Libanon, Oitti ja opintotuki

Perjantaina matkasin iltapäivästä Helsinkiin Vihreiden puoluehallituksen kokoukseen. Matka viivästyi, koska Kaarinassa oli sattunut moottoritiellä vakava liikenneonnettomuus, tie oli poikki ja poliisit käännyttivät kaikki Helsinkiin matkaavat kiertotielle. Matka tuntui viivästyvän tosi pahasti, mutta ihme kyllä Helsingissä oltiin – Mannerheimintien iltaruuhka huomioiden - vain 25 minuuttia myöhässä.

Puoluehallitus käsitteli mm. eduskuntavaalikampanjan järjestelyjä ja piiriyhdistysten puolueelta saamia vaalitukia. Perinteisestihän meidän kampanjamme ovat sekä piiriyhdistys- että ehdokastasolla taloudellisesti aivan eri suuruusluokkaa, tai ehkä pitäisi sanoa pienuusluokkaa, kuin mitä kilpakumppaneillamme. Harva vihreä ehdokas tai yhdistys saa vaalirahoitusta ulkopuolelta. Ulkopuolisen tuen puuttuessa pysymmekin köyhinä mutta riippumattomina. Useimmilla ehdokkaillamme kampanjakulut tulevat omasta ja lähipiirin kukkarosta, ja piiriyhdistys sitten rahoittaa kaikille yhteisiä menoja sen minkä pystyy. Mutta onneksi kukaan ei edes odota meiltä kiiltäväpintaisia megamainoksia paksulle paperille painettuna tai massoittain luonnonvaroja kuluttavaa vaalikrääsää.

Puoluehallituksen käsittelyssä oli myös eduskuntavaaliohjelman luonnos, joka on tulossa hyväksyttäväksi seuraavan puoluevaltuuskunnan kokoukseen parin viikon päästä Jyväskylässä. Oikein odotan taas valtuuskunnan kokousta, sillä viimeksi tapasimme keväällä Porissa. Tämä puheenjohtamani valtuuskunta on kertakaikkisen hieno luottamuselin: vaikka kokousviikonloppu on raskas vetää, kokouksista lähtee aina kotiin sielultaan virkistyneenä. Samaa on sanonut moni valtuuskunnan jäsen. Niin upeaa ja toisiaan innostavaa vihreää väkeä siihen on kasaantunut!

Puoluehallitus hyväksyi kannanoton Libanonin tilanteesta. Eduskunta keskustelee asiasta ensi tiistaina. Tässä kannari:

Kannanotto2.9.2006Vihreät Libanonin tilanteesta:
SUOMI LIBANONIN KRIISINHALLINTAOPERAATIOON - MUTTA TIUKOIN EHDOIN- Libanonin sisällissota estettävä

Vihreiden mielestä EU:n puheenjohtajamaan Suomen on kannettava vastuunsa ja liityttävä niiden EU-maiden joukkoon, jotka ovat päättäneet lähettää joukkoja Libanonin rauhanturvaoperaatioon. Asiaa käsitellään ensi viikolla eduskunnassa Libanonin tilannetta koskevan selonteon yhteydessä.
- Suomi voi lähettää joukkoja Libanoniin ainoastaan, jos voimankäytön säännöt ja valtuudet on tiukasti etukäteen määritelty. En näe mieltä siinä, että suomalaisia lähtisi mukaan operaatioon, joka vain pahentaa konfliktia entisestään. Libanoniin lähetettävien joukkojen tehtävänä on kriisinhallinta, voimankäyttö on hyväksyttävissä itsepuolustustarkoituksessa ja siviiliuhrien ehkäisemiseksi. Tällä hetkellä on epäselvää voivatko YK:n sotilaat puuttua esimerkiksi asetoimituksiin, sanoo Vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg.
Vihreät tuomitsevat kaikki sotilaalliset iskut Israelin ja Libanonin alueella. Ne ovat aiheuttaneet mittaamattomia kärsimyksiä erityisesti siviiliväestölle. Vihreiden mielestä laajamittainen, kaikkiaan 15 000 sotilaan rauhanturvaoperaatio on suuri riski, jos konfliktin molemmat osapuolet eivät sitoudu rauhan palauttamiseen.
Rauhanturvajoukkojen tehtävä ei ole suorittaa Libanonissa aseistariisuntaa ja puuttua Hizbollahin asemaan, jolla on nyt kannatusta enemmän kuin koskaan. On erityisen tärkeää, että YK:n rooli säilyy neutraalina eikä se asetu minkään osapuolen puolelle. Libanonin hallituksen tulee hallita kaikkia libanonilaisia asevoimia ja YK:n tukea tarvitaan Hizbollah-joukkojen siirrossa hallituksen alaisuuteen. Vihreät toivovat, että Hizbollahissa vahvistuu maltillinen siipi, joka on valmis poliittisiin ratkaisuihin, neuvotteluihin ja sovitteluun. Tätä on kuitenkin realistista odottaa vasta jonkinlaisen vakiintuneen rauhan jakson alettua.
Kriisissä ei ole kyse vain näiden kahden maan suhteesta vaan koko Lähi-idän laajuisista jännitteistä, ennen kaikkea Israelin ja palestiinalaisten välisestä, sukupolvesta toiseen jatkuneen vihan ja koston kierteestä, jolla on heijastusvaikutuksia koko maailmanpolitiikkaan. Lähi-idän ruutitynnyrin purkaminen vaatii EU:n aktiivisuutta - sen on rohkaistava ennakkoluulottoman, monenkeskisen vuoropuhelun viriämistä - vihan ja ennakkoluulojen vaikutukset on jo nähty.
Cronberg lähettää terveisiä parhaillaan Lappeenrannassa kokoontuvalle EU:n ulkoministerien kokoukselle:
- Iranista on tulossa alueellinen suurvalta nyt kun Irak on miehitetty. Lähi-idän pysyvän rauhan edellytys on, että Syyria ja Iran takaavat sen. Tämä vaatii näiden maiden suoria neuvotteluja USA:n kanssa. Sekä Syyria että Iran olisivat todennäköisesti valmiita neuvottelemaan, mutta USA ei. EU:n tulisikin taivutella USA neuvotteluihin ja Suomen on oltava tässä aloitteellinen. Asialla on kiire, joten se sopisi hyvin Lappeenrannan kokouksen asialistalle.

Lauantaiaamuna läksimme ystäviemme autokyydillä Hausjärven Oittiin Helsingin yliopiston Hämäläisosakunnan kesäpaikalle. Mieheni on ollut aiemmin aktiivinen osakuntalainen, ja tänä viikonloppuna oli Oitissa "vanhojen herrojen" kokoontuminen. Isolla kolhoosimökillä oli leppoisaa: juttelua, saunomista, grillailua ja taisivat jotkut nauttia viinaakin osakuntamalliin. Itse menin nukkumaan siinä vaiheessa kun yökahdelta alkoi korttipelirinki. Sunnuntaiaamuna oli ihana käydä aamusaunassa, uida viilenneessä järvessä ja ottaa syysaurinkoa isolla laiturilla. Iltapäivällä kävin vielä keräämässä kasveja ison muovikassillisen, jotta kasiluokan oppilailla riittäisi huomenna puurtamista biologian tunnillaan. Sitten oli aika matkata Turkuun viikon työrupeaman pariin. Valtuustoryhmän kokous jäi tällä kertaa väliin, mutta ehdin sentään antaa asioihin perustellut kommenttini sähköpostilla.

Sunnuntain Turun Sanomissa oli sunnuntaisivuilla juttu opintotuesta ja sen kehityksestä: http://www.turunsanomat.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2006-09-03,104:12:402469,1:0:0:0:0:0::. Tai no, ehkä ennemminkin kehittymättömyydestä, jos asiaa tarkastellaan opintorahan kehityksen kautta. Sitä korotettiin viimeksi vuonna 1992 ja leikattiin lama-aikana 1995. Sittemmin muutoksia ei ole tapahtunut. On erittäin aiheellista kysyä, miksi ihmeessä ei ole tapahtunut. On järjetöntä, että samaan aikaan valitetaan valmistumisaikojen pituudesta ja kieltäydytään päivittämästä opintorahan tasoa edes inflaation vertaa. Kustannustaso on kuitenkin yli kymmenessä vuodessa noussut melkoisesti.

Ymmärrän hyvin opiskelijoita, jotka eivät halua nostaa opintolainaa. Joskus aikoinaan lainan ottaminen oli ihan järkevää, kun korkeakoulututkinto takasi työpaikan ja inflaatio auttoi lainan takaisinmaksussa. Nämä ajat ovat kuitenkin takanapäin. Tusarin opintotukijutun kakkossivulla oli haastateltu menneiden aikojen opiskelijoita, joista minä sain kunnian edustaa 1980-luvulla opiskelleen taloustilannetta. Sanoin haastattelussa, ja se päätyi myös lehteen, että minun seitsemän vuoden opintolainasaldoni oli 97 373 markkaa, mikä on aivan järkyttävä summa. Minun valmistumiseni venyi paristakin syystä aina vuoteen 2001, mutta jo 1990-luvun alkupuolella minulla oli kasassa noin 190 opintoviikkoa. Gradu jäi sitten vain roikkumaan puolitekoisena lähes kymmeneksi vuodeksi. (Tämä ehkä kertoo jotain paitsi minusta myös yliopiston opinto-ohjauksen tasosta…) Opintolainani sulautettiin pari vuotta sitten asuntolainaan, mutta laskin joskus, että tavanomaisella lyhentämistahdilla olisin 42-vuotias kun lainanmaksu loppuu.

No, joka tapauksessa tilanne 1990-luvun alkupuolella oli se, että töitä oli joko todella vaikea saada (ihmisiähän pantiin silloin kilometritehtaalle kiihtyvällä vauhdilla) tai niitä ei saanut ollenkaan. Julkiselle sektorille ei pitkään aikaan palkattu lainkaan uusia ihmisiä. Me, jotka valmistuimme niihin hommiin, olimme suurten opintolainojemme kanssa ns. kusessa. Kun sitten pahin lama alkoi hellittää, ja julkinen sektorikin kykeni taas palkkaamaan uutta väkeä, oli aika jo osin ajanut minun ikäluokkani ohi. Me emme olleet enää nuorimpia ja vastavalmistuneita, vaan nuorina palkattiinkin meitä nuorempia, todellisia vastavalmistuneita. Monet meistä eivät oikein koskaan päässeet kiinni työelämän uraputkeen, vaan olemme joutuneet tekemään pätkätöitä pätkän toisensa jälkeen. Tilanne ei ole vieläkään korjautunut, enkä oikein usko sen korjaantuvankaan. Tämä lamavuosina työelämään valmistuneiden sukupolvi tulee todennäköisesti näkymään kuoppana ainakin julkisen sektorin työntekijöiden ikätilastoissa halki työuransa.

Eli maailma on muuttunut, lainasysteemi ei pelitä. Opintorahaa pitää nostaa, jos halutaan opiskelijoiden opiskelevan eikä käyvän työssä. (Henkilökohtaisesti en pidä työssäkäyntiä pahana, jos se rytmittyy hyvin opintojen kanssa. Mutta minähän olenkin itse tosi pitkän linja opiskelija.) Katsotaan, millaiseksi keskustelu yltyy eduskunnan budjettikeskustelun lähestyessä. Ennustan, että hallituspuolueet lupaavat asiaan palattavan hallitusneuvottelujen yhteydessä…