11.3.08

Lehtokurppa!

Tästä tulee lyhyt bloggaus, kun on illan kouluhommat tekemättä ja olen aivan uuvuttavan väsynyt. Aamulla oli keittiön ikkunan alla yllätys: lehtokurppa! Ensin sivusilmällä näin vain jonkin vilahtavan maata pitkin ja koon perusteella säntäsin ikkunaan: rotta! No ei sentään, vaan jokin aika iso, pitkänokkainen ja punaruskean kirjava lintu. Ehdin aamukiireessä hetken aikaa tuijottaa naapurin ja oman tonttimme rajalla menevää vipeltäjää. Yritin painaa tuntomerkkejä muistiin, kun en oikeasti ole kovinkaan kummoinen lintutuntija. Näkyvimmin jäi mieleen pään/niskan vaakaraidat ja punaruskean kirjava selkä.

Illalla kotiin tultuani alkoi lintukirjojen tutkailu. Kuka oli vieras, ja oliko se kovinkin varhain liikkeellä. Takaraivon juovat varmistivat havainnon: lehtokurppa oli jo liikenteessä. Lintukirjan mukaan lehtokurpat saapuvat keväällä aikaisin. Talven ne viettävät Länsi-Euroopassa, erityisesti Ranskassa ja Englannissa. Hmm. Kuulostaa aika mukavalta... Ruokavaliokin on aika ranskalainen: etanoita, kaikenlaisia matosia, kasvinosia, siemeniä ja marjoja. Jam. Tai sitten ei.

Tsekkasin tietty myös Turun Lintutieteellisen yhdistyksen sivuilta, onko joku muukin havainnut lehtokurppaa, vai onko amatöörihavainnoitsija ihan yksin luontoihmeittensä kanssa. En ole. Tältä päivältä oli kirjautunut kaksi muutakin lehtokurpan nähnyttä, toinen Ylioppilaskylästä ja toinen Ugista. TLY:n sivu kannattaa linnuista kiinnostuneiden aloittelijoiden näin kevään korvalla merkitä muistiin. Jos epäilee nähneensä jotain, voi sieltä tai Birdlifen valtakunnallisemmasta Tiirasta tsekata, onko joku muukin nähnyt vastaavaa.

Lentävän lehtokurpan olenkin oppinut tuntemaan jo mökiltä. Lintua voi kutsua lentäväksi sammakoksi. Orr, orr, orr... Illan hämärtyessä alkaa lento vakireittiä pitkin edestakaisin ja toistuvasti kurnuttaen.

Linnut ovat toden totta alkaneet saapua pohjoisen kevääseen. Termistä talveahan ei sitten lopulta tullutkaan eteläiseen Suomeen, kuten Ilmatieteen laitos on tänään todennut. Viime viikonlopun lauantaina 8.3. kuulin ensimmäistä kertaa sepelkyyhkyn kujerruksen (tai hullun pulun huudon, miltä se ehkä enemmän kuulostaa) täällä Peltolassa. Kaikenlaista muutakin viserrystä on alkanut soida, mutta en ole ehtinyt niitä etsiskelemään kiikareiden kera ja kykyni tunnistaa lintuja äänestä on, no, lähes olematon. Harmi kyllä.

Mouruavia katteja ja laiskanpulskeita rusakoita on myös riittänyt kotitarpeiksi. Pihalla ja jopa terassilla. Lisäksi epäilen viikonlopun lumijälkien perusteella vahvasti, että ihka aito kettu on kulkenut talomme alla. Pitäisi varmaan kysyä entiseltä omistajalta, pitääkö tässä varautua kulkukissojen varalta pentulaumoihin. Kunhan ei ketunpentulaumoihin!

Ja Avara luonto -henkinen talommehan sijaitsee siis 3,5 kilometrin etäisyydellä Turun kauppatorista. Metsäisiä ovat tämän maan "suur"kaupungit ;).

Piiitkä selostus kaupunginvaltuuston kokouksesta - vain Turun kunnallispolitiikkaan vihkiytyneille!

Kunnallisvaalien menotili melkein aukesi valtuustossa tänään. Ekaksi laskuksi tarjottiin 172 000 euroa vuodessa.

Mika Helva teki ryhmämme esityksen opetustoimen johtosääntömuutosesitykseen: 31 §:n loppuun lisätään: "Kaupunginvaltuusto voi tarvittaessa päättää koulutoiminnan jatkumisesta yksittäisessä, palvelutuotannon kannalta strategisesti merkittävässä kouluyksikössä". Käytännön esimerkin lisäyksen tarpeellisuudesta antoi aamun Tusarissa opetustoimenjohtaja Timo Jalonen haastattelussaan.

Kokoomuksen Minna Arve teki puolestaan ponsiesityksen: Paimalan ja Kärsämäen kouluyksiköiden toimintaa jatketaan kokoomuksen ja demareiden yhteisen ponnen turvin. Opetus kouluyksiköissä jatkuu toistaiseksi. Tarvittava lisämääräraha on järjestettävä: hinta +172 000 euroa. Arve ei pitänyt summaa kovin suurena, sillä sillä saa kaksi toimivaa koulua.

Ponsilla ei yleensä ole juurikaan ole tuon taivaallista merkitystä, jollei poliitikkojen kasvojen säilyttämistä lueta merkitykseksi. Mutta periaatteessa ponsilla voi vaikuttaa, jos poliittisen enemmistön tahto on oikeasti sitä mieltä. Nähtäväksi jää, oliko maanantain päätös tarkoitettu oikeaksi päätökseksi vai poliittiseksi kasvojenpesuoperaatioksi. Keskustelun perusteella voisi odottaa todellisia toimenpiteitä, mutta kokemuksen perusteella on odotettava näyttöä.

Keskustan Tytti Seppänen esitti samankaltaista esitystä kuin meidän ryhmämme, mutta siten muotoiltuna, että jokainen pikku tilamuutoskin tulisi valtuuston käsittelyyn. Tätä ei kyllä voi pitää mielekkäänä.

Demareiden Jarmo Rosenlöf kertoi, että demarit hyväksyvät ponnen mutta rahat pitää löytyä muualta kuin opetustoimen sisältä. Rosenlöf piti asiaa merkittävänä talouden, asukkaiden ja oppilaiden kannalta mutta kysyi, pitäisikö keskustelua laajentaa koskemaan muitakin palveluita kuten päivähoitoa?

Omassa puheenvuorossani korostin, että nimenomaan strategisten yksiköiden käsittely on valtuustolle tärkeää. Valtuutettu Seppäsen päätösesitys toisi valtuustoon myös paljon sellaista käytännön sälää, mikä ei valtuustosaliin kuulu. Aamun lehden perusteella Kerttulin alueen tulevaisuuden kannalta olisi taas toistumassa sama kuvio kuin Kärsämäen koulunkin kohdalla. Kaupunki pyrkii lukuisin tavoittein houkuttelemaan kaupunkiin ja keskikaupungille lapsiperheitä, mutta opetustoimi ampuu hanketta nilkkaan lakkauttamalla alueen lähikoulun.

Makkaratehtaan tontin suunnittelussa on nimenomaan korostettu alueen suuntaamista lapsiperheille. Seikkailupuisto on kiva markkinointivaltti, mutta lapset tarvitsevat myös koulun. Jos Kerttulin koulu lakkautetaan, mihin kouluun alakouluikäiset lapset ohjataan? Nummenpakan kouluun, jonne ei mene alueelta bussireittiä? Lausteen, Pääskyvuoren ja Varissuon kouluihin kieltämättä menee bussireitti alueen ohi, mutta pikkuisille matka on pitkähkö.

Puhuin myös siitä, että valtuuston valta on nimenomaan kuntalaisten valtaa, sitä ei saa riisua olemattomiin. Koulupäätökset ovat asioita, joista asukkaat nimenomaan haluavat vaaleissa sanoa sanansa. Valtuuston vallan lisäämistä ei tarvitse odottaa ensi vaalikauteen, kuten valtuutettu Rosenlöf esitti, vaan sen voi taata kuntalaisille jo ennen vaaleja, tämän pykälän kohdalla.

Olavi Mäenpää oli tällä kertaa kritiikissään oikeassa siinä, että valtuuston ponsi olisi asettanut Paimalan ja Kärsämäen koulujen oppilaat, opettajat ja perheet löysään hirteen. Voiko valtuuston ponnen linjaukseen luottaa? Mikä on ponsilisäyksen uskottavuus? Onko kyseessä vain turha lupaus ja turhien toiveiden herättäminen vai ilmaisu halusta pysyvään muutokseen? Jaa-a, paha sanoa. Tämä on juuri sellainen asia, jossa turkulainen päätöksenteko saattaa esittää näyttävimmät piruettinsa.

Puheenvuoroja käytettiin paljon. Lopulta valtuutettu Rosenlöf esitti neuvottelutaukoa valtuutettu Helvan esityksen tutkimiseksi. Neuvottelun tulos oli jotensakin tyypillinen kaupunkimme päätöksenteolle: asia palautetaan uudelleen valmisteltavaksi ja tuodaan kiireellisesti uuteen käsittelyyn, jopa seuraavaan valtuustoon. Valtuuston puheenjohtaja Jukka Mikkola veti yhteen, että keskustelu on jatkovalmistelun keskeinen osa, ja valmistelu tehdään siltä pohjalta. Saas nähdä, mikä oikeasti tulee olemaan lopputulos.

Seuraavaksi oli vuorossa Turun Seudun Vesi Oy:n tekopohjavesihanketta varten otettavien lainojen takaaminen. Vastustavia puheenvuoroja käyttivät ainakin valtuutetut Olavi Mäenpää (sinivalkoiset), Christer Hummelstedt (rkp), Minna Leka (vihr), Pentti Kosonen (kesk), Uolevi Alakurtti (kesk) ja Jarmo Laivoranta (kesk), mikä hanketta vastustavien joukkojen iloksi tässä lueteltakoon.

Mäenpää esitti päätösesityksen hylkäämistä. Hummelstedt käytti jälleen hyvin kriittisen puheenvuoron ja pelotteli suurilla kustannusnousuilla, mutta ei perustellut niitä mitenkään. Noin hatusta ei kyllä lukuja pitäisi vetää. Hän esitti osakaskunnille ylimääräisen yhtiökokouksen koolle kutsumista, vaikka oikeastaan lopulta pyysikin asian pöydälle. Leka puhui siitä, miten valtuusto on selkää seinää vasten päätöksenteon edessä. Se on sinällään totta, ja on syytä paheksua sitä, että valtuustoa ei ole matkan varrella riittävästi informoitu hankkeen etenemisestä. Mistä lähtien muka tiedon antaminen on pilannut asioiden asiallista eteenpäinviemistä?

Kjell Lundahn (sdp) käsitteli laajalti hankkeen taustaa. Kosonen päivitteli vuosia sitten torpattua Pyhäjärvi-hanketta. Jösses! Jos jossain niin Pyhäjärven kohdalla harkitseva päätöksenteko on osoittanut merkityksensä. Kaikki, mitä Pyhäjärvestä tänä päivänä tiedämme, vahvistaa tuon hylkäyspäätöksen järkevyyttä. Kosonen sentään totesi Aurajoen riskialttiiksi, mutta lisäsi samaan saviin myös Kokemäenjoen. Lopuksi Kosonen kannatti Hummelstedtin pöydällepanoesitystä. Koska oli tehty kannatettu pöydällepanoesitys, piti äänestää. Käsittelyn jatkamisen puolesta äänesti 50 valtuutettua (mukaan lukien allekirjoittanut), 14 kannatti pöydällepanoa (rkp, keskusta ja mm. osa meistä vihreistä) ja kolme oli poissa äänestyksestä.

Pertti Paasio (sdp) muistutti, että nyt päätetään takauksen antamisesta, ei projektista ylipäätään. Jos takaus nyt hylättäisiin, projekti ajautuisi hallitsemattomaan tilaan. Paasio asiallisesti huomautti, että nykyisessä toimintamallissa projekti saa paisua jokseenkin mittaamattomasti ilman että siihen on valtuustolla mahdollista puuttua, ja puhui pitkään valtuuston valtaan ja sen puutteeseen liittyvästä problematiikasta.

Pentti Sokajärvi (kok) halusi nostaa esille kaksi asiaa: sadetuksesta luopumisen (kun sen piti olla niin hyvä menetelmä, vaan ei sitten ollutkaan) ja mahdollisuuden jonkin toiseen "heikkoon lenkkiin". Sokan puheenvuoro oli aika kriittinen, erityisesti sen suhteen, ettei mitään yllättävää enää tulisi esiin. Hän kuitenkin totesi, että hanke on nyt niin pitkällä, että sitä ei enää voi pysäyttää.

Ville Niinistö (vihr) totesi olleensa alun perin hankkeelle kriittinen, mutta että hinnannousu johtuu pääasiassa materiaali- ja rakennuskustannusten noususta, ei itse hankkeesta. Sopimuksesta ei voi perääntyä ilman erittäin merkittäviä lisäkustannuksia.

Hankkeen puolesta puheenvuoroja käyttivät lisäksi mm. Marjukka Karttunen ja Pasi Heikkilä.

Itse en sitten käyttänytkään asiassa puheenvuoroa. Tuntui turhalta ottaa enää tässä vaiheessa esiin niitä samoja kantoja, joita olen jo useasti maininnut.

Hummelstedt esitti myös ponnen ylimääräisen yhtiökokouksen koollekutsumiseksi, sen selvittämiseksi, onko olemassa jotain halvempia vaihtoehtoja hankkeen toteuttamiseksi. No ei ole, se kyllä käy ilmi jo liitteenä toimitetuista materiaaleistakin.

170 miljoonan euron hankkeesta varsinaisen tekopohjavesilaitoksen osuus on vain 16,2 miljoonaa euroa. Valtaosa valtavista kustannuksista kuluu itse putken rakentamiseen. Kokemäenjoen varrelle suunnitellun raakaveden ottamon ja esikäsittelylaitoksen kustannusarvio on 19,8 miljoonaa euroa. Jos tekopohjavesilaitoksen sijaan rakennettaisiin Kokemäenjoen viereen kokonainen pintaveden puhdistuslaitos, emme me sen halvemmalla pääsisi. En tiedä, mitä kokonainen uusi vedenpuhdistamo maksaisi, mutta varmasti paljon. Puhdistamattomana ei vettä voi tuoda, ovat asiantuntijat sanoneet. Vaihtoehdot olisivat siis seuraavat, jos asiasta ei olisi jo tehty päätöstä: 1. jatkaa nykyisen Aurajoen veden (riskialtista) käyttöä, 2. tuottaa Virttaankankaalta tekopohjavettä, 3. tuottaa Kokemäenjoesta puhdistettua pintavettä (hinta about sama kuin vaihtoehdon 2), ja 4. maksaa vielä rutosti enemmän ja tuottaa Suomen vetisemmistä osista puhdasta vettä Päijännetunnelin tapaan.

Keskustelun lopuksi Mäenpää ilmoitti, että "katsoo asian loppuun asti", eli tarkoittanee, että hän aikoo valittaa valtuuston päätöksestä. No niin veronmaksajat, kaivakaapa kukkaronne pohjatkin esiin, jos hanke vielä tästäkin viivästyy ja kallistuu aiempaa tahtia.

Seuraavaksi vuoroon tuli sosiaali- ja terveystoimen yhdistämishankkeeseen liittyen uuden peruspalvelulautakunnan johtosääntö. Siinäpä sitten käytiinkin kädenvääntöä - erityisesti lasten päivähoidon oikeasta paikasta kaupungin organisaatiossa. Demarit vastustavat siirtoa sosiaalitoimesta opetustoimeen, samoin osa vasemmistoa. Virpa Puisto (sdp) käytti asiasta tulikivenkatkuisia puheenvuoroja ja välihuutoja. Maija Perho (kok) puuttui toiveisiin jatkotyöskentelyn suhteen. Perho teki lisäysesityksen johtosääntöpäätökseen: kaupunginvaltuusto edellyttää, että 9.6. mennessä tuodaan valtuustolle päätettäväksi päivähoidon järjestäminen, jaostojen jäsenten valinta, ruotsinkielisten edustuksellinen asema jaostoissa ja lautakunnassa ja muut mahdolliset tarvittavat muutokset.

Käytin itsekin asiasta puheenvuoron, jossa kummastelin valmistellut hallintomallin moniportaisuutta ja monimutkaisuutta. Hallintomalli on varsin monimutkainen. Yritin piirtää sitä ryhmähuoneemme seinälle näkyviin, mutta haasteellista oli. Nähtäväksi jää, onko malli tehokas ja toimiva, vai tuottaako se lähinnä kaupungille kalliiksi käyvää byrokratiaa. Avoimeksi minulle on jäänyt, miten sopimusohjausjärjestelmässä sopimuksista tullaan neuvottelemaan myös ristiriitatilanteissa ja sopimusrikkomustapauksissa. Entä jos joskus käy niin, että kaikki eivät ole auvoisesti samaa mieltä? Minkä toimintaohjeen mukaan silloin marssitaan? Minua kiinnosti myös, onko järjestelmään tulossa kannusteita onnistuneen toiminnan varalta. Lopuksi puutuin kuumana vellovaan päivähoitokiistaan. Juuri niillä perusteilla, joita valtuutettu Puisto puheenvuorossaan esitti (tosin siirtoa vastustaen), päivähoito pitää siirtää opetustoimeen. Lasten ja perheiden ongelmat eivät ratkea siihen, että lapsi aloittaa koulunkäynnin. Katkoksia ei saa olla sen enempää palveluissa kuin rakenteissakaan. Oleellista on palveluiden jatkumo palveluiden käyttäjän kannalta!

Apulaiskaupunginjohtaja Maija Kyttä mainitsi vastuksessaan mm. seuraavaa: kaupunginhallitus on jo päättänyt, että otetaan käyttöön sopimusohjausmalli. Päivähoidosta Kyttä totesi, että hallinnon sijoituksesta huolimatta kyse on sosiaalilainsäädännön mukaisesta toiminnasta, mm. salassapitoon liittyen. Hmm. Kytällä ei taida olla kovin realistista kuvaa koulun salassapitosäännöksistä tai koulumaailmasta yleensä. Koulussa on ihan koko ikäluokka lapsia - jopa laajemmin kuin päivähoidossa. Koulukin joutuu järjestämään sisälleen kaikenlaisia erityispalveluja erityislapsille ja erityistarpeisiin - siinä ei ole mitään ihmeellistä. Paljon uutta opittavaa yhdistymisessä toki olisi, mutta varmasti puolin ja toisin, ei vain koulutoimen osalta.

Kokous päättyi noin klo 22.36.