Kohteena kulttuuripääkaupunki

Sunnuntai kului Auran rantamilla. Puolen päivän molemmin puolin olin jakamassa kuumaa mehua, keksejä ja vaalipropagandaa jokirannassa. Aurinko paistoi, linnut lauloivat ja ihmisillä tuntui olevan kevättä rinnassa, sillä rakastavaiset ja mäyräkoirien kanniskelijat olivat ryömineet talvehtimiskoloistaan esiin.

Alkuillasta käynnistyi WAMin kahvilassa kulttuurikeskustelu. Väkeä oli paikalla mukavasti, siis vaalitilaisuudeksi. Suomen elokuvasäätiön toimitusjohtaja Irina Krohn kertoili ensin siitä, mitä Helsinki oppi kulttuuripääkaupunkihankkeestaan, ja sen jälkeen Irina puhui mm yhteisöllisyydestä, taiteen merkityksestä ihmisille ja unelmien tärkeydestä. Irinan puheesta mieleen jäivät mm. seuraavat ajatukset:

• Ihmiset elävät kovin erilaista arkea, taide on keinomme kokea yhteistä arkea.
• Mikä on yhteisön liima? Yksi osa sitä on taiteen ja kaupunkikulttuurin luoma yhteisöllisyys.
• Kaikkien on päästävä osalliseksi kulttuurin unelmoinnin energiasta.
• Jokaisen unelma kulttuuripääkaupungista on merkityksellinen, hanke ei ole kauneuskilpailu sivistyksen kohtaamisesta.

Oli kiinnostavaa tajuta, että Helsinkikin lähti tekemään kulttuuripääkaupunkiuttaan tiukassa taloustilanteessa, silloin lama aiheutti toinen toistaan huonompia talousuutisia. Helsinkiläisille kulttuuripääkaupunkius oli reitti kohti parempaa tulevaisuutta. Sitä toivon sen merkitsevän myös meille turkulaisille ja varsinaissuomalaisille.

Irina kertoili myös mielenkiintoisia käytännön juttuja. Yksi esimerkki jäi mieleeni: taiteilija halusi tehdä kadunkulmaan (n. 30 m2) taideteoksen, ja tarvitsi sitä varten luvan kaupungilta. Taiteentekijä tietysti näki nurkkauksen kiinnostavana kaupunkitilana, ja suunnitteli siihen oman kommenttinsa. Miten kaupunki näki taiteilijan? Henkilönä, jonka piti saada hankkeen eteenpäinviemiseksi erilaiset luvat yhdeksältä (9!) kaupungin eri virastolta sekä järjestää vakuutusasiat kuntoon. Moinen byrokratia on kohtalaisen varma konsti taiteellisen kunnianhimon tyrmäämiseksi!

Kaupunki otti asiasta onkeensa, ja Helsinkiin tuli yhden luukun palveluperiaate. Tämä pitää toteuttaa meilläkin! Ja osin on jo toteutettukin, Irina tiesi kertoa, että elokuvantekijät ovat olleet tyytyväisiä kaupungilta ja apulaiskaupunginjohtaja Kaija Hartialalta saamaansa palveluun.

Itse alustin WAMissa kulttuuripääkaupungin tavoitteista, mahdollisuuksista, tarpeista ja riskeistä. Alustusten jälkeen käytiin tilaisuuteen tulleiden kesken pitkähkö ja eläväinen keskustelu. Lupasin viedä keskustelun perusviestit maanantain valtuustoon, jossa oli infotilaisuuden aiheena juuri kulttuuripääkaupunkihanke. Ja näin myös tein. Kaupunginvaltuuston kulttuuripääkaupunkikeskustelua alustivat Kaija Hartiala ja Suvi Innilä.

Tässä maanantaisen valtuustopuheenvuoroni keskeinen sisältö:

• Oleellista nyt on sitoutuminen hankkeeseen koko Turun kaupungin ja Turku-konsernin osalta. Vastuu organisaation sitouttamisesta on erityisesti kaupunginjohtaja Pukkisella ja kaupunginhallituksen puheenjohtaja Randellilla. Sitoutumisen puute on aiheuttanut vahinkoja jo nyt. Hankkeet kuten Turun ylioppilasteatterin toimitilan myynti vetävat mattoa kulttuuripääkaupungin alta. Heikko esitys kaupungilta on myös taiteilijoiden työhuonetilanteen hoitaminen. Kulttuurikorttelin kiinteistöt on saatava pois myytäväksi aitottujen kiinteistöjen listalta.
• Hanke tarvitsee kaupunkilaisten hyväksynnän ja tuen. On mietittävä, miten se ansaitaan.
• Ruohonjuuritason perusasiat on saatava kuntoon: taiteiden ja kulttuurin on tultava päiväkoteihin, kouluihin ja vanhustentaloihin.
• Taitelijoiden kanssa on käytävä ongelmien ratkaisemiseksi pyöreän pöydän keskusteluja : kulttuurin tuottajien perusturva on edellytys luottamukselle, joka taas on kaiken perusta.
• Hinnalla emme voi kilpailla gloaalissa mittakaavassa, emmekä oikein enää laadullakaan. On siis kilpailtava sillä mitä on; koulutusyhteiskunta pystyy pärjäämään innovaatiokilpailussa. Satsatkaamme tähän.

PS. Maanantain Turun Sanomista löytyi hauska juttu. Demarit järjestävät nyt keskiviikkona klo 18.15 - 20 perustuloaiheisen tilaisuuden. Siis nuo samaiset demarit, jotka raivoisasti vastustavat hanketta. Samaan aikaan (18-20) on Vimmassa meneillään Vihreiden tilaisuus, jossa Ville Niinistö ja Monika Antikainen alustavat perustulosta. Äänestäjäparka - nyt on pakko valita puolensa!

PS 2. Olen tiistaina liikkeellä jokseenkin koko päivän ja siten tavattavissa torin laidalta, kävelykadulta, vihreiden kojulta kauppahalista ja monesta muusta paikkaa.

PS 3. Sunnuntaina ne sitten tulivat - isot abrijulisteet bussipysäkeihin. Turusta löytyy viikon ajan 70 Janinan, Villen ja Katrin megaisoa kuvaa. Tässä hieman esimakua sunnuntai-illan pimeydessä.