24.2.07

Sekalaisia havaintoja kampanjasta, perustulosta, lahjakkuudesta ja seksistä

Mies lähti Riston ja The Micragirlsin keikalle, joten vietän perjantai-iltaa yksikseni lukien lehtiä, kirjoitellen blogia ja kuunnellen Katie Meluaa ja Curea. Olisin muutoin lähtenyt mukaan Klubille, mutta heti aamusta pukkaa vaaliohjelmaa, ja yritän pitää huolta unihygieniastani niin kauan kuin voin. (Onhan hyvä uni keskeisiä vihreitä vaaliteemoja!) Ensi viikolla unihygienia kohtaa vaikeuksia, kun työt taas alkavat. Joten tässä perjantai-illan sekalaisia ajatuksia:

Alkuun mainosta lähipäivien ohjelmastani:

  • la 24.2. 11-14 vihreitä ehdokkaita Raision toritapahtumassa, tarjolla kuumaa mehua!

  • ma 26.2. klo 17.30-19.30 Liikennepoliittinen vaalitilaisuus, Vimman teatteri, Aurakatu 16, 2 krs. Mitä kestäviä ratkaisuja Vihreiden liikennepoliittinen ohjelma tarjoaa Turun seudun liikenteeseen? Miten edistämme kävelyä, pyöräilyä ja joukkoliikennettä Turun seudulla? Miten parannetaan liikenteen esteettömyyttä? Miten vähennämme liikenteen ilmastopäästöjä? Keskustelemassa Ville-Veikko Mastomäki, Katri Sarlund, Jukka Kumpuvuori, Monika Antikainen, Elina Rantanen ja Janina Andersson. Mukana myös kansanedustaja Oras Tynkkynen. Kahvitarjoilu. Tilaisuuden järjestää ja keskusteluun osallistuu Vihreän liiton liikennepoliittisen työryhmän jäsen, turkulainen varavaltuutettu Mikko Laaksonen.

  • ti 27.2. klo 14-16 olen tavattavissa vihreiden vaaliosastolla Turun kauppahallissa. Osasto sijaitsee hallin Linnankadun puoleisessa päässä.

Sitten mainosta Vihreiden mainioista Puoluetoimisto-videoista. Kannattaa tsekata, nää on hauskoja :). Samalta sivulta löytyy neljä aikaisempaa videota. Meno tuntuu muuttuvan sarjan edetessä yhä hillittömämmäksi... Suosikkini on ehkä sarjan nelososa, tai sitten tämä vitonen, tai ... No, mikä vaan. Joka tapauksessa videolla mainitusta Vihreiden historiikista on kasassa enemmänkin kuin kurosmaiset kannet, kirja "Edellä! Vihreä liitto 20 vuotta" on jo tykkänään valmis ja ostettavissa esimerkiksi vihreästä verkkokaupasta.

Kolmanneksi mainos perustulokeskustelusta. Demarit ottivat tänään perjantaina kantaa perustulokeskusteluun Kalevi Sorsa -säätiön tilaisuudessa. Tutkija Ville Kopra on kirjoittanut "Perustulo - Kova vai pehmeä paketti" -raportin, jossa demarisäätiön tutkimus tyrmää perustulon. Tämä nyt ei ole yllätys - jymy-yllätys olisi ollut, jos demarit olisivat sanoneet perustulosta jotain myönteistä. Verkkouutisten jutun mukaan Kopra on esittänyt, että "kannustinloukkujen merkitystä on suurenneltu. Hän pitää epätodennäköisenä, että työnteko olisi taloudellisesti kannattamatonta muille kuin hyvin pienelle osalle työttömiä. Näiden vuoksi koko järjestelmää ei hänen mielestään kannattaisi uudistaa. ... Työmarkkinasopimusten yleissitovuutta perustulo uhkaa raportin mukaan siksi, että suurimmassa osassa perustulomalleja työmarkkinat vapautettaisiin kilpailulle. Kopra pelkää tämän johtavan paineeseen laskea palkkoja, koska työnantaja ottaisi palkasta neuvotellessaan huomioon työntekijän saaman perustulon."

Paikalla oli myös perustulon vakityrmääjä Pentti Arajärvi, jonka mukaan (lähde: Verkkouutiset) "vihreiden perustulomalli tulisi 7-8 miljardia euroa nykyjärjestelmää kalliimmaksi". Tästäpä olikin sitten sukeutunut blogien perusteella mielenkiintoinen keskustelu, sillä meidän mallimme laskelmat on tehty mikrosimulaatiolla, joka on pyrkinyt kynää ja kumia tarkemmin mallintamaan perustulon vaikutuksia. Sivumennen voi huomauttaa, että Suomessa vakava yhteiskunnallisen keskustelun este on, että niitä malleja, joilla voidaan laskea erilaisten toimenpiteiden kustannusvaikutuksia, ei todellakaan ole helppo saada käyttöönsä, kun ei ole itsellä kokonaista virkamieskunta-armeijaa julkisella sektorilla. Monissa muissa maissa on kuulemma tapana, että puolueilla on ilman muuta laskentamahdollisuus käytössään, myös ja eritoten oppositiolla. Tämä asia pitää saada Suomessakin sivistyneemmälle tolalle.

Itse en ollut tilaisuudessa paikalla, mutta tiesin, että meikäläisiä on menossa. Säätiön tilaisuuteen oli ollut avoin kutsu, ja ilmoittautuneet vihreät oli toivotettu tervetulleeksi. Silti jotkut demarit olivat vetäneet kokonaisen hernesopan nenäänsä vihreiden läsnäolosta ja puheenvuorojen käytöstä. Mielenkiintoista kinastelua voi lukea vaikkapa Ville Niinistön (vihr.), Ville Ylikahrin (vihr.), Janne Länsipuron (vihr.) ja Ismo Kainulaisen (sdp) blogeista.

Paikalle oli ollut myös sosiaali- ja terveysministeri Tuula Haatainen. Haataisen puhe löytyy demareiden sivulta. Haataisen tekstissä todetaan mm. seuraavaa: "Toimivan yhteiskunnan peruslähtökohtana on, että ihmiset voivat elättää itse itsensä ja perheensä. Kaikista pidetään kuitenkin huolta, eikä ketään jätetä heitteille oman onnensa varaan. Kaikille maksettava perustulo vaarantaisi tämän suomalaisen peruslähtökohdan sekä jakaisi kansan kahtia. ... Suomalainen sosiaaliturva on hyvin kattavaa ja kansalaiset pitävät sitä ja sen rahoitusta hyväksyttävänä. Ansiosidonnaiset etuudet ansaitaan ja rahoitetaan työnteon avulla. Perälautana ovat kaikille turvatut vähimmäispäivärahat ja toimeentulotuki viimesijaisena toimeentulon muotona. Vähimmäisturvan osalta kysymys on yksinkertaisesti niiden korvaustasosta. Suomalainen sosiaaliturva ei ole valmis. Sosiaaliturvan ongelmakohdat pitääkin perata läpi. Mutta ongelmat eivät ole sellaisia, että niiden vuoksi pitäisi koko järjestelmä rakentaa uusiksi. Nykyisellä mallilla, jossa etuuksien perusteena on yhteisesti hyväksytty syy, on suomalaisten laaja tuki. Demokratiassa ei pidä vähätellä kansan enemmistön tahtoa.".

Hmm. Pari kommenttia Haataiselle: ensinnäkin demarit taitavat olla todella vieraantuneita todellisuudesta, jos heidän käsityksensä suomalaisen yhteiskunnan nykytilasta on, että "kaikista pidetään huolta eikä ketään jätetä heitteille". Tai Pentti Arajärven sanoin: "Nykyisen sosiaaliturvan kritiikki on yksipuolista ja tarkoitushakuista. Kannustavuuden ongelma koskee sangen marginaalista ryhmää, mutta asian korjaamiseksi ammutaan tykillä kärpästä.". Tällaista sanoakseen täytyy olla piintynyt ansiosidonnaisten silmälasien läpi katsoja. Miten muuten voi todellisuuden ohittaa tuolla tapaa? Meillä kansa ON jo jakautunut, ei kahtia, mutta hyvin pärjäävään enemmistöön, ja heikosti pärjäävään vähemmistöön. Siihen tosiasiaan me vihreät yritämme etsiä parannuskeinoa. Demarit selvästikään eivät.

Toisekseen en todellakaan pidä Haataisen tekstin kahden viimeisen virkkeen sävystä. Niistä tulee sellainen olo, että perustulosta ja yhteiskunnassa heikosti pärjäävistä ei saisi edes keskustella. Onko vallitsevan mallin kyseenalaistaminen, ongelmien esiintuominen ja ratkaisuehdotusten esittäminen kiellettyä? En ole ollenkaan varma, että nykytilanteelle kaikkine kannustin- ja köyhyysloukkuineen on olemassa laaja tuki kansalta, ja joka tapauksessa on niin, että vaalit ovat se hetki, jolloin kansan enemmistön tahto kartoitetaan. "Vähimmäispäivärahat ja toimeentulotuki viimesijaisena toimeentulon muotona" eivät ole vain nykyjärjestelmän "perälauta", vaan se uppoavasta laivasta pinnalle kellumaan jäänyt lankku, jonka varassa sinnittelee viimeisillä voimillaan aivan liian suuri joukko ihmisiä.

Minun kokemukseni vaalikampanjan aikana ihmisten kanssa käymistäni keskusteluista on se, että hämmästyttävän moni tulee puhumaan köyhyydestä ja byrokratian rattaisiin työttömänä/pätkätyöläisenä/pientuloisena eläkeläisenä juuttumisesta, suorastaan jauhautumisesta. Moni aloittaa tarinansa arastellen, mutta vauhtiin päästyään asiat ryöpsähtävät julki. Kuten edellisessä bloggauksessa kirjoitin: "Köyhyys on jatkuvasti esiin nouseva teema.". Heistä huomattavan moni arvostelee todella kovin sanoin demareita, ja moni myös vasemmistoliittoa. He ovat kokeneet, että heidän tilanteensa ei kiinnosta yhtään ketään, ja he ilmaisevat kuka surua, kuka katkeruutta tai vihaa siitä, että myöskään tiedotusvälineet eivät millään tapaa tuo esille suomalaisessa yhteiskunnassa piilevää köyhyyttä, hätää ja nöyryytystä. Kukaan ei välitä, ketään ei kiinnosta. Yritä siinä sitten vastata, että me vihreät nyt kuitenkin parhaamme mukaan yritämme pitää hengissä perustulokeskustelua ja sosiaaliturvan yksinkertaistamista... Aika laiha lohtu vaikeassa elämäntilanteessa oleville, jotain konkreettisempaa pitää pystyä saamaan aikaan.

Olin torstaina Kulmakunta-lehden vaalipaneelissa Varissuolla Bar Oliverissa. Sielläkin tämä sama ilmiö tuli esille sekä yleisökysymysten että paneelin jälkeisten keskusteluiden kautta. Sekä demareiden Virpa Puisto yksinään että me kaikki ehdokkaat kollektiivina saimme osaksemme aika kriittisiäkin välihuutoja. Alkoholilla saattoi toki olla osuutta asiaan, mutta kyllä täydellinen luottamuspula politiikan kykyyn ratkaista asioita lähtee turhautumisesta nykyjärjestelmän ongelmiin, ja tyhjiin puheisiin ja puuttuviin tekoihin pulmien korjaamisesta. Aikaahan esimerkiksi demareilla olisi ollut, nytkin he ovat istuneet yhtäjaksoisesti hallituksessa yli kymmenen vuotta.

Vaan eteenpäin, sanoi mummo hangessa. Tänään (sori, siis vasta tänään, oma moka, kampanja vähän pissii kiireen takia) meni painoon varsinainen vaaliesite. Sitä saa ensi viikolla kauppahallista sekä sieltä, missä milloinkin olen. Jos kaipaat lyijykyniä tai liikunnallisia Katri-hikirannekkeita:) (froteisia, mustia), tule kysymään. Lisäksi äidin ja tädin vierailun jälkeen jakoon on valmistunut pieni määrä yrtti- ja teepusseja, niitäkin on siis saatavilla jos sattuu käymään tuuri.

Perjantain Opettaja-lehdessä oli vihreiden ehdokkaiden yhteismainoksen lisäksi pari mielenkiintoista juttua. Professori Kari Uusikylän haastattelu oli ajatuksia herättävä - kuten Uusikylän haastattelut yleensä ovat. Uusikylältä oli tiedusteltu lahjakkaiden opetuksesta ja tasokursseista. Aina niitä jotkut tolvanat esittävät, ja erityisesti näin vaalien alla. Uusikylän jutusta selviää monta järkiperustetta sille, miksi tasokurssikeskustelu pitäisi haudata ydinjäteluolan kaltaiseen paikkaan.

Lahjakkuus on hyvin moniulotteinen ilmiö ja lahjakkuutta voi olla niin kovin monenlaista. Peruskoulun pitää toki pystyä tarjoamaan haasteita, mutta sen pitää pystyä myös tarjoamaan oppilaille mahdollisuus löytää lahjakkuutensa. Ei ihminen ole valmis 10-, 13- tai 15-vuotiaana, eivätkä sen ikäiset lapset ja nuoret ollenkaan aina ole perillä kyvyistään. Moni asia ja yksilö vaatii aikaa kokeilla, kypsyä ja oppia itsestään ja maailmasta, ja sitä kautta kasvaa tuntemus omista kyvyistä ja osaamisesta. Varhainen erikoistuminen ja tietyn rajallisen lahjakkuuden lajin ylikorostaminen johtaisi vain pienempään lahjakkuuden lopputulemaan.

Opettajana pidän myös hyvin tärkeänä sosiaalisten taitojen kehittymistä. Ei ole kykyjen hukkaan heittämistä, että nuori ihminen kaveeraa ikäistensä kanssa, käyttää aikaa sosiaaliseen kanssakäymiseen ja jopa toilaileekin hieman sen sijaan, että istuisi pitkät päivät ja illat opiskelemassa ja kasvattamassa teoreettista tai taidollista pääomaansa. On paljon parempi, että esimerkiksi lukioon siirtyy lahjakas nuori, joka on yläkoulun aikana hankkinut itselleen ystäviä ja vuorovaikutustaitoja, kuin että lukioon siirtyy aikansa kirjaviisauden kasvattamiseen keskittänyt nuori, joka ei tiedä, miten ihmisten kanssa ollaan. Kyse on paitsi sosiaalisten taitojen itseisarvosta myös esimerkiksi myöhemmässä työelämässä ja ihmissuhteissa menestymisestä. Hyvin harva ammatti on tänä päivänä ja tulevaisuudessa enää sellainen, että sosiaalisilla taidoilla ei ole merkitystä. Siksi ei pidä lasten ja nuorten kohdalla korostaa liikaa tiedollista lahjakkuutta muiden asioiden kustannuksella - tiedollisen tai taidollisen syvyyden ehtii hankkia sitten toisen asteen koulutuksessa ja sen jälkeen.

Se toinen Opettaja-lehdessä kiinnostanut artikkeli koski koulujen seksikasvatusta. Itse juttu käsitteli ruotsalaista seksikasvatusvideota, jonka avulla voi käsitellä seksuaalista väkivaltaa ja raiskauksia. Kyseistä videota en ole nähnyt, mutta suomalaisessa koulujen seksikasvatuksessa olisi kyllä paljon kehittämistä. Terveystieto oppiaineena antaa toki ajallisia mahdollisuuksia aiheen syvällisempään käsittelyyn kuin mihin biologian tunnit aiemmin riittivät, mutta en ole varma, onko meikäläinen oppimateriaali riittävän vuorovaikutteista, jotta se saisi oppilaat todella ajattelemaan ja pohtimaan asioita.

Omassa opetuksessani olen saanut paljon apua eräästä jo aika vanhasta amerikkalaisesta seksikasvatuskirjasta, josta olen kääntänyt suomeksi useita harjoituksia. Kirja kulkeutui aikanaan minulle puolivahingossa eräältä Seta-aktivistilta, joka oli varmaankin käyttänyt kirjaa apuna suunnitellessaan Setan koulukäyntejä. Vastaavaa vuorovaikutteista oppimateriaalia ei ole aivan helppo löytää suomalaista kirjoista, meillä painopiste on enempi tehokkaassa tiedon jakamisessa. Seksikasvatuksessa on sama ongelma kuin ympäristökasvatuksessa: pelkkä tieto ei saa välttämättä aikaan toimintaa, vaan toiminnan muutos edellyttää asenteiden muuttamista, ja siihen taas tarvitaan usein muutakin kuin pelkkää tiedon jakamista. Ei yhtään haittaisi, vaikka Suomessa polkaistaisiin pystyyn projekti koulujen seksikasvatusmenetelmien kehittämiseksi.

Eli täydennyskoulutusta meille opettajille, kiitos, niin tälläkin elämän tärkeällä saralla päästäisiin koulujen opetuksen kautta parempiin tuloksiin. Ja tässä tapauksessa ehkä jopa onnellisempaan elämään, sillä kuten Opettajan artikkelissakin todetaan, tyttöjen ja poikien tieto ja asenteet seksistä ovat peräisin aivan eri planeetoilta.

Tein aikoinaan monen vuoden ajan ysiluokkalaisille seksikasvatusjakson alkajaisiksi kyselyä siitä, mistä oppilaat olivat siihen mennessä hankkineet seksitietoutensa. Lopetin kuitenkin kyselyjen tekemisen muutaman vuoden jälkeen, koska tulokset olivat aina lohduttoman samoja. Nykyisin olen tyytynyt referoimaan oppilaille aiempien kyselyjen tuloksia. Tytöt hankkivat tietonsa aika monista lähteistä: vanhemmilta, koulusta opetuksesta ja terveydenhoitajalta, kavereilta sekä tyttöjen lehdistä, hieman pornosta, nykyisin toki paljon myös netistä. Pojat taas keräsivät tietoutensa paljon suppeammista lähteistä: vanhempien lisäksi he mainitsivat pornolehdet ja pornoelokuvat, jotkut myös koulun jakaman tiedon. Toki netti on pojillakin nykyisin tärkeä tietolähde. Joka tapauksessa porno korostui ja korostuu yhä poikien tietolähteensä. Tämä ei ole aivan pieni ongelma, kun ajattelee, millaiset maailmankuvat ja ihmiskäsitykset lakanoiden välissä kohtaavat, kun tytöt ja pojat aloittelevat yhteistä sukupuolielämäänsä. Jos jotain voisi siltä perustalta ennustaa tuleviin parisuhteisiin, niin enempi vaikeuksia kuin mitään muuta. Siksi myös koulujen seksikasvatuksen kehittämiseen olisi todella tarvetta. Joten miten olis, oi Opetushallitus?

Ja koska laitoin otsikkoon sanan "seksi" enkä "seksikasvatus", niin ehkäpä joku on todellakin jaksanut lukea tämän pitkän bloggauksen ihan loppuun asti :).

1 kommentti:

Yrittäjä kirjoitti...

Kumpi on tärkeämpää yrittäjyys vai lahjakkuus?