Sekalaisia havaintoja kuluneesta viikosta

Loppuviikko meni pääasiassa työn ja tarkastuslautakunnan vierailujen merkeissä. Olemme käyneet läpi koko joukon kaupungin virastoja ja liikelaitoksia haastatellen heidän taloudenpitoaan. Vierailut on nyt jokseenkin loppu, jäljellä on keskinäistä neuvonpitoa, lautakuntakäsittelyä ja johdon tapaamisia sekä vielä yksi haastattelu. Vierailusta yhdellätoista olin itse mukana lautakunnan puheenjohtajan roolissa, jos nyt saan selvää kalenterimerkinnöistäni. Kolmeen en päässyt työesteiden takia (työssäkin pitää nimittäin ehtiä olla läsnä, tämä politiikka kun on vain harrastus, ei leipätyö). Ne yksitoista vierailua veivät aikaa (ilman matkoja) noin 30 tuntia. Useimmat haastattelut etenivät puheenjohtajan vetäminä, eli skarppina piti jaksaa olla. Ei siis ihme, että aloin olla hieman kuitti haastattelulomakkeen veivaamiseen. Tuloksena on varsin kattava kokonaiskuva niistä taloudellisista ja toiminnallisista haasteista, joiden parissa hallintokuntamme painivat, sekä niistä menetelmistä, joita he talouden hallinnassa käyttävät. 14 000 työntekijän organisaatiolla on monet kasvot, monia erityisongelmia ja jonkun verran myös kaikille yhteisiä kipupisteitä. Raportti tästä projektista valmistuu valtuuston apuvälineeksi niin nopeasti kuin mitä raportin työstäminen ja lautakuntakäsittely kestää. Toivottavasti raportista tulee olemaan hyötyä, sillä pohjatiedon kerääminen on vaatinut paljon aikaa, vaivaa ja istumalihaksia monelta osapuolelta. Kiitos vierailuihin valmistautuneille virastopäälliköille ja muille tilaisuuksiin osallistuneille virkamiehille sekä niille luottamushenkilöille, ketkä paikalla olivat!

Torstai-ilta ei kulunut tarkastuslautakunnan merkeissä, mutta kaupungin taloudellisen kurjuuden parissa kumminkin. Turun opettajien ammattiyhdistys TOAY oli kutsunut valtuutetut kuulemaan eri kouluasteiden edustajien näkemyksiä siitä, mitä vaikeuksia ja vaikutuksia tiukka talous koulupuolella teettää. Muutamia meistä ehtikin paikalle kuuntelemaan. Sanansa sanoivat niin päivähoidon, perusopetuksen ja lukion kuin ammattikorkean ja ammatti-instituutinkin edustajat. Surkeaa on, ei voi muuta sanoa. Lukioiden tilanne on aivan erityisen katastrofaalinen, mutta sen tiesin kyllä jo ennestäänkin. Turun lukiot ovat hoitaneet tehtäväänsä jo nyt niin tiukalla taloudella, että mahdolliset lisäsäästöt suistavat toiminnan aivan pois raiteiltaan. Ja ankeaa se on muuallakin: pienten lasten turvattomuutta, peruskouluissa kasvavia ryhmäkokoja ja tukipalveluiden vähenemistä, ammattikorkeassa ja ammatti-instituutissa yleistä rahapulaa sekä vähemmän opettajia ja lähiopetusta. Totta on, että tässä ei ole järkeä. Mutta paljonko on muuta mahdollisuutta?

Jos tietäisi, mistä rahaa järkevällä tavalla ottaisi, homma olisi helppo hoitaa. Vaan kun näin ei ole. Tilannetta voisi kuvata vanhalla vitsillä. Opettaja palaa luokkaan ja sanoo oppilaille: "Hyvät oppilaat. Terveisiä neuvottelusta kunnan päättäjien kanssa. Minulla on teille sekä hyviä että huonoja uutisia. Kummat ensin?" Oppilaat vastaavat: "Kerro ensin hyvät!". "Poliitikot lupasivat meille lisää rahaa. Luokkakokoja ei tarvitse kasvattaa. Saatte lisää tukiopetusta ja koulupsykologin. Kurssit pysyvät ennallaan ja pääsemme luokkaretkellekin.", luetteli opettaja neuvottelun tuloksia. "Hienoa! Upeaa! Hyvin neuvoteltu!", riemuitsivat oppilaat, ja jatkoivat: "Entä ne huonot uutiset?". "No, te maksatte tämän kaiken kymmenen vuoden kuluttua.", opettaja vastasi.

Eihän se tietysti aivan näin yksinkertaisesti mene, mutta jos perustoimintaa joudutaan rahoittamaan velalla, on sekä velan korkojen että lyhennysten maksu pois tulevien vuosien palveluiden tuottamiseen tarvittavista varoista. Jo kaupunginjohtajan esitys kasvattaa pitkäaikaisen velan määrää ensi vuonna 25 miljoonalla eurolla, ilman näitä koulujen sekä sosiaali- ja terveyspuolen tarvitsemia lisäresursseja. Voi itku, tämä ei todellakaan ole nyt helppoa.

Siinäpä se viikko pääasiassa olikin. Perjantai-iltana olin niin puhki, että ilta kului lähinnä nukkuessa. Onneksi mieheni tuli Turkuun vasta alkuyöstä, hän oli jäänyt Helsinkiin istumaan iltaa kavereidensa kanssa. Sain rauhassa olla hiljaisuudessa, torkkua ja ajatella. Se on parasta hermolepoa kiivastahtisen työviikon jälkeen.

Mitäpä muuta viime viikossa? Merkkitapauksista on mainittava ainakin, että ehdokkaamme, kaupunginvaltuutettu Elina Rantanen avasi oman bloginsa. Se kannattaa liittää suosikkeihinsa, Elina on hyvä kirjoittaja.

Värjäytin hiuksiini raitoja ensimmäisen kerran elämässäni, eli 41-vuotiaana. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan… Nämä on nyt kyllä aika hillityt, ei yhtään räväkät, ja hyvä niin. Joku kyllä jo ehdotti, että seuraavalla kerralla sitten violetit! Ostin myös ensimmäisen kerran elämässäni silmänympäryksille ryppyvoidetta, sillä mielestäni olen hankkinut pari kurtun tapaista silmien ympäristöön. Tämä ei ole kuitenkaan aivan ensimmäinen silmänympärysvoidepurkkini, sillä aina huomaavainen äitini hankki minulle sellaisen jo ainakin kymmenen vuotta sitten. Joko silloinen aine oli uskomattoman tehokasta, tai sitten sain sen ennen aikojaan, joka tapauksessa nyt vasta mielestäni tarvitsin seuraavan. Olen myös kokeillut elämäni ensimmäisen kerran kylmävahausta ihokarvoihin. Hmm. Kolme kauneudenhoidollista neitsytkokemusta samalla viikolla? Liekö tämä ulkonäön ylenpalttinen puleeraaminen merkki nousevasta vaalikuumeesta?

Kaupungilla liikkuessani kohtasin bussin, jonka kylki mainosti kauppakeskus Myllyn tarjousta joukkoliikennettä käyttäville asiakkaille: Tule bussilla ostoksille, saat ilmaisen paluumatkan. No jo nyt on pentele! Olen vuosien mittaan yrittänyt tolkuttaa, että Turun keskustan kauppiaiden ja isojen tavaratalojen pitäisi ottaa houkuttimekseen bussiedut. Saahan sitä ilmaista parkkiaikaakin, joten miksi ei siis bussimatkaa joukkoliikenteellä ydinkeskustaan tuleville asiakkaille! Vaan ei, ei käy, ei onnistu ja ei kiinnosta. Ja sitten joku autoilijoiden paratiisi tekee tämän aloitteen. Voi ydinkeskustan kauppiaiden yksinkertaisuus, en paremmin sano.

Muutkin autoilijoiden edustustahot vihertävät. Eero Heinäluoma (sdp) intoutui perjantaina puolueensa valtuuskunnan kokouksessa kosiskelemaan äänestäjiä sosiaalidemokraattisella vihreydellä. Puolue aikoo kuulemma mennä vaaleihin ympäristöteemoja toitottaen. Tervetuloa vaan ympäristöihmisten joukkoon, kyllä täällä lisää väkeä tarvitaan. Uskottavuutta Heinikseltä ja puolueeltaan tosin puuttuu sammioittain. Demareiden mielestä ympäristöasiat ovat tuki tärkeitä ja ensi hallitusohjelmassa ne pitää ottaa vakavasti. Vaan miten demareilla voi nyt olla varaa seisoa tumput suorina hallituksessa, kun valtiovarainministerin itsensä budjettilinjausten kautta maa voisi tehdä mitä vihreintä politiikkaa, ja nykyinen hallitusohjelmakin sitä tukisi? Ympäristöpolitiikkahan on istuvan hallituksen ohjelman valossa sen keskeisin epäonnistumisalue. Nyt olisi vielä ollut hieman aikaa paikata tilannetta, vaan ei näy vihreää Heiniksen budjettiesityksessä vuodelle 2007. Mitä uskottavuutta on sanoa, että vaalien jälkeen kaikki olisi toisin? Kuinka paljon voi julistaa yhtä ja tehdä toista? Budjettia ei ole vielä lyöty eduskunnassa lukkoon, joten tekoja, Eero Heinäluoma, tekoja sanojen sijaan!

Samaan puuttui lauantaisessa kannanotossaan puoluesihteerimme Ari Heikkinen. "Kun Heinäluoma eilisessä puheessaan letkautti demarien eroavan vihreistä siinä, että "demarit huolehtivat työpaikoista ja toimeentulosta myös tässä ja nyt emmekä siirrä kaikkea toivoa tulevaisuuteen ja tuonpuoleiseen" voisi kai heittää takaisin, että "vihreät haluavat huolehtia tulevaisuuden työpaikoista ja toimeentulosta toimimalla nyt ilmastonmuutoksen torjumiseksi eivätkä työnnä päätään pensaaseen siirtämällä istuvan hallituksen ja Heinäluoman tapaan näiden unelmien vaatimia toimia seuraavalle hallitukselle ja tuleville vuosikymmenille". Sitä paitsi, ilmastonmuutoksen torjuminen nyt tuo uusia työpaikkoja esim. uuden energiateknologian teollisuuteen saman tien eikä vasta joskus tulevaisuudessa. Miksi siis hallitus ei ole tehnyt kunnollista ilmastostrategiaa? Suomessa tavoitteeksi on asetettava päästöjen leikkaaminen viidesosaan vuoteen 2050 mennessä. Kotimaisen, uusiutuvan energian osuus energian kokonaiskulutuksesta on tuplattava 20 vuodessa.", Heikkinen luukuttaa.

Lauantai-iltana lukaisin loppuun pitkään iltalukemisena olleen tuoreehkon opuksen "Poliitikot taistelivat - Media kertoo. Suomalaisen politiikan mediapelejä 1981-2006". Kirjan ovat toimittaneet Ville Pernaa ja Ville Pitkänen Turun yliopistosta (Ajatus Kirjat, Gummerus 2006). Kirja oli kohtalaisen mielenkiintoinen, mutta kokonaisuuden hahmottamista häiritsi käyttämäni "iltalukutekniikka". Olen tunnettu kyvystäni nukahtaa nopeasti, joten luin kirjan pääasiassa 1-2 sivun pätkinä. Siinä tuppaa hieman kokonaisuus hämärtymään. Kiinnostavaa kirjassa oli näkökulma iltapäivälehdistä vallan ihan oikeina vahtikoirina. Myös politiikan henkilöityminen ja sen vaikutukset tulivat selvästi esiin. Tiedä sitten, onko se hyvä vai huono asia. Henkilöiden ylenpalttinen tarkastelu on asioita hämärtävää ja saattaa johdattaa kansan päätöksenteon kannalta aivan väärille jäljille, Toisaalta saattaa olla, että henkilöitymisen kautta saadaan taas uudelleen herätettyä ihmisten kiinnostusta yhteiskunnallisiin asioihin. Jää nähtäväksi, mihin suuntaan kehitys kehittyy :).