Kääritään hihat ja ryhdytään töihin

Opiskelu Orivedellä on förbi. Pääsin kotiin kolmen ehdokkaan kimppakyydillä: Martti Wallasvaaran autossa matkasimme myös minä ja Ville-Veikko Mastomäki. Erinomaisen mukavia ja hyviä vihreitä eduskuntavaaliehdokkaita, tämä matkaseurani! Ville-Veikko on sitä paitsi entinen oppilaani, on jotenkin tosi liikuttavaa että hän on päätynyt meille itse ehdolle :). Meillä on Varsinais-Suomessa koossa 14 ehdokasta 17:stä. Ehdokasporukka vaikuttaa erinomaiselta, ja nyt kun alamme tutustua toisiimme, ryhmähenki on muodostumassa mainioksi. Hyvä ryhmätyö on vaaleissa kullanarvoista, sillä vaalityö on rankkaa. Tukea omilta tarvitaan, vaikka kilpailemmekin toki keskenämme. Aiemmissa vaaleissa meillä on ollut tosi hyvä tiimi, enkä näe mitään syytä, miksi tästä ei tulisi suorastaan loistava.

Oriveden kesäpäivät sujuivat leppoisasti. Tänään tosin oli väsy olo, koska yöllä tuli riekuttua liki aamuneljään. Huomenaamulla alkaa koulu. Meidän koulussa on sellainen tapa, että opettajat tulevat kahdeksaksi ja ensimmäiset oppilaat yhdeksäksi. Ei mitään pehmeitä laskuja lomalta, vaan suoraan työn kimppuun! Minä siis tapaan aamulla uuden seiskaluokkani. Välivuoden jälkeen olen taas mukana luokanohjaajaremmissä. 7b: sorvin ääressä nähdään!

Viikonlopun aikana ehdin lukaista toisen Jarkko Sipiläni. Nyt oli vuorossa Tappokäsky. Hyvä dekkari, joskin taas tuli välillä dataa ylenpalttisesti: "Selässä Leinolla oli tarkka-ampujille tarkoitettu Sakon TRG 41 -erikoiskivääri, jolla pystyi ampumaan kohteisiin yli kilometrinkin päähän. Aseessa oli Leupoldin M3 x 10 -kiikaritähtäin. TRG 42 -malli erosi tavallisista kivääreistä ulkomuodoltaan siinä, että aseeseen oli valmiiksi rakennettu haaramallinen etutuki, jonka sai tarvittaessa käännettyä auki.". Anteeksi nyt, herra kirjailija, ja kaikella kohteliaisuudella, mutta minun lukuvauhtini vähän tyssähtää kesken jännittävän piiritystilanteen tällaiseen asekuvastotekstiin.

Kirjassa oli huomaavaisesti mainittu myös meidät vihreät. Tämä sitaatti kohtauksesta, joka tapahtuu jossain Lammilla: "-Joo. Hyvä mies silti, Reinola sanoi vakavana. - Vaikka demaripunikki onkin. Jos se olis niitä vihreitä, olis pantu jo muiluttaen se takaisin kehä kolmosen sisäpuolelle.". Ou jee.

Kirjassa oli mielenkiintoinen osuus mm. siitä, miten hyväntekeväisyyteen liittyviä rahankeräyksiä voitaisiin käyttää huumerahan pesussa. Pelottavaa, onkohan sellaista tapahtunut Suomessa? Ainakin monissa keräyksissä on ollut epäselvyyksiä, mutta että tämänsuuntaisia...? Mielenkiintoista kirjassa oli sekin, että nyt mentiin hieman syvemmälle muutamien hahmojen persoonallisuuksiin. Erityisesti yhden rikollisen, Hagin, pääkoppa vaikutti kiinnostavalta. Olinkin hieman pettynyt, kun loppuratkaisun (jossa Hagin osuus kävi selväksi myös poliiseille) jälkeen ei enää sanallakaan käsitelty Hagin tuntemuksia: mitä hän ajatteli saatuaan kuulla, millainen tuomio on tulossa, miten hän käsitteli asian mielessään, miten löysi selviytymiskeinot pitkään rangaistukseen. Loppu keskittyi vain poliisien ajatuksiin. Jotenkin tuli mieleen, että tässä logiikka oli sama kuin love story -leffoissa ja -kirjoissa: kaikki päättyy aina siihen, kun hääkellot soivat ja pari astelee papin aamenen jälkeen ulos kirkosta. Mitään ei kerrota, mitä sen jälkeen tapahtui, miltä maistui arkielämä aviossa. Olisi kiinnostanut tietää, mitä ajatuksia Sipilä olisi Hagille kirjoittanut, kun sellin ovi kolahtaa kiinni selän takana...