Paljon on ehtinyt tapahtua sitten perjantai-illan, jolloin yömyöhään päivitin blogia jyväskyläläisessä hotellihuoneessa. Lauantaina käynnistyi kaksipäiväinen Vihreiden puoluevaltuuskunnan kokous, jonka pääaihe oli puolueen eduskuntavaaliohjelman hyväksyminen. Kokousta ennen ehdimme hieman tutustua Jyväskylän keskustaan ja sen kävelykatuun, jossa paikalliset vihreät pitivät kojuaan.Kuvassa on seurassani puoluesihteerimme Ari Heikkinen ja paikallisista mm. punatakkinen Jouni Vauhkonen. Kaupungissa oli meneillään myös Reilun kaupan messut, mutta siellä vierailemiseen ei minun aikani riittänyt, kokouksen puheenjohtajan kun oli syytä olla kokouspaikalla hyvissä ajoin.
Kokous käynnistyi – kuten aina – poliittisella keskustelulla. Ensimmäisen valmistellun puheenvuoron piti kansanedustaja ja puolueen varapuheenjohtaja Anni Sinnemäki. Anni vaati perusturvauudistusta. Hän puhui köyhyydestä, siitä miten hallituksella on riittänyt rahaa verojen alentamiseen mutta miten samaan aikaa ollaan oltu luopumassa köyhistä huolehtimisesta. Varallisuuserojen tasaamisesta on ollut hyväntekeväisyyttä, johon ripotellaan muualta yli jääneitä rahoja. Köyhyyttä ei pitäisi poistaa köyhyyspaketeilla vaan pitkäjänteisellä sosiaalipolitiikalla. Perusturva on jäänyt vakavasti jälkeen muusta kehityksestä. Paitsi opintotuella, myös äitiyspäivärahalla, työmarkkinatuella ja kansaneläkkeellä toimeentulevat ihmiset ovat pääsääntöisesti köyhyysrajan alapuolella. Sosiaaliturvan pitää olla korkeammalla tasolla ja sen pitää olla myös ymmärrettävämpää, nykyjärjestelmässä on liian helppo jäädä loukkuun. On aika tunnustaa, että köyhyys on Suomessa vakava ongelma.
Seuraavana oli vuorossa eduskuntaryhmän puheenjohtaja Heidi Hautala. Heidi käsitteli puheessaan muiden puolueiden vihertymistä, joka ei saa jäädä vain puheen tasolla tapahtuvaksi viherpesuksi. Suurista puheista huolimatta ei nimittäin valtion ensi vuoden talousarvioesityksessä ole mitään rahoitusta ympäristölle. Suuren kaupunkien joukkoliikennetuki ei ole mukana, VR:n hinnat jatkavat nousuaan, Itämeren suojelua ja maatalouden vesistöpäästöjä ei ole huomioitu, ajoneuvoveron muutos päästöperusteiseksi saa odottaa. Valtiovarainministeriössä ei ole havaittavissa mitään suunnanmuutosta ekotehokkuuteen. Virkamiehet pitäisikin lähettää uudelleenkoulutukseen, kun heiltä ei tule mitään ympäristön tilaa edistäviä aloitteita kuten esityksiä ohjaavasta verotuksesta, vaikka niistä miten paljon muualla puhuttaisiin. Etenkin on jäänyt toteuttamatta hallitusohjelmaan kirjattu ekologinen verouudistus, joka tekisi mahdolliseksi mm. alentaa pienituloisten tuloveroja, kuten mm. me olemme esittäneet.
