Kalvolaa ja Kuntaliittoa

Torstai, 3.8.

Tiistaiaamuna lähdimme mieheni kanssa bussilla Hämeenlinnaan, josta ystäväpariskunta poimi meidät kyytiin. He olivat kutsuneet meidät mökilleen Kalvolaan. Mökkimatkalla poikkesimme Hattulassa Pyhän Ristin kirkossa. Kirkon vanhimmat osat ovat peräisin 1300-luvulta ja kirkon sisäseiniä peittävät upeat vanhat maalaukset. Pyhän Ristin kirkko antaa hyvän kuvan siitä, kuinka värikkäitä ja visuaalisesti rikkaita kirkkomme olivat ennen uskonpuhdistusta. Martti Luther oli muutoin mies paikallaan, mutta kirkkojen kauniit maalaukset hän olisi saanut jättää ennalleen. Lutherista kiinnostuneille ja myös kiinnostumattomille voi suositella Eric Tillin ohjaamaa muutaman vuoden takaista Luther-elokuvaa. Minulla on ollut lukioaikaisesta kirkkohistorian kurssista lähtien positiivinen joskin hieman ristiriitainen käsitys Martti Lutherista, ja leffa syvensi henkilökuvaa kiinnostavalla tavalla. Nostan hattua sille jääräpäisyydelle ja rohkeudelle, mitä Luther elämässään osoitti.

Pyhän Ristin kirkossa maalaukset peittävät kaikkia seiniä ja kattoja. Kirkon ikkunoita on tosin suurennettu myöhemmin, ja siinä ohessa on tuhoutunut maalausten osia. Silti jäljellä oli paljon Raamattua heikohkosti tuntevallekin avautuvia maalauksia ja kohtauksia Raamatun tarinoista. Korkeaotsaiset piirroshahmot oli tehty hellyttävällä tavalla, ja minusta hahmojen kasvot muistuttivat epämääräisesti kiinalaisia piirroskuvia. Mikäpä on ollut papilla saarnoja pitäessä, kun on voinut kehottaa oppimatonta kirkkokansaa katsomaan sitä ja tätä "sarja"kuvaa. Siinä on ollut hyvä antaa kuvitettuja elämänohjeita. Alttarin kahta puolta komistivat kuvat helvetistä ja paratiisista. Helvetin puolella jättikokoinen peto hotki tuskasta vääntelevää ihmisparvea kitaansa. Paratiisissa käyskentelivät kaunisvartaloiset alastomat nuoret naiset. Kirkkokansa on voinut liturgian aikana pohtia, kummalle puolen tekisi mieli, ja miten elämäänsä olisi viisainta elää. Me taas jäimme ystäväpariskuntamme kanssa pohtimaan, mitä tarjottavaa maalausten paratiisilla mahtaa olla meille heteronaisille. Tulisiko meistä niitä himottavia neitoja? Huh.

Kirkosta matka jatkui Kalvolan keskustaajamaan Iittalaan ja tietenkin Iittalan tehtaanmyymälään. Uusia värejä ja uustuotantoa on tullut valikoimiin, ja mustan ja harmaan Teeman valmistus loppuu kuluvan vuoden aikana, mikä täten tuhansiin suomalaiskoteihin ilmoitettakoon. Ostoksia emme astiamyymälässä tehneet. Sen sijaan korupuolella tarttui ranteeseen hieman ennenaikainen syntymäpäivälahja mieheltäni: hopeinen killutinrannekoru. En tiedä, mitä nimeä tästä koruklassikosta käytetään, mutta kyse on ketjusta, johon voi ripustaa valitsemiaan erilaisia pikku killuttimia, ja jollaista olen pitkän aikaa halunnut. Ihanaa! Kävimme myös Iittalan naivistinäyttelyssä, jossa oli esillä naivistisia maalauksia ja keramiikkaa lähes 30 taiteilijalta. Teokset olivat pääosin oikein kivoja, vaikka en mikään naivismin suurfani olekaan. Hämmästyttävää näyttelyssä oli se, että varmaan lähes 90 % töistä oli myyty! Koskahan olen käynyt näyttelyssä, jossa on niin paljon punaisia palloja? En ehkä ikinä.

Iltapäivästä matka jatkui ystäviemme mökille, jossa saunoimme ja söimme hartaudella, kunnes sitten aamulla lähdimme joltakin bussiseisakkeelta Helsinkiin. Nousimme ensimmäiseen pikavuoron bussiin, jossa luki "Helsinki", ja jossa oli myös lentokoneen symboli. Minun logiikallani tämä tarkoittaisi bussia, joka menee Helsinkiin ja josta on yhteys lentokentälle, tai maksimissaan bussia, joka menee Helsinkiin Vantaan lentokentän kautta. Mutta ehei, kertoi kuljettaja, tosin meidät vasta rahastettuaan. Meidän piti vaihtaa Hämeenlinnassa toiseen Helsingin bussiin, sillä tämä meidät poiminut auto jatkoikin Hämeenlinnasta Vantaan lentokentälle, ja vain sinne. Lisäksi siihen seuraavaan bussiin piti maksaa vielä euron lisämaksu, jonka takia meille tyrkytettiin melkein puoliväkisin kahvia. Yritin kysellä, että miten bussissa voi lukea määränpäänä Helsinki, jos se ei mene Helsinkiin vaan Vantaalle, mutta en saanut järjellistä vastausta. Minulle vain kerrottiin, että onhan siitä vaihtoyhteys Helsinkiin. Jatkoin, että silloinhan bussissa pitäisi lukea teksti "Vantaa airport" tms. sekä lisätekstinä "vaihtoyhteys Helsinkiin", mutta mutinani ei enää herättänyt vastakaikua. Tällaiset pöljäilyt eivät ole omiaan tekemään bussimatkustamisesta helppoa. Pääsimme kuitenkin turvallisesti Helsingin kotiin, jossa minun olikin aika alkaa lukea loppuun Kuntaliiton hallituksen esityslistaa.

Torstaipäivä (syntymäpäiväni, täytin 41 v.) kului yhdeksästä lähes kahteen Kuntaliiton hallituksen parissa, tosin poikkeuksellisesti Helsingin kaupunginvaltuuston tiloissa kaupungin vieraana eikä tavalliseen tapaan Kuntatalolla. Asialistalla oli kunta- ja palvelurakenneuudistusta, Kuntaliiton talouskatsausta ja valtion ensi vuoden talousarvion pohdintaa. Kannanottoakin pukkasi, Kuntaliiton hallituksen torstaisen kannanoton voi käväistä lukemassa osoitteesta http://www.kunnat.net/k_perussivu.asp?path=1;29;60;498;91390;106147;106449&voucher=63C8F27F-3816-4093-81B7-F5277DF87E26 Aiheena on kuntatalous ja valtion talousarvio ensi vuodelle.

Kuntaliiton hallitus on sillä tavalla erilainen paikka, että siellä myös varajäsen voi käydä kokouksissa, vaikka varsinainen jäsen olisikin paikalla. Kuntaliittohan edustaa maan kaikkia kuntia, joten 15 varsinaista jäsentä eivät vielä kovin suurta porukkaa muodosta, ja varajäsenet sentään laajentavat läsnäolevaa edustusta maan eri osista. Kuntaliiton kokouksissa on runsaasti aikaa ryhmäkokouksille, joissa asioita ehtii tarkastella rauhassa. Meidän ryhmämme ryhmäkokoukset eivät ole järin myrskyisiä, sillä meillä on hallituksessa vain yksi paikka. Ryhmäkokouksissamme istuu siten vain kaksi tai kolme ihmistä: varsinainen jäsenemme hallituksessa eli Otto Lehtipuu Helsingistä, minä hänen varajäsenenään ja usein myös kunnallisasioista vastaava puolueemme työntekijä, (joka sivumennen sanoen on siviilielämässään puolisoni :). Tänään olimme Oton kanssa kaksistaan. Kävimme läpi Paras-hankkeen pulmallisia kohtia, keskustelimme valtion talousarvioista ja pohdimme lokakuun kokoukseen käsittelyyn tulevaa "Sivistyksen suunta" –ohjelmaluonnosta, joka käsittelee Kuntaliiton linjauksia koulutuksesta ja muista sivistyssektorin palveluista (esim. kulttuuri, liikunta).

Kunta- ja palvelurakenneuudistus etenee nyt siten, että se menee peruspalveluohjelmaministerityöryhmään ja heidän pitäisi hyväksyä se syyskuun alkupuolella. Hanke ei riitä turvaamaan kuntien taloutta, eikä sen lopullisesta merkityksestä ole vielä mitään takeita, mutta yritystä nyt onneksi on. Kesäkuussa hyväksytty poliittinen sopimus puitelaista sisältää kuitenkin vielä monta kohtaa, joiden hinkkaaminen järkeviksi pykäliksi tulee tuottamaan tuskaa. Mainittakoon näistä nyt vaikka uusien kuntien tai niiden yhteistoiminta-alueiden muodostaminen, kaupunkiseutujen kehitysselvitysalueiden rajauksesta päättäminen, ammattikorkeakoulujen tilanne, kuntajaon muutosten taloudellinen tukeminen, erityisen vaikeassa asemassa olevat kunnat, kuntien toimeenpanosuunnitelmien vastuukysymykset ja toteutus sekä henkilöstön asemaa koskeva pykälä, johon tuli neuvottelujen iltalypsynä yllätyksellinen jarrumomentti. Mutta eteenpäin menoa se kai on se tuskaisen hidaskin meno.

Kokouksen jälkeen Helsingin kaupunki ylipormestari Jussi Pajusen johdolla tarjosi kokousväelle lounaan: alkupalaksi jotain riimihärkää tms. ja munakoisoa ynnä papuja, pääruoaksi paistettua lohta, perunoita ja juureksia ja jälkiruoaksi marjapiirakkaa vaniljakastikkeella. Minulle tuotiin näistä kaikista gluteeniton vaihtoehto. Pöytäseurueellamme oli ihan hauskat jutut ja lounas sujui rattoisasti kunnes kahvin jälkeen kaikki kaikkosivat kiireesti kukin omiin hommiinsa.

Bussimatkalla Turkuun lukaisin loppuun keskiviikkona halpiskirjakaupan alesta ostamani Jussi T. Kosken ja Tommy Tabermannin Luovuuden lumous –kirjan. Tai ehkä pitäisi sanoa kirjasen, kirjassa ei ole tekstiä kirjan vertaa. Siinä on lähinnä löpinöitä luovuudesta, mutta koska olen ollut kiinnostunut Kosken ihan oikeista kirjoista, halusin lukaista tämänkin alekirjana. Ehkä jonkun mielestäni ajattelemisen arvoisen sitaatin voisi oman löpinäni lopuksi heittää näillekin sivuille.

Lukeneen osa
"Tämä on monen lukeneen henkilön osa:
he ovat lukeneet
itsensä tyhmiksi",*
kouluttaneet
itsensä kyvyttömiksi.
"Jos haluat kompetenssia,
sinun tulee lukea kaikki.
Mutta jos haluat omaperäisyyttä,
sinun ei pidä lukea niin paljon." **
* Arthur Schopenhauer
**Edwadr De Bono

Yksinkertaisemmin tämä sama asia sanotaan ehkä yhdessä lempisananlaskujani:
Unohda nuotit ja soita.

Muutakin siteerattavaa löytyisi, mutta nyt ei taida jaksaa vaan on aika mennä nukkumaan. Ehkä palaan kirjaan joskus, ehkä en. So not. – M. Nykänen -