Sunnuntaipuuhia

Päivä kului pääosin kotosalla papereita tutkien. Isänpäivä jäi tänä vuonna siltä osin viettämättä, että olisin tavannut isääni. Alunperin aikeenamme oli lähteä Tampereelle tapaamaan vanhempiani, mutta suunnitelmaan tuli muutos. Vanhempani matkasivatkin Itä-Suomeen, hautaamaan isänpäiväviikonloppuna kälyni isää, eli veljeni appea. Mekin pohdimme Imatralle lähtöä, mutta jätimme kuitenkin menemättä. Ehkä hyvä niin. Minun viimeisin muistoni Ramista on, kun hän heinäkuussa seisoi venessään jätettyään meidät rantaan, heilutti hyväntuulisena kädellään ja kaasutti takaisin järven selkää kohti. Mielelläni muistan hänet juuri sellaisena, omassa elementissään.

Meidän piti käydä sunnuntaina katsomassa paria asuntoa, mutta emme sitten ehtineetkään. Parveke tuli kuitenkin laitettua talvikuntoon. Olin hieman ällistynyt löytäessäsi parvekkeelta hengissä olevan sitruunamelissan ja pienen persiljankin. Tässä on sentään ollut ihan kelpo pakkasjaksojakin. Joko tässä huushollissa podetaan tavallista vakavampaa lämpövuotoa tai sitten mikroilmasto vain on ihmeellisempi asia kuin heti tulisi ajatelleeksikaan. Siirsin talvea uhmanneet sissikasvit suojaan sisätiloihin, saa nähdä läkähtyvätkö ne nyt kuumuuteen.

Sunnuntai-iltana seitsemästä liki kymmeneen vietin muiden vihreiden seurassa valtuustoryhmämme kokouksessa. Kävimme läpi - yllätys - kaupungin talousarviota. Maanantaina valtuusto päättää veroprosenteista. Kokonaisesityksemme ei ole vielä aivan valmis, mutta se alkaa hahmottua. Kävimme pitkän keskustelun yleistilanteesta: alijäämistä, velanotosta, talouden tasapainotuksesta, toimintaa uudistavista hankkeista ja erityisesti sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisestä sekä eräiden ryhmien välisestä hallitussopimuksesta, ja sitä kautta etenimme siihen, mikä on välttämätöntä ja mahdollista tehdä. Palataan asiaan huomisen valtuuston jälkeen.

Vasemmistoliiton ryhmä oli myös viikonloppuna ottanut kantaa Turun budjettiin. Turun Sanomat uutisoi asiasta seuraavasti: "Puolue ei ehdota budjetin karsimista miltään osin. Vasemmistoliiton mielestä toimintojen turvaamiseen täytyy voida käyttää kaupungin rahastotuottoja, paranevan työllisyyden tuomia verotuloja ja viime kädessä lisävelanottoa.". Aktiivinen vassaribloggaaja Mirka Muukkonen kirjoittaa blogissaan samasta asiasta seuraavasti: "Vasemmistoliitto ei halua karsia palveluita, vaan säästöt on löydettävä muualta. Onneksi valtio on tulossa apuun tulevina vuosina kustannusten osalta, se on aivan välttämätöntä. Haastava tilanne kieltämättä on. ". Mikä on se muualta, mistä säästöt voidaan saada??? Turun palvelut ja hallinto kuluttavat kaupunginjohtajan esityksen mukaan ensi vuonna yhteensä 828 818 126 euroa, joista 675 389 123 euroa eli 81,4 prosenttia kuluu terveydenhuoltoon, sosiaalitoimeen ja opetukseen (sisältäen opetuslautakunnan, ammattiopetuksen ja ammattikorkeakoulun). Loput 153 429 003 euroa eli 18,6 prosenttia jaetaan muutaman sellaisen "turhan" toiminnan kuin keskusvaalilautakunnan, kaupunginvaltuuston, tarkastuslautakunnan, kaupunginhallituksen, Varsinais-Suomen aluepelastuslautakunnan, liikuntalautakunnan, nuorisolautakunnan, kulttuurilautakunnan, joukkoliikennelautakunnan, ympäristö- ja kaavoituslautakunnan, rakennuslautakunnan ja kiinteistölautakunnan kesken, budjettikirjan järjestyksen mukaisesti lueteltuna. Mitkähän näistä lakkautetaan tarpeettomina vasemmistolaisen ajattelun mukaan?

Mitä tulee valtion apuun huutamiseen, niin minäkin totta vie toivon, että valtio tulee apuun. Olen esimerkiksi joka ikisessä paikassa, missä olen voinut suuni asiasta avata, vaatinut valtiota osallistumaan suurten kaupunkien joukkoliikenteen kustannuksiin. Mutta minä myös tiedän (en sano, että olisin asiasta samaa mieltä), että valtion näkökulmasta 1990-luvun laman aikana tehnyt heikennykset on nyt jokseenkin saatu kompensoitua kunnille, eikä esimerkiksi valtionosuuksiin olla enää suunnittelemassa merkittäviä korotuksia. Ei Turun budjettia voi rakentaa vain omien toiveidensa varaan, kyllä jalkojen pitää sentään edes varpailla koskettaa todellisuutta, arvon vassarit! Kun tähän rahankäyttölinjaan lisätään vasemmistoliiton täydellinen haluttomuus olla mukana kaupungin rakenteita uudistavissa isoissa hankkeissa, joilla pyritään tehostamaan kaupungin toimintaa, saadaankin jo aikaiseksi täydellisen negatiivinen talousyhtälö. Toteutuessaan se veisi kaupungin kurjuuden kuiluun nopeammin kuin ehdimme lausua "Mil pual jokke sää oikke olet?". Kannattaa muistaa, että vassarit jäivät pois esimerkiksi ryhmien välisestä hallitussopimuksesta, koska eivät voineet hyväksyä sosiaali- ja terveystoimen yhdistämistä. Sen hankkeen tarkoitus on sentään varmistaa, että pystymme tuottamaan jatkossakin - kasvavasta kysynnästä huolimatta - ihmisille niitä sosiaali- ja terveyspalveluita, joita he tarvitsevat ja joihin ovat oikeutettuja.

No, taloushuolet ovat taloushuolia, ja kaipa se ensi vuoden talousarviokin saadaan jotenkin rakennettua. Kun iltamyöhällä palasin kotiin, koin jälleen kerran iloa siitä, että asun hautausmaan vieressä. Bussista poistuessani Turun kaunis vanha hautausmaa välkehti kynttilöiden loistetta, kun sadat tai tuhannet ihmiset olivat käyneet isänpäivänä muistamassa poisnukkuneita läheisiään. Ei hautausmaa ole pelottava, on yksinkertaisesti vain kaunista, että menneet sukupolvet ovat läsnä muistoissamme, ja että me myös muistamme heitä kynttilöin ja rukouksin.