14.11.06

Manic Monday? Panic Monday?

Päivä oli fyysisesti rauhallinen mutta henkisesti hektinen. Aamukahdeksalta kokoonnuimme tarkastuslautakunnan työryhmän kanssa läpikäymään hallintokuntavierailujemme satoa. Siinä vierähti parisen tuntia, sitten hetkeksi papereiden lukemisen pariin, ja sieltä senaattori Anderssonskan olohuoneeseen vaalivalokuvaukseen. Kävelin Raunistulaan, jotta päivän aikana olisi mahdollista saada edes hiven liikuntaa. Olin nätti koko loppupäivän, kun minut oli laitettu valokuvakuntoon ammattitaitoisen meikkaajan toimesta :).

Päivä jatkui kaupunginvaltuuston talousseminaarissa. Myöhästyin hieman, mutta ennätin kuulla osan alustuksista ja osallistua ryhmien väliseen talouskeskusteluun. Ryhmät pitivät keskustelun aluksi ryhmäpuheenvuorot, ja vihreiden puheenvuoro lankesi varsinaisen ryhmäpuhiksemme Mika Helvan poissa ollessa allekirjoittaneen, eli varapuhiksen kontolle. Sanoin, että tulemme illalla esittämään pientä veronkorotusta. Sama viesti piti tulla jo Mikan kautta muille ryhmäpuheenjohtajille aamun kokouksessa. Eipä seminaarista nyt kovin ihmeellisiä taloudenhallinta-ajatuksia tullut, mutta ryhmät jakoivat keskenään käsityksiään, ja se on tietysti tärkeää budjettineuvottelujen pohjaksi sekä ryhmien sisällä että niiden välillä.

Seminaarin jälkeen oli vuorossa vihreiden ryhmäkokous, ja sen jälkeen varsinainen valtuuston kokous. Valtuuston listan ensimmäisenä asiana oli viime kokouksessa pöydälle jäänyt veroprosenttiasia. Sunnuntai-illan ryhmäkokouksessa luimme budjettikirjaa etukannesta takakanteen ja takakannesta etukanteen löytämättä tapaa rahoittaa palvelut nykyisessä rakenteessaan riittävälle tasolle. Nykyisellä rakenteella tarkoitan sitä, että organisaatiota on pystyttävä muuttamaan tehokkaammaksi, jotta samalla rahalla saadaan tuotettua enemmän palveluita, mutta isoja rakenteita ei muuteta hetkessä, eikä ainakaan ensi vuodeksi. Siksi päädyimme minun suullani esittämään pientä 0,25 %:n veronkorotusta. Olimme harkinneet myös 0,5 %:a, mutta päädyimme pienempään, koska se kohtalaisesti riittäisi tarkoitukseensa eikä sitä voisi pitää Turun hallitussopimuksen vastaisena. Siitäpä sitten sikisikin pieni poliittinen mekkala ja kolmen tunnin keskustelu neuvottelutaukoineen. Muilla puolueilla, kristillisiä lukuun ottamatta, ei ollut halua edes pieneen veroprosentin tarkistukseen. Meitä taas ei houkutellut pelkkä lisävelan otto ja alijäämän syventäminen palvelujen rahoituskonstina.

Kokous piti neuvottelutauon, jonka aikana veronkorotuksen kannatuksen puute kävi ilmeiseksi. Sen sijaan meille luvattiin asiallisia puolueidenvälisiä neuvotteluja talouden ratkaisujen etsimiseksi. Yhteistyö on ollut hieman huonossa hapessa kokoomus- ja demariäijien Lapinmatkan jälkeen: herrat matkasivat viikko pari sitten pohjoisen lumille sopimaan budjettiasioitaan ohi muiden hallitussopimusryhmien. Reilua? No ei, ottaen huomioon että asiat on luvattu hoitaa yhteistyössä. Mutta nyt yhteistyötä luvattiin sen verran vakuuttavasti ja vakavalla naamalle, että päätimme vetää veronkorotusesityksen pois ja jatkaa neuvotteluja seuraavat viikot. Pitkähköin hampain tosin, mutta ehkä takkuavallakin yhteistyöllä on tässä tilanteessa oma arvonsa.

