Meille vihreille Oden jättäytyminen pois eduskuntaryhmästä on tietenkin sisällöllinen haaste politiikanteossa. Toisaalta eihän Ode toiselle planeetalle ole siirtymässä. Emmeköhän me saa hänestä upean sparraajan, sillä ei Ode meitä jätä vaan eduskuntatyön. Ja Ode on aivan oikeassa siinä, että on hyvä, että vanhat, kunnialaakerinsa jo ansainneet antavat tilaa nuoremmille lahjakkuuksille, joita meillä vihreissä todellakin riittää. Kaiken kaikkiaan päätös on minusta hieno ja kunnioitettava teko ihmiselämän mittakaavassa, vaikkakin meille vihreille – ja varmaan Odelle itselleenkin - aika haikea asia.
Silmäilin myös Journalistia, jossa oli juttua Smash Asem –selkkauksesta. Asia on alkanut kiinnostaa minua periaatteen ja yhteiskuntakehityksen tasolla. Suomen Kuvalehden valokuvaaja joutui yöksi putkaan kuvatessaan saartorengasta. Myös Ny Tid –lehden siviilipalvelusmies joutui putkaan. Poliisi ei kuitenkaan ole halunnut selvittää toimiaan. Helsingin Pressiklubilla on pesty asiasta jälkipyykkiä ja tilaisuudessa kävi ilmi, että journalistien ja poliisien käsitykset tilanteen hoidosta eivät olleet aivan samasta puusta. Yksikään Rajamäen ministeriön edustaja ei ollut ennättänyt Pressiklubin keskustelutilaisuuteen, eikä kommentointihalua ole ollut muidenkaan keskustelutilaisuuksien tai Suomen Kuvalehden suhteen. Mutta poliisin edustus ei kuulemma olisi millään malttanut odottaa Journalistin juttua, vaan olivat pyytäneet sitä luettavakseen jo ennen lehden julkaisua. Vaikka jutussa ei siis oltu edes haastateltu poliisin edustajaa, kertoo Journalisti. Lehdessä oli asiasta myös varsin kriittinen mielipidekirjoitus Ari Lahdenmäeltä, A-pisteeseen selkkauksesta raportoineelta toimittajalta.
Ihmekös tuo, että kaiken tämän jälkeen journalistiliiton puheenjohtaja Arto Nieminen vaatii Rajamäelle lähettämässään avoimessa kirjeessä vastauksia siihen, toimiko poliisi todella oikein tukahduttaessaan mielenosoituksen ja millä perustein journalistit pidätettiin. Kirje on (kai) luettavissa kokonaisuudessaan osoitteessa http://www.journalistiliitto.fi/, kai siksi, että tätä kirjoitettaessa palvelin vaikutti olevan tukossa enkä päässyt sivuille. Myös Viestinnän keskusliitto on lähettänyt Rajamäelle postia: "Viestinnän Keskusliitto paheksuu, että Helsingissä pidetyn Asemkokoukseen liittyneen mielenosoituksen 9.9.2006 taltuttamisen yhteydessä poliisi ryhtyi toimenpiteisiin, jotka vaikeuttivat vapaata tiedonvälitystä. … Tapaus on periaatteellisesti vakava, koska kiinniotettu oli tiedotusvälineen palveluksessa oleva journalisti, joka työnsä puolesta oli paikalla raportoidakseen tapahtumista. Hänen oma käyttäytymisensä ei haitannut poliisin toimintaa. Poliisi oli tietoinen siitä, että hän oli arvostetun lehden palveluksessa ja että hän toimi työnsä puolesta tiedonvälitystehtävässä. Valokuvaajalla oli lehdistökortti.".
Kaupungin keskustelupalstan vinkin perusteella etsin käsiini tänään myös Kauppalehden, joka kuuluu satunnaislukemistooni, ei vakkariaviiseihin. Kauppalehti oli antanut kokonaisen aukeaman (sivut 2-3!) verran tilaa Turun kaupungin surkealle taloudelle. Otsikko kuului "Turun talous kyntää syvällä" ja alaotsikko "Kaupunkikonsernin kaikki talouden mittarit ovat punaiselle". No niinhän ne ovat, juu. Menojen kattamiseksi veroäyrin olisi pitänyt olla vuonna 2005 20 %, eikä suinkaan 18. Ja menot jatkavat kasvuaan, tänä vuonna tehdään lisää alijäämää toiset lähes 40 miljoonaa euroa, joka vastaa taas kahden prosenttiyksikön korotusta veroprosenttiin. Menojen kasvu ei kerta kaikkiaan voi jatkua tällä tapaa, koska tulot eivät kasva samassa suhteessa niitä kattamaan. Ja nyt on sentään noususuhdanne. Taseessa on edellisten vuosien ylijäämiä jäljellä vielä noin 90 miljoonaa euroa, eli tätä vauhtia ne on syöty ensi vuoden lopussa. Siinä sitten on Suomen vanhin kaupunki pienten kriisikuntien kanssa samassa kastissa.
Kauppalehden artikkeli luettelee myös syitä Turun talouden kurjaan tilaan:
- kehityssuunta on jatkunut jo vuodesta 2002 alaspäin
- yhteisöveron tuotto vähenee koska yritystyöpaikkojen määrä vähenee (tai yritysten tulokset heikkenevät): Wärtsilä, Leaf, Finlux jne.
- teollisia työpaikkoja on syntynyt meriklusterin alihankintayrityksiin, mutta menevätkö nämäkin työpaikat naapurikuntiin?
