Kolumni Silta-lehdessä 2/2006: Itä-Turku edelläkävijänä

Kirjoitin kolumnin Itä-Turun aluekumppanuuden eli Varissuon ja Lausteen alueiden SILTA-lehteen nro 2/2006. Lehti ilmestyi syyskuun lopussa. Kolumni löytyy myös osoitteesta http://213.138.149.250/public/download.aspx?ID=22646&GUID={0690BCBA-0E6F-48A0-ADD3-3AB03B81D6CF} Tässä sama kirjoitus myös tänne päiväkirjaan:

--------------------------------------------------------
Itä-Turku edelläkävijänä

Kansainvälisyys on suosittu juhlapuheiden aihe. Moni juhlapuhuja on tullut kehuneeksi, kuinka Turusta on kehittymässä kansallisesti ja kansainvälisesti vetovoimainen kulttuurin ja osaamisen keskus ja peräti Euroopan kulttuuripääkaupunki. Vaan missä mahtaa olla kaupunkimme kansainvälisin paikka? Kaupungintalolla? Satamassa? Yliopistolla? Biolaaksossa? Ehei. Turun kansainvälisin paikka on bussi nro 32 välillä Kauppatori - Varissuo.

Ihmiskunta on kehittänyt satojen vuosien ajan yhä tehokkaampia liikkumisvälineitä. Maailma on muuttunut juuri sellaiseksi kuin olemme halunneet: liikkuvaiseksi. Ja siinä ohessa pienemmäksi. Thaimaan pakolaisleirit, sodan runtelema Somalia, hajonnut Jugoslavia ja maaton Kurdistan ovat tulleet juuri niin lähelle kuin on lähin lentokenttä. Maailman kulttuurien kirjo muuttaa hiljalleen lähikauppaan, koululuokkaan ja naapuriin.

Kansainvälistymispuheiden pitäjät harhautuvat kuitenkin harvoin itäiseen Turkuun etsimään rakennusaineita kaupungin kansainvälistymisstrategian toteutukseen. Kaupunkiin tulleet arvovieraatkaan eivät löydä itseään "kolmekakkosesta" tutkailemasta Turun tulevaisuuden mahdollisuuksia. Arkeaan elävä monikulttuurinen Itä-Turku on liian lähellä, jotta sen voimavaroja ja haasteita osattaisiin katsoa tulevaisuusnäkökulmasta. Ehkä se tuntuu myös uudella tavalla vieraalta, vaikka Turku toisaalta onkin ollut vuosisatoja kansainvälisen kaupan ja ulkomaanliikenteen suomalainen keskus.

Uutuus näkyy siinä, että emme vielä osaa puhua monikulttuurisen yhteiselämän haasteista Suomessa. Keskustelu tyssää maahanmuuttoon vihamielisesti suhtautuvien siilipuolustajien täystyrmäykseen. Emme myöskään tunnista maahanmuuttoon liittyviä hyviä asioita. Itä-Turku on kehityksessään monta askelta muuta Suomea edellä: täällä eletään jo monikulttuurista arkea. Päivisin Turun normaalikoulussa työskentelevät rinta rinnan ja sovussa perinteiset suomalaislapset, paluumuuttajat ja pakolaislapset, toisen sukupolven maahanmuuttajataustaiset uussuomalaiset ja kaupungin elinkeinopolitiikan kärkien jälkeläiset. Miten saisi heidän vanhempansa tekemään samaa? Ymmärrys ja yhteistyö kasvavat kohtaamisesta – on siis järjestettävä tilaisuuksia joissa kohdataan. Norssissa järjestettiinkin syyskuun puolivälissä ensimmäistä kertaa yhteinen vanhempainilta Norssin, Varissuon koulun ja Turun kansainvälisen koulun oppilaiden vanhemmille.

Itselläni pyörähti tänä syksynä käyntiin kymmenes työvuosi Norssissa, jonka peruskoulun oppilaista noin 40 prosentilla on äidinkieli joku muu kuin suomi. Tässä ajassa olen jo ehtinyt testaamaan, mitä tarkoittaa juhlapuheissa toistuva lause "monikulttuurisuus on rikkaus". Tällä tarkoitetaan usein sitä, miten me opimme asioita toisista kulttuureista. Mutta olen huomannut, että muiden kulttuurien keskellä opin koko ajan myös omasta kulttuuristani. Suomalaisuuteni ei laimene, erilaisuus ei ole uhka vaan mahdollisuus. Monikulttuurisuus syventää suomalaisuuttani: nykyään ymmärrän itseäni ja omaa kulttuurista taustaani paremmin. Peilaan itseäni muihin ja tunnistan, miten kristillisyys, muinainen pakanallisuus, luonnonrauha, suomalainen taide, tiede ja tavat ovat muokanneet minua kulttuurini kautta. Tiedän paremmin, kuka olen, koska ymmärrän paremmin, mistä tulen. Tällainen rikastuminen ei ole keneltäkään pois, mutta minulle se on lisää. Ja se tuntuu hyvältä.

Rikkaus asuu myös nuorissa tekemisen ilona ja pärjäämisen intona. Juttelin taannoin maahanmuuttajataustaisen lukiolaistytön kanssa niitä näitä, ja tuli puhe kielten opiskelusta. Minulle selvisi, että oppilaani puhuu jo seitsemää kieltä. Jos olisin yritysjohtaja, ottaisin hänet heti kesätöihin Aasian myyntiosastolle. Norssin puhutuimmat kielet ovat suomen jälkeen albania, venäjä, arabia, kurdi ja vietnam. Kuuluuko tämä kielivalikoima kaupungin juhlapuheissa? Ei vielä, mutta toivottavasti pian.

Kulttuurien kohtaaminen aiheuttaa myös ongelmia. Työttömyys ja kielitaidon puute eristää maahanmuuttajia neljä seinän sisään. Suomalaisten kontaktien puute aiheuttaa pelkoa: sitä kaihtaa, mitä ei tunne. Villinä virtaava viina ja nuorten seksisuhteet pelottavat vanhempia. Perheiden sisäinen järjestys järkkyy, kun kieli- ja kulttuuritaitoiset lapset karkaavat vanhempiensa käsistä. Tilanne saattaa synnyttää myös väkivaltaa. Eikä kielitaidottomana vanhuksena ole kiva olla.

Ratkaisun avaimet ovat yhteiselossa ja keskustelutaidoissamme. Mitä paremmin me suomalaiset osaamme ottaa maahanmuuttajat elämään kanssamme arkipäivää, sitä paremmin maahanmuuttajat ja me itse tutustumme suomalaisuuteen. Käydään yhdessä töissä, pelataan, jumpataan, kutsutaan syömään, mökille ja sienireissulle ja sovitellaan ristiriidat keskustelemalla. Luodaan yhteyksiä ja katsotaan ihmistä ihmisenä. Näin Itä-Turku näyttää tulevaisuuden mallia muulle Suomelle.

Katri Sarlund
Turun kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Turun normaalikoulun biologian ja maantiedon opettaja