Kätemme ei hamunnut veronmaksajan kukkarolle aivan kevyin perustein. Mielestämme maltillinen korotus olisi palveluiden suhteen ollut pienimpien vaurioiden tie. Peruspalveluiden laadun säilyttäminen on tärkeä viesti asukkaille ja erityisesti lapsiperheille: Turkuun kannattaa tulla ja täällä kannattaa pysyä. Verokilpailutilanteemme on hieman helpottanut kun ympäristökuntammekin ovat korottaneet verojaan. Veronkorotuksen perusta oli, että alibudjetoinnin tie lautakunnissa on nyt kuljettu loppuun. Budjettien on pidettävä, jotta menokehitys saadaan hallintaan, lipsumisia ei voi sallia. Liikeneviä varoja on kohdistettava rakenteita uudistaviin ja tehostaviin toimiin, sillä mikään veronkorotus ei riitä turvaamaan tulevaisuutta. Veronkorotuksen tuottamaa pientä taloudellista liikkuvavaraa olisimme voineet käyttää peruspalveluiden kuten opetus-, sosiaali- ja terveydenhuoltopuolen säilyttämiseen, joukkoliikennettä unohtamatta, kunnes isommat toimet alkavat vaikuttaa. Nyt sitä pitää riipiä kokoon jostain muualta, saa nähdä miten onnistumme. Turun velkaantuminen on ensi vuoden talousarvion ja siihen liittyvän taloussuunnitelman mukaan lähivuosina kovassa kasvussa, joten lisää syömävelkaa ei oikein ole varaa ottaa. Velat kun on maksettava takaisin vuosina, jolloin vanhustenhuolto tarvitsee nykyistä enemmän resursseja ja aktiivi-iässä olevia veronmaksajia on nykyistä vähemmän. Lisäksi yleinen taloustilanne ja korkotaso ovat nyt todella edulliset, sama meno ei välttämättä jatku ensi vuosikymmenellä.

Asialistalla oli myös Pyölinpellonpuiston virkistysalueen asemakaavanmuutosehdotus Pitkämäen kaupunginosassa. Siinä valtuutettumme Pauliina de Anna teki muutosehdotuksen, joka turvaisi riittävän väljyyden asuinrakennusten ja leikki- ja oleskelualueiden sijoittelussa ja säilyttäisi Pyölinkulman suuntaisen palstaviljelyalueen. Hävisimme esityksen äänin 53-14.

Seuraava kaava-asia oli kaupunkilaisille paremmin tuttu: Linnankadun varrella Koulukadun ja Puutarhakadun välissä sijaitseva korttelinpuolikas, jossa sijaitsee turkulaisille hyvin tuttu mutta nyt purettavaksi esitetty ns. sininen talo, eli varustamo Wikeström & Krogiuksen jugendtyylinen vuonna 1902 rakennettu konttorirakennus, aiemmin Wikeströmin laivakonttori ja kauppahuone. Samassa kaavassa korttelissa sallittiin purettavaksi ns. vihreä talo, joka liiketoimintansa takia tunnetaan paremmin nimellä Tuulan pikaoffset. Kaavaehdotus kuuluu sarjaan "Emmekö me ikinä opi?". Kyseessä on katukuvan kaunotar, pala turkulaisten sielunmaisemaa ja osa sitä kaupungin historiallista identiteettiä, josta me yleensä niin kovin ylpeilemme. Sinisen talon purkaminen on täysin tarpeetonta. Tontille on mahdollista täydennysrakentaa parillakin kohtalaisen järkevällä tavalla. Jokseenkin yhtä älytöntä on purkaa Puistokadun puolella keskellä tonttia sijaitseva sisäpiharakennus vihreä talo. Kestävän kehityksen kannalta on mieletöntä repiä toimivia käyttökelpoisia rakennuksia. Sinisen talon säilyttämisestä käytiin pitkä keskustelu, jossa talon säilyttämistä puolustivat vihreiden lisäksi ainakin keskusta, kristilliset ja osa vasemmistoliittoa. Vihreiden Maarit Fellmanin tekemä asemakaavan palautusesitys hylättiin äänin 42-22. Keskustelun loppupuolella Fellman teki vasemmistoliiton Nana Korpelaisen kannattamana pöydällepanoesityksen, jotta voimme vielä tutkia vaihtoehtoja rakennusten täystuholle. Asia jäi pöydälle seuraavaan kokoukseen äänin 43-23. Nyt siis kaikki sinisen talon puolustajat kiireesti ottamaan yhteyttä kokoomuksen ja demareiden valtuutettuihin, jotta Koulukadun Kaunotar saa elää ja hengittää seuraavatkin sata vuotta!

Ei kommentteja: