Äh, ärsyttää tämä toriparkkikeskustelu. Johan se on kertaalleen päätetty, että toriparkkia ei tule, ja taas sitä ollaan kaavoittamassa. Vaan eipä asiaa tunnu ymmärtävän kaupunkilaisetkaan, jos kahvipöytäkeskusteluista voi jotain päätellä.
Samanlaista vehtaamista on S:t Olofsskolanin lisätilojen kanssa. Niitä on kaivattu kipeästi jo vuosia, ja kun sitten vihdoin tehtiin päätös lisätilojen hankkimisesta, alkoi armoton peli siitä, kuka saa määrätä luokan paikan. Opettajana minun on ollut helppo olla rkp:n ja kokoomuksen rintamassa. Koulun käytännön työn järjestelyt painavat valinnassa. Ei ole oikein panna pyörätuolilla liikkuvia lapsia kulkemaan luokkatiloihinsa Kaskenkadun kautta kiertämällä, sillä pyörätuolilla pääsee kuulemma kuudenteen kerrokseen järkevästi vain ensimmäisestä kerroksesta hissillä. Enkä minä välituntivalvontoja hoitavana opettajana pidä fiksuna valita koulutiloja sellaisiksi, että peruskouluikäiset oppilaat joutuvat välituntisin kulkemaan omaan luokkakerrokseensa joidenkin toisten työtilojen läpi, ja opettajat joutuvat valvomaan kerralla ehkä useampaa kerrosta. Tuskin ruotsinkieliset lapset ja nuoret ovat paljoakaan hiljaisempia kuin suomenkieliset ikätoverinsa. Ja jos taas kuudenteen kerrokseen rakennetaan joko suora sisäänkäynti ulkokautta tai uusi suora yhteys invahisseineen neljännestä kerroksesta, hinta on jotain aivan muuta kuin mistä tähän asti on puhuttu. Kannattaisiko kuunnella koulun tarpeita, heillä lienee jonkinlainen asiantuntemus omasta tehtäväkentästään? Koulu on paljon muutakin kuin luokissa opettamista, koulu on myös sisäistä logistiikkaa oppilassiirtymineen, opettajan jakamatonta valvontavastuuta oppilaista jne. Esimerkiksi koulukiusaamisen ehkäiseminen vaatii rakenteeltaan sellaisia koulutiloja, että valvova opettaja pystyy tiloja valvomaan. Siellä missä silmä välttää, siellä yleensä myös tapahtuu.
Vaan on sitä vatkattu ennenkin. Sattuipa silmääni Maakuntamuseon Turun nimistöä tarkastelevasta julkaisusta seuraava rakkaalle kotikaupungilleni jotensakin luonteenomainen pätkä:
Eerikinkatu - Eriksgatan VI-VIII 1890
Entinen St Eriks Gatan (Pyhän Eerikin katu). Pyhä-liitteet poistettiin Pyhän Eerikin kadun, Pyhän Henrikin kadun ja Pyhän Kerttulin kadun nimistä v. 1890 sillä perusteella, että niitä ei ollut pitkään aikaan käytetty. Muutospäätös ei kuitenkaan ollut yksimielinen. Sekä Rönnbäckin aloitteessa että toimikunnan mietinnössä oli esitetty liitteiden poistamista, mutta kaupunginvaltuuston istunnossa (16.5.1890) tehtiin ehdotus niiden säilyttämiseksi, mikä kuitenkin jäi häviölle äänestyksessä. 1920-luvun yleistä nimenmuutosehdotusta esittelevässä mietinnössä (8.2.1922) silloinen toimikunta ehdotti ko. liitteiden palauttamista. Kaupunginvaltuusto kuitenkin hylkäsi esityksen tälläkin kertaa.
Jotenkin tutun kuuloista...? Biologina määrittelisin turkulaisen poliittisen kulttuurin vallitsevasti eli dominoivasti periytyväksi - kyky vatkata ja vetkuttaa näkyy joka poliitikkosukupolvessa ja enemmistö jälkipolvista kantaa ominaisuutta joko homo- tai heterotsygootteina :).
Myönnän auliisti, että olen tainnut itsekin jokusen kerran syyllistyä periturkulaiseen vatkaamisen, joten kuulun siis kai minäkin laajaan enemmistöön. Sinällään kelpo suoritus syntyperäiseltä tamperelaiselta. Mutta onneksi hyvin hyvin hyvin pitkän vatkaamisen tuloksena uusi kirjasto nousee juuri siihen, mihin sen pitääkin tulla! Uskon tulevaisuuden turkulaisten olevan päätökseen tyytyväisiä.
