Vapaavuoren kiinteistöveroehdotuksesta

Jänskää löytää itsestään yllättäen pieni omakotiasuja. Aamun Hesarissa ministeri Jan Vapaavuori esitteli ajatustaan kiinteistöveron porrastamisesta rakennusten energiatehokkuuden ja mahdollisesti niiden lämmitystavan mukaan. Pohdinta jatkuu hänen blogissaan. Lehtijuttua lukiessani pieni vihreä minussa vinkaisi ensin että jee!, kunnes pieni omakotiasuja alkoi murmuttaa vastaan. Ei siksi, etteikö veroja ja muita sen kaltaisia maksuja saisi nostaa. Eikä siksi, etteikö asumisen päästöihin tulisi puuttua. Vaan siksi, että onko kyseinen ehdotus sittenkään kovin järkevä keino puuttua asumisen päästöihin.

Asun itse talossa, joka on rakennettu ennen 1970-luvun energiakriisiä. Meillä on 1960-luvun eristeet, avoin alapohja, kirottu suorasähkölämmitys ja 119 neliötä. Kuulostaa kiinteistöjen energialuokituksen ö-luokalta ja maksimaaliselta kiinteistöverolta.

Mutta mutta. Ensimmäinen vuotuinen sähkönkulutuksemme oli hieman päälle 11 000 kWh. Ok, talvi oli lämmin. Mutta silti. Meillä on ilmalämpöpumppu, jota käytämme vain lämmitykseen, ei jäähdytykseen. Meillä on varaava uuni, jota sitäkin käytämme lähes joka päivä näin talviaikaan. Puuta näyttää kuluvan vuodessa parisen kuutiota. Meillä on uusi kuumavesivaraaja, uudehkot kylmälaitteet ja astianpesukone muutti juuri muutama viikko sitten etäämmäs jääkaapista. Olemme hieman lisäeristäneet alapohjaa. Huonelämpötilan pyrimme pitämään mukavassa 20 asteessa. Talo on sisätiloiltaan matala eikä tässä kenkälaatikossa taatusti ole ensimmäistäkään uloketta tai erkkeriä. Talon yhdeksästä sähköpatterista olemme kytkeneet päälle enimmillään kolme. Kymmenes patteri on kylpyhuoneessa, se on kosteuden takia päällä kesät talvet. Kun joskus joudumme tekemään kattoremontin, lisäämme varmaan eristystä siinä vaiheessa. Ja suloiseksi lopuksi: maksamme käyttämästämme sähköstä tuulisähkön mukaan eli ilmastopäästö on laskennallisesti puhdas nolla.

Järkeni sanoo, että asumisessa pitäisi saada aikaan ratkaisuja, joissa a) kannustetaan vähentämään kulutusta ja siirtymään ympäristöystävällisiin ratkaisuihin ja b) laskutetaan turhasta tuhlauksesta. Uudet talot voivat olla eristykseltään energiatehokkaampia, mutta ne ovat usein myös suurempia, huonetiloiltaan korkeampia, niissä on ulokkeita ja megaikkunoita, runsaasti lämmitettävää varastotilaa ym. Onko se sitten ympäristöystävällisempää ja pitäisikö siitä palkita alhaisemmalla verolla, mene ja tiedä. Kiinteistövero- ja energiatodistustiedot tuntuvat hallinnollisesti helpolta ratkaisulta sakottaa huonommin eristettyjä taloja, mutta tulevatko energiatuhlarit siinä varmasti oikeudenmukaisesti kohdelluiksi? Paha sanoa. Jos uudessa, nykymääräysten mukaisessa suuressa talossa pidetään lämpötila +24 asteessa eikä taloon rakennettua varaavaa takkaa ole edes otettu käyttöön, onko syytä rangaista puulla lämmittävää ja 20 asteessa tarkenevaa vanhassa ja pienemmässä talossa asuvaa naapuria?

Talo- ja rakennustekniikan lisäksi tilaratkaisuilla ja käyttötottumuksilla on suuri merkitys talokohtaiseen energiankulutukseen ja -tuhlaukseen, mutta tätä Vapaavuoren ehdotukseen taitaa olla vaikea sisällyttää käytännössä. Pitäisikö ratkaisua sittenkin lähteä hakemaan fossiilisia päästöjä tuottavan energian haittaveronkorotuksista (= käyttäja maksaa -periaate) ja rakennusten energiatehokkutta ja ympäristöystävällisyyttä parantavien remonttien tukemisesta? Jotenkin se tuntuisi oikeudenmukaisemmalta ja kannustavammalta ratkaisulta.

Kuntapoliitiikkona jäin miettimään ehdotusta myös inhan kuntatalouden kannalta. Jos energiaa enemmän kuluttavista rakennuksista tehdään kunnille kiinteistöveroa hyvin tuottavia lypsylehmiä, miten saadaan kunnat enää kiinnostumaan alueellaan olevien yksityiskiinteistöjen energiaremontointien edistämisestä tai uudisrakentamisen energiatehokkuuden kasvattamisesta?

Hiomista siis riittää, jos ehdotuksen kanssa mennään eteenpäin.