18.10.07

Oikean tien etsintää

Mitä? Eikö täällä ole mitään elämää? Eikö tätä blogia päivitä kukaan?

Ei, eipä ole tainnut päivittää. Olen ollut läkähtyä työtaakkani alle, joten blogi on jäänyt toisarvoiseen asemaan. Koulussa jakson vaihtuminen teetti valtavasti töitä sekä kokeita korjatessa että uusia kursseja suunnitellessa. Pärjäilin pari viikkoa neljän viiden tunnin yöunilla. Tervettä se ei ole, mutta joskus vaan on pakko. Tämä viikko on ollut syyslomaa - siis ihan koko viikko meidän koulussamme - mutta päivät ovat kirjoittamisen sijaan kuluneet edellisten viikkojen rasituksista toipumiseen, kodin kunnostamiseen ja tarkastuslautakunnan kokouksiin. Vaan yritetäänpä nyt hieman päivittää tapahtumia.

Edellisen bloggauksen jälkeen on työn eli oppituntien, valmistelun, harjoittelijoiden ohjaamisen ja muiden kouluhommien lisäksi ollut vuorossa seuraavaa:
  • 30.9. vihreiden valtuustoryhmän budjettiseminaari, joka kesti koko armaan sunnuntain, ja sen päälle valtuustoryhmän kokous

  • 1.10. koulun Innotiimin kokous, minut valittiin tiimin vetäjäksi

  • 2.10. tarkastuslautakunnan kokous

  • uusien opetusharjoittelijoiden ensimmäiset harjoitustunnit

  • Keskon juhlat kaupunginteatterissa Föribeatin merkeissä

  • 6.10. lauantaityöpäivä Norssin päivän ja ratkaisukeskeisyyden merkeissä ja sen jälkeen vielä puolikas veso-päivä

  • 7.10. käynti Kirjamessuilla

  • 8.10. Varsinais-Suomen maahanmuuttopoliittisen ohjelman julkaisuseminaari

  • 8.10 eduskuntaryhmän puheenjohtaja Anni Sinnemäen visiitti koulullamme - Anni pyysi saada tulla tutustumaan monikulttuuriseen kouluumme ja järjestin hänelle vierailun

  • 8.10. Norssin kasiluokkien vanhempainilta - syy siihen, miksi en ollut tuona iltana kaupunginvaltuuston kokouksessa. Olen tänä lukuvuonna 8-luokan luokanohjaaja.

  • 11.10. luento yli 50:lle kuntatarkastajalle Turun tarkastuslautakunnan puheenjohtajan ominaisuudessa Kuntatarkastajat ry:n syyspäivillä. Puhuin Turun ajankohtaisuutisten lisäksi siitä, miten ilmastonmuutos koskettaa myös kuntien tarkastustointa. En tiedä, onko kukaan pohtinut aihetta aiemmin, mutta vastaanotto oli hyvä!

  • 12.10 meppi Satu Hassin vierailu Norssin lukiolaisia tapaamassa. Aika hyvin, meillä on tänä syksynä käynyt jo kaksi meppiä: Hassi ja Stubb!

  • 13.10 Osaava Nainen -messupäivystys

  • 14.10. valtuustoryhmän kokous
  • 16.10. Kemiran ex-hallintoneuvoston päätösillallinen. Hallintoneuvosto lakkautettiin yhtiökokouksessa 4.10. valtion myytyä suuren määrän Kemiran osakkeita.

  • lisäksi yhteensä kuusi tarkastuslautakunnan tarkastuskäyntiä ja työryhmäkokousta, a´noin 2 tuntia

  • ynnä rutosti opetusta, nyt alkoi vuoden rankin jakso.

Ilmankos olen ollut kohtalaisen kiireinen. Niin kiireinen, että yhä usemmin tulee pohdittua, onko tässä yhtään mitään järkeä. Saa nähdä, mihin pohdinta johtaa.

Liitän tähän kuvan Norssin päivän ohjelmasta, jossa näytelmän kautta työstettiin sitä, mitä on ratkaisukeskeinen lähestysmistapa. Ei-niin-ratkaisukeskeistä kommunikaatiota esittivät rooleissaan oppilaiden äiti-, isä- ja kaksoistyttöroolien ohella myös kuviksen ope Hanna (lippalakkipäinen perheen poika), psykologi Petri (huivipäinen mummo) ja rehtori Annika (karvainen koira).

