Ilmastonmuutos on totisesti nyt jokaisen huulilla. Tällä viikolla ovat EK, työmarkkinajärjestöt ja energiateollisuus vaatineet ilmastonmuutoksen torjuntaa, halpaa energiaa ja ydinvoimaa. Miten voikin noin sujuvasti mahduttaa samaan lauseeseen kolme asiaa, jotka ovat kaikki keskenään vankassa ristiriidassa? Saman teki tänään autopuolue kokoomus, joka ahkeroi vaalien alla välikysymyksen ilmastonmuutoksen torjunnasta ja "kohtuuhintaisen" (lue: halvan) energian turvaamisesta.
Ilmastonmuutosta ei voi torjua halvalla energialla, koska nykyinen halpa energia nimenomaisesti aiheuttaa ilmastonmuutosta. Halpa energia ei ole ydinvoimaa, kun lasketaan koko tuotantoketjun kustannukset uraanin louhimisesta käytettyjen laitosten purkuun ja ydinjäteongelman hoitamiseen. Ydinenergia ei torju ilmastonmuutosta, koska se pitää yllä rajattoman energiankulutuksen harhaa ja sen rakentamiseen käytettävät varat ovat pois oikeasti saasteettomien energialähteiden kehittämisestä ja energiatehokkuuden parantamisesta .
Yhtaikainen vaatimus ilmastonmuutoksen torjunnasta ja halvasta energiasta on joko osoitus suuren luokan itsepetoksesta tai megaluokan tietämättömyydestä. Kakkua ei voi samaan aikaan syödä ja säästää. "Halvan energian ilmastoaktivistit" muistuttavat alkuvuoden naistenlehtiä, joissa on ensin 10 sivua laihdutusekstraa ja sitten 8 sivun suklaajälkiruokapaketti. Jos noudattaa tiukasti molempia ohjeita, tuloksena on entinen paino finninaaman ja etovan olon kera. Otetaanpa tähän muutama valikoitu vaade EK:n, työmarkkinajärjestöjen ja energiateollisuuden siististä, hyvännäköisestä ja vaikuttavanoloisesta raportista. Siis siitä, jonka tavoite on hillitä ilmastonmuutosta. Tällainen susi löytyy kauniin lampaannahan alta:
- Päästökaupan kanssa päällekkäistä ohjausta on karsittava, eikä uusia päästökaupan kaltaisia ohjauskeinoja, kuten jonkin energiamuodon pakko-ostotariffeja tai erilaisia sertifikaatteja, tule ottaa käyttöön.
- Päällekkäistä ohjausta on esimerkiksi yritysten rasittaminen samanaikaisesti hiilidioksidiperusteisella verotuksella ja päästökaupalla. Erityisen kohtuutonta
on kun päästökaupassa mukana oleva teollisuusyritys joutuu kilpailemaan kansainvälisillä markkinoilla sellaisten yritysten kanssa, joita päästökauppa ei rasita. - Hiilidioksidipäästöttömiä energiamuotoja ei saa verottaa; muun muassa esitettyä vesi- ja ydinvoimaan kohdistuvaa ns. windfall-veroa ei tule ottaa käyttöön.
- Energiansäästöä ei tule edistää nostamalla energian hintaa verotuksella tai muilla keinoin.
- EU:n ei tule jatkaa päästökauppaa vuoden 2012 jälkeen, jos päästökaupan haitallisia
sivuvaikutuksia ei saada riittävästi korjatuksi ja päästökauppaa laajennetuksi myös EU:n ulkopuolelle. - Suomen ei tule tukea EU:n yksipuolista sitoutumista, koska se heikentäisi EU:n kilpailukykyä ja siirtäisi osan teollisesta tuotannostamme EU:n ulkopuolisiin maihin.
- Voimalaitosten ja sähköverkkojen rakentamiseen liittyy huomattavan hidas lupa- ja valitusbyrokratia. Ydinvoimarakentaminen vaatii lisäksi hallituksen ja
eduskunnan hyväksynnän. - Suomen on toimittava aloitteellisesti kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa ja EU:ssa, jotta turpeen uusiutuvuus ja käytön kokonaisvaikutukset otetaan huomioon päästökertoimia määritettäessä.
- Vesilakia uudistettaessa on otettava huomioon vesivoiman käyttö- ja lisäämisedellytykset.
- Seuraavan hallitusohjelman on mahdollistettava ydinvoiman lisärakentaminen.
Eli ykkösluokassa helvettiin -strategia, jos totta puhutaan? Vaan onneksi on EU! TässäYlen uutissivuilta pala päivän EU-uutispätkästä : "EU:n energiasuunnitelman keskeinen sisältö on lisätä uusiutuvien polttoaineiden käyttöä ja vähentää unionin riippuvuutta tuontipolttoaineista. ... EU lupasi esimerkillisyyttä: Unioni kehotti suunnitelman julkistuksessa kaikkia teollisuusmaita leikkaamaan kasvihuonepäästöjään 30 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. EU on valmis vieläkin suurempiin leikkauksiin, jos muut maat seuraavat sen esimerkkiä. Haitallisten päästöjen vähentämiseen tähtäävän Kioton sopimuksen tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä viisi prosenttia vuoteen 2012 mennessä vuoden 1990 tasosta. EU:n tavoite on kahdeksan prosentin pienennys. Ympäristöjärjestö Greenpeace kiittää Euroopan unionin tiukennetuista tavoitteista, mutta muistuttaa vielä ankarampien leikkausten tarpeellisuudesta. Greenpeacen mukaan EU:ssa voidaan leikata päästöjä 70 prosenttia vuoteen 2050 mennessä ilman ydinvoiman lisärakentamista.". Ok, kyllähän tämä johtaa ydinvoimakeskusteluun, ainakin jos suomalaiset ovat mukana. Mutta EU:ta ei kuitenkaan voi syyttää oman vastuunsa väistämisestä, toisin kuin suomalaisia napahenkilöitä kokoomuksessa, EK:ssa ja työmarkkinajärjestöissä. EU sentään ymmärtää vastuunsa maailman rikkaimpiin kuuluvana toimijana.
On muuten tosi noloa, että työmarkkinajärjestöistä oma Akavakin meni moiseen touhuun mukaan. Niin paljon koulutusta ja niin vähän kykyä ajatella...
Mitäpä muuta? Maanantainen yleisötilaisuus kauppatorin asemakaavaluonnoksesta veti Vimman ison salin täyteen väkeä. Kaavoitustoimenjohtaja Markku Toivonen selosti väelle kaavan taustaa ja ehdotettuja ratkaisuja. Kovin ovat tutkineet kaikenlaisia sisäänajoyhteyksiä, mutta melkein torin kulmalle ne autot on silti tupattava. Hyvää kaavassa on Kauppiaskadun kävelykatu- ja joukkoliikennekatuosuudet. Kävelykatuna Kauppiaskatu olisi torin mitalta ja vähän ylämäkeenkin, ja jokea kohti sitä on suunniteltu joukkoliikennekatuna, jos nyt oikein muistan. Ajatus on, että Aurajokirannassa yhteys jatkuisi joen yli Pennisiltana. Hyvä! Näin Auransillan kevyenliikenteen paineet helpottuisivat ja Kauppiaskatu vilkastuisi kauppakatuna. Lisäksi Kauppiaskadun liikerakenne on aikas hyvä kävelykatumaiseen käyttöön, sillä kadun varrella on pikkuputiikkeja. Aurakatu säilyisi joukkoliikennekatuna. Sekin on hyvä asia, sillä silloin vaihtomatkat pysäkiltä toiselle ovat lyhyimmät mahdolliset.
Sain taannoin monen kuukauden ajan ikävää kokemusta pitkistä ja hankalista vaihtomatkoista, kun H&M:n talon perustusremontin takia paljon käyttämieni linjojen 9, 32 ja 42 pysäkit siirrettiin tilapäisesti Eerinkadulla Wikkeä vastapäätä, liikennevalojen taakse. Myöhästyin bussista useamman kerran, kun matka bussia vaihtaessa vei yksinkertaisesti liikaa aikaa. Harmitti sekin, että olipa melkein missä tahansa, bussipysäkille matkaamiseen piti varata monta minuuttia enemmän aikaa kuin mihin oli tottunut. Ei ollut hyvä järjestely, ja pidänkin järkevänä valita joukkoliikennekaduksi bussien vaihtoa ajatellen parhaan vaihtoehdon.
Vimman tilaisuudessa ikävää oli se epämääräisyys - jopa piittaamattomuus - jolla Turun kaupunki ja sen kaavoittaja suhtautuvat kaavan vaikutuksiin ydinkeskustassa. Asemakaavan vaikutuksia selvitetään kyllä johtojen siirron, ajoramppien sijainnin ja kaupunkikeskustan viihtyisyyden kannalta. Eri liikennejärjestelyjen vaikutuksia tutkitaan olettaen, että kauppatorilla olisi 700 parkkipaikan pysäköintilaitos. Vesiolosuhteita ja perustuksiakin arvioidaan jollakin tarkkuustasolla. Varmaan selvitettäisiin kaavan liikenteelliset vaikutukset alle nelivuotiaisiin kolmipyöräisen käyttäjiinkin, jos joku sitä keksisi kysyä. Mutta se, millä on todella merkittäviä vaikutuksia, eli rakennusaikaisilla haitoilla ja toriparkin kustannuksilla, ei kuulu kaavoittajan arvioinnin piiriin.
Kaavaa tehtäessä ei arvioida kolme-neljä vuotta auki olevan savimontun taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia torikauppaan, ydinkeskustan liike-elämään tai joukko- ym. liikenteen sujuvuuteen ja talouteen tai esimerkiksi ihmisten työmatkoihin. Parkkihallin rakentamiskustannustenkaan vaikutusten arviointi ei kuulu nähtävästi kellekään. Silti kustannukset jakautuvat kaikkien keskustassa asioivien maksettavaksi tuotteiden ja palveluiden hintojen kautta. Tällä on merkitystä siinä eloonjäämiskilpailussa, jota ydinkeskustan kauppa ja laitakaupungin hypermarketit käyvät. Ikään kuin pienistä asioista voidaan kyllä keskustella, mutta suurissa asioissa vastuu ei kuulu kellekään, kenenkään ei tarvitse niitä selvittää ja päättäjät ja kaupunkilaiset voidaan pitää pimennossa asemakaavan todellisista vaikutuksista. Helppohan siinä on sitten tehdä päätöksiä, sillä tieto lisäisi toki tuskaa.
Ymmärrän kyllä kohtalaisen hyvin ne perustelut, joita kaavoittaja käyttää rajatessaan näin asemakaavan vaikutusten arvioinnin. Mutta en hyväksy niitä. En kunnolla edes kaavoittajan linjauksina, ja en missään tapauksessa Turun kaupungin linjauksina. Eivät yksittäiset virastot voi toimia kaupunkilaisiin nähden sillä tapaa, kuin ei olisi maailmaa ollenkaan heidän toimintansa ulkopuolella. Kun näinkin merkittävää asemakaavaa esitellään kaupunkilaisille, on huolehdittava siitä, että paikalla on kysymyksiin vastaamassa myös se taho, kenelle kuuluu arvioida rakentamisen aikaisia taloudellisia ja toiminnallisia vaikutuksia keskustan kauppaan ja muuhun elämään. Kaupunkilaiselle ne ovat osa kaavan vaikutuksia.
Turussa on esimerkiksi meneillään kulttuuripääkaupunkihanke, ja on mahdoton ajatella, että asemakaavan valmistelun yhteydessä ei käsitellä parkkiluolan mahdollisen rakentamisaikataulun yhteensopivuutta kaupungin keskeisen hankkeen eli Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden ohjelman kanssa. Silti juuri näin ollaan menettelemässä! Rakentamisaikataulu ei taatusti ole vain parkkihalliyhtiön asia. Voi olla, että käytetyn rajauksen mukaan aikataulu ei varsinaisesti kuulu kaavoitustoimenjohtajalle eikä asemakaavaa valmistelevalle arkkitehdille, mutta jollekin se taatusti kuuluu. Paikalla pitää siten olla vastaamassa myös apulaiskaupunginjohtajat Virtanen ja Hartiala, tai itse kaupunginjohtaja Pukkinen, koska kyse on näin merkittävästä asiasta.
Sama koskee parkkimontun taloutta. Parkkiyhtiön talous ei tietenkään kuulu asemakaavoittajalle, mutta jonkinlaisia arvioita ja vertailutietoja hankkeen vaatimasta talouspohjasta voisi papereissa olla mukana. Ja jos niitä ei olekaan asemakaavan esittelyteksteissä, niitä pitää löytyä siinä esittelytilaisuudessa, jossa hanketta esitellään. Vaikka olisi kuinka kyse asemakaavoituksen tietystä vaiheesta. Kaupunki on kaupunkilaisineen kokonaisuus, eikä asioita pidä pilkkoa loputtomiin pieniin lokeroihin niin, että kaikkinainen totuus katoaa jäljettömiin. Käytännössä peräänkuulutan virastojen ja keskushallinnon välistä yhteistyötä ja vastuun ottamista asiakokonaisuuksista. Atomistinen toiminta on Turulle tyypillistä, mutta se ei palvele kaupunkilaisia eikä asioiden kunnollista hoitamista. Siksi siitä pitää siirtyä toiminnan ajattelemiseen kokonaisuuksina. Tässä riittää Turulle työsarkaa. Toivottavasti seuraavassa kauppatoria koskevassa tilaisuudessa saadaan vastauksia myös hankkeen oleellisiin kysymyksiin. Vielä parempi toki olisi, että ympäristö- ja kaavoituslautakunta hyväksyisi nyt pöydällä olevan asemakaavaluonnoksen ilman maanalaista toriparkkia, ja pääsisimme vähitellen siihen, mikä olisi pitänyt tehdä jo monta vuotta sitten: torin maanpäällisten osien kunnostamiseen.
Tiistai-iltana oli Janina Anderssonilla, Roda Hassanilla ja minulla maahanmuuttaja-aiheinen keskustelutilaisuus Vanhalla Raatihuoneella. Tilaisuuden alkaessa satoi ja tuuli aivan mahdottomasti, ja epäilin, että tuskin mahtaa siinä säässä tulla paikalle yhtäkään yleisöksi luettavaa ihmistä. Vaan toisin kävi, paikalle tuli muutama ihminen ja saimme aikaan hyvän keskustelun. Erityisen ilahduttavaa oli kolme nyrkkeilyseuran jäsentä, jotka halusivat tulla keskustelemaan Varissuolle suunnittelemastaan nuorille suunnatun harrastustoiminnan käynnistämisestä. Hyvä, että joku miettii Vakken nuoria! Suurin osa Varissuon asukkaista on alueensa palveluihin varsin tyytyväisiä, mutta nuoret valittavat tekemisen puutetta. Itsekuria kasvattava urheiluharrastus ei minusta ole huono ajatus, vaikka nyrkkeily ei henkilökohtaisiin suosikkilajeihini kuulukaan. Kiitos kolmelle herralle ja muille läsnäoleille antoista keskustelusta!
