Joulun kunniaksi eläinsuojelujärjestö Oikeutta eläimille julkisti taas kinkkutodellisuudesta kertovia videopätkiä sikatiloilta ympäri eteläistä Suomea. A-Studio julkisti kuvia eilisessä ohjelmassaan. Karmeat kuvat löytyvät myös www.sikatehtaat.fi -sivustolta.
Suomi tarvitsee eläinsuojelulain uudistusta. Mutta eläinsuojelulain uudistuksen lisäksi tarvitaan lisää potkua valvontaan. Tiloja ja teurastamoja valvovat eläinlääkärit tuntuvat syystä tai toisesta ymmärtävän kovin pitkälle tuottajien vaikeuksia ja elämäntilanneongelmia. Tämä tapahtuu kuitenkin eläinten hyvinvoinnin kustannuksella ja eläinsuojelun kannalta karmeina ongelmina. Pitäisikö eläinlääkäreille itselleen asettaa sanktiot sellaisten tilanteiden varalle, joissa ongelmat on tiedetty jo pidempään, mutta käy ilmi, että niihin ei ole puututtu riittävän voimakkaasti vaikkapa inhimillisen ymmärtämisen tai pienen paikkakunnan asettaman sosiaalisen paineen takia? Miten järjestelmän tulisi toimia tilanteissa, joissa sikalanomistajan elämänhallinnan, terveyden, mielenterveyden ja/tai talouden ongelmat johtavat tilanteeseen, jossa vastakkain on ihmisen etu (=kasvattajan tukeminen, eläinten ongelmien sivuuttaminen) ja eläinten etu (eläinsuojelulla tilanteeseen puuttuminen ja ihmisen stressaaminen lisävaikeuksilla)? Mitä tukitoimia virallinen järjestelmämme näissä tilanteissa tuntee, ja auttaisivatko kovemmat sanktiot? En tiedä, mutta minusta tätä pitäisi miettiä.
Eri asia on sitten ne kasvattajat, jotka eivät vain välitä eläintensä tilanteesta. Näitäkin varmaan yhä mahtuu joukkoon, vaikka ei pitäisi.
Ja jotta totuus ei unohtuisi: suurimmat eläinsuojelun ongelmat ovat Suomessa kaiketi edelleen siipikarjan tuotannossa, sillä jos porsaan henki on halpa ja hyvinvointi kallis, niin miettikääpä tuotantobroileria.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti