17.8.06

Ällörasismia

Kirjoitin joku päivä sitten siitä, että olin kirjoittanut kaupungin nettisivujen keskustelupalstalle viestin liittyen katuväkivaltaan. No siitäkös "keskustelu" eli pääosin silkka rasistinen parjaaminen yltyi. Tusarin toimittaja soitti eilen, ja tämän päivän lehdessä oli juttu nettipalstan keskustelusta. No nyt vasta onkin tulvinut sivuille tekstiä, ja huomattavan suuri osa siitä on todella vastenmielistä luettavaa. Rasistista kiihotusta ihmisiltä, jotka näkevät maahanmuuttajat vain "somaleina", sosiaalipummeina ja rintamakarkureina, ja nämä nyt ovat siitä lievimmästä päästä keskustelua. Minustakin on henkilönä heitelty vaikka mitä. Turun kaupungin nettipalsta löytyy osoitteesta http://www.turku.fi ja keskustelupalsta sieltä alareunasta. Voi tosin olla, että iso osa viesteistä häipyy sieltä tämän keskustelun osalta jossain vaiheessa, kunhan moderaattori ryhtyy toimiin. Minusta niin pitäisi lain mukaan tapahtua. Kiihottaminen kansanryhmää vastaan on laissa kiellettyä.

Turun Sanomien jutun voi taas käydä lukaisemassa osoitteesta http://www.turunsanomat.fi/kotimaa/?ts=1,3:1002:0:0,4:2:0:1:2006-08-16,104:2:398534,1:0:0:0:0:0::

Rasistisiksi kirjoittajat tunnistaa siitä, että he syyttävät koko ajan ihmisryhmiä. Ei puhuta yksilöistä eikä yksittäisistä ongelmista, yhtä keskikesällä sattunutta joukkotappelua lukuunottamatta, jossa nähtävästi on todella ollut mukana myös somaleita. Totta toki on, että maahanmuuttajien tilanteeseen Turussa ja muuallakin Suomessa liittyy omanlaisiaan ongelmia, mutta tämä kirjoittajien yksioikoinen mutkien suoritus "katuväkivalta = somalit" on kyllä täyttä puppua. Minäkin meinasin saada keväällä turpiini Kristiinankadulla kaupungintalon edessä, mutta asialla oli täydellisen suomalainen ja täydellisessä huumepöllyssä oleva nuori mies, joka yritti kaveriensa kanssa tunkeutua rappukäytävään. Tämä seisovasilmäinen nuori mies ei erityisemmin pitänyt siitä, kun vedin oven kiinni hänen nenänsä edestä.

Julkinen keskustelu maahanmuuttajien ongelmista on mahdotonta, koska kun joku sanoo tai kirjoittaa sanan maahanmuuttaja, tämä höyrypäiden klaani käynnistää semmoisen huudon, että mikä tahansa järkevä keskustelu käy mahdottomaksi.

Maahanmuuttajien elämäntilanteeseen liittyy todellakin asioita, joista pitäisi kyetä käymään julkista keskustelua Suomessakin. Se ehkä auttaisi myös ymmärtämään sitä todellisuutta, missä monet mamut meillä elävät (mutta eivät tietenkään kaikki, osalla menee onneksi oikein hyvin). Luettelen muutaman heti mieleen tulevan kysymyksen. Työllisyyskysymykset ja suomen kielen taidon puute. Olemattomat kontaktit suomalaisiin, suomalaisen kulttuurin tuntemattomuus ja tästä seuraava pelko ja jopa eristäytyminen. Maahanmuuttajaperheiden tilanne, kun aikuiset eivät ole sopeutuneet uuteen kotimaahan yhtä hyvin kuin lapsensa: perheiden sisäinen hierarkia järkkyy, lapset karkaavat vanhempiensa käsistä, vanhemmat eivät tiedä mitä tehdä ja tilanne synnyttää osassa kulttuureita helposti myös väkivaltaa. Muu perheissä tapahtuva väkivalta ja ongelmatilanteissa toisinaan tapahtuvat hylkäämisellä uhkaaminen. Elämänkontrollinsa menettäneet nuoret. Monet mamuvanhemmat pelkäävät valtavasti suomalaista teinikulttuuria, jossa viina virtaa ja seksi on vapaata. Toimettomat nuoret miehet ovat riski missä tahansa yhteiskunnassa. Kodin neljän seinän sisään jäävät kielitaidottomat äidit. Työttömät ja virattomat isät, jotka kokevat kadottaneet identiteettinsä. Koulusta valmistuneet nuoret, jotka pettyvät kun eivät saakaan työpaikkaa sillä samalla koulutuksella, millä kantasuomalaiset nuoret saavat. Ikääntyneet ja mahdollisesti dementoituneet mamuvanhukset, joiden omaa kieltä kukaan ei puhu vanhainkodissa. Lähiöt, joihin suomalainen sosiaalipolitiikka keskittää liikaa etnisiä ryhmiä (tämä on myös monien mamujen itsensä mielipide!), riskinä on vakava kosketuksen puute suomalaiseen yhteiskuntaan ja tästä voi esim. nuorilla seurata etnistä jengiytymistä. Mielenterveysongelmat sodissa kovia kokeneilla.

