Manic monday ja muita viikon duuneja

Maanantai oli aika kamala päivä. Aamukahdeksalta oli maakuntahallituksen lausuntojaoston kokous ja yhdeksältä maakuntahallituksen ryhmäkokous (olen vihreiden ainoa edustaja maakuntahallituksessa, samoin rkp:lla on vain yksi edustaja ja me molemmat toimimme yhteistyössä keskustan ryhmän kanssa). Kymmeneltä alkoi maakuntahallituksen varsinainen kokous, joka tällä kertaa sujui tavallista vikkelämpään. Puutuin pariin asiaan listalla. Toinen ei saavuttanut suurta suosiota mutta valtion talousarvioon liittyen esiin nostamani budjetista puuttuva suurten kaupunkien joukkoliikennetuki todettiin kyllä kokouksessa laajalti maakuntaliiton edunvalvonta-asiaksi.

Yhdeltätoista oli jo kiire, sillä eduskunnan lakivaliokunta saapui silloin kaksipäiväiselle vierailulle Varsinais-Suomeen. Maakuntajohtaja Savon, maakuntahallituksen puheenjohtaja Kanervan ja muutaman muun (myös minun) piti kiirehtiä heitä tapaamaan. Lakivaliokunnan puheenjohtaja on vihreiden Tuija Brax, joten minua oli pyydetty olemaan mukana visiitillä niin paljon kuin pystyin. Tällä kertaa se tarkoitti noin kolmea tuntia, sillä kello kolmelta minun oli oltava työpaikalla Varissuolla luokanohjaajien kokouksessa. Varsinainen opetus hoitui maanantaina sijaisvoimin.

Lakivaliokuntaa ja meitä maakuntahallinnon edustajia alettiin sitten kyörätä vankilaan. Ensin Saramäkeen valmistuvaan uuteen vankilaan, jossa meitä kierrätettiin katsomassa erilaisia sellejä, ulkoilupihoja ja työ- ja harrastetiloja. Vankila on jo yllättävänkin valmis, tosin vankimielisairaala on vasta rakenteilla. Kokonaisuus hahmottui jo hyvin, ja osassa rakennuksia sisustettiin jo täyttä päätä sellejä ja yhteistiloja. Aluetta ympäröivä korkea muuri puuttui kyllä vielä kokonaan. Saramäestä kiirehdittiin Kakolanmäelle, vanhan vankilan tiloja katselemaan.

Saramäessä en ollut käynyt koskaan aiemmin, mutta Kakola on hieman tutumpi paikka. Olin pari vuotta sitten Kakolan arkkitehtikilpailun palkintolautakunnan jäsenenä, ja siinä tehtävässä tuli kierrettyä Kakolaa myös livenä. Samoin edellisellä valtuustokaudelle pääsin ympäristö- ja kaavoituslautakunnan jäsenyyden kautta tutustumaan tuohon salaperäiseen kukkulaan. Kakolahan on vankilana toivottoman vanhanaikainen ja se kaipaa korjausta. Mutta kaikessa karuudessaan siinä on jotain sellaista inhimillisyyttä, mikä uudesta laitoksesta selvästi puuttuu. Kakolasta näkee ulos maailmaan: laivat ja muu liikenne kulkee, taloissa valot syttyvät ja sammuvat, puut vaihtavat ulkoasuaan vuodenkierron mukaan ja luonto on aika lähellä ikkunoita. Ja tämänhän se on myös Kakolan pulma.

Kakolassa on varsin vaarallisiakin vankeja, se on kovan luokan pakkolaitos. Sellaisissa eristämisen pitäisi olla paljon tehokkaampaa. Usein ihmetellään sitä, miten vankiloissa voi olla niin vaikea päiheongelma kuin on, ja miten viestit vankiloihin oikein kulkevat. Yksi selkeä riskitekijä vankeinhoidon kannalta on tämä (ihana) näköyhteys ulkomaailmaan. Se tarkoittaa mahdollisuutta merkkikieleen. Kakolassa tämä mahdollisuus on, Saramäessä ei. Kävin selleissä molemmissa vankiloissa. Kakolan sellit ovat likaisia ja ankeita, Saramäen uuden puhtaita ja siistejä. Mutta Saramäessä tulee ikkunasta näkemään vain pienen kaistaleen nurmikkoa ja tilliseinää ja-muuria. Ei muuta. Jäin miettimään siellä, että millä konsteilla pitkäaikaisvangit saavat pidettyä päänsä kasassa sellaisissa olosuhteissa. Itse luulen, että tulisin hulluksi kun ei olisi mitään mahdollisuutta nähdä maailmaa tai luontoa, telkkaria lukuunottamatta. Vankien eristämisen kannalta uusi laitos tulee tietysti olemaan paljon tehokkaampi, ja onhan siellä toki myös peseytymis-, harrastus- ja ulkoilumahdollisuudet nykyistä paremmat, joskin taas visuaalisesti hyvin rajoitetut.

Vankilasta vapauduttuani oli kiire koululle. Kokous venyi, joten sieltä tuli kiire valtuustoryhmämme kokoukseen. Myöhästyin vain noin tunnin... Ehdin nippa nappa kuulla ryhmän käymistä keskusteluista yhteenvedot, kun olikin jo aika siirtyä kaupunginvaltuuston istuntosaliin. Kokous alkoi kuudelta ja loppui joskus puoli yhdeksän maissa. Listalla oli mm. Skanssin ja Pansion asemakaavat, sosiaalilautakunnan esitys määrärahojen ja tuloerien oikaisemisesta lastensuojelun suurten kustannusten tasausjärjestelmän purkamisen johdosta, sisäisen vuokrajärjestelmän uusiminen ja tarkastuslautakunnan raportti "Yhteiskunnallisia vaikutuksia kuvaavien tavoitteiden ja mittareiden toimivuuden ja raportoinnin arviointia koskevan muistion aiheuttamat toimenpiteet". Aikamoisen nimihirviön olemme synnyttäneet... Tarklan raportti oli luonteeltaan hyvin hallinnollinen, mutta minusta oli silti perustelua tuoda se valtuustoon. Siinä on hyvä yhteenveto-osa tavoitteiden asettamisen ja mittareiden valinnan kriteereistä. Tässä vain alkaa vähitellen kadota usko tähän käyttämäämme strategiseen ohjausjärjestelmään kaikkine tasapainotettuine tuloskortteineen, koska valtuutetut eivät ole järjestelmää sisäistäneet eivätkä siksi oikein osaa sitä käyttää, ja hallintokunnatkin tuntuvat tekevän yhteisiksi tarkoitetuista käytännäistä kokolailla omia tulkintojaan. Puhuin monesta asiasta, olin jopa kirjoittanut pari puhettakin. Jos muistan, yritän laittaa ne tälle sivulle myöhemmin. Pansion satamaäänestyksen ja sisäisen vuokra-asian hävisimme, mikä nyt ei ollut mikään yllätys.

Kotiin päästyäni oli aika ruveta väsäämään seuraavan päivän oppitunteja. Kokonaisuutena päivä oli hektinen, eikä kesken päivää kuulemani suru-uutinen tehnyt sitä yhtään helpommaksi kestää.

Tiistai oli jo tasaisempaa, vaikkakin kiireistä. Kuusi tuntia opetusta putkeen, sitten paperihommia, sitten kaupungille revisiotoimistoon allekirjoittamaan pöytäkirjam ja sitten - ah - kotiin! Keskiviikkona taas matkasin töihin keskikaupungin kautta, piti käydä valokuvassa ennen töihinmenoa. Iltapäivällä lähdin koulusta kasiluokan kanssa Biologiseen museoon. Reissu oli kiva, oppilaat tekivät museossa hyvin töitä. Saatoin osaa heistä takaisin koululle, osa oli saanut luvan palata kotiin suoraan kaupungilta. Ja sittten pääsin itse kotiin.

Uutisiakin riittäisi kommentoitavaksi, mutta en taida nyt jaksaa. Sen verran kannattaa ehkä mainita, että Hesarissa oli tänään aika iso juttu jokseenkin sellaisella otsikolla, että "Kantarelleja nähty Nuuksiossa!". Jaa-a, onkohan ikinä aikaisemmin ollut valtakunnan pääaviisissa juttua parin kantarellin löytymisestä, ja oikein kuvan kera! Sitä se kuiva kesä teettää...