Samoille viikoille osui myös Turun johtamiskriisin pulpahtaminen julkisuuteen inhan finnin lailla punoittavana ja märkivänä. Siitä Norssissa lapsille peräänkuulutetusta ratkaisukeskeisyydestä kun ei ole kaupungin johdossa näkynyt jälkeäkään. Julkitulo ei ollut yllätys, johdon ongelmista ovat tienneet kaikki ne, jotka nyt ylipäätään ovat olleet asioista hyvin informoituja. Ja nekin, jotka eivät ole, ovat voineet tehdä johtopäätöksiä johdon toimivuudesta valtuuston höyhentä kevyemmistä esityslistoista. Eri asia sitten on, kuinka vakavasti ristiriidat ja aikaansaamattomuus on otettu. Meillä vihreissä kyllä on otettu, olemme useasti puineet asiaa ryhmässämme ja jo pitkään pyrkineet kaupunginhallitusjäsentemme kautta saamaan ryhtiä toimintaan ja asioiden valmisteluun. Mutta vähän se on ollut samanlaista kuin saippuapalan puristelu: mitä lujemmin puristat, sitä vikkelämmin luistetaan karkuun mihin tahansa suuntaan.

Kriisistä uutisoi kolmisen viikkoa sitten ensimmäisenä Åbo Underrättelser. Käsittelimme silloin jälleen kerran asiaa ryhmässä, ja päätimme, että vihreiden kaupunginhallitusedustajien on otettava tilanne puheeksi maanantaina kaupunginhallituksessa ja kivenkovaan vaadittava toimenpiteitä. Näin myös tapahtui: sekä Pauliina de Anna että Mika Helva olivat kuulemma käyttäneet asiasta tiukat puheenvuorot. Siihen se kai olisi sitten suunnilleen jäänytkin, ellei asia olisi Helsingin Sanomien ja myös Turun Sanomien kautta noussut valtakunnan uutiseksi viikon mittaan. Vihdoin alkoi tapahtua, ja olen ilokseni pannut nyt merkille, että kaupunginhallitus puheenjohtajistonsa kautta on vihdoin ottanut ylimpään virkamiesjohtoon sen tiukan otteen, mikä olisi pitänyt ottaa jo ajat sitten. Olen hyvin tyytyväinen siihen, miten vihreiden edustaja, kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja de Anna on asiassa toiminut: selväjärkinen ja pätevä nainen on totisesti lunastanut paikkansa. Sopii vain toivoa, että muu kaupunginhallitus suhtautuu tilanteeseen yhtä vakavasti, sillä vakavaa tämä on.

Turku ei todellakaan olisi sen enempää tarvinnut kuin ansainnutkaan tätä johtamiskriisiä jo päälle kaatuvan talouskriisin lisäksi. Ja mitä vetoa, että kun tilanne on näin vakava, Turun poliittinen kulttuuri onnistuu kehittämään tästä vielä poliittisenkin kriisin? No, näin syvällä kun ollaan, ei pohjalle voi olla enää kovin pitkä matka, ja sieltä on sitten tie vain ylöspäin. Ei kai tässä muullakaan voi itseään lohduttaa.

Kriisissä ovat syytökset sinkoilleet vähän joka johtajan suuntaan. Minulla on se käsitys, että moni syytös pitää kohtuullisesti kutinsa. On totta (ja täydellisen älyvapaata), että Turun korkein virkamiesjohto ei ole keskustellut riittävästi keskenään, ei koordinoinut tai informoinut asioita riittävästi eikä sopinut yhteisistä toimintalinjoista. On totta, että ihmissuhteet ovat solmussa kun joukkoon mahtuu vetäytyviä, lörppöjä, kärjekkäitä ja itsevaltaisia toimintatapoja. On totta, että kaupunginjohtaja ei ole käyttänyt riittävästi aikaa johtamiensa ihmisten tapaamiseen - siis johtamiseen. Esimerkiksi virastopäälliköitä hän ei ole oikein joutanut tapaamaan, joskin tilanteeseen on sentään tullut alkuun verrattuna parannusta. Tilaisuuksia on kuitenkin yhä kritisoitu turhan yksisuuntaisiksi.

En ymmärrä kaupunginjohtaja Pukkisen johtamistyyliä, en pidä sitä hyvänä eivätkä tulokset vakuuta. Mutta en myöskään ymmärrä tai hyväksy apulaiskaupunginjohtajiemme toimintaa. Mistä tulemme siihen, että syyllisiä on turha etsiä eikä kenelläkään ole varaa ensimmäisen kiven heittämiseen. Kaikissa on niin paljon vikaa, padoilla ja kattiloilla on kaikilla niin mustat kyljet, että on parasta keskittyä ratkaisujen löytämiseen. On jokseenkin sama, mitä johtavat virkamiehemme ajattelevat toisistaan persoonina. Heidän kuuluu pitää moiset mölyt mahassaan. Varmaa on, että heistä jokaisella on sellainen asema ja sellainen palkka, että tykkääminen tai ei-tykkääminen ei käy perusteeksi toiminnalle. Aateluus velvoittaa: korkeissa asemissa on hoidettava tehtävät ja etsittävä ratkaisut niiden vaikeusasteesta riippumatta, vetäytyminen tai kiukuttelu eivät ole sallittuja vaihtoehtoja.

Tavallaan on helpottavaa, että kriisi tuli ilmi, vaikka kaupungin maineen puolesta olenkin asiasta varsin pahoillani. Johtajien kuherruskaudet ovat nyt peruuttamattomasti ohi, ja myös kaupunginjohtaja Pukkisen toiminta on vastedes alisteinen kritiikille. Kaupungin talouden syöksykierteen seuraaminen kertoo, kuinka välttämätöntä kritiikki on. Tätä menoa olemme suunnilleen kolmessa vuodessa käyttäneet kaikki kertyneet ylijäämät ja Turku siirtyy kattamattomien alijäämien tilanteeseen - siis kriisikunnaksi. Ja mitä tekee tässä tilanteessa kaupunginjohtaja? Ei yhtään mitään pitkään pitkään aikaan, jos seuraa kaupunginvaltuuston ja kaupunginhallituksen esityslistoja. Ja sitten, kun kritiikkiä alkaa tulla, esitellään 31 miljoonaa euroa alijäämäinen talousarvio ynnä "talousohjelma". Mikäpä siinä, jos talousohjelma olisi valmisteltu esimerkiksi jo viime keväänä, sen toteuttamiseen olisi sitoutettu niin poliittinen enemmistö kuin virkamieskuntakin ja toimenpiteiden toteutumisesta olisi riittävä varmuus. Monet esitetyistä toimenpiteistä ovat järkeviä - tilanteen vakavuus huomioiden. Vaan kun ei. Ohjelma on tuotu julkisuuteen otsikolla "keskustelupaperi", mutta tähän mennessä se ei minun tietääkseni ole ollut edes sitä. Ohjelmasta ei ole keskusteltu laajemmalti edes keskusjohdossa.

Voin tietty olla nyt väärässäkin, mutta minulla on se käsitys ja suuri pelko, että ohjelman taakse ei ole sitoutettu yhtään ketään. Miten sen varaan voi sitten tässä taloustilanteessa esittää 31 miljoonaa euroa alijäämäisen budjetin? Jossa ei ole vielä edes mukana hoitoalan palkankorotuksia, eikä kaikkia muitakaan? On erittäin todennäköistä, että tällä menolla alijäämäksi muodostuu ensi vuonna 50 miljoonaa euroa, eikä se välttämättä edes riitä. 50 miljoonan euron alijäämän kattaminen tarkoittaisi nykyisellä verokertymällä suunnilleen 2,5 prosentin korotusta kunnallisveroon! Vaan veronkorotuksesta puhuminen on niin kaupunginjohtajan kuin muidenkin puolueiden mielestä hulluutta - siihen kuulemma Turku kaatuisi. Eikö täällä enää kenelläkään ole mitään suhteellisuudentajua?!!! Millä nämä nyt kertyvät velat maksetaan takaisin tulevaisuudessa? Jolloin väestö on vieläkin vanhempaa, ja enemmän palveluja tarvitsevaa, eikä talouskaan tuota ehkä samaan malliin veroeuroja. Aaaaaargh!

Turun poliittisten puolueiden tulisi nyt viimeistään kyetä osoittamaan poliittista johtajuutta ja vastuuta, ja laatia yhdessä virkamiesjohdon kanssa talousohjelma, jonka toteuttamiseen sitoudutaan ihan oikeasti. Kyse on kaupungin pelastamisesta. Sellaisiin temppuihin, joilla demarit St. Olofskolania verukkeena käyttäen luikertelivat itsensä irti vuoden 2007 talousarvion käsittelyn yhteydessä päätetystä ns. "viisaiden ryhmästä", jonka piti etsiä keinot talouden tasapainottamiseen, ei millään vastuullisella ryhmällä voi olla enää varaa. Jos joku moista yrittää, on muiden tehtävä asian todellinen laita selväksi äänestäjille. Vastuun on oltava yhteinen, sillä tarvittavat ratkaisut eivät ole helppoja eivätkä keveitä kantaa. Mutta emme me voi elää niinkään, että syömme tänään leivän tulevien palveluita yhtä lailla tarvitsevien ikäpolvien suusta.

Ei kommentteja: