Aika onnitella ja muuta ajankohtaista

Keskiviikkona oli kevätkauden vihonviimeinen kokous eli peruspalvelulautakunta. En ole lautakunnan päättävä jäsen vaan kaupunginhallituksen lautakunnalle asettaman "paimen", mutta on ne esityslistat silti luettava. Kokous pidettiin Kaskenlinnan sairaalan uusissa tiloissa ja saimme rakennuksesta ja sen toiminnasta kattavan esittelyn. Hyviä palveluita vaikuttaa kaupunki siellä asukkailleen tuottavan. Kokous oli myös peruspalvelujohtaja Markku Suokkaan viimeinen kokous, sillä Suokas hakeutui loppukeväästä uusiin tehtäviin. Onnea ja menestystä Markulle, ja kiitos kaupungin hyväksi tehdystä mittavasta työpanoksesta!

Onnea ja menestystä on syytä toivottaa myös puheenjohtaja Anni Sinnemäelle, joka perjantaina aloitti työministerin tehtävässä. Ja kiitokset Tarja Cronbergille, joka astui sivuun samaiselta pallilta. Ministeri-Tarjan jäähyväisviestin voit lukea täältä. En epäile, etteikö Tarja löytäisi itselleen uutta merkittävää tehtävää. Sen verran vientiä polvijärveläisellä kosmopoliitiilla tuntuu olevan. Anninkaan pärjäämistä en epäile hetkeäkään, vaikka aika onkin todella vaikea ja tehtävä sangen haasteellinen. Emme me häntä puheenjohtajaksi valinneet tyhjän takia.

On myös syytä onnitella Paavo Arhinmäkeä, joka eilen valittiin vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi. En tunne Arhinmäkeä henkilökohtaisesti, joten en osaa sanoa mitään hänen kyvystään vastata puolueensa pulmalliseen tilanteeseen. Median kertoman perusteella Arhinmäki aikoo kerätä ääniä vihreiltä olemalla oikeasti ekologinen mutta myös sosiaalisen vastuun omaava puolue, keskustalta edustamalla rehellisesti koko Suomea, demareilta olemalla oikeasti vasemmistolainen voima, perussuomalaisilta edustamalla oikeasti köyhiä, kokoomukselta tuomalla politiikkaan iloa, kristillisiltä tarjoamalla ihmistä kunnioittavia arvoja ja RKP:ltä ajamalla aidosti kaksikielisyyttä ilman nurkkapatriotismia. Hmm. Jaa. Lainahöyheniä, lainahepeniä? Niilläkö vasemmistoliitto pelastetaan? Kannattaisiko sittenkin katsoa jotain aitoa omasta sisimmästään ja lähteä etenemään sitä tietä?

Sunnuntaihesarissa oli ennakoitavasti laaja juttu Arhinmäestä ja vasemmistoliiton tilanteesta. Jutussa Arhinmäki linjaa, että hänen johtamansa puolue kilpailee ennen kaikkea vihreiden kanssa. Kannattajia on kuitenkin karannut erityisesti perussuomalaisiin. Hesarin jutussa korostuu Arhinmäen dilemma, joka luultavasti osoittautuu myös mahdottomaksi tehtäväksi: miten kahmia yhtä aikaa lisäkannatusta vihreistä JA perussuomalaisista. Kannattaa miettiä kaksikin kertaa, mikä on uuden vasemmistoliiton ydinasia. Hesarin jutussa aivan oikein todetaan, että kannattajakunnan perusteella perussuomalaiset on tällä hetkellä selkein työväenpuolue. Fakta taas on, että tällä hetkellä vahvin poliittinen vastakkainasettelu Suomessa vallitsee vihreiden ja perussuomalaisten välillä: sekä arvomaailma että poliittiset tavoitteet (sikäli kuin nyt kukaan tietää, mitkä ovat persujen poliittiset tavoitteet ja onko niitä ylipäätään olemassa) ovat kauimpana toisistaan. Arhinmäen kannalta ongelma on kansantaruista tuttu harakka tervatulla katolla: kiinni tarttuu joko nokka tai pyrstö. Suomeksi: kun yhteen suuntaan kumartaa, tulee pyllistäneeksi toiseen suuntaan. Hieman on hankala rako hankkia uutta äänestäjäkuntaa. Joskus kannattaisi vaan tehdä valintoja.

Vaan mitäpä minä kilpailijoita neuvomaan. Arhinmäelle puheenjohtajuuden huomenlahjaksi voisin kuitenkin antaa linkin vihreiden kansanedustajan Outi Alanko-Kahiluodon tuoreeseen kannanottoon, jossa Outi peräänkuuluttaa pätkätyöläisten loma-oikeuksia. Asiaa saa viedä eteenpäin myös vasemmistoliiton tavoittein, joten tervetuloa vaan pätkätyöläisten ja muun prekariaatin oikeuksia peräävään rintamaan, vassarit! Ei teitä täällä olekaan montaa näkynyt.

Blogeissa on tällä viikolla ollut muutakin mielenkiintoista. Oma europarlamentaarikkoni Satu Hassi bloggasi turhautumisestaan vaalirahoitusjupakkaan: tämä on kuulemma ensimmäinen kerta hänen 24 vuotta kestäneellä poliitiikkourallaan, jolloin hänestä tuntuu siltä, että nyt pitäisi järjestää uudet vaalit. Ymmärrän hyvin Sadun ajatuksenkulkua. Minustakin on äklöttävää, että julkisuudessa esillä olleiden tietojen perusteella meillä on maksettu eduskunta. Miten tämä vaikuttaa eduskunnan päätöksiin? Neljä viidestä KMS-vaalirahaa saaneestä meni lehtitietojen mukaan läpi - niin mahtava oli rahan voima kampanjoinnissa. Rannalle jäi ihan hyviä ja kokeneitakin, mutta pakon edessä merkittävästi pienemmän kampanjan tehneitä poliitikkoja. Mikäs tässä, jos äänestäjät olisivat olleet tilanteesta tietoisia. Kyllä poliittista järjestelmää ja poliitikkoja saa tukea. Mutta nyt valituksi tulleet "ajoivat eduskuntaan sammutetuin lyhdyin". Heidän valitsijoillaan ei ollut käytettävissä tietoa siitä, että kampanjan rahoittavat tietyt tahot. Jos tieto olisi ollut, äänestäjät olisivat voineet arvioida ehdokasta tätä(kin) taustaa vastaan ja myös kysyä suoraan, mitä ehdokas aikoo tehdä tilanteessa, jossa on vastakkain esimerkiksi kyseisen yrityksen tai ylipäätään yritysmaailman etu ja yleinen etu, joka usein on sama kuin pienen ihmisen etu.

Aivan sama kysymys pätee myös kuntatasolla. Toinen ikivihreä, Osmo Soinivaara, kiteyttää asian mainiosti tuoreessa blogikirjoituksessan: "Kaavoituspäätösten hankkiminen puoluerahoituksen turvin ei ole vain moraalinen ongelma. Jos kaava on yleisen edun mukainen, sen pitäisi toteutua ilman päättäjien voiteluakin. Voitelua tarvitaan, kun halutaan tehdä yleisen edun vastainen päätös. Se, että kaavoitukseen liittyvä korruptio - tai sen lievemmät esimuodot - vaikuttavat kielteisesti yhdyskuntarakenteeseen, on lopulta paljon isompi ongelma kuin korruptioon liittyvät moraaliset ongelmat." . Jep. Tässä kohdin voin vain viitata edelliseen bloggaukseeni.

