat ovat tulleet käsitellyiksi, palataan normaalijärjestykseen. Hiihtoloma on mennyt pääosin kotia siivotessa ja kauppahallin kojulla päivystäessä. Aika vilkasta on ollut, ihmiset ovat tulleet juttelemaan pääosin hyväntuulisina. Köyhyys on jatkuvasti esiin nouseva teema. Verotuksen keventäminen on kohdistunut työssä käyvien verotukseen. Työmarkkinatuella elävät ja pienituloiset eläkeläiset ovat sitten sitäkin tiukemmalla, ja tätä asiaa he nyt oikeutetusti tuovat vaalitapaamissa esiin. Niin pitääkin. Köyhyysongelma kaikissa muodoissaan on saatava seuraavan hallituksen ohjelmaan, hallituksen koostumuksesta riippumatta.

Tiistaina Tarja Cronberg vieraili Turussa, ja meillä oli yleisötilaisuus kahvila Fontanassa. Tässä kuvallinen tunnelmapala tapaamisesta.
Keskiviikkona sain vieraita Tampereelta ja Espoosta: äiti ja täti tulivat kyläilemään. Tässä he ovat yrttitalkoissa: viime kesän makuja pussitetaan jaettavaksi vaalitilaisuuksissa. Täti vasemmalla, äiti oikealla.Torstaina 22.2. on ohjelmassa Kulmakunta-lehden vaalipaneeli Varissuolla, Itäkeskuksen Bar Oliverissa. Tilaisuus alkaa klo 17, ja siellä puolueitaan edustavat seuraavat ehdokkaat:
  • Aleksi Randell, kok
  • Joonas Laine, skp
  • Jukka Kärkkäinen, vas
  • Katri Sarlund, vihr
  • Pekka Määttänen, kesk
  • Risto Heinonen, krist
  • Ritva Kike Elomaa, ps
  • Virpa Puisto, sdp

19.2.07

Framilla

Mainostanpa tässä paria tapahtumaa tällä viikolla, joissa aion olla myös itse paikalla.

Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg vierailee Turussa laskiaistiistaina 20.2. Hän puhuu klo 17.30 Cafe Fontanassa (Aurakatu 1) ilmastonmuutoksesta otsikolla: Miten turvaamme neljä vuodenaikaa? Paikalla myös meitä ehdokkaita. Tarjolla kuumaa kaakaota.

Nuoria vihreitä kansanedustajaehdokkaita on tavattavissa Turun yliopiston ylioppilaskunnan laskiaisriehassa 20.2. kello 14-16 Vartiovuorenmäellä Turussa. Turun opiskelevat vihreät tarjoavat kahvia ja teetä. Koska en 41-vuotiaana taida enää lukeutua nuoriin ehdokkaisiin, riittänee, että käväisen paikalla katsastamassa meininkiä :):

Kulmakunta-lehti järjestää eduskuntavaalipaneelin Varissuon Itäkeskuksessa Bar Oliverissa torstaina 22.2. alkaen klo 17. Vihreitä edustaa paneelissa allekirjoittanut.

Tervetuloa!

18.2.07

Vaihtoehtoja ja kapinointia

Sunnuntaina kävimme kaffella parin ystävän kanssa, jotka olivat vaivihkaa menneet naimisiin lauantaina, vain kahden läheisen todistajan läsnäollessa. Vielä kerran tuhannesti onnea, M & T!!! Ja voimia tuleviin koitoksiin.

Laskiaispullakahveiden jälkeen alkoi vihreiden valtuustoryhmän kokous. Meillä oli vieraana kulttuuripääkaupunkihankkeen projektipäällikkö Suvi Innilä. Hän kertoili suunnitelmista, tulevista päätöksistä ja hankkeista, rahoituksesta, ylipäätään siitä, missä kulttuuripääkaupunkihankkeessa nyt mennään. Oli mukava kuulla, että elinkeinoelämä on osoittanut suurta kiinnostusta hanketta kohtaan. Niin pitääkin, hankkeessa on Turulle ja Turun seudulle mahdollisuus uuteen alkuun, jos osaamme tämän tilaisuuden hyödyntää . Annoimme Suville tukemme hänen työlleen, mutta kerroimme myös ne asiat, jotka meitä huolestuttavat.

Pahin uhka on, että Turun kaupungin sisällä ei tosiasiallisesti sitouduta kulttuuripääkaupunkihankkeen toteuttamiseen. Käy niin, että siinä kun kulttuuripääkaupunkiväki ja muutama muu raataa hankkeen eteenpäinviemiseksi, osa virkamiehistä ja luottamushenkilöistä tekee kaikkensa asettaakseen kapuloita rattaisiin. Tahallaan tai tahattomasti. Eikä muu virkamies- tai poliittinen johto puutu peliin ja pistä kuriin näitä kapulalla kamppaajia. Tästä on merkkejä nähtävissä.

Jos kulttuuripääkaupunkihankkeen etenemistä katsoo viime aikoina tehtyjen päätösten valossa, tilanne vuonna 2011 vaikuttaa seuraavalta: kauppatorin paikalla on valtava savimonttu ja rakennustyömaa, joukkoliikenne keskustassa on kaaoksessa, ihmiset välttelevät liikkumista ydinkeskustassa ja kauppa kärsii. Kuvataiteilijoille ei ole työtiloja, koska kaupunki on myynyt tarkoitukseen sopivat kiinteistöt, eikä ole siinä samalla pitänyt huolta, että muuta edullista ja toimivaa vuokratilaa olisi tarjolla. Kaupunki on myynyt myös Turun ylioppilasteatterin toimitilat, joten teatterin toiminta on ensin hiipunut rahoitusvaikeuksiin ja sittemmin lakannut kokonaan. Wikeström & Krogiuksen Sininen talo on purettu ja tilalle on paraikaa valmistumassa keskinkertainen elementtikolossi. Saman kohtalon ovat kokeneet muutkin kiistellyt puutalot. Kaupunki on suureellisesti suunnitellut uuden musiikkitalon rakentamista, mutta koska kaupungin negatiivista talouskehitystä ei ole saatu hallintaan, rahaa ei ole ja hanke on edelleen suunnitelmatasolla.

Joo, onhan tämä pessimististä maalailua. Mutta kuten kirjoitin: viimeaikaisten päätösten valossa. Ja miettikääpä ihan vakavissanne tätä logiikkaa: kaupunki, joka rahapulassaan suunnittelee myyvänsä ylioppilasteatterin alta pienen ja vanhan vuokratoimitilan, suunnittelee samaan aikaan kymmenien miljoonien investointia uuteen musiikkitaloon. Älkää sanoko minulle, että tätä kutsutaan taloussuunnitteluksi...

Että näin. Eikö tätä kaupunki johda kukaan? Vaan mitäpä minä sitä kysymään, tiedän kyllä vastauksen.

Valtuustoryhmämme keskusteli myös mm. toriparkista, sillä nyt, kun demarit ovat saaneet puserrettua asiasta ryhmäpäätöksen, kaupunginhallitus ottanee kantaa torin asemakaavaluonnokseen maanantaina. Ja hyväksyy sen, todennäköisesti äänin 7-4. Miten tyhmää. Koska toriparkkia vastustavat argumentit valuvat kok-dem akselista kuin vesi hanhen (joita yleisesti ei muuten pidetä kovin fiksuina lintuina :) selästä, siirryn käyttämään käänteistä sodankäyntiä. Esitänkin tässä vaihtoehtoisen suunnitelman Turun keskustan kehittämiseksi. Siis sen jälkeen, kun parkkipaikkapula on oikeasti tullut ajankohtaiseksi. Nythän näin ei ole. Sitä paitsi tämä on todennäköisesti halvempi, koska kallion louhiminen on melkoisesti edullisempaa kuin maanalainen saveen rakentaminen.
  1. Tehdään keskustan osayleiskaava, jonka yhteydessä sovitaan seuraavasta:
  2. Aninkaistenmäen alle rakennetaan autoliikenteelle läpiajotunneli. Näin saadaan olennaisesti pienennettyä keskustan ilmanlaatuongelmia, koska jyrkkä ja vilkkaasti liikennöity Aninkaistenmäki on about kaupungin saasteisin paikka.
  3. Laajennetaan Louhea molempiia suuntiin, itään ja länteen.
  4. Aninkaistenmäen alittavaan tunneliin tehdään laajennetun Louhen sisäänajoliittymä. Näin Louheen pääsee kätevästi sekä kaupungin pohjois- että eteläpuolelta.
  5. Matkakeskus on tuolloin jo valmis, ja linja-autoliikenne (ja pikaraitotie) kauppatorille kiertää sen kautta. Puutorin ympäristö ja konserttitalon edusta voidaan muuttaa kävelyalueeksi.
  6. Laajennetusta Louhesta vedetään vinosti kulkevat hissit tai pitkät metromaiset rullaportaat suoraan Wiklundin korttelin keskelle, kauppakeskuksen sisään.
  7. Ålandsbankenin ja TS:n kortteleiden pysäköintipulmat on jo ajat sitten ratkaistu Österbladin korttelin uudisrakentamisen yhteydessä.
  8. Samoin kuin kauppatorin uudistaminen ja kävelykeskustan laajentaminen. Uusi vilkkaasti liikennöity kevyen liikenteen Pennisilta Kauppiaskadun eteläpäässä kirjastokorttelin vieressä yhdistää Kauppiaskadun kävelykadun ja kauppatorin Turun historialliseen keskustaan Aurajoen toisella puolen. Auransillan turvattoman kevyenliikenteen pulmat ovat historiaa.
Turussa olisi todella tarve saada aikaan "rauhallinen vallankumous". Välineethän siihen on olemassa, nimittäin seuraavat kunnallisvaalit. Kun kuuntelee ihmisiä ja lukee juttuja, alkaa tuntua siltä, että tahtotilakin saattaisi kohta löytyä. Esimerkiksi Vesa Saarinen kirjoittaa blogissaan tavalla, johon moni varmasti kokee voivansa yhtyä (ja lisäksi Vesa hienostuneesti viittaa pariin erinomaiseen blogiin ;). Sunnuntain Tusarin mielipideosasto pullisteli jälleen kerran Turun nykyisille toimintatavoille kriittisiä kirjoituksia. Nyt me valmistaudumme eduskuntavaaleihin, mutta vielä tärkeämpää olisi miettiä, miten saamme seuraavissa kunnallisvaaleissa muutoksen aikaiseksi ja vallan vaihtumaan Turussa. Sillä kunnallisvaalit ovat ne tärkeimmät vaalit, niissä on kyse ihmisten arkipäivää lähellä olevista asioista.

Aikaa on puolitoista vuotta. Siihen mennessä on tyytymättömien kuntalaisten ja mm. opiskelijoiden aktivoiduttava. Paras olisi aloittaa aktivoituminen jo nyt. Vihreiden pitää saada vaaleihin täysi lista, jotta voimme ottaa kasviskeitot seisauttavan vaalivoiton. Mutta muutakin pitäisi tehdä, muun muassa opiskelijoiden. Heidän pitäisi soluttautua muihin(kin) puolueisiin, vallata paikat ja tuulettaa valtarakenteet. Esimerkiksi viime vaaleissa demareiden ryhmä ei uusiutunut juuri lainkaan. "Uusina demarivaltuutettuina" valtuustoon tuli - suoraan ryhmäjohtajan paikalle - mm. ikidemari Jarmo Rosenlöf, joka edellisellä kaudella joutui kesken luopumaan paikastaan saamansa tuomion takia. Kokoomuksessa on enempi ollut ehdolla suuripuheisia nuoria leijonia (mm. Orpo, Randell), jotka sitten valtapaikan saatuaan ovat nopeasti kehittyneet lähinnä klassisen turkulaisen poliittisen baletin kuvioita sipsutteleviksi nyökyttelijöiksi. Eli tarvitsemme paitsi uusia kasvoja, myös uusia ajatuksia ja uusia tekemisen tapoja. Se, mitä emme tarvitse, on sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin. Olkoon tunnuslauseemme "Kriisin kautta kukoistukseen!". Hihat rullalle ja töihin!

17.2.07

Jylhää taidetta ja turkulaista kulttuuripolitiikkaa

Lauantaina viestin jonkin aikaa kauppahallin osastollamme, siellä on ihan leppoisa olla ja jutustella ihmisten kanssa. Hallista lähdimme mieheni kanssa Wäino Aaltosen museoon, sillä minua (tai meitä, mieheni on vähintään yhtä kiinnostunut kuvataiteesta kuin minä) kiinnosti nähdä WAMissa juuri avautunut kuvanveistäjä Pekka Jylhän näyttely. Näyttelystä löytyy lisätietoa täältä ja täältä. Olinhan juuri pari viikkoa aiemmin seisonut suuren valiokunnan salissa hänen kristallityönsä alla (ks. bloggaus valtuuskunnan kokouksesta helmikuun alussa), ja lukenut naistenlehdestä jutun, miten tanssija-koreografi Sami Saikkonen valitsi Jylhän työn EMMAn eli Espoon modernin taiteen museon kiinnostavimmaksi taideteokseksi.

Pidimme molemmat kovin näyttelystä. Lempiteoksiksi meillä tosin valikoitui eri työt. Minua viehättivät Jylhän jänikset: valkoinen metsäjänis tarkastelee ja kommentoi arastellen tylyä maailmaa useammassakin työssä. Pidin myös lyijystä tehdystä keinutuolista, se on tosi surullinen työ. Kannattaa lukea näyttelysaleissa olevat lyhyet opastustekstit, sillä vaikka taidetta ei olekaan tarve selittää, saa töistä enemmän irti, jos tietää, mihin yhteyteen taiteilija on ne liittänyt. Ja löytyypä näyttelystä myös teos sarjasta Turun tauti. Siinä meille suorastaan murskaava startti kulttuuripääkaupunkihankkeeseen...

Mistä tulikin mieleeni: matkalla WAMiin kävelimme Turun ylioppilasteatterin rakennuksen ohi. On täydellisen järjetöntä, että kiinteistölautakunta on ottanut rakennuksen myyntilistalleen. Vihreiden edustajat kiinteistölautakunnan kokouksessa 17.1. yrittivät saada teatterin pois myyntilistalta, mutta hävisivät asian äänin 9-3. Jälleen kerran kaupunki toimii itseään vastaan, eikä hallintokunnissa sitouduta kaupunkitason yhteisiin tavoitteisiin. Tässä tapauksessa Turku ampuu itseään nilkkaan kulttuuripääkaupunkihankkeen tiimoilta. Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011 tarvitsee juuri sellaisia omaehtoisia toimijoita, ruohonjuuritason kulttuurintuottajia, kuin mitä Turun ylioppilasteatteri on.

Mitä ihmeen järkeä voi olla siinä, että lähdetään myymään tiloja pois alta vähävaraisilta mutta kaupungin kulttuuritavoitteille tärkeiltä toimijoilta? Tämä on kuin Jokikatufarssin toisinto. Vanhan rakennuksen myynnistä saatava tulo ei meitä paljoa lämmitä, jos jokirannassa sijaitseva nykyinen toimiva teatterirakennus on vuonna 2011 jonkun mainostoimiston, pubin tai tietokonekaupan toimitilana, ja TYT:n toiminta on hiipunut lopullisiin taloudellisiin vaikeuksiin. En meinaa millään kestää tätä kaupungin loppumatonta hölmöilyä, tämä on kuin olisi juuttunut joka yö toistuvaan painajaiseen.

Ja samaa tuuppasi lauantain Turun Sanomat lisää niskaan. Demarit ovat päättäneet, että toriparkki on heidän kannatuksensa arvoinen asia. Ehdoksi tosin vaaditaan esisopimusta, jolla pyritään varmistamaan, etteivät pysäköintilaitoksen kustannukset kaadu Turun kaupungin kontolle. Ehdoksi, joopa joo. Kuka uskoo, käsi ylös? Eipä näy montaa... Lehtijutun mukaan demarit olivat keskustelleet myös toriparkin aikataulusta: "Puheissa haluttiin myös, ettei tori olisi auki Turun kulttuuripääkaupunkivuotena, Jarmo Rosenlöf kertoo. Tuo vaatimus voisi lykätä töiden aloittamisen vuoden 2011 yli."

Saisinko tähän suomennoksen? Tarkoittaako teksti, että a) puheissa vaadittiin, mutta päätimme olla välittämättä nurinasta, ja meille on ihan ok, että torin paikalla on helvetinmoinen monttu ja rakennustyömaa vuonna 2011, vai b) puheissa vaadittiin, joten kannatamme toriparkkihankkeen aloittamista vasta vuoden 2011 jälkeen, jolloin on myös syytä lykätä toriparkin sallivan asemakaavan hyväksymistä, ja tori esitellään maailmalle vuonna 2011 nykyisessä rähjäisessä kunnossaan, vai c) kaupunki kunnostaa torin päällisen vuodeksi 2011 muutamalla miljoonalla eurolla, ja kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen tori revitään auki aja aletaan kaivamaan kuoppaa? Mitä häh?

Kukaan demareista ei lehtijutun mukaan vienyt vaatimusta koko toriparkin hylkäämisestä äänestykseen saakka. Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran tapaatte toriparkkia vakaasti vastustavan demarin. Heillä on käytössään kahden vastakkaisen mielipiteen strategia, olipa kyse sitten ydinvoimasta tai toriparkista.

Vaan oli TS:ssa sentään jotain hyvääkin: juttu uudesta, pikapuoliin avautuvasta pääkirjastosta. En ole vielä käynyt siellä, mutta sain kutsun avajaisiin 1.3. Yritän päästä, vaikka työn takia voi tehdä tiukkaa. Olen varma, että uusi pääkirjasto on iloinen yllätys lukuisalle joukolle turkulaisia. Hämmennystä voi tosin tuottaa se, että vanhan kirjastorakennuksen remontin ajan kaikki romaanit ovat edelleen hankalasti muualla, Julinin talon alakerrassa. Uuteen osaan ei romskuja tule.

Kirjasto vaikuttaa kuvissa visuaalisesti hyvin viehättävältä ja viihtyisältä. Kirjaston paikan valinta oli kyllä tuskallisen pitkällinen prosessi. Silti olen ylpeä vihreistä, me jaksoimme jääräpäisesti puhua sen puolesta, että kirjaston uudisrakennus pitää tehdä samalle tontille kuin millä vanhakin kirjasto on. Ja lopulta näin kävi - onneksi! Olin mukana tekemässä ja hyväksymässä kirjaston asemakaavaa, siihen tuli jopa yksi muutos esitykseni pohjalta :). Jo silloin katselin asemakaavasta kirjastolle muodostuvaa sisäpihaa, ja ajattelin, kuinka iloinen yllätys kirjaston pihasta oikein tuleekaan kaupunkilaiselle, kunhan kirjasto valmistuu ja kevät koittaa. Ja nyt näin on ihan pian käymässä.

Uusi pääkirjasto on merkittävä rakennus Turussa myös siksi, että siinä on nyt sovellettu taiteen prosenttiperiaatetta. Jos kaikki käy parhain päin, uusi kirjasto avaa sekä turkulaisten asukkaiden että aivan erityisesti turkulaisten päättäjien ja virkamiesten silmät sille, että taiteella ja kulttuurilla saa olla hintansa, että taide edistää yhteistä hyvää ja luo myönteistä imagoa, ja että taiteen edistämiseen kannattaa sitoutua. Uusi pääkirjasto saattaa antaa meille sen itseluottamuksen, onnistumisen ja rohkeuden tunteen, sen halun uskallukseen ja uusien ajattelumallien etsimiseen, jota kulttuuripääkaupunkihanke välttämättä tarvitsee. Toivon tätä menestystä meille koko sydämestäni!

16.2.07

Hallitus pakoilee ilmastovastuutaan ja terveydenhuollossa aika on rahaa

Voi rähmä. Ylen uutissivuilta: "Suomi ei hyväksy EU-maille yksipuolista 20 prosentin päästövähennystavoitetta vuoteen 2020 mennessä. Asiasta päätettiin Suomen EU-asiain ministerivaliokunnassa. Suomi jää EU:ssa pieneen vähemmistöön tavoitetta vastustaessaan. Hallituksen EU-asioiden ministerivaliokunnan mielestä EU-puheenjohtajamaan Saksan esittämä yksipuolinen kasvihuonekaasujen vähentäminen ei ole paras tapa vauhdittaa maailmanlaajuisia päästöneuvotteluja. Saksa on esittänyt EU:hun 20 prosentin yksipuolista päästövähennystavoitetta vuoteen 2020 mennessä. Asian käsittely jatkuu ensi viikolla EU:n ympäristöneuvostossa. Päätös tulevista päästövähennystavoitteista on ollut tarkoitus lyödä lukkoon Eurooppa-neuvoston kokouksessa ensi kuussa. Päätöksen on oltava yksimielinen.".

Maikkari täydentää: "EU-komissio on esittänyt, että jäsenmaat leikkaisivat päästöjään 20 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2020 mennessä. Jos muut merkittävät saastuttajat saadaan mukaan kansainväliseen ilmastosopimukseen, leikkaus voisi olla 30 prosenttia. Muun muassa puheenjohtajamaa Saksa sekä Ranska, Britannia, Espanja, Ruotsi ja Tanska suhtautuvat myönteisesti yksipuolisiin leikkauksiin. Vastaan ovat lähinnä eräät Itä-Euroopan maat.". Ja siis myös pieni ilkeä Suomi.

Jo nyt on en-kehtaa-täällä-sanoa-tarkemmin-mikä! Näin keskusta-demari-rkp-hallitus näyttää oikean ilmastopoliittisen karvansa. Tai kokonaisen kääntöturkin. Toreilla ja turuilla kyllä puhutaan ilmastonsuojelusta ja ympäristöasioiden tärkeydestä, ollaan huolissaan tulevaisuudesta ja kirjataan kauniita sanoja vaaliesitteisiin, mutta annas olla kun pitäisi oikeasti tehdä jotain. Ei voi, ei pysty, ei kykene. Ei ymmärrä.

Greenpeace on perjantaina reagoinut asiaan kannanotollaan. "...Räikeimmin takkinsa on kääntänyt Keskusta, joka vaaliohjelmassaan tukee tavoitetta. EU-maista tavoitetta ovat äänekkäästi kannattaneet mm. Saksa, Iso-Britannia, Ranska ja Italia. Muut Pohjoismaat, Ruotsi ja Tanska, ovat valinneet Suomeen nähden täsmälleen päinvastaisen linjan ja vaatineet EU:n oman päästövähennystavoitteen nostamista 20 prosentista 30 prosenttiin.", linjaa Greenpeace. Ja ilmastokampanjavastaava Kaisa Kosonen jatkaa: "Päätöksiä ja investointeja, jotka vaikuttavat vuoden 2020 päästöihin tehdään nyt. 20 % päästövähennys on riittämätön vaarallisen ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mutta antaisi sekin jo selkeän signaalin politiikan suunnasta. Hallitus haluaisi jättää yritykset ja kotitaloudet epävarmuuteen tulevasta ilmastopolitiikasta. Tosiasioiden kieltäminen vain vaikeuttaa sopeutumista tarvittaviin päästövähennyksiin.".

Miten se keskustan vaalilause taas menikään? Vähän niin kuin itseäsi pettäisit? Miten on, hyvät ei-vihreät lukijat: Aiotteko valita maalisvaaleissa nämä puolueet torjumaan ilmastonmuutosta? Entä kumpaa ajattelitte painottaa valinnan perusteena: sanoja vai tekoja?

Tämä surullinen uutinen on jälleen kerran osoitus siitä, mitä seurausta on ydinvoiman lisärakentamisella - siis sen ydinvoiman, jonka väitettiin olevan ratkaisu ilmastonmuutokseen. Ne Euroopan maat, jotka eivät rakenna lisäydinvoimaa, katsovat voivansa sitoutua EU:n yksipuolisiin päästövähennystavoitteisiin. Osa haluaa jopa tiukempia tavoitteita. Suomi, joka rakentaa ja markkinoi ydinvoimaa, ei katso voivansa sitoutua. Tämä on seurausta siitä, mihin näissä maissa energiasatsaukset suunnataan: ydinvoimaan vai vaihtoehtoisiin energialähteisiin. Kuten silloin aikoinaan viidennen ydinvoimalan päätöstä valmisteltaessa todettiin KTM:n omissa prognooseissa: hiilidioksidipäästöt tulevat olemaan suuremmat ydinvoimaa sisältävässä vaihtoehdossa. Tätä hintaa me nyt maksamme. Tosi noloina.

Vaaleissa on toki tarjolla on myös ilmastopoliittisesti uskottavia vaihtoehtoja. Yhden puolueen verran.

Ja sitten vähän muuta. Ennätin käydä vilkuilemassa kilpailevien kandidaattien blogeja. Kokoomuksen Petteri Orpo on löytänyt itsensä sieltä samasta kuin me kaikki muutkin ehdokkaat: käymästä keskustelelua terveydenhuollon tilasta. Esimerkiksi Maakunnan Naisten vaalikiertueella tuli joka puolella vastaan ihmisiä, jotka halusivat puhua terveydenhuollosta ja vanhusten palveluista. (Oikein on muuten ikävä Maakunnan Naisten kiertuetta: meillä oli niin mukavia keskustelutilaisuuksia ja hyvin toimiva yhteistyö.) Petterin kirjoitus toi kuitenkin mieleeni ajatuksen, jota en Naisten tilaisuuksissa ennättänyt muotoilla sanoiksi.

Puhuimme paljon terveydenhuollon ammattilaisten työuupumuksesta, palkasta, työn arvostuksesta ja henkilökunnan määrän lisäämistarpeesta. Paljon käydään keskustelua siitä, pitäisikö sairaanhoitajien palkkoja nostaa vaiko palkata lisää hoitajia, jotta työssajaksaminen paranisi ja alalle riittäisi väkeä. Itse en usko, että pelkkä palkkojen nosto vähentää työuupumusta. Palkkojakin tullaan kyllä nostamaan, pakosta, jotta alalle saadaan rekrytoitua tarpeeksi väkeä. Mutta perimmiltään raha on heikko motivaattori. Oleellista on palkata riittävästi henkilökuntaa, jotta hoitajilla on aikaa tehdä työnsä kunnolla.

Sairaiden hoitaminen kuuluu vahvasti eettisiin ammatteihin, joissa kannetaan vastuuta ihmisyksilöistä. Samoin on oman ammattini, lasten ja nuorten opettamisen ja kasvattamisen, laita. Luulen, että ymmärrän jossain määrin oman ammattini kautta myös sairaanhoitajien ja muun terveydenhuoltohenkilökunnan työuupumusta. Sairaanhoitajilla, opettajilla ja muilla vastaavissa eettisissä ammateissa toimivilla on yleensä varsin korkea sisäinen laatukriteeri, työn standardi, joka pitää pystyä saavuttamaan. Standardin korkea taso kumpuaa työn etiikasta, ei vain sen muodoista. Hoitaja voi saavuttaa työssään oman sisäisen tasonsa ja tyydytyksen vasta sitten, kun potilas on hoidettu sisäisen standardin mukaan. Se tarkoittaa paitsi hyvää fyysistä hoitoa, myös henkisen puolen hoitamista: pelkojen rauhoittamista, henkistä tukea, lämmön ja turvallisuuden tunteen antamista, omaisten kanssa keskustelua. Näin ainakin luulen. Jos tätä sisäistä vaatimusta ei täytetä, ei työstään voi tuntea täyttä tyydytystä vaikka olisi koko työvuoron juossut kuin pieni eläin. Jatkuva oman sisäisen riman pakkoalittaminen rassaa rajusti. Koko ajan kärsii tunteesta, että ei tee työtään kuten pitäisi. Ei, vaikka tietoisesti tietää, että työvuorolistat on tehty siten, että on mahdotonta hoitaa muu kuin välttämättömin. Jatkuva sisäinen ristiriita uuvuttaa ihmisen, ja tästä ei selvitä pelkällä palkankorotuksella.

Opettajankin ammatissa on tämä sama juttu. Kyllä me tiedämme, mihin kaikkeen pitäisi riittää. Se "kaikki" on aika paljon. Pitäisi ehtiä paitsi opettamaan, myös kasvattamaan ja kohtamaan jokainen oppilas yksilönä. (Minulla on niitä yksilöitä tänä vuonna noin kaksisataa, ynnä opetusharjoittelijat päälle. Eikä se ole edes paljoa, yläkoulun ja lukion opettajaksi.) Pitää tuntea oppilaansa ja kehittää ryhmien toimintaa, pitää olla aikaa keskustella, asettaa rajoja ja jopa rangaista, rohkaista, kannustaa ja innostaa, ohjata yksilöllisesti, tukea itseluottamuksen ja itsetuntemuksen kasvua, auttaa löytämään omat vahvuudet ja kehittämisen alueet, pitää tukea ja auttaa vaikeuksissa olevaa (joita riittää), ratkaista ongelmia ja ohjata tarvittaessa eteenpäin, pitää tukea vanhempia (ja joskus kasvattaa heitäkin?) ja olla hyvä kollega. Ja tietysti pitää hoitaa ne ammatin perusjutut, eli valmistella ja pitää oppitunnit, tehdä ja korjata kokeet, tarkastaa esseet, tutkielmat ja posterit, arvioida ja antaa arvosanoja, kerätä materiaalia, kehittää työtään, opiskella lisää, päivittää tietojaan, olla mukana opetussuunnitelmatyössä ja muussa kehittämisessä, hoitaa välituntivalvonnat, juhlat, projektit, opekokoukset, vanhempainillat, kehityskeskustelut, oppilashuoltotyö, diskot, leirikoulut, retket, vierailut, kotiarkistot ja mitä kaikkea muuta. Perusjuttujen hoitaminen ei kuitenkaan yleensä riitä ammatin sisäisen standardin saavuttamiseen. Ollakseen hyvä opettaja pitää hoitaa myös henkinen puoli kunnialla. Se on mahdotonta, jos oppilaita on aivan tolkuton määrä ja päivät pursuavat kellotettuja oppitunteja. Jos sisäistä standardia ei pysty saavuttamaan, moni kokee paljosta työnteosta huolimatta jatkuvaa huonouden tunnetta. Ja siitä se uupumuskierre alkaa.

Vielä muiden blogeista: siviilipuoleltakin löysin poliittista sisältöä. Turkulainen Vesa Saarinen on pari blogausta taaksepäin kirjoittanut konkreetin ja omakohtaisen esimerkin siitä, minkälaiseen Absurdistaniin tulorajat saattavat opiskelijan viedä. Ja näitä tarinoitahan riittää. Eikö muka ole ollut epäkohtaa korjattavaksi, hyvä Vanhasen hallitus?

15.2.07

Katri kasikuus

No niin, mä olen nyt 86. Siis ei ikä. Ei paino. Ei vyötärönympärys. Ei edes älykkyysosamäärä. Vaan ehdokasnumero. Muistaakseni mulla on jossain aiemmissa vaaleissa ollut jokin samantapainen numba. En muista tarkemmin. Mikä siis kertoo siitä, että en suhtaudu ehdokasnumeroihin kovin vakavasti. Kertakäyttötavaraa, unohtuvat kaksi päivää vaalien jälkeen. Vaan sitä ennen pitäisi muistaa tolkuttaa jokaikiselle vastaantulevalle: Katri 86. Miten ihminen voi typistää itsensä yhteen numeroon?

Torstai oli penkkaripäivä. Olin katsomassa koulumme abishowta ja nauroin kyyneleet silmissä. Hitsi, 12 vuotta koulunpenkkiä ei sittenkään onnistu lahtaamaan lapsosten luovuutta. Koulumme abishowt ovat useimmiten aivan uskomattoman hyviä sketsikokoelmia, ja niin oli asian laita tänäkin vuonna. Onnea matkaan, nuoret! Ja itsekuria! Lukekaa kunnolla kirjoituksiin ja erityisesti biologian reaaliin. Korjaan vastauksianne sitten vaalikampanjani loppumetreillä. (Biologian reaali on 14.3. ja kokeiden pitää olla korjattuina 20.3. Vaalipäivä on 18.3. Missä oli OAJ:n edunvalvontaosasto, kun sitä olisi tarvittu!)

Abien ja muiden oppilaiden häivyttyä oli meidän opettajien vuoro istua koulunpenkille. Meillä tarjottiin koulutusta vieraskielisten oppilaiden opetuksen helpottamiseksi. Koulutus oli tervetullut muistutus niistä kielellisistä haasteista, joita maahanmuuttajataustaiset oppilaamme joutuvat joka päivä setvimään. Otetaanpa yksi esimerkki, jos nyt muistan sen edes likipitäen oikein: "Jaakko avasi oven omalla avaimellaan, kun Paula heräsi päiväunilta. Hän alkoi keittää kahvia." Ja toinen esimerkki: "Jaakko avasi oven omalla avaimellaan, kun Paula heräsi päiväunilta. Tämä alkoi keittää kahvia." Siis kuka keitti kulloinkin kahvia? Mietipä sitä.

Pari muuta mieleen jäänyttä esimerkkiä: Suomen kielessä niin merkityksellinen vokaalin pidentyminen on monissa kielissä tuntematon ja siksi vaikeasti kuultava asia. Esimerkiksi vapa - vapaa on sanapari, jonka eroa on monen vieraskielisen hyvin vaikea kuulla. Useissa kielissä paino ja vokaalinen venyminen liittyvät toisiinsa, joten vieraskielisen suusta ja kynästä kumpainenkin sana tulee helposti ulos muodossa _vaa_pa, paino tavulla vaa. Ja entäpä taivutukset, joista esimerkkinä oli mm. sana "säkeissä". Siis säkeissä (säkki) vai säkeissä (säe)? Ou jee.

Enkä ollut koskaan tullut ajatelleeksi sitäkään, miten käytämme -kin päätettä ja muita vastaavia. Esimerkki: Puistossakin poikakin kävelikin. Puistossakin - poika oli siis kävellyt jossain muuallakin; - kin viittaa vaihtoehtoon. Poikakin - joku muukin oli siis kävellyt puistossa, jälleen -kin viittaa vaihtoehtoon. Vaan entä kävelikin? Hän kävelikin puistossa! Mitä, puijasiko poika meitä? Hänhän sanoi olleensa isoäidin luona! Nyt -kin ei enää viittaakaan vaihtoehtoon, vaan yllätykseen. Hänhän olikin huijari! Aaarhg!

Kuunneltuani yhden luennon verran tällaisia esimerkkejä aloin ihmetellä, miten mamuoppilaamme ylipäätään onnistuvat opinnoissaan niin hyvin kuin onnistuvat, niin vaikeita ovat kielemme nyanssit. Taitavat olla aika neropatteja, hekin!

Töiden jälkeen suuntasin kauppahalliin. Huomenna on vaalikojujen avajaiset, joten Vihreiden vaalitila piti saada valmiiksi. Sisustusryhmä Mari-Martti-Katrista Martti Wallasvaara oli käynyt eilen siivoamassa, ja Ekotori oli toimittanut ostamani huonekalut. Mari Saario oli tänään sairaana, mutta näppäränä naisena hän lähetti miehensä assistentuuraamaan. Anneli Suutarikin oli tullut puolisonsa kanssa avustamaan ja tuomaan kahvivälineitä paikalle. Ei meiltä mennyt kuin pieni hetki saada tavarat paikoilleen. Muiden lähdettyä jäin vielä viimeistelemään kojua, ja tältä se näytti puolentoista tunnin työn jälkeen kauppahallin sulkeutumisen aikaan:





Esitteet, pikkutilpehööri, mainoslehdet ja oikeat ehdokasjulisteet toki vielä puuttuvat, mutta kyllä siitä hyvä tulee. On lukunurkkaa ja avaraa markkinatilaa. Ehdokasjulisteiden paikat täytin vanhoilla eurovaalijulisteilla, menköön nyt hetken aikaa. Kauppahallin isäntä sanoi, että ihan meidän näköinen :). Huomisaamuna käyn vielä paikalla ennen töihin menoa ja ostan maljakkoon pinkkejä tulppaaneja pisteeksi i:n päälle. Somistuksen kokonaiskustannus 290 euroa, ja siitä saadaan iso osa takaisin, kun myydään huonekalut joko halukkaille ostajille tai takaisin Ekotorille. Jos joku miettii, miten vihreät tulevat toimeen muita pienemmillä kampanjabudjeteilla, niin tässä osavastausta kysymykseen.

Jaa että mistä vaalitila ja ehdokkaat löytyvät? Kauppahallin Linnankadun puoleinen pääty, ja Linnankadulta katsottuna oikean puoleinen käytävä. Paikat 12-16, entinen Kaffelin myyntitila. Tervetuloa!

14.2.07

Loppuun halattu

Niin, siis loppuun halattu, ei loppuun kaluttu. Meillä oli tänään koulussa ystävänpäivänä halipassipäivä. Yläkoulun oppilaat olivat saaneet halipassin, johon sai aina uuden leiman eli allekirjoituksen uudesta halauksesta eri ihmiseltä. Sitten ne oppilaat, jotka olivat päättäneet kerätä halipassia, kulkivat paikasta toiseen etsimässä halattavia, keräämässä nimmareita passiin ja toivottamassa hyvää ystävänpäivää.

Oli mukava tulla ruokavalvontaan tai tunnille tai kulkea käytävillä, kun vastaan tuli koko ajan oppilaita, jotka halusivat halata. Olen saanut tosi monta halia ja tosi monta hyvän ystävänpäivän toivotusta! Tytöt keräsivät halipassia ehkä aktiivisemmin, mutta kyllä minulta tuli muutama poikakin halausta hakemaan. Meillä on reippaita oppilaita, jotka eivät arastele koskettaa toisia ihmisiä. Aika hauskaa, olen ollut tosi hyvällä tuulella koko päivän. Ja niin ovat minusta olleet kaikki muutkin. Näin se ystävällisyys parantaa maailmaa :).

Luulen, että idea halipassipäivän järjestämisestä on tullut oppilaskunnalta. Ideaa saa lainata ja välittää eteenpäin, minusta se on tosi mukava. Voisi sopia ihan aikuistenkin työpaikoille! Kun lähdin koulusta kotiin, ala-aulassa oli oppilaita laskemassa halipassi"leimojaan". Yksi oppilaista huikkasi saaneensa passiinsa 150 halia. Siinä teille tavoitetta!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Kestävää kehitystä teoriassa ja käytännössä

Tiistai kului kestävän kehityksen parissa. Olin aamupäivän kaupungin eri hallintokuntien keke-vastaaville tarkoitetussa seminaarissa, johon minulta oli pyydetty tarkastuslautakunnan puheenjohtajan kommenttipuheenvuoro vs. ympäristötoimenjohtaja Olli-Pekka Mäen puheenvuoroon. Seminaari tuotti ihan hyvän katsauksen siihen, mitä tietyt hallintokunnat ovat tehneet ja tekevät kestävän kehityksen edistämiseksi Turussa. Erityisen hyvää toiminnassa on poikkihallinnollisuus, vaikka sen käytännön toteutuksen kehittämisessä vielä toki riittää tehtävää. Kaupungilla on myös omaan toimintaan laadittu ympäristöopas, jota kannattaa käydä tutkailemassa.

Seminaarin jälkeen oli vuorossa käytännön harjoitustyö. Vihreille on tulossa kauppahalliin vaaliosasto, ja Mari Saario, Martti Wallasvaara ja minä on pantu vastuuseen sen sisustamisesta. Kävin katsomassa tilaa ja painelin saman tien bussilla Ekotorille Kirkkotielle. Kuvasin siellä mahdollisia huonekaluja digikameraan. Sitten takaisin kauppahalliin parin vanhantavaran liikkeen kautta. Palaveri hallilla Marin ja Martin kanssa, päätös tavoiteltavasta tyylilajista ja sitten Marin kanssa takaisin ostoksille Ekotorille. Ostin sohvan, pöydän, senkin, kaapin, neljä tuolia ja peilin, yhteensä noin 180 euroa. Eipä tule kovin kalliiksi. Lisäksi kävimme Marin kanssa vielä kangaskaupassa.

Vaaliosastot aukeavat kauppahallissa perjantaina. Kannattaa käydä tutustumassa osastoomme, kunhan nyt saamme sen perjantaiksi kasaan (I hope...). Ajattelin panna seinälle huonekalujen myyntilistan, jotta tavaroista kiinnostuneet voivat ostaa sisustuksen kappaleita itselleen omakustannushintaan. Kotiin ne saa viedä tietty vasta 18.3. jälkeen. Eli tervetuloa vihreiden ekologiselle vaalikojulle kauppahalliin perjantaista 16.2. alkaen!

Vielä loppuun pari linkkivinkkiä tältä viikolta:
  • Anni Sinnemäki on avannut sivuston yksinhuoltajille. Tarjolla on tietoa ja henkilökohtaista kokemuksia.
  • Vihreiltä tuli tällä viikolla Irti öljyriippuvuudesta -ohjelma. Löydät tiedotteen ohjelmasta ja linkin itse ohjelmaan Vihreiden kotisivulta.
  • Tällä viikolla on avattu myös Ilmastonmuutos yhdyskuntasuunnittelussa -sivusto. Kyseessä on materiaalipaketti ilmastonmuutoksen ja yhdyskuntasuunnittelun välisistä suhteista. Se sisältää tietoa ilmastonmuutoksen vaikutuksista yhdyskuntasuunnitteluun sekä yhdyskuntasuunnittelun keinoista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja sopeuttaa yhdyskuntarakentamista muuttuvaan ilmastoon. Sivusto on suunnattu yhdyskuntasuunnittelun toimijoille: päätöksentekijöille, kuntien ja maakuntien liittojen kaavoittajille, kuntien tekniselle ja ympäristötoimelle, valtion ympäristöhallinnolle sekä yhdyskuntasuunnittelun konsulteille ja muille asiantuntijoille.

12.2.07

Tarkastuslautakunnan talousprojektin raportti

Alla valtuustossa pitämäni tarkastuslautakunnan puheenjohtajan esittelypuhe "Talouden tasapainottaminen - seurantavastuusta toimenpidevastuuseen" -raportista. Raportti herätti valtuustossa kahden tunnin keskustelun. Itse raportti löytyy täältä.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Koska Turun talouden tila on vakava, tarkastuslautakunta piti syksyn toimintaa suunnitellessaan tärkeimpänä tehtävänään keskittyä kaupungin talouden tasapainottamiseen liittyvien tekijöiden läpikäyntiin. Lautakunta jakaantui kolmeen kaupungin taloudenpitoa selvittävään ryhmään siten, että lautakunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja osallistuivat mahdollisuuksiensa mukaan kaikkien ryhmien työhön. Ryhmät kävivät samaa haastattelun peruskaavaa noudattavat keskustelut hallintokuntien ja liikelaitosten, kaupungin keskushallinnon ylimmän johdon, työntekijöiden edustajien sekä kaupunginhallituksen puheenjohtajiston kanssa.

Kierros tuotti suuren määrän tietoa, josta osa valikoituu valtuuston käsittelyyn seuraavan arviointikertomuksen yhteydessä. Nyt edessänne oleva raportti on kiteytys kierroksen keskeisistä havainnoista talouden ohjauksen, seurannan ja suunnittelun näkökulmista. Haluan kiittää paitsi lautakunnan ja revisiotoimiston ahkeraa väkeä, myös niitä tahoja, joiden luona vierailimme. Valtaosa hallintokunnista oli valmistautunut keskusteluun huolellisesti ja kerännyt vastauksia selventävää ennakko- ja lisämateriaalia. Osa hallintokuntia oli käynyt kysymyspatterin vastuksineen läpi johtoryhmässään, ja tämä kuuluikin keskusteluiden sisällössä ja laadussa. Aivan kaikki hallintokunnat eivät kuitenkaan olleet pitäneet tarpeellisena perusteellista valmistautumista, joten haastattelutkin jäivät sisällöltään ohuemmiksi. Haluan kiittää vierailujemme kohteita siitä rehellisyydestä ja suorapuheisuudesta, mitä he meille osoittivat.

Raportin keskeiset havainnot on tiivistetty raportin sivuille 10 ja 11. Kokonaisuudesta on sanottava, että raportin sisältö on synkkä. Raportin teko alkoi työnimellä Talouden tasapainottaminen - kehittämisalueet vs. hyvät käytännöt. Mutta työn edetessä nimi osoittautui optimistiseksi. Koko kaupungin tasolla yhteisiä hyviä käytäntöjä löytyi vähän, vaikka hallintokunnilla onkin omien rajojensa sisällä meneillään hyviä kehityshankkeita. Kokonaisuutena koko kaupungin tason toiminnasta voi sanoa, että meillä suunnitellaan paljon, mutta kiinnitetään vähän huomiota suunnitelmien toteuttamiseen. Meillä tehdään paljon, mutta johdetaan ja ohjataan vähän, joten asetetut yhteiset tavoitteet jäävät saavuttamatta. Meillä raportoidaan paljon, mutta raportointia analysoidaan vain vähän tai ei lainkaan, eikä raportointi johda toiminnan korjaamiseen. Siksi raportin nimi muuttuikin lautakuntakäsittelyssä raportin keskeistä viestiä kuvaavaksi: Talouden tasapainottaminen - seurantavastuusta toimenpidevastuuseen. Haluan painottaa raportin nimeä, koska siinä kiteytyy koko selvityksen ydin: on toimittava, ei vain seurattava.

Seurantavälineitä kyllä riittää. Meillä on esimerkiksi talousarviossa 324 mittaria, jotka muodostavat 220 eri tavoitetta. Tähän päälle tulee 134 hallitussopimuksen tavoitetta, joista osa liittyy talousarvioon ja osa tulee kokonaan se ohi ohjaamaan toimintaa. Mutta mikä niiden merkitys lopulta on? Ohjaavatko ne toiminnan korjaamiseen, jotta asetetut tavoitteet saavutetaan? Vai merkitäänkö tulokset vain tiedoksi? Valtuutetut tietävät kyllä vastauksen.

Ylipäätään toiminnan ohjaamisen keskeisistä välineistä voi sanoa, että näyttää olevan melko sattumanvaraista, onko hallintokuntien toimintaa ja toiminnan tavoitteita ohjaava keskeinen asiakirja valtuuston päättämä Turku-strategia vaiko valtuuston tiedokseen merkitsemä hallitussopimus. Ei toki pitäisi olla niin, että hallintokunnat itse valitsevat, mitä ohjausasiakirjaa pitävät olennaisimpana. Mitä strategista johtamista sellainen on? Hallitussopimuksen erityisenä ongelmana monet haastatellut mainitsivat sen, että siinä keinoja asetetaan tavoitteiksi, ja sopimuksessa on ristiriitaisuuksia muiden ohjausasiakirjojen kanssa.

Hallintokunnat tekevät toki paljon työtä oman toimintansa kehittämiseksi. Hallintokunnissa on tehty toiminnan itsearviointeja, määritetty ainakin osaksi omat palveluprosessit ja harjoitettu oman toiminnan vertailua muiden suurten kaupunkien välillä. Koko kaupungin tasoisia, hallintokuntarajat ylittäviä ja asiakasnäkökulmaa korostavia palvelukokonaisuuksia ei Turussa ole kuitenkaan määritetty. Ydinprosessit ovat poliittinen valinta, ne pitäisi käydä läpi strategiaprosessissa ja niiden kautta valtuuston tulisi voida ohjata talousarvioresurssien jakoa ja painopisteiden valintaa. Tämä työ on meillä edelleen kesken - se on ollut sitä kauan. Raportin liitteenä onkin asiaa havainnollistamassa rakkaan kilpakumppani Tampereen valitsemat ydinprosessit ja palvelukokonaisuudet. Kritiikki siitä, miten kaupunkimme suunnittelu, budjetointi, seuranta ja johtaminen ovat muotoutuneet palvelemaan organisaatioita, ei itse toimintaa ja kaupungin asukkaita ja asiakkaita, kohdistuu juuri tähän. Organisaatiokeskeisessä tarkastelutavassa valtuuston on vaikea valita toiminnallisia painopisteitä, ja hallintokuntien säästötoimenpiteet kohdistuvat rakenteiden uusimisen sijasta suoraan asiakastoimintoihin - usein kaupunkilaisten mielestä järjettömältä tavalla.

Jos ajattelen haastattelukierroksen perusteella Turun kaupungin hallintoa maisemana, levittäytyy silmieni eteen alankomaisema, jota täplittävät itsenäiset vatikaanivaltiot - hallintokuntamme. Itsellisten Vatikaanivaltioiden kentän keskellä kohoaa keskushallinnon jyrkkä kukkula. Kukkulaa ja ympäröivää alankoa erottaa syvä rotko, katsoipa maisemaa sitten rotkon kummalta puolen tahansa. Rotkon yli johtaa muutama tutiseva silta. Yhteisölliseksi ja yhteiseen tavoitteeseen tähtääväksi ei tätä maisemaa voi kutsua.

Tutisevat sillat kuvaavat apulaiskaupunginjohtajiemme heikkoa asemaa. Apulaiskaupunginjohtajien rajalliset ja johtosäännössä epämääräisesti määritellyt toimivaltuudet ja vastuut suhteessa hallintokuntiin eivät tue kaupungin talouden kokonaisuuden hallintaa. Apulaiskaupunginjohtajilla ei ole virallisesti määriteltyä operatiivista toimivaltaa toimialansa asioissa. Heillä ei ole määriteltyä itsenäistä esittelyoikeutta toimialansa asioissa luottamuselimissä eikä suoranaista toimivaltaa suhteessa virastopäälliköihin. Lisäksi kaupunginhallituksessa kaupunginjohtaja voi ottaa esiteltäväkseen apulaiskaupunginjohtajan ja kaupunginhallituksen muun esittelijän esiteltäväksi kuuluvan asian.

Vatikaanivaltioiden alangolta löytyy varsin itsenäisiä toimijoita, valtioita valtiossa, tai kaupunkeja kaupungissa, joilla on omat toimintatavat ja satunnaisesti määrittyvä keskinäinen yhteistyö. Yhdistävä tekijä on siis hajanaisuus, ja se estää tehokkaasti esimerkiksi asioiden priorisoinnin. Itsenäisillä hallintokunnillamme on mm. omia tietojärjestelmiä. Kustannusten tehostamismahdollisuuksia ei etsitä yli hallintorajojen. Osa hallintokunnistamme jopa katsoo, että valtuuston hyväksymä talousarvio voidaan lautakunnassa ylittää, jos tarve niin vaatii. Tätä tietysti perustellaan talousarvion epärealistisuudella. Kaupunginhallitus taas ei ota käsiteltäväkseen eikä tuo valtuustoon muita kuin katettavissa olevia talousarvioylityksiä. Kuntalaisten edustuksen - eli valtuuston - vastuun ja vallan kannalta tilannetta voi kuvata vähintäänkin mielenkiintoiseksi.

Toisaalta vierailuillamme kävi selväksi, että hallintokunnat kaipaavat keskushallinnolta parempaa suunnitelmallisuutta ja tukea ongelmien ratkaisemiseen. Toiminnalliset tavoitteet ja määrärahat ovat suunnittelujärjestelmässämme erikseen. Talousarviossa ja -suunnitelmassa ei ole paljoa toimenpiteitä pitkän aikavälin ratkaisuiksi, ja ohjeluvut asetetaan ilman selvää kytkentää tavoitteisiin, toimintaan ja toimintokohtaisiin kustannuksiin. Ratkaisujen löytämiseksi tarvittaisiin hallintokuntiin suurempaa tukea ja vankempaa ohjausta kuin mitä nykyisillä käytännöillä pystytään saavuttamaan ja mitä kaupungin johto on ollut valmis antamaan.

Henkilöstösuunnitelman suuritöisyys ja nopea vanheneminen sekä hallintojaoston päätöksenteon hitaus koettiin toimintaa hankaloittavaksi tekijäksi jokseenkin jokaisessa hallintokunnassa. Hallintojaostoa kutsututtiin jopa mustaksi paikaksi, johon asiat hukkuvat. Toisaalta keskushallinnon näkökannan mukaan henkilöstösuunnitelmia ei ole kytketty taloussuunnitelmiin eikä esimerkiksi talouskeskus ole välttämättä ollut tietoinen henkilöstökeskuksen valmistelemista suunnitelmista, tai apulaiskaupunginjohtajat tietoisia alaistensa hallintokuntien esityksistä.

Toivon, että täällä tänään käydään keskustelu, josta seuraa toimenpiteitä. Tarkastuslautakunnan tehtävä ei ole esittää ratkaisuja, se valta kuuluu kaupungin ylimmälle luottamuselimelle ja poliittiselle järjestelmälle. Ongelman olemme mielestämme nyt tuoneet keskusteluun tarvittavalla vakavuudella. Kaupungin taloudellinen tila on erittäin haasteellinen, eikä meillä ole käytettävissämme tehokkaasti toimivaa organisaatiota, jolla voisimme vastata haasteeseen. Seuranta, toimenpiteet, johtaminen ja vastuu on saatava toimimaan. Tätä valtuustokautta on jäljellä vajaa pari vuotta, joten aikaa järjestelmäuudistuksiin on sopivasti seuraavan valtuustokauden alkua ajatellen. Ongelma vain on, että taloudellinen liikkumavara alkaa loppua. Käymme ikään kuin kilpajuoksua tiimalasin mittamaa aikaa vastaa - tiimalasin, jossa hiekan sijasta hupenevat eurot. Meidän on luovuttava totuuksina ja itsestäänselvyyksinä pitämistämme käsityksistä. On kyseenalaistettava - ihan kaikki. Myös ne asiat, joita olemme itse olleet rakentamassa, ja joita kohtaan tunnemme siksi erityistä kiintymystä. Meillä on ratkaistavia ongelmia ei vain vanhoissa rakenteissa vaan myös uudemmissa valinnoissamme. Esimerkiksi tilaaja-tuottaja-malli ei ole ongelmaton, ja on avattava silmät näillekin kehittämistarpeille. Asioita voi tehdä toisin, ja niitä on alettava tehdä toisin. Meillä tarvitaan analyysia, johtopäätöksiä, päätöksiä ja sitoutumista muutoksen läpiajamiseen. Toivon, että tämä raportti on sen keskustelun alku. Muutosprosessin ohjaus kuuluu valtuustolle ja valtuuston valitsemalle kaupungin ylimmälle johdolle.

10.2.07

Turkulaisen kolumni: Valaisevaa pimeyttä

Tässä tänään lauantaina Kaupunkilehti Turkulaisessa ilmestynyt kolumnini.

Valaisevaa pimeyttä

Kulunut talvi on kaikessa pimeydessään ollut valaiseva. Ilmastonmuutos on keskusteluissa muuttunut jos-ilmiöstä kun-ilmiöksi. Lämmin syksy jatkui poikkeuksellisen pitkään ja poikkeuksellisen pimeänä. Luonnosta löysi vielä tammikuussa suppilovahveroita, pullistuvia silmuja ja jopa kukkivia kasveja, jos ehti ulos päivän lyhyenä valoisana aikana. Talvi ja lumen valo tuli vasta tammikuun lopussa.

Myrsky- ja tulvatuhot ovat koetelleet ihmisiä eri puolilla maailmaa. Tiet sortuvat maan vettyessä, vyöryvät vesimassat valtaavat ihmisasumukset ja vievät peltojen hedelmällisen maan vesistöihin. Myrskyt kaatavat metsää ja tuhoavat asutuskeskuksia. Sähköt ovat olleet poikki sadoilta tuhansilta talouksilta päiväkausia. Toisaalla vallitsee armoton kuivuus: sadot tuhoutuvat, karjaa kuolee ja maastopalot roihuavat. Jos kehitys jatkuu nykyisellään, vuonna 2080 jopa kolme miljardia ihmistä kärsii juomaveden puutteesta.

Ajalta, jolta lämpötilamittauksia on saatavilla, 15 lämpimintä vuotta on eletty viimeisten 20 vuoden aikana. Niistä 11 ajoittuu vuoden 1995 jälkeiseen aikaan. Helmikuun odotettu pakkasjakso ei tarkoita sitä, että ilmastonmuutos olisi peruutettu. Emme me sitä enää voi peruuttaa, mutta meidän tulee pystyä pitämään vahingot niin pieninä kuin mahdollista.

Ympäristöaktivistien ohella on osa suuryritysten johtajista huomannut ilmastonmuutoksen vahingollisuuden. Ensimmäisten joukossa heräsivät vakuutusyhtiöt; ne havahtuivat viimeistään hirmumyrsky Katrinan tuhoihin. Talouselämä ei kaipaa maailmanlaajuista lamaa. Valveutuneet suuryritysjohtajat alkavatkin olla ilmastoasenteissaan valovuosia edellä johtavia suomalaispoliitikkoja.

Varsinais-Suomi voi olla ilmastonmuutoksen torjunnan eturintamassa. Satsaukset monipuolisiin uusiutuviin energialähteisiin kuten bio-, tuuli- ja aurinkovoimaan ja energiatehokkaaseen teknologiaan auttavat päästötalkoissa. Kevyen ja joukkoliikenteen suosiminen, työsuhdematkalippu ja autojen yhteiskäyttö vähentävät lisää päästöjä. Rakennetaan kylämäisiä joukkoliikennepikkukaupunkeja radan varteen, korjataan vanhoja taloja ja tehdään uusista matalaenergiarakennuksia. Vähennetään syntyvää jätemäärää, ohjataan kulutusta ympäristöveroilla ja päätetään puhtaan energian syöttötariffeista. Tuetaan uuden teknologian kehittymistä. Lakataan höpöttämästä ydinvoimasta, ryhdytään todellisiin ilmastotalkoisiin ja pelastetaan maailma.

Keskustelua tarkastuslautakunnan raportista

Aamun Turun Sanomat jatkaa keskustelua tarkastuslautakunnan talousraportista. Hyvä, sillä keskustelu on raportin tavoite. Jotta asiat saadaan muuttumaan paremmiksi, tarvitaan laajapohjainen yhteisymmärrys muutoksen tarpeesta ja suunnasta ja pitkäaikainen sitoutuminen muutoksen aikaansaamiseen. Asiasta kiinnostuneille pari linkkiä Tusarin sivuille:

Omat mielipiteeni esitän sitten, kun olen ensin tarkastuslautakunnan puheenjohtajana esitellyt raportin kaupunginvaltuustolle. Tämä tapahtuu maanantaina.

Tänään on ohjelmassa preliminäärien korjausta, puheiden kirjoitusta ja juhla Turun linnassa. Kyseessä on parin tunnin iltapäivävastaanotto Suomen kansalaisuuden saaneille henkilöille. Mukava mennä mukaan tapahtumaan! Luulen, että olen saanut kutsun tulla juhlaan tarkastuslautakunnan puheenjohtajana, mutta eihän sitä tiedä, vaikka kutsun saaminen johtuisi tamperelaisista juurista...?

9.2.07

Lobby-Lipponen ja laskelmia kuntataloudesta

Tähän viikkoon mahtui työn lisäksi Maakunnan Naisten vaalikiertuetta ja Kuntaliiton hallituksen kokous sekä kuumenevaa vaalienalustunnelmaa.

Maakunnan Naisten tilaisuus Turussa ei paukkuvan pakkasen vallitessa kerännyt suurta yleisöä, mutta tunnelma sisällä Happy Housessa oli silti kotoisan lämmin ja keskustelu eteni tuttuja ratoja. Ihmisiä kiinnostaa näissä vaaleissa terveydenhuolto ja vanhustenpalvelut, se on nyt tullut selväksi.

Salossa väkeä oli Veturitallin kahvilan täydeltä. Keskustelu oli vilkasta, yleisö aktiivista ja todella mukavaa. Aiheina nousi esiin terveydenhuollon lisäksi pitkälti työelämän laatuun ja perheiden tilanteeseen liittyvät kysymykset. Salon tilaisuus päättyi samaan toiveeseen mihin useampi tilaisuus aikaisemminkin: voi kun kaikki nämä viisi naista voisivat päästä edustamaan Varsinais-Suomea seuraavaan eduskuntaan. Millainen voimavara maakunnalle se olisikaan! Tilaisuudesta on ollut juttu perjantain Salon Seudun Sanomissa, mutta en ole vielä saanut lehteä käsiini.

Kiertueemme viimeinen visiitti starttaa sunnuntaina Uuteenkaupunkiin. Toivottavasti moni ukilainen löytää tiensä Raatihuoneelle klo 13, jotta saamme hyvän keskustelun aikaiseksi. Tähän mennessä keskustelujamme on kehuttu, joten siinä mielessä kannattaa ehkä raahautua paikalle. Ja jos kalenterit sallivat, voi Maakunnan Naisten kiertueelle olla luvassa jatkoakin. Katsotaan ja sovitellaan aikatauluja.

Tätä viikkoa on leimannut vihreiden eduskuntaryhmän ja sen puheenjohtaja Heidi Hautalan sekä eduskunnan puhemiehen Paavo "Uraani" Lipposen sanailu Lipposen ydinvoimalähettiläspuhemiehen roolista. Hautala arvosteli alkuviikosta Lipposta siitä, että tämä sotkee keskenään eduskunnan puhemiehen ja ydinvoimalobbarin tehtävät. Lipponen oli esimerkiksi kuukausi takaperin Puolassa pitänyt puheen, jossa hän oli aivan suoraan lainannut pitkiä pätkiä ydinvoimateollisuuden etujärjestö Foratomin tekstejä - mainitsematta tietenkään Foratomia lähteenään. Lobby-Lipponen ärjäisi vastaukseksi, että Foratom on asiantuntijajärjestö, ja mitä ne vihreät valittaa. Katinkontit, Foratom on puhdasverinen lobbausorganisaatio, ja niin se itse tehtävänkuvansa kotisivuillaan ilmoittaa.

Minäkin olen aiemmin ainakin pari kertaa narissut näillä sivuilla Lipposen lobbaustoiminnasta, niin näkyvää se on ollut. Eikä suinkaan Vihreät ole ainoa porukka, joka on kiinnittänyt asiaan huomiota. Perjantain Vihreä Lanka -lehti tietää kertoa, että Lipponen on joutunut brittiläisen Nuclear spin -nettisivuston mustalle listalle vaikuttajista, joilla on yhteyksiä ydinvoimateollisuuteen. Lipposen nimeen törmää kuulemma sellaisilla sivustoilla kuin Euronuclear.org, NucNet News, TopNux ja Slovak Nuclear Society.

Lipponen on ottanut arvostelusta jättiherneen nenäänsä. Eduskunnan vielä-toistaiseksi-puhemies lataa Turun Sanomien kolumnipalstalla sellaisen lastillisen kohti vihreitä ja Heidi Hautalaa, että sitä voisi kutsua kaunapolitiikaksi, jos ei tietäisi sen syytöksen olevan varattu yksinomaan Lipposen itsensä käyttöön. Eduskuntavaaliehdokkaamme Mari Saario on tänään blogissaan erinomaisen herkullisella tavalla käsitellyt Lipposen menettelytapaa, sen mielekyyttä ja mielettömyyttä. Kannattaa lukea!

Yhdestä asiasta Lipposta on kyllä pakko kadehtia. Hän on aivan mestari lanseeraamaan uusia tunnuslauseita, kielikuvia ja leimoja vastustajiinsa. Joskus ne voivat olla kertakaikkisen ihastuttavia, kuten tänään oli asian laita. Lipponen nimittäin päätti sappea tihkuvan kolumninsa seuraavasti: "Nykyhallitus on pysynyt linjassa, toivottavasti seuraavakin, tarvitsematta mitään viikunanlehtipuoluetta näyttääkseen hienommalta.". Minäkin tulen siis viikunanlehtipuolueesta! Voi juku miten ihana kielikuva! Mehän olemme lähes eroottinen puolue! Eeva keikistelemässä luonnonläheisesti viikunanlehdessä... Saahan tätä käyttää muuallakin, saahan?!

Samainen perjantain Turun Sanomat uutisoi sangen näyttävästi (etusivu ja kotimaa) johtamani tarkastuslautakunnan uusimman raportin. Raportissa tosin luki, että julkaisuvapaa vasta 12.2., mutta eivät sitten malttaneet odottaa... No, julkistahan se tieto on, julkaisuvapauspyyntö on vain yksi toive tynnyrissä. Kaupungin talouden hallintaa käsittelevä raportti on maanantaina valtuuston käsittelyssä, joten kirjoitan silloin asiasta enemmän. Sen voin kyllä sanoa jo nyt, että ison työn takana raportti on ollut. Olen istunut nelisenkymmentä tuntia haastattelemassa Turun hallintokuntien, liikelaitosten, keskusjohdon ja työntekijöiden edustajia, muiden tekemästä työstä puhumattakaan. Raportti on näiden haastattelujen ja kaupungin säännöstöjen kiteytys. Lisäksi se on synkkää luettavaa. Mutta palataan asiaan, kunhan valtuusto on käynyt raportista keskustelun.

Torstaina kokoontui Helsingissä Kuntaliiton hallitus, jossa olen Otto Lehtipuun (mainio ehdokas Helsingistä, muuten...) varajäsenenä. Ryhmämme Kuntaliitossa on pieni, sen muodostaa vain Otto ja minä, joten käyn kokouksissa komppaamassa Ottoa, kun se kerran on varajäsenelle mahdollista. Esityslistan liitteistä löytyi tällä kertaa muutamia mielenkiintoisia talouslukuja. Panen ne tänne bloggauksen jatkoksi, sillä tiedän, että tätä blogia seuraa muutama muukin kansanedustajaehdokas, ja näistä saattaa olla heille hyötyä. Jos ei muuten, niin ainakin annettujen vaalilupausten kustannusvaikutusten arvioinnissa :). Kunnallinen työmarkkinalaitos on selvittänyt palkankorotusten kustannusvaikutuksia.
  • 20%:n palkankorotus terveydenhuollon hoitohenkilöstölle maksaisi 800 miljoonaa euroa vuodessa. Tämän rahoittaminen edellyttäisi, että lähes kaikki kunnat joutuisivat nostamaan kunnallisveroprosenttiaan yhdellä %-yksiköllä. Toisaalta tällä samalla rahalla voitaisiin palkata reilut 20000 uutta terveydenhuollon henkilöstöä.
  • 1%:n korotus hoitohenkilöstöllä maksaisi 40 milj. euroa vuodessa, ja samalla rahalla voisi saada 1000 uutta terveydenhuollon hoitohenkilöstöä.
  • Lisäksi terveydenhuollon hoitohenkilöstön korotuksen heijastuisivat välittömästi esim. vanhustenhuoltoon, kotipalveluun ja lasten päivähoitoon.
  • 20 % palkankorotus opetusalalle maksaisi 700 miljoonjaa euroa vuodessa. Rahalla voisi palkata myös 13000 uutta opettajaa kuntasektorille.
  • 1% palkankorotus opetusalan palkkoihin maksaisi 35 miljoonaa euroa vuodessa. Vastaavalla rahalla saisi 700 opettajaa lisää.
  • Jos kaikkia kuntasektorin palkkoja korotettaisiin 20 %, se tarkoittaisi palkkoihin lisää 3,4 miljardia euroa vuodessa. Tällä rahalla voisi vaihtoehtoisesti palkata 80000 uutta ihmistä kuntasektorille.
  • 1% korotus tekisi 170 m€ lisää vuodessa, ja se olisi vaihtoehtoisesti 4000 uutta henkilöä.

Tosin minulla ei ole käsitystä siitä, mistä edes voisimme saada 20 000 uutta sairaanhoitajaa lisää, jos päättäisimme satsata hoidon laatuun ja hoitajien jaksamiseen, joten siinä mielessä nämä ovat vain laskennallisia vaihtoehtoja.

Kuntaliittokin on laskenut kaikenlaista mielenkiintoista. Esimerkki tässä koskien koulujen aamu- ja iltapäivätoimintaa. Kokonaiskoulupäivää koskien selvitystä ei ole tehty, sillä sitä on vaikea selvittää kun yhteisöt ja järjestöt voivat periä maksutulot.

  • Yhden ikäluokan osalta aamu- ja iltapäivätoiminta maksaa nykyisellään n. 35-40 miljoonaa euroa vuodessa (1-2 -luokat yhteensä n. 78 m€), kun toimintaan osallistumisen aste kunnissa on keskimäärin 44% ensimmäisellä ja 25% toisella luokalla.
  • Toiminnan järjestäminen 4 tuntia päivässä ikäluokkaa kohti maksaa noin 75 miljoonaa € vuodessa. Yhdeksälle kouluvuodelle tämä tekisi noin 675 M€ vuodessa. Kustannukset olisivat korkeammat, jos toimintaa järjestäisivät opettajat. Jos taas eheytetty koulupäivä olisi osa perusopetusta, maksutulot poistuisivat.

6.2.07

Maakunnan Naiset Turussa tiistaina!

Maakunnan Naisten kiertue on edennyt Turkuun. Olemme tiistai-iltana monitoimikeskus Happy Housessa, osoitteessa Ursininkatu 11. Tilaisuus alkaa klo 18. Tervetuloa! Torstaina 8.2. on klo 18 vuorossa Salon Veturitalli ja sunnuntaina 11.2. klo 13 Uudenkaupungin Raatihuone. Tervetuloa näihinkin!

Viime viikon loppu ja viikonloppu olivat kovin kiireisiä. Yritän ehtiä myöhemmin kirjoittelemaan hieman paremmalla ajalla Vihreiden Varsinais-Suomen piirin kampanja-avajaisista (ks. TS:n juttu) ja puoluevaltuuskunnan kokouksesta lauantaina ja sunnuntaina. Kokous pidettiin Helsingissä eduskunnan uudella puolella, Pikkuparlamentissa.

Valtuuskunnan asialistalla oli paljon julkisuutta saaneen perustulomallin ja normaalin poliittisen keskustelun lisäksi maahanmuuttaja-aiheinen keskustelu sekä kriminaalipoliittisen linjapaperin ja kannanoton hyväksyminen. Lauantai-iltana ennen illanviettoa valtuuskunnan jäsen Markku Hannula (mainio eduskuntavaaliehdokas Uudeltamaalta, muuten...) ja minä vedimme valtuuskunnan jäsenille parituntisen Rafa rafa -nimisen monikulttuurisuussimulaation. Olen vetänyt sitä aiemmin sekä lapsille että aikuisille, ja se toimii aikas hyvin. Herättää paljon ajatuksia. Valtuuskunnan kanssakin se oli hauskaa. Illanvietto oli kulttuurikeskus Caisassa, siellä oli meneillään Arabia-viisut. Tulin sinne hieman myöhässä, sillä valtuuskunnan lauantaiohjelman päätteeksi minulla oli vielä kimppamuotoinen ehdokasvaalikuvaus yhtä mainosta varten. Huh huh.
Meillä on kyllä kertakaikkisen ihaltava ja reipashenkinen valtuuskunta, joka paitsi osaa käydä upeaa ja ripeää keskustelua, myös innostua kaikenlaiseen tuntemattomaan hullutukseen. Kiitos kaikille valtuuskuntalaisille ja muille läsnäolleille! Kokous oli taas kerran mainio. Sääli, että valtuuskunnan kaksivuotiskausi alkaa lähennellä loppuaan. Tällaisen porukan kanssa tekisi töitä paljon pidempäänkin.
Sunnuntaina minun oli pakko karata puheenjohtajan paikalta hieman etuajassa, sillä Turussa odotti työtehtävät. Koulullamme on kolmen päivän ajan menossa Middle Years Programme -opetusohjelman arviointi. Kolme kansainvälistä arvioijaa tutkii toimintaamme haastatellen sunnuntaista tiistaihin. Koska olen koulumme Environment Area Leader, oli minun kiirehdittävä koululle jo sunnuntai-illaksi. No, valtuuskunnan varapuhis Amu Urhonen (mainio eduskuntavaaliehdokas Pirkanmaalta, muuten...) hoiti kokouksen kunnialla loppuun.

Liitän tähän loppuun pari kuvaa viikonlopun kokouksesta. Tältä siis about näyttäisin eduskunnassa, jos, arvon äänestäjät, päättäisitte minut sinne lähettää. Ekassa kuvassa Katri ja puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg, toisessa Katri ja puoluevaltuuskunta (mä olen se kärpäsenkakan kokoinen läntti siellä edessä) ja kolmannessa Katri ja suuren valiokunnan kristallit. Jotka on muuten melkein yhtä hienot kuin Turun kaupunginvaltuustossa. Mutta ei ihan.






































1.2.07

Tänään Vimmaan & lisää vaalikoneita

Norovirus iski sitten tähänkin savuun. Päivä kuluu kotosalla, yö meni hyvinkin läheisessä kontaktissa Arabian kanssa. Ei kivaa, tuntuu siltä kuin olisi myrskyn kourissa vellova valtameri suolistossa. Saa nähdä, tokenenko illaksi sen vertaa, että pääsen Varsinais-Suomen vihreiden kampanja-avaukseen nuorisotalon Vimmaan.

Jos en itse ehkä pääsekään paikalle (yritetään nyt kuitenkin), muiden kannattaisi mennä. Liput 2 euroa, ei oo paljoa. Sillä hinnalla saa kuunnella mm. Pekka Haaviston juhlapuheen ja haitarimestari Marko Valtosta. Ohjelmassa on meille ehdokkaille Taitajakisa 2007-2010. Meidät pannaan mittelemään joukkueittain, ja ainoa keino voittaa on taitava poliittisen osaamisen käyttö. Tehtävät vaihtelevat, jokainen saa yksilöllisen haasteen. Kannattaa tulla nauramaan kustannuksellamme!

Joten: tervetuloa tänään nuorisotalo Vimmaan, Aurakatu 16, klo 18.00! Kahvitarjoilu! Pääsylipun hinta 2 euroa.

Tänään on auennut pari kiinnostavaa vaalikonetta:

Ylen vaalikone ja Katrin vastaukset

Turun Sanomien vaalikone Koneesta ei saa suoraan ehdokkaiden henkilökohtaisia vastauksia, mutta jos ei vastaa mihinkään (= vastaus kaikkiin kysymyksiin on Ei Osaa Sanoa), pääsee nopeasti ehdokaslistaukseen. Minut löytää listan siitä päästä, jossa on mielipiteitä :). Samalta sivulta löytyy myös kaikkien vastanneiden ehdokkaiden lista aakkosjärjestyksessä. Toki vaalikoneeseen kannattaa vastata ihan itse, ja etsiä sitten ehdokaskohtaisia vertailua, joten ylläoleva tiedoksi vain kaikkein kiireisimmille.

Viime yönä kirjoittaessa unohtui kertoa kuluneesta viikosta se, että tiistaina tarkastuslautakunnan kokouksen jälkeen oli vuorossa vihreiden naisten tilaisuus, jossa perustettiin Turun seudulle uusi vihreä yhdistys. Olen ollut monia vuosia (varmaan likemmäs kymmenen vuotta) järjestämässä näillä seuduin epämuodollista naistoimintaa, joista moni varmaan muistaa ainakin naisten saunaillat, Vihreät Vihdat. Olemme järjestäneet myös mm. seminaareja. Nyt toiminta saa järjestäytyneen muodon. Itse en voinut lähteä mukaan uuden yhdistyksen hallitustoimintaan, sillä aikaresurssit eivät kerta kaikkiaan anna enää myöten, mutta toiminassa ja tapahtumissa aion edelleen olla aktiivisesti mukana. Tässä kokouksesta lähtenyt lehdistotiedote:

VIHREIDEN NAISTEN PAIKALLISYHDISTYS PERUSTETTIIN TURKUUN

Vihreän liiton naisyhdistys Vihreät Naiset ry on saanut Turkuun uuden paikallisyhdistyksen. Turun Seudun Vihreiden Naisten perustamiskokous pidettiin tiistai-iltana, ja kokouksessa oli vieraana Vihreiden Naisten pääsihteeri Elina Hatakka. Aiemmin Vihreiden Naisten paikallisyhdistyksiä on perustettu Helsinkiin, Tampereelle, Jyväskylään, Ouluun ja Kaakkois-Suomeen.

Turun Seudun Vihreät Naiset ry:n ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin perheterapeutti Anita Birstolin. Hallituksen jäseniksi valittiin Lea Huuhtanen, Virpi Honkanen, Maarit Kaipiainen, Tuija Ollikkala, Arja Paasioksa, Elina Rantanen, Maarit Rintala ja Mervi Tiensuu-Tsiopoulos.

Turun Seudun Vihreät Naiset tulee toimimaan naisten tasa-arvon ja vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi. Tasa-arvotyötä tehdään myös tuomalla esiin naisten ja perheiden arkeen liittyviä epäkohtia. “Toiminnan tavoitteena on nostaa poliittiseen keskusteluun naisille tärkeitä asioita ja rohkaista naisia yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen heille tärkeiden asioiden puolesta.”, tiivistää puheenjohtaja Birstolin.

“Huolimatta monin tavoin edistyksellisestä lainsäädännöstämme, korostuu politiikassa miesten valta. Vaikka naisia on näkyvästi mukana politiikassa, on keskeisimmillä poliittisilla paikoilla, kuten valtuuston ja lautakuntien puheenjohtajina usein mies. Poliittisilla naisjärjestöillä on edelleen työsarkaa Suomessa, kuten Turussakin viimeisimmän kaupunginhallituksen valinnassa nähtiin.”, sanoo perustamiskokouksessa puhunut Vihreiden Naisten pääsihteeri Elina Hatakka.

LISÄTIETOJA Anita Birstolin, puheenjohtaja, Turun Seudun Vihreät Naiset, GSM 044 536 8531