Heidi puuttui myös kokoomuksen käsityksiin merkityksellisestä ympäristöpolitiikasta: "Mielestäni talousosaamisestaan ja yritysystävällisyydestään kuuluisaksi tulleen kokoomuksen maine on väärä. Se ei ymmärrä kasvavan ympäristöliiketoiminnan tarpeita lainkaan, eikä niitä mahdollisuuksia, joita ilmastotalkoot tuovat Suomen taloudelle. Kokoomuksen vastaus ilmastonmuutokseen on aina vain ydinvoima - joka vie markkinat uusiutuvilta energiamuodoilta. Ydinvoimalatyömaan urakat valuvat ulkomaille ja ydinvoima työllistää lyhytaikaisesti ja lähinnä paikallisesti. Uusiutuvat energiamuodot työllistäisivät koko maassa ja saisivat aikaan ekologisesti kestävää talouskasvua. Suomesta voitaisiin tehdä eräänlainen Pohjolan Saudi-Arabia uusiutuvan energian suhteen."
Niinpä, ilmastopolitiikka on nimenomaan ilmastopolitiikkaa, jossa henkilökohtainen on poliittista, ja omat arkipäivän valinnat ratkaisevat. Äänestämällä ilmastonmuutosta vastaan taistelevaa poliitikkoa ja puoluetta voit kuitenkin vaikuttaa kaikkein tehokkaimmin, sillä he (me ;) pyrkivät vaikuttamaan ei vain kuluttamiseen vaan myös tuotannon rakenteisiin.
Heidi puuttui puheessaan myös siihen, missä kulkee raja yleisen turvallisuuden säilyttämisen ja kansalaisten sanan- ja kokoontumisvapauden välillä. Samasta asiasta jatkoi mm. puolueen varapuheenjohtaja Janne Länsipuro. Smash Asem –mielenosoittajien rettelöintitavoite ei saavuttanut valtuuskunnan jäsenissä ymmärtämystä, mutta poliisin valitsema toimintamallikaan ei vakuuttanut. Janne näytti mielenosoituksesta koostetun videon. Niinpä, kumpikohan turvaa paremmin ihmisiä ja yhteiskuntarauhaa yhtään pidemmällä tähtäimellä: mellakkapoliisi vai korttelipoliisi? Mellakkapoliisien varustamiseen on käytetty ministeri Rajamäen toimesta paljon rahaa, korttelipoliisitoimintaa vain kurjistetaan. Kaipa sitten Rajamäen & kumppaneiden oli pakko järjestää näytös todentaakseen, että miljoonien eurojen panostukset eivät ole menneet hukkaan…?
Muilta osin poliittisessa keskustelussa nousi tällä kertaa esiin opiskelijoiden asema, kirjastot, uudet työpaikat, valtionosuuksien korvamerkintä, opetus ja opettajankoulutus, lapsiperheiden köyhyys, kuntatalous, omistusasuminen verosubventio, venäläinen ydinvoima, vammaispolitiikka ja kaivoslain uudistus, muutamia esimerkkejä mainitakseni.
Lounaan jälkeen tuli eduskuntavaaliohjelman vuoro. Ohjelman esitteli puolueen puheenjohtaja Tarja Cronberg. Vihreät ovat ensimmäinen puolue, joka on jo hyväksynyt eduskuntavaaliohjelmansa, ja siksi TC haastoi muut puolueet vastaamaan ohjelman keskeisiin viesteihin eli ilmastonmuutokseen, työelämän epävarmuuteen ja ihmisten eriarvoistumiseen. "On siirryttävä ilmastopolitiikkaan, joka oikeasti hidastaa ilmaston lämpenemistä. Öljyriippuvuutta on vähennettävä. Autoilulle on luotava vaihtoehtoja ja autoverotus on porrastettava päästöjen mukaan. Ratojen kuntoa on parannettava ja joukkoliikenteen hintoja laskettava. Uusiutuville energialähteille on suunnattava enemmän tukia ja niiden kysyntää on lisättävä syöttötariffeilla.", Tarja totesi ilmastonmuutokseen reagoimisesta.
Yksi ohjelman keskeisiä vaatimuksia on perustulo, josta on tulossa paperi seuraavaan valtuuskuntaan joulukuussa. Paperia on valmistelemassa myös meidän Ville Niinistömme täältä Turusta. "Nykyinen sosiaaliturva on rakennettu siitä lähtökohdasta, että jokaisella on vakituinen ja kokopäiväinen työpaikka. Tämä ei ole enää todellisuutta. Perustulo on parempi vaihtoehto sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Yksilölle jää enemmän valinnanmahdollisuuksia. Työn vastaanottaminen on helppoa ja palkitsevaa. Yhteiskunta hyötyy siitä, että työllisyys lisääntyy kun ennen kannattamaton työ tulee kannattavaksi.", jatkoi Tarja työelämän epävarmuuden torjumisesta perustulolla.
Eduskuntavaaliohjelman luonnosta pidettiin keskustelussa hyvänä, ja puheenvuorojen ja muutosesitysten määrän perusteella nähtävästi myös innoittavana. Valtuuskunta antoi ohjelmaan vahvan panoksensa jo keväällä Porin kokouksessa, ja sama toistui nyt Jyväskylässä. Jäsenet toivat ohjelmakäsittelyssä mukaan vielä kokonaan uusiakin teemoja. Ohjelmaa työstämään ryhtyneellä iltatyöryhmällä riittikin hommia muutosesitysten läpikäynnissä, ja sunnuntaiaamun hyväksymiskäsittely tiukkoine äänestyksineen taisi kestää tunnin. Mutta kaiken kaikkiaan prosessi toimi kuten puoluedemokratiassa pitääkin: luonnos oli valmisteltu vuorovaikutteisesti ja huolella, ja lopullisesta linjavedosta vastasi puolueen valtuuskunta, joka on puoluekokousten välillä puolueen ylin päättävä elin. Hyvä näin!
Lauantain kokous päättyi kansanedustaja Rosa Meriläisen alustamaan köyhyysteemaan. Rosa puhui mm. tutkimustietoa pätkä- ja osa-aikatöiden kurimuksesta, vuokratyövoiman käytöstä ja perustulossa huomioitavista seikoista. Itse puutuin tämän keskustelun kohdalla kuntien taloustilanteen vaikutuksiin nimenomaan köyhimpien kuntalaisten kohdalla. Perusturva on peruspalveluissa, ja kun kuntatalous kurjistuu, heikentyvät myös nämä erityisesti köyhimmille tärkeät peruspalvelut. Terveysmenojen kasvu kurjistaa muita tärkeitä toimia kuten kouluja, nuorisotointa, kulttuuria ja liikuntaa, vaikka osa näistä on itsekin peruspalveluja ja osalla olisi hyvin tärkeä ongelmia ennaltaehkäisevä merkitys. Lasten eriarvoinen todellisuus voi olla varsin julmaa, eikä vaikeuksissa oleville perheille riitä kunnilta välttämättä kotiapua edes kriisitilanteessa, saati sitten ennaltaehkäisevässä tilanteessa. Esimerkiksi kotiapuun käytettävät voimavarat riittävät monissa kunnissa vain ikäihmisten palveluihin, eivätkä kunnolla niihinkään. Lasten määrä on vähenemässä, mutta olen hyvin epäileväinen sen suhteen, että tätä kautta vapautuvia resursseja pystyttäisiin ohjaaman lapsiperheiden käyttämien palveluiden laadun parantamiseen, ja siten lapsiperheiden köyhyyden torjuntaan. Todennäköisesti varat joudutaan ohjaamaan koko ajan paisuvien terveysmenojen katteeksi ja vanhustenhuoltoon. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksestakaan ei tunnu olevan apua, koska niin keskustalla kuin demareillakin on asiassa pupu pöksyissä ja pää menneisyyden taisteluhaudoissa, eikä kokoomuskaan ole esittänyt asiassa mitään järkevää tai merkityksellistä. Joka tapauksessa on tärkeää, että seuraavan hallituksen ohjelmaan kirjataan selkeät tavoitteet köyhyyden torjumiseksi.
(Torstain 21.9. Turun Sanomissa toimittaja Ari Niemi kirjoitti muuten kuntarakenneasiasta hyvän kolumnin http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:8:0:0:0;4:9:0:0:0;4:139:0:1:2006-09-21;4:140:0:0:0;6:1:0:0:0,104:139:406534,1:0:0:0:0:0::, mutta valitettavasti hän on ajatuksineen myöhässä. Hänen pohtimaansa suurkunta-ajatustahan yritettiin kaupitella aluksi ratkaisuna nimenomaan palveluntuotannon taloudellisiin vaikeuksiin nimellä aluekuntamalli, mutta tämä keskustelu torpattiin todella tehokkaasti demarien ja kokoomuksen toimesta.)
Lauantai-illaksi meille oli varattu mahdollisuus tilata liput stand up -komiikkaesitykseen Seisomapaikka-klubille. Minulle tämä oli eka kerta stand up –klubilla, mutta menen taatusti toistekin. Erityisesti kaksi ensimmäistä koomikkoa oli hyviä, toisena esiintynyt jopa niin hyvä että hän turmeli tyystin silmämeikkini, kun naurun kyyneleet valuivat pitkin poskia. Ja Sohvissa tuli käytyä ennen ja jälkeen esityksen.
Sunnuntai siis käynnistyi eduskuntavaaliohjelmasta päättämisellä, ja sen jälkeen meille esiteltiin eduskuntavaalikampanjan tilaa. Hyvältä näyttää, ja puolueen uusi visuaalinen ilme on otettu hyvin vastaan. Uusia jäsenjärjestöjä hyväksyttiin puolueelle viisi kappaletta, ja valtuuskunta kävi keskustelun myös omista työtavoistaan. Keskustelu käytiin keväällä tehdyn kyselyn pohjalta. Paljoa korjaamista ei ole, vaan valtuuskunnan jäsenet näyttävät olevan varsin tyytyväisiä nykyiseen toimintamalliin. Hyvä niin.
Kokouksen päätyttyä edessä oli pitkähkö matka Turkuun, jossa Turun päivän juhlallisuudet olivat jokseenkin päättymässä, kun saavuin asemalle. Eli tällä kertaa kaupunginvaltuutettu Sarlundia ei nähty opastustehtävissä kaupungintalolla, kuten on aika usein aiemmin ollut tapana.Maanantai oli taas sellainen haipakkamaanantai. En ole vieläkään aivan terve, joten kävin aamulla verikokeessa, ja jatkoin sieltä maakuntahallituksen kokoukseen. Kokouksen jälkeen kävin pikaisesti revisiotoimistossa ja lounaalla, ja jatkoin lääkärin vastaanotolle. Sieltä tulin myöhässä valtuuston seminaariin, joka käsitteli kaupungin toiminnan kehittämiseen liittyviä teemoja. Seminaarin jälkeen pidimme lyhyen ryhmäkokouksen, josta Elina Rantanen ja minä kiirehdimme Forum Marinumiin, jossa oli jo käynnistynyt kestävän liikenteen paneelikeskustelu. Paneelin ollessa lähes lopuillaan lähdimme polkemaan takaisin kaupungintalolle, jossa alkoi klo 18 kaupunginvaltuuston kokous.
Asioita oli valtuuston käsittelyssä todella vähän, lista oli harvinaisen kevyttä tavaraa, vain luottamushenkilöiden eroja ja nimeämisiä sekä aloitevastauksia. Tai no, ei ehkä harvinaisen. Karu totuus on, että valtuuston listat ovat aina toisinaan höyhenenkevyitä, koska a) valtuustolta on delegoitu niin paljon asioita alemmille toimielimille ja b) lista-asioiden valmistelu ei toimi kuten pitäisi, eli asiat eivät valmistu päätettäviksi aikataulun mukaisesti. Tämä on erittäin harmillista, koska silloin osa kokouksista on aivan turhan tuntuisia ja osa niin täynnä asiaa, että perehtyminen jää heikommaksi, keskustelulle ei jää tarpeeksi aikaa ja kokoukset muodostuvat maratonkokouksiksi, joissa valtuutettujen keskittymiskyky alkaa olla jo koetuksella. Toisinaan tulee tietty miettineeksi, on tämä valmisteluaikataulun ainainen pettäminen aina vain vahinkoa ja epäonnea, vai onko sillä sittenkin jokin korkeampi (hämärämpi?) tarkoitus?