Kaikesta tästä meidän pitäisi pystyä puhumaan, ja kaikki nämä ovat sellaisia pulmia, jotka pystytään ratkomaan, jos on tahtoa ja ymmärrystä. Mutta nämä keskustelupalstojen höyrypäät torpedoivat jokaisen yrityksenkin. Laki on tietenkin sama kaikille, ja laittomuuksiin syyllistyneitä maahanmuuttajia on rankaistava samalla asteikolla kuin kantasuomalaisiakin, siinä nyt ei pitäisi olla kenellekään mitään epäselvää.

Onneksi minun kokemusmaailmani sisältää myös hyvin positiivista tuntumaa maahanmuuttajiin ja maahanmuuttajataustaisiin oppilaisiin. Hyvin monilla mamunuorilla on kova halu pärjätä ja päästä eteenpäin tässä maassa. He ovat ensimmäinen sukupolvi, jolla voi olla siihen mahdollisuus, heidän vanhempiensa kohdalla tilanne ei yleensä ole yhtä toiveikas. Nämä lapset ja nuoret todella haluavat ottaa koulusta paljon irti, heissä on sinnikkyyttä, motivaatiota ja lahjakkuutta, sekä usein myös uskomaton määrä luovuutta. Se luovuus ehkä osin kumpuaa koetusta ristiriidasta kahden kulttuurin välimaastossa. Vaikka tässä ristiriidassa eläminen ei nuorelle olekaan helppoa, sen synnyttämä luovuus tulee silti todennäköisesti hyödyttämään tätä maata tavalla, jota harvat näyttävät vielä tajuaman, ainakin jos nettikeskusteluja on uskominen. Ja silti, tulevaisuuden Finlaysonit ja Rosenlewit ovat hyvin todennäköisesti Nguyeneitä ja Al-Habibeja.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Mistä tuo sinun optimismisi kumpuaa?
Millä perusteella uskot, että Ruotsin tilanne (Malmö, Södertelje jne.) ei toistuisi Suomessa ja Turussa. Maahanmuuttoperusteet ovat molemmissa maissa melko samat ja myös sosiaalipolitiikka.

Tuosta keskustelun tasosta Turku.fi:ssä olen kanssasi samaa mieltä, enkä hyväksy mitään "sinivalkoisia" katupartioita, jotka valikoivat vahdittavansa ihonvärin perusteella. Turvallisuudesta huolehtiminen on valtion tehtävä.

t. Veikko
Turku

katrisarlund kirjoitti...

Kiitos kysymyksestä. Kaipa minun optimismini kumpuaa aivan yksinkertaisesti kokemuksesta. Teen päivät pitkät työtä Varissuolla tavallisena biologian ja maantiedon opettajana mielestäni kohtalaisen tavallisten nuorten kanssa. Kaikki opettamani yläkoulun ja lukion luokat yhteen laskien voisi arvioida, että noin puolet oppilaistani on maahanmuuttajataustaisia. Minulla on nyt meneillään Vakkella kymmenes työvuosi. Siinä ajassa on ehtinyt tutustua sekä oppilaisiin että heidän vanhempiinsa, sekä opettajan että luokanohjaajan tehtävien kautta.

Käytännön työssä nuorten parissa näkee joka päivä sen kaiken draivin, innon, luovuuden, vastuun ja pärjäämisen halun, mitä heissä on. Heissä on aivan valtava potentiaali!! Ja sillä potentiaalilla tulee olemaan suuri merkitys tämän yhteiskunnan kehittämisessä, jos emme mämmäröi asioita vaan näille nuorille annetaan mahdollisuus päästä kiinni normaaliin elämään: ensin opintoihin ja sitten työelämään.

Toki työssä näkee myös koko joukon ongelmia: sopeutumattomuutta, perheiden ongelmia ja myös perheväkivaltaa, pakolaisten traumoja jne. Siinä mielessä suomut ovat karisseet silmiltä jo vuosia sitten. Kuten kirjoitin, on paljon asioita, joista pitäisi voida keskustella laajemmin, mutta se ei ole mahdollista, koska keskustelu kääntyy välittömästi rasistien täystyrmäykseksi. Ehkäpä tämä on heidän tavoitteensa: samaan aikaan sekä valittaa ongelmia että tehdä kaikkensa niiden ratkaisemisen estämiseksi?

Ruotsista löytyy esimerkkejä onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Ranskan kaltaista politiikkaa en kannata. Esimerkiksi Ranskassa määrätty huivikielto kouluissa on ehkä ymmärrettävää ranskalaisten historian kautta, mutta etnisten ryhmien kannalta se on minusta lähinnä sortoa. Ei omasta kulttuuri-identiteetistään voi ketään pakottaa luopumaan. Suomessa on perinteisesti kunnioitettu ihmisten oikeutta olla oma itsensä, jos elämä pysyy muilta osin hyvien tapojen ja lakien mukaisena, ja minusta tämä on hyvä lähtökohta. Ruotsissa tehdyt virheet pitää pystyä välttämään. Avainkysymyksiä ovat taatusti ainakin asutuspolitiikka, kielikoulutus ja työllistyminen. Lisäksi suomalaisten pitäisi pyrkiä aivan tietoisesti vetämään maahanmuuttajia mukaan normaalielämäänsä: työpaikoille, urheilukentille, jumpparyhmiin, mammakerhoihin, aivan tavalliseen arkeen. Näin epäluulot lievenisivät puolin ja toisin, ja mamutkin pääsisivät näkemään suomalaisen kulttuurin hyviä puolia. Nythän he asuinlähiöissään näkevät helposti enempi niitä huonoja, kuten alkoholin ongelmakäyttöä ja perheiden ongelmia.

Meillä Turussa riskinä on tietysti se, että kaupungin sosiaaliset vuokra-asunnot sijoittuvat vain muutamaan lähiöön. On ymmärrettävää, että maahanmuuttajat Suomessa hakeutuvat sinne, missä on jo ennestään vahva oman kulttuurin mamuyhteisö ja myös jonkinlaisia työnsaantimahdollisuuksia. Niin minäkin tekisin vieraassa maassa. Mutta ylenpalttinen keskittyminen tiettyihin lähiöihin ja jopa taloihin ei ole omiaan edistämään sopeutumista suomalaiseen yhteiskuntaan, ja siinä mielessä kaupungin tulisi tarkistaa vuokra-asuntopolitiikkansa käytäntöjä. Tästä teki muuten muistaakseni somalivaltuutettumme Roda Hassankin valtuustoaloitteen jo vuosia sitten.

Kielikoulutus on myös asia, johon ei satsata riittävästi. Suomen kielen osaaminen on useimmiten työllistymisen edellytys. Koulutusta pitää olla riittävästi rajolla niin nuorille kuin aikuisillekin.

Nämä neljä: asuminen, kieli, työ ja kontaktit normaaliin suomalaiselämään ovat käsittääkseni ne avainkysymykset, jotka pitää pystyä hoitamaan kunnolla. Siten vältymme pahoilta ongelmilta ja saamme maahanmuuttajistamme suomalaiseen yhteiskuntaan sen resurssin, mitä väestön ikääntyessä myös kipeästi tarvitsemme.

t. Katri S.