Tim Flannery rules & mainontaa

Tämä viikko ei ole mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Keskiviikkona oli määrä lähteä maakuntahallituksen kanssa Puolan Gdanskiin, mutta sairastuin, ja tiistaiaamuna lääkäritäti nro 1 määräsi minut jäämään koto-Suomeen. Viimeiset pari päivää olenkin lähinnä makoillut sohvalla. Tiistai kului tosin vielä työtehtävissä, kun ei ohjelmaa oikein voinut väliinkään jättää: tarkastuslautakunta istui syysseminaariaan Katariinanlaakson Villa Solinissa yhdeksästä kuuteen, ja sen jälkeen osa lautakunnan jäsenistä ja virkamiehistä jäi vielä pariksi hetkeksi Villa Solinin saunalle viettämään vapaamuotoisempaa aikaa. Kuulimme päivän mittaan lukuisia hyviä alustuksia revisiotoimiston omilta ja kaupungin keskushallinnon virkamiehiltä sekä kaupunginhallituksen puheenjohtaja Aleksi Randellilta, ja viimeiset pari tuntia käytimme ryhmätyömuotoisesti oman toimintamme ja talousarviomme suunnitteluun. Päivä oli tiivis ja antoisa, ja kokousympäristönä Villa Solin on ihanan levollinen. Samaa ei ikävä kyllä voi sanoa kaupungin taloustilanteesta :(.

Keskiviikkona kävin tohtoritädin nro 2 jälkeen kaupungilla yhdessä haastattelussa ja vaeltelin keskustassa mielenpiristystarkoituksessa. Akateemisesta kirjakaupasta löytyi sairisluettavaa: yksi romaani, yksi sarjis ja yksi Tim Flanneryn "Ilmastonmuuttajat" -kirja. Teos julkaistiin suomeksi tiistaina. Flannery on australialainen tiedemies, ja hän osoittaa kansantajuisessa teoksessaan, että ilmastonmuutos on täydessä käynnissä. Olen vasta kirjan alkuluvuilla, mutta jo nyt on selvää, että juuri tällaista tekstiä maailma tarvitsee. Ei tässä vaiheessa tarvita enää kohteliasta asiapehmoilua, tieteen munkkilatinaa tai joutavanpäiväistä ymmärtämystä kaiken maailman jarlahlbäckegotrippimuka-asiantuntijoille, vaan selkeää asiaa siitä, minkä kaiken on muututtava ja miksi. Tässä pari Flannery-sitaattia kirjan ensimmäisestä luvusta:

• "Maan termostaatti on ollut viimeiset 10 000 vuotta säädettynä noin 14 asteeseen (keskimääräinen pintalämpötila). ... Sadan viime vuoden aikana olemme luoneet globaalin kultuurin. Tämä on melkoinen saavutus otaen huomioon, että maailmanhistoriassa samantapaiseen yhteiskunnalliseen organisaatioon ovat kyenneet meidän lisäksemme ainoastaan muurahaiset, termiitit ja mehiläiset, jotka ovat meihin verrattuna hyvin pieniä ja tulevat siten toimeen hyvin niukilla luonnonvaroilla."
• "Luotettavimpien tietojen mukaan meidän on vuoteen 2050 mennessä vähennettävä hiilidioksidipäästöjä 70 prosenttia. Jos omistaa raskaan maastoauton ja vaihtaa sen hybridiin, pystyy leikkaamaan omia liikennepäästöjään ainakin mainitut 70 prosenttia yhdessä päivässä - joutumatta odottamaan 50 vuotta. Jos sähköntoimittaja tarjoaa vihreän vaihtoehdon, päivittäisen kahvikupillisen hinnalla voi leikata kotitalouden päästöjä yhtä paljon. Ja äänestämällä poliitikkoa, joka on sitoutunut vähentämään hiilidioksidipäästöjä, voi muuttaa maailman. Jos yksi ihminen voi saada niin paljon aikaan, myös kokonaiset kansat, teollisuusalat ja valtiot pystyvät siihen."
• "Siirtyminen hiilettömään talouteen on mahdollista, sillä tarvittava teknologia on olemassa. Ainoastaan ymmärryksen puute, pessimismi ja tiettyjen eturyhmien aikaansaama hämmennys voivat estää etenemisen tällä tiellä."
• "Globaalisti tarkastellen 70 prosenttia kaikista nykyisin elossa olevista ihmisistä on elossa vielä vuonna 2050. Tämän vuoksi ilmastonmuutos vaikuttaa kaikkiin tämän maailman perheisiin."

Että näin. Asiaa! Flanneryn viesti on, että vaikka emme aivan viimeisen päälle vielä tiedäkään kaikkea, me tiedämme aivan tarpeeksi. Toimet ilmastonmuutoksen torjumiseksi eivät voi odottaa. On käytettävä sitä teknologiaa, mitä meillä nyt on, ja samalla kehitettävä uutta.

Fyysista ja psyykkistä piristystä hain keskiviikkona ystäväni Sallan luotsaamasta Lepopisteestä lähes kauppatorin laidalta, Pohjolan talon takaa. Lepopisteestä voi kaupungilla kiertelyn lomassa ostaa varttitunnin tuolihieron ja kaupan päälle saa korviin rentoutusmusiikkia ynnä kupillisen kuumaa. Sähköiset hierontatuolit eivät korvaa oikeaa hierojaa, eikä niistä ole avuksi lihasjännitysvaivoihin. Mutta tuolissa täriseminen tarjoaa pätevän rentoumishetken, ja siksi niitä on ihan kiva käyttää. Esimerkiksi työpäivän ja kokouksen välissä ne ovat hyviä, aivotkin toimivat rytyytysrentoutuksen ja musiikin jälkeen kirkkaammin. Putiikkiin on kesän aikana ilmestynyt myös suolahuone. En ole vielä kokeillut sellaista, mutta ajatuksissa on ollut. Kunhan koittaa ensimmäinen syysflunssa tai muuten keuhkot kipeytyvät, taidan tutustua tähän hoitomuotoon, josta moni on kehunut saaneensa apua.

Torstaina kävin labrakokeissa ja kotimatkalla ajattelin pistäytyä Hämeenkadulla aamukahvilla ja suolapalalla. Kahvila Naantalin Aurinkoinen päätti sitten viettää valtakunnallista keliakiaviikkoa tarjoamalla keliaakikkoasiakkaalle kohtalaisen surkeaa palvelua: gluteenittoman voileivän tekemiseen ei tuntunut löytävän aikaa. Henkilökunnalla oli muuta kiirettä (joku ainakin pesi sankoa kyökin puolella), ja sain vastaukseksi, että "no kyllä sen voileivän voi tehdä mutta se vie aikaa". Kysyin, että kauanko. "No tässä on nyt ensin muita asiakkaita, se nyt vaan kestää." Lähdin pois. Se, että saa keliaakikkoasiakkaan tuntemaan olevansa rottaan tai torakkaan verrattava riemu kahvilassa, on tietysti tehokas tapa pitää meidät ja aiheuttamamme ylimääräinen työ etäällä. Mutta hyvää palvelua se ei ole. Ylipäätään palvelukulttuuri on meillä edelleen kehittyämätöntä. Usein kaikki menee ok, jos asiakkaalle riittää pelkkä bulkkituote, kuten tässä tapauksessa leivos valmishyllyltä. Mutta annas olla kun pitäisi saada jotain omaa erikoistarvetta vastaavaa. Siinä se asiakaspalvelun veri punnitaan. Aurinkoisen kunniaksi on sanottava, että olen kyllä joskus saanut siellä aivan asiallistakin palvelua. Ehkä tänään ei ollut hyvä päivä.

Vastaavaan palveluun tormäsin kesällä Hesellä Helsingin jalkapallostadikan vieressä. Hampurilaismestassa oli ruuhkaa alkavan ottelun vuoksi (jonne minäkin olin menossa), ja oli kohtalaisen selvää, mitä kyseisen "hampurilaisravintolan asiakaspalvelija" ajatteli, kun jonossa tuli minun vuoroni tilata se ainoa gluteeniton purilainen, mitä ravintolaketju asiakkailleen myy. Kolmen hengen seurueemme myöhästyi ottelusta varttitunnin, koska kaikki muut asiakkaat saivat ruokansa ennen minua.

Menin siis kadun toiselle puolen Aschanille, josta tiedän sentään saavani jotain suolapalaa. Moilasen karjalanpiirakkaa järsiessäni ajattelin, että vaikka gluteenittomien tuotteiden valikoima on viime vuosina parantunut paljon, muistuttaa meidän kahvilaelämämme silti usein pahinta neukkuaikaa: me näemme ja tiedämme, että kaikenlaista on tarjolla "rajan" takana, mutta meidän valittavanamme on yksi tai kaksi vaihtoehtoa (jos ylipäätään on), ja ne pysyvät samoina vuodesta toiseen. Kaikki kunnia esimerkiksi Aschanin Budapest-leivokselle ja mokkamarengille, mutta kahvilaelämän tähden olen syönyt niitä viime vuosien aikana yhteensä sangollisen, enkä sitä paitsi erityisemmin edes pidä marengista. Vaan onneksi on kauppahalli, sen Suloiset-leipomo ja muut ihanat puodit (kuten Edam), jotka myyvät gluteenittomia leivonnaisia! Siellä on keliaakikon taivas, ja Suloisilla jopa keliakiaviikon kunniaksi -10% ale!

Lopuksi liikenneasiaa. Tukholman tietullikokeilusta on valmistunut raportti. Alla muutamia sen keskeisiä tuloksia. Neuvoa-antava kansanäänestys järjestetään 17.9. ja lopullisen päätöksen tietulleista tekee vaalien jälkeen koottava hallitus.

• Liikenteen määrä ja jonottaminen vähentyivät odotettua enemmän. Autoilijoiden määrä pienentyi 22 prosentilla kello 6.30 - 18.30 välisenä aikoina ja 19 prosentilla koko vuorokautta kohden. Jonottaminen kokonaisuudessaan vähentyi kolmanneksella aamuruuhkissa ja iltapäivisin se jopa puolittui, erityisesti keskustaan johtavilla ajoreiteillä.
• Tärkeä osatekijä ruuhkakokeilun onnistumiselle oli julkisen liikenteen parantaminen. Puolta vuotta ennen kokeilun aloittamista SL (Storstockholms Lokaltrafik AB) lisäsi palveluitaan 16 uudella bussilinjalla, uusilla reiteillä suoraan kaupunkiin sekä ostamalla 197 uutta bussia. Kokonaisuudessaan julkisen liikenteen käytön arvioitiin kasvaneen neljällä prosentilla kokeilun aikana. Myös parkkipaikkoja bussipysäkkien, paikallisjunien ja metron läheisyydessä rakennettiin lisää. Parkkeeraaminen oli näillä paikoilla ilmaista ruuhkakokeilun aikana, mikä lisäsi liityntäliikenteen käyttöä 23 prosentilla.
• Yksityisautoilun lopettaneista suurin osa alkoi käyttää julkisia kulkuneuvoja ja vain pieni osa vältti tietullit ajoreittiään vaihtamalla. Päinvastoin kuin ennen kokeilun aloittamista ennustettiin, ei etätyöskentelyn tai kimppakuljetusten määrä lisääntynyt.
• Hiilidioksidi- sekä hiukkaspäästöt vähentyivät Tukholman keskustan alueella kahdeksasta prosentista 14 prosenttiin ja Suur-Tukholman alueella vähennys oli yhdestä kolmeen prosenttiin. Koko Tukholman läänin alueella vähentyneet päästömäärät olivat kolme kertaa niin suuret kuin mitä bensiinin hinnan korottamisella voitaisiin saavuttaa. Tukholman ja Uppsalan läänin ilmansuojeluliiton mukaan (Stockholms och Uppsala läns luftvårdsförbund) puhtaammalla ilmalla Tukholmassa vältettäisiin 20 - 25 ennenaikaista kuolemaan vuosittain.
• Henkilöonnettomuudet vähentyivät kokeilun aikana 5 - 10 prosentilla, mikä tarkoittaa40 - 70 henkilöonnettomuuden vähentymistä vuodessa. Kasvaneen liikenneturvallisuuden on arvioitu tuovan 125 miljoonan kruunun ja terveys- ja ympäristöparannusten 90 miljoonan säästöt yhteiskunnalle.
• Tietullikokeilun arvioitiin tuottavan yhteensä 75 miljoonaa kruunua kuukaudessa eli 525 miljoonaa kruunua seitsemän kuukautta kestäneen kokeilun aikana, mutta loppulaskelmien jälkeen selvisi, että tullirahoja kertyikin vain 399 miljoonaa kruunua. Tullikokeilu lyhykäisyydessään tuotti yhteiskunnalle 2,6 miljardin kruunun tappiot, mikä oli ennakoitu kokeiluun ryhdyttäessä. Jos ruuhkatullit otettaisiin pysyvästi käyttöön tuottaisi se Transek AB:n laskelmien mukaan yhteiskunnalle noin 765 miljoonaa kruunua vuodessa. Tullien vuosittaiset käyttökustannusten on arvioitu olevan 200 kruunua. Yhteiskunnalle syntyisi voittoa lyhentyneistä matka-ajoista, joiden on ennakoitu tuottavan 600 miljoonan kruunun vuosittaiset säästöt.
• Elinkeinonharjoittajien liikevaihtojen perusteella tehdyistä analyyseistä käy ilmi, että kokeilulla on ollut pieni vaikutus Tukholman alueen yrittäjiin. Yleisesti myynnit ovat kehittyneet Tukholmassa muun maan tapaan, ja ostostrendit esimerkiksi elintarvikkeiden ja päivittäistavaroiden myynneissä ovat seuranneet yleistä suuntausta, mikä tarkoittaa myynnin keskittymistä kaupungin laitamilla sijaitseviin marketteihin tullimaksuttomiin aikoihin. Kuljetus- sekä taksialan yrittäjät kertoivat pystyneensä tehostamaan toimintaansa sujuvan liikenteen ansiosta tullien aikana. Myös liikenne- ja kuljetusalan työympäristön koettiin muuttuneen miellyttävämmäksi, kun taas itse tulleihin liittyvät "paperisodat" koettiin hankaliksi ja kalliiksi.
• Tukholman keskustassa asuvista ruuhkaveron kannattajia oli kokeilun jälkeen 56 prosenttia ja vastustajia 44 prosenttia. Tukholman ympäristökunnissa asuvista 46 prosenttia antaisi tutkimuksen mukaan kyllä-äänen ja 54 prosenttia ei-äänen. Myönteisyys ruuhkaveroa kohtaan kasvoi kokeilun aikana, sillä vuonna 2005 tehdyssä gallupissa 77 prosenttia vastusti tietulleja.