Listalla oli vastaus yhteen aloitteeseeni, joka koski liikennejärjestelmäsuunnitelman päivittämistä. Aloite on jätetty jo noin ikuisuus sitten, mutta vastaus tuli nyt. Vastauksen voi lukea sivulta http://www05.turku.fi/kesvi/ah/kv/2006/0918010t/1452440.htm aloitteen numero 2 kohdalta. Jätin myös yhden pikkualoitteen, pikku siksi, että se koskee vain pientä yksityiskohtaa Turun kaupungissa, mutta joka silti olisi minusta järkevä korjata.
Valtuustoaloite Helsinginkadun kevyen liikenteen väylästä 18.9.2006
Esitän, että jalankulkuun varattu kävelytie Helsinginkadulla välillä Lonttistenkatu-Aninkaistensilta muutetaan yhdistetyksi jalankulun ja kevyen liikenteen väyläksi. Tuomaansillalta rautatieaseman suuntaan kulkeva väylä on keskeinen kevyen liikenteen yhdysreitti Turussa. Kyseisellä välillä pyöräilijöiden pitää kiertää matkaa hidastava lenkki Verkatehtaankadun kautta. Jalankulkijat käyttävät Lonttistenkadun risteyksestä eteenpäin jatkuvaa jalkakäytävää erittäin vähän. Pyöräilijöille on siinä tilaa mainiosti, ja yhdistetyn väylän avulla nykyiset liikennesääntöjen vastaisesti pyöräilevät saisivat ajoreitilleen laillisen tilan.
Tiistai oli vielä maanantaitakin hektisempi, tosin aivan eri lailla. Lähdimme aamulla luokkani kanssa leirikouluun Rymättylän Kunstenniemeen. Siis 20 7-luokan oppilasta, kollegani J-P ja minä. Meillä oli oikein kivaa: pelasimme, etsimme luontoaarteita, leikimme erilaisia pihaleikkejä, puhuimme hieman koulutyöstä, vietimme vapaa-aikaa ja söimme hyvin. Tai no, kaikki eivät syöneet, tässäkin luokassa näyttää olevan tyttöjä, jopa urheilijatyttöjä, joiden käsitys syömisestä tarkoittaa kurkkuviipaleita, leipää ja vesilasia. Ilmiö on aika yleinen, mutta siihen on puututtava. Kasvava nuori ei tule toimeen sen enempää limpparilla ja sipseillä kuin pyhällä hengelläkään. Tarvitaan ihan oikeaa kunnollista ravintoa. J-P ja minä pääsimme myös hieman harjoittamaan ensiaputaitojamme, mutta onneksi mitään vakavampaa ei päässyt sattumaan. Oppilaat viihtyivät leirikoulussa hyvin, ja kotiinlähdön hetkellä murheen paikka oli se, että tänä vuonna emme voineet jäädä yöksi. Koululta ei nimittäin millään ilveellä riittänyt valvontaresursseja kaikkien leirikoulujen yöajaksi. Mutta parempi tämäkin kuin ei mitään.
Keskiviikon ja torstain olen taas ollut sairaslomalla, sillä keskiviikkona vaivaani hieman operoitiin. Tämä on varmaankin surkein syksyni koskaan, en ole kai ikinä joutunut olemaan näin paljoa töistä poissa terveyden takia. Sain sentään onneksi kotiin keskiviikon biologian reaalin vastauspaperit, niitä pitäisi nyt ryhtyä tarkastamaan. Eli näkemisiin, Blogistan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti