22.10.06

Tasa-arvoa ja jätepolitiikkaa

Perjantaina matkasin bussilla Helsinkiin ja takaisin. Syynä oli puoluehallituksen kokous. En ole enää hallituksen päätösvaltainen jäsen, mutta puoluevaltuuskunnan puheenjohtajana pyrin käymään kokouksissa niin usein kuin mahdollista. Tällä kertaa asialistalla oli mm. jätettä, jätepolitiikkaa ja vielä tarkemmin jätteenpolttopolitiikkaa. Alustuksen, pitkän keskustelun ja ansaittujen kehujen päätteeksi puoluehallitus hyväksyi sekä jäteaiheisen kannanoton että lähinnä sisäiseen käyttöön puolueen kuntapäättäjien avuksi suunnatun linjapaperin.

Jäteasiat ovat vaikeita päätettäväksi. Ne vaativat melkoista perehtymistä ja ovat aika lailla oma politiikan lohkonsa. Ehkä siksi monen muun puolueen ihmisillä ei meinaa riittää tarpeeksi aikaa tahi kiinnostusta perehtyä syvällisemmin oman kuntansa jätelinjauksiin - ja kas, niin viedään päättäjäjoukkoa kuin pässejä narussa kohti uusia älyttömyyksiä. Turku on tässä hyvä huono esimerkki. Turkulaisten jätelinjausten mielekkyys kristallisoitui taannoin, kun heräsi suuri huoli ja parku havainnosta, että kertyvän sekajätteen määrä on vähentynyt. Siis vähentynyt! Meidänhän pitäisi taputtaa käsiä ja pistää kauppatorilla tanssit pystyyn jätelain tavoitteiden saavuttamisen kunniaksi! Vaan ei. Täällä alettiin epäillä, että nyt joku vetää välistä ja tekee ikävällä tavalla epämääräistä bisnestä, kun ei päästäkään polttamaan niin paljoa sekajätettä kuin suunnitelmiin kuuluu. Kun asiaa selvitettiin, jouduttiin myöntämään tapahtuneeksi se ilmeinen tosiasia, että yksityisen yrityksen käynnistämä kartonkijätteen kerääminen erilleen sinisiin säiliöihin on todellakin vähentänyt syntyvän sekajätteen määrää. "Hurraa!", huusin minä. "Kurjaa!", huusivat Turun virkamiehet, Turun seudun jätehuollon ihmiset, Turun seudun Maakaasu ja Energiatuotanto ja sen pääomistajat omistajat Turku Energia ja Fortum Power and Heat: "Meidän on saatava poltettavaa, se on meidän bisnes!". Niinpä tänä syksynä on kaupunginhallitus jo päättänyt, että sopimusta jätteenpolttolaitoksen kanssa jatketaan muitta mutkitta minimissään vuoteen 2029, eli vuoteen 2024 viiden vuoden irtisanomisajalla. Ja paraikaa on valmisteltavana siirtyminen kunnan keskittämään jätteenkuljetusjärjestelmään, jotta kunnat pystyvät pitämään yksityiset jätetoimijat aisoissa ja maksimoimaan valtansa jätekuljetuksissa. Kaikki polttokelpoinen jäte kun on saatava varmuudella ohjattua polttolaitokselle. Siis jää hyvästi, kierrätyksen kehittäminen ja materiaalivirtojen järkevä tarkastelu! Jo ennen kuin uuden laitoksen peruskiveäkään on muurattu, joudumme näkemään, kuinka haitallinen vaikutus tulevalla laitoksella tulee olemaan vuosikymmenien ajan tämän seudun jätepolitiikkaan.

Puoluehallituksen keskustelussa tuli sattumoisin puhe myös Fortumin osuudesta suomalaisessa sekajätteenpolttoinnostuksessa. Fortumille kun on yrityskauppojen myötä siunaantunut useita jätteenpolttolaitoksia naapurimaassa Ruotsissa. Sieltä on ollut hyvä tuoda bisnesmallia Suomeenkin. Tästä johtui mieleeni, että Fortum Power and Heat omistaa kuin sattuman oikusta 42,5 prosenttia Turun uutta jätteenpolttolaitosta pykäävästä Turun Seudun Maakaasu ja Energiatuotanto Oy:sta. Tämän TSME:n toimitusjohtajana häärii naantalilainen demari ja toverini maakuntahallituksesta, Mikko Rönnholm, joka toimitusjohtajuutensa lisäksi on Fortumin Naantalin yksikön kehitysjohtaja. Lieneeköhän tässä jokin yhteys sille, että Turun seudulla ei haluttu lähteä edes tutkimaan mitään muuta (=parempaa) jätteenkäsittelyvaihtoehtoa kuin massapolttoa?

Sain muuten kutsun ensi torstaiksi Kristilliselle opistolle tilaisuuteen, jonka nimenä on "Näkökulmia turkulaisen jätehuollon tulevaisuuteen". Tilaisuuden järjestää http://www.polttolaitos.net/. Asia on tärkeä, joten kaipa minäkin voin heidän puolestaan mainostaa tilaisuutta sivuillani. Tässä heidän ohjelmansa.

Yleisötilaisuus torstaina 26. lokakuuta 2006 klo 18.30. Kahvitarjoilu alkaa klo 18.00.
Turun kristillisen opiston suuri auditorio (Lustokatu 7, Räntämäki)

- Miksi jätteenkäsittely on Turussa niin kallista?
- Tarvitaanko Turussa keskitettyä jätteenkuljetusta ja jätteenpolttolaitosta?
- Mitä jätepussin sisällä on?

Alustuksen pitävät tutkimusprofessori Pentti Huovinen, DI Pekka Koivisto sekä ympäristöinsinööriopiskelija (amk) Kaisa Autio.

Paneelissa keskustelemassa ja yleisön kysymyksiin vastaamassa ovat
- Olli-Pekka Mäki, vs. ympäristötoimenjohtaja, Turun kaupungin ympäristönsuojelutoimisto
- Markku Lehtokari, toimitusjohtaja, Turun Seudun Jätehuolto Oy
- Mauri Kivilaakso, toimitusjohtaja, Akseli Kiinteistöpalvelut Oy
- Timo Laaksonen, isännöintipalvelujen päällikkö, TVT Asunnot Oy
- Antti Siipola, yksikönpäällikkö, Lassila & Tikanoja
- Turun Pientalojen Keskusjärjestö Ry:n edustaja
- puheenjohtajana käräjätuomari Marja Ulfstedt

Lauantai kului Osaava Nainen -messuilla. Päivystin neljä tuntia Vihreiden osastolla. Ihmisiä kävi kohtalaisesti, jaoimme Vihreää Lankaa, ilmapalloja ja maapähkinöitä, ja houkuttelimme messuvieraita vastaamaan tasa-arvoaiheiseen gallup-kyselyymme. En ollut koskaan aiemmin täyttänyt ilmapalloja kaasupullosta, mutta parin harjoituspallon jälkeen homma osoittautui hauskaksi ja helpoksi. Alla kuvia messuilta, ylemmässä kuvassa ehdokkaistamme kanssani poseeraa kaarinalainen Anneli Suutari. Alemmas kuvassa taas Annelin kanssa ilmapalloja täyttää naantalilainen Urpo Lehtimäki. Päivystyksen jälkeen olin aivan puhki ja valmis energisoivaan japanilaiseen akuhierontaan, johon ihmeen kaupalla onnistuin pääsemään ilman ajanvarausta. Oli aika erilaiset otteet kuin tavallisissa hieronnoissa!

Kymmenen kysymyksen tasa-arvogallupin olin koonnut ehdokkailtamme saamieni kysymysehdotusten pohjalta. Kysymykset käsittelivät vanhempainlomaa, palkkaeroja, eläkekertymän jakoa ja miesten huoltajuutta avioerotilanteissa, yritysten hallitusten sukupuolikiintiöitä, sukupuolista syrjintää ja seksuaalista häirintää. Tarkoitukseni on käydä vastaukset läpi vielä tällä viikolla ja koostaa tuloksista lehdistötiedote sekä julkisuuteen että kotisivuillemme. Vastauksia tuli niin paljon, että niistä varmasti saa kohtalaisen kuvan messuvieraiden ajankohtaisista tasa-arvokäsityksistä. Katsotaan, milloin saan tiedot myös näille sivuille.

Ja lopuksi: kiitos Urpolle runokirjasta, omistuskirjoituksella!


20.10.06

Syys(loma)tunnelmia

Hmm. Olen ollut syyslomalla, ei ole nämä tietsikkahommat houkutelleet ja blogi on päivittämättä. Tai no lomalla ja lomalla, osittain. Joka tapauksessa mielentila on kuluneella viikolla ollut "ei-töissä". Mainostan heti tässä alussa, että lauantaina klo 12-16 olen päivystämässä Osaava Nainen -messuilla Turun seudun vihreiden kojulla, joten jos olet paikalla, poikkea juttelemaan! Kojullamme voit vastata myös tasa-arvokyselyyn ja voittaa vastanneiden kesken arvotun palkinnon.

Viime lauantai kului Liedossa vihreiden Varsinais-Suomen piirin kokouksessa. Valitsimme loput eduskuntavaaliehdokkaat, eli nyt on lista koossa! Tsekkaa ehdokkaamme piirin kotisivuilta > Eduskuntavaalit 2007, on tosi hyvää porukkaa! Lauantain valinnat olivat minulle henkilökohtainen onni siinä mielessä, että en ole enää listan vanhin nainen. 41-vuotiaana puolueen veteraanipoliitikon asema ei vielä oikein napannut, vaikka Grand Old Lady hieno arvonimi olisikin. Olen todella tyytyväinen siitä, että nuorten asema on listallamme niin vahva - ja millaisia nuoria meillä oikein onkaan! Tsekkaapa vaikka seuraavia juniorien blogeja, jotka jo toimivat. Kirjoittajat ovat ikäjärjestyksessä nuorimmasta alkaen. Ja lisää blogeja tulee pikapuoliin!

http://siniterava.blogspot.com/initerava.blogspot.com/
http://mastomaki.blogspot.com/
http://jualku.livejournal.com/
http://marisaario.livejournal.com/
http://janina.vuodatus.net./

Sunnuntai kului kotosalla, vieraisilla ja valtuustoryhmän pikakokouksessa. Kävimme nopsaan katsomassa kummityttäreni perheen uutta tulokasta, Bichon havanais -pentua. Kas tässä koiralapsonen, joka näyttää aivan lelukoiralta.

Maanantaina mieheni piti vapaapäivän ja lähdimme Ruissaloon ulkoilemaan. Jäimme bussista pois golfkentän jälkeen ja patikoimme raikkaassa syyssäässä Kuuvannokkaan. Söimme hieman eväitä ja istuskelimme Airistoa katsellen. Jatkoimme Krottilanlahden luontopolkua pitkin takaisin päätielle ja siitä edelleen Honkapirtille. Reitti on suosikkilenkkejäni Ruissalossa. Jos polut eivät ole tuttuja, kannattaa käydä ostamassa Tammenterhon opastuskeskuksesta halpa kartta saaresta, sen avulla pärjää mainiosti.

Retki oli muuten mitä mainioin, mutta jostain sataman alueelta (tai ainakin saaren pohjoispuolelta) kuului jopa Kuuvaan saakka epämiellyttävä matalataajuuksinen meteli, todellinen äänisaaste. En tiedä, mistä ääni oli peräisin. Jos se oli peräisin satamassa olevasta laivasta, on melutilanne paljon pahempi kuin mitä melumittausten perusteella voi päätellä.Matala ääni vouasi tahdissa ylemmäs ja alemmas, ja tuntui tunkevan pääkallon sisään. Melun suurin ongelma ei ollut sen taso vaan laatu: hyvin kauniista ja muutoin erittäin rauhallista ja rentouttavaa luonnonympäristöä laskeutui harmaan maton lailla peittämään puhtaan teollinen matalataajuuksinen äänijumpsutus. Yök!

Tiistai kului ensin tarkastuslautakunnan hommissa (meillä on meneillään vierailukierros kaikissa kaupungin hallintokunnissa ja toimintayksiköissä, ja se vie aikaa ja voimavaroja), sitten menin syömään kummitätini ja hänen kahden lapsenlapsensa kanssa, ja ilta vierähti ehdokaskokouksessa yhdessä muiden eduskuntavaaliehdokkaiden kanssa. Tätiä ja lapsia oli todella mukava tavata, ja olisi ollut kiva, jos olisi ollut vähän enemmän yhteistä aikaa. Mutta kun ei, niin ei. Terveiset Iinalle ja Konstalle! Ehdokaskokouksen jälkeen lähdimme muutaman hengen porukalla kauppatorille asunnottomien yön toritapahtumaan. Hyvä, että järjestäjät jaksavat vuodesta toiseen tuoda esiin asunnottomien asiaa. Koti kuuluu ihmisen perusoikeuksiin, ja Turustakin löytyy koko joukko väkeä, jonka kohdalla tämä oikeus ei toteudu.

Keskiviikko oli jännä päivä: aamulla menin kampaajalle ja meikkiin, ja puoliltapäivin tuli valokuvaaja ottamaan kuvia tulevaa vaalimateriaalia varten. Oli hyvä, että kuvaus järjestyi tähän viikkoon. Minulla ei ollut kiire, eikä kuvaajallakaan, ja lähtökohtaisesti hieman jännittävä tilanne sujui oikein leppoisasti. Toivottavasti ihmiset tunnistavat minut niistä kuvista kampaajan ja meikkaajan käsittelyn jäljiltä ;). Tavoitteena oli nimittäin kuvata siistiä arkiminää. Mutta joka kerta, kun kampaaja föönaa luontaisen villit kiharani johonkin siistiin järjestykseen, muutun mielestäni hieman eri ihmiseksi. Hiusten suoristaminen siistiin kuosiin innosti minut jälleen kerran haaveilemaan oikeasta kampauksen vaihdosta, mutta se edellyttäisi kai suoristuspermanentin teettämistä.

Kuvausten jälkeen päivä jatkui tarkastuslautakunnan hommilla, koko lautakunta kävi visiitillä toisen lautakunnan luona. Samalla nuotilla jatkettiin vielä torstaiaamukin: toimintayksikkövierailulle tutkimaan kaupungin taloutta ja toimintaa. Olin buukannut näitä visiittejä tarkoituksella lomaviikkooni, jotta ne eivät häiritsisi opetustyötä liiaksi. Torstai-ilta oli sentään ihan omassa lomakäytössä.

Vaan entäpä politiikka? Sitä riittää viikonloppuna. Posti on tuonut yhden kuoren maakuntahallituksen asioita, kaksi senttiä Kuntaliiton hallituksen papereita ja kuusi senttiä kaupunginvaltuuston asiakirjoja (oli pakko mitata, oli niin vaikuttavat pino). Eli viikonloppuohjelma on messujen ulkopuolisen toiminnan osalta järjestyksessä. Huoh.

Viikon mittaan on putkadellut myös pari kiinnostavaa ympäristöuutista. Tulevan Kakolan jätevesipuhdistamon liete on menossa biokaasulaitokseen, eli suomeksi sanottuna mädätykseen. Hitsin hyvä, energiaksi vaan! Minun ymmärrykseni mukaan juuri mädätys - tai hienommin sanottuna biokaasun valmistus - on järkevä tapa käsitellä biojätteitä ja lietteitä: saadaan sekä energiaa että hajutonta maanparannusainetta.

Toinen mielenkiintoinen ympäristöuutinen on kuluneelta torstailta: EU:n komissio on hyväksynyt kunnianhimoisen energiansäästötavoitteen. Tavoitteen mukaan jäsenmaat vähentävät energian kulutusta viidenneksellä vuoteen 2020 mennessä. Ou jee ou jee ou jee! Jotain alkaa tapahtua, kiitos EU:n! "20 prosentin säästö energiankulutuksessa pienentäisi EU-maiden energialaskua sadalla miljardilla eurolla vuodessa. ... Öljytonneiksi muutettuna säästö olisi 390 miljoonaa tonnia vuodessa, mikä on enemmän kuin suurimman jäsenmaan Saksan vuotuinen kulutus. Lisäksi säästö vähentäisi EU-maiden hiilidioksidipäästöjä 700 miljoonalla tonnilla vuodessa, mikä on kaksi kertaa enemmän kuin EU:n nykyinen vähennystavoite. Kaiken huipuksi toimien toteuttaminen loisi liikenne-, rakennus- ja teknologiasektoreilla kymmeniä tuhansia uusia työpaikkoja.Ohjelmaan sisältyy 75 konkreettista toimenpidettä. Toimet liikkuvat vero- ja hintapolitiikasta aina yksittäisten koneiden ja laitteiden sekä ajoneuvojen energiatehokkuuden lisäämiseen.", kertoo Ylen nettiuutissivut. Jatkoa seuraa tammikuussa, jolloin valmistuu energian tuotantoa ja saatavuutta koskeva osa. Siinä voikin sitten olla jo koiria haudattuna. Toivottavasti kuitenkaan ei.

Vieläkin reippaampaa tahtia pitäisi edetä, mutta jos nyt tämäkin EU:n linjaama tavoite saadaan toteutettua, on suunta kääntynyt oikeaan. Kun energiansäästö ja uusiutuvat energiantuotantomenetelmät saavat kunnolla taloudellista jalansijaa, käy ilmastopäästäjen vähentäminen kehittyvän teknologian myötä aina vain mahdollisemmaksi. Ajatellaanpa vaikka kännykkäteollisuutta: kuinka monta visionääriä mahtoi kyetä arvioimaan realistisesti vaikkapa vuonna 1986, miltä näyttäisivät maailman puhelinmarkkinat vuonna 2006?

Miten tätä sivua voi kommentoida? Häh?

Juu, hieman hankalaahan se on. Asiaa tiedustelleille tässä ohje:

1. Klikkaa viestin lopussa olevaa ”0 kommenttia” -linkkiä.

2. Skrollaa uudelleen viestin loppuun. Valitse sieltä linkki ”Post a comment”. Ruutuun avautuu pikkuikkuna.

3. Kirjoita viestisi pikkuikkunaan. Kun olet valmis, siirry ruudulla alemmaksi kohtaan ” Choose an identity”. Jos olet Bloggerin käyttäjä, voit kirjautua omilla tunnuksillasi. Jos sinulla ei ole omia tunnuksia, valitse identiteetiksi Anonymous. Jos haluat esikatsella viestiäsi, valitse Preview.

4. Kun viesti on valmis julkaistavaksi, valitse ”Publish your comment”. Viesti lähtee mutta ei päivity sivuille heti muiden luettavaksi. Kommenttisi tulee näkyville kunhan olen ehtinyt käydä blogissani hyväksymässä uuden kommentin julkaisun.

5. Sulje pikkuikkuna.

Hyväksynnän jälkeen kommentit saa luettua siten, että klikkaa viestin lopusta samaa kohtaa ”1 kommenttia”. Ohjelma on aika hankala, sillä nyt näyttöön tulee teksti ” Kommentit: Post a Comment”. Klikkaa sitä, ikään kuin olisit kirjoittamassa uutta kommenttia. Silloin pikkuikkunaan aukeaa ylimmäiseksi kommentit.

Jos ohje/käytäntö tuntuu hankalalta, ajattele positiivisesti. Onhan se mukavaa, että elämä tarjoaa haasteita. Miksi ihmeessä asioiden pitäisi muka olla yksinkertaisia :)?

13.10.06

Leipää ja kylpylähuveja

Viikko on ollut enemmän kuin työntäyteinen. Koulussa on ollut todella kiire opetuksen, opetusharjoittelijoiden ja muiden hommien kanssa. Kun päivät ovat täynnä opetusta, on ohjausta tungettava joka ikiseen aikakoloon päivän keskellä: aamuun, välitunteihin ja iltapäivään. Sen vertaa ei ole taukoa, että vessaan ehtisi. Huh. Lisäksi olen valvonut yöt kokeita korjaten, silti vieläkin yhdet ovat kesken. ONNEKSI alkaa viikon syysloma, tarvitsen sen jo pelkästään nukkumisen takia. En tajua, miten työelämä voi olla tällaista juoksemista, mitä tolkkua tässä on? No, tehokkuutta ainakin löytyy kun tekee tottuneesti noin neljää hommaa yhtaikaisesti päivät läpeensä.

Viikon ilopilleri oli keskiviikkoillan tukiryhmäpalaveri kahvilassa kaupungilla. Fiksujen ja valovoimaisten naisten kanssa aika kuluu kuin siivillä. Työkuormasta huolimatta he saivat taas pumpattua minut täyteen vaali-innostusta. Sitä tarvitaan, jotta jaksaa tässä myllytyksessä. Kiitos, oi ihana tukiryhmäni!

