Rapurallaa ja Pansion satama

Perjantaina minulla ei ollut opetusta, joten lahjoitin itselleni pitkän viikonlopun, jätin työt Turkuun ja häippäsin Helsinkiin jo myöhään torstai-iltana. Mieheni vietti viime viikon lomaa, ja oli onneksi älynnyt lähteä mökille Vihtiin, joten hän sai nauttia vuosivapautensa viime rippeistä täysin siemauksin. Perjantai kului sitten leppoisasti pitkään nukkuen ja vähän kaupungilla paseeraten. Illalla kävimme baarissa mieheni siskon kanssa.

Lauantaita sulostutin lukemalla tuntikausia kaupunginvaltuuston esityslistaa, pääosin Sinebrykoffin puistossa ja vähän kotonakin. Käsittelyyn on tulossa varsin työläs asia, Pansion sataman asemakaava. Valmistelu on ollut monivaiheista ja asetelma "lähinaapurien" eli meluavan ja saastuttavan satamatoiminnan ja Ruissalon superarvokkaan luonnonsuojelualueen yhteensovittamiseksi on vähintäänkin haastava. Pelkkä asian esittely valtuuston listalla vei 40 sivua tekstiä, ja sen päälle tulee asemakaavaselostus, jossa on tekstiä varmaankin toistasataa sivua. Tulosta ei minusta voi sanoa onnistuneeksi, mutta kai se on jotenkin siedettävä. Ruissalo oli kyllä "paikalla" ensin, ja satama on tupannut siihen kylkeen vasta myöhemmin, mutta toisaalta satama on tärkeä kaupungin elinkeinotoiminnalle. Soviteltava siis kai on, mutta muutosesityksiä vihreiden ryhmältä on kaavaan tulossa. Yleisesti tyhmää tietysti on, että jos Turun ja Naantalin satamat olisivat järkevässä yhteistoiminnassa, ja mieluiten hynttyyt kokonaan yhteen lyöneinä, ei tälle Pansion hankalalle satamahankkeelle olisi ehkä mitään tarvetta. Yhteistyön puute on lyhytnäköistä monelta muultakin kannalta. Että sellaista resurssien tuhlausta, kuntien itsenäisen päätösvallan nimissä.

Lauantai-iltana meidät oli kutsuttu Ruoholahteen ystäviemme luo rapukekkereille. Kiitos kiitos Juhanna! Ruoka oli hyvää, seura mainiota, koti kaunis, kattaus upea ja maisemat urbaaneja. Kotiin tallustimme joskus kahden paikkeilla. (Talo on edelleen remontissa, ikkunat muovin alla ja tunnelma trooppinen. Yäk.) Sunnuntaina minulla oli jo kiire Turkuun, täällä alkoi valtuustoryhmämme kokous klo 18, ja minun piti olla kokouksen puheenjohtajana. Vpj joutui hommiin, koska ryhmämme varsinainen bossi oli työhommissaan. Saimme asiat läpikäytyä omassa porukassa siihen mennessä kun paikalle oli kutsuttu yhteistyöryhmiemme eli rkp:n ja keskustan edustajat. Palaveri päättyi vähän ennen puoli yhdeksää, ja sitten olikin tultava kotiin tekemään maanantain kouluhommat.

Lukaisin viikonloppuna loppuun kolmannen Jarkko Sipiläni. Vuorossa oli "Todennäköisin syin" (Gummerus/Loisto 2004). Rikoksena oli tällä kertaa nuoren arabipojan pahoinpitely kuoliaaksi helsinkiläisessä porttikäytävässä. Maahanmuuttaja-aiheinen dekkari sopi jotenkin kylmäävästi kuluneen viikon turkulaiseen kohtuullisen yksisilmäiseen ja pitkälti rasistiseen maahanmuuttajakeskusteluun.

Turun kaupungin viestintä oli loppuviikosta siivonnut pois keskustelupalstalta kaikki maahanmuuttaja-aiheiset keskusteluketjut. Hyvä niin, sillä viestiketjuissa oli niin rasistisia viestejä, että niiden seulominen asiallisten viestien joukosta olisi ollut työlästä, ja jäljelle jääneet keskustelut olisivat vaikuttaneet päättömiltä. Sinne roskakoriin meni toki minunkin viestini, mutta mitäpä väliä sillä sitten on. Nyt on tietysti käyty palstoilla kamalaa ulinaa sensuurista, mutta se on aiheetonta. On päivänselvää, että organisaatio nimeltä Turun kaupunki ei voi antaa ihmisten mellastaa kaupunkilaisten keskustelupalstoilla lainvastaisuuksilla. Kansanryhmää vastaan kiihottaminen on laissa kiellettyä ja piste. Jos ei tätä tajua kirjoittaessaan, viesti joutaa poistettavaksi. Kriittinen saa olla, mutta ei lakia rikkovilla tavoilla. Tämä pitäisi näiden sinivalkoisten "isänmaanystävienkin" ymmärtää. Laki on kaikille sama, ei siitä voi valita vain itse miellyttäviä pykäliä.

Takaisin Sipilään. Pari kohtaa dekkarissa on ehkä kommentin arvoisia. Seuraavassa sitaatissa on ehkä jotain ajatusta senkin suhteen, mitä myös meillä Turussa voitaisiin tehdä nuoriso-ongelmien ehkäisemiseksi ennalta. "Kun kone oli auki, Takamäki selasi nopeasti sähköpostiviestit. Pari liittyi vanhemman pojan jääkiekkojoukkueen rahankeruuseen, mutta muuta olennaista ei ollut. Takamäki deletoi viestit, poliisista ei sponsoriksi nykyrahoilla ollut. Ei silti, se olisi ollut erittäin hyvä toimintamalli ennaltaehkäisevään poliisityöhön. Miksei poliisi tai nuorten miesten heikosta kunnosta huolta kantava puolustusvoimat olisi voinut sponsoroida tai vaikka itse organisoida alempien tuloluokkien asuinalueille futis-, koris- tai sählyjengejä? Takamäen mielestä rahaa ei juuri kannattanut syytää parikymppisten narkkareiden kuntoutukseen, vaan mieluummin kaksitoistavuotiaiden urheiluharrastukseen. Sillä tavoin nämä lähiöiden vaaravyöhykkeiden juniorit saataisiin sitoutettua oikeaan elämään. Treenejä vetävät konstaapelit, kadetit ja nuoret luutnantit antaisivat oikeanlaisia malleja elämässä pärjäämiseen juoppojen ja pahoinpitelevien isien ja äitien sijaan. Se olisi kunnon lähipoliisitoimintaa ja tuottaisi armeijallekin parempikuntoisia alokkaita."

Aika tiukkaa tekstiä, mutta ei aivan mieltä vailla. Nuorille pojille järkevää miehen mallia miesten maailmasta – se ei ole huono tavoite. Ehkäpä minä painottaisin jotakin muuta järjestäjätahoksi kuin poliisia ja puolustusvoimia, mutta jos niistä saataisiin miehiä mukaan vapaaehtoistyöhön nuorten pariin esim. kunnan tai valtion avustaman urheilutoiminnan kautta, tavoite toteutuisi varsin hyvin. Palokuntahan on vapaapalokuntatoiminnan kautta jo kauan kantanut kortensa nuorisokasvatuksen kekoon.

Toinen kommentoitava kohta liittyi komisario Takamäen suureen haluun saada kaikki kansalaiset kattavat DNA-rekisteri. Poliisin näkökantana tämä on ymmärrettävä, mutta asiaan on olemassa toinenkin mielipide. DNA- tunnistus ei ensinnäkään ole menetelmänä virheetön, vaan hyvinkin altis kaikille epäpuhtauksille. Väärien positiivisten ongelma ei varmaankaan olisi pieni. Lisäksi mitä henkilökohtaisemmat tunnisteet ihmisistä on rekistereissä olemassa, sitä vakavammaksi käyvät identiteettivarkaudet. Kyllähän joku voi pölliä passisi, ja siitä aiheutuu ongelmia. Passin on kuitenkin voinut vaihtaa, ja sormenjälkiä ei ollut helppo varastaa. Mutta jos koko perimä ensin rekisteröidään, sitten varastetaan, ja sillä aletaan tehdä vääryyksiä, miten oman perimänsä voi saada takaisin tai vaihtaa? Enpä tiedä, enkä taatusti halua kokea.