Rakentaa vai eikö rakentaa? Kas siinä pulma.

Maanantai-illan vietin Pääskyvuoren koululla pohtimassa Laukkavuoren asukkaiden kanssa Itäharju 60-tontin kohtaloa. Kyse on nykyisellään toimitilakäyttöön kaavoitetusta alueesta Jaanintien ja junaradan kainalossa, Munkkionpuiston laidalla. Koska tontti on ollut rakentamaton, ovat monet asukkaat luulleet sen olevan osa viereistä puistoa. Tontille on ollut jo jonkin aikaa vireillä asemakaavanmuutos tontin muuttamiseksi pääosin asuinkäyttöön, ja asukkaat ovat nyt heränneet vastustamaan kiivaasti kaikkea rakentamista. Kirjelmiä on tullut useita, ja suurimmassa oli yli 630 nimeä. Pakkohan oli siis mennä paikan päälle kuulemaan, mikä asukkaita hiertää tässä hieman kauempaa katsoen aivan järkevän tuntuisessa suunnitelmassa.

Selväksi kävi, että Laukkavuoren lähitalojen asukkaat eivät halua "puistoon" minkäänlaista rakentamista. Ja periaatteessa onkin toki mahdollista, että toimitilatontti muutetaan suojaviheralueeksi. Puistoksi siitä ei pykälien mukaan ole, niin pahasti alue sijaitsee Jaanintien melualueella. Vastustuksen lomasta yritin saada kuuntelemalla selville, mikä rakentamisessä närästää näin pahasti.

Periaatteessa toimitilatontin muuttaminen asuinrakentamiseen olisi hyvinkin järkevää. Alue sijaitsee lähellä keskustaa, erinomaisten liikenneyhteyksien varrella. Vieressä on Prisman market ja muutkin palvelut ovat varsin kohtuullisella etäisyydellä. Myös työpaikka-alueita on lähellä, mm. Itäharjulla ja jonain päivänä toivottavasti myös Biolaaksossa. Nyt esitelty asemakaava vaikutti kohtalaisen fiksulta, ainakin ehdottomasti paljon paremmalta kuin voimassa oleva asemakaava tai aiemmat luonnokset uudesta. Jaanintien varrelle tulisi kolmikerroksisia kerrostaloja, jotka itsessään ynnä autokatoksineen muodostaisivat taakseen jäävälle rivitaloalueella, puiston osalle ja osaksi myös jo nyt olemassa oleville kerrostaloille luontaisen melumuurin. Rivitalot oli suunniteltu suojaisaksi sisäpihaksi. Meluselvitysten mukaan rakennusmassan melulta suojaava vaikutus oli huomattava sillä kohdalla puistoa, jonka reunaan rakennettaisiin. Junaradan varteen tulisi tärinän takia toimitilarakentamista.

Puistoalue ei pienenisi juurikaan nykyisin vallitsevasta kaavatilanteesta katsottuna, mutta toki nykytilanteeseen verrattuna viheralueeksi koetun/luullun alueen koko pienenisi. Jotkut asukkaat esittivät, että rakentaminen laskisi heidän asuntojen arvoa. Monesti ymmärrän tämän näkökohdan, mutta nyt olen eri mieltä. Itse olen kokenut Munkkionpuiston ja tämän rakentamattoman tontin visuaalisesti viehättäväksi, mutta jollakin tapaa puistona kehnoksi, koska liikenteen melu ja ilmansaasteet ovat sille niin leimaa antavia. Se ei vaikuta paikalta, jossa haluaisi viettää kesäpäiväänsä. Laukkavuoren asuinalueestakin minulla on sellainen mielikuva, että Jaanintien melu jyrää asuinalueen sisään. Siksi kai ajattelen vaistomaisesti, että uusien rakennusten rakentuminen kohtalaisen matalaksi melumuuriksi rauhoittaisi jäljelle jäävää virkistysaluetta ja siten nostaisi koko alueen viihtyvyyttä ja ehkäpä tätä kautta jopa asuntojen arvoa. Mutta näitä käsityksiä eivät paikalla olleet asukkaat selvästikään tuntuneet jakavan.

Vaikea sanoa, onko kyseessä pelkkä nimbyily. Ei se aivan siltä vaikuttanut, vaikka sitäkin varmaan on mukana, onhan nimbyily yleisinhimillistä. Minulle jäi päällimmäiseksi kaksi vaikutelmaa. Asukkaat eivät nähtävästi koe Jaanintien melua häiritsevänä. Ainakaan sellaiseen ei viitattu yhdessäkään puheenvuorossa. Siksi he eivät myöskään tunne mitään tarvetta saada melusuojaa puistolleen, ainakaan alueen pienenemisen kustannuksella. Toinen keskeinen asia taitaa olla puiston avaruuden ja lakeuden tunne: se halutaan säilyttää. Ehkä on niin, että kaupunkilainenkin ihminen tykkää katsella maisemaa, "jossa ei silimä pökkää", kuten muinoinen pohjanmaalainen anoppini opetti minulle pohojalaasen maiseman kauneutta. Nämä eivät tietenkään ole mitään nimbyilyargumentteja, vaan ihmisten kokemuksia lähiympäristönsä viihtyisyystekijöistä.

Tästä tuleekin siis vaikea juttu pohdittavaksi. Jaanintien liikennemäärät ovat selkeässä kasvussa, onhan kyseessä kaupungin sisäisen kehätien jo nyt vilkaasti liikennöity osa. Liikennemäärät tulevat todennäköisesti lisääntymään niin, että jollain aikataululla aletaan keskustella tien nelikaistaistamisesta. Melu lisääntyy, eikä pelkkä lehtipuuvaltainen kasvillisuus ole sille mikään kunnollinen suoja, etenkään talviaikaan. Kaupungin täydennysrakentamistavoitteen kannalta tontti on varsin järkevä kohde. Toisaalta kaupungin itäpuolella on monia muitakin kaavaprojekteja meneillään, joten mikään välttämättömyys ei kaavan toteuttaminen ole. Alueen uudet asukkaat saattaisivat olla hyvinkin tyytyväisiä tulokseen, ja uskoakseni myös osa vanhoista asukkaista saattaisi kokea lopputuloksen sittenkin hyväksi. Tämänpäiväisen tilaisuuden asukasedustajat (joita oli paljon!) olivat kuitenkin varsin yksimielisesti uudisrakentamista vastaan, ja koska tontti on kaupungin, se on poliittisen tahdon niin halutessa yksinkertaista kaavoittaa myös pysyvään "virkistyskäyttöön". (Melun takia on kyllä pakko panna "virkistys" sulkuihin.) '

Voi sentään. Tämä on nyt sen verran kimurantti juttu, että asia on pakko panna hautumaan mielen sopukoihin. Toivottavasti ristiriitaisten asioiden painoarvot ovat lonksahtaneet mielessäni omille kohdilleen siihen mennessä, kun ympäristö- ja kaavoituslautakunta (ja tässä asiassa siis myös vihreiden valtuustoryhmä) alkavat käsitellä asiaa.