Liikenteessä ja liikenteestä

Perjantai kului Vikingin botskeilla. Olin Audiatorin järjestämällä koulutusristeilyllä mallia "Ahvenanmaan putkikävely": laivalla Maarianhaminaan, siellä laivanvaihto ja saman tien takaisin. Seminaari oli tarkoitettu Varsinais-Suomen ja Satakunnan kuntien ja kuntayhtymien tarkastuslautakunnille, talousjohdolle ja kunnan muulle johdolle. Seminaarissa käytiin läpi muuttuvaa kuntaympäristöä, tarkastustoimintaa ja tarkastuslautakuntien arviointityötä – tai ainakin piti käydä. Ikävä kyllä minulle tämä seminaari ei hyvän kuuloisesta ohjelmastaan huolimatta antanut paljoakaan. Yksi esitys oli sentään ihan hyvä, se sisälsi ajattelemisen arvoisia asioita, ja siitä kiitos. Muutoin ohjelma ei mielestäni jäsentynyt antoisaksi kokonaisuudeksi. Harmi. Yleensä tällaiset seminaarit ovat varsin hyviä.

Tarkastuslautakuntien koulutuksen perusongelma on, että tarkastuslautakuntien toiminta on eri kokoisissa kunnissa kovin erilaista. Pikkukunnissa toimintaa hoitaa lautakunta ja sen puheenjohtaja. Yleensä puheenjohtajaa avustaa tilintarkastaja, vaikka arviointi pitäisikin olla tilintarkastuksesta erillistä toimintaa. Suurissa kunnissa on ammattityövoimaa. Meillä Turussa on revisiotoimistossa kuusi ammatti-ihmistä pyörittämässä arviointitoimintaa ja toimistoa, Helsingissä kuulemma parikymmentä! Pikkukunnissa ei yleensä ole ainoataan. Toki myös tarkastettavan ja arvioitavan toiminnan määrä on näissä isoissa ja pienissä kunnissa eri planeetoilta. Tästä syystä antoisimpia tarkastuslautakuntien koulutustilaisuuksia ovatkin vertaistilaisuudet, joissa isot tapaavat isoja ja pienet pieniä, ja joissa voi jakaa yhteisiä ongelmia.

Kotiin päästyäni meinasi mennä tuliaisfernetti väärään kurkkuun, kun telkkarissa uutisoitiin perjantaina päätetystä liikenteen runkoverkosta. Näin nopeasti kuvan, joka näytti siltä kuin Turku-Toijala –väli olisi sittenkin jätetty lopullisen ratkaisun ulkopuolelle. Runkoverkosta käytiin karmea vääntö vuosi sitten. Liikenneministeriö oli rakentanut runkoverkkomallin luonnoksen pohjalta, jota voisi kai parhaiten kuvata sanalla "viuhkamalli": kaikki reitit alkoivat Vuosaaren tulevasta satamasta. Poikittaisyhteydet maan pohjoisemmissa osissa eivät olleet verkon suunnittelijoita paljoa kiinnostaneet. Luonnoksesta nousi hirveä haloo ja kalabaliikki, myös meillä täällä Varsinais-Suomessa. Sen tuloksena Turku-Toijala-rata pääsi tavaraliikenteen runkoverkkolistaukseen mukaan. Onneksi olin tänään pikaisessa kuvatulkinnassani väärässä. Nettitarkistus kertoi, että Turku-Toijala-yhteys on edelleen mukana raskaan tavaraliikenteen runkoverkossa. Turun ja Naantalin satamillehan tämä yhteys on elintärkeä. Henkilöliikenteen runkoverkkoon tämä yhteys ei kuulu, joten nopeita junayhteyksiä ei ole välille tulossa. Runkoverkkoon kuuluminen on olennaista, koska se tietää rahaa yhteyden ylläpitoon ja laadun parantamiseen.

Turun ja Naantalin sataman merkitystä ja kokoluokkaa ei oikein tunnuta valtakunnassa ymmärrettävän, ja tämä asennoituminen näkyi myös runkoverkkokeskustelussa. Syynä lienee se, että nämä kaksi merkittävää satamaa toimivat aivan erillään. Todellinen alueellinen merkitys on tietenkin niiden yhteenlaskettu merkitys, mutta mistä tilastosta sen saat lukea? Et mistään, koska ne ovat hallinnollisesti yhtä läheiset kuin Rauman ja Hangon satamat, eli eivät mitään. Mistä seuraa poliittinen vaade: Turun ja Naantalin satamat on yhdistettävä! Kaikki muu on haihatusta. Jos suora yhdistäminen sattuu liikaa, aloitetaan sitten yhteistoiminnan ohjelmallisella syventämisellä, ja edetään sitä rataa. Pääasia on, että aloitetaan. Helsingin Vuosaaren satama on kohta valmis ja kilpailusta tulee erittäin kovaa. Ugh.

Kotiin päästyäni lukaisin tuoretta Vihreää Lankaa. Se kertoi, että Rosa Meriläinen (Tampere/Pirkanmaa) ei lähde ehdolle kevään eduskuntavaaleissa. Olen sekä pahoillani että en ole. Rosa on hyvä poliitikko, hänellä on erinomainen järjenjuoksu eikä hänestä ole kiva luopua. Eduskuntakausi on kuitenkin ollut hänelle piinallinen kujanjuoksu, eikä sitä ole ollut kiva seurata. Rosa tekee varmaan aivan oikein valitessaan itselleen aikaa ajatteluun ja perhe-elämään. Uskon, että hän palaa vielä takaisin, kun saa sopeutettua samaan nahkaan omanlaisensa persoona-Meriläisen ja kansalaisten odotuksia vastaavan poliitikko-Meriläisen. Yhtälö on ongelmallinen, mutta tuskin ratkaisematon, jos on rauhaa ratkaisun pohtimiseen.

Lopuksi piti vielä kommentoida (heh, viittaan itseeni) eilistä kansalaisyhteiskunta- ja yhteisöllisyyskirjoitustani. Ei huvittanut, vaan raivostutti, kun muutama päivä sitten kokoomustäti Hanna-Leena Hemming teki eduskuntakyselyn Luontoliiton ja Animalian koulukäyttöön tarkoitetuista oppimateriaaleista. Hesari kirjoitti maanantaina: "Tasapuolisuutta yhden asian liikkeiden julistamasta totuudesta on vaikea löytää", perustelee Hemming. Materiaalissa keskitytään hänen mielestään turkistarhauksen kieltävien asenteiden muokkaukseen ja tuotantoeläinten rajoittuneisiin elinoloihin. "Muun muassa kaikkien broilerien todetaan olevan sairaita." "Aikooko hallitus valvoa opetuksen sisällön tasapuolisuutta ja tasa-arvoisuutta niin, että myös vastakkaisen näkemyksen omaavilla on mahdollisuus tuoda opetuksessa esiin oma kantansa kouluissa?" Hemming kysyy."

Haloo? Tässä maassa on meneillään valtavat ponnistelut kansalaisvaikuttamisen lisäämiseksi kouluissa. Nuorille vaaditaan näytettävän mallia siitä, miten aktiivinen kansalaisyhteiskunta toimii, ja heitä pitää kehottaa kantamaan oma kortensa kekoon. Ja sitten tämä kokkaritäti menee ja alkaa valittaa siitä, kun näin tapahtuu ja kun järjestöt tekevät asiallisesti sitä työtä, josta heidät tunnetaan. Mitäpä jos Hanna-Leena ja kokkarikumppanit nyt vaan luottaisivat siihen, että suomalainen Pisa-menestynyt opettaja osaa sanoa oppilailleen, että tänään meille esitellään yksi, mutta ei suinkaan ainoa näkemys asiaan.

Meriläisen Rosakin löysi Hesarin jutussa asiaan oivan näkökulman: "Vihreiden edustaja Rosa Meriläinen perää eettisten näkökulmien tasapuolista esilletuloa sillä perusteella, että tehomaatalouden tuotteita puolustaviin tiedotuskampanjoihin on myönnetty paljon enemmän julkista tukea kuin vaihtoehtoista näkökulmaa esittäviin hankkeisiin. Luonto-Liiton ja Animalian kampanja on saanut 23 000 euroa yhteiskunnan tukea. Esimerkiksi turkistuottajien tuki lasketaan sadoissa tuhansissa. "