6.12.06

Valtuuskunta Joensuussa 2.-3.12.2006

Vihreiden puoluevaltuuskunta kokoontui Joensuussa viime viikonloppuna. Asialista oli painava ja sisälsi teemoja, joista itse haluamme näin vaalien alla keskustella, ja joihin toivomme myös muiden puolueiden ottavan kantaa.

Poliittisen keskustelun avasi lauantaina puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg. Tarjan puhe löytyy Vihreiden kotisivulta. Hän käsitteli puheessaan mm. ympäristöä (vakaata taloutta ei ole ilman vakaata ilmastoa), hyvinvointia (verokertymästä on huolehdittava), oikeudenmukaisuutta (tuloeroja on pienennettävä), tulevaisuutta (meidän ei pidä jättää laskujamme tuleville sukupolville) ja vastuullisuutta (talous on pidettävä tasapainossa). Tavoitteenamme on luoda turvaa välttämättömän muutoksen keskelle, olemme sekä uudistajia että säilyttäjiä.

Seuraavaksi puhui europarlamentaarikko Satu Hassi. Puheensa alkajaisiksi Satu kommentoi edellisenä päivänä syntynyttä REACH-neuvottelutulosta, jonka konservatiivit parlamentissa onnistuivat pahasti vesittämään. Hieman vaikea kuvitella, että heillä olisi jokin järkisyy estää esimerkiksi hormoninhäiritsijäkemikaalien kuriin panemista. Mutta konservatiivit laulavat aina sen teollisuudenalan lauluja, jonka asioita parhaillaan käsitellään. Jos pitäisi vähentää autojen päästöjä, puhuvat konservatiivit autonvalmistajien suulla. Kun pitäisi saada kemikalisoituminen kuriin, antaa konservatiiveille oikeat vuorosanat kemianteollisuus. Kun pitäisi panna rajat rasvan ja sokerin tuputtamiselle ihmisille, käyttävät konservatiivit karkkiteollisuuden argumentteja. Jokseenkin näin Satu manasi, ja yhdessä ihmettelimme sitä, millaisiksi kansalaisten asioiden ajajiksi he muka itsensä mieltävät. Pelkkiä teollisuuden etujen ajajia, kansalaisten terveyden ja turvallisuuden kustannuksella, sanon minä!

Kemikaalimanauksen jälkeen Satu jatkoi laajalla ilmastonmuutosaiheisella katsauksella. Tiivistelmä puheen tärkeimmistä pointeista löytyy Satun kotisivuilta. Liitän tähän Satun esittämän kymmenen kohdan ilmastonmuutoksen torjuntatoimilistan. "Seuraavassa esitän listan asioista, jotka Suomessa voidaan tehdä heti, jos halutaan. Muiden puolueiden johtajien todellinen vihreys testataan sillä, ovatko he valmiita sitoutumaan näihin toimiin. Useimmat näistä asioista on jo tehty useammassa kuin yhdessä Euroopan maassa.", sanoi Satu Hassi puheessaan. "Toimia eikä ininää, Vanhanen, Heinäluoma ja Enestam/Wallin!", vaadin minä.

  1. Laajennetaan valtion tukiporkkanaa sähkö- ja öljylämmityksen vaihtamiseen pelletti-, hake- tai maalämmöksi, ja aurinkolämpökeräimien asentamiseen.
  2. Porrastetaan autojen verotus polttoaineen kulutuksen mukaan.
  3. Perutaan Vanhasen hallituksen veromuutokset, jotka pienensivät kotimaisen uusiutuvan energian suosintaa.
  4. Korjataan hiilidioksidin päästökaupan seuraava alkujako Suomen Kioto-velvoitteen mukaiseksi ja huutokaupataan osa päästöoikeuksista.
  5. Säädetään laki takuuhinnasta (syöttötariffista) sähkölle, joka on tuotettu uusiutuvalla energialla, mukaan lukien talo- ja tilakohtaiset minivoimalat, kuten pienet tuuligeneraattorit, pienet koskivoimalat, pelletti- ja hakekattiloiden yhteyteen asennetut höyryturbiinit.
  6. Velvoitetaan valtion ja kuntien laitokset ostamaan vihreää sähköä ja lämmittämään kaukolämmöllä, hakkeella tai pelleteillä sekä suosimaan rakentamisessa puuta.
  7. Painotetaan liikenneinvestoinnit ratoihin sekä joukko- ja kevyen liikenteen edistämiseen ja tuetaan junalla matkustamista vastaavasti kuin kaupunkien joukkoliikennettä.
  8. Kolminkertaistetaan rahoitus uusien energiatekniikoiden tutkimukseen ja kehittämiseen.
  9. Laaditaan biopolttoainestrategia, jonka visio on se, että 10 vuoden päästä tuotamme eloperäisistä jätteistä polttoainetta ja biomateriaaleja. Tästä voi avautua uusi mahdollisuus myös metsien hyödyntämiselle.
  10. Sitoudutaan painamaan Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuoteen 2020 mennessä kahteen kolmasosaan nykyisestä ja vuoteen 2050 mennessä viidesosaan.
Eduskuntaryhmämme puheenjohtaja Heidi Hautala käsitteli omassa puheessaan sitä, miten Vanhasen hallitus on kääntänyt selkänsä kansalaisvaikuttamiselle. Käytännön esimerkkinä hän käytti mm uraanivaltaustilannetta.

Valtuuskunnan jäsenten omat puheenvuorot painottuivat tälle kertaa - ehkäpä Satun innoittamana - pitkälti ilmastonmuutokseen. Puheen johtamisen ohella käytin itse joitakin asiapuheenvuoroja viikonlopun aikana, ja kuten moni muukin, tässä kohtaa juuri ilmastonmuutoksesta. Puhuin siitä, miten ilmastonmuutos on politiikan aihe, josta en koskaan tule pääsemään eroon poliittisen urani aikana. Luonto muuttuu ja talous muuttuu, mutta milloin alamme keskustella siitä, millaista tulee olemaan elää ilmastonmuutosyhteiskunnassa? Arkielämä muuttuu muullakin tapaa kuin sienestyskauden pitenemisen kautta. Suomalaisten luontosuhdetta koetellaan ja talvilajien harrastaminen vaikeutuu. Pakolaisaallot ja luonnontuhot voivat muuttaa olosuhteitamme ennalta-arvaamattomalla tavalla, vaikka Suomi ei kuulukaan pahimpiin häviäjiäjiin ilmastonmuutosmaailmassa. Muutos on kuitenkin ihmisen kannalta hallitsematon, emme pysty ohjailemaan sitä. Voimme vain sopeutua muutokseen, pelkoihin ja jopa uhkiin. Ilmastonmuutos on ei-toivottu mielentila, jossa henkinen ja taloudellinen epävarmuus ja sukupolvien välinen eriarvoisuus korostuvat. Miten siitä selvitään? Miten me opettajat kasvatamme lapset ja nuoret elämään tässä erilaisessa epävarmuuden maailmassa? Mitä taitoja he eniten tarvitsisivat? Taitaa olla laajemmankin keskustelun paikka.

Valtuuskunnan jäsenten mieliin jäävän puheenvuoron käytti Raimo Tuomainen Pohjois-Savosta. Kesken kiivaan ilmastonmuutoskeskustelun Raimo innostui puhumaan siitä, miten meidän tulee kannattaa sosiaalisen ilmaston muutosta. Sosiaalinen ilmasto saisi Suomessa lämmetä muutaman asteen verran. Koska välittämistä ja rakkautta on kohtuuttoman vähän, sosiaaliset päästöt ovat erittäin tervetulleita. Hygieeninen ja puhdas sosiaalinen elämä - mitä se on? Ihminen siinä vain sammaloituu. Sosiaalisessa elämässämme meidän ei pidä kulkea raiteita pitkin vaan lentää ja tuottaa sosiaalisia päästöjä! Niistä jokaisen tulisi saada palkkio! Tämän innostavan puheenvuoron Raimo päätti värianalyysiin: "Suomalaisessa politiikassa on vain kaksi väriä, harmaa ja vihreä.". Kylläpä voi riittää siteerattavaa yhdestä napakasta puheenvuorosta!

Väliin Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden Sini Terävä ja Anna-Maria Urhonen esittelivät ViNO:n vaalikampanjaa. Sen jälkeen jatkoimme keskustelulla korkeakoulupoliittisesta linjapaperista, jonka puoluehallitus oli perjantaina hyväksynyt. Keskustelu paperista oli hyvää ja monipuolista, duaalimallin tulevaisuus herätti ristiriitaisia näkemyksiä ja kyseenalaistamista nyt enemmän kuin aiemmin.

Ilta kului ensin Joensuun kaupungin järjestämällä vastaanotolla, jossa isäntinämme toimivat kaupunginhallituksen 2. varapuheenjohtaja, kansanedustaja Matti Väistö (kesk.) ja kaupunginhallitusedustajamme Krista Mikkonen (vihr.). Vastaanoton jälkeen siirryimme ravintola Palaveriin Poppia ja pellettiä -bileisiin, jotka ViNO järjesti. Koska olimme porukalla päättäneet ryhtyä Raimon innoittamina sosiaaliseen ilmastonmuutokseen, iltaan mahtui huomattavan paljon halauksia ja muita sosiaalisia päästöjä. Alla niistä pari esimerkkiä. Yläkuvassa vihreiden Varsinais-Suomen piirin puheenjohtaja Auli Guevara ja eduskuntavaaliehdokkaamme, turkulainen Elina Rantanen harjoittelevat sosiaalisten päästöjen tuottamista. Alakuvassa samassa puuhassa allekirjoittanut ja stadin kundi Rusto. Tosin Rustoa näyttää tilanne hieman kauhistuttavan...


Sunnuntaiaamu käynnistyi tiukan asiapitoisesti. Puolueen turkulainen varapuheenjohtaja Ville Niinistö esitteli valtuuskunnalle perustuloryhmän valmistelman perustulomallin luonnoksen. Tätä paperia on puolueessa odotettu kauan! Asia on tässä hieman liian pitkä selitettäväksi, toteanpahan vain että perustulo on vastaus sosiaaliturvan ajanmukaistamiseksi vastaamaan nykypäivän tilannetta. Sen avulla saamme sekä tasattua tulonjakoa että työllistettyä ihmisiä ihmisarvoisesti. Jokaisen perustulosta kiinnostuneen kannattaa tsekata Vihreiden kotisivuilla oleva esittelyPowerPoint (linkki löytyy sivun alalaidasta), jossa kerrotaan mallin peruspiirteet ja pohditaan sen yhteiskunnallisia ja sosiaalisia vaikutuksia.

Villen alustuspuheenvuoron jälkeen käytti asiasta perusteellisen kommenttipuheenuvuoron kansanedustajamme Osmo Soininvaara. Sen jälkeen valtuuskunta kävi asiasta pitkän keskustelun, josta on varmasti osviittaa perustulotyöryhmälle mallin jatkotyöstämiseen. Lopullisesti malli on tarkoitus hyväksyä helmikuun alun valtuuskunnassa ensi vuoden puolella. Toivottavasti muut puolueet ottavat aktiivisesti osaa perustulokeskusteluun. Kansalaiset asiasta jo keskustelevat, minäkin pidin aiheesta ensimmäisen miniesitelmän junassa kotimatkalla perustulosta kiinnostuneelle nuorelle miehelle.

Perustulomallin jälkeen oli vuorossa vielä Risto Ikosen alustamana yrittäjyyskeskustelu, ja sitten alkoi piiiitkä matka junalla halki Suomen. Lunta ei ollut matkalla missään, samaa harmaata ja mustaa on koko maa.

Matkalla tuli puhe talvehtimisesta, ja lupasin mainostaa täällä blogissa pari talvea sitten lukemaani Pauli Heikkilän Hibernaatti-kirjaa. Kirja kertoo miehestä, joka matkustaa pensionaattiin (talvehtimoon) opiskelemaan hibernointia eli talvehtimista, tosin ihmiselämälle soveltuvana versiona. Kirjassa ja päähenkilön elämässä edetään hibernoinnissa yhä syvemmälle teorian ja käytännön tasolla. Pidin kirjasta, se tarjosi kokonaisen uuden ajatusmaailman. Selvästikin asiaa on kehitelty pitkään ja hartaasti kotisohvalla maaten, siitä voisin melkein lyödä vetoa! Jäin myös toivomaan, että kirja voisi olla totta, sillä minäkin haluaisin joskus hibernoida yhden talven yli.

Maanantai käynnistyi tavanomaisena työn ja kokousten vuorotteluna: aamulla töihin, sitten pariin palaveriin revisiotoimiston väen kanssa, takaisin koululle maahanmuuttaja-aiheiseen koulutukseen ja taas takaisin kaupungille Turun seudun vihreiden vuosikokoukseen. Kokouksessa kävi hyvin ja viisaasti: seuraavan vuoden puheenjohtajaksi valittiin mainioista mainioin nainen, Riitta Koskimies! Onnea Riitalle!!!

5 kommenttia:

Jami kirjoitti...

MAINITKAAPA PUOLUE JOKA EI HALUA MENNÄ RKP:N KANSSA SAMAAN HALLITUKSEEN!

Kaikki haluavat rkp:n kanssa samaan hallitukseen poikkeuksetta vuosikymmenestä toiseen!

Ei ihme, että äänestysaktiivisuus laskee koko ajan. Eihän äänestäjällä ole mitään todellista vaihtoehtoa. Äänestää joko 1. rkp:tä tai 2. puolueita, jotka menevät rkp:n hallituskumppaneiksi. Siis 2 vaihtoehtoa, jotka eivät ole oikeesti vaihtoehtoja.

Anonyymi kirjoitti...

Kiitosta vaan Jami, mutta olet lähettänyt saman kommentin jo toistamiseen. Ensimmäinenkin on julkaistu, ja olet saanut vastauksenkin, jos viitsit lukea muutaman viestin taaksepäin. Kolmatta kertaa ei viestisi enää palstalle päädy, jankutus kun ei ole viisauden alku.

t. Katri

Anonyymi kirjoitti...

Runsaat kiitokset romaanini mainostamisesta! - Vedonlyönnistä sen verran, että harkitsin Hibernaattia kyllä pitkään ja hartaasti, mutta lähinnä bussipysäkeillä, busseissa, kaduilla ja kuppiloissa. Kotisohvassa harva asia kehittyy, tarvitaan muuttuva maisema - joko luonnon tai urbaani. - t. Pauli Heikkilä, kirjailija, Tampere

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos kiitoksista! Jaa että bussipysäkeillä ja kaduilla? Jotenkin olin jo nähnyt silmieni edessä kirjailijan, joka on yksin kotona hiljaisuudessa. Talvipäivän kalpeassa valossa hän makaa selällään kotisohvalla. Katse kulkee hitaasti pitkin kattoa mitään näkemättä, suu liikkuu hieman kun kirjailija liikuttelee huuliaan. Lopulta monimutkainen ajatus selkeytyy, kirjailija ponkaisee sohvalta ylös ja alkaa kuumeisesti raapustaa muistiinpanojaan hibernoinnin teoreettisesta taustasta. Että ei se sitten ollutkaan niin...?

Vakavasti: kiitos kiinnostavasta kirjasta. Aika harvoin jään miettimään, miksi joku on kirjoittanut sellaisen kirjan kuin on kirjoittanut. Mutta tässä tapauksessa ajatusrakennelma oli niin pitkälle viety ja perusteellisesti mietitty, että jäin pohtimaan sen syntyä. Kirjan idea viehätti minua myös biologina, hibernointi ja ihminen eläinlajina olisi aika kiinnostava yhdistelmä. Ja oli se aika zeniläistäkin.

Valitettavasti tämä vaalitalvi ei millään tapaa muistuta kirjan maailmaa, vaan edustaa lähinnä sen täydellistä vastakohtaa. Ehkä ensi talvi onnistuu paremmin.

Miehenikin muuten luki kirjan, ja hänkin tykkäsi.

Katri Sarlund

Anonyymi kirjoitti...

Vielä Hibernaatista:

Kyllä se sohvakin on mukana kuvassa - kotiväki siitä etenkin jaksaa muistuttaa - mutta ne oivallukset, jotka sysäävät levossa hautuneen, hieman epämääräisen mietiskelyn liikeelle ja muuttavat sen kiteytyneiksi ideoiksi ja lopulta kirjoittamiseksi, vaativat jonkin muutoksen, hyppäyksen olotilasta toiseen - usein kodin seinien ulkopuolelle, ihmisten ilmoille.

Biologin mielipidettäsi kunnioitan erityisesti, koska idea kehittyi aika lailla "tyhjän päällä", parodisesti sorvaten, mutta alkoi sitten tuntua itsestäkin omituisella tavalla todelta...

Kevättä,
Pauli H.