Vaihtoehtoja ja kapinointia

Sunnuntaina kävimme kaffella parin ystävän kanssa, jotka olivat vaivihkaa menneet naimisiin lauantaina, vain kahden läheisen todistajan läsnäollessa. Vielä kerran tuhannesti onnea, M & T!!! Ja voimia tuleviin koitoksiin.

Laskiaispullakahveiden jälkeen alkoi vihreiden valtuustoryhmän kokous. Meillä oli vieraana kulttuuripääkaupunkihankkeen projektipäällikkö Suvi Innilä. Hän kertoili suunnitelmista, tulevista päätöksistä ja hankkeista, rahoituksesta, ylipäätään siitä, missä kulttuuripääkaupunkihankkeessa nyt mennään. Oli mukava kuulla, että elinkeinoelämä on osoittanut suurta kiinnostusta hanketta kohtaan. Niin pitääkin, hankkeessa on Turulle ja Turun seudulle mahdollisuus uuteen alkuun, jos osaamme tämän tilaisuuden hyödyntää . Annoimme Suville tukemme hänen työlleen, mutta kerroimme myös ne asiat, jotka meitä huolestuttavat.

Pahin uhka on, että Turun kaupungin sisällä ei tosiasiallisesti sitouduta kulttuuripääkaupunkihankkeen toteuttamiseen. Käy niin, että siinä kun kulttuuripääkaupunkiväki ja muutama muu raataa hankkeen eteenpäinviemiseksi, osa virkamiehistä ja luottamushenkilöistä tekee kaikkensa asettaakseen kapuloita rattaisiin. Tahallaan tai tahattomasti. Eikä muu virkamies- tai poliittinen johto puutu peliin ja pistä kuriin näitä kapulalla kamppaajia. Tästä on merkkejä nähtävissä.

Jos kulttuuripääkaupunkihankkeen etenemistä katsoo viime aikoina tehtyjen päätösten valossa, tilanne vuonna 2011 vaikuttaa seuraavalta: kauppatorin paikalla on valtava savimonttu ja rakennustyömaa, joukkoliikenne keskustassa on kaaoksessa, ihmiset välttelevät liikkumista ydinkeskustassa ja kauppa kärsii. Kuvataiteilijoille ei ole työtiloja, koska kaupunki on myynyt tarkoitukseen sopivat kiinteistöt, eikä ole siinä samalla pitänyt huolta, että muuta edullista ja toimivaa vuokratilaa olisi tarjolla. Kaupunki on myynyt myös Turun ylioppilasteatterin toimitilat, joten teatterin toiminta on ensin hiipunut rahoitusvaikeuksiin ja sittemmin lakannut kokonaan. Wikeström & Krogiuksen Sininen talo on purettu ja tilalle on paraikaa valmistumassa keskinkertainen elementtikolossi. Saman kohtalon ovat kokeneet muutkin kiistellyt puutalot. Kaupunki on suureellisesti suunnitellut uuden musiikkitalon rakentamista, mutta koska kaupungin negatiivista talouskehitystä ei ole saatu hallintaan, rahaa ei ole ja hanke on edelleen suunnitelmatasolla.

Joo, onhan tämä pessimististä maalailua. Mutta kuten kirjoitin: viimeaikaisten päätösten valossa. Ja miettikääpä ihan vakavissanne tätä logiikkaa: kaupunki, joka rahapulassaan suunnittelee myyvänsä ylioppilasteatterin alta pienen ja vanhan vuokratoimitilan, suunnittelee samaan aikaan kymmenien miljoonien investointia uuteen musiikkitaloon. Älkää sanoko minulle, että tätä kutsutaan taloussuunnitteluksi...

Että näin. Eikö tätä kaupunki johda kukaan? Vaan mitäpä minä sitä kysymään, tiedän kyllä vastauksen.

Valtuustoryhmämme keskusteli myös mm. toriparkista, sillä nyt, kun demarit ovat saaneet puserrettua asiasta ryhmäpäätöksen, kaupunginhallitus ottanee kantaa torin asemakaavaluonnokseen maanantaina. Ja hyväksyy sen, todennäköisesti äänin 7-4. Miten tyhmää. Koska toriparkkia vastustavat argumentit valuvat kok-dem akselista kuin vesi hanhen (joita yleisesti ei muuten pidetä kovin fiksuina lintuina :) selästä, siirryn käyttämään käänteistä sodankäyntiä. Esitänkin tässä vaihtoehtoisen suunnitelman Turun keskustan kehittämiseksi. Siis sen jälkeen, kun parkkipaikkapula on oikeasti tullut ajankohtaiseksi. Nythän näin ei ole. Sitä paitsi tämä on todennäköisesti halvempi, koska kallion louhiminen on melkoisesti edullisempaa kuin maanalainen saveen rakentaminen.

1. Tehdään keskustan osayleiskaava, jonka yhteydessä sovitaan seuraavasta:
2. Aninkaistenmäen alle rakennetaan autoliikenteelle läpiajotunneli. Näin saadaan olennaisesti pienennettyä keskustan ilmanlaatuongelmia, koska jyrkkä ja vilkkaasti liikennöity Aninkaistenmäki on about kaupungin saasteisin paikka.
3. Laajennetaan Louhea molempiia suuntiin, itään ja länteen.
4. Aninkaistenmäen alittavaan tunneliin tehdään laajennetun Louhen sisäänajoliittymä. Näin Louheen pääsee kätevästi sekä kaupungin pohjois- että eteläpuolelta.
5. Matkakeskus on tuolloin jo valmis, ja linja-autoliikenne (ja pikaraitotie) kauppatorille kiertää sen kautta. Puutorin ympäristö ja konserttitalon edusta voidaan muuttaa kävelyalueeksi.
6. Laajennetusta Louhesta vedetään vinosti kulkevat hissit tai pitkät metromaiset rullaportaat suoraan Wiklundin korttelin keskelle, kauppakeskuksen sisään.
7. Ålandsbankenin ja TS:n kortteleiden pysäköintipulmat on jo ajat sitten ratkaistu Österbladin korttelin uudisrakentamisen yhteydessä.
8. Samoin kuin kauppatorin uudistaminen ja kävelykeskustan laajentaminen. Uusi vilkkaasti liikennöity kevyen liikenteen Pennisilta Kauppiaskadun eteläpäässä kirjastokorttelin vieressä yhdistää Kauppiaskadun kävelykadun ja kauppatorin Turun historialliseen keskustaan Aurajoen toisella puolen. Auransillan turvattoman kevyenliikenteen pulmat ovat historiaa.

Turussa olisi todella tarve saada aikaan "rauhallinen vallankumous". Välineethän siihen on olemassa, nimittäin seuraavat kunnallisvaalit. Kun kuuntelee ihmisiä ja lukee juttuja, alkaa tuntua siltä, että tahtotilakin saattaisi kohta löytyä. Esimerkiksi Vesa Saarinen kirjoittaa blogissaan tavalla, johon moni varmasti kokee voivansa yhtyä (ja lisäksi Vesa hienostuneesti viittaa pariin erinomaiseen blogiin ;). Sunnuntain Tusarin mielipideosasto pullisteli jälleen kerran Turun nykyisille toimintatavoille kriittisiä kirjoituksia. Nyt me valmistaudumme eduskuntavaaleihin, mutta vielä tärkeämpää olisi miettiä, miten saamme seuraavissa kunnallisvaaleissa muutoksen aikaiseksi ja vallan vaihtumaan Turussa. Sillä kunnallisvaalit ovat ne tärkeimmät vaalit, niissä on kyse ihmisten arkipäivää lähellä olevista asioista.

Aikaa on puolitoista vuotta. Siihen mennessä on tyytymättömien kuntalaisten ja mm. opiskelijoiden aktivoiduttava. Paras olisi aloittaa aktivoituminen jo nyt. Vihreiden pitää saada vaaleihin täysi lista, jotta voimme ottaa kasviskeitot seisauttavan vaalivoiton. Mutta muutakin pitäisi tehdä, muun muassa opiskelijoiden. Heidän pitäisi soluttautua muihin(kin) puolueisiin, vallata paikat ja tuulettaa valtarakenteet. Esimerkiksi viime vaaleissa demareiden ryhmä ei uusiutunut juuri lainkaan. "Uusina demarivaltuutettuina" valtuustoon tuli - suoraan ryhmäjohtajan paikalle - mm. ikidemari Jarmo Rosenlöf, joka edellisellä kaudella joutui kesken luopumaan paikastaan saamansa tuomion takia. Kokoomuksessa on enempi ollut ehdolla suuripuheisia nuoria leijonia (mm. Orpo, Randell), jotka sitten valtapaikan saatuaan ovat nopeasti kehittyneet lähinnä klassisen turkulaisen poliittisen baletin kuvioita sipsutteleviksi nyökyttelijöiksi. Eli tarvitsemme paitsi uusia kasvoja, myös uusia ajatuksia ja uusia tekemisen tapoja. Se, mitä emme tarvitse, on sopeutuminen vallitseviin olosuhteisiin. Olkoon tunnuslauseemme "Kriisin kautta kukoistukseen!". Hihat rullalle ja töihin!