Kalenterirytinää

Työt sitten alkoi ja vapaa aika loppui. Uusi "oma" luokkani vaikuttaa oikein mukavalta, mutta myös aika pölisevältä. Erityisen mukavalta vaikuttaa se, että porukalla tuntuu olevan huumorintajua. 20 velmuilevaa varhaisteiniä on sittenkin hauskempi työympäristö kuin 20 vakavikkoa, vaikka siinä ohessa sitten syntyisikin melusaastetta. Enemmistö oppilaista on maahanmuuttajataustaisia, vaikkakin monet ovat jo syntyneet Suomessa. Kansallisuuksia lienee luokassa kymmenkunta. Tästä tulee varmasti vähintäänkin mielenkiintoista. Muillekin luokille on tullut uusia oppilaita, erityisesti Kansainvälisen koulun puolella. Kansainvälisen koulun oppilaiden vanhemmat ovat kiinni työssä, joka heittelee perheitä mantereelta toiselle, ja joillakin nopeaankin tahtiin. Oppilaan ja opettajan kannalta siinä on ihan oma problematiikkansa. Kaiken kaikkiaan on sekä melkoinen haaste että melkoinen rikkaus olla työssä koulussa, jossa tavallisten suomalaisten oppilaiden lisäksi riittää maahanmuuttajataustaisia lapsia pakolaisten ja paluumuuttajien lapsista kansainvälisten huippuosaajien jälkeläisiin. Siinä sitä on luokissamme koko suomalaisen kansainvälisyyden kirjo.

Maanantai-iltana oli valtuustoryhmämme kriisipalaveri- & koulutusilta. Ensi vuoden talousarvioehdotukset ovat tulossa pikapuoliin lautakuntiin, joten oli aika käydä luottamushenkilöidemme kanssa läpi Turun kaupungin kehnoa taloudellista tilaa ja tulevan vuoden talousarviokäsittelyä. Valtuustoryhmämme pj MikaHelva piti ensin taloudesta luennon, sitten oli iltapalan jälkeen minun vuoroni ensin yrittää hieman provosoida väkeä ja sitten panna heidät ryhmätöihin miettimään talousarvion tekoa, yhteistyötä ja vihreää politiikkaa. Jollakin tavalla juttu ehkä onnistuikin, koska puheensorinaa ryhmissä ainakin riitti, ja kaikki aiheesta. Kotiintulon jälkeen piti vielä valmistella tiistain tunnit. Tätä tämä sitten on, aina toukokuun loppuun saakka, jos ei kansa armahda opetustyössä raatavaa maalisvaaleissa.

Tiistaiaamuna oli vuorossa yhdessä kollegan kanssa metsäretki kasiluokan oppilaiden kera. Oppilaat työskentelivät oikein kivasti. Ehdimme koululle takaisin juuri ennen sateen alkamista. Hyvä niin, sillä sade rummutti tosi kovaa ja olisimme kastuneet metsässä alkkareita myöten, jos joku olisi avannut taivaan hanat jo hieman aiemmin. Oppitunteja oli kuusi yhteen putkeen, joten kahden aikaan tuntien päätyttyä olin pyörällä päästäni. Rankkaa, koko ajan olin päivän valmisteluissa hieman myöhässä, ja jouduin juoksemaan tukka putkella. Tietokonevaunukin oli sitten yllättäen hajalla. Pyh.

Onneksi ehdin käväistä kotona ennen illalla ollutta tarkastuslautakunnan syyskauden ensimmäistä kokousta. Puheenjohtajana sitä mielellään olisi edes kohtalaisesti tolkuissaan, joten pieni paussi kotona tuli tarpeeseen. Onneksi tämä syyskauden eka kokous meni joutuisasti, vähän yli tunnissa. Ehdimme vielä lautakuntakaverin kanssa kaffelle Tuomiokirkkokahvilaan, ja sieltä päätinkin yllättäen mennä kahdeksaksi Tuomiokirkkoon kuuntelemaan ilmaista urkukonserttia. Aluksi soitettiin jokin merkillinen mukaelma kouluvirrestä. Minua juttu ei sanottavammin viehättänyt, koska olen muutenkin täynnä koulua, muta ehkä se sopi paremmin jollekin toiselle. Jotkin biisit kuulostivat uruilla soitetulta jazzilta, mikä oli oudohkoa. Osa biiseistä oli oikein hyviä.

Urkukonsertin jälkeen pyyhälsin kotiin ja telkkarin äären katsomaan Sinkkareiden loppujaksoa. Nyt täytyy mennä nukkumaan, sormet tekevät kamalan paljon lyontivirheitä. Tähän juttuun ei sitten tullut mitään järkevää tai terävää, koska aivot on pitkän päivän jälkeen aivan seis ja kroppa tahtoo nukkumaan. Ja tätä se on se loppuvuosi, pahoittelen. Kuunnellaan siis niitä kropan ääniä. Hyv'yötä!