Raiskattu Rin Tin Tin, remonttihommia kenkälaatikossa ja "remonttihommia" Strandellin taloissa

Oi ei. Aamulla kuulin radiosta Egotripin version Leevi and the Leavingsin Rin Tin Tinistä. Oi ei oi ei oi ei. Ei saa raiskata Göstan biisejä! Voi olla, että GS haudassaan osaa nauraa asialle, mutta Leevi and the Leavingin edustaman syväsuomalaisen kulttuurin ystävää ei naurata. Mitä pitäisi ajatella, kun piipittävät miehet veisaavat reipasta, miehekästä ja inhimillistä kansallisikonia: "Sun villakoirasi nimi oli Rin Tin Tin / typerä piski joka murisi mulle / Hölmöksi tunsin minä itsenikin / vaikka kaikesta halusin puhua sulle / mä vain häntääni heilutin"?

Egotripin aiheuttama aamuinen sielunvamma sai aikaan illalla Sundqvist-reaktion: kaivoin esiin Leevien tuplakokoomalevyn, ja soitin sen kokonaan ja kovaa keittiöhommia tehdessä. Ihan noin kunnianosoituksena GS:lle ja Leavingseille, ja näpäytykseksi Egotripille. Monta biisiä kolahti useampaankin hermoon, mutta erityistä sielunsisaruutta synnytti tällä kertaa perheessämme ajankohtainen Vasara ja nauloja: "... Lämpöeristeenä villatäyte / mineriittiseinän välissä / ei mikään varsinainen taidonnäyte / mutta hyvin se kestää kylmyyttä ... ". Göstan ennenaikainen kuolema oli suuri kansallinen menetys. Nämä biisit ovat aikamme Kanteletarta.

Eli remonttityömaalla on tullut oltua, tosin pihan puolella. Sisällä on kunnostettu lattiaa, eikä sinne ole voinut mennä, joten mieheni ja minä olemme elvyttäneet puutarhaa. Huomattavan pitkäksi venähtänyttä nurmikkoa on saatu hieman taltutettua. Olemme ostaneet neljä (4) puutarhajätekompostorikehikkoa. Osaan on kasattu tuoretta puutarhajätettä ja osaan vanhoissa puutarhajätekasoissa ollutta toistaiseksi heikosti maatunutta jätettä. Olemme myös tyhjentäneet arkkukompostorin ja kääntäneet puolet pienestä kasvimaasta.Kompostorin tyhjennyksellä ja kasvimaan kääntämisellä on tietysti ollut oma luontainen yhteytensä. Istutin uuteen maahan timjamin, rakuunan, persiljan ja varsisellerin taimia sekä lehtisalaattia, ja yhden kompostikeon laelle kurpitsaa. Saa nähdä, kuinka kasvavat. Kesä on jo pitkällä, mutta ehkä jotain ehtii saada. Tai sitten ei.

Kotiin tultuani kuulin uutisista, että yhden sortin "remonttihommia" oli pyritty tekemään myös Koulukadun ja Eerikinkadun kulmassa sijaitseville, Frithiof Strandellin suunnittelemille puutaloille. Ne ovat vuosilta 1853 ja 1899. Talot oli yritetty polttaa, tai no, tarkasti sanoen, "toisessa puutaloista oli syttynyt tulipalo". Koulukadun puoleinen rakennus vaurioitui palossa pahoin. Eipä ole kuin kuukausi siitä, kun Turun Sanomissa ollut Turun kaavoitustoimenjohtaja Markku Toivosen haastattelu sai sappeni kiehumaan. Kannattaa lukea juttu ja miettiä, kuinka tässä pääsi taas käymään niin, että joku sai leikityksi tulen kanssa suojeltavaksi aiotun talon sisällä.