- työssäkäyvien muuttoliike Raisioon, Kaarinaan, Lietoon ja Piikkiöön
- Turusta on kehittynyt Suomen vanhin kaupunki – vanhusväestöllä mitattuna
- palkkojen kasvu
- hallintokuntien piittaamattomuus talousarviossa pysymisestä (sanoo kaupunginjohtaja Pukkinen – ja on siinä oikeassa)
- kaavoitus ei ole vastannut elinkeinoelämän tarpeisiin (erityisesti Mylly)
- bioteknologian valinta kaupungin yhdeksi elinkeinopolitiikan kärjeksi on lisännyt kaupungin velkaa ja riskejä
- liikelaitoksille asetetaan mitättömät tuottovaatimukset.
Mitäpä näitä kiistämään, paitsi ehkä Myllyn osalta. Järkevämpää olisi ollut, että mikään seudun kunnista ei olisi ryhtynyt moiseen hankkeeseen. Erityisen kiinnostava on Kauppalehden tekemät konserni- ja tilinpäätösanalyysit, jotka kokonaisuudessaan löytyvät netistä (suppeina versioina) osoitteesta http://www.asukasomistajat.fi/. Kannattaa lukea, eivät ne kovin suppeita ole...
Väestörakenne on Turussa kauniisti sanottuna haastava, mutta sisältää myös mahdollisuuksia. Kauppalehden analyysi kuvailee niitä tällä tapaa: "Yrittäjien lukumäärä on Turussa kasvanut heikosti ja kaupungin tulisikin yhteistyössä lähikuntien ja palvelusektorin kanssa kehittää uutta Ikääntyvä Turku-strategiaa. Tavoitteena tulisi olla lisätä sekä yrittäjien määrää etenkin työvoimaintensiivisellä palvelusektorilla, että taata ikääntyvälle väestölle jatkossakin laadukkaita palveluja –peruspalveluiden lisäksi.". Järkevä ajatus, tulevat ikääntyneet eivät ole välttämättä köyhimmästä päästä. Turun väestörakenteesta on huomattava vielä sekin tosiasia, että väestössä on Turun seudun muihin kuntiin verrattuna huomattava yliedustus opiskelijoita, maahanmuuttajia ja sosiaalisia tukimuotoja tarvitsevia ihmisiä. Opiskelijat eivät rasita paljoa kaupungin kukkaroa, mutta eivät toisaalta maksa paljoa verojakaan. Sosiaalipalveluita tarvitsevat asukkaat taas eivät ole aivan yhtä lailla kelvanneet naapurikunnille kuin Turulle, muuttoa on niissä rajoittanut mm. vähäinen vuokra-asuntojen määrä.
Turun seutukunnalla menee tällä hetkellä - noususuhdanteen aikana - mukavasti. Mutta kuinka kauan tämä jatkuu, kun seudun talousveturi alkaa pahasti yskiä? Tällä hetkellä Turun työpaikkaomavaraisuus on 123,3 %. Niin runsaasti elätämme myös naapurikuntiemme työssäkäyviä, jotka lisäksi käyttävät hyväkseen myös turkulaisten veronmaksajien kustantamia palveluita.
Keskinäistä riippuvuutta valaisee myös neljäs tänään tutkailemani lehti, Kuntalehti, joka käsittelee artikkelissaan pendelöintiä eli päivittäistä työmatkailua. Lehti listasi 13 kuntaa, joissa pendelöitsijöiden prosenttiosuudet ovat Suomen suurimmat. Näistä kuusi (6!) kuuluu Turun seutukuntaan: Raisio (suluissa sijaluku: 2.), Rusko (3.), Masku (4.), Kaarina (5.), Piikkiö (10.) ja Lieto (13.). Ykköspaikan maassa otti Kauniainen, jonka asukkaista 65,9 % ylittää kuntarajan työtä tehdäkseen. Tiedot ovat vuodelta 2004.
Eli mitä muuta johtopäätöstä tästä voi tehdä, kuin että Kunta- ja palvelurakennehankkeen myötä Turun seudulla on välttämätöntä saada aikaan kuntaliitoksia, jotka tasapainottavat seudun jäljelle jäävien kuntien väestörakennetta normaalimmaksi. Omasta kotikunnasta luopuminen tekee kipeää, ja erityisen kipeää se tekee täällä, jossa jokseenkin kaikki kunnat periytyvät keskiajalta. Mutta silti tulevaisuus on turvattava, haasteet ovat nyt kaikille liian suuret yksinään hoidettaviksi. Arvostan suuresti kaarinalaisten valtuutettujen taannoista puheenvuoroa Turun Sanomissa, jossa Jaakko Ossa (kok.), Asko Puikkonen (sdp) ja Hannu Rautanen (vihr.) ottivat kantaa vahvemman kuntarakenteen puolesta http://www.turunsanomat.fi/mielipiteet/?ts=1,3:1009:0:0,4:9:0:0:0;4:8:0:0:0;4:139:0:0:0;6:1:0:0:0;4:140:0:1:2006-09-08,104:140:403513,1:0:0:0:0:0::. Samanlaisia kaukokatseisia vastuunkantajia pitäisi nyt löytyä muualtakin.
Itse pidin tietty jokin aika takaperin aluekuntamallia (eli maakuntamallia) tapana hoitaa tämä kipeä asia siten, että itsenäiset kunnat säilyvät, ja talous saadaan turvattua. Mutta se malli ei kelvannut demareille eikä kokoomukselle, joten turha itkeä kun maito kaatui kalliolle. Nyt pitää tehdä tässä tilanteessa se, mikä tehtävissä on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti