Kulttuuriuutisia

Koulussa oli keskiviikkona aika rankka vaikkakin lyhyt päivä. Opettajan työ on sellaista, että vauhtia ja vaarallisia tilanteita riittää. Myös sopeutumis- ja soveltamiskykyään joutuu välillä venyttämään äärimmilleen. Koulun jälkeen oli vuorossa kahvilassa tukiryhmän lyhyt tapaaminen, suunnittelimme tulevaa ja kävimme läpi kampanjan jakomateriaalia. Paljoa ei minun kampanjassani tule jaettavaa tavaraa, mutta hieman kyllä, kampanjan teemoihin liittyen. Seuraava "kampanjatilaisuus" on Kirjamessuilla mukanaolo ensi viikonloppuna, olen siellä vihreiden osastolla A-hallissa lauantaina klo 12-14. Luvassa on lähinnä Vihreän Langan jakoa ja tavattavissa olemista, jos vanhat merkit pitävät paikkansa.

Tukiryhmän jälkeen menimme ystävän kanssa Joellaan, jossa avattiin kuvataiteilija Minna-Maija Lappalaisen näyttely. Minna-Maija on tuttujani vuosien takaa. Hän tekee aivan ihania töitä, pinnalta herkän oloisia, mutta yhtään pidempään katsoessa näkee voiman ja elämisen kirjon iloineen ja murheineen. Hän on tehnyt paljon työtä turkulaisen kuvataiteen edistämiseksi esimerkiksi läänintaitelijana ja kuvataiteilijoiden työtilakysymysten puolestapuhujana. Tuore esimerkki sinnikkäästä yrityksestä saada kaupungin päättäjät tajuamaan Jokikadun taiteilijatalon kulttuurinen merkitys ja siinä olevat mahdollisuudet, on Spirit. Spirit on hieno ja perusteellinen suunnitelma, jonka Jokikadun taitelijat ovat itse tehneet. Spirit löytyy osoitteesta http://www.arte.fi/titanik/spirit.html .

Spirit-suunnitelmaa valmistelleet ovat etsineet maailmalta kansainvälisiä esikuvia ja malleja taidekeskuksista, joissa on näyttelytiloja, putiikkeja ja taitelijoiden työtiloja. Jokikadun kiinteistö on olemassa ja täydessä toiminnassa, se soveltuu kulttuurikeskuskäyttöön ja sijaitsee paikalla, jonka kaupunkilaiset helposti oppisivat ottamaan sunnuntaikävelyjensä kohteeksi. Kyseessä on kulttuurimaisemaan sijoittuva välietappi koko ajan kehittyvän Aurajoen ulkoilureitistön varrella. Turun kaupunki on mieletön, jos se hukkaa Jokikadun kiinteistössä olevat kulttuuritoiminnot ja kehittämismahdollisuudet kiinteistönjalostusbisnekseen. Tässä asiassa olen ollut vuosia Minna-Maijan ja kumppaneiden tukena, ja puhunut asian puolesta vaikka missä. Vaan koska mitään ratkaisevaa ei edelleenkään ole tapahtunut, on pakko surullisena todeta, että monet korvat ovat kuulleet, mutta harvat aivot ovat tainneet ymmärtää. Liekö vika ajattelukyvyssä vai arvomaailman kapeudessa? Nyt pitää panna tuulemaan, ja sopia työtilojen turvaaminen ja paikan kehittäminen taiteilijayhdistysten kanssa. Viipymättä.

Eilisiltana unohdin muuten kehua yhtä lemppariohjelmaani, jonka parissa vietän viikossa mieluusti iloisen kolmevarttisen. Teen kehumistyön siis nyt. Kyseessä on FST:n digikanavalta tuleva Ögonaböj eli suomeksi Hetimiten, Stan Saanilan luotsaama keskustelu- ja saivarteluohjelma. Digitaivaalla tiistaisin ja uusintana keskiviikkoisin. Katsokaa sitä! On tosi hyvä, ainakin useimmiten. Ja jos ei ole tosi hyvä, on ainakin hyvä.

Ja vielä lisää kulttuuria, musiikkipuolelta: ostin The Crashin tänään ilmestyneen Pony Ride -levyn. Oikein hyvältä kuulostaa, tämä limppu tulee pyörimään soittokoneessa. Onnea vaan Crashin pojille, ja erityisesti Samuli H:lle, jonka tunnen aivan muista kuin musiikkiyhteyksistä. Menestystä valitsemallasi tiellä, mikä se sitten onkin!