Kävimme parin päivän reissulla sisä-Suomessa. Ensin Valkeakoskella sukuloimassa ja asuntomessuilla, sitten Mäntässä katselemassa kuvataideviikkojen satoa.
Tässä pienoisesti Valkeakosken asuntomessusatoa. Kovin on ulkoa levotonta, messualueen asemakaavamääräyksissä ei tietääkseni oltu haluttu määrätä paljoakaan talojen ulkonäöstä, ja siltä alue todella näyttää. Tämä ei ollut kehu, jos sävy jäi jollekulle epäselväksi. Asia käynee selväksi ohessa olevista kuvista.
Alueella oli useampia ihan onnistuneita yksikerroksia taloja, ja jotkin kaksikerroksisetkin olivat ok. Joissakin oli kiinnostava JA toimiva pohjapiirroskin. Mutta oli siellä paljon höpöäkin. En jaksanut juurikaan kuvata, mitä nyt nappasin pari yleiskuvaa bloginkuvitukseksi. Päivän kammotus oli (suurten talojen lisäksi) yllättäen näkökenttään iskenyt muovinen leegopalikkamaisesti koottu "kiviaita"! Iloinen pikkuylläri taas oli Avotakan osaston äänestys kutomalla tuunatuista nojatuoleista. Ne olivat virkistäviä poikkeuksia sen kaikea "disainauksen" keskellä.
Levotonta, levotonta...
Naapurukset. Sulassa sovussa?
Kiviaitaa asuntomessutyyliin.
Tuunattua kodikkuutta?
Messut koluttuamme pääsimme virkistymään tätini ja hänen miehensä hoteisiin. He veivät meidät katsomaan puutarhapalstaansa. Vautsi vau! Kiitos ylläpidosta, herkuista ja virkistyksestä T & A:lle!
Seuraavana päivänä matka jatkui Mänttään. Päämäärämme oli Mäntän kuvataideviikot ja Pekilo, mutta myös muut kaupungin lukuisat taidekohteet kiinnostivat. Hoksasimme onneksi vuokrata pyörät Serlachius-museon Gustaf-osan museokaupasta. Hyvissä fillareilla oli autottomankin tosi kätevä suhata vanhaa teollisuuskaupunkia ristiin rastiin. Lisäksi vuokrahinta oli todella edullinen: piti maksaa vain pantti ja sen sai seuraavana päivänä takaisin. Suosittelen! Kaiken kaikkiaan Mäntän reissu oli mukava ja virkistävä. Kestikievari ja Liittovaltion ravintola Morgan Kanekin tulivat tutuiksi. Kiitos ystävällemme V:lle ja muulle seurueelle hauskasta illanvietosta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti