Jylhää taidetta ja turkulaista kulttuuripolitiikkaa

Lauantaina viestin jonkin aikaa kauppahallin osastollamme, siellä on ihan leppoisa olla ja jutustella ihmisten kanssa. Hallista lähdimme mieheni kanssa Wäino Aaltosen museoon, sillä minua (tai meitä, mieheni on vähintään yhtä kiinnostunut kuvataiteesta kuin minä) kiinnosti nähdä WAMissa juuri avautunut kuvanveistäjä Pekka Jylhän näyttely. Näyttelystä löytyy lisätietoa täältä ja täältä. Olinhan juuri pari viikkoa aiemmin seisonut suuren valiokunnan salissa hänen kristallityönsä alla (ks. bloggaus valtuuskunnan kokouksesta helmikuun alussa), ja lukenut naistenlehdestä jutun, miten tanssija-koreografi Sami Saikkonen valitsi Jylhän työn EMMAn eli Espoon modernin taiteen museon kiinnostavimmaksi taideteokseksi.

Pidimme molemmat kovin näyttelystä. Lempiteoksiksi meillä tosin valikoitui eri työt. Minua viehättivät Jylhän jänikset: valkoinen metsäjänis tarkastelee ja kommentoi arastellen tylyä maailmaa useammassakin työssä. Pidin myös lyijystä tehdystä keinutuolista, se on tosi surullinen työ. Kannattaa lukea näyttelysaleissa olevat lyhyet opastustekstit, sillä vaikka taidetta ei olekaan tarve selittää, saa töistä enemmän irti, jos tietää, mihin yhteyteen taiteilija on ne liittänyt. Ja löytyypä näyttelystä myös teos sarjasta Turun tauti. Siinä meille suorastaan murskaava startti kulttuuripääkaupunkihankkeeseen...

Mistä tulikin mieleeni: matkalla WAMiin kävelimme Turun ylioppilasteatterin rakennuksen ohi. On täydellisen järjetöntä, että kiinteistölautakunta on ottanut rakennuksen myyntilistalleen. Vihreiden edustajat kiinteistölautakunnan kokouksessa 17.1. yrittivät saada teatterin pois myyntilistalta, mutta hävisivät asian äänin 9-3. Jälleen kerran kaupunki toimii itseään vastaan, eikä hallintokunnissa sitouduta kaupunkitason yhteisiin tavoitteisiin. Tässä tapauksessa Turku ampuu itseään nilkkaan kulttuuripääkaupunkihankkeen tiimoilta. Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2011 tarvitsee juuri sellaisia omaehtoisia toimijoita, ruohonjuuritason kulttuurintuottajia, kuin mitä Turun ylioppilasteatteri on.

Mitä ihmeen järkeä voi olla siinä, että lähdetään myymään tiloja pois alta vähävaraisilta mutta kaupungin kulttuuritavoitteille tärkeiltä toimijoilta? Tämä on kuin Jokikatufarssin toisinto. Vanhan rakennuksen myynnistä saatava tulo ei meitä paljoa lämmitä, jos jokirannassa sijaitseva nykyinen toimiva teatterirakennus on vuonna 2011 jonkun mainostoimiston, pubin tai tietokonekaupan toimitilana, ja TYT:n toiminta on hiipunut lopullisiin taloudellisiin vaikeuksiin. En meinaa millään kestää tätä kaupungin loppumatonta hölmöilyä, tämä on kuin olisi juuttunut joka yö toistuvaan painajaiseen.

Ja samaa tuuppasi lauantain Turun Sanomat lisää niskaan. Demarit ovat päättäneet, että toriparkki on heidän kannatuksensa arvoinen asia. Ehdoksi tosin vaaditaan esisopimusta, jolla pyritään varmistamaan, etteivät pysäköintilaitoksen kustannukset kaadu Turun kaupungin kontolle. Ehdoksi, joopa joo. Kuka uskoo, käsi ylös? Eipä näy montaa... Lehtijutun mukaan demarit olivat keskustelleet myös toriparkin aikataulusta: "Puheissa haluttiin myös, ettei tori olisi auki Turun kulttuuripääkaupunkivuotena, Jarmo Rosenlöf kertoo. Tuo vaatimus voisi lykätä töiden aloittamisen vuoden 2011 yli."

Saisinko tähän suomennoksen? Tarkoittaako teksti, että a) puheissa vaadittiin, mutta päätimme olla välittämättä nurinasta, ja meille on ihan ok, että torin paikalla on helvetinmoinen monttu ja rakennustyömaa vuonna 2011, vai b) puheissa vaadittiin, joten kannatamme toriparkkihankkeen aloittamista vasta vuoden 2011 jälkeen, jolloin on myös syytä lykätä toriparkin sallivan asemakaavan hyväksymistä, ja tori esitellään maailmalle vuonna 2011 nykyisessä rähjäisessä kunnossaan, vai c) kaupunki kunnostaa torin päällisen vuodeksi 2011 muutamalla miljoonalla eurolla, ja kulttuuripääkaupunkivuoden jälkeen tori revitään auki aja aletaan kaivamaan kuoppaa? Mitä häh?

Kukaan demareista ei lehtijutun mukaan vienyt vaatimusta koko toriparkin hylkäämisestä äänestykseen saakka. Muistakaa tämä, kun seuraavan kerran tapaatte toriparkkia vakaasti vastustavan demarin. Heillä on käytössään kahden vastakkaisen mielipiteen strategia, olipa kyse sitten ydinvoimasta tai toriparkista.

Vaan oli TS:ssa sentään jotain hyvääkin: juttu uudesta, pikapuoliin avautuvasta pääkirjastosta. En ole vielä käynyt siellä, mutta sain kutsun avajaisiin 1.3. Yritän päästä, vaikka työn takia voi tehdä tiukkaa. Olen varma, että uusi pääkirjasto on iloinen yllätys lukuisalle joukolle turkulaisia. Hämmennystä voi tosin tuottaa se, että vanhan kirjastorakennuksen remontin ajan kaikki romaanit ovat edelleen hankalasti muualla, Julinin talon alakerrassa. Uuteen osaan ei romskuja tule.

Kirjasto vaikuttaa kuvissa visuaalisesti hyvin viehättävältä ja viihtyisältä. Kirjaston paikan valinta oli kyllä tuskallisen pitkällinen prosessi. Silti olen ylpeä vihreistä, me jaksoimme jääräpäisesti puhua sen puolesta, että kirjaston uudisrakennus pitää tehdä samalle tontille kuin millä vanhakin kirjasto on. Ja lopulta näin kävi - onneksi! Olin mukana tekemässä ja hyväksymässä kirjaston asemakaavaa, siihen tuli jopa yksi muutos esitykseni pohjalta :). Jo silloin katselin asemakaavasta kirjastolle muodostuvaa sisäpihaa, ja ajattelin, kuinka iloinen yllätys kirjaston pihasta oikein tuleekaan kaupunkilaiselle, kunhan kirjasto valmistuu ja kevät koittaa. Ja nyt näin on ihan pian käymässä.

Uusi pääkirjasto on merkittävä rakennus Turussa myös siksi, että siinä on nyt sovellettu taiteen prosenttiperiaatetta. Jos kaikki käy parhain päin, uusi kirjasto avaa sekä turkulaisten asukkaiden että aivan erityisesti turkulaisten päättäjien ja virkamiesten silmät sille, että taiteella ja kulttuurilla saa olla hintansa, että taide edistää yhteistä hyvää ja luo myönteistä imagoa, ja että taiteen edistämiseen kannattaa sitoutua. Uusi pääkirjasto saattaa antaa meille sen itseluottamuksen, onnistumisen ja rohkeuden tunteen, sen halun uskallukseen ja uusien ajattelumallien etsimiseen, jota kulttuuripääkaupunkihanke välttämättä tarvitsee. Toivon tätä menestystä meille koko sydämestäni!