"Demari tuu ikkunaan, täällä huutaa kansa..."

Ylläoleva huuto on saamastani sähköpostista, näin kai mielenosoittajat olivat valtuuston akkunain alla tahtoaan ilmaisseet. Vaan eivät tulleet demarit, eivät. Eivätkä kokkaritkaan. Lehden mukaan muutamaa sataa mielenosoittajaa kävivät tervehtimässä ainoastaan vihreät ja vasemmistoliitto. Hmmm. Jaaha. Vai niin.

Valtuuston äänestyslista toriparkkiäänestyksessä löytyy täältä. Turun Radion uutisointi kokouksesta taas löytyy täältä, innokkaimmat voivat vaikkapa kuunnella Heli Venhon valtuustoraportin, jossa allekirjoittanutkin on päässyt nauhalle mukaan. Tusarin uutisointi asiasta löytyy täältä.

Sain monelta kiitosta siitä, että olin kirjannut ylös valtuustossa käytyä keskustelua. Olin, joo, mutta olisi sen voinut tehdä joku muukin. Olen tehnyt joskus aikojen alussa aloitteen, jossa ehdotin muun hyvän lisäksi, että Turunkin valtuustosta voitaiin tehdä keskustelupöytäkirjat kuten Helsingissä tehdään. Ajatukseni kohtasi, noh, sangollisen kylmää vettä. Mutta katsokaapa Helsingin kaupunginvaltuuston keskustelupöytäkirjoja: ei tämä minusta niin vallan hullua ole, jos demokratiaan haluttaisiin satsata. Maksaa toki, myönnetään, mutta tarjoaa myös jokaiselle kuntalaiselle mahdollisuuden seurata, mitä hänen valtuustoon äänestämänsä edustaja siellä tekee tai on tekemättä. Harva tulee lehterille seuraamaan kokouksia, mutta netistä niitä voi tsekata milloin huvittaa, ja minkä asian kohdalta huvittaa.

Muuta maanantain kokouksesta: Raunistulan kaava meni läpi (vihreät olivat kaavan kannalla), samoin Jokikadun kaava (maisemasyistä olisimme halunneet kaksi kerrosta pois) ja Itäinen katu 64:n kaava (esitimme palautusta, tämä on ollut koko ajan riidanalainen). Kinasimme myös Ammatti-instituutin tilaratkaisusta, mielestämme tämä ei tässa taloustilanteessa ole kaupungin kokonaisedun mukainen. Valtuutettu Mette Hyytiäinen on kirjoittanut asiasta blogissaan, hän piti asiasta hyvän puheenvuoron valtuustossa.

Ylipäätään on todettava, että KAIKKI uudet valtuutettumme esiintyivät todella vakuuttavasti. Jokainen piti ensimmäisen puheenvuoronsa, ja mitä puheenvuoroja! Reippaita, selkeitä, asiaanmeneviä ja vakuuttavia. Vau. Äänestäjät ovat hoitaneet valtuustoryhmäämme superhyvät vahvistukset, kiitos vaan kovasti! Näillä eväillä kyllä mennään eteenpäin :).

Tarkastuslautakunnan raporttia ei ehditty käsitellä, kokous päätettiin juuri sitä ennen. Mutta koska kello oli jo yli puoli kaksitoista, tilanne oli hyvin ymmärrettävä. Pari muutakin asiaa jäi odottamaan seuraavaa kokousta.

Mitäpä muuta? Lomaviikko on mennyt sukkelaan. Perjantaina olin puoluehallituksessa Helsingissä ja lauantaina jatkoin vihreää kokoustamista eduskuntaryhmän ja puoluehallituksen yhteisessä tapaamisessa eduskunnassa. Maan hallitus on tehnyt puolivälin tarkastelua, ja samassa mielessä mekin olimme itsellemme buukanneet lauantaipäivän seminaarin. Seminaari osui aika mielenkiintoiseen hetkeen, kun nyt on ollut agendalla monia sellaisia päätöksenteossa olevia asioista, jotka ovat olleet erityisesti meille vaikeita. Hyvä esimerkki tästä on Lex Nokia eli urkintalaki. Tänään taisimme saada asiassa hieman tasoitusta, kun KAIKKIEN puolueiden nuorisojärjestöt olivat ansiokkaasti ryhtyneet yhteiseen rintamaan lakiesitystä vastaan. Jep jep.

Tänään keskiviikkona Yle julkaisi tutkimuksen perussuomalaisten kannatuksen nousun syistä. Kuplahan se on siinä mielessä, että kukaan ei oikeasti tiedä, mitä perussuomalaiset ajavat tai ovat saaneet aikaan (ok, ei vielä mitään). Mutta politiikassa kuplilla voi olla merkitystä, jos vaalit sattuvat kuplan kannalta sopivalla hetkellä. Meidän kannaltamme asialla on merkitystä ehkä eniten sitä kautta, että tilanne kiristää hallituskumppaneitemme pinnaa: kaikki suuret puolueet vuotavat persuihin, mutta erityisesti keskusta.

Paikallisesti taas demarit tuntuvat olevan äreinä ja tulkitsevat tuttuun tyyliinsä yksinoikeudella ryhmien välistä sopimusta. Myös rivien välejä. En viitsi sanoa julkisesti, mitä moisesta toimintatavasta ajattelen. Mutta ymmärrän takakireyden: he ovat kaulaansa myöten itse keittämässään sopassa, joten mikä sen kätevämpää kuin lähteä etsimään syypäitä muualta. Ja ihan muihin ongelmiin. Eli haukkuja valtakunnassa ja haukkuja kotona. Vihreä karavaani taitaa olla liikkeessä ;).

Lauantaista vielä: karkasimme mieheni kanssa kokouksesta hieman kesken, sillä iltapäivästä meidät oli kutsuttu Sangen Tärkeään Tapahtumaan: ristiäisiin. Meistä tuli Kaarlo Alvarin, hyvien ystäviemme pojan kummit. Minusta jopa sylikummi. Oi onnea! Pikkumies käyttäytyi koko tapahtuman ajan vauvamaisen mainiosti: ähki, puhki ja kitisi vähän, mutta tapahtumaa häiritsemättä. Pään valelu vedellä oli sellainen yllätys, että hän vaikeni hetkeksi kokonaan. Jälkeenpäin kappelissa oli kakkukahvit ja seurustelimme siellä pitkään. Vielä jälkeemminpäin merkittävä osa kasteväestä lähti yksille ristiäisoluille, jotka johtivat seuraaviin. Kun olimme nostaneet Kaarlolle riittävästi maljoja, ehdimme nipin napin yö-yhden bussiin Turkuun. Kotona olimme puoli neljän jälkeen, niin perusteellisesti tuli poika kastettua. Ja kurkut kanssa.

Ilta oli tosi hauska: spontaania rilluttelua Ruoholahdessa kavereiden kesken iloisen perhetapahtuman jälkeen. Ja kaneja. Ne ovatkin tällä viikolla olleet uutisotsikoissa. Helsinkiläinen ystäväpariskunta kertoi, että viime kesänä Töölönlahdenrannalla kävellessä he olivat laskeneet kaneja pienen kävelymatkan varrelta. Päästyään kolmeenkymmeneen he olivat menneen laskuissa sekaisin. Ja kuinka ollakaan: tullessamme yöllä syömästä Ruoholahden Poijusta pomppi edessämme kadun poikki - kani. Hitsit niitä on paljon ja joka paikassa.

Kummipojasta odotan mukavaa tulevaisuutta, kunhan hänelle karttuu hieman enemmän ikää. Vauvat eivät ole aivan minun juttuni, ei ole paljoakaan kokemusta. Toivon, että hieman vanhempana Kaarlo saa tulla meille yökylään ja voimme mieheni kanssa rakentaa poikaan rauhallisen kahdenkeskisen suhteen. Jokaiselle lapselle on hyvä, jos heillä on vanhempien lisäksi "omia aikuisia", ja kummit ovat niitä mitä luontevimmin. Ja koska meillä on lähisuvussa niin vähän lapsia, ovat kummilapset omassa elämässä todella tärkeitä ilonlähteitä.

Mitä muuta? Tiistai meni kokouksissa: olin ensin kaupunginhallituksen varapuheenjohtajan tehtäviin liittyvä palaveri, ja sen päätyttyä toinen kokous samaa sarjaa. Tällaista tämä kai sitten on: kokouksia kokousten päälle. Huh. Mutta keskiviikon lomailin kotia siivoten. Minun arjessani se on mukavaa vaihtelua.