Tukiryhmän jälkeen menin pikaisesti Stockan Hulluille Päiville. Olen jo pitkään ollut aikeissa ostaa digikameran, ja sellainen sopiva oli nyt tarjouksessa. Kun ehdin opetella, miten kamera puretaan, alkaa näillekin sivuille ilmaantua enemmän kuvallista informaatiota elämäni kulusta. En yleensä tapaa viettää vapaa-aikaa elektroniikkaosastoilla, enkä hengaile tiskeillä etsien juttukumppania vertailemaan kanssani dvd-laitteiden hienouksia tai tuoreiden videokameramallien ominaisuuksia. Kun menen kauppaan, olen useimmiten jo ennakkoon päättänyt, mitä haluan. Netistä ja elämäni miehiltä saa mainiosti vertailutietoa eri laitteiden ominaisuuksista. Kauppaan menen vain ostaakseni laitteen. Ja siksi on niin hermoja raastavaa, kun elektroniikkaosastoilla joutuu odottamaan, että kaupan joka ainoa jaaritteleva kaksilahkeinen on palveltu, ennen kuin kenelläkään on aikaa kääntyä keski-ikäisen naisasiakkaan puoleen. Jaarittelujen jälkeen useimmat kaksilahkeiset päätyvät vielä sanomaan, että "mä jään vielä vähän miettimään, palataan asiaan ensi viikolla/kuussa/vuonna.".

Joten: voisiko elektoriikka-ala käyttää järkeä ja käynnistää kampanjan naisten palvelemiseksi myymälälöissä? Me ostamme tuotteita, me emme harrasta teknisiä tietoja ja kiertele etsimässä juttuseuraa. Miksi te annatte meidän jonottaa? Nytkin minulla oli niin hoppu, että keskustelu ja kaupanteko myyjän kanssa kesti varmaan kolme minuuttia: Onko teillä vielä näitä paljon jäljellä? Onko tässä myös video? Mitä muuta tarviketta minun pitää ostaa kuin tämä tarjouspaketti? Ja sitten tein kaupat. Hiton paljon tehokkaampaa kuin niiden ainaisesti jonossa etuilevien miesasiakkaiden palveleminen. Joten olisiko pieni palveluasennemuutos paikallaan, oi elektroniikka- ( ja auto- ym.) kauppiaat?

Torstaina käynnistyi Naantalissa ELLIn eli Etelä-Suomen maakuntien liittouman vuotuinen yhteiskokous. Kokouspaikaksi oli valittu Naantalin kylpylä ja kokousväkenä oli seitsemän eteläisen Suomen maakuntaliiton hallitukset. Koska viikko oli niin kiireinen, olin ajatellut skipata alun esitelmäosat ja ehtiä Armonlaaksoon vasta kolmeksi kokousasioiden esittelyyn. Pyh. Töistä ei päässyt lähtemään millään, ja ehdin kokouspaikalle vasta kahta minuuttia vaille kuusi. Sain tehopreppauksen (ynnä gluteenittoman kokouspullan, kiitos, Flemari :) paikalla olleilta muilta vihreiltä ja painuin saman tien ryhmäjohtajien kokoukseen ajamaan tavoitteitamme kokouksen yhteisiin linjapapereihin. Läpi meni. Ennalta olin hetken haaveillut, että olisipa rentouttavaa, jos puolentoista tunnin tauolla ennen yhteistä päivällistä ehtisin käydä uimassa kylpyläosastolla, tai vaihtoehtoisesti jossain ihanassa hoidossa. Aika kului kuitenkin työasioiden hoitamiseen puhelimella ja sähköpostilla.

Juhlapäivällinen oli maistuva, ja juttuseura kiinnostavaa. Sen jälkeen istuin vielä hetken eteläsuomalaisten maakuntatovereiden kanssa yli puoluerajojen kylpylän Oktoberfest-kellarissa, jossa oli lisäksemme ehkä kolme muuta ihmistä. Sitten bussilla kotiin, nukkumaan ja aamulla takaisin Naantaliin varsinaiseen kokousosaan. Hieman jäi ohueksi rentouttava kylpyläelämä, tällä kertaa. Ehkä joskus toiste paremmalla onnella.

Kokouksessa oli käsittelyssä mm. "Asumisen ja rakentamisen vision toteutuspolut" -raporttiluonnos. Karmeasta nimestään huolimatta paperi on aika hyvä. Siinä on oivaa analyysiä tulevan kehityksen reunaehdoista. Tässä pari sitaattia ajattelun eväiksi myös turkulaisille päättäjille ja kuntalaisille:

  • Kaupunkisuunnittelusta: Palvelujen saavutettavuuden arvellaan olevan tulevaisuudessa erityisen keskeinen asuinalueiden laatutekijä. Esimerkiksi pääkaupunkiseudun tieto- ja taitoammattilaisten asumispreferenssejä tutkittaessa on korostunut monipuolisten palvelujen ja keskustan läheisyyden merkitys siitäkin huolimatta, että myös nämä "suunnannäyttäjäryhmänä" pidetyt asujat arvostavat muiden suomalaisten tavoin luonnonläheisyyttä asuinympäristössään. Onkin huomionarvoista, että tieto- ja taitoammattilaiset pitävät tyypillisesti kaupunkimaista tai esikaupunkimaista asuinympäristöä ylivertaisesti mieluisimpana asuinympäristönään. Jos oletukset tämän ryhmän edelläkävijyydestä pitävät paikkansa, tulevaisuudessa voidaan odottaa muidenkin ryhmien suosivan nykyistä enemmän kaupunkimaista asutusta monipuolisten palvelujen ja hyvin liikenneyhteyksien äärellä. Kaupunkimaisen asumisen suosio riippunee kuitenkin siitä, kuinka hyvin tulevaisuuden kaupunkisuunnittelussa pystytään huomioimaan asukkaiden yksilöllistyvät toiveeta asuntoja ja asuinympäristöjä koskien.
  • Kolmannesta iästä: Ongelmakeskeisen näkemyksen ohella on viime vuosina alettu keskustella myös ikääntymiseen liittyvistä voimavaroista. Yli 65-vuotiaat ovat nykyään terveempiä, vauraampia ja koulutetumpia kuin ennen. Onkin alettu puhua niin sanotusta kolmannesta iästä, joka sijoittuu työiän ja varsinaisen vanhuuden väliin. Seuraavien kahdenkymmenen vuoden aikana ikääntymiskehityksen ns. ensimmäisessä vaiheessa, Suomessa tuleekin kasvamaan nimenomaan tätä kolmatta ikää elävien osuus, ei niinkään yli 85-vuotiaiden osuus. Kolmatta ikäänsä elävää väestönosaa voi pitää voimavarana esimerkiksi yhteiskunnan kolmannen sektorin toimijoina. Tällä ryhmällä on toiveikkaasti ajateltu olevan myös kulutusvalmiuksia enemmän kuin aiemmilla eläkeläissukupolvilla. Yhdyskuntakuntasuunnittelun näkökulmasta on merkittävää, että tämän väestöryhmän kulutuskäyttäytymisessä painottuu palvelujen kuluttaminen materiaaliseen kuluttamiseen verrattuna. Yli 65-vuotiaat saattavatkin tulevaisuudessa mahdollistaa asuinympäristöjen palvelurakenteen muuttumisen kaupunkimaisempaan, palveluvaltaisempaan, kävellen tai julkisilla liikennevälineillä saavutettavaan ja samalla ekologisesti kestävämpään suuntaan.
  • Erityisesti niin sanotussa ikääntymisen toisessa vaiheessa, eli varsinaisen vanhusväestön määrän kasvaessa, ikääntyneille suunnattujen terveyspalveluiden kysyntä tulee kasvamaan voimakkaasti. Tämä asettaa haasteita kunnille julkisten palveluiden tuottajina.

Ja lopuksi vähän lapsista ja perheistä: järki voitti, eduskunta kaatoi lakivaliokunnan epäinhimillis-konservatiivisen hedelmöityshoitolakiehdotuksen ja hyväksyi nykykäytännön jatkamisen aika pitkälti sellaisena,kuin se on kuluneina vuosikymmeninä ollut ja hyvin toiminut. Lakivaliokunnan enemmistön kannattama hoitorajaus hävisi äänin 83- 105. Tiukkikset olisivat halunneet rajata hedelmöityshoidot pelkästään nais-mies-aviopareille. Onnittelut kaikessa epätyypillisyydessään tyypillisille suomalaisperheille: teillä on edelleen lupa olla olemassa ja myös lisääntyä! Onnea!

9.10.06

Valtuustotyötä

Sunnuntaina valtuustoryhmän seminaarin päätyttyä suuntasin mieheni kanssa Tuomiokirkolle. Amnesty International oli kutsunut sinne väkeä hiljaiseen kynttilämielenosoitukseen Anna Politkovskajan muistoksi. Väkeä tuli paikalle arviolta kahden-kolmensadan hiljaisen mielenosoittajan verran. Kynttilät paloivat ja Petri Rajala lauloi Vysotskia. Tilaisuus oli kaunis ja ihmiset surullisia.

Ennen muistotilaisuutta kävimme syömässä eräässä turkulaisessa ravitsemusliikkeessä. Lasten listalla näytti olevan tarjolla muumilihapullia ja muumipappaleikettä. Eikös tämä voita jo Petteri Punakuono -käristyksen ruokalautasella? Hyvästi, Muumilaakso!

Maanantainakin oli miekkari, aiheena opintotuen korotustarve. Katselin opiskelijoiden ohimarssia Aurakadulla valtuustotalon ikkunasta, kesken valtuuston seminaarin. Oli hieman todellisuudesta vieraantunut olo… Joka tapauksessa olin iloinen, että Turussakin oli liikkeelle lähtenyt parisen tuhatta opiskelijaa. Niin pitääkin lähteä, opiskelijat ovat oikealla asialla, opintotuen korotuksen vaade on täyttä asiaa. Vihreät ovat täysillä opiskelijoiden tukena.

Maanantai kului tykkänään luottamustoimien hoitamiseen, koulutyöt hoiti sijainen. Ensin oli tarkastuslautakuntaduunia, sitten kaupunginvaltuuston talousarvioseminaari. Taloustilanteemme ei ole vain haasteellinen, se on supervaativa. Mutta ei mission impossible, jos poliittista selkärankaa löytyy. Jos ei löydy, olemme syöksykierteessä. Illan päätteeksi oli vielä valtuuston kokous. Asialistalla oli rakennusjärjestyksen muuttaminen, rakennusvalvontataksan tarkistaminen ja kestävän kehityksen raportti vuodelta 2005. Varsin vähän asioita, siis.

Turun kaupunginvaltuusto on sillä tavalla metka paikka, että näinkin vähäisestä listasta saadaan aikaiseksi valtava kiista. Valtuusto heilutti rakennusjärjestyksestä sanan säilää lähes puolitoista tuntia. Demarit pitivät messua siitä, että rakennusvalvonnan palvelussa on puutteita ja valmistalorakentajille asetetaan liian tiukkoja vaatimuksia. Mikäpä siinä, sopiihan näistä keskustella. Mutta päätöksenteon kannalta ongelmallista oli, että rakennusjärjestys ei säätele näistä kumpaakaan. Mikä lie demarien vaalitaistelutemppu tämä vänkäys. Onneksi keskustelu oli rivakkaa, eloisaa ja hauskaakin, siihen turkulainen demokratia kyllä kykenee. Valitettavasti vääntö meni vain ohi kohteen, ja lopulta asia hyväksyttiin muodollisen yksimielisesti :).

Minä vänkäsin tietty asiasta muiden mukana. Korostin puheenvuorossani sitä, että toisin kuin demarit asian näkevät ("Turku on liian tiukka pakettitalorakentajille"), meidän pitää nähdä asia pidemmällä tähtäimellä: Turku on rakentajalle turvallinen valinta, koska rakennusvalvonta huolehtii rakentamisen laadusta. Rakentajalle tämä tulee pidemmän päälle halvemmaksi. Meidän rakennusjärjestyksessämme on mukana vaikkapa sellaiset asiat kuin esteettömyys ja pohjavesitilanteen suojelu. Esteettömyys on tasa-arvon lisäksi pitkän tähtäimen edullisuutta. Turkulaisten harjoittama elinkaariajattelu on pidemmän tähtäimen hyöty, koska jokainen meistä vanhenee joskus, jos saa elää. Sama ajattelumalli toimii muuallakin, esimerkiksi pykälissä, joilla suojellaan varsinaissuomalaista savikkoa kuivumiselta. Pihan painuminen, perustusten vajoamisesta puhumattakaan, ei ole halpaa korjattavaa. Jos asia pystytään ennaltaehkäisemään rakennusjärjestyksellä, ei järjestys ole rakentajan kiusaamista, vaan sellaista edun varjelua, johon naapurikuntienkin kannattaisi kyetä.

Tein rakennusjärjestykseen pienen ponsiesityksen, liikuntalautakunnan lausunnossa esiin tulleeseen ajatukseen liittyen: Polkupyörille tulee varata riittävästi pysäköintipaikkoja liityntäliikenteen kannalta merkittäviltä linja-autopysäkeiltä.

Lisäksi jätin aloitteen, jonka liitän tämän kirjoituksen loppuun. Kello on nyt yli kahdeksan, kokous päättyy kohta. On aika lähteä kotiin tekemään illan kouluhommia.

Turun kaupunginvaltuusto 9.10.2006

Valtuustoaloite ikääntyneille suunnatun palvelutuotannon kehittämiseksi Turussa ja Turun talousalueella

Turun väestö on muihin kaupunkeihin verrattuna iäkkäämpää ja ikääntyneen väestön määrä kasvaa entisestään suurten ikäluokkien eläkkeellä jäämisen ja eliniän pidentymisen myötä. Tulevaisuuden eläkeläiset ovat edeltäjiään vauraampia, ja merkittävällä osalla heistä on taloudellista kykyä käyttää paitsi kunnallisia myös yksityisiä palveluita parantamaan elämisen laatua ja helpottamaan arkielämää. Turun kaupungin talouden ja alueen elinkeinoelämän kannalta ikääntyvän väestön palveluntuotannossa ei piile ainoastaan suuri haaste vaan myös suuri mahdollisuus. Turun kaupungin tulee olla aktiivinen, jotta Turun talousalueen yrittäjät ja elinkeinoelämä ryhtyvät kehittämään ja tuottamaan ikääntyneille palveluntarjontaa, jonka tavoite on täydentää julkisia peruspalveluita. Työvoimavaltaista palveluntarjontaa kehittämällä saadaan Turun alueelle lisää työpaikkoja, verotuloja ja monenlaista hyvinvointia. Ikääntyvän Turun palvelutoimintakokonaisuutta on kehitettävä tiiviissä yhteistyössä kaupungin oman palvelutarjonnan ja alueen elinkeinoelämän kanssa.

Me allekirjoittaneet esitämme, että Turun kaupunki ryhtyy yhteistoimintaan alueen yrityselämän kanssa ikäihmisille suunnattujen ja julkista peruspalvelutuotantoa täydentävien palveluiden kehittämiseksi.

Katri Sarlund
kaupunginvaltuutettu

8.10.06

Mielenosoitus Turussa sunnuntaina ja häikkää ydinvoimalassa

Sain tekstiviestikutsun: Murhatun venäläistoimittaja Anna Politkovskajan muistoksi kynttilämielenosoitus tänään sunnuntaina klo 19 Turun tuomiokirkon edessä. Paikalle tuodaan kynttilöitä. Levitä tietoa!

Päivän ulkomaanuutisia Ylen uutissivuilta: Ruotsissa Forsmarkin toisen ydinreaktorin uudelleenkäynnistys on viivästynyt. Dagens Nyheter -lehden mukaan Forsmarkin kakkosreaktorin jäähdytyslaitteissa havaittiin vuoto lauantaina, kun reaktoria yritettiin ajaa ylös yli 3 kk:n seisokin jälkeen. Reaktori käynnistetään aikaisintaan tiistaina.

Muutoin päivä kuluu Vihreiden valtuustoryhmän talousarviopalaverissa. Käymme läpi kaupungin kurjaa taloustilannetta ja hallintokuntien menotoiveita ja –tarpeita. Luvassa on jaettua kurjuutta, kun kaupungin taloustilanne on mitä on.

7.10.06

Väsynyt mutta surullinen

Rankka viikko takana, eikä hetkeen helpotusta. Koulussa jakson vaihdos ja opettajaksi opiskelevat palasivat taloon. Piti saada valmiiksi uuden jakson kurssisuunnitelmat, jotta harjoittelijat pääsevät valitsemaan harjoitustuntejaan. Piti pitää runsaasti ohjaustunteja harjoittelijoille. Piti arvioida kaikki oppilaiden viime kurssissa tekemät projektit (kaksi n. 40 oppilaan myp-opetusryhmää), kasviot ja kansiot. Kansioita lukuunottamatta saimme kollegan kanssa tänään (lauantaina) työarvioinnit tehtyä. Lauantai oli Norssin päivä, eli suomeksi sanottuna työpäivä, joten mikä ettei sitä nyt yhteen putkeen jatkaisi arviointihommia kun opetus päättyy. Kokeet on vielä korjaamatta, vähän aloitin mutta kesken on vajaan sadan oppilaan koepaperit. Arviointien pitäisi olla valmiit tiistaiaamuna. Huomenna sunnuntaina on vihreiden talousseminaari klo 10-17 Turussa, ja maanantaina valtuuston seminaari ynnä kokous, joten yötöiksi menee taas kerran. Älkää kysykö, mitä politiikkaan kuuluu, en minä tiedä. Perjantaina jätin puoluehallituksen kokouksen väliin, kun en sen enempää ehtinyt kuin jaksanutkaan osallistua.

Sen verran olen seurannut maailman tapahtumia, että venäläinen toimittaja ja ihmisoikeuksien puolustaja Anna Politkovskaja on murhattu kotonaan Moskovassa. Voi itku, en paremmin sano. Moni epäilee, että murhan takana on turvallisuuspalvelu tai jotain vastaavaa. Voi vain toivoa, että murhan selvittäminen pystytään tekemään itsenäisesti ja puolueettomasti, mutta tuskin siihen voi kuitenkaan luottaa. Tunnen paitsi surua myös suurta voimattomuutta ja kiukkua tämän maailman pahuuden edessä.

Tänään olisi ollut Turussa vihreiden kriminaalipoliittisen työryhmän järjestämä seminaari, jonne olisin halunnut mennä. Työtehtävien takia jouduin sen kuitenkin skippaamaan, onneksi sentään mieheni pääsi paikalle. Oli kuulemma ollut kiintoisaa.

Vihreiden puoluehallitus otti eilisessä kokouksessa kantaa hedelmöityshoitolain käsittelyyn. Toivon sydämestäni, että eduskunta ei nyt mene tekemään tässä asiassa typeryyksiä. Suomessa on pitkäaikainen, hyvä ja toimiva käytäntö hedelmöityshoidoissa, ja sen pitää saada jatkua. Lapsen oikeuksien korostaminen hedelmöityshoitojen kohdalla ei ole erityisen mielekästä, sillä ei syntymättömällä lapsella ole oikeuksia. Lapsia tulee maailmaan vain kolmella tavalla: joko (1) vanhempien toivomana (jolloin on aina kyse äidin ja/tai isän itsekkäästä toiveesta saada olla vanhempi), (2) vahingossa tai (3) pahimmillaan raiskauksen tuloksena, kuten sotaa käyvissä maissa usein tapahtuu. Parhain tilanne on tietenkin se itsekäs tilanne, jossa vanhemmat sydämestään toivovat lasta. Mutta lapsen toiveesta saada syntyä tietyllä tavalla ei ole kyse.

Kukaan ei voi valita vanhempiaan, ja vasta kehittyvän alkion/sikiön ja syntyneen lapsen kohdalla voidaan alkaa puhua oikeuksista. On järjetöntä lähteä lapsen oikeuksien varjolla puolustelemaan lakia, jossa lasta hartaasti toivovien vanhempien lapsensaantimahdollisuuksia - sitä parasta tapaa saattaa lapsi tähän maailmaan - rajataan julmalla tavalla. Lapsiahan syntyisi tiukan hedelmöityshoitolainsäädännönkin vallitessa yksinäisille naisille ja lesbopareille. Mutta lasten alkuun saattaminen tapahtuisi paljon sattumanvaraisemmalla tavalla, ja sisältäisi huomattavasti enemmän riskejä sekä äidin että syntyvän lapsen kannalta.

Kannattaa myös muistaa, että eivät edes hedelmöityshoidot pysty takaamaan kaikille vanhemmille raskautta. Mitään absoluuttista lapsensaantioikeutta ei vanhemmaksi haluavilla voi olla edes kaikkein sallivimman mahdollisen lainsäädännön tuloksena. Tosiasia on, että kaikkia vanhemmaksi haluavia eivät nykyaikaisetkaan hedelmöityshoidot voi auttaa. Onneksi on sentään adoptiomahdollisuus.

Minua on tämän vuosia jatkuneen hedelmöityshoitolakikeskustelun (vai -hurskastelun?) aikana todella ottanut aivoon nämä vakaalla rintaäänellä julistetut kommentit "lapsen oikeudesta olla syntymättä lesboperheeseen, yksinäisille naisille tai avopareille". Opettajan ammatissa on jatkuvasti tekemisissä kaikenlaisista ja kaikentasoisista elämänhallintansa kadottaneista (avio)perheistä tulevien lasten kanssa. Se tapojen kirjo, joilla vanhemmat voivat olla piittaamatta lapsestaan, on kuulkaa uskomattoman lavea! Lapsen oikeus on olla pidetty, lapsen oikeus on se, että hänellä on edes yksi vanhempi, joka välittää hänestä ja rakastaa häntä. Se on miljoona kertaa tärkeämpää kuin vanhemman parisuhdestatus tai seksuaalinen suuntautuneisuus. Kuitenkin opettajat ja muut kasvatusalan ammattilaiset jatkuvasti törmäävät käytännön työssään lapsiin, joiden kohdalla joutuu toteamaan, että kunpa hänellä olisi edes yksi aikuinen, joka hänestä välittää, kun kerran vanhemmat eivät välitä.

Opettajana joudun aivan liian usein käymään keskusteluita, joissa minulle selviää lapsen/nuoren onneton kotitilanne, ja joissa yritän kartoittaa, löytyykö oppilaan lähipiiristä edes yhtä aikuista, joka hänestä voisi huolehtia ja välittää, tai jolla olisi kykyjä/voimia niin tehdä. Aina ei löydy sitä yhtäkään, ja silloin jäljelle jää vain oma heiveröinen tuki ja muu viranomaisapu. Kotitragedioiden kirjo on uskomaton, joten jokainen toivottuna syntynyt lapsi on siunattu, alkuunsaattamistavasta riippumatta.

Oikeudet ovat kaikkiaan yllättävän venyviä käsitteitä. Hedelmöityshoitolain käsittelyssä on päädytty siihen, että lapsella pitää olla oikeus tietää biologinen vanhempansa. Siksi sukusolun luovuttajan (lahjoittajan) henkilöys on voitava saada selville, kun lapsi täyttää 18 vuotta. Nykyään näin ei ole, vaan lahjoittaja voi pysyä tuntemattomana. Itse en pidä välttämättömänä biologisen vanhemman henkilötietojen saantioikeutta, mutta tästä varmaan moni on perustellusti toista mieltä. Niin biologi kuin olenkin, ei vanhemmuus tai jonkun lapsena oleminen ole minusta ensi sijaisesti biologinen vaan sosiaalinen tapahtuma. Siksi oikeus ei olisi välttämätön, mutta ei siitä nyt ehkä suurta haittakaan ole muulle kuin hedelmöityshoitojen saannille. Moni nykyinen sukusolujen luovuttaja ei halua tulla tuntemattoman "vanhemmaksi", vaan luovuttamisessa on ollut kyse anonyymistä auttamisen halusta.

Oikeuksien kannalta tilanteesta tulee mielenkiintoinen. Kun biologista vanhemmuutta pidetään niin tärkeänä, että lakiin kirjataan hedelmöityshoidoilla alkunsa saaneiden lasten oikeus saada tietää biologinen vanhempansa, eikö silloin sama oikeus pitäisi taata ilman hoitoja syntyneille, luonnollisen hedelmöityksen kautta maailmaan tulleille lapsille? Erilaisissa tutkimuksissa on selvitetty sitä, kuinka suuri osa lapsista todella on "isiensä" lapsia. Muistaakseni tulokset siitä, kuinka suuri osa parisuhteessa syntyneista lapsista ei ole virallisen isänsä lapsia, vaihtelevat alle kymmenestä prosentista viiteentoista prosenttiin. Mikä on näiden lasten oikeus saada tietää biologinen isänsä? Eikö se ole lähtökohtaisesti sama kuin hedelmöityshoitojen avulla syntyneillä? Pitäisikö jokaisen syntyneen lapsen vanhemmille tehdä pakollinen isyystesti todellisen biologisen vanhemmuuden selvittämiseksi, koska biologinen vanhemmuus on niin merkityksellistä? Vastatkoot biologista vanhemmuutta (yli)korostaneet konservatiivit tähän oikeudenmukaisuus- ja tasa-arvokysymykseen.

Ja sitten se Vihreiden puoluehallituksen tuore kannanotto. Tässä, olkaa hyvät:

Vihreiden puoluehallitus kiittää vastuullisia puoluejohtajia:
HEDELMÖITYSHOIDOISSA VOITTAVAT LAPSEN ETU JA IHMISOIKEUDET

Vihreiden puoluehallitus uskoo, että ensi viikon perjantaina eduskunnassa äänestettävässä hedelmöityshoitolaissa voittavat ihmisoikeudet ja lapsen etu sekä yksinkertaisesti "järjen ääni". Hallituksen linja - hedelmöityshoitojen salliminen myös yksin eläville naisille ja naispareille - on ollut Vihreiden selkeä linja jo vuosikaudet. Hallituksen esityksen voitto olisi paitsi lapsen edun mukaista niin se toisi maailmaan myös lisää toivottuja lapsia.

Vihreät kiittävät naapuripuolueiden johtohenkilöitä vastuullisuudesta ja inhimillisistä linjauksista asian käsittelyssä. Erityisen kiitoksen Vihreiden puheenjohtajalta Tarja Cronbergilta saavat keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen, SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri Eero Heinäluoma ja kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, jotka ovat olleet hallituksen lakiesityksen kannalla. SDP:n puoluehallitus ja suurin osa eduskuntaryhmästä päätyivät myös hallituksen lakiesityksen kannalle torstaina.

- Uskon, että hallituksen lakiesitys toteutuu, kun nyt suurten puolueidenjohdossa on löytynyt riittävää poliittista johtajuutta ja kannatusta hedelmöityshoitojen sallimisesta yksin eläville naisille ja naispareille - asia, joka on ollut arkea Suomessa jo kauan, mutta joka nyt vasta on saamassa lainvoiman. Tässä on nyt mahdollisuus osoittaa, että myös Suomi kuuluu niihin maihin, joissa kansalaisia kohdellaan tasavertaisesti ja ihmisoikeudet otetaan huomioon päätöksenteossa, Cronberg muistuttaa.

Vihreät muistuttavat, että tutkimusten mukaan vanhempien sukupuoli ei vaikuta lapsen kokemaan vanhemmuuteen tai lapsen myöhempään seksuaaliseensuuntautumiseen. Hedelmöityshoitojen salliminen kaikille ei veisi keneltäkään mitään pois eikä vahingoittaisi ketään. Hedelmöityshoitoja ei myöskään olla myöntämässä kenelle tahansa sitä haluavalle, vaan lapsen etu ja tasapainoinen kehitys on huomioitu hallituksen lakiesityksessä.

3.10.06

Duunia

Kuusi tuntia opetusta putkeen: kaksi tuntia metsätaloutta ja luonnonsuojelua, sitten kaksi tuntia kalan rakennetta, lopuksi kaksi tuntia maantiedon projektien ohjausta. Oppituntien päätteeksi työkaverit vienosti vihjaisivat, että kalan haju tuntuu kuulemma edelleen... Tuntien jälkeen suunnittelupalaveri kollegan kanssa. Sen jälkeen kiireellä keskikaupungille ja tarkastuslautakuntaa & kaupungin kurjaa taloustilannetta puoli viidestä seitsemään. Kotiin, hetki lepoa ja illan kouluhommiin. Huomiset kokeet ym. on tehty, nyt pitäisi vielä jaksaa pohtia kurssisuunnitelmia ensi jaksoon. Untakin tarvittaisiin. Pöydällä odottaa iso nippu hoitamattomia hommia ja kahdet tarkastamattomat kokeet, huomisen jälkeen kolmet. Huoh. Sen verran riivin vapaata, että katsoin Ögönaböjn. Suosittelen, Hetimiten huomenna keskiviikkona, jolloin se tulee uusintana. Etusormi FST:n nappulalle, Suomen digikansa!

2.10.06

Harhailevia ajatuksia villasukkien valtakunnasta

Tänään töissä olin kahteen otteeseen valvomassa ylioppilaskirjoituksia. Vuorossa oli pitkä kieli, koulumme oppilaat kirjoittivat pitkänä englantia tai venäjää.

Ylioppilaskirjoitusten valvominen on erilaista kuin mikään muu työtehtäviini kuuluva asia. Normaali koulupäivä ainakin meidän koulussamme on kiireinen tai erittäin kiireinen, hengähdystaukoja on harvoin. Mutta kun yo-nakki heilahtaa, vauhti pysähtyy tyystin. Kirjoitusten valvoja ei saa tehdä muuta kuin valvoa. Siis katsoa, kun toiset kirjoittavat. Istua tunnin, ja katsoa. Hyvässä lykyssä istua toisenkin tunnin, ja edelleen vain katsoa. Missä muualla nyky-Suomessa voi kokea tällaista? Ehkä museovahtina? Välillä moinen pysähtyminen kaiken säpinän keskellä tuntuu vaikealta. Sali on aivan hiljainen, mitä nyt joku saattaa yskiä, huokailla ja vähän rapistella papereita tai pillimehupakkausta. Ainoat ikkunat ovat katon rajassa, niistä näkyy vähän puiden latvusta ja pilvien kulkua. Tunnelmaa voisi kai kutsua zeniläiseksi. Miten tässä pysähtyneen hetken tilassa saa ajan kulumaan??

En tiedä, miten kollegat salissa ajan viettävät, mutta itse katselen usein villasukkia. Ja jalkoja. Oppilaat ovat fiksuja: kun pitää istua salissa kuusi tuntia yhteen menoon samalla jakkaralla, kannattaa pukeutua mukavasti. Mukavaan oloasuun kuuluu monen mielestä villasukat. Valvovan opettajan on hupaisa katsella nuorten sukkamallistoa ja yrittää arvuutella, kuka on kutonut sukkansa itse, kenen sukat ovat mummon puikoista ja kuka on joutunut turvautumaan ostosukkiin. Myös jalat ovat kiinnostavia. Pienellä tuolilla tunteja istuessa jalat hakeutuvat kullekin luonteenomaisiin asentoihin: yksi rummuttaa lattiaa lakkaamatta, toinen laskostaa jalkansa alleen ja viereinen kinttu tukeutuu lattiaan, kolmas heittää aistikkaasti jalan toisen polven päälle. Moni istuu risti-istunnassa pikku tuolillaan, jotkut kietovat jalkansa tuolinjalkojen ympärille kuin liaanit. Jalat voivat sojottaa suorina eteenpäin, ja joidenkin ajatus kulkee parhaiten reippaassa haara-asennossa. Niitä ihmettelen, jotka jaksavat pitkään istua tuolilla polviasennossa.

Tämä pysähtyneisyys, rauha ja ajattomuuden tunne on elämysnäytelmä kännyköiden, reaaliaikaisen tiedon ja elektronisten äänien maailmassa. Ja tämän voivat kokea vain opettajat, jotka miehittävät muutamaa katsojanpaikkaa. Oppilaat eivät koe tilannetta samalla tapaa, hehän ovat kansallisen perinnenäytelmämme näyttämöllä. Tilanne on unenomainen, mutta kirjoittajille tosi. Nuorten menneisyys ja tulevaisuus ovat samanaikaisesti läsnä. Kokelaat pinnistelevät onnistuakseen ja pelkäävät epäonnistumista. Toiset pärjäävät paremmin, toiset heikommin, ja joillakin ratkeaa siinä samalla osa tulevaisuutta.

Opettajallekin voi langeta katsojan sijaan näyttelijän rooli: opettaja voi päästä vessavuoroon. Silloin ammatillisena haasteena on kokelaiden pissattaminen: vieminen vessaan yksitellen ja ennalta-arvaamattomasti, häveliäisyyden ja kontrollin rajalla harhaillen. Voi vain arvata, mitä kokelaan päässä liikkuu, jos hän arvelee vieraan tai tutun opettajan kuuntelevan lorotusta tyhjässä pukuhuoneessa. Opettaja taas tietää olevansa oppilaalle osa muistoihin jäävää koe-elämystä.

Seuraavat perinnenäytelmän esityskerrat Norssin suurella näyttämöllä ovat ensi maaliskuussa. Vapaita katsomopaikkoja tarjolla hyvin rajoitetusti :).

1.10.06

TS eduskuntavaalikuvioista

Aamun Turun Sanomat pohti eduskuntavaalikuvioita, paikkajakoja ja mahdollisia läpimenijöitä. Minun kannaltani juttu oli oikein myönteinen, tällaisesta saa buustia omaan kampanjaan:

Vihreiden ainoa paikka on vuodesta 1995 saakka ollut turkulaisen Janina Anderssonin hallussa. Olisi mojova yllätys, jos hän tippuisi. Tavoitteena olevalle toiselle paikalle riittää sen sijaan pyrkyä. Turun kaupunginhallituksen jäsen Ville Niinistö oli kova nimi jo viimeksi. Toinen turkulainen Katri Sarlund johtaa puoluevaltuuskuntaa.
Vihreiden äänestäjäkunta on sen verran naisvaltaista, että läpi saattaisi hyvinkin sujahtaa kaksi naisehdokasta.

Jos tunnet kutsumusta lähteä auttamaan vaalityössäni, ota ihmeessä yhteyttä! Soita tai meilaa, yhteystietoni löytyvät kotisivuiltani. Erinomainen tukiryhmäni toimii jo, mutta mukaan mahtuu toki kaiken aikaa!

Muita mielenkiintoisia tekijöitä Varsinais-Suomen vaaliasetelmassa on lähinnä kaksi: ketkä onnistuvat kaappaamaan muihin tehtäviin siirtyneiden poliitikkojen ison äänipotin (Ville Itälä, Olavi Ala-Nissilä, Jukka Roos, Jan-Erik Enestam). Enestamin perintö Stefan Wallinille on selvä, mutta muun äänipotin jakautuminen on mielenkiintoista. Toinen kiinnostava seikka on, miten käy kristillisten paikan, onnistuuko Sari Essayah uusimaan paikkansa. Vaikka TS:n juttu ei suuria muutoksia ennustanut, on onneksi kyse kuitenkin politiikasta. Kaikenlaista voi sattua. Vain yksi merkittävä tapahtuma, ja poliittisen kaleidoskoopin maisema näyttää taas hieman erilaiselta.

Sunnuntai kului kotosalla, mitä nyt illaksi lähdin sateessa pyöräillen valtuustoryhmämme kokoukseen. Ei sillä sateella ole väliä, näin kuivan kesän jälkeen sade tuntui vain eksoottiselta. Kävimme läpi kaupunginvaltuuston ja -hallituksen esityslistoja. Kaupunginvaltuuston valmistelulista vaikuttaa taas höyhenenkeveältä - ihmettelen, miksi valmistelu ei tuota meille asioita päätettäväksi. Mikä mättää?