26.7.09

Väri-iloittelua

Tämä väri-iloittelu on eräänlaista säilöntää: puutarhasta taltioidaan muun sadon ohella talven varalle kesäisiä kuvia. Näitä voi sitten talviehtoina katsella ja haikailla seuraavaa (ei-ehkä-niin-lämmintä-kuin-mielikuvissa) kesäaikaa.


















Tall Ships' Races poiki meille kesävieraita, joiden kanssa oli kiva leikkiä turistia kotikaupungissa. Tuli taas kerran todettua, miten kaunis ja viehättävä kaupunki Turku oikein onkaan, kun pyrki katselemaan sitä turistin silmin. Sunnuntaina kävimme pitkästä aikaa Luostarinmäen käsityöläismuseossa. Sinne pitäisi mennä useammin, on se niin viehättävä ja tunnelmallinen paikka. Sekä poikkeuksellisen hieno museo.

Purjelaivoista kiinnostuneille: Ylen sivuilta näyttää löytyvän tapahtumasta hieno kuvakavalkadi.

24.7.09

Pitkien paattien kisa

Torstaina kävin tutustumassa Tall Ships' Races -laivoihin Aurajokisuulla. Aloitin pienellä risteilyllä Porvoon jaala Ingalla (kaupungin edustusjuttuja) ja Ingan rantauduttua jatkoin vielä kävellen puolet alueesta. Päivä oli lämmin enkä todellakaan ollut ainoa laivoihin tutustuja - meitä oli siellä kulkuväylien täydeltä. Ja hyvä että oli, tänään perjantaina onkin sitten satanut noin 25 millimetriä vettä. Torstaina oli vielä illalla Turun linnassa Captains´Dinner -päivällinen: kourallinen suomalaisia ja suuri joukko vierailevien laivojen väkeä.

Ingalta näki laivat tosi kivasti jokiperspektiivistä. Tässä muutama kuva teidänkin iloksenne. Ensin jokimaisemaa alajuoksulle päin.


Sitten Turun persoonallinen föri - täynnä jo aamupäivästä.


Lopuksi palatessa Sedov ja Mir. Kisan kotisivuilla kerrotaan, että Sedov on maailman suurin perinteinen purjelaiva. Pituutta sillä on lähes 120 metriä. Viime kerralla Turussa Sedov oli valkoinen, mutta nykyisin se seilaa mustana. Syynä muutokseen on saksalainen televisioprojekti: Sedov on vuonna 2005 näytellyt Pamiria, Azoreilla vuonna 1957 uponnutta saksalaisen kauppalaivaston purjekoulualusta. Osa aluksen miehistöstä haluaa kuulemma laivan pysyvänkin mustana, sillä musta on Sedovin alkuperäinen väri vuodelta 1921.

23.7.09

Kauppakeskuskeskustelua ja vaalirahoitusta

Ajankohtainen kakkonen teki ohjelman Turun tuoreimmasta kauppakeskuksesta Skanssista, osin liittyen vaalirahoituskeskusteluun ja osin kauppakeskushypetykseen. Minuakin haastateltiin ohjelmaa varten, olinhan Skanssin osayleiskaavan aikaan aktiivinen ympäristö- ja kaavoituslautakunnan jäsen ja koitin parhaani mukaan kutistaa hanketta - huonolla menestyksellä. Voit katsoa ohjelman täältä elokuun loppupuolelle asti.

Skanssi ei varmastikaan ole siinä mielessä ollenkaan pahin mahdollinen kauppakeskushanke, että prosessi eteni kuitenkin suhteellinen avoimesti ja toteuttaja/suunnitteluvarauksen saaja valittiin avoimen kilpailun kautta. Kilpailun voitti Hartela, joten se myös keskuksen rakensi. Ympäristön kannalta Skanssi on kuitenkin melkoisen onneton: se on valtavan suuri, joten asiakaskunta rakentuu pääosin yksityisautoilun varaan. Rakentuisi, vaikka kauppakeskuksen lähistölle suunniteltu Skanssin tuhansien uusien asukkaiden asuinalue olisi jo valmis. Niin suuri se on. Uutta asuinaluetta ei kuitenkaan vielä ole. Alueelle ei ole noussut ensimmäistäkään asuntoa eikä kaupunki olen edes asemakaavoittanut suurinta osaa tulevasta asuinalueesta. Ainoastaan kauppakeskuksen välittömässä läheisyydessä oleva alue on kaavoitettu ja odottaa rakentamisen aloittamista. Skanssi kokonaisuudessaan on kuitenkin hyvä uudisrakennuskohde, se sijaitsee Turun keskusakselin läheisyydessä ja ydinkeskustaan on linnuntietä nelisen kilometriä. En ymmärrä, miksi kaupunki ei alun kiireestä huolimatta ole hoitanut kaavoitusta valmiiksi odottamaan markkinoiden elpymistä.

En osaa sanoa, enkä edes tietä, liittyikö Skanssin rakentamisen mitoitus kaupungin suurimpien puolueiden huonosti harkittuun "edistysuskoon" eli uskoon ostovoiman rajattomasta kasvusta (sillä kukaanhan ei halua heikentää Turun ydinkeskustan palveluita, eihän...?) vai joillekin tahoille annettuihin lupauksiin, vaalirahoitukseen ja hyvään yhteisymmärrykseen, mitä systeemiä myös Hyvä veli -järjestelmäksi kutsutaan. Turussa on tästä hyvävelisysteemistä vahvoja merkkejä, mutta Skanssin tapauksessa ei prosessista johtuen ehkä ole kyse tästä. Muistikuvani lautakunnan keskusteluista vuosikymmenen alkuvuosilta kuitenkin on, että monesta muusta kaavaan liittyvästä seikasta saatettiin vaihtaa mielipiteitä ja säätää lopputulosta, mutta kauppakeskuksen mitoituksesta ei haluttu käydä keskustelua. Osayleiskaavatyö tuotti kaupallisten palveluiden selvityksen, jossa moneen otteeseen todettiin, kuinka vahingollinen suuri kauppakeskus olisi lähipalveluille aina Kaarinan keskustaa myöten. Tästä ei kukaan halunnut keskustella saati harkita suunnitelmien mitoituksen muuttamista ja raportti siirrettiin vähättelyjen kera ö-mappiin.

Vaalirahan vaikutusta päätöksentekoon on todella vaikea tai mahdoton todistaa. Mielestäni kyse on kuitenkin kotimaisesta korruptiokulttuurista ja maan tavasta, jota ei korruptioksi suostuta tunnistamaan ja josta ei haluta puhua. Minullakaan, vaikka olenkin ollut politiikassa mukana vuosia, ei ole mitään käsitystä ilmiön laajuudesta, sillä vihreät eivät ole tässä systeemissä mukana. Voi olla, että vaalirahan ja hyvävelijärjestelmän vaikutuksia vähätellään tai liioitellaan, mutta mistä se tietää, koska asiasta ei puhuta eikä sitä käsitellä julkisesti.

Tosiasia kuitenkin on, että tietyt yritykset, erityisesti rakennusalan yritykset ja suuret kauppaliikkeet, mainostavat melkein kaikkien puolueiden vaali- ja muissa lehdissä sekä rahoittavat joidenkin yksittäisten ehdokkaiden kampanjoita. Tämä voi toimia kahdella tapaa.

Ensimmäinen tapa on rahoittajalähtöinen tapa. Yritykset, yhteisöt ja yksittäiset kansalaiset haluavat rahoittaa puolueiden ja ehdokkaiden (vaali) toimintaa, koska ne haluavat pitää yllä hyviä suhteita ja sitä kautta hankkia (pahimmillaan ostaa?) myötämielisyyttä itselleen päätöksenteossa. Lobbaus on sallittua, mutta lobbareiden nimet ja yhteys päätöksentekoon pitää olla selvillä kaikille osapuolille. Joku haluaa tukea ehkä myös puhtaan ideologisista syistä, mikä on ymmärrettävää, sillä vastakkaisista väitteistä huolimatta puolueiden välillä on eroja.

Toinen tapa on rahoitettavalähtöinen ja muistuttaa kamalimmillaan suojelurahakäytäntöä: puolueiden paikallistason yhdistyksistä otetaan yhteyttä yrityksiin, tiedotetaan tulossa olevista mainosmahdollisuuksista ja pahimmillaan painostetaan ja jopa "tehdään tarjous josta on vaikea kieltäytyä". Tätäkin käsittääkseni tapahtuu, ja pidän sitä erittäin tuomittavana. Kyse ei ole aamulla peiton alta löytyvistä hevosenpäistä vaan siitä, että päätöksenteossa ei luvata ymmärrystä, jos rahoitusta ei tule. Taustalla voi olla paikallisten puuhahenkilöiden aktiivisuus, valtakunnallisissa puoluetoimistoissa ei näistä yhteydenotoista välttämättä tiedetä yhtään mitään. Ilmiön laajuudesta minulla ei ole mitään käsitystä.

Viime aikoina on paljon rummutettu "puhtaampana vaihtoehtona" puolueiden tapaa hankkia rahoitusta myymällä yrityksille ja yhteisöille kalliita lippuja seminaareihin, joissa on puhujina ehdolla olevien lisäksi muuta asiantuntevaa väkeä. Tätä on harrastettu jonkin verran myös omassa puolueessani. En pidä tätäkään hyvänä tapana. Poliitikkojen tulisi päättäjinä olla todella kriittisiä sen suhteen, millaisen vaikutelman seminaarilippujen myyntikohde saattaa tilanteesta saada. Kyse on päättäjien tekemästä useiden satojen eurojen myyntitarjouksesta taholle, joka voi hyvin olla päätöksenteon kohteena seuraavalla vaalikaudelle. Voiko tästä tarjouksesta kieltäytyä, ja voiko kieltäytymisellä olla ikäviä seurauksia kun päätöksenteon hetki koittaa?

Kontrollia ja avoimuutta siis tarvitaan. On säädettävä laki, joka tekee vaalirahoituksesta kaikkinensa - puolueet, yhdistykset, puolueiden yritykset, yksittäiset ehdokkaat - niin avointa, että siihen voi myös luottaa. Mikään 5000 euron summa, mitä julkisuudessa on nyt puitu, ei tätä takaa. 100 tai 200 euroa olisi parempi raja: tukijat oikeasti esiin, jos ei nyt ihan kympeillä pelata.

Ja tämän jälkeen tarvitaan kaksi asiaa: ensinnäkin vaalirahoituksesta on tehtävä kunniallinen asia, koska se on nyt julkista. Yhteiskunnallista toimintaa saa tukea, se on toivottavaa ja kunniallista, mutta tuen on oltava aidosti vastikkeetonta ja julkista. Äänestäjän pitää voida seurata, miten ehdokas käyttäytyy suhteessa toimintaansa rahoittaneisiin tahoihin. Useinhan on ihan perustelua ajaa yksittäisen tahon asioita, mutta jos yksittäinen etu ohittaa yleisen edun, on perusteluiden syytä olla uskottavat.

Toisekseen tiedotusvälineiden on ryhdistäydyttävä. Nyt lehdet ovat lievästi ruoskineet itseään laiskuudesta pääkirjoitustasolla, mutta se ole vielä yhtään mitään. Media hoitaa tehtäväänsä vasta silloin, kun se tavanomaisten uutisjuttujen sisällä tivaa päättäjiltä perusteluita näiden tekemiin päätöksiin, kysyy, kenen etua päättäjä on milloinkin ajamassa ja vahtii itse aktiivisesti rahoittajien tavoitteita suhteessa valittujen päättäjien toimintaan. Siitäkin huolimatta, että nämä samat tahot saattavat olla myös printtimedian keskeisiä mainosrahoittajia.

Mikäli vaalirahoitukseen halutaan puuttua vähentämällä rahan tarvetta eli pienentämällä kampanjoiden kokonaiskustannuksia, on siihenkin olemassa yksinkertainen keino: kielletään vaalimainosten esittäminen televisiossa. Tv-kampanjointi on todella kallista eikä sille ole olemassa mitään ylärajaa. Käsittääkseni joissain maissa on tällainen kielto olemassa kampanjabudjettien pitämiseksi kohtuullisina. Jos rahantarve saa olla kohtuuton, mitoitetaan rahanhankkimisen keinot tarpeen mukaisiksi.

17.7.09

Hämmästyksen kummastuksia ja muita elämyksiä sisä-Suomessa















Kävimme parin päivän reissulla sisä-Suomessa. Ensin Valkeakoskella sukuloimassa ja asuntomessuilla, sitten Mäntässä katselemassa kuvataideviikkojen satoa.

Tässä pienoisesti Valkeakosken asuntomessusatoa. Kovin on ulkoa levotonta, messualueen asemakaavamääräyksissä ei tietääkseni oltu haluttu määrätä paljoakaan talojen ulkonäöstä, ja siltä alue todella näyttää. Tämä ei ollut kehu, jos sävy jäi jollekulle epäselväksi. Asia käynee selväksi ohessa olevista kuvista.

Alueella oli useampia ihan onnistuneita yksikerroksia taloja, ja jotkin kaksikerroksisetkin olivat ok. Joissakin oli kiinnostava JA toimiva pohjapiirroskin. Mutta oli siellä paljon höpöäkin. En jaksanut juurikaan kuvata, mitä nyt nappasin pari yleiskuvaa bloginkuvitukseksi. Päivän kammotus oli (suurten talojen lisäksi) yllättäen näkökenttään iskenyt muovinen leegopalikkamaisesti koottu "kiviaita"! Iloinen pikkuylläri taas oli Avotakan osaston äänestys kutomalla tuunatuista nojatuoleista. Ne olivat virkistäviä poikkeuksia sen kaikea "disainauksen" keskellä.

Levotonta, levotonta...

Naapurukset. Sulassa sovussa?


Kiviaitaa asuntomessutyyliin.



Tuunattua kodikkuutta?

Messut koluttuamme pääsimme virkistymään tätini ja hänen miehensä hoteisiin. He veivät meidät katsomaan puutarhapalstaansa. Vautsi vau! Kiitos ylläpidosta, herkuista ja virkistyksestä T & A:lle!


Seuraavana päivänä matka jatkui Mänttään. Päämäärämme oli Mäntän kuvataideviikot ja Pekilo, mutta myös muut kaupungin lukuisat taidekohteet kiinnostivat. Hoksasimme onneksi vuokrata pyörät Serlachius-museon Gustaf-osan museokaupasta. Hyvissä fillareilla oli autottomankin tosi kätevä suhata vanhaa teollisuuskaupunkia ristiin rastiin. Lisäksi vuokrahinta oli todella edullinen: piti maksaa vain pantti ja sen sai seuraavana päivänä takaisin. Suosittelen! Kaiken kaikkiaan Mäntän reissu oli mukava ja virkistävä. Kestikievari ja Liittovaltion ravintola Morgan Kanekin tulivat tutuiksi. Kiitos ystävällemme V:lle ja muulle seurueelle hauskasta illanvietosta!




14.7.09

Kesäpäivitystä - eli ei vähääkään asiaa

Tässä on vietetty kesää niin leppoisasti että bloginpäivitys ynnä kaikki muu mihinkään viralliseen viittaava on jäänyt tyystin. Emme ole tehneet mitään erikoista, vaan olleet paljon kotona, lomailleet laiskana ja puuhailleet kaikenlaista pientä. Olemme olleet jokusen päivän suku- ja kavereiden mökeillä, kaverivierailuilla, vähän Ruisrockissa, kummilapsen konfirmaatiossa, tehneet pihatöitä sun muuta tavallista kesätekemistä. Terassikin on tullut maalatuksi, mutta ei todellakaan minun ansiostani :) vaan mies oli ahkerana. Ja toki olen lukenut jonkin verran, ynnä katsellut telkkaa (sikäli kuin sieltä tulee yhtään mitään katsomisen arvoista).

Tällä hetkellä luen Taneli Heikan ja Katja Boxbergin Lumedemokratia-kirjaa ja tunnen olevani maani historiassa kuin Liisa Ihmemaassa. Kirja on pamfletti, ja siinä mielessä hyvä pamfletti, että se todellakin panee ajattelemaan. Saman ajatteluvaikutuksen sai aikaan alkulomasta lukemani John Naishin Riittää jo - Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa. Pidin siitä kovasti ja aion lukea sen uudestaan syksymmällä. Tasapainon vuoksi olen lukenut myös kevyempää, mm. Carol Shieldsin Jane Austen -elämäkerran (olenko koskaan kertonut olevani JA-fani?) ja vähän dekkareita.

Politiikan puolelta olen lähinnä seuraillut Keva-Nova-uutisointia ja vaivannut hieman päätäni vaalirahoitussotkuilla, mutta siitä ehkä enemmän joskus toiste. Nyt ei oikein nappaa tämä elämän virallinen puoli, vaan tyydyn toivottamaan kaikille bloginseuraajille oikein hyvää lomaa ja/tai kesää kuvien kera.

Jos teillä turkulaiset on aikaa, menkää ihmeessä käymään Petreliuksessa Tähkäpuistossa eli ns. Ruusupuistossa. Siellä on katsottavana, ihailtavana ja haisteltavana yli 400 historiallista ruusulajiketta ynnä muita mielenkiintoisia kasveja. Puistoa ylläpidetään verovaroin, joten nauttikaa äyreistänne. Puistossa on myös pari pöytää penkkeineen eväsretkeläisiä varten, joten sapuskat mukaan ja retkelle! Ihanuus löytyy Henrikinkirkon (laajennustyömaan) vierestä, Peltolantien ja Uudenmaantien risteyksen lähettyviltä.



Olen kesän aikana nappaillut jonkin verran kasvikuvia, mutta vähemmän kuin viime kesänä. Tänä kesänä pihaa on ihmetelty ehkä hieman enemmän lapio kuin kamera kädessä. Tässä pari pikaisesti löytynyttä fotoa kesäiloa tuomaan.



Sitten hieman mökkitunnelmaa. Ei nyt ihan uimarannalta, mutta aika liki. Rehevää on, juu.




Todiste siitä, että täti jaksoi heilua Ruisrockissa yhden illan verran. Kuvassa E. Normaali ja jonkun tuntemattoman sormet. Oli sitten Suomen suurin yhteislaulutapahtuma.


Lopuksi pari "perhepotrettia". Pitkähkö puolisoni vertikaalisesti Rauvolanlahden viidakossa.

Ja sama mies horisontaalisesti kummipojan kanssa. Parrasta vetäminen opitaan jo varhain.


Nauttikaa siis suvesta - säässä kuin säässä! Jos sataa, ajatelkaa miten ihanaa on, kun voi hyvällä omatunnolla löhötä sohvalla, lukea tai katsella hömppää telkkarista. Ja jos paistaa, olkaa onnellisesti ulkona, sillä eihän telkkaristakaan tule kesällä mitään katsottavaa ;).