Tänään sunnuntaina paistoi todistettavasti aurinko! Olimme puutarhahommissa: huolsimme lintujen ruokintaa, haravoimme kalliota esiin syysroskan alta, leikkasimme pois puiden ja pensaiden vesoja ja muuta sellaista vähemmän tyypillistä tammikuun jälkipuoliskon puutarhahommaa. Jos maa ei olisi litimärkää, konttaisin katkomassa ruusupuskista turhia versoja hengiltä. Lunta ei ole missään mutta sipulikasvit työntyvät jo varovasti esiin ja silmut pullistuvat. Ensimmäiset pajunkissat näin jo viikko sitten sunnuntaina. Voi voi.
Lauantai kului Norssin auditoriossa, meillä oli Veso-päivä. Aiheina olivat mm. lasten ja nuorten masennus sekä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetus. Lastenpsykiatriasta erikoistuva Linnea Karlsson luennoi meille opettajille lasten ja nuorten masennuksesta. Depressiot yleistyvät nuorilla voimakkaasti murrosiän alkamisen jälkeen ja ilmaantuvuus on suurimmillaan 15-18-vuotiailla. Esimerkiksi 9-luokkalaisen masennuksella voi olla varsin suuri vaikutus nuoren elämään, jos elämänhallinta pettää vaiheessa, jossa pitäisi olla valitsemassa itselleen jatko-opiskelupaikkaa. On tärkeää, että vanhemmat ja me opettajat osaamme epäillä masennusta oikeissa kohdissa ja sitten olla opastamassa apua tarvitsevaa lasta/nuorta hoidon pariin. Masennus on sairaus, nuoruusiän alakulo ei, ja nämä kaksi olisi osattava erottaa toisistaan. Aika ei lasta tai nuorta paranna, vaan tutkimusten mukaan varhain alkaneet mielenterveyden häiriöt ovat usein vakavampia kuin vasta aikuisena alkaneet.
Tärkein depression tunnusmerkki lapsella tai nuorella on toimintakyvyn aleneminen. Terve ja toimintakykyinen lapsi kykenee säännölliseen leikkiin tai koulunkäyntiin ja siinä mielessä "hoitaa tehtävänsä". Samoin hän ikätasoonsa nähden huolehtii itsestään: osaa varoa vaaroja, pitää huolta hygieniastaan jne. Hänellä on joku/joitain merkityksellisiä ihmissuhteita samanikäisiin. Hän hakee turvaa aikuisista, mutta tulee ikätaso huomioiden toimeen myös itsenäisesti. Ohimenevä alakulo ei haittaa toimintakykyä, mutta masennus eli depressio haittaa.
Masennukseen liittyy useita oireita, eikä se mene ohi itsestään. Ydinoireita ovat 1) mielialan lasku ja 2) mielenkiinnon menetys (esim. ennen tärkeät asiat eivät kiinnosta). Muita oireita voivat olla keskittymisvaikeudet; unen häiriintyminen (liikaa tai liian vähän, katkonaisuus); väsymys, voimattomuus ja aloitekyvyn laskeminen; ruokahalun ja painon muutokset (ero syömishäiriöihin on, että syömishäiriöissä ajatukset on koko ajan jollain tapaa kiinni ruoassa, masentunutta ei ruoka kiinnosta); ruumiinliikkeiden hidastuminen tai levottomuus (usein masentunut ihminen on kovin ilmeetön); arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet sekä kuolemantoiveet ja jopa itsetuhoinen käyttäytyminen. Masentuneella nuorella voi olla myös itkuisuutta, ärtyneisyyttä ja lyhytpinnaisuutta, käytösongelmia, somaattisia oireita, vaikeuksia ikätoveri- ja perhesuhteissa, vaikeuksia koulutyössä, poissaoloja, oheissairastavuutta ja riskikäyttäytymistä oman terveyden suhteen.
