Aika onnitella ja muuta ajankohtaista

Keskiviikkona oli kevätkauden vihonviimeinen kokous eli peruspalvelulautakunta. En ole lautakunnan päättävä jäsen vaan kaupunginhallituksen lautakunnalle asettaman "paimen", mutta on ne esityslistat silti luettava. Kokous pidettiin Kaskenlinnan sairaalan uusissa tiloissa ja saimme rakennuksesta ja sen toiminnasta kattavan esittelyn. Hyviä palveluita vaikuttaa kaupunki siellä asukkailleen tuottavan. Kokous oli myös peruspalvelujohtaja Markku Suokkaan viimeinen kokous, sillä Suokas hakeutui loppukeväästä uusiin tehtäviin. Onnea ja menestystä Markulle, ja kiitos kaupungin hyväksi tehdystä mittavasta työpanoksesta!

Onnea ja menestystä on syytä toivottaa myös puheenjohtaja Anni Sinnemäelle, joka perjantaina aloitti työministerin tehtävässä. Ja kiitokset Tarja Cronbergille, joka astui sivuun samaiselta pallilta. Ministeri-Tarjan jäähyväisviestin voit lukea täältä. En epäile, etteikö Tarja löytäisi itselleen uutta merkittävää tehtävää. Sen verran vientiä polvijärveläisellä kosmopoliitiilla tuntuu olevan. Anninkaan pärjäämistä en epäile hetkeäkään, vaikka aika onkin todella vaikea ja tehtävä sangen haasteellinen. Emme me häntä puheenjohtajaksi valinneet tyhjän takia.

On myös syytä onnitella Paavo Arhinmäkeä, joka eilen valittiin vasemmistoliiton uudeksi puheenjohtajaksi. En tunne Arhinmäkeä henkilökohtaisesti, joten en osaa sanoa mitään hänen kyvystään vastata puolueensa pulmalliseen tilanteeseen. Median kertoman perusteella Arhinmäki aikoo kerätä ääniä vihreiltä olemalla oikeasti ekologinen mutta myös sosiaalisen vastuun omaava puolue, keskustalta edustamalla rehellisesti koko Suomea, demareilta olemalla oikeasti vasemmistolainen voima, perussuomalaisilta edustamalla oikeasti köyhiä, kokoomukselta tuomalla politiikkaan iloa, kristillisiltä tarjoamalla ihmistä kunnioittavia arvoja ja RKP:ltä ajamalla aidosti kaksikielisyyttä ilman nurkkapatriotismia. Hmm. Jaa. Lainahöyheniä, lainahepeniä? Niilläkö vasemmistoliitto pelastetaan? Kannattaisiko sittenkin katsoa jotain aitoa omasta sisimmästään ja lähteä etenemään sitä tietä?

Sunnuntaihesarissa oli ennakoitavasti laaja juttu Arhinmäestä ja vasemmistoliiton tilanteesta. Jutussa Arhinmäki linjaa, että hänen johtamansa puolue kilpailee ennen kaikkea vihreiden kanssa. Kannattajia on kuitenkin karannut erityisesti perussuomalaisiin. Hesarin jutussa korostuu Arhinmäen dilemma, joka luultavasti osoittautuu myös mahdottomaksi tehtäväksi: miten kahmia yhtä aikaa lisäkannatusta vihreistä JA perussuomalaisista. Kannattaa miettiä kaksikin kertaa, mikä on uuden vasemmistoliiton ydinasia. Hesarin jutussa aivan oikein todetaan, että kannattajakunnan perusteella perussuomalaiset on tällä hetkellä selkein työväenpuolue. Fakta taas on, että tällä hetkellä vahvin poliittinen vastakkainasettelu Suomessa vallitsee vihreiden ja perussuomalaisten välillä: sekä arvomaailma että poliittiset tavoitteet (sikäli kuin nyt kukaan tietää, mitkä ovat persujen poliittiset tavoitteet ja onko niitä ylipäätään olemassa) ovat kauimpana toisistaan. Arhinmäen kannalta ongelma on kansantaruista tuttu harakka tervatulla katolla: kiinni tarttuu joko nokka tai pyrstö. Suomeksi: kun yhteen suuntaan kumartaa, tulee pyllistäneeksi toiseen suuntaan. Hieman on hankala rako hankkia uutta äänestäjäkuntaa. Joskus kannattaisi vaan tehdä valintoja.

Vaan mitäpä minä kilpailijoita neuvomaan. Arhinmäelle puheenjohtajuuden huomenlahjaksi voisin kuitenkin antaa linkin vihreiden kansanedustajan Outi Alanko-Kahiluodon tuoreeseen kannanottoon, jossa Outi peräänkuuluttaa pätkätyöläisten loma-oikeuksia. Asiaa saa viedä eteenpäin myös vasemmistoliiton tavoittein, joten tervetuloa vaan pätkätyöläisten ja muun prekariaatin oikeuksia peräävään rintamaan, vassarit! Ei teitä täällä olekaan montaa näkynyt.

Blogeissa on tällä viikolla ollut muutakin mielenkiintoista. Oma europarlamentaarikkoni Satu Hassi bloggasi turhautumisestaan vaalirahoitusjupakkaan: tämä on kuulemma ensimmäinen kerta hänen 24 vuotta kestäneellä poliitiikkourallaan, jolloin hänestä tuntuu siltä, että nyt pitäisi järjestää uudet vaalit. Ymmärrän hyvin Sadun ajatuksenkulkua. Minustakin on äklöttävää, että julkisuudessa esillä olleiden tietojen perusteella meillä on maksettu eduskunta. Miten tämä vaikuttaa eduskunnan päätöksiin? Neljä viidestä KMS-vaalirahaa saaneestä meni lehtitietojen mukaan läpi - niin mahtava oli rahan voima kampanjoinnissa. Rannalle jäi ihan hyviä ja kokeneitakin, mutta pakon edessä merkittävästi pienemmän kampanjan tehneitä poliitikkoja. Mikäs tässä, jos äänestäjät olisivat olleet tilanteesta tietoisia. Kyllä poliittista järjestelmää ja poliitikkoja saa tukea. Mutta nyt valituksi tulleet "ajoivat eduskuntaan sammutetuin lyhdyin". Heidän valitsijoillaan ei ollut käytettävissä tietoa siitä, että kampanjan rahoittavat tietyt tahot. Jos tieto olisi ollut, äänestäjät olisivat voineet arvioida ehdokasta tätä(kin) taustaa vastaan ja myös kysyä suoraan, mitä ehdokas aikoo tehdä tilanteessa, jossa on vastakkain esimerkiksi kyseisen yrityksen tai ylipäätään yritysmaailman etu ja yleinen etu, joka usein on sama kuin pienen ihmisen etu.

Aivan sama kysymys pätee myös kuntatasolla. Toinen ikivihreä, Osmo Soinivaara, kiteyttää asian mainiosti tuoreessa blogikirjoituksessan: "Kaavoituspäätösten hankkiminen puoluerahoituksen turvin ei ole vain moraalinen ongelma. Jos kaava on yleisen edun mukainen, sen pitäisi toteutua ilman päättäjien voiteluakin. Voitelua tarvitaan, kun halutaan tehdä yleisen edun vastainen päätös. Se, että kaavoitukseen liittyvä korruptio - tai sen lievemmät esimuodot - vaikuttavat kielteisesti yhdyskuntarakenteeseen, on lopulta paljon isompi ongelma kuin korruptioon liittyvät moraaliset ongelmat." . Jep. Tässä kohdin voin vain viitata edelliseen bloggaukseeni.

Puolueiden kunnallisjärjestöjen rahoituskysymyksestä lehdet kirjoittavat huomattavasti vähemmän kuin eduskunnan vaalirahasotkusta. Ehkä kansanedustajien sotkut ovat mediaseksikäämpiä. Mutta osasyynä lienee myös, että alueelliset lehdet ovat itse kytköksissä rakennusliikkeisiin mainoseurojen kautta. Firmat mainostavat uusia rakennuskohteitaan suurilla ja ei-niin-halvoilla palstamillimetreillä. Olettehan te itsekin lehtiä ja niiden asuntoliitteitä lukeneet, tiedätte kyllä mistä puhun. Ne samat eurot, joilla rakennusliikkeiden maksetut ilmoitukset rahoittavat puoluejärjestöjen lehtien kautta paikallista kampanjointia, kelpaavat myös maakunnallisille sanomalehdille ja muille aluelehdille. Ainahan voi raksafirma siirtää mainoseuronsa ilmaisjakeluna tulevaan asuntoilmoituslehteen, jos liika kritiikki rupeaa ärsyttämään. Eli kuka sitä nyt ruokkivaa kättä purisi? Ei edes aina valpas media, ja vieläpä tässä taloustilanteessa kun kaikki mainoseurot ovat kiven alla... Voi voi.

Mutta nyt on kurjuutta jaettu kylliksi. Pannaan tämän linkkejä vilisevän bloggauksen loppuun linkki hurmaavaan luontokuvablogiin, joka on ihan must mun blogilistalla. Onneksi löysin tämän päivieni ilahduttajan! Kas tässä myös teille: Hullukaalisalaattia!