Ihmetyksen aiheita: missä menet, Suomen poliisi?

Edellinen viikonloppu kului potilaana, mitä nyt tarkastin preliminäärejä ja kummityttö kävi yökylässä. Telkkarista tuli ihmeteltyä mellakkapoliisin toimintaa Kiasman ja Postitalon edessä. Muutama punkkarinuori kyyhötti laumana, ja osa yritti juosta päin poliiseja. Joku heitti joitakin pulloja. Ihmiset seisoskelivat ja istuivat. Väkeä kehotettiin poistumaan paikalta välittömästi, mutta telkkarikuvan perusteella poliisimuurin keskelle annettu komento vaikutti koomiselta, kun mitään ulospääsytietä ei näkynyt missään.

Minun käsitykseni mukaan tapahtunut ei mitenkään vastaa mellakan määritelmää, mellakka on ihan oikeasti vakava asia. Mitkään kuvat, filmit tai paikalla olleiden kirjoitukset, joita olen kuluneella viikolla nähnyt, eivät myöskään vahvista mellakan määritelmää. Hetken uutisia katsottuani mieleen nousi vain yksi ajatus: poliisi halusi harjoitella, ja se tapahtui läsnä ja lähistöllä olleiden ihmisten kansalaisoikeuksien kustannuksella. Rankka juttu. Viattomia sivullisiakin vietiin putkaan ja paikalla olijoiden kansalaisoikeuksia rikottiin. Eikä kansa juuri edes protestoi! Tuntuu siltä, että hyvinvointimme ja sitä myötä passiivisuutemme on paisunut niin suureksi, että ihmiset eivät edes tunnista tilannetta, jossa näkevät kansalaisten keskeisiä oikeuksia poljettavan.

Henkilökohtaisesti pidin näiden "anarkistimielenosoittajien" ennakkouhoa todella typeränä, enkä arvosta pätkääkään sen kaltaista toimintaa. Hyväksyn kansalaistottelemattomuuden, mutta vain omalla nimellä ja omilla kasvoilla tehtynä. Siis siten, että siitä kantaa avoimesti vastuun ja ansaitut rangaistukset. Kuten vaikkapa Koijärvellä aikoinaan tapahtui. Sellaisen kansalaistottelemattomuuden on tarkoitus muuttaa maailmaa. Mutta väkivalta, uhoaminen ja paikkojen rikkominen on yksinkertaisesti typerää. Silti myös typerillä on kansalaisoikeutensa. Mitään ei ollut tapahtunut, joten mielenosoitusoikeuden rajaaminen on rankka juttu. Se tosiseikka, että poliisilla oli pätevä hyvä syy olla varautunut vaikeuksien varalta, ei muuta tätä.

Tapahtuma oli erittäin ikävä tahra suomalaisen poliisin kilpeen. Poliisin, johon tässä maassa on totuttu luottamaan. On asiallista tehdä nyt ne selvitykset, joita monet tahot ovat vaatineet. Sen jälkeen on tehtävä yhteenveto. Jos osoittautuu, että poliisi on ollut liikkeellä aivan liian kevein perustein ja tosiasiallisesti harjoitus- tai näyttömielessä, ja tämä on tapahtunut kansalaisten oikeuksia polkemalla, on sisäministeri Kari Rajamäen vedettävä asiasta poliittinen johtopäätös ja erottava. Rajamäki on ollut erittäin sitoutunut poliisin valtuuksien lisäämiseen ja on nyt vahvasti puolustanut ja kiitellyt poliisin toimintaa. Poliisi onkin saanut lisää rahaa ja kaikkea "poliisikivaa", ehkä sitä oli kova halu päästä nyt kokeilemaan? Mutta tutkitaan nyt ensin, ja hutkitaan ministeri ja muut lopullisesti vasta sitten, jos raportit antavat siihen aiheen.

Tänään perjantaina HS:n verkkolehdessä, tai kai oikeammin jo pari päivää aikaisemmin Apu-lehdessä, tuli ilmi vihreisiin kohdistunut tietomurto tai sen epäily. Murron vaikutuksista ei ole tietoa, tekijä on kuulemma ollut vasemmistoliiton kansanedustajan ex-avustaja. Käsittämätöntä jutussa on se, että poliisi ei ole kertonut meille tietomurtoepäilyään! Ja sitten he sanovat, että esitutkintaa ei käynnistetty koska ei ollut tutkintapyyntöä tai rikosilmoitusta! No mitenkäs me sellaisen olisimme tienneet tehdä, kun meille ei kerrottu koko murrosta tai sen yrityksestä?! Olen satavarma, että joka ikinen yritys, yhdistys, puolue ja hallintoelin, johon kohdistuu tietomurtoepäily, tai peräti tieto tapahtuneesta murrosta, haluaa saada tietää tapahtuneesta. Vain tieto tapahtuneesta voi ohjata tehostamaan entisestään suojausjärjestelmiä. Odotan myös erittäin suurella mielenkiinnolla Vasemmistoliiton kommentteja työntekijänsä toiminnasta. Kuka vasureissa tiesi tapahtuneesta ja sen hyväksyi hiljaisuudessa? Suojellaanko nyt jotakuta tahoa? Mitä häh?

Kirjoitan tätä tekstiä Jyväskylässä, jossa meillä oli perjantai-iltana puoluehallituksen kokous ja jossa viikonloppuna pidetään puoluevaltuuskunnan kokous. Keskustelimme tietomurtoasiasta, ja olimme lähinnä ihmeissämme ja kummastuneita sekä tapahtuneesta että sen salassa pitämisestä. Ei meillä ole tiedostoissamme suuria salaisuuksia, joten on vaikea ymmärtää, miten kukaan niistä voisi mitenkään ratkaisevalla tavalla hyötyä. Olen ollut puoluehallitustasolla mukana niin monta vuotta, että kohtalaisen tarkkaan tiedän, minkälaisia meidän "salaiset kansiomme" ovat. Ne ovat tyhjiä. Tilinpäätöstiedotkin ovat olleet puoluekokousmateriaalien liitteenä varsin yksityiskohtaiselle tasolle asti. Ja jos tietomurto on tapahtunut vuoden 2005 alkupuolella, ei heti tule mieleen, mitä vaalistrategisesti kiinnostavaa materiaalia siihen aikaan olisi ollut tyrkyllä. Siis odottelemme, että asia alkaisi selkenemään huomenissa ja lähipäivinä. Kiinnostavaa on toki kuulla poliisin ja Vasemmistoliiton antama lisävalaistus asiaan.

Vaan takaisin kuluneeseen viikkoon. Maanantaina palasin töihin, vaikkakin vähän puolikuntoisena. Tiistai oli täyttä juoksua ja päättyi tarkastuslautakunnan kokoukseen, jossa käsittelimme mm. ensi vuoden talousarvioehdotuksemme ja päivitimme lautakunnan toimintasuunnitelmaa. Keskiviikkona oli vuorossa mielenkiintoinen tilaisuus Norssilla: Turun normaalikoulun, Varissuon koulun ja Turun kansainvälisen koulun yhteinen vanhempainilta. Illassa oli pienryhmätyöosuudet ja yleisen osion päätteeksi seiskaluokkien luokanohjaajat tapasivat vielä oppilaidensa vanhempia. On aina jännittävää tavata uusien oppilaidensa vanhemmat, ja tunne lienee molemminpuolinen. Vaan hyvinhän se meni, kyllä tällaisten vanhempien kanssa tulee hyvin juttuun. Torstaina olin myöhään koulussa tekemässä kouluhommia. Ja siinä se viikko sitten oikeastaan olikin, perjantaina kirjoitin loppuun yhden kolumnin ja matkasin sitten Jyväskylään. Toivottavasti valtuuskunnan kokousviikonloppu sujuu hyvin.

Nyt pitää mennä unten maille. Meinaan nukahtaa näppikseni päälle.