Kakolassa

Valtuusto käväisi maanantaina Kakolassa. Siis vanhassa Kakolassa, ei uudessa Metsäkakolassa, joka virallisemmin tunnetaan Saramäen vankilana. Ja vain käväisimme, ei onneksi vaadittu jäämään. Syy käyntiin oli päätöksentekoon tuleva Kakolan alueen asemakaava.

Yleensähän valtuutetuilla on mahdollisuus käydä tutustumassa päätettäväksi tuleviin asemakaavakohteisiin, jotta tiedämme, mistä päätämme. Kakolan alue on tästä poikkeus: siellä ei ole voinut eikä vieläkään voi käyskennellä katselemassa paikkoja ja miettimässä uusien rakennusten sijoittelua. Meille järjestettiin siis toivomuksemme mukaisesti kierros Kakolassa. Kierros painouttui minusta liiaksi turistikierroksen puolella ja Kakolan historiaan. Emme me sitä niinkään olisi tarvinneet, vaan yleiskäsityksen suojeltavista rakennuksista, tulevista uudisrakennuksista ja asemakaavan ratkaisuiden perusteista. Jonkinlaisen käsityksen alueesta kierroksella sai, vaan ei kuitenkaan riittävän laajaa kokonaiskuvaa. Onneksi olen itse saanut alueesta pidetyn arkkitehtikilpailun aikaan laajemman kierroksen vielä toiminnassa olleessa Kakolassa, joten oma päätöksentekoni sujunee riittävältä tietopohjalta.

Tässä muutama valokuvallinen näpsäys Kakolasta. Tänä kesänä vankila-alueelle järjestetään turistiopastuksia, niistä saat lisätietoa täältä. Jos olet tulossa, varaa paikkasi ajoissa. Kierrokset ovat olleet supersuosittuja! Liikuntarajoitteisille kierros ei valitettavasti sovellu, eikä kovin huonokuntoisillekaan.

Kakolan rakennukset ovat ulkoapäin kauniita ja jyhkeitä. Jyhkeitä ne ovat sisältäkin, ja joistakin kohdin myös kauniita. Pääosin kuitenkin fiilis on ihan joku muu.

Päiväselliosastolla on vankikopeissa ikkunat, jotta selleissä viihtyi 23 tuntia vuorokaudessa. Aikanaan kun uskottiin eristyksen ja katumuksen rikollisuutta parantavaan voimaan.

Vessa ei kuulu varustukseen.

Sellin kivilattiaan jääneet rautasängyn jäljet kertovat, että näissä huoneissa on tottavie lusittu.

Satamaan päin avautuva selli.

Yöselliosastolla oltiin ikkunattomissa kopeissa yöt ja päivät tehtiin työtä. Näissäkin kopeissa kuulemma jotkut viihtyivät.

Pari eristysselliä. Itsetuhoisimmat pantiin näihin alastomina, vain tiukasti kudotun peiton kera. Alastomuuden tarkoitus oli estää hirttäytymisiä.

Kakolan suljettu piha on avara ja jylhä.

Vaatevarasto.

Kakolan puolen entisen kirkon ikkunasta avautui maisema vapauteen.

Kuin myös Länsisellin ikkunoista. Toisin on nykyisessä Saramäen vankilassa.

Urheiluvälineitä.

Tutkintavankilan kirkossa ja koko rakennuksessa on vankien kädentaidot edelleen nähtävillä.

Viikonloppu Kylässä

Tuli viettyä viikonloppu itäisessä pääkaupunkikylässä. Tässä hieman matkamuistoja kaupunkikuvan saralta. Ekassa kuvassa kekkosenaikaista arkkitehtuuria: hotelli, jossa edesmenneen Neuvostoliiton keskuskomitean jäsenet Suomessa vieraillessaan tapasivat yöpyä. Hotelli on museoitu historiallisena muistumana jälkipolville, jotta Helsingissä voidaan kuvata muitakin itänaapurileffoja kuin pelkästään tsaarinaikaa.

Hops. Sori. Eikun siis kuvassa onkin pari vuotta sitten rautatieaseman viereen paraatipaikalle kunnostetun Elielinaukion laitaan rakennettu upean upouusi Holiday Inn-hotelli. Unohtakaa se neukkujuttu. Stadi on iso kylä ja sinne mahtuu monenlaista rakentamista.



Isossä kylässä on monia mainioita pikku kyliä. Vierailimme yhdessä niistä, Kumpulan kyläjuhlilla. Siellä oli kilometrin mittainen ihana kirppiskatu ja puolivälissä ohjelmaa. Ihmiset myivät tavaroitaan, kahvia, mehua, leivoksia ym. Porkkanakeitto oli kyllä ikävästi loppunut kesken. Tahtoo tällaisen Turkuunkin!!!


Kumpulasta jatkoimme seuraaville kyläjuhlille, Maailma kylässä -tapahtumaan. Tämä on lemppareitani suvi-Suomen ohjelmatarjonnassa. Ja niin taitaa olla monen muunkin mielestä, väkeä oli tungokseksi asti. Kävimme festareilla kahtena päivänä.

Maailma kylässä on järjestöaktiiveille taivas - siellä et todellakaan ole yksin! Järjestöteltan kokokin on, no, järjetön. Meno on tosi leppoisaa ja musiikin lomasta löytyy paljon asiaa. Kuka vielä kehtaa sanoa, että järjestötoiminta on pelkkää puuhastelua? Kaikki maailman järjestöihmiset - yhtykää!

Paljon siis kyliä ja kyläjuhlia niillä siellä uudessa pääkaupungissa.

Ankaraa kritiikkiä sakenevasta vaalirahasopasta

Vaalirahasoppa sakenee entisestään. Vaalirahan jäljet ovat johtaneet jo veroparatiiseihin. Kymmenet kansanedustajat ministereitä myöten ovat "tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään" täyttäneet väärin lain vaatimia vaalirahailmoituksia - siis lain, jonka ovat itse säätäneet ja jonka perusteluista kinasivat aikanaan rystyset valkeina ja suut tiukalla viivalla. Oppositio ei täydennä omia epämääräisiä ilmoituksiaan ja saa siitä mielestään kirkkaan kilven moittia porvaripuolueita vaalitörkeyksistä. Pääministeri ja puoluejohtaja Vanhanen voi hyvinkin kysellä, mihin tarvitaan kilpailevia puolueita, kun oman puolueen puoluesihteeri Korhonen näyttää kampeavan hallitustaan nurin. Ministeri Brax on varmaan mukavassa välikädessä juuri nyt, kun neuvottelee puolueiden kanssa vaalirahoituksen tulevaisuudesta.

Mielenkiintoisia seikkoja asiassa ovat tällä hetkellä ainakin seuraavat:

• Kuinka vieraantuneita kansanedustajat voivat kansastaan, asemastaan ja vastuustaan olla, kun he silmät pyöräinä selittävät vuoden takaista menettelyään tyyliin "en mää vaan yhtään ymmärtäny". Tämä on oikeasti ärsyttävää ja kansanedustajan asemaa halveksivaa. Sanoisivat edes kallimaisen rehellisesti, että "tein tietoisesti väärin kun kaikki kaveritkin teki". Vastuunottoa, pyydän! Älkää häpäiskö meitä enää tämän enempää.


• Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n tukirahat ovat todella olleet erittäin merkittävä tekijä ehdokkaiden rahoituksessa. Summat ovat olleet suuria, jopa 20 000 euroa (!) per ehdokas, ja niitä on jaettu varsin laajalti. Muu yksittäinen rahoituslähde ei toistaiseksi julki tulleiden tietojen valossa ole kokonaisuudessaan ollut yhtä merkittävä. KMS-rahaa paloi paljon, joku/jotkut olivat mielestään keksineet tosi hyvän systeemin. Rahoitus on kohdistunut erityisesti porvaripuolueisiin, ja sitä kautta tuella on todella saattanut olla suoraa vaikutusta vaalien tulokseen. Tätä kautta ymmärrän kyllä Heinäluoman eilisen hampaidenkiristelyn.


• Demarien ja vassareiden olisi syytä pikimiten avata oma vaalirahoituksensa niin yksittäisten edustajien kuin puoluejärjestöjensäkin tasolla. Heidät on aina yhdistetty ammattiyhdistyksiin, rakennusliikkeisiin ja mm. osuuskauppoihin. Sanokaa rehellisesti, onko tämä totta vaalien rahoituksessa. Vaatimus puolueiden ja sen jäsenjärjestöjen rahoituksen avaamisesta koskee tosin kaikkia puolueita.


• Henkilökohtaisten tukijärjestöjen rooli on kehittynyt viimeisten vaalien aikana hämmästyttävän suureksi. Jopa niin suureksi, että esimerkiksi osa istuvista kansanedustajista ei käytä juuri lainkaan omaa rahaa vaalikampanjaansa, jos vaalirahailmoituksia on uskominen. Liekö syynä juuri tämä omavaltainen, lain perusteluihin perustumaton tulkinta siitä, miten vaalirahoitus pitää ilmoittaa? Tukiyhdistyksissä häiritsee myös se, että niiden mahtipontiset ja usein maakunnalliseen auvoon viittaavat nimet ovat ihan jotain muuta kuin ehdokkaan tukemiseen viittaavia. En tiedä, onko kyse kulttuurisesta jutusta vai tarkoituksellisesta hämäyksestä. Jos rahoitus on avointa ja selkeää, miksi yhdistyksen nimi ei voi olla tyyliä "Elli Ehdokkaan poliittisen toiminnan tuki ry"? Eikö se menisi läpi yhdistysrekisteristä? Jos tavoite on avoimesti tukea poliitikon poliittista toimintaa ja vaalien rahoitusta, voisiko sen sanoa myös yhdistyksen nimessä?


• Koska lukuisat kansanedustajat ja kansanedustajaehdokkaat ja kaikki puoleet toimivat eduskunnan lisäksi myös kuntatasolla, eduskuntavaalien rahoitus ei ole irrallaan kuntavaalien rahoituksesta ja vice versa. Sama tietty pätee kaikkiin muihin vaaleihin. Kun kiitollisuudenvelka syntyy vaikkapa eduskuntavaalikampanjan rahoituksessa, se on syntynyt, ja sitä mahdollisesti joutuu "maksamaan" vaikkapa kuntatason päätöksenteon yhteydessä. Vähintäänkin rahoittajan tarpeita on kuunneltava tavallista tarkemmalla korvalla. Joka väittää, että tällä ei ole päätöksenteon lopputuloksen kanssa yhtään mitään tekemistä, on sinisilmäinen hölmö tai totuuden värittäjä. On toki ihan mahdollista, että rahoitus ei vaikuta päätöksiin, mutta itsestäänselvyys se ei ole, ja juuri tämä on rahoituksen avoimuuden olennaisin peruste.


• Jälkikäteen tapahtuvaa kampanjarahoitusta en ymmärrä ollenkaan, enkä viattomana pikkupoliitikkona ollut osannut edes ajatella sellaisen olemassaoloa. Miten sen voi muka erottaa lahjonnasta? Täytyyhän kampanjoiden perustua realistiseen rahoitussuunnitelmaan, jotta ehdokkaan päätöksenteon puoleettomuuteen voi edes jotenkin luottaa! Jos ehdokas jää velkaa, hän saa itse rahoittaa velkansa. Kampanjat on sovitettava maksukyvyn mukaan. Kuinka itsenäinen päättäjä on päättäjä, joka valituksi tultuaan yrittää epätoivoisesti haalia "sidosryhmiltään" kasaan tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja vaalivelkojen katteeksi? Miten tällaisen edustajan toiminnan asiallisuutta voi valvoa? Tästä näkökulmasta löytyy monta perustetta vaalikampanjan kattosumman asettamiseksi ja jälkikäteisrahoituksen selväksi kieltämiseksi.


• On väitetty, että vaalirahoitusta tarvitaan, jotta köyhemmilläkin ehdokkailla on mahdollisuus pärjätä vaaleissa. Älkää kiltit vaalirahoittajat käyttäkö tällaisia argumentteja. Pienikin vilkaisu vaalirahalistoihin paljastaa, kuinka kaukana totuudesta tämä "perustelu" on.

Olen kohta tullut moittineeksi jo melkein kaikki tämän asian tiimoilta: poliitikot, toimittajat ja rahoittajat. Vain äänestäjät ovat jäljellä. Ja nyt saatte tekin omanne: Käyttäkää aivojanne! Te otatte kyllä ahnaasti vastaan karkkia, kukkia, krääsää, soppaa ja muuta kestitystä, ja vähemmän ahnaasti esitteitä, rintanappeja ja vaalilehtiä, mutta ette koskaan kysy, millä rahoilla kaikki tuo maksetaan. Te annatte mielellänne äänelle "voittajatyypille", joka hymyilee luonnollista kokoaan suurempana aamulehden etusivulla, roll-upissa tai bussipysäkkien valomainoksissa, ja jonka ympärillä häärii joukkueellinen kahvinkaatajia, mutta ette tivaa, millä ehdokas mainoksensa rahoittaa ja ketä hän oikeasti edustaa. Ette te ainakaan minulta ole koskaan kysyneet, enkä ole kuullut kysyvän keneltäkään muultakaan. Ei kukaan. Koskaan.

Vaalirahalla on aina jokin lähde. Meillä vihreillä se on usein oma lompakko ja läheiset ihmiset, ja siltä tietty kampanjamme myös näyttävät. Jokaiselta ehdokkaalta on hyvä kysyä, millä hän ja hänen puolueensa kampanjansa rahoittaa ja kuinka itsellinen päättäjä hän puolueineen on. Mitä suureellisempi kampanja on, sitä tärkeämpää asiaa on tiedustella. Raha ei kasva puussa vaalikentilläkään.

Tässä minun teesini vaalirahoituksen uudistamiselle nopeasti muotoiltuna:

• vaalirahoitusilmoituksesta on käytävä ilmi tehty kampanja kokonaisuudessaan: niin tulot kuin menot, rahoituksen avoimuuden varmistamisen kannalta riittävällä tarkuudella eriteltyinä


• yksittäiselle rahoitukselle on asettava ilmoituskatto, rahoituksen lähteestä ja reitistä riippumatta. Vihreiden sisäisen ohjeistuksen 1000 euroa on sopiva summa. Jos lahjoittaja antaisi enemmän, mutta kieltää nimensä ilmoittamisen, rahoitusta ei saa ottaa vastaan. On ehdokkaan asia varmistaa, että yli 1000 euron lahjoituksissa nimen saa julkaista


• kaiken vaalirahoituksen on oltava julkista: ehdokkaan, tukiyhdistyksen, puolueen ja puolueen jäsenjärjestöjen


• jälkikäteisrahoitus lahjoituksin on kiellettävä. Suurilta kampanjoilta edellytetään riittävää talousasioiden hallintaa, rahoituksen on oltava etukäteispainotteista.


• rahoitus on julkistettava jo ennen vaalipäivää, esim. vaalipäivää edeltävänä lauantaina klo 12. Puolueet voivat hoitaa tämän keskitetysti nettisivupalvelun kautta, jotta ehdokkaalta ei kulu asiaan liikaa voimavaroja.


• televisiomainonta pitää kieltää. Sen informaatioarvo on olematon ja kustannukset erittäin suuret. Tv-kampanjat nostavat tarpeettoman paljon kampanjoinnin hintaa, ja sitä kautta vaarantavat päätöksenteon luotettavuutta.


• yksittäisen ehdokkaan kampanjalle tulee asettaa vaalipiirikohtainen kattosumma. Varsinais-Suomessa sopiva summa eduskuntavaaleissa voisi olla 30 000 euroa. Sillä saa jo melkoisen kampanjan, erityisesti jos tv-mainonta ei ole sallittua. Vaalipiirikohtaisuus tarvitaan siksi, että esim. pääkaupunkiseudulla mainosvälineet ovat sangen hintavia. Toisaalta esim. Vaasan vaalipiiri on sillä tavalla kallis, että siellä ei ole yhtä kätevää valtalehteä vaan ehdokkaat joutuvat mainostamaan kovin monissa lehdissä kattaakseen vaalipiirinsä alueen.


• vaalirahoituksen antaminen ehdokkaalle on kunniallista ja demokratiaa edistävää toimintaa, kunhan pelataan sääntöjen ja avoimuuden ehdoin.

Vihreä liitto on julkistanut oman rahoituksensa. Löydät sen täältä.

Oma kunnallisvaalibudjettini vuodelle 2008 on tähän mennessä seuraava:

• tulot: 0 euroa
• menot: 0 euroa.

Olen ajatellut käyttää kampanjaani kokonaisuudessaan pari tuhatta euroa, jotka otan mitä todennäköisemmin säästötililtäni. Jos joku haluaa avustaa kampanjaani, se on toki mahdollista. Edellytyksenä on lain ja yllämainittujen ehtojen lisäksi se, että a) rahoitus on vastikkeeton lahjoitus, ei vastapalvelusta odottava tuki ja b) pidätän toki itselläni oikeuden hyväksyä tai hylätä tarjottu tuki.

Oma eduskuntavaalibudjettini nopeasti laskien vuodelta 2007 oli seuraava (en päässyt läpi enkä varaedustajaksi, joten tämä on siis täysin epävirallista selontekoa):

• tulot: 2619 euroa (mieheltäni 1020 €, lähisukulaiselta 999 € (ei halunnut nimensä julkaisemista ;), toiselta lähisukulaiselta 100 € ja tuntemattomalta lahjoittajalta (yksityishenkilö) 500 €. Tämä tuntematon lahjoittaja antoi rahaa muutamalle vihreälle ehdokkaalle kontaktihenkilön kautta. Hän on kuulemma yksityishenkilö, joka aatteellisista syistä halusi tukea vihreiden ehdokkaiden kampanjoita. Suurkiitos hänelle, moinen tuki oli aivan uskomaton juttu siinä rahoitusmaailmassa, missä me elämme. Iso kiitos myös muille tukijoille!!!


• menot: 7798,45 euroa


• omaksi rahoitusosuudeksi jää siis 5179,45 euroa.

Lisäksi olin mukana Turun seudun vihreiden, vihreiden Varsinais-Suomen piirin ja Vihreiden Naisten rahoittamissa yhteismainoksissa, jos nyt yhtään oikein muistan, mutta niiden euromääräistä arviota minulla ei ole. Vaalimenot ja -tulot on kirjattu pieneen mustaan muistikirjaan, joka oli koko ajan mukana käsilaukussa. Aivan varma en kuitenkaan ole, että siinä on ihan jokaikinen mennyt euro mukana.

Kuluissa on mukana kaikenlaista: mainoksia ja taittoja, meikkejä ja kampauksia, kampanjatuotteita, osuuksia tilaisuuksien kustannuksista, termoskannu, mukeja, mehuja, keksejä ja muuta tarjottavaa, matkakuluja, kahvilatarjoilua, nettisivuja ja esitteitä.

Kalliin puoleinen harrastus, tämä ehdokkaana brassailu. Hintavin osuus kampanjassa oli ehdottomasti kampanjabudjetin tekemisen jälkeen esiin tullut mahdollisuus osallistua ns. abrijulistekampanjaan, eli bussipysäkki- ja "mainostikkunekku"mainontaan. Minun osuuteni siitä oli 3311 euroa. Mietin asiaa jonkin aikaa, sillä siihen hupenivat ne säästöni, jotka olin ajatellut jättää käyttämättä kampanjaan. Jälkeenpäin voi sanoa, että vaikka abrimainos oli riivatun kallis, se oli myös aika hauska ja ehdottomasti eniten mieleenjäävä extremekokemus kampanjassa. Jo mainoskuvaus meikkaajineen ja kampaajineen jossain Sörnäisten syrjäisessä studiossa jäi mieleen, ja oli tosi omituinen ja muistoja tuottanut elämys nähdä itsensä riippuvan kymmenissä valomainoksissa pitkin kaupunkia. Kai sitä voi sitten näinkin rahansa hössätä?

Jösses mikä sotku!

Vaalirahakohusta onkin tulossa sen sortin soppa, että se saattaa johtaa ihan mihin vaan. Pimennossa olleita vaalirahoittajia sekä heidän keskinäisiä ja kansanedustajien välisiä suhteita paljastuu koko ajan lisää.

Aarniometsää kaatuu, kun kaikkien toimintaansa selittävien ja selittelevien edustajien naamat on saatava painettua esille iltapäivälehtiin. Valituksi tulleet edustajat ovat kirjoittaneet lain vaatimiin selvityksiinsä täyttä lööperiä ja ministerit jäävät kiinni valehtelusta. Tässä alkaa itseäänkin hirvittää, mihin tapahtumaketju päätyy. Luulisi, että eduskunnassa ollaan aika paniikissa.

Mitä enemmän soppaa hämmennetään, sitä enemmän sattumia sieltä löytyy. Tänään paljastui Tokmannin Kyösti Kakkoselle puuhattu vuorineuvostitteli. Lähipäivinä tulee varmasti esiin jotain muuta, kun asiaa nyt tongitaan. Luulen, että nyt on vasta törmätty jäävuoren huippuun. On esitetty epäilyjä, että ilmoitusten loppusummat eivät vastaa todellisia kuluja ja salarahoittajien laadusta ja yhteyksistä päätöksentekoon saattaa tulla esiin ties mitä, kunhan rahoittajat saadaan tutkittua.

Kansalaiset puhisevat kiukkua, mutta eivät oikein tiedä, mitä asialle tekisi. Huomattava osa eduskunnassa istuvista kansanedustajista on paljastunut vähintäänkin muunnellun totuuden tuottajiksi ja siellä ne istuvat edelleen. Seuraavien eduskuntavaaleihin on pitkä aika ja äänestäjien muisti tunnetusti lyhyt. Kunnallisvaaleissa asiaa ei ehkä koeta samalla tavalla, vaikka todellisuudessa vaalirahoituksen ja päätöksenteon välinen etäisyys on kuntatasolla lyhyempi kuin eduskunnassa. Täällä se saattaa muodostaa aivan kukkarossa tuntuvia eurohyötyjä.

Politiikan arvostus on pohjamudissa, myös niiden hyvien ja ilmoituksensa asiallisesti täyttäneiden tyyppien. Keskustelussa unohtuu helposti, että sinällään vaalirahan antaminen on ok, mutta se pitää tehdä julkisesti ja ilman tausta-ajatuksia. Puoluetuella ei kukaan halua rahoittaa puolueita nykyistä enempää, vaika puoluetuki olisikin puolueetonta rahaa.

Lakia on muutettava, ja sen saa luvan hoitaa vihreä oikeusministeri Brax. Tämä sopii hyvin, sillä koko nykyinen lainsäädäntökin on saanut alkunsa vihreän ex-kansanedustaja Irina Krohnin aloitteesta. Olisimme tehneet enmmänkin, jos olisimme saaneet muut mukaan, mutta silloin sanktioita ja vaalikattoja vastustettiin raivoisasti. Onnea ministerille lainsäädäntötyöhön!

PS. Kuvat ovat pari viikkoa sitten tulleesta Billy Wilderin leffasta Poikamiesboksi. Kokeilin näppäillä kameralla kuvia tv-ruudusta.Tässä tulos.

Puoluekokousuutisointia

Puoluekokous Mikkelin lyseossa on ohi. Kivaa oli, ja rauhallista. Tämä kun ei ollut henkilövalintakokous, joten taistoja ja kauppaa ei tarvinnut käydä. Ensi kevään puoluekokouksessa minusta tulee sitten puolueen täysinpalvellut nestori 43 vuoden kunnioitettavassa iässä. Silloin tulen palvelleeksi puolue"koneistoamme" 10 vuotta valtakunnanpolitiikan tasolla. Ensin neljä vuotta eli kaksi kautta puoluehallituksen jäsenenä, sitten yksi kaksivuotiskausi puolueen varapuheenjohtajana ja lopuksi kaksi kautta valtuuskunnan puheenjohtajana. Kaikesta siitä, mitä ei-kansanedustaja voi puolueessa saavuttaa, olen saanut lähes kaiken. Puoluesihteeriksikin on pyydetty useamman kerran, mutta siihen en ole ollut halukas asettumaan ehdolle. Työryhmää olen puheenjohtanut, myös vaaliohjelmatyöryhmää. Vain puoluekokouksen puheenjohtajuus puuttuu, ja senkin kokeminen on ehkä vielä joskus mahdollisuuksien rajoissa :).

Jääköhän ensi kevään jälkeen jäljelle vain muisteleminen? Kuinka haikea kokous siitä minulle tuleekaan? Vai olenko vapautuneen estoton?? No, sen näkee, mutta olen kyllä todella nauttinut työn tekemisestä vihreiden porukoissa, eikä se tietenkään vielä ensi puoluekokoukseen lopu. Voin ruveta vaikka aktiiviseksi nestorijäseneksi johonkin vihreiden työryhmään. Hupaisaa tässä on tietysti se, että jokseenkin kaikissa muissa suomalaisissa puolueissa 43-vuotiaat ovat vielä nuoriso-osastoa :), mutta meillä nelikymppinen voi todella olla kokenut puolueen jäsen. Syitä on kaksi: nuorillekin jäsenille annetaan vastuuta ja kovia paikkoja, ja rotaatioperiaate pitää huolen ripeästä virkakierrosta. Sammal ei kasva päälaelle, kun hommia pitää vaihtaa aina parin kauden välein. Se on oikein hyvä juttu, suosittelen muillekin.