Olin edellisellä valtuustokaudella Turussa ympäristö- ja kaavoituslautakunnan jäsen, ja käsittelimme kyseisen tontin kaavaa. Meille tuotiin päätettäväksi esitys, jossa näiden kauniiden puutalojen paikalle sai rakentaa korkeita kerrostaloja. Pitkällisen pohdinnan ja katselmuksen jälkeen lautakunta hylkäsi kerrostalokaavan, ja palautti kaavan uudelleen valmisteltavaksi siten, että kulman puutalot suojellaan. Kaava ei koskaan palannut käsittelyymme, kyselyistä huolimatta. Miksi ei? Jaa-a, vaikea sanoa. Ehkä jotain ajatuksenpoikasta voi kehitellä Turun Sanomien kuukauden takaisesta jutusta: "Viime kädessä valta asiassa on Turun luottamuselimillä. Ne ovat jo kahdesti kaataneet kaavaehdotuksen, jossa talot oli merkitty purettavaksi. Ensin asialla oli ympäristö- ja kaavoituslautakunta, toisella kertaa kaupunginhallitus. Valtuustoon asti asia ei ole vielä kertaakaan edennyt. - Luulen, että esitämme purkamista vielä kerran. Jospa kolmas kerta toden sanoisi, Markku Toivonen tuumii.".

Lisää valoa yöastiaan tuo Spondan aluejohtaja Vesa Eronen: "Kiistanalaiset talot vaihtoivat omistajaa viimeksi viime syksynä, kun valtio myi kiinteistöyhtiönsä Kapiteelin. Ostaja oli pörssinoteerattu Sponda, josta valtio itsekin omistaa kolmanneksen. Yritys on keskittynyt ennen kaikkea pääkaupunkiseudun toimistokiinteistöihin. Turun puutalojupakka tuli sille ylimääräisenä kaupanpäällisenä. Spondan aluejohtajan Vesa Erosen mukaan yhtiö pitää rakennuksia liian huonokuntoisina säilytettäväksi. Hän ei halua arvioida tontin rahallista arvoa, mutta myöntää, että siihen vaikuttaa ennen kaikkea kaavoitettavan rakennusoikeuden määrä.".

Jupakassa haisee moni muukin asia kuin tämänpäiväinen savu palopaikalta. Ensinnäkin kaavoitusviraston toimintamalli on täydellistä demokratian pilkkaamista. Kaupunkilaiset ovat valinneet kaupunginvaltuuston käyttämään puolestaan ylintä päätösvaltaa, ja valtuusto on jakanut valtaansa kaupunginhallitukselle ja lautakunnille. Poliittinen tahto on tullut asian käsittelyvaiheissa mitattua. Ei voi eikä saa olla niin, että kun poliittinen tahto ei miellytä ns. "oikeita" tahoja, asiat jätetään odottamaan joko poliittisen "tahtoilmaston" muuttumista tai asiantilojen (tässä tapauksessa rakennuksen kunnon) muuttumista. Päätös on päätös, ja sen tulee johtaa päätöksen mukaisiin toimenpiteisiin.

Toinen haisu tulee omistajien toiminnasta. Taloissa oli aikoinaan kelpo vuokralaiset, yritystoimintaa ja kaikkea. Mutta kun lautakunta oli osoittanut suojelutahtoa vaikka talot haluttiin purkaa, silloiselle omistajalle tulikin tarve irtisanoa vuokralaiset. Talot jätettiin kylmilleen ja ns. pahuuden haltuun. Näin on toimittu Turussa monen vanhan talon kohdalla. Ensin sanotaan, että talot ovat liian huonokuntoisia säilytettäviksi. Kun sitten todetaan, että itse asiassa rakennukset ovat ikäisikseen aivan ok kunnossa, ja korjattavissa siedettävin kustannuksin, vuokralaiset häädetään. Talojen annetaan rappeutua niin kauan, että perustelu talojen huonosta kunnosta ja korkeista korjauskustannuksista alkaakin olla lähempänä totuutta. Jos vieläkin joku jaksaa inttää talojen suojelusta ja korjaamisesta, talot vahingossa syttyvät palamaan. Tarvittaessa useammankin kerran. Koulukadun ja Eerikinkadun puutalojen onni tai onnettomuus - näkökulmasta riippuen - on ollut se, että ne sijaitsevat pääpaloasemaa vastapäätä. Olen aina ajatellut, että siksi ne ovat säilyneet siinä näinkin kauan. Toivottavasti tiedotusvälineillä riittää viitseliäisyyttä raportoida palon syttymissyy, sitten kun se on selvinnyt.

Kolmas haisu tulee siitä, että omistaja on ollut pitkään, yllätys, yllätys: valtio. Eli Kapiteeli, Suomen valtion omistama kiinteistösijoitusyhtiö. Ja valtiohan taas olemme me kansalaiset, eikös niin? Se sama valtio, joka ohjelmissaan ja juhlapuheissaan pitää tärkeänä suomalaisen kulttuuriperinnön ja harvalukuisen vanhan suomalaisen rakennuskannan säilyttämistä. Eikö? Viime vuonna Kapiteeli kehuskeli nettisivuillaan, kuinka erinomaisessa kunnossa yhtiö on. No, erinomainen kunto saavutettiin ehkä joidenkin Kapiteelin omistamien suojelukohteiden avulla, ne kun eivät olleet aivan yhtä erinomaisessa kunnossa eikä niiden kunnostamiseen haluttu satsata yhtiön varoja. Joulukuussa 2006 Sponda osti kiinteistösijoitusyhtiö Kapiteeli Oyj:n koko osakekannan noin 943 milj. eurolla. Mukana meni rikkana rokassa Stradellin talot. Ja rikkahan on taas vanha suomen kielen sana ja tarkoittaa roskaa. Kuten epäilemättä muistatte.

Neljäs haisu nousee taas kaavoitusvirastosta. Kaavoitusvirasto on vuodesta toiseen perustellut haluttomuuttaan säilyttää Stradellin talot sillä, että talot eivät muodosta vanhojen rakennusten kokonaisuutta, vaan ne ovat kokonaisuudesta irrallisia yksittäisiä kohteita. Tismalleen samaa perustelua on muuten käytetty muutama kymmenen metriä alempana Koulukadun varrella sijaitsevasta Sinisestä talosta, eli Wikeström & Krogiuksen talosta. No, kaipa he sen näin näkevät koska heidän maailmassaan ei enää "ole" kumpaakaan taloa. Mutta kun katsoo todellista katukuvaa, siinä on yhä edelleen paljon matalaa vanhaa rakennuskantaa: on Sininen talo (piharakennuksineen), on Stradellin talot, on vanha paloasema, on vanha vesilaitoksen talo (piharakennuksineen), jossa nykyään majailee ympäristönsuojelutoimisto, ja on vanha Snellmannin koulukin. Näitä rakennuksia voi sanoa irrallisiksi ainoastaan silloin, jos näkee sielunsa silmin puolet niistä jo revittyinä maan tasalle.

Aivan yhtä perusteltua olisi nimittää alueen uudempia taloja "irrallisiksi" ja muusta kaupungin kokonaisuudesta erillään oleviksi, alasrepimisen arvoisiksi tötteröiksi. Mutta en sano, koska elän todeksi turkulaisten kaavoitusarkkitehtien hokemaa: elävään kaupunkikuvaan kuluu kerroksellisuus. Ja kertaukseksi kaupunkisuunnittelijoillemme: te tarkoitatte tällä ajallista kerrostuneisuutta, ette kerrostalojen päällekkäisiä kerroksia. Tämän voisi kirjoittaa vaikka muistiin työpöydän nurkalle, kun se on päässyt näin pahasti unohtumaan.

Toivon todella, että poliisi saa kiinni palon syttyjän. Ja että hän kertoo, miksi teki niin kuin teki. Tämä vanhojen rakennusten polttoepidemia on saatava loppumaan. Herran tähden, mehän olemme sentään kohta Euroopan kulttuuripääkaupunki! Turku - Euroopan tuhkapääkaupunki? Kuka tollo on ymmärtänyt "Turku palaa" -tunnuslauseen konkreettisesti?