Mielenkiintoisia tutkimustuloksia olivat mielestäni mm. seuraavat:
Lauantai kului Norssin auditoriossa, meillä oli Veso-päivä. Aiheina olivat mm. lasten ja nuorten masennus sekä maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetus. Lastenpsykiatriasta erikoistuva Linnea Karlsson luennoi meille opettajille lasten ja nuorten masennuksesta. Depressiot yleistyvät nuorilla voimakkaasti murrosiän alkamisen jälkeen ja ilmaantuvuus on suurimmillaan 15-18-vuotiailla. Esimerkiksi 9-luokkalaisen masennuksella voi olla varsin suuri vaikutus nuoren elämään, jos elämänhallinta pettää vaiheessa, jossa pitäisi olla valitsemassa itselleen jatko-opiskelupaikkaa. On tärkeää, että vanhemmat ja me opettajat osaamme epäillä masennusta oikeissa kohdissa ja sitten olla opastamassa apua tarvitsevaa lasta/nuorta hoidon pariin. Masennus on sairaus, nuoruusiän alakulo ei, ja nämä kaksi olisi osattava erottaa toisistaan. Aika ei lasta tai nuorta paranna, vaan tutkimusten mukaan varhain alkaneet mielenterveyden häiriöt ovat usein vakavampia kuin vasta aikuisena alkaneet.
Tärkein depression tunnusmerkki lapsella tai nuorella on toimintakyvyn aleneminen. Terve ja toimintakykyinen lapsi kykenee säännölliseen leikkiin tai koulunkäyntiin ja siinä mielessä "hoitaa tehtävänsä". Samoin hän ikätasoonsa nähden huolehtii itsestään: osaa varoa vaaroja, pitää huolta hygieniastaan jne. Hänellä on joku/joitain merkityksellisiä ihmissuhteita samanikäisiin. Hän hakee turvaa aikuisista, mutta tulee ikätaso huomioiden toimeen myös itsenäisesti. Ohimenevä alakulo ei haittaa toimintakykyä, mutta masennus eli depressio haittaa.
Masennukseen liittyy useita oireita, eikä se mene ohi itsestään. Ydinoireita ovat 1) mielialan lasku ja 2) mielenkiinnon menetys (esim. ennen tärkeät asiat eivät kiinnosta). Muita oireita voivat olla keskittymisvaikeudet; unen häiriintyminen (liikaa tai liian vähän, katkonaisuus); väsymys, voimattomuus ja aloitekyvyn laskeminen; ruokahalun ja painon muutokset (ero syömishäiriöihin on, että syömishäiriöissä ajatukset on koko ajan jollain tapaa kiinni ruoassa, masentunutta ei ruoka kiinnosta); ruumiinliikkeiden hidastuminen tai levottomuus (usein masentunut ihminen on kovin ilmeetön); arvottomuuden ja syyllisyyden tunteet sekä kuolemantoiveet ja jopa itsetuhoinen käyttäytyminen. Masentuneella nuorella voi olla myös itkuisuutta, ärtyneisyyttä ja lyhytpinnaisuutta, käytösongelmia, somaattisia oireita, vaikeuksia ikätoveri- ja perhesuhteissa, vaikeuksia koulutyössä, poissaoloja, oheissairastavuutta ja riskikäyttäytymistä oman terveyden suhteen.
Mielenkiintoisia tutkimustuloksia olivat mielestäni mm. seuraavat:
- Masentuneella lapsella on todettu kasvun hidastumista. Tunnettu asia tietysti on, että lapsen kasvu hidastuu ruoan puutteessa. Vähemmän tunnettua on, että sama seuraus on hoivan puutteella. Masennus voikin näkyä pituuskasvussa!
- Luennoitsija selitti depression syntyä stressi-haavoittuvuus-mallilla. Depressiota aiheuttaa yksilön stressinsäätelykykyyn nähden liian voimakas ja/tai pitkäkestoinen stressi. Stressitekijät saavat elimistössä aikaan laaja-alaisen reaktioketjun, jonka seurauksena erittyy ylimäärä stressihormoneja kuten glukokortikoideja ja kortisolia. Tämä saa aikaan yliherkkyyden stressihormoneille.
- Ympäristön muokkaava vaikutus yksilön stressinsäätelyjärjestelmään alkaa jo sikiönkehityksen aikana.
- Perimä altistaa: jos suvussa on todettu depressiota, jälkeläisen depressio todennäköisyys kasvaa, ja depression alkamisikä alenee. Vanhemman depressio nelinkertaistaa nuoren riskin ja perimä selittää vähintään 35 % depression syistä.
- Hyvä sosiaalinen tuki ehkäisee masennusta. Sensitiiviset vanhemmat ja muut aikuiset voivat suojata lasta. Mutta jos suhde vanhempaan on traumaattinen, vanhempi on potentiaalisesti lapsensa elämän suurin stressitekijä.
- Harjoittelulla on merkitystä: osa "pieleen menneestä stressinsäätelyjärjestelmästä" voidaan palauttaa harjoittelun ja terapian kautta.
- Olennaista on taata lapsille ja nuorille turvallinen ja ennakoitava kasvuympäristö. Lapset eivät tarvitse vaatimuksia ja viriketulvaa, vaan välittämistä, turvaa ja toisia ihmisiä. Olennaista on myös tunnistaa depressio varhaisessa vaiheessa, estää sen uusiutuminen ja kohdistaa ennaltaehkäiseviä toimia erityisesti riskiryhmän lapsiin ja nuoriin (esim. masennusoireiset, masentuneiden vanhempien lapset).
Lasten ja nuorten masennuksesta saa lisätietoa mm. seuraavista Kansanterveyslaitoksen julkaisuista:
- nuorille ja heidän perheilleen suunnattu opas
- lasten ja nuorten parissa työskenteleville suunnattu opas
Lopuksi päivän lehtileikeosasto. Sunnuntain Hesarista löytyi ajatuksia herättävä juttu Naomi Kleinin helmikuussa suomeksi ilmestyvästä uutuuskirjasta "Tuhokapitalismin nousu" (enkuksi The Shock Doctrine). En nyt lähde sen tarkemmin siteeraamaan juttua, jossa kirjan olennaisten pointtien esittelyn lisäksi on haastateltu professori Heikki Patomäkeä. Jos juttu kiinnostaa, kaivakaa sunnuntain Hesari esiin lehtipinostanne tai kirjastosta. Sitä paitsi kohta kirjaa esitellään jokseenkin kaikissa lehdissä, joita tässä maassa ilmestyy. No, ehkä Seiskaa ja Ruotuväkeä lukuunottamatta.
Puutun vain pariin pelottavaan pikku ajatukseen toimittaja Anna-Stina Nykäsen tekstin keskellä. Tässä pari valikoitua sitaattia lehden artikkelista:
- Monissa maissa on vain pitänyt odottaa sopivaa hetkeä. Kun tsunami huuhtoi Aasiassa köyhien kalastajien majat mennessään, paikalle rakennettiin loistohotelleita. Kun tulva vei New Orleansin julkiset koulut, tilalle tehtiin yksityiskouluja.
- Jatkossa raaka-ainevarojen väheneminen ja ilmaston lämpeneminen luovat valtioiden välille suuren globaalin draaman ainekset.
- Pahinta kriisien edessä on, että katastrofikapitalismissa on jo totuttu katastrofeihin. Niistähän se elää, väittää Klein: Pommi-iskut Lontoossa eivät viimeksi pudottaneetkaan dollarin kurssia niin kuin ennen. Yritykset eivät hae maailmalta vakaata ympäristöä, nyt hakeudutaan katastrofeihin. Sanotaan, että paras investointiaika on silloin, kun on vielä verta kentillä. Yhdysvaltoihin on kehittynyt hurrikaanibisnes: myynnissä on uusia tuotteita, kuten itse lämpiäviä aterioita ja yksityisiä luksusevakuointeja hyviin hotelleihin. Israelin talous perustuu jo turvabisnekselle. Turvallisuus ratkaisee, ei rauha.
Kammottava tulevaisuudenkuva! Ai mikä tulevaisuudenkuva? Pahinta on, että tämä on totta jo tänään.
PS. Jos uusliberalismi ja sen suomalainen kritiikki kiinnostaa, lukekaa professori Patomäen "Uusliberalismi Suomessa. Lyhyt historia ja tulevaisuuden vaihtoehdot".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti