16.5.08

Murheellisia uutisia meiltä ja maailmalta

Jotenkin on murheellista, että kansakunnan kaapin päällä tuntuu istuvan kovin tietämätöntä sakkia, mitä tulee oman vaalikampanjan rahoitukseen. Keskustan ryhmäjohtaja Timo Kallin lausunnosta käynnistyi kova kohu, jota on ollut kohtalainen riemu seurata. Me vihreät olemme kerta toisensa jälkeen pyrkineet nostamaan vaalirahoitusta tapetille, mutta oikeasti asiasta eivät ole olleet kiinnostuneita sen enempää muut puolueet kuin tiedostusvälineetkään.

Näin väitän, sillä jos kiinnostusta olisi ollut, vaalien rahoitus olisi hoidettu terveen läpinäkyvälle pohjalle jo vuosia sitten. Vaan ei ole. Tarvittiin oikeasti arvovaltainen poliitikko sanomaan suoraan kameran edessä, että häntä ei lain noudattaminen tässä asiassa hotsita, jotta tiedostusvälineet todella tarttuivat - tai ehkä jopa joutuivat tarttumaan - asiaan.

Kohu on tuottanut muutamia ikimuistoisia puheenvuoroja. Erityisesti keskustalainen ympäristöministeri Paula Lehtomäki on kunnostautunut. Iltalehdessä hän sanoo rahoittajistaan ja raportoitavan rahan tarpeesta näin: "Saattaa olla, että osa on ollut sellaisia, että he eivät toivo nimeään julkisuuteen. Tietysti erityisesti tästä eteenpäin on skarpattava sen kohdalla, että lojaliteetti lakia kohtaan on suurempi kuin lojaliteetti muita tahoja kohtaan. ... Mutta mielestäni sitä kannattaa aika rauhallisesti miettiä, missä oikea raja erittelyvelvollisuudelle on. 1 700 euroa menee helposti jo melkein yhteen lehti-ilmoitukseen, eikä se ole kampanjassa välttämättä kovin suuri raha. Raja voisi olla 10000 euroa, Lehtomäki miettii. ".

Jaa että lain noudattaminen on lojaliteettikysymys? Ettei vain olisi niin, että ennen tätä kohua Lehtomäen lojaliteetti oli enempi kallellaan rahoittajiaan kohtaan, ja kohu kellisti vaakaa lain puolelle? Näin voisi lausunnon perusteella päätellä. Jos näin on, mitä se kertoo edustajan asenteesta perustyötään, eli lain säätämistä, kohtaan? 10 000 euron raja-ajatuksesta sanon vain, että eipä voisi ministerin jalat olla enää enempää irti demokratian läpinäkyvyydestä. Mutta olen varma, että Lehtomäki saa asiassa seuraajia. Jos tuet kerran joudutaan oikeasti julkistamaan, nostetaan raja niin korkealle, että niitä ei oikeasti jouduta julkistamaan? Näin ennustan, seuratkaapa vain keskustelua.

Kirjoitan asiasta huomenna lisää, olen ajatellut puhua tämän tiimoilta Mikkelin puoluekokouksessa. Sitä voi seurata suorana netissä: www.vihreat.fi/live. Puoluetoimisto toteuttaa kokeiluluontoisesti puoluekokouksen reaaliaikaisen seurannan mm. videokuvan, valokuvien, pikaviestien ja blogimerkintöjen keinoin. Tavoitteena on välittää verkkoon sekä puoluekokouksen asiaa että tunnelmia ja kokeilla, miten suuren tapahtuman välittäminen nettiin luontuu. Hyvä homma!

Otsikon murheellisista uutisista on tullut kauhulla seurattua Aasian tapahtumia. Kiinassa maanjäristys jätti kodittomaksi liki viisi miljoonaa ihmistä (lähes kotimaamme asukasluvun verran!) ja kuolleita arvioidaan olevan 50 000. Myanmarissa arviot kuolleista nousevat pitkälti yli sadan tuhannen vainajan, ja yli kahdelta miljoonalta arvioidaan puuttuvan ruokaa, suojaa ja puhdasta vettä. Ja juntta ei päästä apua maahan. Tämä on oikeasti järkyttävän kammottavaa. Kansainvälisen yhteisön on todella tehtävä kaikkensa, jotta juntta saadaan tolkkuihinsa! Tämä karmea tilanne on nyt varsinainen todellisuustesti kansainväliselle solidaarisuudelle, humanitaariselle avustusjärjestelmälle ja yhteisesti jaetuille arvoille. Osanottoni uhreille sekä heidän omaisilleen ja ystävilleen.

Ei kommentteja: