Punainen kukko mätien käytäntöjen lähettiläänä

Torstainen Strandellin puutalopalo Koulukadun ja Eerikinkadun kulmassa on ollut lehtiotsikoissa tänään lauantainakin.

Turun Sanomat otsikoi: Koulukadun puutalon palo mahdollisesti tuhopoltto.

Hesari sanoo saman: Turun puutalopalo luultavimmin ihmisen aiheuttama.

Åbo Underrättelseria en ole nähnyt, mutta niukka verkkoversio kertoo Carina Holmin jutussa otsikolla Sorgligt öde , että ”Att vara ett fristående kvarvarande trähus från slutet av 1800-talet är ingen lätt match i Åbo.”

Kukaan ei tunnu uskovan palon syttyneen itsestään. Kiinteistön omistavan pörssiyhtiö Spondan aluejohtaja Vesa Eronen toteaa, että "taloissa ei ole sähköjä tai tulisijoja, jotka olisivat voineet syttyä palamaan itsestään".

Turun Sanomat aprikoi myös talojen tulevaisuutta jutussa "Yksi vaihtoehto on säilyttää vain Eerikinkadun talo". Tässä lehtiartikkelista löytyviä eri tahojen kantoja:

• "Ympäristö- ja kaavoituslautakunnan puheenjohtaja Jorma Hellstén (sd) pitää mahdollisena ratkaisua, jossa vain palolta säästynyt Eerikinkadun talo suojeltaisiin.
• Spondan aluejohtaja Vesa Eronen ei sulje sitä kokonaan pois.
• Viime vuonna valtio myi Kapiteelin pörssiyhtiö Spondalle. Sponda ilmoitti, että se haluaa rakentaa puutalojen tilalle asuin- tai toimistotalon. Kaavoitustoimenjohtaja Markku Toivonen asettui Spondan kannalle.
• Turun apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtanen (sd) on edelleen sitä mieltä, että kumpikin vanhoista puutaloista pitää korvata uudisrakentamisella.
• Maakuntamuseon tutkija Kaarin Kurri kannattaa yhä molempien suojelua, koska Koulukadun talon julkisivu säästyi tuholta.
• Ympäristö- ja kaavoituslautakuntaa vetävä Hellstén sanoo, että tulipalo voi vaikuttaa kaavoitukseen, jos Koulukadun taloa ei voi enää ylösrakentaa. - Sekin vaihtoehto on olemassa, että vain Eerikinkadun talo säilytetään, hän sanoo. Hellstén sanoo nimenomaan toivovansa Eerikinkadun talon suojelua. Hän on koko ajan ollut sitä mieltä, että kiistatalot pitää säilyttää, jos tarvittava malli vain löytyy.
• Apulaiskaupunginjohtaja Virtanen ei ole ollut suojelun kannalla. Hän esitti jo kaksi vuotta sitten vaihtoehtoa, jossa molemmat talot väistyvät. - Talot ovat niin huonokuntoisia, että niistä ei saa kohtuullisilla kuluilla käyttökelpoisia. Jos uudet talot tehdään taakse, niiden tuotoilla ei katettaisi puutalojen kunnostuksesta koituvia kustannuksia. On turha tehdä kaavaa, joka ei koskaan toteutuisi, hän sanoo."

Asetan kaiken tämän keskustelun sitä vasten, että sekä Turun ympäristö- ja kaavoituslautakunta että Turun kaupunginhallitus ovat jo vuosia sitten päättäneet, että tontin asemakaava valmistellaan suojeluvaihtoehdon pohjalta. Kysyn: missä asemakaava on viipynyt? Miksi sitä ei ole tuotu luottamuselinten päättämällä tavalla valmisteluna päätöksentekoon? Tulipalo osoittaa, että asemakaavan valmistelun hidastamisesta (ja monen mielestä myös punaisen kukon odottelusta, jos ihmisten käsityksiä on uskominen) on aiheutunut vastaansanomatonta ja tosiasiallista vahinkoa.

Kuinka kauan johtavat virkamiehet voivat vetkuttaa asioiden valmistelua ja tuomista päätöksentekoon, ennenkuin voidaan ryhtyä puhumaan virkavirheestä? Miten voi apulaiskaupunginjohtaja Virtanen esittää, että vanhat puutalot pitää korvata uudisrakentamisella, kun hänen "esimiehensä" eli kaupunginhallitus on päättänyt, että asiassa toimitaan toisin? Miten voi kaavoitustoimenjohtaja Toivonen sanoa, että "Luulen, että esitämme purkamista vielä kerran. Jospa kolmas kerta toden sanoisi.", vaikka on olemassa päätökset aivan toisenlaisesta valmistelun perustasta? Miten nämä herrat ymmärtävät valta- ja vastuusuhteet poliittisen päätöksenteon ja virkamiesvalmistelun välillä? Kunpa joku toimittaja pyytäisi herroilta tähän julkisia vastauksia. Minusta kaupunginhallituksen on otettava asia keskusteluun, vaadittava selvitys asiasta ja käytävä kaupungin johtavien virkamiesten kanssa läpi se, mikä on kaupunginhallituksen päätösten merkitys suhteessa virkamiesten omiin mielihaluihin. Se kun ei näytä olevan selvää ollenkaan kaikille.

Tässä tapauksessa aika on tietysti Virtasen, Toivosen, kiinteistönomistajan & kumppaneiden sekä punaisen kukon puolella, kun talot koko ajan rappeutuvat lisää heitteille jätettyinä. Kiistan alkaessa ne olivat ok kunnossa ja asuttuja. Nyt tilanne on toinen. Sille, että omistaja ei halua asuttaa taloaan, ei kaupunki voi mitään. Lain mukaan rakennukset on kuitenkin pidettävä kunnossa. Rakennuslautakunta onkin puuttunut talojen rapistuneeseen ulkonäköön, ja antanut korjauskehotuksen. Tämän tuloksena (kaiketikin Kapiteelin aikana) taloja maalattiin.

Minusta kuvio vaikuttaa taas kerran niin harkitulta, että punaisen kukon käytäntö tullee Turussa jatkumaan, jos käytännöt eivät muutu. Poliittisesti siihen on tosi vaikea puuttua, ainakin niin kauan kuin itsenäiset virkamiehemme saavat tehdä mitä lystäävät luottamuselinten päätöksistä huolimatta. Kaupunginhallitus on avainasemassa siinä, kuinka vakavasti se itse suhtautuu tekemiensä päätösten toimeenpanoon, ja vahtiiko se virkamiestensä toimia päätösten toteuttamisessa. Jos virkamiehet eivät tottele kaupunginhallituksen päätöksiä, on kaupunginhallituksen puuttuva virkamiestensä toimintaan. (Tämä koskee Turussa toki montaa muutakin asiaa kuin asemakaavoitusta.) Panen toivoni myös poliisiin. Josko se joskus saisi kiinni ja tuomittua edes yhden talojensytyttäjän. Punaisen kukon käytäntöä ei mitenkään voi hyväksyä, tämän pelin pelaamisen on loputtava tähän.

Esitän myös synkeän tulevaisuusveikkauksen. Ennusteeni on, että lauantain Turun Sanomista on luettavissa, mitä tontilla tulee tapahtumaan. Jos vanhat käytännöt jatkuvat, virkamiehet saavat puhuttua kokoomuksen ja demarit kompromissiin, jossa Koulukadun puoleinen talo puretaan ja Eerikinkadun puoleinen talo suojellaan. Näin omistaja saa niin paljon uudisrakennusoikeutta, että voi olla taloudellisesti hyvinkin tyytyväinen. Poliitikot voivat kasvojaan menettämättä perustella päätöstään valitettavalla tulipalolla ja jäljelle jääneen talon suojelemisella. Pahimmassa tapauksessa molemmat talot puretaan perustellen asiaa siten, että kun Koulukadun puoleista taloa ei valitettavan tulipalon takia voida säilyttää, ei Eerikinkadun puoleisen yksin jäävän talon säilyttämisessäkään ole enää mieltä.

Turun kannalta tämä ei johda muuhun kuin täystuhoon tai kulissimaiseen kaupunkikuvaan. Jos halutaan vaalia Suomen vanhimman kaupungin kaupunkikuvaa, on pystyttävä säilyttämään kokonaisuuksia. Edes tonttitasolla. Mutta kai sitä voi unta nähdä siitäkin, että kaupungin kaksi suurinta puoluetta yllättäisi, ja suoraselkäisesti täräyttäsi, että talot on suojeltava ja kunnostettava aiempien päätösten edellyttämällä tavalla, ja tontille järjestetään sen verran kohtuullista uudisrakennusoikeutta kuin Strandellin talojen suojelu mahdollistaa.

Perustelutkin tälle olisi valmiina: 1. Strandell oli Turun kaupunkikuvan kannalta historian keskeisimpiä arkkitehtejä, ja hänen jäljellä oleva taidokas tuotantonsa on säästettävä kokonaisuudessaan. 2. Strandellin talot muodostavat tontilla suojelunarvoisen kokonaisuuden, jota voidaan tarvittaessa täydentää maltillisella ja paikalle soveltuvalla uudisrakentamisella. 3. Koulukadun puoleisen talon julkisivu säästyi palossa, ja se on talon arkkitehtonisen arvon kannalta olennaisinta. 4. Koulukadun vanhat rakennukset kuten Wikeström & Krogiuksen Sininen talo, vanhat vesilaitoksen rakennukset, Strandellin talot, pääpaloasema ja Snellmannin koulu muodostavat Turulle ominaisen, eri aikakausien arkkitehtuurista muistuttavan katukokonaisuuden, joka toimii porttina Portsan puukaupunginosaan tultaessa.