Puoluekokouksen politiikasta muutama linkkivinkki kiinnostuneille:

• Ministeri Tarja Cronbergin puhe
• Ministeri Tuija Braxin tiedote Vihreän liiton lähtökohdista perustuslain tarkastelussa
• Puoluekokouksen kannanotto Burman (Myanmarin) tilanteesta
• Tiedote puoluekokouksen hyväksymästä ikääntymispoliittisesta ohjelmasta (Itse ohjelma ei vielä taida olla verkossa vaan oikoluvussa)
• Tiedote puoluekokouksen hyväksymistä linjauksista perustuslain uudistustyölle (Ks. edellinen)

Vaalirahasotkusta ja eilisestä kaupunginvaltuuston kokouksesta sekä maakuntahallituksestakin olisi kiva raportoida, mutta nyt en millään ehdi ja kotoa nettiyhteys ei taida taaskaan toimia. Ei ainakaan eilen toiminut. Harmi. Loppuun Etelä-Savon vihreiltä saatuja terveisiä. Kiitos heille kokousjärjestelyistä, ja puoluetoimistolle kanssa!

Puheenvuoro Mikkelistä

Terveiset Mikkelin puoluekokouksesta! Täällä on koolla muutama sata vihreiden jalanjälkien jättäjää. Meneillään on poliittinen keskustelu. Alla oma puheenvuoroni, jonka käytin kohdassa "yleispoliittinen keskustelu". Puheenvuorojen maksimipituus on 2 minuuttia, joten teksti ei ole kovin pitkä.

Hyvä puoluekokous väki, muutama lisäsana vaalirahoituksesta. Kunnilla on kaavoitusmonopoli, kuten kaikki tiedämme. Tiedämme myös, että mm. rakennusliikkeet ja suuret kauppaliikkeet osallistuvat tämän kaavoitusmonopolin päättäjien valinnan rahoittamiseen. Pyyteettömän rahan kysymys koskee mitä suurimmassa määrin myös kuntavaaleja.

Miten vapaa päättämään on kuntapäättäjä, jonka vaalikampanjan rahoituksesta merkittävä osa on tullut mm. mainitsemiltani rakennus- ja kauppaliikkeiltä, joilla on toki omat intressinsä kunnan päätöksenteon suhteen? Pitäisikö valituksi tulleen päättäjän vähintäänkin informoida asiasta kuntalaisia, vaikka rahoitus käytännössä kanavoituisikin työväen- ja tukiyhdistysten kautta eikä suoraan omalle tilille?

Ei ole aivan yksinkertaista vastata kysymykseen, kummassa tapauksessa hämäräksi jäävällä rahoituksella on vakavammat pitkäaikaiset seuraukset: eduskunnassa lakeja säädettäessä vai kunnissa käytännön asioista päätettäessä? Ideapark -keskustelu konkretisoi hyvin tätä ongelmaa.

Me vihreät olemme todella monesti yrittäneet nostaa vaalirahoituksen ongelmia tapetille. No, nyt ne hieman onnenkantamoisen kautta ovat siellä. Ja toivottavasti pysyvät yli kuntavaalien. Monesti on tuntunut siltä, että tiedotusvälineet suhtautuvat rahoituskuvioihin jokseenkin hampaattomasti. Toivottavaa on, että hampaat ovat nyt löytyneet ja että ne ovat pysyvät.

Sanktioita oleellisempaa on mielestäni varmistaa rahoituksen avoimuus - siinä asuu äänestäjän kuluttajansuoja. Kun tietää oman päättäjänsä taustan, voi sen kautta seurata hänen toimintaansa ja tehdä siitä omat johtopäätöksensä.

Toivoisin myös keskustelua vaalirahoitukselle asetettavasta katosta ja sen myönteisestä vaikutuksesta eduskunnan ja kunnanvaltuustojen todelliseen edustavuuteen. Demokratialla on hintansa, mutta saako raha olla niin keskeinen tekijä päättäjiä valittaessa, kuin mitä se nykyisin on?

Murheellisia uutisia meiltä ja maailmalta

Jotenkin on murheellista, että kansakunnan kaapin päällä tuntuu istuvan kovin tietämätöntä sakkia, mitä tulee oman vaalikampanjan rahoitukseen. Keskustan ryhmäjohtaja Timo Kallin lausunnosta käynnistyi kova kohu, jota on ollut kohtalainen riemu seurata. Me vihreät olemme kerta toisensa jälkeen pyrkineet nostamaan vaalirahoitusta tapetille, mutta oikeasti asiasta eivät ole olleet kiinnostuneita sen enempää muut puolueet kuin tiedostusvälineetkään.

Näin väitän, sillä jos kiinnostusta olisi ollut, vaalien rahoitus olisi hoidettu terveen läpinäkyvälle pohjalle jo vuosia sitten. Vaan ei ole. Tarvittiin oikeasti arvovaltainen poliitikko sanomaan suoraan kameran edessä, että häntä ei lain noudattaminen tässä asiassa hotsita, jotta tiedostusvälineet todella tarttuivat - tai ehkä jopa joutuivat tarttumaan - asiaan.

Kohu on tuottanut muutamia ikimuistoisia puheenvuoroja. Erityisesti keskustalainen ympäristöministeri Paula Lehtomäki on kunnostautunut. Iltalehdessä hän sanoo rahoittajistaan ja raportoitavan rahan tarpeesta näin: "Saattaa olla, että osa on ollut sellaisia, että he eivät toivo nimeään julkisuuteen. Tietysti erityisesti tästä eteenpäin on skarpattava sen kohdalla, että lojaliteetti lakia kohtaan on suurempi kuin lojaliteetti muita tahoja kohtaan. ... Mutta mielestäni sitä kannattaa aika rauhallisesti miettiä, missä oikea raja erittelyvelvollisuudelle on. 1 700 euroa menee helposti jo melkein yhteen lehti-ilmoitukseen, eikä se ole kampanjassa välttämättä kovin suuri raha. Raja voisi olla 10000 euroa, Lehtomäki miettii. ".

Jaa että lain noudattaminen on lojaliteettikysymys? Ettei vain olisi niin, että ennen tätä kohua Lehtomäen lojaliteetti oli enempi kallellaan rahoittajiaan kohtaan, ja kohu kellisti vaakaa lain puolelle? Näin voisi lausunnon perusteella päätellä. Jos näin on, mitä se kertoo edustajan asenteesta perustyötään, eli lain säätämistä, kohtaan? 10 000 euron raja-ajatuksesta sanon vain, että eipä voisi ministerin jalat olla enää enempää irti demokratian läpinäkyvyydestä. Mutta olen varma, että Lehtomäki saa asiassa seuraajia. Jos tuet kerran joudutaan oikeasti julkistamaan, nostetaan raja niin korkealle, että niitä ei oikeasti jouduta julkistamaan? Näin ennustan, seuratkaapa vain keskustelua.

Kirjoitan asiasta huomenna lisää, olen ajatellut puhua tämän tiimoilta Mikkelin puoluekokouksessa. Sitä voi seurata suorana netissä: www.vihreat.fi/live. Puoluetoimisto toteuttaa kokeiluluontoisesti puoluekokouksen reaaliaikaisen seurannan mm. videokuvan, valokuvien, pikaviestien ja blogimerkintöjen keinoin. Tavoitteena on välittää verkkoon sekä puoluekokouksen asiaa että tunnelmia ja kokeilla, miten suuren tapahtuman välittäminen nettiin luontuu. Hyvä homma!

Otsikon murheellisista uutisista on tullut kauhulla seurattua Aasian tapahtumia. Kiinassa maanjäristys jätti kodittomaksi liki viisi miljoonaa ihmistä (lähes kotimaamme asukasluvun verran!) ja kuolleita arvioidaan olevan 50 000. Myanmarissa arviot kuolleista nousevat pitkälti yli sadan tuhannen vainajan, ja yli kahdelta miljoonalta arvioidaan puuttuvan ruokaa, suojaa ja puhdasta vettä. Ja juntta ei päästä apua maahan. Tämä on oikeasti järkyttävän kammottavaa. Kansainvälisen yhteisön on todella tehtävä kaikkensa, jotta juntta saadaan tolkkuihinsa! Tämä karmea tilanne on nyt varsinainen todellisuustesti kansainväliselle solidaarisuudelle, humanitaariselle avustusjärjestelmälle ja yhteisesti jaetuille arvoille. Osanottoni uhreille sekä heidän omaisilleen ja ystävilleen.

Monttu auki

Suu loksahti auki kuin telkänpönttö, kun kuuntelin keskustan ryhmäjohtaja Timo Kallin kohutun haastattelun hänen vaalirahoituksestaan. Ihan totta, kansanedustaja ei voi eikä saa sanoa näin! Kallin kunniaksi on tietysti sanottava, että hän rehellisesti sanoi, että laista viis, hän ei aio sanoa, mistä vaalirahoituksensa sai, ja täten leväytti koko suomalaisen vaalirahoitusilmoitusjärjestelmän kulissimaisuuden kansan syvien rivien eteen.

Kalli-keissistä ovat ansiokkaasti bloganneet niin puoluesihteeri Panu Laturi kuin kansanedustaja ja Vihreiden varapuheenjohtaja Jyrki Kasvi, lukekaa heidän kirjoituksensa. Olen täsmälleen samaa mieltä. On se nyt pikkaisen eri juttu, jättääkö tavis käyttämättä pyöräilykypärää vai jättääkö valituksi tullut kansanedustaja ilmoittamatta muutama kymmenen tuhatta euroa vaalirahaa, vaikka kumpaiseenkaan lain rikkomisesta ei ole säädetty rangaistuksia. Toisesta pitäisi kyllä säätää. Hyvä hallitus: toimintaa, pyydän!

Jos ei tiedä, mistä kohistaan, voi ohjelman katsoa Yle-Areenasta. Ja kun vauhtiin pääsee, voi katsoa myös sunnuntai-iltana tulleen Ykkösdokumentin suomalaisesta korruptiosta. Liittyy tähän tematiikkaan, ja mainituksi ohjelmassa tulee myös kotikaupunki Turku.

Mitäpä muuta? Työtä ja puutarhaa, pääasiassa. Kollegan kanssa suunnittelemme yhtä proggista, siitä ehkä lisää joskus toiste. Harjoittelukausi päättyi, opetusharjoittelijat lähtivät, vain yksi rästitunti ja pari loppupalautetta on jäljellä. Loppukevään saan olla "kahden" oppilaiden kanssa :). Perjantaina olin lukion ympäristökurssilaisten kanssa patikkareissulla Ruissalossa. Siellä oli kauniin kevätpäivän kunniaksi varsinaiset biologian opettajien kokoontumisajot.

Viikonlopun olimme pääasiassa kotona, oleilimme ja laitoimme pihaa sekä sunnuntai-iltana käväisin vihreiden valtuustoryhmän kokouksessa.

Tänään maanantaina olin koululla tapaamassa varsinaissuomalaisia kansanedustajia, joita tuli pieni ryhmä tutustumaan Varissuon ja Norssin tilanteeseen ja maahanmuuttajataustaisten lasten ja -nuorten opetukseen. Kiva, että tuli edes pieni ryhmä. Meillä Varissuolla toimivilla olisi paljon tarpeita sekä valtion että Turun kaupungin suhteen. Vaan mahtaako kumpikaan kuulla?

Vakkelta tulin jokirantaan pyärängummiksi. Varsinais-Suomen agendatoimisto kampanjoi alkanutta Pyörällä töihin -viikkoa. Meitä valtuutettuja oli pyydetty pyärängummeiksi, eli jokirantaan pumppaamaan ilmaa pyöräilijöiden renkaisiin ja rasvaamaan kettinkejä. Siinä sitten karjuin vastatuuleen ohiajaville, että "Ilmaista ilmaa tarjolla! Rasvaa kettinkeihin!" ja pumppasin renkaita. Vauhtiin päästyämme väkeä myös riitti tapahtumassa. Olin hakenut lainaan vihreiden toimistolta kunnollisen jalkapumpun, sillä oli hyvä pumpata. Ajattelin, että pikkupumpulla en kauaa jaksa askarrella selkä mutkalla. Parin tunnin pumppauksen jälkeen alaselkä alkoi jalkapumpusta huolimatta hieman osoittaa mieltään. Mutta kiva kokemus kaiken kaikkiaan, ja tosi moni huoltopisteeseen pysähtynyt pyöräilijä poistui paikalta hymyillen :). Menen kyllä toistekin, jos pyydetään!

Hirmumyrsky Nargis ja miljoona koditonta

Kuva: Vuoden nuoren taiteilijan Samuli Heimosen työ Tampereen taidemuseon näyttelystä. Sopii jotenkin tähän tunnelmaan.

Viime päivät on ollut tosi paha olo hirmumyrsky Nargisin takia. Kuten ilmastonmuutosmalleissa ennustetaan: myrskyt lisääntyvät ja eniten tulevat kärsimään maailman köyhimmät ihmiset. Nyt Myanmarissa kävi juuri näin: myrsky ja sen nostattama hyökyaalto tuhosivat suuret alueet merenpinnan läheistä maaseutua, kyliä ja kaupunkeja. Hirmumyrskyt saavat hirmuisen voimansa kaiken aikaa lämpenevästä merivedestä, ja perussääntöhän on, että mitä lämpöisempi vesi, sitä voimakkaampi myrsky.

Kuolleita on jo yli 22 000, ja lisää löytyy, kun raivaustyöt etenevät. Miljoona ihmistä jäi ilman kotia ja taudit pääsevät jylläämään puhtaan juomaveden, ruoan ja sanitaation puutteesta kärsivässä Myanmarissa. Olkoon maassa sotilasjuntta tai ei, ihmisillä siellä on iso hätä.

Niille, keillä on varaa avustaa:

• Punaisen ristin katastrofirahasto löytyy täältä.
• Oma suosikkini on Kirkon ulkomaanapu. Sen lahjoitustiedot löydät täältä.

Jos olet oikein tosi varakas, jätä yksi Thaimaan lentolomamatka väliin ja anna rahat naapurimaa Myanmarin avustamiseen. Ilmastokin kiittää.

Lisäys 7.5.: New Orleansin tuhonneen hirmumyrsky Katrinan (muistattehan kaikki sen katastrofin, eikö vaan?) uhriluku oli lopulta kai noin 1500 kuollutta ihmistä. Joitakin kymmeniä tuhansia ihmisiä asuu myrskyn jäljiltä edelleenkin tilapäismajoituksessa. Tämän päivän uutisten mukaan YK pelkää Myanmarin uhriluvun nousevan vielä "huomattavasti" ja joku amerikkalaisdiplomaatti väitti kuulleensa arvioita 100 000 uhrista. Tilanteen seuranta täällä meidän tiedotusvälineissämme ei kuitenkaan liene tällä hetkellä aivan Katrinan luokkaa...

Ja pieni korjaus eiliseen: hyökyaalto ei taida olla myrskyn nostattamalle vedelle oikea nimitys. Oikeampi lienee tulva-aalto. Näin opin mainiosta blogista Helsingin sää kuvina, johon tutustuin joitakin kuukausia sitten ja jota olen siitä pitäen puolihuolimattomasti seurannut ja tarpeen tullen opiskellutkin. Siinä oli eilen (6.5.) huolellinen kuvaus Nargisin edesottamuksista, mikä kiinnostuneille tiedoksi mainittakoon.

Aurinkoinen valpuri

Vappu tuli juhlittua perinteisen kaavan mukaan: aattona Taidemuseonmäellä ihmisten lakitukseen, sitten Liljalle (siis Liljan patsaalle patsaan lakitukseen) ja sen jälkeen kaljalle. Tai siiderille, en minä olutta juo, keliaakikko kun olen. Turussa vappu oli todella lämmin (virallisen mittauksen mukaan 23.9 astetta), joten ravintola Koulun pihalla oli leppoisa istua. Nepalilaisen ruokaravintola Sikharin (nam!) kautta päädyimme vielä jatkoille ja sitten vikalla bussilla kotiin.

Vapunpäivänä oli Aurajokirannassa Apteekkimuseon edessä vuorossa Vihreiden perinteinen vappujuhla Aito Vihreä Vappu, jonka "puhujalavaa" olen vuosien mittaan kuluttanut monet kerrat. Muita puhujia olivat Pauliina de Anna, Mika Helva ja Ville Niinistö. Spiikkauksen hoiti Janina Andersson ja musiikista vastasi Sohon Torwet. Ilmapallojen narut menivät perinnettä noudattaen taas pahasti solmuun, ja muutenkin tunnelma oli aurinkoisen vappuinen. Turun Sanomien jutun tapahtumasta voit käväistä lukemassa täältä.

Päivän päätteeksi tulimme kotiin ja ryhdyimme mieheni kanssa kaatamaan puita. Tontillamme kasvaa liikaa puita, osa jopa lähes talon seinässä kiinni, ja muutama niistä pitää ikävä kyllä kaataa. Mutta mihin ihmeeseen voi loppusijoittaa muutaman havupuun oksat neulasineen?

Perjantaina puutarhatyöt jatkuivat: putsasin vuorenkilpipenkin ja otin hengiltä legioonan lehtokotiloita ja yhden liljakukon. Työtä pihamaalla kyllä riittäisi, esim. toinen, vielä suurempi vuorenkilpikasvusto kaipaisi hoitotoimenpiteitä. Osan tontista olemme ehtineet saada kohtuukuntoon, mutta osa on vielä raivaamatta. Ja kasvimaakin pitäisi laittaa. Talokaupassa tuli todellakin hankittua itselleen uusi harrastus. Onneksi aiemmat asukkaat ovat istuttaneet tänne paljon kukkivia kasveja, olemme saaneet nauttia niistä tänä keväänä runsain mitoin. Tästä heille iso kiitos! Nytkin täällä kukkivat ainakin skillat, narsissit, hyasintit, jalokiurunkannukset, talviot, helmililjat, onnenpensas, kevätkaihonkukat, valkovuokot, esikko, vuorenkilpi, ruttojuuret, käenrieska, käenkaali ja vuohenjuuri (luulen, pitää tarkistaa). Tulppaanit aukevat ihan kohta. Saattaa olla, että tämä tontti on kauneimmillaan keväällä, kun erilaisia kukkia on niin paljon ripoteltuina sinne ja tänne. Keskikesällä täällä oli vuosi sitten paljon värittömämpää.

Liitän loppuun pari valokuvaa vihreiden vapputapahtumasta ja niiden alle pitämäni puheen, jos se nyt sattuisi jotakuta kiinnostamaan. Leppoisaa toukokuun jatkoa!

Keväisen vihreää vappua, hyvä juhlakansa!

Vapun päivällä on pitkät perinteet ja monta juhlan aihetta. Juhlimme kevättä, ylioppilaita ja kansainvälistä työn päivää, kuka mitäkin ja moni kaikkia näitä. Sata vuotta sitten työtä oli tehtävä ihmisten elinolojen kohentamiseksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden aikaansaamiseksi. Nyt vuosisata myöhemmin ihmisten elinoloja ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta vakavimmin uhkaava asia on globaali ilmastonmuutos. Ilmastonmuutoksen pahimmat vaikutukset kohdistuvat maailman köyhimpiin ihmisiin, mutta osattomiksi emme tule jäämään me vauraat länsimaalaisetkaan.

Viime vuodet ovat tuottaneet ilmastonmuutoksen etenemisestä yhä huolestuttavampia tietoja. Aiemmin kiistaa käytiin siitä, tuleeko ilmastonmuutos etenemään muutosta ennustavien mallien vaihteluvälien ala- vai ylärajoja pitkin, eli ennustavatko mallit liian synkkää tulevaisuutta. Nyt keskustelun sisältö on muuttunut. Näinä aikoina puidaan sitä, miksi todelliset havainnot kertovat suurempaa muutosta kuin mallit ennakoivat. Mitä olemme jättäneet huomiotta, mitä emme vielä tiedä? Miksi muutos etenee nopeammin kuin tutkijat ovat olettaneet?

Ilmastomallien mukaan tulevaisuudessa myrskyt ja kaatosateet lisääntyvät, jäätiköt sulavat ja merenpinta nousee. Joudumme ratkomaan tulviin, sähkökatkoksiin ja vettyneeseen maahan liittyviä ongelmia. Toisaalta myös kuivuuskaudet lisääntyvät - täällä meillä erityisesti kesäaikaan - ja tästä ennakoidaan pulmia sekä vesihuollolle että ilmanlaadulle. Lumettomien synkkien talvien, varhaisten keväiden ja maailmanlaajuisesti nousevan ruoan hinnan kanssa me varsinaissuomalaisetkin olemme jo saaneet tehdä tuttavuutta. Lämmin sää miellyttää toki montaa – ainakin siihen saakka, kunnes se muuttuu viikkojen paahtavaksi helteeksi, joka polttaa nurmikot ja korventaa kasvimaat. Siellä, missä kuivuus ehdyttää juomavesilähteet, tappaa viljan ja karjan ja vie ruoan perheeltä, aurinko ei enää lämmitä kutkuttavan mukavasti. Muutos on liian nopea ja siksi monelle tuhoisa.

Näin työn päivänä on hyvä korostaa: ilmastonmuutoksen hidastaminen on sinun, minun ja meidän työ. On kyse nimenomaan työstä ja sen tekemisestä. Pelkällä puheella ei tätä palloa pelasteta. Vastuu ja käytännön työtehtävät täällä meillä Pohjolassa kuuluvat niin Suomen valtiolle kuin kunnille, myös kotikaupunki Turulle, ja jokaiselle yksittäiselle ihmiselle. Kaikkien osallistuminen ilmastotyöhön on tärkeää ja merkityksellistä, ja jokainen voi tykönään miettiä, onko oma panos ollut riittävä.

Turun kaupungin ja kaupunkiseudun osalta toimet eivät ole vielä olleet tarvittavia. Monessa asiassa kehitys on todellisuudessa kulkenut jopa aivan päinvastaiseen suuntaan. Asutus hajaantuu yhä kauemmas, liikenteen määrä ja etäisyydet kasvavat, autot pörräävät kodin, työpaikan, kaupan ja harrastusten välillä. On välttämätöntä siirtää ilmastopolitiikka Turussa paperilta käytännön päätöksiin, toimenpiteisiin ja työhön.

Kaupunkirakennetta on tiivistettävä, se ei saa hajaantua enää tämän järjettömämmäksi. Samalla on huolehdittava lähipalveluista, asumisen kaikinpuolisesta viihtyisyydestä ja luontoympäristöjen säilymisestä virkistyskäytössä. Näiden toteuttamiseksi on käynnistettävä ekokaupunginosahankkeita. Myös vanhojen rakennusten uusiokäyttöä on kehitettävä, purkamisen sijaan. Liikenne, rakentaminen, lämmittäminen ja ison kaupungin hankinnat on kaikki toteutettava energiatehokkaasti. Ydinenergiaa ei kaupunkilaisten Turku Energia kuitenkaan tarvitse. Uusi rakentaminen on kaavoitettava toimivien joukkoliikenneyhteyksien varteen. Kaavoituksen yhteydessä on päätettävä myös uusien asuinalueiden ympäristöystävällisistä energiaratkaisuista kuten kauko- ja maalämmöstä.

Toriparkin rakentamisen sijaan on parannettava keskustan saavutettavuutta ja viihtyisyyttä joukkoliikennettä, pyöräteitä ja kävelykeskustaa kehittämällä. Joukkoliikenne on saatava paitsi edulliseksi myös seudulliseksi, nopeaksi ja helposti ymmärrettäväksi. Lisäksi tarvitsemme kiireesti päätökset ja aikataulut uusien joukkoliikenneratkaisujen aikaansaamiseksi ja niiden rahoituksen hankkimiseksi, eli päätökset ja suunnitelmat pikaraitiotiestä, paikallisjunista ja matkakeskuksesta. Jos nämä keinot eivät riitä hillitsemään autoliikennettä, on kaupunkiseudulle saatava ruuhkamaksut.

Ilmastopäästöt on saatava Turun seudulla alas ja ympäristöystävällinen kehitys nousukiitoon. Turun tuleekin laatia sekä ilmasto- ja energiastrategia että kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelma, ja nämä ohjelmat on pantava toimeen kestävän kehityksen budjetointijärjestelmän kautta määrätietoisesti ja tavoiteaikatauluista kiinni pitäen.Kuluvan vuoden syksyllä on edessä kunnallisvaalit. Vaalivuoden kunniaksi kehotankin teitä kaikkia ryhtymään käytännön ilmastotekoon eli kysymään tapaamiltanne kunnallisvaaliehdokkaalta, mitä konkreettista juuri hän ja hänen puolueensa ovat aikeissa tehdä ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ja muutokseen liittyvien riskien vähentämiseksi. Ilmastonmuutoksen torjumisestahan on jo myöhäistä puhua.

Iloista vappujuhlaa kaikille! Nauttikaamme tämä päivä puhtaasta aurinkoenergiasta!