Kolumni Vihreä Lanka -lehdessä 11.8.2006

Alla tänään Vihreässä Langassa ilmestynyt kolumnini. Päätin sitten jatkaa Merete Mazzarellan kirjan herättämää pohdiskelua.
-----------------------------------------

Sairaan terve elämä

Kesälomani päätavoitteita on ajattelun rauha. Pihanurmikkopohdinnan apuvälineeksi löytyi tänä kesänä Merete Mazzarellan kirja "Hyvä kosketus". Mazzarella kirjoittaa hyvän ja terveen elämän suhteesta, sairaudesta, potilaista, lääkäreistä ja kuolemasta. Hän pohtii, miten tiede, lääketeollisuus ja taloudellinen voitontavoittelu luovat uusia sairauksia ja vajavaisuuksia. Kukaan ei enää ole normaali terve ihminen. Terveystarkastuksen jälkeen sairaanhoitaja ilmoitti kirjailijalle riemastuksissaan: "Teillä on aivan normaalit kolesteroliarvot. Juuri kenelläkään ei ole." Mikä normaaliuden käsite tämä on?

Uusia sairauksia nimetään ja vanhoja siirtyy historiankirjojen lehdille. Mihin katosivat vaikkapa neurastenia ja hysteria? Ovatko jotkin sairaudet enemmän kulttuurihistoriaa kuin lääketiedettä? Diagnooseja ja troppeja löytyy jo ujouteen, jännittämiseen, ylivilkkauteen ja seksuaaliseen haluttomuuteen, mutta lääkitäänkö silloin sairauksia vai luonteenpiirteitä ja elämäntilanteita? Ja kenen takia? Onko ongelma "potilaan" itsensä, vai ympäristön, joka sietää enää vaivoin punastelevia hissukoita, rasittavia kakaroita ja niitä, jotka eivät kaipaa ikääntyä seksuaalisessa huumassa?

Useimmat meistä sairastavat elämässään ja jotkut sairastavat koko elämänsä. Sairaiden kannalta on oleellista, millaista hoitoa on saatavilla ja miten se käytännössä toteutetaan. Hoidetaanko ihmistä, sairautta vai oiretta? Lääketiede paiskii töitä löytääkseen oireille sopivat sairaudet ja hoitaa sitten niitä. Monesti tässä on jopa järkeä, useat sairaudet tarvitsevat lääketieteellistä hoitoa, ja oireitakin voi lievittää.

Mutta entä jos eräänä aamuna heräisimme ja huomaisimme, että terveydenhuoltojärjestelmä on alkanut hoitaa ensisijaisesti ihmisiä, mielineen ja sieluineen. Mikä vallankumous tapahtuisi? Mitä lääkäri määräisi, kun yksinasuvaa vanhusta ottaa taas niin sydämestä? Jälkeläisille viikoittaiset visiittivuorot ja paikan päivittäiseen korttipeli- ja kahvittelurinkiin? Masennukseen ystävyyttä ja hellyyttä. Jännittämiseen ja ujouteen hyväksyntää ja harjoittelua. Seksuaaliseen haluttomuuteen lepoa, läheisyyttä ja yhteistä tekemistä. Syövät, tulehdukset ja katkenneet raajat hoidettaisiin kuten ennenkin, mutta suru, pelko, alakulo ja kaipaus saisivat lääkärin huomion elämän olennaisina osatekijöinä. Lääketeollisuus kärsisi vaan tulisiko meistä onnellisempia?

Terveydelle asetetut vaatimukset kohoavat koko ajan. Elämme pidempään ja olemme terveempiä kuin koskaan. Mutta koskaan emme ole tunteneet itseämme näin sairaiksi. Meille opetetaan, miten kunniallinen kansalainen kantaa ennaltaehkäisevän ja kuntouttavan osansa hoitovastuusta. Elämä on hyvän ja pahan taistelua ja terveystieto lisää tuskaa. Niskani olivat loppukeväästä kipeät, joten menin fysioterapiaan. Hyvä. Opin jumppaamaan niskoja tehokkaasti. Hyvä. Lupasin terapeutille, että kesälomalla keppi- ja kuminauhajumppaan ahkerasti. Oikein hyvä. En tehnyt niin. Paha. Pelkään kuollakseni, että fysioterapeuttini lukee tämän. Tosi paha. Nyt ovat niskat taas kipeät ja hävettää. Toisaalta laiskotteleva loma on puhaltanut stressin tiehensä, mieli on tyyni ja levännyt. Mikä on terveydellinen nettotulokseni?

Pihanurmikolta kumpuaa vaatimus: maalisvaalien alla maan johtavilta poliitikoilta pitää kysyä muustakin kuin lonkkaleikkausjonoista. Onko terveys elämän tarkoitus, miten sairaus määritellään ja miten meitä ihmisiä hoidetaan kokonaisuuksina?

Katri Sarlund
Kirjoittaja on Vihreän liiton valtuuskunnan puheenjohtaja ja Turun kaupunginvaltuutettu