Lisäydinvoiman kannatus odotetussa laskussa

No vihdoin tuli tämäkin odotettu uutinen: lisäydinvoiman kannatus on romahtanut. Kysely on Etelä-Suomen Sanomien ja Satakunnan Kansan tuotosta. En ole pätkääkään hämmästynyt. Ydinvoima-aalto, joka Lipposen ja muiden ydinvoimafanaatikkojen loiskuttamana pyyhkäisi Suomen yli, on asettunut omaan kuivuvaan uomaansa.

Syynä aallon ansaittuun kuolemaan tuskin ovat yksinomaan Olkiluodon ydinvoimalatyömaan vaikeudet. Vaikka eivät ne toki ole olleet omiaan herättämään luottamusta tämän vaarallisen energiantuotantomuodon turvallisuuteen kaikissa tilanteissa, kaikkina aikoina, kaikenlaisella osaamiselle ja henkilökunnalla. Ydinvoimamania on alkanut asettua oikeisiin asiayhteyksiinsä akselilla Suomi - muu maailma. Kansalaiset eivät halua Suomesta Euroopan ydinvoimalaparatiisia. Muutkin kuin vihreät ovat alkaneet ymmärtää, miten kätevää olisi lukuisille naapurimaille ostaa Suomesta ydinvoimalla tuotettua sähköä, ja miten nokkela bisnes tämä joillekin olisi.

Me olemme saaneet nähdä ja lukea, miten muu maailma etsii ja käyttää vaihtoehtoisia energiatuotantomuotoja: tuulta, aurinkoa, biovoimaa. Suomi taas käyttää Euroopan maista esimerkiksi vähiten tuulisähköä, mikä on oiva esimerkki siitä, mille takapajula-asteelle olemme energia-asioissa pudoneet. Moni on alkanut ymmärtää, että ilmastonmuutoksen ratkaisuksi on olemassa paljon muitakin vaihtoehtoja kuin vaarallinen ja kallis ydinvoima, ja että näitä vaihtoehtoja pidetään muualla maailmassa aivan realistisina, niitä käytetään ja rakennetaan lisää. Moni on hahmottanut senkin, että ilmastonmuutoksen torjuntaan ei riitä vastaukseksi sähkön tuottaminen ydinvoimalla, vaan tarvittavat ratkaisut ovat paljon paljon monialaisempia. Energiakysymys on vain osa vastausta, ja ydinvoima siinä kuin kärpäsen kakka Itämeressä. Ydinvoiman riskit taas ovat hyötyihin verrattuna aivan toista mittaluokkaa.

Tsemppiä vaan Oras Tynkkyselle ilmastopolitiikan asiantuntijaduuniin! Paljon on työtä tehtävänä, jotta Suomi pääsee energiakysymyksissä takaisin niille edistyksen kärryille, joille maamme kuuluu.

On tänään ollut muitakin mukavia uutisia. Haluan esittää kiitokseni ministeri Sirkka-Liisa Anttilalle (kesk), joka on esittänyt toivomuksen, että "geenimuunnelluilla rehuilla lihaa tuottavat ja jalostavat yritykset merkitsisivät tuotteensa vapaaehtoisesti". Tämä on vähintä, mitä lihafirmat mielestäni voivat tehdä, jos ne kerran aikovat hyväksyä GM-soijan käytön sikojen rehuissa. Elintarviketeollisuusliitto ja Suomen Lihateollisuusyhdistyshän ovat ottaneet GM-soijan käyttöön myönteisen kannan.

En kuulu niihin, joiden mielestä geenitekniikka on suoraan perkeleestä, ja tietynlaisen geenitekniikan käytön hyväksyn aivan täysin. Elintarvikepuolella GMOjen (GeeniMuunneltujen Organismien) käytössä on kuitenkin oltava erittäin tarkka. Kuluttajalla on säilyttävä vapaus valita, syökö hän geeniteknisesti muunneltua ruokaa vai ei. Tämä koskee myös ravinnoksi käytettävien eläinten ruokintaa. Esimerkiksi GM-soijan muuntelussa on kyse lajirajat ylittävästä geenisiirrosta, eikä suinkaan siitä, että geenejä olisi siirretty kahden ominaisuuksiltaan erilaisen soijan välillä. Selvät pakkausmerkinnät ovat välttämättömyys, kuluttajan on saatava helppolukuinen tieto siitä, on ruoka gm-vapaata vai ei.

Parasta kuitenkin olisi, että Suomi julistettaisiin gm-vapaaksi maaksi, ja puhtaus ja luonnollisuus olisi se valtti, jolla ruoantuotantomme maailmassa kilpailisi. Nyt elintarviketeollisuus on kertaryminällä romuttamassa tämän mahdollisuuden. Ainastaan luomu jää kuluttajan taatusti gm-vapaaksi turvavyöhykkeeksi. Eilen olikin jo lähikaupasta rasvaton luomumaito loppu, ja tänään epätavallisesti myös luomukevytmaito. Liekö osoitus kuluttajien aktivoitumisesta? Jos näin on, kalikka kolahtaa väärään nilkkaan, vaikka luomumaito minusta onkin parempaa kuin tavallinen. Maitotuotantohan on ilmoittanut, että he eivät aio siirtyä gm-rehuun. Nyt äkkiä luomulihaa tiskeihin!

Yksityiselämästä: kenkälaatikon remontti etenee hiljalleen. Keittiö on saanut kelta-valkoisen värinsä, ja eteinen iloisen vihreän. Sanoisin suorastaan limen, jos lime ei olisi värinä niin passé ;). Ruokatilassa tapahtui hämmästyttävä muutos: tila oli omituisen synkkä, vaaleasta värityksestä huolimatta. Nyt keltainen sai kuin auringon paistamaan: tila muutti kertaheitolla luonnettaan. Olin suorastaan hämmästynyt ilmiön voimakkuudesta! Joku muu voi sitten olla hämmästynyt keltaisen voimakkuudesta, kunhan visiittiasteelle päästään...