Puolueiden kunnallisjärjestöjen rahoituskysymyksestä lehdet kirjoittavat huomattavasti vähemmän kuin eduskunnan vaalirahasotkusta. Ehkä kansanedustajien sotkut ovat mediaseksikäämpiä. Mutta osasyynä lienee myös, että alueelliset lehdet ovat itse kytköksissä rakennusliikkeisiin mainoseurojen kautta. Firmat mainostavat uusia rakennuskohteitaan suurilla ja ei-niin-halvoilla palstamillimetreillä. Olettehan te itsekin lehtiä ja niiden asuntoliitteitä lukeneet, tiedätte kyllä mistä puhun. Ne samat eurot, joilla rakennusliikkeiden maksetut ilmoitukset rahoittavat puoluejärjestöjen lehtien kautta paikallista kampanjointia, kelpaavat myös maakunnallisille sanomalehdille ja muille aluelehdille. Ainahan voi raksafirma siirtää mainoseuronsa ilmaisjakeluna tulevaan asuntoilmoituslehteen, jos liika kritiikki rupeaa ärsyttämään. Eli kuka sitä nyt ruokkivaa kättä purisi? Ei edes aina valpas media, ja vieläpä tässä taloustilanteessa kun kaikki mainoseurot ovat kiven alla... Voi voi.

Mutta nyt on kurjuutta jaettu kylliksi. Pannaan tämän linkkejä vilisevän bloggauksen loppuun linkki hurmaavaan luontokuvablogiin, joka on ihan must mun blogilistalla. Onneksi löysin tämän päivieni ilahduttajan! Kas tässä myös teille: Hullukaalisalaattia!

Kaupunginhallitusta ja kytkykauppaa

Vielä jaksaa, vielä jaksaa. Aamuyhdeksältä alkoi kevätkauden viimeinen kaupunginhallitus. Piti käydä nuijimassa muutamia päätöksiä ja täytäntöönpanoja sekä kinaamassa (eli häviämässä äänin 9-2, se 2 on Laaksosen Mikko ja minä ;) liikelaitosten johtajien hakutavasta ja Turun ja Raision rajalla sijaitsevan Kuloisten alueen kaavoittamisesta.

Kuloisiin liittyy monia ympäristönsuojelullisia kysymyksiä: alue on luonnoltaan ja maisemaltaan arvokasta ja turkulaisten kovassa virkistyskäytössä. Raisiossa taas on tahoja, joilla on palava halu rakentaa alueen poikki tie, jotta yhä usempi turkulainen pääsee ajamaan rahansa Myllyn alueen ostos"paratiisiin". (Samoille pelloille raisiolaiset voisivat toki rakentaa keskusakselia hyvin täydentävää asumistakin, mutta ketäpä nyt järkevät asiat kiinnostaisivat.) Turussakin on muutamia älypäitä, joiden mielestä tien rakentaminen on hyvä asia, Myllyn asiakkaat pääsevät siten paremmin Turkuun ostoksille. No joo joo, ja lehmät lentää. Vihreiden mielestä olisi riittänyt, että nyt olisi päätetty vain selvitysten tekemisestä. Itse osayleiskaavoituksesta olisi pitänyt päättää sitten vasta selvitysten perusteella. Meillä on huutava tarve kaupungin yleiskaavan päivittämiselle, enkä pidä yhtään hyvänä sitä, että vähiä yleiskaavarahoja hukataan joutavanpäiväisiin ja kaupungin kannalta jopa vahingollisiin pikkuhankkeisiin.

Kaupan hankkeista käytiin tänään kiinnostavaa keskustelua myös valtakunnan tasolla. Maan hallituksessa on kauden kuluessa täysin yllättäen noussut kokoomuslaiseksi suosikkiministerikseni Jan Vapaavuori, joka suorasanaisen reippaasti riisui keisarilta vaatteita blogissaan ja telkkarissa. Hienoa, ministeri Vapaavuori! Vapaavuori kritisoi kirjoituksessaan ilmastopolitiikan lähtökohdista kaupan suuryksiköiden hajaantumisen tuhovoimaa. Lisäksi hän sangen asiallisesti huomauttaa kaupan suuryksiköitä rakentavien tahojen ja kesän 2009(kin) kuuman vaalirahoituskeskustelun yhteydestä. Se, mikä ei näytä sattumalta, yleensä ei myöskään ole sitä.

Valtakunnan vaalirahoituskohu alkaa mediailmiönä käydä yli kansalaisten jaksamiskyvyn, mutta ihmeellisesti siitä vaan uutta tietoa löytyy koko ajan. Mätäpaiseen täytyy olla suuri, kun se jaksaa oireilla näin sitkaan. Toivottavasti tämä kohu johtaa siihen, että maahan saadaan tiukat säädökset puolueiden rahoituksen avoimuudelle. Ja koskien kaikkea puolueiden toimintaa, myös paikallistasoa. Ei tarvitse etsiä kauempaa kuin viime viikon tiistailta Turun ympäristö- ja kaavoituslautakunnan esityslistaa ja sieltä Suikkilan kartanon asemakaavaluonnosta. Alueesta on aikoinaan myönnetty suunnitteluvaraus YH Länsi-Suomi Oy:lle ja NCC Rakennus Oy:lle. Alueen rakentamisesta on vallinnut periaatteellinen yksimielisyys, mutta asemakaavatoimisto on hionut luonnosta kauan luonto- ja suojeluarvojen, järjellisen rakentamistehokkuuden, suunnitteluvarauksen saajien suurten rakennusoikeustoiveiden ja asukkaiden mielipiteiden ristipaineessa. Prosessin tuloksena asemakaavatoimisto esitti päätökseksi omaan valmisteluunsa perustuvaa kevyempää vaihtoehtoa, jossa on kohtalaisen hyvin saatu samaan suunnitelmaan mahtumaan monenlaisten toiveiden ja tarpeiden huomiointi. Vihreiden edustajat lautakunnassa pitivät tätä päätösesitykseksi valittua luonnosta oikein hyvänä.

Vaan toisin kävi. Lautakunnan kokouksessa demarien ja kokoomuksen johtama juntta ajoi päätökseksi hyvän kaupunkiympäristön kannalta huomattavasti heikomman mutta kyseisten rakennusliikeiden YH Länsi-Suomi ja NCC itse toivoman raskaan rakentamisen vaihtoehdon. Päätös tehtiin äänin 5-8. Esittelijän esittämän paremman vaihtoehdon puolella olivat vihreiden ja vassareiden edustajat, rakennusliikeiden toiveen mukaisesta päätöksestä vastasivat kokoomus, demarit ja keskusta. Ne nokkelat, jotka ovat säilyttäneet puolueiden vaali- tai muita lehtiä, voivat käydä tarkastamassa, löytyykö lehdistä kyseisten rakennusliikkeiden mainoksia. Tällaisia kytkyjä on vaikea todistaa, mutta epäilys jää.

Vihreiden vaalilehdestä ei rakennusliikkeiden mainoksia löydy. Eikä minkään muunkaan. Vaalilehtemme ei ollut eikä tule olemaan paksu eikä painettu kiiltävälle paperille. Mutta se on riippumattomien päätöksentekijöiden lehti. Vihreiden valtakunnallisen rahoituksen voit taas tarkastaa täältä. Siellä se on verkossa keikkunut julkisesti jo pitkään, ja mm. ennen eurovaaleja todella moni ehdokkaamme yritti saada kaiken kiireen keskellä oman vaalirahoituksensa julki ennen vaalipäivää. Puolueiden välillä on siis eroja, ei vain ideologioissa vaan myös ihan käytännön toiminnassa.

Kinasimme hallituksessa myös liikelaitosten johtajien virkojen täytöstä. Vihreiden mielestä ilmiselvä periaate pitää tällaisissa tapauksissa olla, että paikat täytetään avoimella haulla. Ja määräaikaisina. Esitin avointa hakua ja enintään 8 vuoden määräaikaa. Meillä on sangen hyviä liikelaitosjohtajia, joiden toivoisi jatkavan ja jotka varmasti tulisivat valituiksi ihan omien ansioidensa ja ammattiosaamisensa perusteella myös avoimessa haussa. Mutta on meillä muunlaisiakin. Asiasta käytiin pitkä keskustelu ja sain osakseni hieman sympatiaa, mutta en äänestyksellistä tukea. Pöh.

Valtuustoraporttia ylimääräisestä talousohjelmakokouksesta

Maanantaina jatkui vielä tiukka kokoustahti, mitäpä sitä nyt juhannuksen jälkeen vielä lepäämään ryhtyisi. Puolilta päivin alkoi konsernijaoston kokous. Asialista ei ollut pitkä mutta painavuutta kyllä löytyi. Meillä oli käsittelyssä luonnokset konserniohjauksen asiakirjoiksi: uusi konserniohje konserniohjauksen kehittämiseksi sekä kaupunginhallituksen vielä jatkovalmisteluun palauttama omistajapolitiikkapaperi. Konserniohjeen luonnospaperi oli minusta hyvä vaikkakaan ei vielä valmis, ja jaosto kävi asiasta huolellisen keskustelun. Uskon, että tältä pohjalta voidaan aidosti kehittää Turku-konsernin toimintaa. Loppujen lopuksi konsernin rakenne on muuttunut aika paljon tällä vuosikymmenellä, joten ohjauksen kehittämisen tarve on perustelu ja luonnollinen.

Konsernijaoston jälkeen oli vuorossa ensin muita kaupunginhallitusjuttuja ja sitten vihreiden valtuustoryhmän kokous. Sen jälkeen alkoi ylimääräinen kaupunginvaltuuston kokous. Asialistan tärkein asia oli kaupungin talousohjelman hyväksyminen. Meidän ryhmässämme on ollut pettymystä ohjelman lopputulokseen: ohjelma on rakenteeltaan hajanainen, jopa epäselvä, ja se sisältää aivan liian vähän konkretiaa. Samankaltaista kritiikkiä tuli muiltakin ryhmiltä. Lisäksi ohjelmaan oli kaupunginhallituksen kokouksen jälkeen jätetty virkamiesvalmistelussa tekemättä ne muutokset, jotka hallitus siihen päätti. Demariryhmän puhis Jarmo Rosenlöf pyysi neuvottelutaukoa, koska demarit halusivat lisätä konkretiaa valtuuston päätökseen. Kokous keskeytettiin ja pidettiin puolen tunnin neuvottelutauko. Neuvottelun tulos oli laihahko mutta nähtävästi tarpeen: päätökseen lisättiin Rosenlöfin esittämänä kaupunginhallituksen jo edellisellä viikolla päättämät kirjaukset talousohjelman toimenpiteiden aikataulutuksen ja vastuutahojen kirjaamisesta ja lisätoimenpiteistä päättämisestä vuoden 2010 talousarviokäsittelyn yhteydessä. Myöhemmin keskustelun tiimellyksessä demareiden Virpa Puisto kävi kuitenkin haukkumassa ryhmirinsä neuvotteleman lisäyksen hampaattomana.

Vihreiden Mikaela Sundqvist kritisoi paperin luonnetta ja kannatti Rosenlöfin muutosesitystä. Kokoomuksen Minna Arve puhui muutoksiin kannustavasta palkkapolitiikasta. On helppo olla Rosenlöfin ja Arven kanssa samaa mieltä, molemmat esittivät ajatuksia, joita olen itse esittänyt ryhmien välisissä neuvotteluissa ;). Vihreiden ryhmyri Mika Helva totesi, että ohjelmaa on valmisteltu jo yli vuoden päivät ja lopputulos on nyt sitten tässä. Ohjelma ei ilmennä sitä johtajuutta ja johtajuuden tilaa, mitä me Turussa tarvitsemme. Tämä käy huonosti paperista ilmi, koska ohjelma on teippailtu yhteen hallintokunnissa tulleista esityksistä. Rohkeita uusia avauksia ei ole tullut ja Helva piti paperia surullisena esimerkkinä kaupungin johtamisen ongelmista. Helva kehui kuitenkin sitä, että valtuutetut ovat onneksi pystyneet hieman paikkaamaan johtajuusvajetta saamalla aikaan valtuustoryhmien välisen sopimuksen. Sopimuksesta talousohjelmaan siirretyt asiat ovat ohjelman parasta antia. Myös ensi kertaa valtuutetun penkillä istunut vihreiden Sini Terävä nousi rohkeasti käyttämään ensipuheenvuoronsa.

Ohjelmasta käytettiin pitkälti toistakymmentä puheenvuoroa. Puheenvuoroissa todellakin kaivattiin talousohjelmaan konkretiaa, mutta ei ehkä sittenkään sellaista yksityiskohtaista lautakuntatason konkretiaa, johon kaupunginjohtaja Mikko Pukkinen loppupuheenvuorossaan viittasi. On olemassa myös valtuustotason päätösten konkretiaa, ja sitä valtuutetut käsittääkseni haluavat virkamiesvalmistelulta: selkeästi muotoiltuja toimenpide-ehdotuksia sekä näiden suunnittelun ja toteutuksen aikatauluja vastuutahoineen.

Itse puhuin tällä kertaa vain yhden kommenttipuheenvuoron verran. Kaupunginhallituksen jäsenyys tuntuu vaikuttavan valtuustokokouskäyttäytymiseen. Suuri osa asioista on sellaisia, että niistä on ehtinyt puhua jo kyllästymiseen saakka hallituksen kokoussalin seinämien sisäpuolella ja erilaisissa puolueiden välissä neuvotteluissa sekä omassa ryhmässä, joten puheet valtuustossa tuntuvat vähenevän.

Muita asioita valtuuston listalla olivat Ketarantien ja Haarlan asemakaavat.

Valtuuston kokouksessa kiersi allekirjoitusta varten lappu, jossa valtuutetut kaupungin säästökuurin osana luopuvat syyskuun kokouspalkkioistaan. Tämä oli jo kolmas lappu jonka allekirjoitus, kaksi ensimmäistä meni kaupunginhallituksessa ja peruspalvelulautakunnassa. Näin luottamushenkilöt osaltaan osallistuvat kaupungin taloustalkoisiin.

Juhannusruokia

Keskikesää juhlittiin meillä muun Suomen lailla grillaamalla. Tänään sunnuntaina oli vuorossa jämäruokien päivä: etsittiin kaapista kaikkea grillaamisesta ylijäänyttä ja mietittiin, mitä niistä tehtäisiin. Päädyin tekemään ylijäämällä täytettyjä kesäkurpitsoita, ja niistä tuli oikein hyviä. Tässä "ohje".

Täytetyt kesäkurpitsat

• 1 iso tai 2 pientä kesäkurpitsaa
• tilkka öljyä tai nokare rasvaa
• 2-3 valkosipulinkynttä
• noin ½ paprikaa (punainen)
• kukkakaalia 50-100 g
• 1 tomaatti
• 100 g valkosipulituorejuustoa (kevytversio käy)
• nippu tuoreita yrttejä: timjamia, oreganoa, ruohosipulia, pari salvianlehteä
• sinihomejuustoa muutama viipale
• emmentaljuustoa raasteena
  
• suolaa, mustapippuria, cayennepippuria
  

Halkaise pitkittäin yksi iso kesäkurpitsa tai kaksi pientä. Koverra lusikalla sisus pois. Varo kuitenkin puhkaisemasta kurpitsanpuolikkaan "pohjaa".

Pilko neljä suurta tai 6 pientä herkkusientä pieniksi paloiksi. Sulata pannulla tilkka öljyä tai nokare rasvaa. Heitä sienet pannulle, kuumenna ja odota että sienten vesi alkaa kiehua. Silppua 2 isoa (tai usempi pientä) valkosipulinkynttä ja heitä joukkoon pannulle. Silppua koverrettu kesäkurpitsansisus pieneksi ja lisää pannulle. Paista miedolla-keskilämmöllä ja sekoittele välillä. Lisää pannulle pieneksi pilputtu kukkakaali, paprika ja tomaatti. Jos viitsit, voit kaltata tomaatin kuoren pois, muutoin silppua tomaatti pieniksi paloiksi. Lisää valkosipuolituorejuusto, sekoittele. Lisää pieneksi hakatut yrtit, suola, mustapippurirouhe ja varovainen ripaus cayennea. Kypsyttele ja sekoita, kunnes kasviksista irronnut vesi on kiehunut pois riittävässä määrin (täytteen on tarkoitus pysyä kurpitsankuoren puolikkaissa). Tarkasta mössön maku.

Täytä kurpitsanpuolikkaat. Veistä täytteen päälle sinihomejuustosta muutama siivu hyvää homejuustoa. Ripottele pinnalle runsaasti juustoraastetta.

Pane uuniin, paista 200 asteessa noin 30-40 min. Nauti salaatin ja jonkun muun hyvän kanssa. Meillä se oli viimeiset grillimakkarat.

Juhannuksen kunniaksi liityin siihen laajan Hesarintilaajajoukkoon, joka väsäsi juhannushesarin ohjeen mukaan mansikkakakkua. Hesarilla on menossa nimittäin kilpailu Suomen parhaasta mansikkakakusta. Kaupan hyllyt olivat kuitenkin ostohetkellä jo tyhjät ohjeessa mainituista sitruunarahkasta ja vaniljatuorejuustosta (muutama muukin turkulainen oli tainnut lukea samaa lehteä...), joten päädyin soveltamaan ohjetta. Tässä tuunattu mansikkakakkuni, tuli tosi hyvää :). Kakku ei ole kovin makea, joten se sopii hyvin aikuisille.

Tuunattu mansikkakakku

4 kananmunan kakkupohja minkä tahansa tavallisen kakkupohjaohjeen mukaan (itse tein keliaakkikona gluteenittoman version, se on hyvä: jauhoina gluteeniton jauho ja perunajauho), 24 cm halkaisijan kakkuvuoka. Huom! Vatkaa muna ja sokeri vaahdoksi huolella, jotta kakku ei lätsähdä. Kun otat kakun pois uunista, anna sen tasaantua 5-10 min ennen kumoamista! Jäähdytä kakku hyvin.

Leikkaa jäähtynyt kakkupohja kolmeen osaan.

Tee täyte: sekoita keskenään...

2 purkkia maitorahkaa
n. 1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
n. 100 g appelsiinituorejuustoa
½ sitruunan mehu puristettuna

... ja tarkista maku & makeus. Lisää tarvittaessa sokeria, vaniljasokeria tai sitruunaa.

Puhdista ja pilko litra mansikoita täytteeseen. Varaa lisäksi noin ½ litraa mansikoita kakun koristeluun.

Tee kostutusmaito: sekoita 1,5 dl maitoa ja 2-3 tl sokeria.

Kostuta kakun pohjaosa sokerimaidolla. Lado pohjan päälle puolet pilkoituista mansikoista. Levitä mansikoiden päälle puolet rahkaseoksesta. Pinoa päälle kakun toinen kerros, kostuta, levitä mansikat, sitten täyte. Pane päälle kakun päällikerros. Kostuta sekin sokerimaidolla ja pane kakku jääkaappiin mehustumaan, mieluiten seuraavaan päivään.

Juuri ennen tarjoilua: vatkaa 3 dl vispikermaa, 3/4 dl sokeria ja 2 tl vanilliinisokeria tiiviiksi vaahdoksi. Levitä kakun päälle. Puhdista loput mansikat (n. ½ l), halkaise halutessasi osa niistä kahtia. Koristele kakun pinta mansikoilla joko suloiseksi sekamelskaksi tai järjestäytyneeksi kuvioksi. Käytä lisäkoristeena mintun tai sitruunamelissan lehtiä.

Kutsu kaverit kylään. Ja sitten nautitaan kesästä ja kesäkakusta!

Mansikka-ajan odotuksessa heitän tänne vielä yksinkertaisen ja superhelpon mansikkabravuurini, kun nyt innostuin ruokaohjeita kirjoittelemaan.

Amarettomansikat vaniljakastikkeen kera

• mansikoita
• Amaretto-likööriä
• hyvälaatuista valmista vaniljakastiketta tai itse tehtyä vastaavaa
• sitruunamelissan tai mintun lehtiä
  

Puhdista ja pilko siivuiksi mansikoita litra tai enemmän. Pane mansikat astiaan ja kaada päälle mansikoiden määrästä riippuen muutama ruokalusikallinen Amaretto-likööriä. Anna maustua pari tuntia. Kääntele mansikoita välillä.

Ota kauniita lasimaljoja. Kaada pohjalle loraus vaniljakastiketta. Ota mansikkakulho esiin ja tarkasta maku. Tarvittaessa kaada joukkoon mansikoiden määrästä riippuen vielä lusikallinen tai kaksi Amarettoa. Asettele mansikkaviipaleet varovasti vaniljakastikkeen päälle kulhoihin. Päällimmäiseksi pane 1-2 lehteä minttua tai sitruunamelissaa. Kanna herkut pöytään.

PS. Tämä viimeinen on sitten vain aikuisten jälkiruoka. Lapsille mansikoita ja jäätelöä kinuskikastikkeella tai jotain muuta hyvää. Ei likööriä mansikoissa niin paljoa saa olla, että siitä päihinsä tulee. Mutta lapsen maksa polttaa tosi huonosti pieniäkin alkoholimääriä.

Ööö - testaan...

Mikähän nyt on kun ei näytä päiväkirja päivittyvän? Öh? Muuten olen sitä mieltä että juhannus sujui mukavan leppoisasti :).

Nauttikaa mittumaarista!

Iloista juhannusta kaikille! Muistakaa, että sää on aina oikea, sillä säästä ei voi päättää, se annetaan ;). Tekeminen on vain suhteutettava säätilaan. Joku joskus sanoin, että sää on mielentila...

Me vietämme juhannusta hyvin rauhallisesti, sillä vauhtia on riittänyt ihan liiaksikin edeltävään kolmeen lomaviikkoon. Nyt otetaan levon kannalta.

Olen ehtinyt tähän mennessä pitämään kolme (3) lomapäivää, kaikki muu aika on kulunut luottamustoimien hoitamiseen. Alkukesä on aina vuoden kiireisintä aikaa, kun virkamiehet siivoavat työpöytiään esityslistoille ja jokainen luottamuselin, jonka jäsen olet, pitää vielä kokouksen ennen lomaa. Turun kaupungin puolelta lisätyötä on teettänyt kaupungin kurja taloustilanne: olemme viikkokausia pohtineet talousasioita, lomautuksia ja toiminnan kehittämistä päivät pääksytysten. Asiat ovat menossa eteenpäin, ei ihan niin tehokkaasti ja hyvin valmisteltuina kuin toivoisin, mutta ovatpa kuitenkin. Onhan tämä talouskuuri kaupungin virkamiehille ja työntekijöille melkoinen ponnistus. Asioiden valmistelu vie toki aikansa ja syksyllä asiat sitten kaatuvat kaupungin ns. suorittavan portaan niskaan eli suoraan asiakastyöhön. Siitä tuskin tulee helppoa, mutta hyvin tilanteen vakavuus tunnutaan henkilöstössäkin ymmärrettävän.

Kuten viimeksi kirjoitin, poliittinen puoli on toiminut asiassa yllättävänkin yksissä tuumin, muutamaa keskustan irtiottoa ja vasemmistoliiton mikään-ei-muuttua-saa -fraktiota lukuunottamatta. Vassareiden maailmankuvasta saa hyvän käsityksen lukaisemalla Mirka Muukkosen blogista ja sen kommenteista viimeaikaisia kirjoituksia (minut on siellä jo lähes kieritetty tervassa ja höyhenissä) tai tämän blogin edeltävän kirjoituksen kommentteja. No, kukin taaplaa tyylillään.

Mihin kokousaika on sitten käytännössä kulunut? Kaupunginvaltuustoja on ollut kaksi kokousta, vihreiden ryhmäkokouksia neljä. Peruspalvelulautakuntaa yksi, kuntaliiton hallituksia yksi, yhdet eurovaalit vaalivalvojaisineen (jee, voitettiin!), yksi maakuntaliiton ja kaupunginhallituksen puheenjohtajapalaveri, kaksi kaupunginhallitusta edeltävine palavereineen, yksi maakuntavaltuusto, yksi liikelaitosseminaari Turussa ja neljä päivää laivaristeilyä peruspalvelulautakunnan ja liikelaitosten sekä osakeyhtiöiden kanssa. Yhden vapaa-illan vietin Bruce Springsteenin konsertissa Tampereen Ratinassa ja yhden viikonlopun juhlien veljeni syntymäpäiviä. Huh. Lisäksi täti lapsenlapsineen kävi kylässä, mikä oli tosi kivaa, ja yhden viikonlopun olin kipeänä.

Laivaristeilyt olivat peräkkäin, eli keikuin peräti neljä päivää inhoamillani laivaristeilyillä toisella lomaviikollani. Peruspalvelulautakunnan Turku-Maarianhamina-Turku -risteily meni vähin äänin mutta FCG:n liikelaitoksille ja osakeyhtiöille järjestämästä Helsinki-Tukholma-Helsinki -konferenssista nousi iso metakka Turussa ja kai joissain muissakin kunnissa. Totta on, että seminaarin hinta oli törkeän kallis, 800 euroa per nuppi (tällaisille kolmen päivän koulutustapahtumille se on kyllä aika normaalihinta) ja että sinne lähti Turusta iso sakki väkeä. Mutta koulutukseen osallstumisen tarvetta perustelin eräälle sähköpostissa asiaa moittineelle kuntalaiselle näin:

• "Meillä on Turussa vuoden alusta aloittanut suuri määrä uusia liikelaitoksia, joiden ohjausjärjestelmää ei ole toistaiseksi järjestetty mielestäni asiallisesti. Liikelaitoksissa toimiville luottamushenkilöille ja jopa virkamiehille näyttää olevan osin epäselvää, mitä uudelle järjestelmällä tavoitellaan ja miten siinä pitäisi toimia. Yhteistä näkemystä on tarpeen hakea ja hioa. Minustakin konferenssi on sangen kallis, ja niin se varmaan on monen muunkin lähtijän mielestä. Mutta tiedän myös, että koulutuksen tarve liikelaitoksissa ja kaupungin johdossa on sangen suuri. Konferenssin ohjelma vaikuttaa oikein hyvältä, mitä ei todellakaan voi sanoa kaikista meille mainostetuista koulutustilaisuuksista. Konferenssiin lähtö perustuu nimenomaan siihen, että ohjelmaa on pidetty niin hyvänä ja meidän tämän hetken tarpeita vastaavana. Ja siksi mukaan lähtee myös suuri joukko: liikelaitoksia on paljon, ja jokaisesta on kutsuttu johtava virkamies, puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja.
• Olen jokseenkin varma, että kaupungille aiheutuu vähemmän vahinkoa koulutuksen kustannuksista kuin siitä, että annetaan liikelaitosten seilata kaupunkikonsernissa miten sattuu. Meidän on kaupungin tasolla opittava ohjaamaan liikelaitosjärjestelmää, asettamaan niille tavoitteet ja vaatimaan tulosta, tehokkuutta ja tuottavuuden kasvua. Kaikki tuottavuuspaine ei voi eikä saa kohdistua vain kaupungin palvelupuolen toimintoihin kuten sosiaali- ja terveystoimeen sekä opetukseen.
• Jos järjestelmän toimimaan saattaminen edellyttää tässä vaiheessa koko kaupungin tasolla noin 30 000 euron panosta koulutukseen, olen valmis sen maksamaan. Tietenkin sillä edellytyksellä, että koulutuksen jälkeen saamme rahat takaisin korkojen kera toiminnan tehostumisen myötä. Korostan, että kyse on siis vuoden alussa toimintansa aloittaneesta ja vielä muotoaan hakevasta liikelaitosjärjestelmästä. En ole itse ollut liikelaitoistamisen innokas kannattaja, mutta ne on nyt päätetty ja perustettu, ja olennaista on saada nopeasti järjestelmä toimimaan kaupunkikonsernin etujen mukaisesti."
  

Seminaarin ohjelma todellakin oli aika hyvä ja tarpeitamme vastaava. Aihe puhutti väkeä paljon laivalla, saimme hioa keskenämme käsityksiä ja vertailla kokemuksia myös muiden kuntien väen kanssa. Kotiin tultiin ison ajatustukun kanssa, mikä johti myös siihen, että kaupunginhallituksen esityslistalla ollut omistajapoliitiikka palautui vielä jatkovalmisteluun.

Talousvaikeuksienkin keskellä pitäisi pystyä välttämään pölhöpopulismia. On tyhmää vaatia kaikkea kehitystyötä lopettavaksi, koska muualla joudutaan säästämään. Päinvastoin: juuri silloin on suurin tarve muutokseen, ja on turvattava eväät järkevälle muutostyölle. On hölmöä vaatia kaikkea koulutusta lopetettavaksi, vaikka toisaalla kiristetään vyötä. Täsmäkoulutusta tarvitaan, jotta asioita osataan viedä eteenpäin oikealla tavalla. Linjan on oltava tiukka mutta ei päätön. Liikelaitoskoulutuksen tarve on kaupungissa ollut aito yhdeksän vastaperustetun liikelaitoksen takia, samoin konserniohjauksen kehittäminen on juuri nyt työn alla. Turku ei onneksi ole lopettanut kaikkea koulutusta ja matkustamista myöskään virkamiesten ja työntekijöiden osalta, linja vain on tiukentunut huomattavasti. Säästäväinen pitää olla, mutta se ei tarkoita aivan umpiossa elämistä. Kohtuus siis tässäkin.

Mitäpä muuta männäviikoilta? Eurovaalien tuloksesta olisi ollut kiva kirjoittaa, mutta enpä tiedä, olisinko silti osannut sanoa siitä mitään, mitä ei ole jo sanottu kaikessa laajassa jälkipohdinnassa. Meidän kannalta tulos oli tietysti tosi hyvä, samoin persuille ja krisuille, keskustalle ja kokoomukselle välttävä, vasemmistopuolueille katastrofaalinen. Vaaleissa mm. vihreiden kannatus Turussa ohitti demarit - eurovaaleilla mitaten olemme kaupungin toiseksi suurin puolue. Mielenkiintoista on tietty se, että eurovaalien tulos nousi poliittisesti jotenkin itseään suuremmaksi. Se nosti esille selvän poliittisen akselin vihreiden ja perussuomalaisten välillä - todellisen vastakkainasettelun, jollaista ei nykyisin meinaa enää löytää perinteiseltä vaemmisto-oikeisto-akselilta. Se seikka, onko siirtymien myötä aiemmin äärioikeistoon luettu perussuomalaiset nykyisin Suomen elinvoimaisin työväenpuolue, jäi vielä epäselväksi, samoin kuin se, onko uuden työväenpuolue kokoomuksen tähti vihdoin kaartamassa laskuun. Aika näyttää, ja seuraavat vaalit ;).

Vihreiden voittoisa puoluetoimisto :) on vaalien jälkeen ansainnut leponsa, ja ennen viralliselle lomalle jäämistään he kävivät juhannuksen alla virkistäytymässä täällä Turussa päätyen illan tullen meidän kotipihallamme grillaamaan ja jutustelemaan. Mukavaa oli, kiitos visiitistä, toivottavasti viilea grilli-ilta ei vilustuttanut ketään ja tervetuloa toistekin! Nyt kun olen lopettanut "urani" puolueen vallan keskiössä, minulle sopii mainiosti, että vallan keskiö tulee istumaan iltaa meidän takapihallemme ;).

Vielä pari sanaa kesän suurimmista "nelkyt ja risat" -sukupolven kokoontumisajoista sekä musiikkielämyksestä nimeltä Bruce Springsteen. Bruce elää ja voi hyvin, erittäinkin hyvin. Pomon elävänä nähneenä voi todistaa, että 59-vuotiaaksi mieheksi hän on sangen hyvässä kunnossa: lauluääni on mahtava, joten päihteitä ei ole tainnut kulua normaalin rokkistandardin vertaa, ja fysiikka & ulkonäkö tuntuu olevan paremmin kuin kohdallaan. Maailmantähti veti liki kolmetuntisen keikkansa ammattitaidolla ja asenteella. En ole kuunnellut Springsteeniä sitten kahdeksankymmentäluvun, mutta silti minulla oli keikalla hauskaa. Tosin silloin nuorena tyttönä kasariaikaan en ehkä olisi osannut ajatella, että a) ylipäätään koskaan pääsisin Springsteenin konserttiin ja näkisin hänet livenä, b) että jos pääsisin hänen konserttiinsa, seisoisin areenan takaosassa kaikkien muiden ikäisteni kanssa käyntikortteja vaihdellen ja c) että päässä soisi keikalta pois lähdettäessä ja vielä tunteja keikan jälkeen "Santa Claus in comiii-iing to Tooown!. Mutta näin nyt kuitenkin kävi.

Lomaisaksi lopuksi muutama kesäkasvikuva pari viikkoa aiemmalta ajalta, mukana omenankukkia ja luonnon pakkausihmeitä. Tällä hetkellä saisi vain keskikesän sadekuvia.

Raporttia pukkaa taas...

Maanantaina oli taas varsinainen kokouspäivä: klo 9.30 alkoi maakuntahallituksen vihreä ryhmä, sitten maakuntahallituksen kokous, kaupunginhallitusjuttuja, vihreiden valtuustoryhmän kokous ja illan päätteeksi kaupunginvaltuuston kokous, joka loppui vasta klo 23.06.

Ensimmäinen merkittävä asia kaupunginvaltuuston listalla oli valtuuston hyväksymän lisätalousarvioin toimeenpano. Aiemmin hyväksyttyyn vyötä kiristävään lisäbudjettiin tuli säästötoimenpide-, lomautus- ja talkoovapaakäsittelyn (ns. äkkijarrutus) jälkeen lisää rahaa peruspalvelulautakuntaan 3,5 miljoonaa euroa palvelutason turvaamiseen, opetuslautakuntaan 300 000 euroa ryhmäkokojen pienentämiseen ja perusopetuksen laadun turvaamiseen sekä 40 000 nuorisolautakuntaan nuorisotalojen viikonloppujen aukioloa varten. Nämä lisämenot katetaan alentamalla korkokuluihin varattua määrärahaa, korottamalla muiden rahoituskulujen tuloarviota ja vähentämällä kaupunginhallituksen määrärahaa. Lisäksi perutaan mm. museoiden ilmainen aukiolokokeilu.

Hyvä näin. Peruspalvelulautakunnasta ei irronnut säästöjä kaiken päätetyn 15.3 miljoonan euron edestä, sillä koko henkilökuntaa ei sillä sektorilla voi mitenkään lomauttaa. Virkamiehet olivat huolella valmistelleet lomautus- ja talkoovapaaesityksen, johon ei luottamushenkilöillä ollut sen enempää nokan koputtamista. Myös muualla kaupunkiorganisaatiossa on lomautuksista vapautettu ne henkilöt, joiden kohdalla se on joko toiminnan kannalta välttämätöntä tai tulonmuodostuksen kannalta järkevää.

Vihreiden Mika Helva korosti ryhmäpuheenvuorossaan, että vihreiden ryhmä on pitänyt hyvin tärkeänä, että opettajia ei lomauteta opetustehtävistään. Peruskoulun opettajien neljän päivän lomautus voidaan toteuttaa siten, että lomautuksen vaikutukset eivät kohdistu niihin päiviin, jolloin oppilaat ovat kouluissa. Näin lasten turvallisuus ei vaarannu. Helva puhui myös siitä, että ensi vuonna lomautuksia ei saisi tulla, vaan on tutkittava kaikki muut vaihtoehdot. Vihreät pitävät tärkeänä sitä, että kun kerran kaikki valtuustoryhmät ovat allekirjoittaneet ryhmien välisen sopimuksen, kukaan ei myöskään lähtisi nyt keräämään poliittisia irtopisteitä. Toivoimme että vastuu vaikeasta tilanteesta kannetaan yhdessä ja yhdessä myös pannaan Turun talous kuntoon. Toisin kuitenkin kävi.

Toiminnasta tehtävät säästöt ja henkilöstön kahden viikon lomautukset ovat todella ikäviä. Moni kunnan työntekijä on varsin pienituloinen, ja siksi lomautukset kirpaisevat arkipäivää kipeästi. Mutta asiat on asetettava mittasuhteisiinsa. Turku ei ole irtisanomassa henkilöstöään eikä henkilöstön työn tarve ole millään tapaa loppumassa. Tätä ei todellakaan voi sanoa monissa muissa työpaikoissa työskentelevien ihmisten tilanteesta: työsuhde loppuu, koska työ kerta kaikkiaan loppuu. Se ei ole sama asia kuin kahden viikon lomautus.

Valtuuston keskustelussa hallitussopimuksen rivit alkoivat rakoilla. Keskusta, vasemmistoliiton toinen puolikas ja Olavi Mäenpää teki kukin omat lisäysehdotuksensa. Kuka halusi antaa lisää rahaa terveysasemien aukipitämiseen, kuka opetukseen, huutokauppameininki sai valtaa ja yleishyvillä asioilla oli ymmärtäjiä. Vasemmistoliiton tilanne on jo pitkään ollut kahtia jakautunut: ryhmän puheenjohtaja Sauli Saarisen puolisko on sitoutunut ryhmien väliseen sopimukseen, vaikka kipeää varmasti tekeekin. Toinen puoli ryhmää viis veisaa taloustilanteesta, heidän neuvonsa on, että lisätään menoja ja otetaan lisää velkaa. Lisävelka-rahoituskeinoa kannatti rinta rottingilla mm. kansanedustaja Annika Lapintie.

Vaan vaikeaa se on ollut meillä muillakin. Sdp:n sisäinen keskustelu on ollut varmasti raastavaa. Myös meidän ryhmässämme käytiin asiasta sen eri vaiheissa sangen pitkät ja väliin vaikeatkin keskustelut. Mutta kun tulot putoavat ja velkaa on jo hankittu liikaakin, on pakko ryhtyä toimenpiteisiin menojen rajoittamiseksi.

Turun taloustilanteesta saa hyvän kuvan lukaisemalla hieman tekstiä valtuustossa käsittelyssä olleesta vuoden 2008 arviointikertomuksesta. Arviointikertomuksen sivulta 20 alkaa teksti kaupungin talouden tunnusluvuista ja vertailusta muihin kaupunkeihin ja kuntiin. Menokehityksen taustalla on sekä tehotonta toimintaa että aitoa menojen kasvua johtuen lisääntyneestä palveluntarpeesta. Tähän taas vaikuttaa erityisesti kaupungin väestön rakenne, ja siitä erityisesti vanheneva ikärakenne. Lisäksi verotulojen kehittyminen on ollut heikompaa muin muissa maan suurissa kaupungeissa, mutta tähän asti kuitenkin positiivista. Ensi vuodeksi ennustetaan negatiivista tulokertymää, joten vuodesta 2010 tulee taloudeltaan paljon paljon vaikeampi kuin tästä kuluvasta vuodesta.

Klo 21.20 päättyi lisätalousarvion täytäntöönpanon käsittely. Vasemmistofraktion, keskustan ja Mäenpään esitykset sekä persujen kannatus äänestettiin kaikki nurin. Tätä on kyllä odotettukin, ilmassa on ollut selvät merkit siitä, että vaikeat päätökset tulevat olemaan joillekin liian vaikeita.

Sitten alkoi kouluverkkouudistuksen käsittely. Kyseessä on iso uudistus, erityisesti lukioita koskien. Uudistuksen tavoitteet ovat tässä kouluverkkopäätöksessä pääosin lukio-opetuksen laadullisessa kehityksessä ja kouluinvestoinneista säästämisessä. Jonkin verran mukana on myös muita oppilaitosjärjestelyjä.

Vasemmistoliiton oppositiofraktio haukkui tietty tämänkin päätöksen ja esitti asian palauttamista. Varmaankin kaikkien puolueiden keskustelujen kipupiste oli Kerttulin alakoulun lakkauttaminen. Kouluverkkopäätöksen olennainen osa on, että muodostetaan uusi Kerttulin lukio yhdistämällä siihen Kupittaan ja Aurajoen lukiot. Kerttuli on muistorikas keskustakoulu, mutta mikään idyllinen lähikoulu se ei enää ole. Nykyisin noin puolet sen parista sadasta oppilaasta tulee kouluun ympäri kaupunkia ja vain puolet lähialueen perheistä. Meille annettujen tietojen mukaan oppilaiden koulumatka pitenee Luostarivuoreen siirryttäessä noin 25 oppilaan kohdalla. Osalla taas matka lyhenee. Pienimmille oppilaille (1-2 luokkien oppilaille) rakennetaan kahden koululuokan tilat Seikkailupuiston tilojen yhteyteen, jotta Kerttulin alueen pikkuoppilailla säilyy lyhyt koulumatka. Seikkiskoulu sopii hyvin Seikkailupuiston kokonaisuuteen: pikkukoululaiset opiskelevat luokissaan erityisesti lukuvuoden ajan, ja kesän loma-aikaan (jolloin on Seikkiksen puistokäytön huippuaika) tilat ovat kovassa seikkailukäytössä.

Uudistusten valmistuttua vuonna 2015 Turussa toimii iltalukion lisäksi viisi päivälukiota: Puolalanmäki, Luostarivuori, Turun Suomalainen Yhteiskoulu, Kerttuli ja Turun Klassikko. Näissä kaikissa tulee olemaan mahdollisuudet monipuoliseen kurssitarjontaan ja laadukkaaseen opetukseen. Hyvä homma.

Pidin tällä kertaa kokouksessa paikaltani muutaman lyhyen puheenvuoron. Pönttöön en ajan säästämiseksi kavunnut, kun asialista oli niin tolkuttoman pitkä.

Valtuustoa informoitiin monin tavoin

Ensimmäisenä kesälomailtana eli maanantaina oli ohjelmassa kaupunginvaltuuston kokous. Asialistalla oli lähinnä informaatiota suurista asioista. Ennen kokousta valtuustoa oli vastassa mielenosoitus. Mielipidettään lomautuksia ja säästötoimia vastaan oli osoittamassa kohtalainen joukko kaupungin työntekijöitä ja läsnä oli ymmärrettävästi erityisesti peruspalveluiden ja opetuspuolen henkilöstöä.

Ymmärrän hyvin henkilöstön mielenilmauksen ja ymmärrän huolen ja mielipahan tilanteesta, mutta ymmärrän myös, miksi nyt on välttämätöntä tehdä tämänvuotinen talouden hätäjarrutus. Joten voin vain pahoitella, näin ikävästi on kuitenkin toimittava. Mitä tulee veroprosentin korottamiseen (mikä selvästi tuntui miellyttävän väkijoukkoa): ensinnäkin vihreät ovat jo useampana vuonna esittäneet muille puolueille kunnallisveron nostoa mutta toistaiseksi muilla ei ole ollut siihen halua. Toiseksi uskon, että ensi syksynä korotus tullaan tekemään (kesken vuodenhan sitä ei voi tehdä). Kolmanneksi: veronkorotuskaan ei olisi pelastanut Turkua tämänvuotisilta säästötoimilta eikä erityisesti talousohjelmalta, sillä rakenteellinen alijäämämme on paljon syvempi kuin mitä veronkorotuksilla pystytään paikkaamaan. Eli koulu- ja muun palveluverkon rukkaaminen, toimintojen keskittäminen ja muut henkilöstöäkin koskettavat järjestelyt ovat edessä, katsoopa asiaa sitten miten päin tahansa ja veronkorotuksen kanssa tai sitä ilman. Harmillista on se, että nämä asiat olisi voitu pääosin tehdä jo useita vuosia sitten, mutta kun ei saatu aikaiseksi. Jos taloutta olisi tasapainotettu ajoissa, emme olisi nyt näin syvällä. Itse en kuitenkaan suostu kokemaan asiasta henkilökohtaisesta syyllisyyttä, sillä jos jotkut niin me vihreät ja aiemmin vetämäni tarkastuslautakunta olemme yrittämällä yrittäneet kiinnittää muiden puolueiden ja virkamiesten huomiota tilanteeseen. Kestävän kehityksen yksi perusjalka on kestävä talous, ja tämä on vaarannettu jo vuosia sitten. Mutta kun ei niin ei. Onneksi edes nyt.

Valtuustossa meille esiteltiin palveluverkon uudistusta ja hallinnon tuottavuuden parantamishanketta. Kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randell aloitti kertomalla siitä, että palveluverkkoasia tuli käsittelyyn vähän aikataulujen ulkopuolelta. (No niin todella tuli, se vain putkahti listalle ilman ennakkotietoa. Tämänkaltaista paperia on sinällään odotettu ja toivottu, mutta ihmetyttää, miksi sen valmistuminen ei ollut mukana meille jaetuissa työaikatauluissa.) Randell totesi, että asian valmistelu on ollut talouspainotteista, joten ehdotus on herättänyt kritiikkiä. Tavoitteena kaupungissa on tilojen vähentäminen, mutta tiloja onkin tullut lisää. On ohjeistettava hallintokuntia siitä, miten yhteiskäyttöä voi lisätä ja palveluverkkoa tiivistää.

Tämän jälkeen kansiapäällikkö Jouko Lehmusto esitteli hankkeita perusteellisemin. Kyseessä on kaksi talousohjelmaan liittyvää selvityshanketta, joiden tavoite on parantaa kaupungin tuottavuutta. Kaupunginjohtaja asetti ryhmän 30.9.2008, ja sen jälkeen on käyty läpi henkilöstön ehdotukset, hallintokuntien ehdotuksia ja kyselty hallinnon käsityksiä. Hallintoon ja hallintopalveluihin sitoutuvia henkilötyövuosia on kevennettävä merkittävästi (15-20 % nykyisestä) koko kaupungin tasolla: mm. asiakirja-, talous-, henkilö- ja tietohallintoa. Tuloksellisuuden ja kustannustehokkuuden edellytyksenä on tieto kustannuksista ja vaihtoehdoista. Sisäisten prosessien tehokkuus tai tehottomuus heijastuu toimintakuluihin.

Lehmusto jatkoi palveluverkon ja tilojen yhteiskäytön tarkasteluun. Työn ulkopuolelle on rajattu tiloja, jotka eivät joko sovi yhteiskäyttöön tai niiden kohdalla on meneillään jokin muu selvitys tai jotka sijaitsevat kaupungin rajojen ulkopuolella. Valtuusto on asettanut tilamäärän vähentämistavoitteen mutta kaupungin tilojen määrä on vain jatkanut kasvuaan. Lisäksi hallintokunnat tekevät palveluverkkosuunnitelmiaan omista lähtökohdistaan. Tavoitteena on alueelliseen väestörakenteeseen (mm. väestön ikä!) nähden optimaalinen palveluverkko. Hallintokuntakohtaisten suunnitelmien sijaan on tehtävä koko kaupungin palveluverkkosuunnitelma. Pohjatyö on tehty työryhmän sisäisenä työnä (keskushallinto ja tilaliikelaitos). Lehmusto korosti, että kiistanlaisessa paperissa on kyse havaintoluettelosta, ei ehdotusluettelosta päätöksenteon pohjaksi.

Paikkatietokoordinaattori Katariina Hilke esitteli paikkatietojärjestelmän käyttöä palveluverkon suunnitteluvälineenä. Alun perin tarkastelussa oli n. 1300 erilaista kaupungin palvelupistettä. Näistä karsittiin tiettyjä palveluita pois, jäljelle jäi noin 600 erilaista tarkasteltavaa palvelupistettä. Hilke esitteli järjestelmän käyttöä ja mahdollisuuksia suunnittelun apuvälineenä. Paikkatietojärjestelmästä on suuri apu palveluverkon pohdinnassa.

Sitten alkoi monialainen keskustelu. Puheenvuorojen pituus oli asian esittelyluonteen vuoksi rajattu kahteen minuuttiin, mikä oli kyllä tämänkaltaiselle asialle mielestäni liian vähän. Siksi sain mahdutettua omaan puheenvuorooni kutakuinkin seuraavat asiat (ei ole suora lainaus, ei ollut puhetta etukäteen):

”Kiitos esittelystä. Ongelma on, että ainakin vihreiden ryhmässä podetaan juuri nyt kohtalaista déjà vu -ilmiötä: joukossa on asioita, joista on puhuttu monesti aikaisemminkin. Nyt ne vihdoinkin pitäisi saada eteenpäin. Paikkatietojärjestelmän edut ovat merkittävät ja on hyvä, että Turku on satsannut määrätietoisesti järjestelmän kehittämiseen. Mutta kaikki tosielämä ei näy tässäkään. Karttatarkastelun jälkeen ei saisi käydä niin, että luovat vaihtoehtotarkastelut jäävät käsittelemättä. Lisäksi kartta-analyysien tulokset pitää suhteuttaa muihin tavoitteisiin, esimerkkinä tästä on Pansion koulun lisärakennus. Ensin määritellään väestöön perustuva pohjakuvaus ja sitten katsotaan, mitä muita perusteluja tavoitteita, mm. sosiaalisia tekijöitä, on otettava huomioon. Toisaalta karttatarkastelu paljastaa myös, että esimerkiksi nostalgia ei voi olla syy tunnettujenkaan kiinteistöjen säilyttämiseen kaupungin omistuksessa, jos aitoa käyttötarvetta ei enää ole, eikä tule. Toivottavasti valtuutetut lautakunnissa huolehtivat siitä, että lähtökohta asian käsittelylle hallintokunnissa on myönteinen ja poikkihallinnollinen. Lopuksi haluan todeta vastauksena valtuutettu Elorannan puheenvuoroon, että ei meillä vieläkään ole määritelty kaupungintasoisia ydinprosesseja. Se on iso ongelma ja pitää nyt tässä yhteydessä tehdä. Yksittäisissä hallintokunnissa prosessikuvauksia on tehty, toisissa hyvinkin perusteellisesti ja toisissa sitten vähemmän.”

Kymmentä minuuttia vaille kahden tunnin keskustelun jälkeen siirryimme seuraavaan asiaan eli informaatioon valtuuston hyväksymän lisätalousarvion täytäntöönpanosta hallintokunnissa. Asiasta alusti hallituksen puheenjohtaja Randell.

Peruspalvelulautakunta on jäämässä 15 miljoonan säästötavoitteestaan noin 3,5 miljoonaa euroa. Niitä etsitään nyt muualta sillä ryhmät ovat sopineet, että tätä 3,5 miljoonaa ei enää puristeta lautakunnasta. Opetuslautakunta on jäämässä säästötavoitteestaan noin 480 000 euroa. Randellin mukaan tavoitetta tulisi pienentää noin 200 000 euroa. Ryhmillä on halua täsmentää opetuslautakunnan tilannetta, sillä perusopetuksen opettajien ja avustajien lomautus halutaan rajata neljään päivään ja lukion osalta kuuteen ja lisätä hieman tuntikehystä. Perusopetuksessa opettajien neljä lomautuspäivää voidaan hoitaa ennen koulua alkua opettajien suunnittelupäivänä, kahtena vesopäivänä ja joulujuhlapäivänä, joten lomautukset eivät vaarantaisi oppilaiden tilannetta ja turvallisuutta, vaikka niillä muita ikäviä vaikutuksia kouluissa onkin. Lisäksi nuorisotoimeen ollaan antamassa 40 000 euroa lisää, jotta nuorisotalojen sulkemisia ei jouduta tekemään.

Randellin jälkeen kaupunginjohtaja Pukkinen kertoi lyhyesti kaupungin taloustilanteesta. Pukkisen viesti on lyhyesti, että verotulot laskevat huolestuttavan paljon ennakoidusta.

Sitten alkoi aika kärttyisen oloinen ja mielestäni välillä kohtalaisen pöljäkin keskustelu, jos nyt ihan rehellisiä ollaan. Alkuun vihreiden Mika Helva kyseli ihan asiallisesti, miksi talouspäätökset ovat viipyneet näin kauan (sen minäkin haluaisin tietää, kun en ole sitä vieläkään kunnolla ymmärtänyt), miksi tiedotus ei pelaa organisaation sisällä ja kuka on tehnyt päätöksen, että lomautuspäätökset on otettava vastaan henkilökohtaisella allekirjoituksella (senkin minä totta vie haluaisin tietää, ajatushan on järjetön näissä olosuhteissa ja mittakaavoissa!).

Ongelma tästä tulee opettajien kohdalla. Peruskoulun opettajat on tarkoitus lomauttaa neljänä päivänä: ensimmäisenä työpäivänä eli suunnittelupäivänä, kahtena vesopäivänä ja joulujuhlapäivänä. Näin peruskoulun lomautukset voitaisiin hoitaa ilman, että oppilaiden turvallisuus koulussa vaarantuu (joskin opettajat käytännössä joutuvat suunnittelemaan koulupäivinä ja olemaan ilman työssä tarvitsemaansa täydennyskoulutusta, mutta se on silti kertaluonteisena ratkaisuna vähemmän merkityksellistä). Pidän oppilaiden turvallisuudesta huolehtimista hyvin tärkeänä, ja tätä olen neuvotellut toisten puolueiden kanssa. Nyt tämä lomautusmalli on romuttumassa, koska joku henkilö X on mennyt päättämään, että lomautukset on otettava vastaan omalla allekirjoituksella ja opettajat ovat jo lähteneet tavoittamattommin kesälomille.

Asia on siis käsiteltävä uudelleen ja odotan, että ensi maanantain kaupunginhallitus tekee päätöksen, joka turvaa opettajien suunnitellun lomautusmallin. Tietääkseni esimerkiksi Mikkelissä lomautetut opettajat ovat saaneet lomautustiedon kotiin kirjeellä, ja se on ollut ihan laillinen tapa informoida asiasta. Jopa sähköpostikin kävisi. Lisäksi opettajat ovat lomalle lähtiessään olleet tietoisia suunnittelupäivän muutoksesta, joten muutoksen muutos aiheuttaisi sekin osaltaan lisäsotkua. Toivottavasti asia saadaan pikaisesti hoidettua järkevälle mallille.

Muilta osin keskustelu oli heittelehtivää ja jotenkin tympeääkin minun korvissani. Valtuutetut ovat varmasti palveluista ja henkilöstöstä aidosti huolissaan, mutta keskustelussa oli mukana myös kohtalainen annos puhdasveristä pikkupolitikointia ja jopa aitoa kyvyttömyyttä ymmärtää tilannetta, toisten puhetta ja omista pinttyneistä ajatusmalleista poikkeavaa faktatietoa. Tätä se demokratia sitten aina välillä on, kaikessa riemastuttavuudessaan ja rasittavuudessaan. Vähän kuin elämä itse?