11.3.08

Lehtokurppa!

Tästä tulee lyhyt bloggaus, kun on illan kouluhommat tekemättä ja olen aivan uuvuttavan väsynyt. Aamulla oli keittiön ikkunan alla yllätys: lehtokurppa! Ensin sivusilmällä näin vain jonkin vilahtavan maata pitkin ja koon perusteella säntäsin ikkunaan: rotta! No ei sentään, vaan jokin aika iso, pitkänokkainen ja punaruskean kirjava lintu. Ehdin aamukiireessä hetken aikaa tuijottaa naapurin ja oman tonttimme rajalla menevää vipeltäjää. Yritin painaa tuntomerkkejä muistiin, kun en oikeasti ole kovinkaan kummoinen lintutuntija. Näkyvimmin jäi mieleen pään/niskan vaakaraidat ja punaruskean kirjava selkä.

Illalla kotiin tultuani alkoi lintukirjojen tutkailu. Kuka oli vieras, ja oliko se kovinkin varhain liikkeellä. Takaraivon juovat varmistivat havainnon: lehtokurppa oli jo liikenteessä. Lintukirjan mukaan lehtokurpat saapuvat keväällä aikaisin. Talven ne viettävät Länsi-Euroopassa, erityisesti Ranskassa ja Englannissa. Hmm. Kuulostaa aika mukavalta... Ruokavaliokin on aika ranskalainen: etanoita, kaikenlaisia matosia, kasvinosia, siemeniä ja marjoja. Jam. Tai sitten ei.

Tsekkasin tietty myös Turun Lintutieteellisen yhdistyksen sivuilta, onko joku muukin havainnut lehtokurppaa, vai onko amatöörihavainnoitsija ihan yksin luontoihmeittensä kanssa. En ole. Tältä päivältä oli kirjautunut kaksi muutakin lehtokurpan nähnyttä, toinen Ylioppilaskylästä ja toinen Ugista. TLY:n sivu kannattaa linnuista kiinnostuneiden aloittelijoiden näin kevään korvalla merkitä muistiin. Jos epäilee nähneensä jotain, voi sieltä tai Birdlifen valtakunnallisemmasta Tiirasta tsekata, onko joku muukin nähnyt vastaavaa.

Lentävän lehtokurpan olenkin oppinut tuntemaan jo mökiltä. Lintua voi kutsua lentäväksi sammakoksi. Orr, orr, orr... Illan hämärtyessä alkaa lento vakireittiä pitkin edestakaisin ja toistuvasti kurnuttaen.

Linnut ovat toden totta alkaneet saapua pohjoisen kevääseen. Termistä talveahan ei sitten lopulta tullutkaan eteläiseen Suomeen, kuten Ilmatieteen laitos on tänään todennut. Viime viikonlopun lauantaina 8.3. kuulin ensimmäistä kertaa sepelkyyhkyn kujerruksen (tai hullun pulun huudon, miltä se ehkä enemmän kuulostaa) täällä Peltolassa. Kaikenlaista muutakin viserrystä on alkanut soida, mutta en ole ehtinyt niitä etsiskelemään kiikareiden kera ja kykyni tunnistaa lintuja äänestä on, no, lähes olematon. Harmi kyllä.

Mouruavia katteja ja laiskanpulskeita rusakoita on myös riittänyt kotitarpeiksi. Pihalla ja jopa terassilla. Lisäksi epäilen viikonlopun lumijälkien perusteella vahvasti, että ihka aito kettu on kulkenut talomme alla. Pitäisi varmaan kysyä entiseltä omistajalta, pitääkö tässä varautua kulkukissojen varalta pentulaumoihin. Kunhan ei ketunpentulaumoihin!

Ja Avara luonto -henkinen talommehan sijaitsee siis 3,5 kilometrin etäisyydellä Turun kauppatorista. Metsäisiä ovat tämän maan "suur"kaupungit ;).

Ei kommentteja: