23.5.08

Ankaraa kritiikkiä sakenevasta vaalirahasopasta

Vaalirahasoppa sakenee entisestään. Vaalirahan jäljet ovat johtaneet jo veroparatiiseihin. Kymmenet kansanedustajat ministereitä myöten ovat "tietämättömyyttään ja ymmärtämättömyyttään" täyttäneet väärin lain vaatimia vaalirahailmoituksia - siis lain, jonka ovat itse säätäneet ja jonka perusteluista kinasivat aikanaan rystyset valkeina ja suut tiukalla viivalla. Oppositio ei täydennä omia epämääräisiä ilmoituksiaan ja saa siitä mielestään kirkkaan kilven moittia porvaripuolueita vaalitörkeyksistä. Pääministeri ja puoluejohtaja Vanhanen voi hyvinkin kysellä, mihin tarvitaan kilpailevia puolueita, kun oman puolueen puoluesihteeri Korhonen näyttää kampeavan hallitustaan nurin. Ministeri Brax on varmaan mukavassa välikädessä juuri nyt, kun neuvottelee puolueiden kanssa vaalirahoituksen tulevaisuudesta.

Mielenkiintoisia seikkoja asiassa ovat tällä hetkellä ainakin seuraavat:
  • Kuinka vieraantuneita kansanedustajat voivat kansastaan, asemastaan ja vastuustaan olla, kun he silmät pyöräinä selittävät vuoden takaista menettelyään tyyliin "en mää vaan yhtään ymmärtäny". Tämä on oikeasti ärsyttävää ja kansanedustajan asemaa halveksivaa. Sanoisivat edes kallimaisen rehellisesti, että "tein tietoisesti väärin kun kaikki kaveritkin teki". Vastuunottoa, pyydän! Älkää häpäiskö meitä enää tämän enempää.

  • Kehittyvien maakuntien Suomi ry:n tukirahat ovat todella olleet erittäin merkittävä tekijä ehdokkaiden rahoituksessa. Summat ovat olleet suuria, jopa 20 000 euroa (!) per ehdokas, ja niitä on jaettu varsin laajalti. Muu yksittäinen rahoituslähde ei toistaiseksi julki tulleiden tietojen valossa ole kokonaisuudessaan ollut yhtä merkittävä. KMS-rahaa paloi paljon, joku/jotkut olivat mielestään keksineet tosi hyvän systeemin. Rahoitus on kohdistunut erityisesti porvaripuolueisiin, ja sitä kautta tuella on todella saattanut olla suoraa vaikutusta vaalien tulokseen. Tätä kautta ymmärrän kyllä Heinäluoman eilisen hampaidenkiristelyn.

  • Demarien ja vassareiden olisi syytä pikimiten avata oma vaalirahoituksensa niin yksittäisten edustajien kuin puoluejärjestöjensäkin tasolla. Heidät on aina yhdistetty ammattiyhdistyksiin, rakennusliikkeisiin ja mm. osuuskauppoihin. Sanokaa rehellisesti, onko tämä totta vaalien rahoituksessa. Vaatimus puolueiden ja sen jäsenjärjestöjen rahoituksen avaamisesta koskee tosin kaikkia puolueita.

  • Henkilökohtaisten tukijärjestöjen rooli on kehittynyt viimeisten vaalien aikana hämmästyttävän suureksi. Jopa niin suureksi, että esimerkiksi osa istuvista kansanedustajista ei käytä juuri lainkaan omaa rahaa vaalikampanjaansa, jos vaalirahailmoituksia on uskominen. Liekö syynä juuri tämä omavaltainen, lain perusteluihin perustumaton tulkinta siitä, miten vaalirahoitus pitää ilmoittaa? Tukiyhdistyksissä häiritsee myös se, että niiden mahtipontiset ja usein maakunnalliseen auvoon viittaavat nimet ovat ihan jotain muuta kuin ehdokkaan tukemiseen viittaavia. En tiedä, onko kyse kulttuurisesta jutusta vai tarkoituksellisesta hämäyksestä. Jos rahoitus on avointa ja selkeää, miksi yhdistyksen nimi ei voi olla tyyliä "Elli Ehdokkaan poliittisen toiminnan tuki ry"? Eikö se menisi läpi yhdistysrekisteristä? Jos tavoite on avoimesti tukea poliitikon poliittista toimintaa ja vaalien rahoitusta, voisiko sen sanoa myös yhdistyksen nimessä?

  • Koska lukuisat kansanedustajat ja kansanedustajaehdokkaat ja kaikki puoleet toimivat eduskunnan lisäksi myös kuntatasolla, eduskuntavaalien rahoitus ei ole irrallaan kuntavaalien rahoituksesta ja vice versa. Sama tietty pätee kaikkiin muihin vaaleihin. Kun kiitollisuudenvelka syntyy vaikkapa eduskuntavaalikampanjan rahoituksessa, se on syntynyt, ja sitä mahdollisesti joutuu "maksamaan" vaikkapa kuntatason päätöksenteon yhteydessä. Vähintäänkin rahoittajan tarpeita on kuunneltava tavallista tarkemmalla korvalla. Joka väittää, että tällä ei ole päätöksenteon lopputuloksen kanssa yhtään mitään tekemistä, on sinisilmäinen hölmö tai totuuden värittäjä. On toki ihan mahdollista, että rahoitus ei vaikuta päätöksiin, mutta itsestäänselvyys se ei ole, ja juuri tämä on rahoituksen avoimuuden olennaisin peruste.

  • Jälkikäteen tapahtuvaa kampanjarahoitusta en ymmärrä ollenkaan, enkä viattomana pikkupoliitikkona ollut osannut edes ajatella sellaisen olemassaoloa. Miten sen voi muka erottaa lahjonnasta? Täytyyhän kampanjoiden perustua realistiseen rahoitussuunnitelmaan, jotta ehdokkaan päätöksenteon puoleettomuuteen voi edes jotenkin luottaa! Jos ehdokas jää velkaa, hän saa itse rahoittaa velkansa. Kampanjat on sovitettava maksukyvyn mukaan. Kuinka itsenäinen päättäjä on päättäjä, joka valituksi tultuaan yrittää epätoivoisesti haalia "sidosryhmiltään" kasaan tuhansia tai kymmeniä tuhansia euroja vaalivelkojen katteeksi? Miten tällaisen edustajan toiminnan asiallisuutta voi valvoa? Tästä näkökulmasta löytyy monta perustetta vaalikampanjan kattosumman asettamiseksi ja jälkikäteisrahoituksen selväksi kieltämiseksi.

  • On väitetty, että vaalirahoitusta tarvitaan, jotta köyhemmilläkin ehdokkailla on mahdollisuus pärjätä vaaleissa. Älkää kiltit vaalirahoittajat käyttäkö tällaisia argumentteja. Pienikin vilkaisu vaalirahalistoihin paljastaa, kuinka kaukana totuudesta tämä "perustelu" on.

Olen kohta tullut moittineeksi jo melkein kaikki tämän asian tiimoilta: poliitikot, toimittajat ja rahoittajat. Vain äänestäjät ovat jäljellä. Ja nyt saatte tekin omanne: Käyttäkää aivojanne! Te otatte kyllä ahnaasti vastaan karkkia, kukkia, krääsää, soppaa ja muuta kestitystä, ja vähemmän ahnaasti esitteitä, rintanappeja ja vaalilehtiä, mutta ette koskaan kysy, millä rahoilla kaikki tuo maksetaan. Te annatte mielellänne äänelle "voittajatyypille", joka hymyilee luonnollista kokoaan suurempana aamulehden etusivulla, roll-upissa tai bussipysäkkien valomainoksissa, ja jonka ympärillä häärii joukkueellinen kahvinkaatajia, mutta ette tivaa, millä ehdokas mainoksensa rahoittaa ja ketä hän oikeasti edustaa. Ette te ainakaan minulta ole koskaan kysyneet, enkä ole kuullut kysyvän keneltäkään muultakaan. Ei kukaan. Koskaan.

Vaalirahalla on aina jokin lähde. Meillä vihreillä se on usein oma lompakko ja läheiset ihmiset, ja siltä tietty kampanjamme myös näyttävät. Jokaiselta ehdokkaalta on hyvä kysyä, millä hän ja hänen puolueensa kampanjansa rahoittaa ja kuinka itsellinen päättäjä hän puolueineen on. Mitä suureellisempi kampanja on, sitä tärkeämpää asiaa on tiedustella. Raha ei kasva puussa vaalikentilläkään.

Tässä minun teesini vaalirahoituksen uudistamiselle nopeasti muotoiltuna:
  • vaalirahoitusilmoituksesta on käytävä ilmi tehty kampanja kokonaisuudessaan: niin tulot kuin menot, rahoituksen avoimuuden varmistamisen kannalta riittävällä tarkuudella eriteltyinä

  • yksittäiselle rahoitukselle on asettava ilmoituskatto, rahoituksen lähteestä ja reitistä riippumatta. Vihreiden sisäisen ohjeistuksen 1000 euroa on sopiva summa. Jos lahjoittaja antaisi enemmän, mutta kieltää nimensä ilmoittamisen, rahoitusta ei saa ottaa vastaan. On ehdokkaan asia varmistaa, että yli 1000 euron lahjoituksissa nimen saa julkaista

  • kaiken vaalirahoituksen on oltava julkista: ehdokkaan, tukiyhdistyksen, puolueen ja puolueen jäsenjärjestöjen

  • jälkikäteisrahoitus lahjoituksin on kiellettävä. Suurilta kampanjoilta edellytetään riittävää talousasioiden hallintaa, rahoituksen on oltava etukäteispainotteista.

  • rahoitus on julkistettava jo ennen vaalipäivää, esim. vaalipäivää edeltävänä lauantaina klo 12. Puolueet voivat hoitaa tämän keskitetysti nettisivupalvelun kautta, jotta ehdokkaalta ei kulu asiaan liikaa voimavaroja.

  • televisiomainonta pitää kieltää. Sen informaatioarvo on olematon ja kustannukset erittäin suuret. Tv-kampanjat nostavat tarpeettoman paljon kampanjoinnin hintaa, ja sitä kautta vaarantavat päätöksenteon luotettavuutta.

  • yksittäisen ehdokkaan kampanjalle tulee asettaa vaalipiirikohtainen kattosumma. Varsinais-Suomessa sopiva summa eduskuntavaaleissa voisi olla 30 000 euroa. Sillä saa jo melkoisen kampanjan, erityisesti jos tv-mainonta ei ole sallittua. Vaalipiirikohtaisuus tarvitaan siksi, että esim. pääkaupunkiseudulla mainosvälineet ovat sangen hintavia. Toisaalta esim. Vaasan vaalipiiri on sillä tavalla kallis, että siellä ei ole yhtä kätevää valtalehteä vaan ehdokkaat joutuvat mainostamaan kovin monissa lehdissä kattaakseen vaalipiirinsä alueen.

  • vaalirahoituksen antaminen ehdokkaalle on kunniallista ja demokratiaa edistävää toimintaa, kunhan pelataan sääntöjen ja avoimuuden ehdoin.

Vihreä liitto on julkistanut oman rahoituksensa. Löydät sen täältä.


Oma kunnallisvaalibudjettini vuodelle 2008 on tähän mennessä seuraava:


  • tulot: 0 euroa
  • menot: 0 euroa.

Olen ajatellut käyttää kampanjaani kokonaisuudessaan pari tuhatta euroa, jotka otan mitä todennäköisemmin säästötililtäni. Jos joku haluaa avustaa kampanjaani, se on toki mahdollista. Edellytyksenä on lain ja yllämainittujen ehtojen lisäksi se, että a) rahoitus on vastikkeeton lahjoitus, ei vastapalvelusta odottava tuki ja b) pidätän toki itselläni oikeuden hyväksyä tai hylätä tarjottu tuki.

Oma eduskuntavaalibudjettini nopeasti laskien vuodelta 2007 oli seuraava (en päässyt läpi enkä varaedustajaksi, joten tämä on siis täysin epävirallista selontekoa):


  • tulot: 2619 euroa (mieheltäni 1020 €, lähisukulaiselta 999 € (ei halunnut nimensä julkaisemista ;), toiselta lähisukulaiselta 100 € ja tuntemattomalta lahjoittajalta (yksityishenkilö) 500 €. Tämä tuntematon lahjoittaja antoi rahaa muutamalle vihreälle ehdokkaalle kontaktihenkilön kautta. Hän on kuulemma yksityishenkilö, joka aatteellisista syistä halusi tukea vihreiden ehdokkaiden kampanjoita. Suurkiitos hänelle, moinen tuki oli aivan uskomaton juttu siinä rahoitusmaailmassa, missä me elämme. Iso kiitos myös muille tukijoille!!!

  • menot: 7798,45 euroa

  • omaksi rahoitusosuudeksi jää siis 5179,45 euroa.

Lisäksi olin mukana Turun seudun vihreiden, vihreiden Varsinais-Suomen piirin ja Vihreiden Naisten rahoittamissa yhteismainoksissa, jos nyt yhtään oikein muistan, mutta niiden euromääräistä arviota minulla ei ole. Vaalimenot ja -tulot on kirjattu pieneen mustaan muistikirjaan, joka oli koko ajan mukana käsilaukussa. Aivan varma en kuitenkaan ole, että siinä on ihan jokaikinen mennyt euro mukana.

Kuluissa on mukana kaikenlaista: mainoksia ja taittoja, meikkejä ja kampauksia, kampanjatuotteita, osuuksia tilaisuuksien kustannuksista, termoskannu, mukeja, mehuja, keksejä ja muuta tarjottavaa, matkakuluja, kahvilatarjoilua, nettisivuja ja esitteitä.

Kalliin puoleinen harrastus, tämä ehdokkaana brassailu. Hintavin osuus kampanjassa oli ehdottomasti kampanjabudjetin tekemisen jälkeen esiin tullut mahdollisuus osallistua ns. abrijulistekampanjaan, eli bussipysäkki- ja "mainostikkunekku"mainontaan. Minun osuuteni siitä oli 3311 euroa. Mietin asiaa jonkin aikaa, sillä siihen hupenivat ne säästöni, jotka olin ajatellut jättää käyttämättä kampanjaan. Jälkeenpäin voi sanoa, että vaikka abrimainos oli riivatun kallis, se oli myös aika hauska ja ehdottomasti eniten mieleenjäävä extremekokemus kampanjassa. Jo mainoskuvaus meikkaajineen ja kampaajineen jossain Sörnäisten syrjäisessä studiossa jäi mieleen, ja oli tosi omituinen ja muistoja tuottanut elämys nähdä itsensä riippuvan kymmenissä valomainoksissa pitkin kaupunkia. Kai sitä voi sitten näinkin rahansa hössätä?

Ei kommentteja: