Iltojeni ohjelmia

Maanantaina kokoontui jälleen valtuusto. Edellisen kerran olimme koolla viikko sitten. Esityslistalla on ollut erityisen merkittävinä asioina kaupungin toimintaa linjaavia ohjelmia: viikko sitten asukkaiden hyvinvointiohjelmat (kolme eri ohjelmaa samassa paperissa: lapset ja nuoret, työikäiset ja seniorit) ja tällä kertaa asunto- ja maankäyttöohjelma sekä omistajapolitiikka.

Paperit ovat tärkeitä, sillä ne tulevat ohjaamaan tällä valtuustokaudella toimintaa kaupungissa. Talousarvioiden ohella nämä ovat ylimpiä valtuuston päättämiä linjauksia. Lainsäädäntö toki ajaa kaikkien linjausten edelle, ja rahat riittävät siihen mihin riittävät, mutta näillä ohjelmilla kaupunkilaisten itsensä valitsemat edustajat eli valtuutetut linjaavat, millaista kehitystä ja mihin suuntaan he kaupungin toiminnalta edellyttävät.

Vihreiden valtuustoryhmä antoi ohjelmista lausunnot niiden valmisteluvaiheessa, kuten toivottiin. Ohjelmien käsittelyssä on jossain määrin muodostunut ongelmaksi, että kaikki valtuustoryhmät eivät näin toimineet. Nyt, kun ohjelmiin pitäisi alun virkamiesvalmistelun, lausuntokierroksen ja täydentävän virkamiesvalmistelun jälkeen tehdä vielä viimeiset poliittiset linjaukset, erityisesti demarit nitisevät, että valtuustolle esitettyihin papereihin ei saisi enää tehdä muutoksia. Vähän tätä ovat toistelleet kokoomuslaisetkin. No haloo! Juuri nythän puolueiden pitää sanansa sanoa, jos sanottavaa kerran on, kaikki muu asenne on vallan kummallista virkamiesvallan pönkittämistä. Ei kai ole vihreiden vika, jos demarit eivät ole prosessoineet itselleen tärkeitä muutoksia? Siksikö on tarpeen dissata meidän painotuksiamme? Ei meitä valtuustoon ole kumileimasimiksi valittu, vaikka demarit itsestään niin tuntuvatkin ajattelevan.

Viikko sitten saimme vielä valtuuston kokousta edeltävissä neuvotteluissa läpi hyvinvointiohjelmiin muutamia muutoksia, tosin yhteisessä koontipaperissa, kokoomuksen esittäminä ja demareiden kannattamina ;). Meidän kirjauksemme käsittelivät koulukiusaamisen ehkäisyä; resurssien ohjaamista enemmän niille aluille, joilla on runsaammin sosiaalisia ongelmia; korkeakouluopiskelijoiden hyvinvoinnin ja integroitumisen edistämistä Turkuun kaupungin, oppilaitosten ja oppilaskuntien yhteistyönä sekä aktiivisen harrastustoiminnan tukemista (liikunta, kulttuuri, aikuisopiskelu) vähentämään ikäihmisten kokemaa yksinäisyyden tunnetta. Ja oli meillä vielä jotain muutakin, joka poliittisessa prosessissa rutistui aika tunnistamattomaan muotoon. Viikko sitten valtuusto hyväksyi myös tärkeän Ratapiha-alueen osayleiskaavan (se sisältää tiivistä kaupunkiasumista ja mm. meille tärkeän matkakeskuksen), Kärsämäen täydennysrakentamiskaavan (jolla on "hieno" nimi: Amalienborgs Bryggeri) sekä kävi pitkän keskustelun kaupungin talousasioista.

Tällä viikolla oli sitten jo todella vaikeaa saada läpi mitään muutoksia asunto- ja maankäyttöohjelmaan. Demarit suostuivat ainoastaan yhteen muutokseen, jolla korjattiin hieman kahta voimassa olevan osayleiskaavan vastaista asemakaavakohdetta. Me olisimme alun perin halunneet poistaa ne kokonaan, ja ottaa käsittelyyn vasta uuden Hirvensalon osayleiskaavan jälkeen, mikäli asia menee uudessa osayleiskaavassa läpi. Nyt tuli vain lievennys. Olisimme halunneet loppuun saakka myös lisäkirjauksia koskien maahanmuuttajien asutuskeskittymien purkamista ja innovatiivisuutta uudisrakentamisessa, mutta nämä eivät demareille kelvanneet, joten kirjaamatta jäi. Kokoomus olisi kuulemma lopulta näihin suostunut. Hiivatin kateustekijä! Jos en itse pysty niin ei sitten saa muutkaan… Juuri tuota asennetta me vihreät olemme yrittäneet politiikassa välttää, ja kannattaa aina kenen tahansa esittämiä hyviä, järkeviä ja eteenpäin viemisen arvoisia ajatuksia, puolueeseen katsomatta. Olen todistettavasti itsekin jäänyt joskus kiinni jopa Olavi Mäenpään esityksen tukemisesta, uskokaa tai älkää. Asiasta kuittailtiin lehtijuttua myöten. (Asia koski tuolloin taidemuseon sotkuja.)

Vihreät esittivät minun suullani kuitenkin asunto- ja maankäyttöohjelmaan seuraavan ponnen: Kaupunginvaltuuston tehdessä päätöksen asiassa allekirjoittanut kaupunginvaltuutettu esittää kaupunginhallitukselle toivomuspontena, että asunto- ja maankäyttöohjelmaa seuraavan kerran päivitettäessä käydään läpi olemassa oleva maa- ja asemakaavavaranto. Asemakaavoitustavoitteet tulee optimoida suhteessa realistiseen väestönkasvuun ja olemassa olevaan kaavavarantoon. Ohjelmassa tulee etsiä keinot ohjata tiukemmin jo kaavoitettujen ja kunnallistekniikan osalta valmiiden alueiden rakentumista ja alueiden toteuttamisen keskinäistä järjestystä kaupungin ja ympäristön kannalta mielekkäällä tavalla.

Pyrimme ponnella puuttumaan ohjelman siihen sangen hankalaan epäkohtaan, että se ei sisällä olemassa olevan rakentumattoman maa- ja asemakaavavarannon kriittistä tarkastelua. Paljonko meillä on omistuksessa raakamaata ja paljonko omaa tai muiden asemakaavoitettua mutta rakentumatonta maata, ja missä ne sijaitsevat? Tämän taustatiedon pohjalta pitäisi lähteä määrittämään, paljonko tarvitaan lisää maata ja kaavaa. Asemakaava tulee nähdä investointina: kaavan tekemiseen menee kaavasta riippuen enemmän tai vähemmän työaikaa ym perusjuttua, rahaa erilaisiin selvityksiin ja päätöskäsittelyyn. Ja kaavan toteuttamiseen tonteiksi vasta rahaa palaakin: kadut ja tiet, putket ja sähköt, puisto- ja viheralueet, valot, kevyen liikenteen väylät, mahdollisesti koulut, bussireitit ym. palvelut, jotka kaavasta seuraavat jollakin aikajänteellä. Resurssit on siis syytä kohdentaa oikein ja tehokkaasti. Uuden asemakaavoitusohjelman mitoituksen tulisi olla kohdallaan siksikin, että asemakaavoilla on nykyisin myös deadline: ne vanhenevat 13 vuodessa.

Lisäksi kaupungin tulee etsiä keinoja, joilla se pystyy ohjaamaan nykyistä paremmin kaavoitettujen ja mahdollisesti jopa infrarakennettujen alueiden toteuttamisjärjestystä kaupungin kehittymisen kannalta järkevällä tavalla.

Näiden seikkojen suhteen täytyy siis vain todeta, että no, ehkä sitten ensi kerralla.

Asunto- ja maankäyttöohjelmassa on onneksi uutena asiana mukana meidän pitkään ajamamme arvio kaavan vaatimista infrastruktuurin investoinneista ja muista kaavan aiheuttamista kustannuksista sekä alueiden toteuttamisjärjestyksen hallitsemiseksi selvitys, jolla arvioidaan kaavan energiatehokkuutta. Uskomme, että nämä osaltaan auttavat jämäköittämään kaavoitettavien alueiden valintaa kaupungin ja sen asukkaiden eduksi.

Omistajapoliittinen paperi meni loppujen lopuksi lämpimien kiitosten ja jonkinasteisen nurinan kera yksimielisesti läpi valtuustosta. Prosessi ei ollut aivan helppo. Olen hyvin tyytyväinen siihen, että tähän paperiin valtuusto ryhmäpuheenjohtajiensa johdolla jätti suuren peukalonjäljen: konsernijaoston peruskäsittelystä paperi eteni ryhmäpuheenjohtajien neuvotteluprosessiin, jossa tekstiä hiottiin useaan otteeseen. Ja niin sen pitää ollakin, sillä kun puhutaan Turun kaupungin omistuksista, on syytä kysyä, kuka omistaa. Vastaus on: kaupungin asukkaat omistavat. Ja heidän valtuustoon valitsemansa edustajat sitten linjaavat, miten omistusten kanssa jatketaan. Virkamiehet valmistelevat pohjan ja työntekijät lausuvat, mutta linjat vetävät valtuustoryhmät ryhmäpuheenjohtajiensa välityksellä. Ja niin tässä nyt tapahtui.

Ilman demarikosmetiikkaa ei kuitenkaan tästäkään selvitty. Päätökseen lisättiin, että "Nykyisistä tuottajaliikelaitoksista muodostettavien tuottajayhtiöiden omistuspohjaan voidaan tehdä vuosina 2010-2016 muutoksia vain perustelluista syistä siten, että muutostarpeista neuvotellaan ensin valtuustoryhmien välillä pyrkien neuvottelutulokseen. Edellä todettu omistuspohjan mahdollisia muutostarpeita koskeva kirjaus koskee myös Turku Energia osakeyhtiötä.".

Tämä kirjaus ei siis muuta mitään omistajapolitiikan sisällössä, siinä vain todetaan se itsestäänselvyys, että jos omistuspohjan muutoksiin aiotaan ryhtyä, siihen on oltava perustellut syyt ja asiasta pitää neuvotella. No kuinkas muutenkaan asiassa voitaisiin ylipäätään toimia, kun nyt poliittisessa päätöksentekojärjestelmässä kerran olemme?? Ehkä demarien poskipunan käyttö oli kuitenkin silla tavalla hyvä asia, että myös vasemmistoliitto loppujen lopuksi tuli yksimielisesti omistajapolitiikan linjausten taakse. Näin suurissa asioissa yksimielisyyden saavuttaminen on minusta sangen arvokas asia. Eli kiitos kaikille prosessiin osallistuneille, meille konsernijaostossa ja kaupunginhallituksessa jää nyt tehtäväksi ryhtyä toteuttamaan näitä valtuuston linjauksia.